16/82 Vegas vs. St Louis
Cotter sai jatkaa kolmosketjussa, joten ainoa muutos oli Hillin torjuntavuoro.
Arvosanataulukko
++
+ Carrier, Smith, Stephenson, Cotter, Karlsson, Kessel
+/- Hill, Theodore, Pietrangelo, McNabb, Martinez, Whitecloud, Hague, Marchessault, Howden, Kolesar, Roy, Stone, Eichel
-
--
Avauserässä vedot olivat vain 6-4 kohti maalia. Keskustat olivat tukittuina eikä kumpikaan joukkue päässyt laidoilta murtautumaan laatumestoille, vaan suurin osa laukauksista lähti siniviivasta mennen ohi maalin tai jääden blokkeihin. Neljännellä minuutilla Hill pysäytti takatolpalle hiipineen Leddyn, kun Tarasenko puhkoi Vegasin noppavitosen poikkisyötöllä, jollainen ei saisi Stephensonin läpi mennä. Hetkeä myöhemmin Tarasenko haki samaa uudelleen, mutta toista kertaa syöttö ei Vegasin viisikkoa lävistänyt, vaan vastaiskusta Carrier pudotti takaviistoon Whitecloudille, joka ampui keskeltä ohi maalin. Aika paljon tuollaisia puolittaisia vastaiskupaikkoja Vegas sai oman alueen kiekonriistoista. Kertaalleen Pietrangelo päätti 4v3-vastaiskun rannelaukaukseen oikeasta laidasta Binningtonin kilpeen. Toisaalta sitten transitiopuolustaminen oli hyvää ja mm. Cotter polki kertaalleen hyvin alaspäin katkaisten O'Reillylle maalin eteen tarkoitetun syötön. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Carrierin kulmaväännökset vakuuttivat ja hän sai karistettua Blues-puolustajia selästään päätypeleissä. Pari minuuttia ennen taukoa karvaaminen puolestaan toimi kolmosketjulla, kun Kessel ahdisti Faulkia sen verran, että tämä avasi kulmasta suoraan keskelle Howdenin lapaan, mutta laukaus kohti alakulmaa slotista osui patjaan.
Kaksi maaliakin avauserässä nähtiin. Puolivälissä erää Saadin laukaus vasemmasta laidasta upposi vähän helposti etuyläkulmaan, mutta sitä edelsi pitkä kulmaralli eikä kakkoskentällinen vain saanut pysäytystä aikaan ja se oli vähän ongelmana avauserässä oman alueen puolustuspelissä eli passiivinen keskustan tukkiminen johti puolipitkiin vieraiden myllyihin ja kaksinkamppailupelaamisessa Blues oli myös edellä voittaen suurimman osan irtokiekkoväännöistä. Tasoitus 1-1:een tuli alivoimalla. Stephenson haistoi O'Reillyn pudotussyötön siivestä viivaan ja polki karkuun, mutta rystyuitto ei tepsinyt. Smith tuli kuitenkin vaihdosta Royn tilalle eikä häntä merkattu, joten Chandler syötti kulmasta maalin eteen ja Smith sai rauhassa viimeistellä ohi Binningtonin. Kyseessä oli jo Reillyn kolmas AV-maali, joka on eniten tällä kaudella NHL:ssä.
Kakkoserän alussa Tarasenko ampui pakin jaloista terävästi ja Hill sylki eteen, mutta poimi sitten hanskaansa Thomasin jatkokokeilun maalin edestä. Hetki tuosta ja Vegas meni 2-1 johtoon. Karlsson kaapi oman alueen aloitusvoiton O'Reillylta ja Theodore löi kiekon ränniin maalin takaa. Cotter säntäsi vasempana laiturina tietysti vasempaan laitaan heti aloitusvoiton jälkeen ja sai jatkettua kiekon keskialueelle, vaikka pinchaava puolustaja tuli selkään kiinni, mutta noita suorituksia hän sai viime kaudellakin reenata todella paljon HSK:ssa ja se näkyi sitten nyt korkeana suoritusvarmuutena! Muistan varsinkin Morozovin debyyttimatsin, jossa Ivan kaivoi koko ajan oman alueen aloitusvoittoja, pakki löi kiekon ränniin ja Cotter samalla tavalla jatkoi kiekot ulos omista selkä kohti vastustajan maalia. Eivät ne AHL-pelit hukkaan menneet Viveiroksenkaan alaisuudessa. Palatakseni tähän peliin, Cotterin jatko keskialueen puolelle tavoitti Karlssonin keskikaistalta, kun tämä tarjosi tuen aloitusvoittonsa jälkeen. Karlsson yritti jatkaa viereen Kesselille, mutta vastustajan luistin oli välissä. Kessel sai kuitenkin silti kiekon mukaansa ja siniviivan jälkeen ampui ranteella Faulkin jaloista niin napakasti, että Binnington hörppäsi vedon sisään. Kyseessä oli Kesselin ensimmäinen maali kotipeleissä:
24. minuutilla Vegasin 1-2-2 keskialueen puolustusmuoto murtui oudolla pompulla laidasta ja Blues sai sen ansiosta 2v1-tilanteen, mutta Hill liukui upeasti nollaamaan Alexxandrovin one-timerin oikeasta laidasta. Kolme minuuttia myöhemmin Stephenson haastoi tuloksetta jalalla Leddyn eikä päässyt keskialueen käännön jälkeisellä voimaliikkeellä punnertamaan maalille 1v1-tilanteesta. Puolivälissä matsia kolmosvitjalla kiekko liikkui hyvin hyökkäysalueella ja lopuksi Whitecloud tarjoili vielä maalin kulmalle syötön Cotterille, joka nosti rystyltä kiekon Binningtonin varusteisiin. Seuraavaksi Vegasin alivoimalla Hill pysäytti mallikkaasti takakolmiosta tulleet vedot. Pari minuuttia myöhemmin Vegas sai taas yhden puolittaisen vastaiskun lisää. 4v2-tilanne päättyi siihen, että Eichel syötti vasemmalta keskelle ja Roy vielä jatkoi viereen oikealle, mutta Pietrangelo ampui ohi etukulman.
Päätösvitosella Blues tuli rinnalle ja meni ohi. Ensin 1-2-2 karvaus toimi kuten piti ja Blues oli pakotettu päätydumppaukseen. Hill haki kiekon ja luuli jättävänsä sen Haguelle, mutta tämä kurvasikin viime hetkellä eri suuntaan. Niinpä Schenn nappasi kiekon ja tarjoili tyhjiin maalin eteen Barbasheville. Harmillinen kommunikaatioerhe. Alle minuutti myöhemmin puolestaan keskialueen puolustus toimi taas kuten piti ja Blues löi kiekon ränniin. Painottoman puolen pakki Whitecloudkin meni hakemaan kiekkoa, kun Hill ei sitä saanut pysäytetyksi maalin takana. Roykin tuli vielä Whitecloudin avuksi, mutta he yksinkertaisesti vain hävisivät sillä kertaa kaksinkamppailun painotonta laituria vastaan. Muutamalla syötöllä Leivo oli yksin maalin edessä, mutta Hill nollasi alakulmaan suuntautuneen laukauksen. Jatkotilanteessa Haguen siirtokiekko maalin takaa ränniin katkesi pinchanneeseen Mikkolaan, joka vieritti kiekon ränniä pitkin takaisin maalin taakse. Leivo syötti keskustaan ja O'Reilly ohitti tarkalla vedolla yläkulmaan Hillin. Roy seilasi oudosti tuossa tilanteessa ollen ensin myöhässä estämässä Mikkolan nousua ja sitten se kertautui, kun hän ei enää ehtinyt omalle paikalleen merkkaamaan O'Reillya. Päätösminuutilla Vegas oli lähellä tasoitusta, kun Karlsson tykitti keskeltä matalan vedon ja Smith oli reboundissa, mutta rystykäännön pysäytti käsillään jään pinnasta Binnington. Laukaukset kahden erän jälkeen olivat 15-23, joten aika paljon enemmän peli vapautui kakkoserässä.
Päätöserän alussa ylivoimalla Schenn antoi näppärän poikkisyötön, mutta Tarasenkon rannelaukaus vasemmasta siivestä pysähtyi Hillin syliin. Sen perään Vegas joutui uurastamaan toisen alivoiman Whitecloudin nostettua kiekon katsomoon, mutta AV toimi niin hyvin, ettei Blues luonut mitään. Alivoimien jälkeiset minuutit olivat seesteisiä, kunnes hiljalleen Vegas sai rytmin päälle ja aloitti kirin. Viimeisen reilun kymmenen minuutin aikana sillä oli muun muassa 14 perättäistä laukausta kohti maalia ilman, että Blues ampui välissä kohti Hilliä. Parhaat paikat tulivat Marchessaultille. Ensin Smithin karvauksesta Marchessault pääsi kokeilemaan slotista, mutta ampui yli. Perään Mcnabb ampui päin kassaria ja Marchessault oli reboundissa maalin kulmalla, mutta Schenn heittäytyi upeasti eteen blokaten varman maalin. Neljä minuuttia ennen loppua puolestaan Marchessault latasi slotista patjaan ketjutoverinsa tarjoiltua passin maalin takaa. Muutoin suurin osa vedoista lähti siniviivasta ollen jokseenkin ponnettomia. Pari minuuttia ennen loppua Hill puolestaan venyi vielä yhteen 2v1-pysäytykseen Acciaria vastaan. Ihan OK kirin VGK sai aikaan, mutta silti yhdeksän pelin voittoputki katkesi, poks.
Plussat menevät maaleissa mukana olleille pelaajille ja Carrierille, jonka kulmakäännökset ja kiekonhallinta hyökkäysalueella vakuuttivat. Roy vältti voittomaalista ansaitsemansa miinuksen sillä, että nelosketju kyllä sai ehkä jopa pisimmät kulmarallit aikaan ja Nic pysyi myös hyvin kiekossa hyökkäysalueella Carrierin tapaan, mutta kunnon maalipaikoille ketju ei vain päässyt murtautumaan tällä kertaa, vaikka peli-ilme oli hyvä. Hill oli maalissa neutraali ottaen pari mainiota takatolppapelastusta ja paikkasi niillä eritoten kahta ensimmäistä takaiskua, jotka olivat estettävissä. Eichelin ketju oli tasaviisikoin aika mitäänsanomaton tällä kertaa ja ykkösketju oli nelosen ohella se, joka loi edes jonkinlaisia maalipaikkoja. Puolustuksesta Pietrangelo tuki pari kertaa hyvin vastaiskuja, mutta päätti ne aika ponnettomiin rannelaukauksiin oikeasta laidasta.
13/72 Canucks vs. Silver Knights
Brisson palasi kehiin kahden matsin huilin jälkeen ottaen ensi kerran paikan harjoituskaudella tutuksi tulleen Morozovin viereltä.
Ford – Froese – Foo
Brisson – Morozov – Rondbjerg
Quinney – Manninen – Rempal
Loewen – Primeau – Conrad
Hayes – Pachal
Ahac – Miromanov
Cormier – Korczak
Patera
Hutchinson
Plussat ja miinukset
++
+ Loewen, Primeau, Patera, Morozov, Cormier, Quinney
+/- Manninen, Rempal, Conrad, Brisson, Rondbjerg, Foo, Ford, Froese, Hayes, Pachal, Miromanov
- Ahac, Korczak
--
Kauden ensimmäinen vierasvoitto tuli maalein 2-3. Avausmaali syntyi suunnanmuutoksesta. Primeau lätytti kiekon pakkien selustaan siniviivan päältä. Silovs torjui Loewenin ensimmäisen vedon, mutta paluulaukaus lähes nollakulmasta upposi sisään vasemmalta puolelta. Tasoitus tuli 17. minuutilla. Nielsen purjehti YV-haussa Ahacin ja Korczakin välistä läpiajoon ja uitti rystyltä kiekon ohi Pateran. Kakkoserässä HSK teki toisen transitiomaalin, kun Morozov tarjoili vasemmasta laidasta syötön takatolpalle ja Miromanov viimeisteli Karlssonin puolustettua löysästi. Ylivoimalla 35. minuutilla Manninen haki kahdesti Rempalin oikeasta siivestä ampumien rannelaukausten paluukiekot vasemmasta laidasta ja pudotti viivaan Cormierille. Jälkimmäisellä kerralla tämä käytti kiekon Rempalilla ja ampui sitten keskeltä matalan vedon. Quinney oli kärppänä maalin kulmalla uittaen kiekon etukulmasta Silovsin patjan ja tolpan välistä sisään. Mielenkiintoisena muutoksena tosiaan Cormier oli ykkösylivoimassa viivassa ja Miromanov oli pudotettu kakkosviisikkoon. Ainakin se jotenkin toimi. Päätöserässä Canucks tuli vielä maalin päähän viiden minuutin jälkeen, kun se osui taas ylivoimalla. Aloitusvoitosta Pederson sai kiekon vasempaan siipeen ja tulinen rannelaukaus painui aivan etuyläkulmaan ohi Miromanovin peiton. Rau teki loistomaskin eikä Patera nähnyt laukausta. Päätöskympillä yksi Karlssonin kääntölaukaus noppavitosen ulkopuolelta kilahti ylärimaan, mutta sen lähemmäs tasoitusta isännät eivät päässeet.
Patera oli tähti yli 40 torjunnalla. Avauserän kohokohtia olivat 2v1-hyökkäyksessä patjatorjunta Hiranon matalaan rannariin oikeasta laidasta sekä alivoimalla Karlssonin vasemman siiven avopaikan nollaaminen kilvellä. Kakkoserässä Stevens ja Alfaro pääsivät perätysten maalin edesä yrittämään Pateran ohitusta, mutta tämä piti luukut kiinni ja hetki sen jälkeen HSK menikin 1-2 johtoon, joten torjunnat olivat arvokkaita. Puolivälissä iltaa Stevens puolestaan käveli vapaasti maalille ja vei kiekon rystylle, mutta nosti sitten ohi tyhjän maalin Pateran oltua jo jäissä, joten tuuriakin oli mukana. Kakkoserän lopussa puolestaan Karlsson tarjoili ylivoimalla passin vasemmalta takatolpalle, mutta jotenkin Patera venytti kumiukkona Raun ohjauksen tielle. Päätöserässä ei huipputorjuntoja enää tullut, vaan Patera napsi tarvittavat perustorjunnat johdattaen joukkueen voittoon.
Nelosketjusta Primeau ja Loewen kuittaavat plussat avausmaalista. Loewen väläytti myös kakkoserän alussa harhauttaen siniviivan päällä vastaan ajaneen Kalunyukin, mutta sen jälkeen lämäri vasemmalta b-pisteeltä meni Silovsin syliin. Morozov puolestaan alusti hyvin toisen maalin ja oli kiekolliselta suoritusvarmuudeltaan aiempia matseja parempi eikä hukannut pelivälinettä enää keskialueella, vaan oli huolellisempi. Avauserässä myös yhdessä vastaiskussa hän tarjoili syötön Miromanoville, joka jatkoi keskelle Brissonille, mutta tämä ampui keskeltä pleksiin avopaikasta. Quinney saa plussan voittomaalista ja yleisestä jämäkkyydestä. Aloitusympyrässä hän oli silmätestin perusteella vahva. Cormier puolestaan liikutti minusta Miromanovia paremmin kiekkoa ykkösylivoimassa puolelta toiselle. Rannelaukaus ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin Mirolla, vaan tuhnumpi, mutta tällä kertaa se tuotti silti yhden reboundin, jonka Quinney suti sisään.
Manninen oli eritoten avauserässä aika paljon katollaan, mutta uhrasi kehonsa mm. kertaalleen siten, että hän vastaanotti taklauksen oikeassa laidassa kiekkoa kuljettaessaan ja jätti sen juuri ennen taklausta Rempalille, joka päätti hyökkäykseen rannelaukaukseen päin Silovsia. Ylivoimalla Cormier petasi hänelle yhden one-timerin päätöserässä, kun Sakari oli hetkellisesti oikeassa siivessä, mutta kuti meni suoraan päin veskaria. Foolta jäi mieleen puolestaan yksi hyvä maalipaikka, kun hän hiipi maalille, mutta rystynosto ei uponnut maalin edestä. Ahac ja Korczak puolestaan saavat miinukset isäntien avausmaalin huonosta siniviivan puolustamisesta alivoimalla. Tuollaista kunniakujaa ei saisi vastustajalle antaa. Kumpikaan ei kiekollisena myöskään tarjonnut mitään erikoista, vaikka vuosi sitten samaisessa hallissa Korczak jopa dominoi nousuillaan halki keskialueen.
Ilta-Sanomissa oli julkaistu juttu Mannisesta pari päivää sitten. Siitä selvisi se, että tosiaankin keskivartalovamma oli syynä neljän pelin missaamiseen. Otteista harjoitusleirillä tuli myös kehuja, joten kuten veikkasin, eivätköhän ne harjoitusmatsien näytöt ole muistissa, jos ja kun farmista pitää kutsua pelaajia ylös. Mannisen kommentit Silver Knightsin pelaamisesta myös vastaavat pitkälti omiakin havaintoja, mutta kommentin valmennuksen hyvyydestä otan suurella varauksella, koska eipä hän voi tietenkään Viveirosta julkisesti lynkatakaan:
Cotter sai jatkaa kolmosketjussa, joten ainoa muutos oli Hillin torjuntavuoro.
Arvosanataulukko
++
+ Carrier, Smith, Stephenson, Cotter, Karlsson, Kessel
+/- Hill, Theodore, Pietrangelo, McNabb, Martinez, Whitecloud, Hague, Marchessault, Howden, Kolesar, Roy, Stone, Eichel
-
--
Avauserässä vedot olivat vain 6-4 kohti maalia. Keskustat olivat tukittuina eikä kumpikaan joukkue päässyt laidoilta murtautumaan laatumestoille, vaan suurin osa laukauksista lähti siniviivasta mennen ohi maalin tai jääden blokkeihin. Neljännellä minuutilla Hill pysäytti takatolpalle hiipineen Leddyn, kun Tarasenko puhkoi Vegasin noppavitosen poikkisyötöllä, jollainen ei saisi Stephensonin läpi mennä. Hetkeä myöhemmin Tarasenko haki samaa uudelleen, mutta toista kertaa syöttö ei Vegasin viisikkoa lävistänyt, vaan vastaiskusta Carrier pudotti takaviistoon Whitecloudille, joka ampui keskeltä ohi maalin. Aika paljon tuollaisia puolittaisia vastaiskupaikkoja Vegas sai oman alueen kiekonriistoista. Kertaalleen Pietrangelo päätti 4v3-vastaiskun rannelaukaukseen oikeasta laidasta Binningtonin kilpeen. Toisaalta sitten transitiopuolustaminen oli hyvää ja mm. Cotter polki kertaalleen hyvin alaspäin katkaisten O'Reillylle maalin eteen tarkoitetun syötön. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Carrierin kulmaväännökset vakuuttivat ja hän sai karistettua Blues-puolustajia selästään päätypeleissä. Pari minuuttia ennen taukoa karvaaminen puolestaan toimi kolmosketjulla, kun Kessel ahdisti Faulkia sen verran, että tämä avasi kulmasta suoraan keskelle Howdenin lapaan, mutta laukaus kohti alakulmaa slotista osui patjaan.
Kaksi maaliakin avauserässä nähtiin. Puolivälissä erää Saadin laukaus vasemmasta laidasta upposi vähän helposti etuyläkulmaan, mutta sitä edelsi pitkä kulmaralli eikä kakkoskentällinen vain saanut pysäytystä aikaan ja se oli vähän ongelmana avauserässä oman alueen puolustuspelissä eli passiivinen keskustan tukkiminen johti puolipitkiin vieraiden myllyihin ja kaksinkamppailupelaamisessa Blues oli myös edellä voittaen suurimman osan irtokiekkoväännöistä. Tasoitus 1-1:een tuli alivoimalla. Stephenson haistoi O'Reillyn pudotussyötön siivestä viivaan ja polki karkuun, mutta rystyuitto ei tepsinyt. Smith tuli kuitenkin vaihdosta Royn tilalle eikä häntä merkattu, joten Chandler syötti kulmasta maalin eteen ja Smith sai rauhassa viimeistellä ohi Binningtonin. Kyseessä oli jo Reillyn kolmas AV-maali, joka on eniten tällä kaudella NHL:ssä.
Kakkoserän alussa Tarasenko ampui pakin jaloista terävästi ja Hill sylki eteen, mutta poimi sitten hanskaansa Thomasin jatkokokeilun maalin edestä. Hetki tuosta ja Vegas meni 2-1 johtoon. Karlsson kaapi oman alueen aloitusvoiton O'Reillylta ja Theodore löi kiekon ränniin maalin takaa. Cotter säntäsi vasempana laiturina tietysti vasempaan laitaan heti aloitusvoiton jälkeen ja sai jatkettua kiekon keskialueelle, vaikka pinchaava puolustaja tuli selkään kiinni, mutta noita suorituksia hän sai viime kaudellakin reenata todella paljon HSK:ssa ja se näkyi sitten nyt korkeana suoritusvarmuutena! Muistan varsinkin Morozovin debyyttimatsin, jossa Ivan kaivoi koko ajan oman alueen aloitusvoittoja, pakki löi kiekon ränniin ja Cotter samalla tavalla jatkoi kiekot ulos omista selkä kohti vastustajan maalia. Eivät ne AHL-pelit hukkaan menneet Viveiroksenkaan alaisuudessa. Palatakseni tähän peliin, Cotterin jatko keskialueen puolelle tavoitti Karlssonin keskikaistalta, kun tämä tarjosi tuen aloitusvoittonsa jälkeen. Karlsson yritti jatkaa viereen Kesselille, mutta vastustajan luistin oli välissä. Kessel sai kuitenkin silti kiekon mukaansa ja siniviivan jälkeen ampui ranteella Faulkin jaloista niin napakasti, että Binnington hörppäsi vedon sisään. Kyseessä oli Kesselin ensimmäinen maali kotipeleissä:
24. minuutilla Vegasin 1-2-2 keskialueen puolustusmuoto murtui oudolla pompulla laidasta ja Blues sai sen ansiosta 2v1-tilanteen, mutta Hill liukui upeasti nollaamaan Alexxandrovin one-timerin oikeasta laidasta. Kolme minuuttia myöhemmin Stephenson haastoi tuloksetta jalalla Leddyn eikä päässyt keskialueen käännön jälkeisellä voimaliikkeellä punnertamaan maalille 1v1-tilanteesta. Puolivälissä matsia kolmosvitjalla kiekko liikkui hyvin hyökkäysalueella ja lopuksi Whitecloud tarjoili vielä maalin kulmalle syötön Cotterille, joka nosti rystyltä kiekon Binningtonin varusteisiin. Seuraavaksi Vegasin alivoimalla Hill pysäytti mallikkaasti takakolmiosta tulleet vedot. Pari minuuttia myöhemmin Vegas sai taas yhden puolittaisen vastaiskun lisää. 4v2-tilanne päättyi siihen, että Eichel syötti vasemmalta keskelle ja Roy vielä jatkoi viereen oikealle, mutta Pietrangelo ampui ohi etukulman.
Päätösvitosella Blues tuli rinnalle ja meni ohi. Ensin 1-2-2 karvaus toimi kuten piti ja Blues oli pakotettu päätydumppaukseen. Hill haki kiekon ja luuli jättävänsä sen Haguelle, mutta tämä kurvasikin viime hetkellä eri suuntaan. Niinpä Schenn nappasi kiekon ja tarjoili tyhjiin maalin eteen Barbasheville. Harmillinen kommunikaatioerhe. Alle minuutti myöhemmin puolestaan keskialueen puolustus toimi taas kuten piti ja Blues löi kiekon ränniin. Painottoman puolen pakki Whitecloudkin meni hakemaan kiekkoa, kun Hill ei sitä saanut pysäytetyksi maalin takana. Roykin tuli vielä Whitecloudin avuksi, mutta he yksinkertaisesti vain hävisivät sillä kertaa kaksinkamppailun painotonta laituria vastaan. Muutamalla syötöllä Leivo oli yksin maalin edessä, mutta Hill nollasi alakulmaan suuntautuneen laukauksen. Jatkotilanteessa Haguen siirtokiekko maalin takaa ränniin katkesi pinchanneeseen Mikkolaan, joka vieritti kiekon ränniä pitkin takaisin maalin taakse. Leivo syötti keskustaan ja O'Reilly ohitti tarkalla vedolla yläkulmaan Hillin. Roy seilasi oudosti tuossa tilanteessa ollen ensin myöhässä estämässä Mikkolan nousua ja sitten se kertautui, kun hän ei enää ehtinyt omalle paikalleen merkkaamaan O'Reillya. Päätösminuutilla Vegas oli lähellä tasoitusta, kun Karlsson tykitti keskeltä matalan vedon ja Smith oli reboundissa, mutta rystykäännön pysäytti käsillään jään pinnasta Binnington. Laukaukset kahden erän jälkeen olivat 15-23, joten aika paljon enemmän peli vapautui kakkoserässä.
Päätöserän alussa ylivoimalla Schenn antoi näppärän poikkisyötön, mutta Tarasenkon rannelaukaus vasemmasta siivestä pysähtyi Hillin syliin. Sen perään Vegas joutui uurastamaan toisen alivoiman Whitecloudin nostettua kiekon katsomoon, mutta AV toimi niin hyvin, ettei Blues luonut mitään. Alivoimien jälkeiset minuutit olivat seesteisiä, kunnes hiljalleen Vegas sai rytmin päälle ja aloitti kirin. Viimeisen reilun kymmenen minuutin aikana sillä oli muun muassa 14 perättäistä laukausta kohti maalia ilman, että Blues ampui välissä kohti Hilliä. Parhaat paikat tulivat Marchessaultille. Ensin Smithin karvauksesta Marchessault pääsi kokeilemaan slotista, mutta ampui yli. Perään Mcnabb ampui päin kassaria ja Marchessault oli reboundissa maalin kulmalla, mutta Schenn heittäytyi upeasti eteen blokaten varman maalin. Neljä minuuttia ennen loppua puolestaan Marchessault latasi slotista patjaan ketjutoverinsa tarjoiltua passin maalin takaa. Muutoin suurin osa vedoista lähti siniviivasta ollen jokseenkin ponnettomia. Pari minuuttia ennen loppua Hill puolestaan venyi vielä yhteen 2v1-pysäytykseen Acciaria vastaan. Ihan OK kirin VGK sai aikaan, mutta silti yhdeksän pelin voittoputki katkesi, poks.
Plussat menevät maaleissa mukana olleille pelaajille ja Carrierille, jonka kulmakäännökset ja kiekonhallinta hyökkäysalueella vakuuttivat. Roy vältti voittomaalista ansaitsemansa miinuksen sillä, että nelosketju kyllä sai ehkä jopa pisimmät kulmarallit aikaan ja Nic pysyi myös hyvin kiekossa hyökkäysalueella Carrierin tapaan, mutta kunnon maalipaikoille ketju ei vain päässyt murtautumaan tällä kertaa, vaikka peli-ilme oli hyvä. Hill oli maalissa neutraali ottaen pari mainiota takatolppapelastusta ja paikkasi niillä eritoten kahta ensimmäistä takaiskua, jotka olivat estettävissä. Eichelin ketju oli tasaviisikoin aika mitäänsanomaton tällä kertaa ja ykkösketju oli nelosen ohella se, joka loi edes jonkinlaisia maalipaikkoja. Puolustuksesta Pietrangelo tuki pari kertaa hyvin vastaiskuja, mutta päätti ne aika ponnettomiin rannelaukauksiin oikeasta laidasta.
13/72 Canucks vs. Silver Knights
Brisson palasi kehiin kahden matsin huilin jälkeen ottaen ensi kerran paikan harjoituskaudella tutuksi tulleen Morozovin viereltä.
Ford – Froese – Foo
Brisson – Morozov – Rondbjerg
Quinney – Manninen – Rempal
Loewen – Primeau – Conrad
Hayes – Pachal
Ahac – Miromanov
Cormier – Korczak
Patera
Hutchinson
Plussat ja miinukset
++
+ Loewen, Primeau, Patera, Morozov, Cormier, Quinney
+/- Manninen, Rempal, Conrad, Brisson, Rondbjerg, Foo, Ford, Froese, Hayes, Pachal, Miromanov
- Ahac, Korczak
--
Kauden ensimmäinen vierasvoitto tuli maalein 2-3. Avausmaali syntyi suunnanmuutoksesta. Primeau lätytti kiekon pakkien selustaan siniviivan päältä. Silovs torjui Loewenin ensimmäisen vedon, mutta paluulaukaus lähes nollakulmasta upposi sisään vasemmalta puolelta. Tasoitus tuli 17. minuutilla. Nielsen purjehti YV-haussa Ahacin ja Korczakin välistä läpiajoon ja uitti rystyltä kiekon ohi Pateran. Kakkoserässä HSK teki toisen transitiomaalin, kun Morozov tarjoili vasemmasta laidasta syötön takatolpalle ja Miromanov viimeisteli Karlssonin puolustettua löysästi. Ylivoimalla 35. minuutilla Manninen haki kahdesti Rempalin oikeasta siivestä ampumien rannelaukausten paluukiekot vasemmasta laidasta ja pudotti viivaan Cormierille. Jälkimmäisellä kerralla tämä käytti kiekon Rempalilla ja ampui sitten keskeltä matalan vedon. Quinney oli kärppänä maalin kulmalla uittaen kiekon etukulmasta Silovsin patjan ja tolpan välistä sisään. Mielenkiintoisena muutoksena tosiaan Cormier oli ykkösylivoimassa viivassa ja Miromanov oli pudotettu kakkosviisikkoon. Ainakin se jotenkin toimi. Päätöserässä Canucks tuli vielä maalin päähän viiden minuutin jälkeen, kun se osui taas ylivoimalla. Aloitusvoitosta Pederson sai kiekon vasempaan siipeen ja tulinen rannelaukaus painui aivan etuyläkulmaan ohi Miromanovin peiton. Rau teki loistomaskin eikä Patera nähnyt laukausta. Päätöskympillä yksi Karlssonin kääntölaukaus noppavitosen ulkopuolelta kilahti ylärimaan, mutta sen lähemmäs tasoitusta isännät eivät päässeet.
Patera oli tähti yli 40 torjunnalla. Avauserän kohokohtia olivat 2v1-hyökkäyksessä patjatorjunta Hiranon matalaan rannariin oikeasta laidasta sekä alivoimalla Karlssonin vasemman siiven avopaikan nollaaminen kilvellä. Kakkoserässä Stevens ja Alfaro pääsivät perätysten maalin edesä yrittämään Pateran ohitusta, mutta tämä piti luukut kiinni ja hetki sen jälkeen HSK menikin 1-2 johtoon, joten torjunnat olivat arvokkaita. Puolivälissä iltaa Stevens puolestaan käveli vapaasti maalille ja vei kiekon rystylle, mutta nosti sitten ohi tyhjän maalin Pateran oltua jo jäissä, joten tuuriakin oli mukana. Kakkoserän lopussa puolestaan Karlsson tarjoili ylivoimalla passin vasemmalta takatolpalle, mutta jotenkin Patera venytti kumiukkona Raun ohjauksen tielle. Päätöserässä ei huipputorjuntoja enää tullut, vaan Patera napsi tarvittavat perustorjunnat johdattaen joukkueen voittoon.
Nelosketjusta Primeau ja Loewen kuittaavat plussat avausmaalista. Loewen väläytti myös kakkoserän alussa harhauttaen siniviivan päällä vastaan ajaneen Kalunyukin, mutta sen jälkeen lämäri vasemmalta b-pisteeltä meni Silovsin syliin. Morozov puolestaan alusti hyvin toisen maalin ja oli kiekolliselta suoritusvarmuudeltaan aiempia matseja parempi eikä hukannut pelivälinettä enää keskialueella, vaan oli huolellisempi. Avauserässä myös yhdessä vastaiskussa hän tarjoili syötön Miromanoville, joka jatkoi keskelle Brissonille, mutta tämä ampui keskeltä pleksiin avopaikasta. Quinney saa plussan voittomaalista ja yleisestä jämäkkyydestä. Aloitusympyrässä hän oli silmätestin perusteella vahva. Cormier puolestaan liikutti minusta Miromanovia paremmin kiekkoa ykkösylivoimassa puolelta toiselle. Rannelaukaus ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin Mirolla, vaan tuhnumpi, mutta tällä kertaa se tuotti silti yhden reboundin, jonka Quinney suti sisään.
Manninen oli eritoten avauserässä aika paljon katollaan, mutta uhrasi kehonsa mm. kertaalleen siten, että hän vastaanotti taklauksen oikeassa laidassa kiekkoa kuljettaessaan ja jätti sen juuri ennen taklausta Rempalille, joka päätti hyökkäykseen rannelaukaukseen päin Silovsia. Ylivoimalla Cormier petasi hänelle yhden one-timerin päätöserässä, kun Sakari oli hetkellisesti oikeassa siivessä, mutta kuti meni suoraan päin veskaria. Foolta jäi mieleen puolestaan yksi hyvä maalipaikka, kun hän hiipi maalille, mutta rystynosto ei uponnut maalin edestä. Ahac ja Korczak puolestaan saavat miinukset isäntien avausmaalin huonosta siniviivan puolustamisesta alivoimalla. Tuollaista kunniakujaa ei saisi vastustajalle antaa. Kumpikaan ei kiekollisena myöskään tarjonnut mitään erikoista, vaikka vuosi sitten samaisessa hallissa Korczak jopa dominoi nousuillaan halki keskialueen.
Ilta-Sanomissa oli julkaistu juttu Mannisesta pari päivää sitten. Siitä selvisi se, että tosiaankin keskivartalovamma oli syynä neljän pelin missaamiseen. Otteista harjoitusleirillä tuli myös kehuja, joten kuten veikkasin, eivätköhän ne harjoitusmatsien näytöt ole muistissa, jos ja kun farmista pitää kutsua pelaajia ylös. Mannisen kommentit Silver Knightsin pelaamisesta myös vastaavat pitkälti omiakin havaintoja, mutta kommentin valmennuksen hyvyydestä otan suurella varauksella, koska eipä hän voi tietenkään Viveirosta julkisesti lynkatakaan:
