Vegas Golden Knightsin lupausranking kesä 2019
Kuten lupasin, olen nyt läpikäynyt lupausaltaan. Alla olevissa listoissa olen käynyt lyhyesti läpi kaikkiorganisaatioon kuuluvat pelaajat, jotka ovat yhä tulokaskelpoisia, mutta jotka ovat alle 25-vuotiaita. Näin ollen Wolvesin ensi kauden miehistöstä esimerkiksi 25-vuotias maalivahti Oscar Dansk (ikä), 25-vuotias puolustaja Jake Bischoff (ikä), 23-vuotias puolustaja Brett Lernout (ei-tulokaskelpoinen) ja 25-vuotias hyökkääjä Tyrell Goulbourne (ikä) eivät ansaitse paikkaa listauksissa. Pelaajat on järjestetty pelipaikoittain tämänhetkiseen parhausjärjestykseen NHL-valmiuden suhteen, mutta laitahyökkääjät on niputettu saman otsakkeen alle, koska niin moni lupauksista pystyy pelaamaan sekä vasemmalla että oikealla laidalla. Yhteensä listattuja pelaajia on 33. Nautinnollista lukuelämystä.
Keskushyökkääjät (C):
1. Cody Glass, 189cm/84kg, right
Glassia ei tarvitse pahemmin esitellä. Golden Knightsin kaikkien aikojen ensimmäinen varaus on kehittynyt hyvin kahden kauden aikana. Toissa kaudella WHL:ssä hän pelasi yli sadan pisteen kauden. Viime kaudella hän kärsi polvivamman ja pelasi WHL:ssä vain 38 ottelua, mutta teki niissä huimat 69 pistettä. Lisäksi hän oli Kanadan ykkössentteri U20-kisoissa ja keräsi siellä viidessä ottelussa tehot 2+4. WHL-kauden jälkeen Glass liittyi Wolvesin matkaan. Hän sai maalitilin auki heti debyytissään ja teki runkosarjassa kuudessa pelissä tehot 3+2. Pudotuspeleissä Glass pelasi Hykan ja mörssäsilaituri McGinnin kanssa samassa ketjussa. Pinnoja syntyi peräti 15, joista seitsemän oli maaleja 22 ottelussa. Tulevalla kaudella Glass taistelee harjoitusleirillä toden teolla paikasta NHL:ssä. Esteenä on Cody Eakin, jota on kaavailtu kolmossentteriksi, mutta jos Glass osoittaa kuuluvansa NHL:ään, Eakinin voi siirtää tarvittaessa hierarkiassa alemmaksi. Glass voi toki itsekin aloittaa NHL-uransa nelosketjun keskellä, mutta en ole varma, kannattaisiko hänen siinä tapauksessa mieluummin pelata suuria minuutteja AHL:ssä. Joka tapauksessa on lähes varmaa, että jossain vaiheessa ensi kaudella Glass tekee NHL-debyytin. Hän on ennen kaikkea taitava syöttäjä ja pelinrakentaja, joka toivottavasti tuo kaivattua erikoisosaamista Golden Knightin ylivoimaan tulevaisuudessa ja nostaa sen pysyvästi TOP10-tasolle sarjassa. U20-kisoissa hän pyöritti peliä oikeasta siivestä ja kenties NHL:ssä hän voisi omaksua Winnipeg Jetsin Blake Wheeleria matkien saman roolin. Ainoa huolenaihe varauksen jälkeen oli jalkanopeuden riittävyys, mutta viime kaudella AHL:ssä Glass osoitti, että se ei tule olemaan ongelma aikuisten seassa. Ei hän toki edelleenkään ole kaikkein dynaamisin kiekonkuskaaja, mutta riittävän hyvää keskitasoa silläkin osa-alueella ja Wolvesin sivuttaisliikkuminen teki vaikutuksen. AHL-peleissä oli ilahduttavaa huomata myös se, että Glass toi itsensä esiin ennen kaikkea maalien kautta, joten hän ei ole yhden tempun poni ja siten vastustaja ei voi aina vain ottaa syöttöä pois, koska AHL:ssä Glass teki itse asiassa yhtä paljon maaleja (10) kuin syötti niitä (10). Rannelaukaus ei ole erityisen voimakas, mutta tarkka se on. Glass omaa myös huippuhyökkääjälle tärkeän taidon eli hän osaa laukoa maskin/blokin lävitse tarpeeksi usein, jolloin maalivahdilla on vaikeuksia torjua kiekkoa. Vaikka Glass ei ole ihan yhtä kepeä luistelija kuin Jack Eichel, mailankäytössä ja olemuksessa on niin paljon samaa, että verrokkipelaaja olkoot juuri Eichel, joka puolestaan on sitten tulevaisuudessa ehkä Glassia piirun epävarmempi omassa päässä, koska Glass on tunnollinen kahden suunnan sentteri, joten sikäli Patrice Bergeron -vertauskaan ei välttämättä olisi kaukaa haettu.
Pelaajavertaus: Jack Eichel
Kohokohtia:
2. Nicolas Roy, 193cm/94kg, right
Roy saapui Vegasiin kesällä Haula-kaupan vastineena. 22-vuotias entinen neljännen kierroksen varaus teki viime kaudella Carolinan farmijoukkueessa tehot 17+19=36 69 ottelussa. Pudotuspeleissä hän kuitenkin oli hyvä ja paukutti Glassin tavoin 15 tehopistettä (6+9) 19 ottelussa, joten siksi hän ansaitsee paikan listalla Quinneyn yläpuolella. Roy on hyvin isokoinen, joten laitojen lähellä ja omalla alueella hän on ainakin AHL-tasolla kohtalaisen hyvä, mutta jalkanopeus on pieni kysymysmerkki NHL:ään siirryttäessä. Vauhtiin päästyään toki Royta ei ole helppo kammeta sivuun. Kahdella edellisellä kaudella Roy on päässyt haistelemaan NHL-tunnelmaa seitsemässä pelissä, muttei ole onnistunut avaamaan pistetiliään. Kiekolliset taidot eivät ole minusta mitenkään ihmeelliset, mutta AHL-tasolla Royn tassuilla pystyi tekemään kohtalaista tulosta varsinkin maalin läheisyydessä. NHL:ssä rooli olisi kuitenkin ainakin Vegasissa korkeintaan nelossentteri, joten sopiva pelaajavertaus olisi ehkäpä Eric Fehr, joka on samanpituinen kuin Roy ja painoakin on vain kaksi paunaa enemmän. Roy ansaitsee kuitenkin kakkospaikan keskushyökkääjärankingissa, koska hän on kuitenkin hitusen valmiimpi NHL-pelaaja kuin Quinney tai Duke.
Pelaajavertaus: Eric Fehr
Kohokohtia (Roy 2+0 kohdasta 1:20 ->):
3. Gage Quinney, 180cm/91kg, left
Quinney saapui Vegasiin viime kaudeksi Penguinsin farmijoukkueesta. Wolvesissa Quinney teki 68 pelissä 43 tehopistettä ja oli arvokas keskushyökkääjä, koska hän oli lähes aina käytettävissä. Pudotuspeleissä tehot olivat 4+5=9 18 ottelussa. Kuvailisin Quinneyta melko tasapainoiseksi paketiksi. Hänen luistelupotkunsa ovat dynaamisia, jonka ansiosta hän pystyy kuskaamaan kiekkoa tarvittaessa itse keskikaistalla, jos laiturit eivät ole avoinna. Laukaus puolestaan lähtee nopeasti pienistä tiloista lyhyellä virityksellä. Quinneylla on myös ominaisuus olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan vastustajan maalin läheisyydessä. Hän ei myöskään pelkää ajaa maalille röyhkeästi laidasta suojatessaan kiekkoa. Vauhti pysyy hyvin yllä, kun terän käyttö on taitavaa. Siltikin se jokin erityisominaisuus Quinneylta puuttuu. Hän on "ihan kiva" pelaaja ja usealla osa-alueella keskitasoa parempi, muttei kuitenkaan loista juuri millään osa-alueella, joten NHL:ssä hänelle on vaikea keksiä sopivaa roolia. Kuten raamit kertovat, Quinney on myös hieman patukkamainen ja muistuttaa tykinkuulaa leikatessaan juurikin maalin eteen, jonka takia häntä on vaikea pysäyttää. Siksi ehkä paras pelaajaverrokki on Nazem Kadri, kun en muutakaan keksinyt.
Pelaajavertaus: Nazem Kadri
Kohokohtia (Quinney 3+0):
4. Reid Duke, 183cm/87kg, right
Duke on kaikkien aikojen ensimmäinen Vegasin sopimuspelaaja. Ennen aikuisten peleihin siirtymistä hän teki kolmella kaudella Brandon Wheat Kingsissa WHL:ssä 51, 62 ja 71 pistettä. Kaksi viime kautta ovat kuitenkin menneet plörinäksiloukkaantumisten takia. Toissa kaudella 14 pelissä Wolvesissa Duke ei tehnyt yhtään tehopistettä. Viime kaudella hän pysyi terveenä 44 pelin ajan ja keräsi tehot 7+9=16, mutta pudotuspeleistä Duke oli kokonaan sivussa loukkaantumisen takia. Ensi kausi on jo melko ratkaiseva sen suhteen, onko 23-vuotiaasta Dukesta NHL:ään vai jääkö hän AHL-jyräksi. Duke ei ole kaikkein isokokoisin keskushyökkääjä, mutta hän kompensoi sen sulavalla liikkumisella ja taitavalla mailankäytöllä. Kuten alla olevasta kohokohtavideosta näkyy, Duke osaa sekä laukoa että toimia pelinrakentajana, josta kertovat myös junnuvuosien melko tasaisesti jakaantuneet tehopisteet maalien ja syöttöjen kesken. Mietin melko pitkään sopivaa pelaajaverrokkia, mutta päädyin lopulta Kyle Turrisiin, koska herroja käyristykset ovat melko samanlaiset ja lisäksi Duke luottaa myös melko paljon liukuun Turrisin tavoin. Kumpikin on myös tuollainen kakkos- tai kolmosketjun keskushyökkääjä ennemmin kuin ykkössentteri. Jos Duke pysyy ensi kaudella terveenä, hän voi kuitenkin AHL:ssä hyvinkin saada niin ison roolin, että hän taistelee sisäisen pistepörssin voitosta ja sitä kautta pelastaa vielä mahdollisen NHL-uransa. Videonäytteet ovat olleet lupaavia, mutta nyt on tosiaan vain kyse siitä, että Duke pysyisi terveenä. Kamppailupelaamisesta minulla ei ole hirveästi informaatiota, mutta uskoisin hänen pärjäävän silläkin osa-alueella vähintään kohtalaisesti Turrisin tavoin, koska Duke on kuitenkin keskiarvoltaan hieman patukkamainen, joten voimaa pitäisi olla ruhossa olla.
Pelaajavertaus: Kyle Turris
Kohokohtia (Duke 1+1):
5. Ben Jones, 183cm/86kg, left
Jones on kesän 2017 viimeisen kierroksen varaus. Hänelle oli kaikkein helpoin keksiä pelaajavertaus, sillä olemuksesta, ulottuvasta mailasta ja kahden suunnan pelaamisesta tuli heti mieleen Aleksander Barkov. Varsinkin tuo kiekonkäsittely pitkällä mailalla kaukana vartalosta toi mieleen Barkovin ja alla olevassa kohokohtavideossa oleva Jonesin maali läpiajosta huokuu Barkov-henkisyyttä maltillisella rystyuitolla längistä. Jones on pelannut kolme edellistä kautta OHL:ssä. Pistemäärät ovat 50, 79 ja 102. Varsinkin viime kausi osoitti, että Jones on muutakin kuin vain erinomainen puolustava hyökkääjä, sillä 68 pelissä hän teki peräti 41 maalia ja 61 syöttöä. Lisäksi hän oli joukkueensa kapteeni. Pistepörssissä hän oli jopa seitsemäs jättäen taakseen muun muassa samana kesänä Vegasiin ykköskierroksella varatun Nick Suzukin. Ensi kausi on iso testi Jonesille, sillä hän pelaa AHL:ssä Wolvesissa ja saa varmasti sielläkin tuloksentekovastuuta, koska vaihtuvuus joukkueessa on ollut niin suuri. Joka tapauksessa jo nyt McPhee ansaitsee sulan hattuun Jonesin varaamisesta seitsemännellä kierroksella, koska tämä on ylittänyt odotukset ja voi jopa tulevaisuudessa olla yksi ehdokas esimerkiksi kolmossentteriksi köyhän miehen Barkovina. Vaikka hyökkäystehot OHL:stä eivät seuraisi täysimääräisinä miesten peleihin, hänestä on hyötyä tosiaan myös omassa päässä, koska myös takakarvaamista on kehuttu ja sehän on olennainen osa Golden Knightsinkin pelaamista, että hyökkääjät tekevät töitä alaspäin. Liuku on hyvin taloudellinen, joten luistelu voi näyttää flegmaattiselta, mutta sitä se ei ole. Ylivoimalla Jones puolestaan viihtyy ehkä parhaiten maalin lähettyvillä, koska laukaus ei ole kuitenkaan mikään hirveän erikoinen 41 maalin kaudesta huolimatta.
Pelaajavertaus: Köyhän miehen Aleksander Barkov
Kohokohtia (#3 Jones 3+0):
6. Ivan D. Morozov, 186cm/81kg, right
Sitten draftvarausten läpikäynti:
61. Ivan Morozov, sentteri
- Kuulemma Morozov oli McPheen listalla sijalla 30, joten voidaan puhua ryöstöstä. 18-vuotias sentteri, jolla on kohtalaiset raamit (185/81). Plussaa rightin kätisyydestä. 18-vuotiaiden MM-kisoissa viiteen peliin viisi pinnaa. Viime kausi ja tulevakin kausi menevät MHL:ssä, jossa syntyi viime kaudella 23 pistettä 30 ottelussa. Lisäksi Morozov pelasi yhden KHL-ottelun Yugrassa, mutta siirtyi ensi kaudeksi SKA:n organisaatioon.
Lapateippi on valkoinen ja sen myötä syntyy vaikutelma herkkäkätisestä pelaajasta muutaman Youtube-klipin (kohta 2:40) perusteella. Laukaus on tarkka, mutta ei kovinkaan painava mielestäni. Maila ei ole kovinkaan ulottuva eli siten kiekonhallinta on helpompaa, mutta riistopelaaminen kärsii. Mielestäni Morozoville kuitenkin sopii hyvin tuo ratkaisu. Toisessa klipissä jonka katsoin, hän sai passin takatolpalle ja ohjasi sen sisään 2v1-tilanteessa. Morozov vaikuttaa yksilöltä, joka on hyvä hyökkäyspäässä ja kykenee juonikkaisiin ratkaisuihin sekä osaa hakeutua maalipaikoille. Jännä nähdä, että miten puolustusvelvoitteet sitten hoituvat tulevaisuudessa. Aihiot pistelingoksi ovat olemassa ja pidin erityisesti tuosta "lyhyestä mailasta", joka mahdollistaa taikurimaisuuden ja ketterän kiekonhallinnan.
Vegasin varaamat hyökkääjät Ivan D. Morozov ja Pavel Dorofeyev nimettiin puolestaan Venäjän U20-joukkueen kesäleiritykseen. Leiriryhmään nimettiin kolme maalivahtia, 10 puolustajaa ja 15 hyökkääjää. Aika lailla nyt hiljattain nimetystä poppoosta valitaan myös lopullinen kisajoukkue joulukuussa, joten kenties Dorofeyev voi pelata itsensä myös kisoihin Morozovin seuraksi, jonka paikka pitäisi olla melko sementoitu, koska hän oli mukana jo viime jouluna alaikäisenä. Mitä tulee muuten Morozoviin, odotin, että hän olisi saanut edes hieman vastuuta SKA:n edustusmiehistössä kesän harjoituspeleissä, mutta hän ei esimerkiksi ollut ollenkaan mukana viime viikolla Suomessa pelaamassa Jokereita ja Vitjazia vastaan eikä myöskään sitä ennen Sotshin turnauksessa, joten pelipaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä lienee sitten VHL:n SKA-Neva St. Petersburgissa eli SKA:n farmijoukkueessa KHL:n farmisarjassa ja sinne hänet on jo merkitty myös Eliteprospectsissa. Viime kaudella hän teki VHL:ssä 19 pelissä tehot 3+3=6, mutta toivottavasti tahti paranee viime kaudesta. MHL:ssä eli Venäjän juniorisarjassa puolestaan Morozov teki 19 pistettä 14 ottelussa, joten se olisi ollut liian helppo sarja jo hänelle tulevalla kaudella, vaikka käsittääkseni ikäraja tuohon sarjaan on 20 vuotta, joten 19-vuotias Morozov olisi kaiketi saanut kiekkoilla vielä sitäkin sarjaa tulevana syksynä. Viime kaudella Morozov pelasi KHL:ssä kaikkiaan 11 peliä, joten kyllä hän varmaan jossain vaiheessa pääsee ainakin paikkomaan loukkaantumisia edustuksenkin paitaan. Tällä hetkellä kuitenkin sentterihierarkiassa ovat edellä ainakin Kemppainen, Lehterä, Koskiranta ja Kablukov. Lisäksi Tikhonov pystyy pelaamaan tarvittaessa keskellä ja harjoituspelissä Jokereita vastaan kolmosen keskellä oli puolestaan -94 syntynyt Alexei Byvaltsev, joka teki viime kaudella SKA:ssa 11 pistettä 47 pelissä ja sitä edeltävällä kaudella Amurissa peräti 43 pinnaa, mutta Eliteprospectsissa häntä ei ole jostain syystä merkitty SKA:n tulevan kauden joukkueeseen. Jos Tikhonov pelaa laiturina, silloin Morozov on ehkä kutossentteri tällä hetkellä SKA:n organisaatiossa, joten parin pelaajan pitäisi pudota edestä pois, jotta Morozov saisi vastuuta SKA:ssa keskikaistalla KHL:ssä.
Venäjä kohtasi tänään Suomen ja venäläispoikamme jatkoivat tehoiluaan jäätyään eilisessä pelissä Ruotsia vastaan nollille, mutta tänään taas upposi. Avausmaalista vastasi Dorofeyev, joka ajoi hyvin maalille, sai sinne syötön laidasta ja ohjasi sitten kiekon maalin edestä sisään: Jokke Nevalainen on Twitter
Venäjän toisessa maalissa Vegasin pojat olivat syöttäjinä. Morozov rouhi upeasti kiekon laidassa Denisenkon kanssa kulmaan Dorofeyeville, joka sitten antoi maukkaan poikittaissyötön takatolpalle, jonne nousi painottoman puolen puolustaja viimeistelemään: Jokke Nevalainen on Twitter
Enempää maaleja Venäjä ei tehnyt, vaan hävisi Suomelle maalein 2-4. Koko turnauksessa kolmessa pelissä Venäjä teki seitsemän maalia. Valtaosassa olivat mukana Dorofeyev ja Morozov, joiden saldot turnauksesta olivat 2+1 ja 2+2. Toivottavasti sama tahti jatkuu myös seurajoukkueissa.
Yllä on pari lainausta Morozovista. Hänet varattiin tosiaan vuosi sitten toisella kierroksella. Viime jouluna hän pääsi Venäjän U20-joukkueeseen ja teki nelossentterinä tehot 1+1 seitsemässä ottelussa. Tulevalla kaudella hän tulee olemaan jopa Venäjän kärkisentteri U20-kisoissa, joten jouluna pääsemme viimeistään ihastelemaan Morozovin otteita. Sitä ennen hän pelaa pääosin VHL:ssä, koska SKA:n edustusmiehistöön ei ole asiaa kuin paikkaamaan loukkaantumisia. Morozov on varma kahden suunnan keskushyökkääjä, joka on myös hyvä aloittamaan. Kiekolliset taidot eivät ole maailmanluokkaa, mutta syöttötaito on lähellä sitä, sillä niin hyvin Morozov osaa toimittaa kiekkoa omien pelaajien lapoihin jopa sokkona kuten tämän kesän U20-turnaus Venäjällä todisti. Tulevaisuudessa Morozovin rooli voisi olla sellainen 2-3 ketjun kahden suunnan keskushyökkääjä NHL:ssä, koska jalkanopeus ja dynaamisuus ei aivan riitä 80 pisteen kausiin, mutta David Krejcin kaltainen kakkossentteri hänestä voi kehittyä.
Pelaajavertaus: David Krejci
Kohokohtia: Ks. yllä olevat Twitter-näytteet
7. Paul Cotter, 183cm/87kg, left
115. Paul Cotter, sentteri
- 18-vuotias voimahyökkääjä, joka teki viime kaudella USHL:ssa 18+21 tehot 51 ottelussa. Pudotuspeleissä syntyi 4+4 tehot seitsemässä pelissä. Junnuissa Cotterin pelinumero on ollut 17. Kohokohtien perusteella Cotter omaa napakan pehmeät kädet ja on päättäväisen oloinen luonne. Kätisyys on tosiaan left. Laukaus lähtee terävästi pienestäkin tilasta ja on suhteellisen painava muihin junnuihin verrattuna. Ylivoimalla Cotteria näytettiin hyödyntävän slotissa tai sitten vasemmassa siivessä. Eliteprospectsin mukaan pituutta on vain 183 senttiä, mutta Cotter vaikuttaa silti raamikkaalta ja jämerältä, mutta ei kuitenkaan patukkamaiselta. Peliasento on tasapainoinen ja tarvittaessa Cotter upottaa pilkkujakin sisään. Morozovin tavoin käsien asento mailassa on sellainen, että se mahdollistaa kissamaisen pehmeän kiekonhallinnan. Sikäli näen Cotterissa paljon samaa kuin itsessäni salibandyn puolella eli kosketus pelivälineeseen on huippuluokkaa ja Cotter kykenee siirtämään kiekkoa omilla pienissäkin tiloissa laitojen lähellä kärsivällisyydellä luottaen omaan taitotasoonsa eikä tee mitään ylimääräistä. Peliäly riittää löytämään syöttöväylät, jos veto peitetään. Erinomainen värväys tämä Eero Teräväisen seuratoveri McPheelta.
Cotter varattiin vuosi sitten keskikierroksilla. Ylläolevaan pelaajaprofiilin kuvaukseen ei ole paljoa lisättävää. Tänä vuonna Cotter oli poissa tulokkaiden kehitysleiriltä, mutta vuosi sitten hän oli yksi kehutuimpia yksilöitä. Viime kausi seurajoukkueessa ei kuitenkaan ollut kovin ihmeellinen, sillä NCAA:ssa hän teki kahdeksassa pelissä 0+1 tehot, kunnes hän vaihtoi sarjaa ja teki sen jälkeen OHL:ssa London Knightissa 48 ottelussa tehot 9+17=26. Ensi kausi mennee myös Londonissa ja toivottavasti hän pääsisi lähemmäs USHL:ssä nähtyä lähes piste per peli -tahtia. Hyvä pelaajavertailukohde on Ryan Nugent-Hopkins, jonka vahvuuksiin kuuluu myös kiekonkäsittely. Raamit ovat melko samanlaiset, jonka vuoksi myös olemuksissa on herroilla paljon yhtäläisyyksiä.
Pelaajavertaus: Ryan Nugent-Hopkins
Kohokohtia:
Paul Cotter Highlights / Lincoln Stars #17 / 2017-2018
8. Jake Leschyshyn, 180cm/86kg, left
Leschyshyn on kesän 2017 peräti toisen kierroksen varaus numerolla 62. Kolmella edellisellä kaudella WHL:ssä pistemäärät olivat 40, 40 ja 81. Viime kaudella siis tuotanto parani selvästi ja Leschyshyn pystyi 68 ottelussa paukuttamaan tehoja tosiaan hieman yli piste per peli -tahdilla. WHL-kauden jälkeen hän siirtyi Glassin tavoin Wolvesiin, mutta ei pystynyt vakiinnuttamaan pelipaikkaa, vaan pelasi vain viidessä ottelussa ilman tehopisteitä. Näin jonkin verran Leschyshyn pelaamista pudotuspeleissä ja hän oli kyllä niin tasapaksu, ettei mitään järkeä. Luistelu ja kiekolliset taidot olivat keskinkertaisia ja kamppailupelaaminen melko pienestä koosta johtuen alle keskinkertaisuuden. Hän totesi tulokkaiden kehitysleirillä menneestä kaudestaan sen, että hän on parantanut tehoiluaan, mutta yhä pohjalla on sama vanha kahden suunnan keskushyökkääjä. Hyvä tavoite ensi kaudella AHL:ssä voisi olla noin puoli pistettä per peli -tahti siis. Leschyshynin vahvuus on melko matala painopiste ja sitä kautta "painava" maila, joka takaa kohtalaiset valmiudet laidan lähettyvillä kamppailuihin. Hänellä on myös melko pehmeät kädet, mutta AHL-peleissä ne eivät vielä olleet hyötykäytössä, mutta ehkä ensi kaudella fyysiset ominaisuudet ovat sillä tasolla, että niistä voisi olla hyötyä. Coloradon Tyson Jost on melko ideaali vertailukohta Leschyshynille, sillä niin paljon samaa kummankin olemuksessa on mailateipistä alkaen. Josthan oli aikoinaan avauskierroksen varaus numerolla 10, mutta ei ole toistaiseksi NHL:ssä kyennyt kuin 22 ja 26 pisteen kausiin. Leschyshynin kehityskäyrä on ollut samalla tavalla hieman pettymys toisen kierroksen varaukseksi. En silti tyrmää mahdollisuutta kehittyä joskus kolmosketjun sentteriksi tai vaikka väkkärämäiseksi laituriksi, jos rahkeet keskikaistalla eivät riitä.
Pelaajavertaus: Tyson Jost
Kohokohtia:
HIGHLIGHT REEL | Jake Leschyshyn
9. Peyton Krebs, 180cm/82kg, left
Peyton Krebs valui lopulta Vegasin vuorolle asti, mikä ilahduttaa hyvin paljon, sillä Karlsson-Glass-Krebs kolmikon varaan on todella fantastista rakentaa tulevaisuuden keskushyökkääjäosasto.
Ilman parin viikon takaista loukkaantumistaan Krebs ei varmastikaan olisi ollut saatavilla, mutta hänen kuitenkin odotetaan toipuvan täyteen kuntoon akillesjänneleikkauksestaan, joten sikäli mitään suurta riskiä Krebsin varaamisessa ei pitäisi olla. Harjoitusleirille hän tuskin kuntoutuu, mutta raporttien perusteella hän ei kuitenkaan ole välttämättä kovin kauaa sivussa ensi kauden alussa, vaan pääsisi pelaamaan vielä tämän vuoden puolella ja siten kenties kilpailemaan paikasta Kanadan U20-joukkueeseen. McCrimmon toki oli sanonut hetki sitten, että paranemisaikataulu tarkentuu vielä tulevalla viikolla, kun Krebs saapuu Vegasiin, mutta he olivat tehneet huolellista taustatyötä jo etukäteen ja puhuneet lääkärin kanssa, joka leikkasi Krebsin.
Menneellä kaudellahan Krebs oli Kanadan U18-joukkueen kapteeni ja voitti sisäisen pistepörssin 6+4 tehoilla. Newhook teki 5+5 tehot ja hänet napattiin juuri ennen Krebsia. Molemmat olisivat kelvanneet minulle siinä vaiheessa, kun Colorado asteli varaamaan 16. vuorolla, joten Vegas otti sitten sen pelaajan, joka jäi tarjolle noista kahdesta. McCrimmon totesi juuri haastattelussa, että Krebs oli heidän listallaan paljon korkeammalla, joten hän oli automaattinen valinta 17. vuorolla.
Näin parin tunnin mehustelun jälkeen Krebs tuntuu ehkä jopa Newhookia paremmalta valinnalta, sillä hän on yhtä lailla hyvä syöttäjä (WHL 64gp 19+49=68) ja luistelija, mutta jo nyt valmiimpi pelaaja myös puolustussuuntaan urakoituaan surkeassa seurajoukkueessaan kapteenina kaikissa mahdollisissa erikoistilanteissa. Krebs myös pitää itsensä jatkuvasti liikkeessä ja ensimmäiset potkut ovat teräviä. 180-senttisenä ja 82-kiloisena kamppailupelaaminen vaatii vielä hiomista ja fysiikan parantumista, mutta ainakaan hän ei kaihda irtokiekkotilanteita ja valinnat kapteeniksi sekä maa- että seurajoukkueessa kertovat olemassa olevista johtajaominaisuuksista. Laukaus on ehkä saanut hieman kritiikkiä, mutta ainakin tämän koosteen perusteella se lähtee kyllä melko napakasti: Peyton Krebs - 2019 U18 World Championship Highlights | HD
Tuossa videossa näkyvät hyvin myös nuo räjähtävät ensipotkut, kun Krebs lopussa iskee kiekon tyhjään Latvian maaliin spurtin päätteeksi. Hänestä tulee kuitenkin hieman enemmän mieleen ehkä ennemmin Stastny kuin Karlsson, jos mietitään nykyisiä senttereitä, sillä Stastny on myös taitava syöttäjä, joka pystyy pelaamaan alivoimaa kuten Krebskin tulevaisuudessa ja heidän peliasennoissaan on myös paljon samankaltaisuutta havaittavissa, sillä Stastnyhan on vain kolme senttiä Krebsia pidempi. Stastny on myös mainettaan parempi maalintekijä ja yhtenä yhtäläisyytenä on mainittava myös kyky havainnoida asioita jäällä ja laittaa kiekkoa liikkeelle nopeasti sekä ahtaisiinkin väleihin, josta hyvänä esimerkkinä on tuon yllä olevan koostevideon ensimmäinen maali, johon Krebs antoi rystysyötön laidasta. Päässä on siis tietokone, joka raksuttaa tehokkaasti tehden Krebsista älykkään pelaajan. Yhteenvetona voisi todeta, että nyt on hyvä mennä nukkumaan positiivisen innostuneena, kun Vegas sai Krebsin kaltaisen kahden suunnan lupaavan keskushyökkääjän, jolla on vielä kaiken lisäksi todella hieno sukunimi!
Krebsin kohdalla ei ole paljoa lisättävää siihen, mitä kirjoitin varaustilaisuuden avauskierroksen jälkeen. Vaikka hän olisi terveenä, olisin silti sijoittanut hänet tähän kohtaan keskushyökkääjärankingia NHL-valmiuden suhteen, koska edellä olevat ovat vanhempia ja kokeneempia ja takana olevat puolestaan varattiin samassa draftissa Krebsin jälkeen.
Pelaajavertaus: Paul Stastny
Kohokohtia:
Peyton Krebs - 2019 U18 World Championship Highlights | HD
10. Ryder Donovan, 191cm/83kg, right
Ryder Donovan oli myös uusi tuttavuus. Hän on vähemmän yllättäen keskushyökkääjä, jollaisen odotinkin Vegasin poimivan tällä vuorolla, mutta nimi meni vain väärin. Raamit ovat kunnossa, sillä pituutta on 191 senttiä. Hänestä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että hän on olemukseltaan melko hujoppimainen vielä ja on siten leikkisästi sanottuna keskushyökkääjäversio Marko Anttilasta. Rannelaukaus näytti lähtevän kohtalaisen napakasti kuitenkin, mutta melko pitkäaikaiselta projektilta hän vaikuttaa.
Ei lisättävää ylläolevaan, vaan Donovan on edelleen sentteriversio Mörkö-Markosta. Olemus on vielä hieman hujoppimainen ja jalat ovat kovin ohuet, mutta kun alavartaloon tulee lisää voimaa, suunnanmuutokset ja kaarroksetkin varmasti hioutuvat puhtaammiksi. Suoraluistelunopeus on joka tapauksessa jo nyt kohtalaisen hyvällä mallilla. Peliälystä en osaa sanoa, mutta ainakin hän sai vastuuta blogin pitämisestä Golden Knightsin sivuilla tulokkaiden kehitysleirin aikana, joten ainakin kirjoittaminen on hallussa ja kentän ulkopuolista älliä luulisi siten piisaavan. Ensi kaudella hän pelaa ensi kerran NCAA:ssa, joten tuleva kausi kertoo varmasti paljon Donovanin potentiaalista murtautua esimerkiksi kolmosketjuun tulevaisuudessa.
Pelaajavertaus: Keskushyökkääjäversio Marko Anttilasta
Kohokohtia:
2018 Camp Profile - Ryder Donovan
11. Mason Primeau, 195cm/92kg, left
Viimeinen varaus oli sitten Mason Primeau. Tähän valintaan olin hieman pettynyt, sillä se tehtiin puhtaasti raamit (195/92) edellä. Pelipaikka on toki keskushyökkääjä ja OHL:ssä syntyivät tehot 10+16=26 49 ottelussa, mutta Guskov, Loponen ja varsinkin se Slepets olisivat sytyttäneet paljon enemmän.
18-vuotias Primeau oli Donovanin huonetoveri tulokkaiden kehitysleirillä ja sopii luontevasti siksi tämän alapuolelle rankingissa. Hänet varattiin myös Donovanin jälkeen viime kesänä myöhemmillä kierroksilla numerolla 141. Primeau on vielä Donovaniakin raamikkaampi sentteri, jonka käsiä kehuttiin yllättävän hyviksi tulokkaiden kehitysleirillä ja alla oleva video todistaa samaa. Primeau on pelannut kaksi viime kautta OHL:ssä ja jatkaa sarjassa myös ensi kaudella. Toivottavasti viime kauden pistesaldo kasvaisi lähemmäs piste per peli -tahtia. On vaikea sanoa, että mihin Primeaun potentiaali sitten lopulta riittää, mutta sukujuuret ovat ainakin hyvät, kun isä on 774 NHL-ottelua pelannut Wayne ja setä Keith puolestaan muistetaan kookkaana kahden suunnan sentterinä, joka pystyi pimentämään vastustajan kärkiketjun, mutta myös pelaamaan yli 900 NHL-ottelua 0,68 pisteen keskiarvolla. Ehkäpä Masonista voi joskus tulla nelossentteri Golden Knightsiin, mutta tuskin sen enempää.
Pelaajavertaus: Jordan Staal/Adam Lowry
Kohokohtia:
2017 World Under 17 Hockey Challenge - Mason Primeau shoot out goal - July 26, 2017
12. Nick Campoli, 180cm/86kg, left
Campoli on oikeastaan melkein kaikissa lukemissani listauksissa asetettu kenttäpelaajien hännänhuipuksi. Hän on kesän 2017 kuudennen kierroksen varaus. Viime kaudella NCAA:ssa Campoli teki vain yhdeksän pistettä 39 ottelussa. Melko pienikokoisena ja fyysisesti raakileena hän ei vain erotu kentällä edukseen millään osa-alueella. Jos häntä pitäisi verrata olemukseltaan johonkin pelaajaan, se olisi Max Domi, koska Campolilla on kyllä asenne kunnossa ja luistelussa on ajoittain samanlaista päättäväisyyttä kuin Domilla. Laukaus lähtee parhaimmillaan melko terävästi kuten kohokohtavideosta näkyy, mutta liian usein hänet torpataan irti kiekosta ennen laukaisutilanteisiin pääsemistä. Campoli on lyhyesti sanottuna vain liian tasapaksu pärjätäkseen hänen kokoisenaan NHL:ssä, joten siksi hän on listan viimeinen. Jos hänellä olisi poikkeuksellinen nopeus tai kaksinkamppailut sujuisivat paremmin, hänelle voisi antaa ohuen sauman, mutta tällä hetkellä NHL-juna taitaa olla jo mennyt.
Pelaajavertaus: Köyhän miehen Max Domi
Kohokohtia (#9 Campoli 1+0 kohdassa 2:10 ->):
Dec 10, 2017 WJAC: Russia 5-1 Canada East
