2/72 HSK vs. Tucson
Hutchinson teki HSK-debyyttinsä ja Cormier puolestaan AHL-debyyttinsä. Diliberatore odotetusti teki tilaa heikon avausmatsin jälkeen. Manninen sai rinnalleen Dorofeyevin, mistä iloitsin etukäteen. Vain nelosketju oli samassa muodossa kuin avauspelissä. Ylivoimat olivat muuten ennallaan, mutta Cormier otti Diliberatoren paikan myös ykkösviisikosta:
Dorofeyev - Manninen - Rempal
Quinney - Froese - Rondbjerg
Brisson - Conrad - Foo
Primeau - Ford - Marushev
Bischoff - Korczak
Hayes - Cormier
Ahac - Pachal
Hutchinson
Patera
YV
Froese
Manninen Quinney Rempal
Cormier
Rondbjerg
Foo Dorofeyev Brisson
Korczak
AV:
Froese-Rondbjerg-Bischoff-Korczak, Ford-Marushev-Hayes-Pachal, Conrad-Primeau
Plussat ja miinukset
++
+ Manninen, Dorofeyev, Rempal, Quinney, Froese, Korczak, Ahac, Cormier
+/- Hutchinson, Bischoff, Hayes, Pachal, Rondbjerg, Brisson, Foo, Conrad, Ford, Marushev, Primeau
-
--
Alku oli ihanteellinen, kun jo toisella minuutilla Rempal syötti vasemmasta kulmasta viivaan, Korczak jatkoi slottiin Manniselle ja tämä ohjasi lapa jäässä kiekon verkkoon ohi Gilliesin. Tai siltä se ainakin näytti, mutta tilastoissa maali merkittiin maalin kulmalla olleelle Dorofeyeville. Vaikka miten monta kertaa tilanteen olen katsonut uudelleen, en näe Dorofeyevin ohjausta, vaan nimenomaan Mannisen. Katsotaan, että korjataanko tuo maali vielä suomalaiselle jälkikäteen. Yhtä kaikki, Dorofeyevin yhteys Mannisen kanssa pelasi myös neljän minuutin jälkeen toisessa vaihdossa, kun Ahacin pystysyöttö alhaalta vapautti heidät 2v1-hyökkäykseen. Mannisen lätty vasemmalta puolelta putosi Dorofeyevin lapaan ja tämän one-timer painui yläriman alle. Viimeistään nyt AHL-uran avauspiste oli Sakarille tosi asia, jos ei jo aiemmin. Unelma-alun otteluun ykkösketju joka tapauksessa sai. Alla olevassa videossa näkyvät molemmat osumat:
Tucson kavensi 13. minuutilla. Nelosketju oli aikansa omissa juoksemassa kiekon perässä, kunnes Knot ampui viivasta ohi Marushevin peiton ja maalin edessä Pachalin pihdeistä jotenkin Dea ohjasi kiekon kilven alta sisään. Pari minuuttia myöhemmin kuitenkin 3v2-vastahyökkäyksestä HSK onnistui. Quinney levitti keskeltä vasemmalle Froeselle, joka jatkoi rystyltä takatolpalle Ahacille ja tämä suti kiekon verkkoon, vaikka Dineenilla oli tilanne näennäisesti hallussa. Maalinjälkeisessä vaihdossa Cormier palautti purkukiekon nopeasti pystyyn. Dorofeyev lätytti siniviivan päältä Mannisen selustaan nokikkain Gilliesin kanssa, mutta viimeistely läpiajosta kämmeneltä jäi räpylään. Johtoasema avauserän jälkeen oli ansaittu vetojen oltua 10-5 ja vierasjoukkue oli jotenkin todella pehmeä kaikissa kaksinkamppailuissa eikä kyennyt luomaan mitään uhkaa Hutchinsonin maalille yhtä Hayesin harhapassia lukuun ottamatta.
Tucson kavensi toisen erän alussa. Ahac ja Korczak hävisivät 2v2-kamppailun maalin takana. Manninen katsoi vierestä maalin kulmalta eikä saanut katki Carconen syöttöä luukulle Dealle, joka ohitti läheltä Hutchinsonin. Toki Rempalkin olisi voinut valua vähän alemmas puolustamaan, kun Manninen ja pakit olivat poissa maalin edestä. Puoli minuuttia myöhemmin kuitenkin Pachalin rannelaukaus viivasta leijaili verkkoon välittömästi Conradin aloitusvoiton jälkeen. Hetken päästä alivoimalla HSK lisäsi löylyä, kun 2v1-vastaiskusta Marushev naulasi kiekon takakulmaan puolustajan pidettyä kiinni syöttölinjan Fordille. Viisi maalia riitti Gilliesille ja Prosvetov komennettiin maaliin.
Päätöserän puolivälissä ykkösylivoima onnistui. Aloitusvoitosta Rempal sai kiekon oikeaan laitaan ja kerrankin poikittaissyöttö onnistui, kun hän löysi takatolpalle hiipineen Mannisen ja tämä ampui yhdellä kosketuksella kiekon sisään. Enempää osumia ei nähty, vaan HSK otti ansaitun 6-2 kotivoiton oltuaan pelin päällä pitkälti ja selvästi etevämpi kamppailupelaamisessa:
Ykkösketju saa tietysti plussat kahdesta tasakentällis- ja yhdestä YV-maalista. Mannisella on toistaiseksi tilastoissa 1+1 tehot, mutta 2+1 ei olisi vääryys minun silmieni mukaan. Kuten sopi odottaa, Dorofeyevin tulo rinnalla oli hyvä juttu ja heillä on selvästi kemiaa ollut jo niistä parista VGK:n harjoituspelistä lähtien, joten toivottavasti tuo duo jatkaa yhdessä jatkossakin. Mannisen kilpailullisuus ja nälkäisyys oli puolestaan yhden ohipelin jälkeen palannut samalle tasolle kuin kirkkaiden valojen reenipeleissä, mikä oli hyvä nähdä. Nyt hän jälleen karvasi innokkaasti eikä tyytynyt liukumaan. Vieraiden toisessa maalissa syöttölinjan peitto oli vähän puutteellista, mutta ei Mannisen suurin syyllinen takaiskuun ollut. Mitä tulee Rempaliin, tämä oli ottanut opikseen edellisistä peleistään ja paransi kiekollista suoritusvarmuuttaan. Hän ei enää hakenut poikkisyöttöjä tasaviisikoin, vaan ainoastaan ylivoimalla. Muutoin hän kiekon saatuaan oikeasta laidasta joko ampui maalille tai syötti päädyn kautta toiseen laitaan. Toki kakkoserän puolivälin jälkeen hän kertaalleen yritti hakea oman riistonsa jälkeen Manniselle syöttöä slottiin, mutta rako oli liian ahdas. Samassa vaihdossa Manninen muuten nosti tyylikkäästi keskialueella vastustajan mailan luoden 2v1-tilanteen, mutta Dorofeyevin paluulätty takatolpalle ei Sakarille napsunut. Oma laukaus Pavelilta olisi ollut parempi ratkaisu vasemmalta puolelta. Kaikkinensa ketjun liike hyökkäysalueen kulmaralleissakin oli mukavaa seurattavaa ja esimerkiksi viitisen minuuttia ennen loppua he petasivat pari vetopaikkaa viivaan ja hakivat sitten vuorollaan irtokiekot takaisin laidoista. Sekä Manninen että Dorofeyev ampuivat eniten kohti maalia eli kolmesti.
Quinney puolestaan kunnostautui tilanteiden rakentajana kakkosketjussa saaden plussan. Yhden syöttöpisteen lisäksi hän vapautti avauserän alussa Rondbjergin läpiajoon (rystyuitto patjaan), vartin kohdalla syötti 2v1-hyökkäyksessä Froeselle (rystyltä ohi maalin) ja puolivälissä peliä syötti oikeasta laidasta keskustaan Foolle (laukaus ohi). Froese saa plussan myös yhdestä syöttöpisteestä, mutta lisäksi hän uurasti taas Rondbjergin parina hyvin alivoimalla ja heidän ollessaan jäällä pelkoa takaiskusta ei juuri ole. Ykkösylivoimaan hän myös pääsee peli peliltä paremmin sisään maalinedusrooliinsa.
Puolustuksesta Ahac saa plussan avauserän 1+1 tehoistaan. Hän oli avauspelin tapaan mukavan näkymätön omissa Tucsonin toista maalia lukuun ottamatta, jossa tuli pieni kaksinkamppailutappio maalin takana. Korczak puolestaan alusti avausmaalin, mutta oli muutenkin näkyvä ylöspäin. 12. minuutilla Foo poimi hänet painottomalta puolelta, mutta kuti oikealta meni päin Gilliesia. Puolivälissä iltaa Korczak puolestaan tanssi siniviivalla komeasti sivuttain avaten itselleen vetolinjan, mutta napakan rannelaukauksen maalivahti torjui. Luistelu oli dynaamista ja potkut voimakkaita.
Lisäksi on annettava plussa AHL-debytantti Cormierille, jonka vaihtoja seurasin tiukalla kammalla. Hän yllätti kypsyydellään kiekottomana. Heti avausvaihdossaan kahden minuutin kohdalla Cormier suorapuolusti kiekon irti Dauphinilta, joka oli kuljettanut pelivälineen yli hyökkäyssinisen, mutta Cormierin tökkäys mailalla johti menetykseen. Cormier riiston jälkeen syötti päätylaudan kautta toiselle puolelle Hayesille. Tämä kuitenkin antoi harhasyötön keskustaan ja Kelemen pääsi nokikkain Hutchinsonin kanssa, mutta Michael venytti patjan uittoyrityksen eteen. Cormier ehkä vähän ehti häiritsemään takaa päin, muttei merkittävästi. Torjuntaa seurasi kevyt pyöritys omissa, kunnes Hayes avasi uudelleen vasemmasta kulmasta eteenpäin, mutta sillä kertaa syöttö pysähtyi punaviivalle. Kelemen kuljetti kiekon takaisin hyökkäysalueelle ja heitti oikeasta laidasta rystyltä kiekon Hutchinsonin haltuun. Lukasin avausvaihto oli kuitenkin positiivinen, vaikka Hayesin avaukset olivat ripulia.
Ensimmäisessä YV-vaihdossaan Cormier kertaalleen levitti napakasti kiekon oikeaan siipeen Rempalille, mutta tämä yllättyi ilmeisesti syötön kovuudesta ja lapa petti haltuunotettaessa, jolloin kiekko valui melkein vastustajalle asti. 12. minuutilla Cormier puolestaan tökkäsi kiekon oikeassa laidassa irti Kelemenilta omalla alueella ja minuutti myöhemmin Dineen kuljetti keskialueella häntä kohden, mutta jälleen terävällä mailaniskulla vastustaja menetti pelivälineen. Kertakaikkisen hienoa tikun käyttöä. 16. minuutilla puolestaan Cormier oli alustamassa Mannisen läpiajoa nopealla palautuksellaan ylöspäin Dorofeyeville ja avauserän päätösminuutilla ampui sitten kääntökudin siniviivasta blokkiin, mutta hän paikkasi itse tilanteen eikä vastustaja päässyt karkuun.
36. minuutilla Cormier meni päätydumppaukseen vähän arkaillen ja Theisen tuli takaa ohi voittamaan pelivälineen. Sitten vuorostaan Smith koulutti Cormieria kulmassa pyörähtämällä ohi ja liikkuen maalin taakse, mutta Lukas ei luovuttanut, vaan tuli takaisin iholle, liimasi miehen päätyyn ja riisti lopuksi. Sitkeää puolustamista. Päätöserän alussa Cormierin viivatoimitus jäi puolestaan Ahacin levityksestä ruuhkaan. 49. minuutilla tuli illan ainoa isompi virhe, kun Carcone kiersi hänet vähän helposti vasemman laidan puolelta ja pääsi ampumaan vapaasti, mutta rannelaukaus meni ohi takakulman. Hetki tuon jälkeen Cormier kuitenkin saalisti debyyttissään syöttöpisteen kirjattuaan kakkossyötön Mannisen osumaan takakolmiokierrätyksestään Rempalille oikeaan siipeen ja tämä poimi poikittaissyötöllä Mannisen. Päätöshetkillä puolestaan Cormier vielä näytti oman maalin takana paineen alaisena tavaramerkkikäännöksen rystypuolelle karistaen karvaajan selästään ja siirsi sitten ränniä pitkin kiekon eteenpäin. Kokonaisuutena erittäin hyvä debyytti. Syötöt olivat napakoita kuten U20-tasolla ja hän ei aikaillut kiekollisena, vaan liikutti pelivälinettä vikkelästi heti, kun paikka oli. Luistelu näytti soljuvalta ja kamppailupelaaminen oli yllättävän hyvää. Suorahyökkäyspuolustaminen oli parasta antia, vaikka Carcone kerran hänet kiersi, mutta muuten varsinkin mailapuolustaminen toimi ja etäisyys vastustajaan kuosissa, kun riistoja tuli ainakin kolme.
Neutraaleista pelaajista Hutchinson maalissa selvisi aika helpolla. Maaleista ei häntä voi syyttää, mutta isoihin pelastuksiin ei tarvinnut venyä. Perustorjunnoissa huonojen sektorien laukauksissa hän oli luotettava eikä juuri sylkenyt kiekkoja. Tucson ampui vain 16 kertaa kahteen erään ja kakkoserän pahin tilanne oli se, kun Hutchinson itse lahjoitti kiekon maalin takana vastustajalle kiekonkäsittelyvirheellään, mutta ehti palata maalilleen torjumaan slotista tulleen vedon. Päätöserässä Tucson kilautti pari kertaa maalirautoihin laidoista tulleista vedoista, kun Hutchinson seisoi vain maskin takana eikä riittävän aktiivisesti tehnyt töitä saadakseen kiekon näkökenttäänsä, joten ehkä maskin takaa tulevien laukauksien hahmottamisessa on vielä petrattavaa, kun hän välillä jäätyi paikoilleen liiaksi.
Hayes oli avausvaihdon perusteella saada miinuksen, mutta harhasyöttöjen antaminen loppui onneksi siihen. Pachal puolestaan avausmaalissa ei saanut vastustajan lapaa kuriin maalin edessä, muttei tuo iso virhe ollut. Hyökkääjistä Foo oli jonkin verran esillä pedaten yhden paikan Korczakille ja tuhlaten itse yhden paikan takatolpalta Conradin esityöstä. Brisson puolestaan pari kertaa näppärästi peippaili keskustaan, muttei saanut laadukkaita vetoja aikaan mailaviidakosta. Kiekonhallinta oli kuitenkin hyvää. Muista pelureista ei ole sen kummempaa noteerattavaa.
3/82 Seattle vs. Vegas
Kenttäpelaajisto oli sama eli Hutton, Amadio ja Leschyshyn olivat katsomossa. Hill teki maalilla VGK-debyyttinsä.
Arvosanataulukko
++
+ Hill, Roy, Carrier, Kolesar, Marchessault, Howden, Kessel, Theodore, Pietrangelo
+/- Martinez, McNabb, Whitecloud, Karlsson, Cotter, Stone, Stephenson, Smith, Eichel
- Hague
--
Identiteettiketju vei Vegasin johtoon 12 sekunnin kohdalla. Royn aloitusvoitosta McNabb siirsi kiekon vasenta laitaa pitkin eteenpäin. Carrier riisui Gourden kiekosta kaksinkamppailun päätteeksi ja tarjoili keskelle Kolesarille, joka ohitti Jonesin. Kyseessä oli seurahistorian toiseksi nopein osuma. Huhtikuussa 2021 Karlsson osui Coloradoa vastaan kymmenessä sekunnissa:
Kakkosylivoima lisäsi löylyä kolmen minuutin jälkeen. Pietrangelo piti niukasti siniviivan kiinni Karlssonin ja Kesselin kamppailtua kiekosta sen tuntumassa. Maalin eteen syntyi hetkellinen 3v2-tilanne. Pietrangelo meni keskikaistaa pitkin maalille, syötti Roylle oikealle ja tämä näki takatolpalla Marchessaultin, joka pisti limpun tyhjiin. Soucy ei onnistunut olemaan syöttölinjalla. Avauserässä ei enempää maaleja nähty, vaan Vegas piti neljännessä erässä putkeen nollan omassa päässä:
34. minuutilla ykkösylivoima värkkäsi kolmannen maalin rutiinikuviolla. Eichel siirsi syvään, Stonelta kiekko vähän karkasi maalin kulmalla, mutta sopivasti Oleksiakin längistä Smithin lapaan ja tämä sai viimeistellä etukulmaan rauhassa. Kolme minuuttia ennen toista taukoa Marchessaultin nollakulmalaukaus puolestaan yllätti Jonesin, joka oli muutoin torjunut kakkoserässä erinomaisesti, mutta vanhat Sharks-aikojen haamut Vegasia vastaan tulivat esiin tuossa maalissa. Joneshan oli kahdeksan kertaa urallaan vaihdettu pois maalilta Vegasia vastaan ennen tätä iltaa. Vielä 16 sekuntia ennen erän loppua Theodore lisäsi johdon 5-0:aan, kun Kesselin passi päädystä löysi hänet slotista eikä Beniers saanut blokattua rannelaukausta. Uskallus ja lupa syöttää keskustaan menetyksen uhallakin Cassidyn aikakaudella tuotti palkinnon tällä kertaa:
Päätöserään maaliin luisteli Grubauer, joten Jones joutui yhdeksättä kertaa maalilta pois vedetyksi Golden Knightsia vastaan. Saldo on hurja, kun pelejä on 24. Kraken kavensi päätöskympillä kahdesti. Ensin 3v2-vastaiskusta Schultz naulasi poikkisyötöstä kiekon etukulmaan, kun Roy ei ihan ehtinyt polkea riittävästi alaspäin katkaistakseen syötön. Pietrangelo ja Martinez paineistivat kahta muuta pelaajaa Burakovskya ja Eberlea. Toki ehkä Martinez olisi voinut jättää Eberlen seuraamatta ja tukkia syöttöväylää hänkin. Hetken päästä puolestaan ylivoimalla Burakovskyn syöttö oikealta lävisti Haguen ja Pietrangelo nukahti maalin edessä jättäen Schwartzin lavan auki Hillin edustalla.
Annan miinuksen Haguelle hänen AV-pelaamisestaan. Jo avauserässä kertaalleen hän sai pelata kauden ensimmäiset AV-minuuttinsa, kun Martinez oli boksissa puolustettuaan omaa siniviivaa turhan jämerästi selkään taklaamalla. Hague pelasi Whitecloudin parina ja ei millään ymmärtänyt ajoissa liikkua Schultzin poikkisyötön mukana peittämään Beniersin one-timeria oikeasta siivestä, joten Hill joutui vangitsemaan sen syliinsä. Hague ei ollut edes lähellä ehtiä blokkaamaan vetoa, vaan sijoittuminen oli ihan vinossa. Ja tietysti sitten 5-2 maalissa Burakovskyn syöttö samoilta jalansijoilta meni hänen lävitsee Schwartzille. Cassidy höpötti pari päivää sitten, että Hague olisi heille tärkeä apu alivoimaan, mutta vitosvaihtoehto hän sinne korkeintaan on ja toivottavasti pelaa alivoimaa vain silloin, kun Martinez, Pietrangelo, McNabb tai Whitecloud on boksissa. Liike oli niin kulmikasta, että sekin vaikeutti tietysti vetolinjoille ehtimistä ajoissa, mutta ehkä hän vertyy pelituntuman parantuessa.
Maalissa Hill oli hyvä debyytissään. Toki tiivis viisikkopuolustaminen auttoi. Avausminuutilla heti tiivis noppavitonen edesauttoi siinä, että Dunnin poikittaissyöttö Larssonille jäi keskellä vegasilaisluistimiin. Viidennellä minuutlla Björkstrand puolestaan syötti päädystä vasemmalle b-pisteelle ja Wennberg tinttasi vastakiekkoon, mutta Hill piti etukulman tukossa. Parin minuutin päästä puolestaan 3v2-vastaiskusta Geekie löysi toisesta aallosta Kuhlmanin, joka lämäsi päin Hilliä. Sen jälkeen avauskympin lopussa Hill liimasi varmasti pari vasemmasta laidasta muodon ulkopuolelta tullutta rannelaukausta. 14. minuutilla puolestaan Theodore lahjoitti maalin edessä kiekon Björkstrandille, mutta Hill paikkasi sen liimaamalla tanskalaisen nopean rannarin. Kakkoserän alussa puolestaan hän otti pari pätevää patjatorjuntaa, kun mm. Larsson tykitti siniviivasta. Pari minuuttia myöhemmin Björkstrandin rannelaukaus Martinezin jaloista vastaiskun päätteeksi oli marja. Päätöserän alussa Hill otti vielä yhden mainion torjunnan, kun Eberle ohjasi lapa jäässä viivatoimituksen b-pisteiden välistä kohti maalia, mutta Adin oli mies paikallaan kopaten tuonkin vedon. Irtokiekkokontrolli oli kuosissa kuten Thompsonilla aiemmissa peleissä. Torjuntoja tuli kaikkiaan 31.
Nelosketju oli hyökkäyksen paras koostumus. Se asetti nuotin avausvaihdossa maalillaan. Avauserä oli muutenkin siltä hyvä, kun puolivälissä 4v3-vastaiskusta Roy ampui itse ranteella tolpan reunaan ja parin minuutin päästä hänen aloitusvoitostaan puolustaja siirsi kiekon syvään, josta Kolesar petasi paikan Carrierille maalin kulmalle. Toisessa erässä puolestaan nopeasta keskialueen käännöstä Kolesar karkasi läpiajoon ja Soucyn oli koukittava itsensä boksiin. Muitakin hyviä kulmarallivaihtoja iltaan mahtui, vaikka niistä kummoisia maalipaikkoja syntynyt, mutta ainakin peli pyöri Vegasin kannalta oikeassa päässä. Roy tietysti oli alustamassa myös 0-2 maalia.
Marchessault saa plussan parista maalista, vaikka molemmat aika lahjoja olivat, kun ensimmäisen hän sai latoa tyhjiin ja toisen tarjoili Jones. Toki ottelun puolivälissä Marchessault hassutti kulmassa Dunnin 1v1-tilanteessa ja petasi Eichelille tekopaikan maalin eteen, mutta tämä ampui yli. Myös avauserässä Eichel nosti kertaalleen rystyltä kiekon yli maalin läheltä ja päätöserässä puolestaan oman riistonsa jälkeen kiskaisi oikealta kaarelta kiekon päätypleksiin, joten siksi hän jää arvosanaltaan neutraaliksi. Kessel puolestaan alusti hyvin Theodoren osuman ja lisäksi kakkoserässä takakarvauksensa päätteeksi vapautti Carrierin läpiajoon. Hetkeä aiemmin puolestaan ylivoimalla hän jätti kiekon oikeassa laidassa Marchessaultille ja tämä ampui napakasti kohti etukulmaa, mutta hieman yli kuitenkin, joten enemmänkin syöttöpisteitä olisi voinut kertyä.
Kolmannen hyökkääjäplussan annan Howdenille, joka kakkoserässä ensin vastaanotti Stonen ristipiston ja jatkoi vasemmasta laidasta lätyn puolustajien selustaan leikanneelle Stephensonille. Dunn koukki tätä rankkarin arvoisesti, mutta Stephensonin suora laukaus kilpistyi patjaan. Minuutti myöhemmin Howden puolestaan ohitti keskialueella pinchanneen Larssonin luoden siten 2v1-tilanteen, mutta Stonen kuti oikealta puolelta kohti alakulmaa oli ponneton. Päätöserässä puolestaan ketju loi kolmannen hyvän maalipaikkansa iltaan, kun Stone tarjosi 2v1-hyökkäyksessä lätyn Stephensonille, mutta Grubauer ryösti tämän one-timerin upealla sivuttaistorjunnalla. Noiden kolmen tontin vastapainona oli se, että kakkosketju joutui pyörimään pisimpään omissa ja juoksemaan siellä kiekon perässä. Esimerkiksi 40 minuutin jälkeen sen ollessa jäällä kaikki vedot olivat 18-3 Krakenille. Stoppeja ei jostain syystä tullut. Ei toki Seattle mitään mahtipaikkoja saanut ja tuo kakkosketju tukki keskustan kohtalaisesti, mutta se söi mehut heidän hyökkäämisestään. Whitecloud otti päätöserässä yhden ison blokin Larssonin one-timeriin ja päätti sillä pitkän pyörityksen omalla alueella kakkosketjun takana.
Puolustuksesta Theodore saa plussan maalistaan. Viime keväänä hän taisi onnistua maalinteossa molemmilla Seattle-vierailulla ja sama jatkui nyt. Tuo lato selvästi sopii hänelle ja hän mainitsi pelinjälkeisessä haastattelussakin tunteneensa olonsa hyväksi ennen peliä ja joissain halleissa on välittömästi hyvä fiilis. Pietrangelo puolestaan oli alustamassa 2-0 maalia, mutta sitä ennen jo ampui itse suoraluistelusta oikeasta laidasta kertaalleen Jonesin syliin puolikkaasta 2v1-hyökkäyksestä. Kahden suunnan pelaaminen oli varmaotteista ja Martinez on juuri oikea mies hänen rinnalleen, jottei hänen tarvitse paimentaa viime kauden tapaan Hagueta tai Huttonia, vaan nyt hän saa keskittyä olemaan palkkansa arvoinen kärkipuolustaja, kun rinnalla on toinen kokenut veteraani, joka ei vuoda. Mitä tulee Martineziin, hän puolusti hyvin omaa siniviivaa, vaikka yhden jäähyn siitä ottikin, mutta esimerkiksi avauserän kuudennella minuutilla hänen katkostaan aiheutui 2v1-vastaisku. Smith vain turhaan haki Schultzin läpi syöttöä Kesselille takatolpalle.
Neutraaleista miehistä Cotter vastaanotti kovan taklauksen Larssonilta päätöserässä. Hän ohitti ensin Beniersin laidan puolelta, mutta sitten käänsi juuri selän kohti Larssonia, kun tämä oli jo niittaamassa Cotteria oikeaan laitaan. Onneksi hän kykeni jatkamaan normaalisti pienen ravistelun jälkeen. Karlsson oli aika tasapaksu tällä kertaa. Eichel puolestaan sai kuin varkain pari kakkossyöttöä ja pääsi ampumaan kolmisen kertaa b-pisteiden välistä, mutta aina yli. Ei hän niin dynaaminen ollut, että ansaitsisi plussaa vartin peliesityksestään. Sama pätee yhden maalin Smithiin, joka oli muutoin karlssonmaisen tasapaksu. Puolustuksessa McNabb kellotti taas aika tarkalleen 20 minuutin jääajan kuten kahdessa aiemmassa pelissä.
Hutchinson teki HSK-debyyttinsä ja Cormier puolestaan AHL-debyyttinsä. Diliberatore odotetusti teki tilaa heikon avausmatsin jälkeen. Manninen sai rinnalleen Dorofeyevin, mistä iloitsin etukäteen. Vain nelosketju oli samassa muodossa kuin avauspelissä. Ylivoimat olivat muuten ennallaan, mutta Cormier otti Diliberatoren paikan myös ykkösviisikosta:
Dorofeyev - Manninen - Rempal
Quinney - Froese - Rondbjerg
Brisson - Conrad - Foo
Primeau - Ford - Marushev
Bischoff - Korczak
Hayes - Cormier
Ahac - Pachal
Hutchinson
Patera
YV
Froese
Manninen Quinney Rempal
Cormier
Rondbjerg
Foo Dorofeyev Brisson
Korczak
AV:
Froese-Rondbjerg-Bischoff-Korczak, Ford-Marushev-Hayes-Pachal, Conrad-Primeau
Plussat ja miinukset
++
+ Manninen, Dorofeyev, Rempal, Quinney, Froese, Korczak, Ahac, Cormier
+/- Hutchinson, Bischoff, Hayes, Pachal, Rondbjerg, Brisson, Foo, Conrad, Ford, Marushev, Primeau
-
--
Alku oli ihanteellinen, kun jo toisella minuutilla Rempal syötti vasemmasta kulmasta viivaan, Korczak jatkoi slottiin Manniselle ja tämä ohjasi lapa jäässä kiekon verkkoon ohi Gilliesin. Tai siltä se ainakin näytti, mutta tilastoissa maali merkittiin maalin kulmalla olleelle Dorofeyeville. Vaikka miten monta kertaa tilanteen olen katsonut uudelleen, en näe Dorofeyevin ohjausta, vaan nimenomaan Mannisen. Katsotaan, että korjataanko tuo maali vielä suomalaiselle jälkikäteen. Yhtä kaikki, Dorofeyevin yhteys Mannisen kanssa pelasi myös neljän minuutin jälkeen toisessa vaihdossa, kun Ahacin pystysyöttö alhaalta vapautti heidät 2v1-hyökkäykseen. Mannisen lätty vasemmalta puolelta putosi Dorofeyevin lapaan ja tämän one-timer painui yläriman alle. Viimeistään nyt AHL-uran avauspiste oli Sakarille tosi asia, jos ei jo aiemmin. Unelma-alun otteluun ykkösketju joka tapauksessa sai. Alla olevassa videossa näkyvät molemmat osumat:
Tucson kavensi 13. minuutilla. Nelosketju oli aikansa omissa juoksemassa kiekon perässä, kunnes Knot ampui viivasta ohi Marushevin peiton ja maalin edessä Pachalin pihdeistä jotenkin Dea ohjasi kiekon kilven alta sisään. Pari minuuttia myöhemmin kuitenkin 3v2-vastahyökkäyksestä HSK onnistui. Quinney levitti keskeltä vasemmalle Froeselle, joka jatkoi rystyltä takatolpalle Ahacille ja tämä suti kiekon verkkoon, vaikka Dineenilla oli tilanne näennäisesti hallussa. Maalinjälkeisessä vaihdossa Cormier palautti purkukiekon nopeasti pystyyn. Dorofeyev lätytti siniviivan päältä Mannisen selustaan nokikkain Gilliesin kanssa, mutta viimeistely läpiajosta kämmeneltä jäi räpylään. Johtoasema avauserän jälkeen oli ansaittu vetojen oltua 10-5 ja vierasjoukkue oli jotenkin todella pehmeä kaikissa kaksinkamppailuissa eikä kyennyt luomaan mitään uhkaa Hutchinsonin maalille yhtä Hayesin harhapassia lukuun ottamatta.
Tucson kavensi toisen erän alussa. Ahac ja Korczak hävisivät 2v2-kamppailun maalin takana. Manninen katsoi vierestä maalin kulmalta eikä saanut katki Carconen syöttöä luukulle Dealle, joka ohitti läheltä Hutchinsonin. Toki Rempalkin olisi voinut valua vähän alemmas puolustamaan, kun Manninen ja pakit olivat poissa maalin edestä. Puoli minuuttia myöhemmin kuitenkin Pachalin rannelaukaus viivasta leijaili verkkoon välittömästi Conradin aloitusvoiton jälkeen. Hetken päästä alivoimalla HSK lisäsi löylyä, kun 2v1-vastaiskusta Marushev naulasi kiekon takakulmaan puolustajan pidettyä kiinni syöttölinjan Fordille. Viisi maalia riitti Gilliesille ja Prosvetov komennettiin maaliin.
Päätöserän puolivälissä ykkösylivoima onnistui. Aloitusvoitosta Rempal sai kiekon oikeaan laitaan ja kerrankin poikittaissyöttö onnistui, kun hän löysi takatolpalle hiipineen Mannisen ja tämä ampui yhdellä kosketuksella kiekon sisään. Enempää osumia ei nähty, vaan HSK otti ansaitun 6-2 kotivoiton oltuaan pelin päällä pitkälti ja selvästi etevämpi kamppailupelaamisessa:
Linkki: https://twitter.com/TheGildedJester/status/1581439740393361408?s=20&t=4CkHr_3c8q21umP_MQ5cWg
Ykkösketju saa tietysti plussat kahdesta tasakentällis- ja yhdestä YV-maalista. Mannisella on toistaiseksi tilastoissa 1+1 tehot, mutta 2+1 ei olisi vääryys minun silmieni mukaan. Kuten sopi odottaa, Dorofeyevin tulo rinnalla oli hyvä juttu ja heillä on selvästi kemiaa ollut jo niistä parista VGK:n harjoituspelistä lähtien, joten toivottavasti tuo duo jatkaa yhdessä jatkossakin. Mannisen kilpailullisuus ja nälkäisyys oli puolestaan yhden ohipelin jälkeen palannut samalle tasolle kuin kirkkaiden valojen reenipeleissä, mikä oli hyvä nähdä. Nyt hän jälleen karvasi innokkaasti eikä tyytynyt liukumaan. Vieraiden toisessa maalissa syöttölinjan peitto oli vähän puutteellista, mutta ei Mannisen suurin syyllinen takaiskuun ollut. Mitä tulee Rempaliin, tämä oli ottanut opikseen edellisistä peleistään ja paransi kiekollista suoritusvarmuuttaan. Hän ei enää hakenut poikkisyöttöjä tasaviisikoin, vaan ainoastaan ylivoimalla. Muutoin hän kiekon saatuaan oikeasta laidasta joko ampui maalille tai syötti päädyn kautta toiseen laitaan. Toki kakkoserän puolivälin jälkeen hän kertaalleen yritti hakea oman riistonsa jälkeen Manniselle syöttöä slottiin, mutta rako oli liian ahdas. Samassa vaihdossa Manninen muuten nosti tyylikkäästi keskialueella vastustajan mailan luoden 2v1-tilanteen, mutta Dorofeyevin paluulätty takatolpalle ei Sakarille napsunut. Oma laukaus Pavelilta olisi ollut parempi ratkaisu vasemmalta puolelta. Kaikkinensa ketjun liike hyökkäysalueen kulmaralleissakin oli mukavaa seurattavaa ja esimerkiksi viitisen minuuttia ennen loppua he petasivat pari vetopaikkaa viivaan ja hakivat sitten vuorollaan irtokiekot takaisin laidoista. Sekä Manninen että Dorofeyev ampuivat eniten kohti maalia eli kolmesti.
Quinney puolestaan kunnostautui tilanteiden rakentajana kakkosketjussa saaden plussan. Yhden syöttöpisteen lisäksi hän vapautti avauserän alussa Rondbjergin läpiajoon (rystyuitto patjaan), vartin kohdalla syötti 2v1-hyökkäyksessä Froeselle (rystyltä ohi maalin) ja puolivälissä peliä syötti oikeasta laidasta keskustaan Foolle (laukaus ohi). Froese saa plussan myös yhdestä syöttöpisteestä, mutta lisäksi hän uurasti taas Rondbjergin parina hyvin alivoimalla ja heidän ollessaan jäällä pelkoa takaiskusta ei juuri ole. Ykkösylivoimaan hän myös pääsee peli peliltä paremmin sisään maalinedusrooliinsa.
Puolustuksesta Ahac saa plussan avauserän 1+1 tehoistaan. Hän oli avauspelin tapaan mukavan näkymätön omissa Tucsonin toista maalia lukuun ottamatta, jossa tuli pieni kaksinkamppailutappio maalin takana. Korczak puolestaan alusti avausmaalin, mutta oli muutenkin näkyvä ylöspäin. 12. minuutilla Foo poimi hänet painottomalta puolelta, mutta kuti oikealta meni päin Gilliesia. Puolivälissä iltaa Korczak puolestaan tanssi siniviivalla komeasti sivuttain avaten itselleen vetolinjan, mutta napakan rannelaukauksen maalivahti torjui. Luistelu oli dynaamista ja potkut voimakkaita.
Lisäksi on annettava plussa AHL-debytantti Cormierille, jonka vaihtoja seurasin tiukalla kammalla. Hän yllätti kypsyydellään kiekottomana. Heti avausvaihdossaan kahden minuutin kohdalla Cormier suorapuolusti kiekon irti Dauphinilta, joka oli kuljettanut pelivälineen yli hyökkäyssinisen, mutta Cormierin tökkäys mailalla johti menetykseen. Cormier riiston jälkeen syötti päätylaudan kautta toiselle puolelle Hayesille. Tämä kuitenkin antoi harhasyötön keskustaan ja Kelemen pääsi nokikkain Hutchinsonin kanssa, mutta Michael venytti patjan uittoyrityksen eteen. Cormier ehkä vähän ehti häiritsemään takaa päin, muttei merkittävästi. Torjuntaa seurasi kevyt pyöritys omissa, kunnes Hayes avasi uudelleen vasemmasta kulmasta eteenpäin, mutta sillä kertaa syöttö pysähtyi punaviivalle. Kelemen kuljetti kiekon takaisin hyökkäysalueelle ja heitti oikeasta laidasta rystyltä kiekon Hutchinsonin haltuun. Lukasin avausvaihto oli kuitenkin positiivinen, vaikka Hayesin avaukset olivat ripulia.
Ensimmäisessä YV-vaihdossaan Cormier kertaalleen levitti napakasti kiekon oikeaan siipeen Rempalille, mutta tämä yllättyi ilmeisesti syötön kovuudesta ja lapa petti haltuunotettaessa, jolloin kiekko valui melkein vastustajalle asti. 12. minuutilla Cormier puolestaan tökkäsi kiekon oikeassa laidassa irti Kelemenilta omalla alueella ja minuutti myöhemmin Dineen kuljetti keskialueella häntä kohden, mutta jälleen terävällä mailaniskulla vastustaja menetti pelivälineen. Kertakaikkisen hienoa tikun käyttöä. 16. minuutilla puolestaan Cormier oli alustamassa Mannisen läpiajoa nopealla palautuksellaan ylöspäin Dorofeyeville ja avauserän päätösminuutilla ampui sitten kääntökudin siniviivasta blokkiin, mutta hän paikkasi itse tilanteen eikä vastustaja päässyt karkuun.
36. minuutilla Cormier meni päätydumppaukseen vähän arkaillen ja Theisen tuli takaa ohi voittamaan pelivälineen. Sitten vuorostaan Smith koulutti Cormieria kulmassa pyörähtämällä ohi ja liikkuen maalin taakse, mutta Lukas ei luovuttanut, vaan tuli takaisin iholle, liimasi miehen päätyyn ja riisti lopuksi. Sitkeää puolustamista. Päätöserän alussa Cormierin viivatoimitus jäi puolestaan Ahacin levityksestä ruuhkaan. 49. minuutilla tuli illan ainoa isompi virhe, kun Carcone kiersi hänet vähän helposti vasemman laidan puolelta ja pääsi ampumaan vapaasti, mutta rannelaukaus meni ohi takakulman. Hetki tuon jälkeen Cormier kuitenkin saalisti debyyttissään syöttöpisteen kirjattuaan kakkossyötön Mannisen osumaan takakolmiokierrätyksestään Rempalille oikeaan siipeen ja tämä poimi poikittaissyötöllä Mannisen. Päätöshetkillä puolestaan Cormier vielä näytti oman maalin takana paineen alaisena tavaramerkkikäännöksen rystypuolelle karistaen karvaajan selästään ja siirsi sitten ränniä pitkin kiekon eteenpäin. Kokonaisuutena erittäin hyvä debyytti. Syötöt olivat napakoita kuten U20-tasolla ja hän ei aikaillut kiekollisena, vaan liikutti pelivälinettä vikkelästi heti, kun paikka oli. Luistelu näytti soljuvalta ja kamppailupelaaminen oli yllättävän hyvää. Suorahyökkäyspuolustaminen oli parasta antia, vaikka Carcone kerran hänet kiersi, mutta muuten varsinkin mailapuolustaminen toimi ja etäisyys vastustajaan kuosissa, kun riistoja tuli ainakin kolme.
Neutraaleista pelaajista Hutchinson maalissa selvisi aika helpolla. Maaleista ei häntä voi syyttää, mutta isoihin pelastuksiin ei tarvinnut venyä. Perustorjunnoissa huonojen sektorien laukauksissa hän oli luotettava eikä juuri sylkenyt kiekkoja. Tucson ampui vain 16 kertaa kahteen erään ja kakkoserän pahin tilanne oli se, kun Hutchinson itse lahjoitti kiekon maalin takana vastustajalle kiekonkäsittelyvirheellään, mutta ehti palata maalilleen torjumaan slotista tulleen vedon. Päätöserässä Tucson kilautti pari kertaa maalirautoihin laidoista tulleista vedoista, kun Hutchinson seisoi vain maskin takana eikä riittävän aktiivisesti tehnyt töitä saadakseen kiekon näkökenttäänsä, joten ehkä maskin takaa tulevien laukauksien hahmottamisessa on vielä petrattavaa, kun hän välillä jäätyi paikoilleen liiaksi.
Hayes oli avausvaihdon perusteella saada miinuksen, mutta harhasyöttöjen antaminen loppui onneksi siihen. Pachal puolestaan avausmaalissa ei saanut vastustajan lapaa kuriin maalin edessä, muttei tuo iso virhe ollut. Hyökkääjistä Foo oli jonkin verran esillä pedaten yhden paikan Korczakille ja tuhlaten itse yhden paikan takatolpalta Conradin esityöstä. Brisson puolestaan pari kertaa näppärästi peippaili keskustaan, muttei saanut laadukkaita vetoja aikaan mailaviidakosta. Kiekonhallinta oli kuitenkin hyvää. Muista pelureista ei ole sen kummempaa noteerattavaa.
3/82 Seattle vs. Vegas
Kenttäpelaajisto oli sama eli Hutton, Amadio ja Leschyshyn olivat katsomossa. Hill teki maalilla VGK-debyyttinsä.
Arvosanataulukko
++
+ Hill, Roy, Carrier, Kolesar, Marchessault, Howden, Kessel, Theodore, Pietrangelo
+/- Martinez, McNabb, Whitecloud, Karlsson, Cotter, Stone, Stephenson, Smith, Eichel
- Hague
--
Identiteettiketju vei Vegasin johtoon 12 sekunnin kohdalla. Royn aloitusvoitosta McNabb siirsi kiekon vasenta laitaa pitkin eteenpäin. Carrier riisui Gourden kiekosta kaksinkamppailun päätteeksi ja tarjoili keskelle Kolesarille, joka ohitti Jonesin. Kyseessä oli seurahistorian toiseksi nopein osuma. Huhtikuussa 2021 Karlsson osui Coloradoa vastaan kymmenessä sekunnissa:
Kakkosylivoima lisäsi löylyä kolmen minuutin jälkeen. Pietrangelo piti niukasti siniviivan kiinni Karlssonin ja Kesselin kamppailtua kiekosta sen tuntumassa. Maalin eteen syntyi hetkellinen 3v2-tilanne. Pietrangelo meni keskikaistaa pitkin maalille, syötti Roylle oikealle ja tämä näki takatolpalla Marchessaultin, joka pisti limpun tyhjiin. Soucy ei onnistunut olemaan syöttölinjalla. Avauserässä ei enempää maaleja nähty, vaan Vegas piti neljännessä erässä putkeen nollan omassa päässä:
34. minuutilla ykkösylivoima värkkäsi kolmannen maalin rutiinikuviolla. Eichel siirsi syvään, Stonelta kiekko vähän karkasi maalin kulmalla, mutta sopivasti Oleksiakin längistä Smithin lapaan ja tämä sai viimeistellä etukulmaan rauhassa. Kolme minuuttia ennen toista taukoa Marchessaultin nollakulmalaukaus puolestaan yllätti Jonesin, joka oli muutoin torjunut kakkoserässä erinomaisesti, mutta vanhat Sharks-aikojen haamut Vegasia vastaan tulivat esiin tuossa maalissa. Joneshan oli kahdeksan kertaa urallaan vaihdettu pois maalilta Vegasia vastaan ennen tätä iltaa. Vielä 16 sekuntia ennen erän loppua Theodore lisäsi johdon 5-0:aan, kun Kesselin passi päädystä löysi hänet slotista eikä Beniers saanut blokattua rannelaukausta. Uskallus ja lupa syöttää keskustaan menetyksen uhallakin Cassidyn aikakaudella tuotti palkinnon tällä kertaa:
Päätöserään maaliin luisteli Grubauer, joten Jones joutui yhdeksättä kertaa maalilta pois vedetyksi Golden Knightsia vastaan. Saldo on hurja, kun pelejä on 24. Kraken kavensi päätöskympillä kahdesti. Ensin 3v2-vastaiskusta Schultz naulasi poikkisyötöstä kiekon etukulmaan, kun Roy ei ihan ehtinyt polkea riittävästi alaspäin katkaistakseen syötön. Pietrangelo ja Martinez paineistivat kahta muuta pelaajaa Burakovskya ja Eberlea. Toki ehkä Martinez olisi voinut jättää Eberlen seuraamatta ja tukkia syöttöväylää hänkin. Hetken päästä puolestaan ylivoimalla Burakovskyn syöttö oikealta lävisti Haguen ja Pietrangelo nukahti maalin edessä jättäen Schwartzin lavan auki Hillin edustalla.
Annan miinuksen Haguelle hänen AV-pelaamisestaan. Jo avauserässä kertaalleen hän sai pelata kauden ensimmäiset AV-minuuttinsa, kun Martinez oli boksissa puolustettuaan omaa siniviivaa turhan jämerästi selkään taklaamalla. Hague pelasi Whitecloudin parina ja ei millään ymmärtänyt ajoissa liikkua Schultzin poikkisyötön mukana peittämään Beniersin one-timeria oikeasta siivestä, joten Hill joutui vangitsemaan sen syliinsä. Hague ei ollut edes lähellä ehtiä blokkaamaan vetoa, vaan sijoittuminen oli ihan vinossa. Ja tietysti sitten 5-2 maalissa Burakovskyn syöttö samoilta jalansijoilta meni hänen lävitsee Schwartzille. Cassidy höpötti pari päivää sitten, että Hague olisi heille tärkeä apu alivoimaan, mutta vitosvaihtoehto hän sinne korkeintaan on ja toivottavasti pelaa alivoimaa vain silloin, kun Martinez, Pietrangelo, McNabb tai Whitecloud on boksissa. Liike oli niin kulmikasta, että sekin vaikeutti tietysti vetolinjoille ehtimistä ajoissa, mutta ehkä hän vertyy pelituntuman parantuessa.
Maalissa Hill oli hyvä debyytissään. Toki tiivis viisikkopuolustaminen auttoi. Avausminuutilla heti tiivis noppavitonen edesauttoi siinä, että Dunnin poikittaissyöttö Larssonille jäi keskellä vegasilaisluistimiin. Viidennellä minuutlla Björkstrand puolestaan syötti päädystä vasemmalle b-pisteelle ja Wennberg tinttasi vastakiekkoon, mutta Hill piti etukulman tukossa. Parin minuutin päästä puolestaan 3v2-vastaiskusta Geekie löysi toisesta aallosta Kuhlmanin, joka lämäsi päin Hilliä. Sen jälkeen avauskympin lopussa Hill liimasi varmasti pari vasemmasta laidasta muodon ulkopuolelta tullutta rannelaukausta. 14. minuutilla puolestaan Theodore lahjoitti maalin edessä kiekon Björkstrandille, mutta Hill paikkasi sen liimaamalla tanskalaisen nopean rannarin. Kakkoserän alussa puolestaan hän otti pari pätevää patjatorjuntaa, kun mm. Larsson tykitti siniviivasta. Pari minuuttia myöhemmin Björkstrandin rannelaukaus Martinezin jaloista vastaiskun päätteeksi oli marja. Päätöserän alussa Hill otti vielä yhden mainion torjunnan, kun Eberle ohjasi lapa jäässä viivatoimituksen b-pisteiden välistä kohti maalia, mutta Adin oli mies paikallaan kopaten tuonkin vedon. Irtokiekkokontrolli oli kuosissa kuten Thompsonilla aiemmissa peleissä. Torjuntoja tuli kaikkiaan 31.
Nelosketju oli hyökkäyksen paras koostumus. Se asetti nuotin avausvaihdossa maalillaan. Avauserä oli muutenkin siltä hyvä, kun puolivälissä 4v3-vastaiskusta Roy ampui itse ranteella tolpan reunaan ja parin minuutin päästä hänen aloitusvoitostaan puolustaja siirsi kiekon syvään, josta Kolesar petasi paikan Carrierille maalin kulmalle. Toisessa erässä puolestaan nopeasta keskialueen käännöstä Kolesar karkasi läpiajoon ja Soucyn oli koukittava itsensä boksiin. Muitakin hyviä kulmarallivaihtoja iltaan mahtui, vaikka niistä kummoisia maalipaikkoja syntynyt, mutta ainakin peli pyöri Vegasin kannalta oikeassa päässä. Roy tietysti oli alustamassa myös 0-2 maalia.
Marchessault saa plussan parista maalista, vaikka molemmat aika lahjoja olivat, kun ensimmäisen hän sai latoa tyhjiin ja toisen tarjoili Jones. Toki ottelun puolivälissä Marchessault hassutti kulmassa Dunnin 1v1-tilanteessa ja petasi Eichelille tekopaikan maalin eteen, mutta tämä ampui yli. Myös avauserässä Eichel nosti kertaalleen rystyltä kiekon yli maalin läheltä ja päätöserässä puolestaan oman riistonsa jälkeen kiskaisi oikealta kaarelta kiekon päätypleksiin, joten siksi hän jää arvosanaltaan neutraaliksi. Kessel puolestaan alusti hyvin Theodoren osuman ja lisäksi kakkoserässä takakarvauksensa päätteeksi vapautti Carrierin läpiajoon. Hetkeä aiemmin puolestaan ylivoimalla hän jätti kiekon oikeassa laidassa Marchessaultille ja tämä ampui napakasti kohti etukulmaa, mutta hieman yli kuitenkin, joten enemmänkin syöttöpisteitä olisi voinut kertyä.
Kolmannen hyökkääjäplussan annan Howdenille, joka kakkoserässä ensin vastaanotti Stonen ristipiston ja jatkoi vasemmasta laidasta lätyn puolustajien selustaan leikanneelle Stephensonille. Dunn koukki tätä rankkarin arvoisesti, mutta Stephensonin suora laukaus kilpistyi patjaan. Minuutti myöhemmin Howden puolestaan ohitti keskialueella pinchanneen Larssonin luoden siten 2v1-tilanteen, mutta Stonen kuti oikealta puolelta kohti alakulmaa oli ponneton. Päätöserässä puolestaan ketju loi kolmannen hyvän maalipaikkansa iltaan, kun Stone tarjosi 2v1-hyökkäyksessä lätyn Stephensonille, mutta Grubauer ryösti tämän one-timerin upealla sivuttaistorjunnalla. Noiden kolmen tontin vastapainona oli se, että kakkosketju joutui pyörimään pisimpään omissa ja juoksemaan siellä kiekon perässä. Esimerkiksi 40 minuutin jälkeen sen ollessa jäällä kaikki vedot olivat 18-3 Krakenille. Stoppeja ei jostain syystä tullut. Ei toki Seattle mitään mahtipaikkoja saanut ja tuo kakkosketju tukki keskustan kohtalaisesti, mutta se söi mehut heidän hyökkäämisestään. Whitecloud otti päätöserässä yhden ison blokin Larssonin one-timeriin ja päätti sillä pitkän pyörityksen omalla alueella kakkosketjun takana.
Puolustuksesta Theodore saa plussan maalistaan. Viime keväänä hän taisi onnistua maalinteossa molemmilla Seattle-vierailulla ja sama jatkui nyt. Tuo lato selvästi sopii hänelle ja hän mainitsi pelinjälkeisessä haastattelussakin tunteneensa olonsa hyväksi ennen peliä ja joissain halleissa on välittömästi hyvä fiilis. Pietrangelo puolestaan oli alustamassa 2-0 maalia, mutta sitä ennen jo ampui itse suoraluistelusta oikeasta laidasta kertaalleen Jonesin syliin puolikkaasta 2v1-hyökkäyksestä. Kahden suunnan pelaaminen oli varmaotteista ja Martinez on juuri oikea mies hänen rinnalleen, jottei hänen tarvitse paimentaa viime kauden tapaan Hagueta tai Huttonia, vaan nyt hän saa keskittyä olemaan palkkansa arvoinen kärkipuolustaja, kun rinnalla on toinen kokenut veteraani, joka ei vuoda. Mitä tulee Martineziin, hän puolusti hyvin omaa siniviivaa, vaikka yhden jäähyn siitä ottikin, mutta esimerkiksi avauserän kuudennella minuutilla hänen katkostaan aiheutui 2v1-vastaisku. Smith vain turhaan haki Schultzin läpi syöttöä Kesselille takatolpalle.
Neutraaleista miehistä Cotter vastaanotti kovan taklauksen Larssonilta päätöserässä. Hän ohitti ensin Beniersin laidan puolelta, mutta sitten käänsi juuri selän kohti Larssonia, kun tämä oli jo niittaamassa Cotteria oikeaan laitaan. Onneksi hän kykeni jatkamaan normaalisti pienen ravistelun jälkeen. Karlsson oli aika tasapaksu tällä kertaa. Eichel puolestaan sai kuin varkain pari kakkossyöttöä ja pääsi ampumaan kolmisen kertaa b-pisteiden välistä, mutta aina yli. Ei hän niin dynaaminen ollut, että ansaitsisi plussaa vartin peliesityksestään. Sama pätee yhden maalin Smithiin, joka oli muutoin karlssonmaisen tasapaksu. Puolustuksessa McNabb kellotti taas aika tarkalleen 20 minuutin jääajan kuten kahdessa aiemmassa pelissä.