Vegas Golden Knights 2019–2020

[Salming]

https://www.nhl.com/goldenknights/n...and-schedule-presented-by-nextgen/c-308626836

VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2019 ROOKIE CAMP ROSTER (SUBJECT TO CHANGE)

FORWARDS: Paul Cotter, Justin Ducharme, Lucas Elvenes, Cody Glass, Pavel Gogolev, Taro Jentzsch, Ben Jones, Marcus Kallionkieli, Jake Leschyshyn, Jermaine Loewen, Cole MacKay, Cullen McLean, Mason Primeau, Jonas Røndbjerg, and Charles-Antoine Roy
DEFENSEMEN: Xaxier Bouchard, Dylan Coghlan, Connor Corcoran, Nicolas Hague, Kaedan Korczak, Brayden Pachal, Jimmy Schuldt and Zach Whitecloud
GOALTENDERS: Dylan Ferguson, Jordan Kooy, and Jiri Patera

Vegas Golden Knightsin tulokasleirin osallistujat osallistuvat syyskuun alussa harjoitusturnaukseen Anaheimissa. Ottelut ovat nähtävissä myös internetistä streamin välityksellä. Varsinainen harjoitusleiri alkaa 5. päivä ja turnaus pelataan 7.-10.9. Vastustajat ovat Colorado, Arizona ja isäntäjoukkue Anaheim. Omat varaukset ja sopimuksenalaiset pelaajat ovat tummennettu yllä olevassa listassa. Eniten täytettä McPhee ja McCrimmon ovat joutuneet haalimaan hyökkäykseen, mutta puolustus- ja maalivahtiosasto koostuvat Pachalia lukuun ottamatta Golden Knightsin systeemissä olevista pelaajista. Hienoa päästä näkemään reilun parin viikon päästä kaukalossa useita sellaisia varauksia, joiden en ole nähnyt livenä pelaavan ja joista ei ole tarjolla juuri videomateriaaliakaan esimerkiksi Youtubessa.

Vegasin varaamat hyökkääjät Ivan D. Morozov ja Pavel Dorofeyev nimettiin puolestaan Venäjän U20-joukkueen kesäleiritykseen. Leiriryhmään nimettiin kolme maalivahtia, 10 puolustajaa ja 15 hyökkääjää. Aika lailla nyt hiljattain nimetystä poppoosta valitaan myös lopullinen kisajoukkue joulukuussa, joten kenties Dorofeyev voi pelata itsensä myös kisoihin Morozovin seuraksi, jonka paikka pitäisi olla melko sementoitu, koska hän oli mukana jo viime jouluna alaikäisenä.

Venäjä oli kaventanut tuota leiriryhmäänsä muotoon 2+7+14 ennen tämänpäiväistä harjoitusturnauksen avauspeliä Tsekkiä vastaan. Turnaus pelataan Permissä, Venäjällä, nyt viikonlopun aikana. Avauspelissä Venäjä kaatoi Tsekin 4-1. Golden Knightsin kannalta ilahduttavaa oli se, että isäntämaan ykkösketjun muodostivat Pavel Dorofeyev, Ivan Morozov ja Grigori Denisenko. Tuo kolmikko oli myös erittäin tehokas, sillä se vastasi kolmesta ensimmäisestä osumasta.

Dorofeyev iski avausmaalin maalin kulmalta Denisenkon ja kakkossyötön saaneen Morozovin esityöstä. Viimeksi mainittu taisteli hyvin oman laukauksensa jälkeisen irtokiekon Denisenkolle, joka sitten löysi Dorofeyevin maalin kulmalta, mutta täysin vapaasti tämä ei päässyt puttaamaan tyhjiin, vaan joutui jopa hieman tekemään tilaa itselleen: Jokke Nevalainen on Twitter

Toisessa osumassa Morozov sai viivasta syötön slottiin ja taiteili siitä selkä maaliin päin kiekon rystyltä suoraan Denisenkon lapaan, joka ohitti läheltä Tsekin maalivahdin. Upea sokkosyöttö Venäjän ykkössentteriltä ja Vegasin kesän 2018 ensimmäiseltä varaukselta numerolla 61: /Cam Robinson/ on Twitter

Kolmannen maalin viimeisteli Morozov, joka nappasi aloituksen jälkeen kiekon b-pisteiden välissä ja latasi sen sitten ranteella sisään lähietäisyydeltä: Jokke Nevalainen on Twitter

Morozoville siis tehot 1+2 ja Dorofeyeville 1+0. Varsinkin Dorofeyevin tehoilu oli hyvä asia, sillä ei se ainakaan heikennä hänen mahdollisuuksiaan murtautua joulukuun kisajoukkueeseen. Toki tuossa ketjussa pitääkin tulla tehoja, kun rinnalla ovat jo viime U20-kisoissa mukana ollut Morozov ja samoissa kisoissa pistepörssin voiton tehoin 4+5 Heponiemen kanssa jakanut Denisenko.

 

[Amerikanihme]

Megnalla on ikää, mutta on myös kokoa. Olen mielestäni huonompiakin suorituksia nähnyt tuon kokoiselta mieheltä kuin viime vuonna muutamassa katsomassani Ducksien pelissä. Mutta joo, katsotaan nyt jos sinne harjoitusleirille pääsen katsomaan, että miltä Megnan peli näyttäisi verrattuna noihin Whitecloudeihin ja Schuldteihin ja muihin.

Coghlanin puolustuspelaamisesta en tiedä mitään, joten jos noin on, niin kai sitten parempi paketti on saatavilla. Onko Haguella sitten samanlaisia ongelmia kuin Coghlanilla puolustuspelin suhteen? Kovasti sitä Hagueta hehkutettiin jo viime vuonna eikä tänä vuonna ole hehkutus heikentynyt. Mm. tuossa THN:n listauksessa hän on edellä Whitecloudia ja Schuldtia.

Tuonne Ankkojen järjestämään junioriturnaukseen voisin päästä ehkä sunnuntaina 8.9. Vegasin Arizona-peliä katsomaan, mutta en mene lupaamaan sitäkään. Tuo halli olisi mielenkiintoista bongata kuitenkin, neljä kaukaloa samassa hallissa.

 

[Salming]

Coghlanin puolustuspelaamisesta en tiedä mitään, joten jos noin on, niin kai sitten parempi paketti on saatavilla. Onko Haguella sitten samanlaisia ongelmia kuin Coghlanilla puolustuspelin suhteen? Kovasti sitä Hagueta hehkutettiin jo viime vuonna eikä tänä vuonna ole hehkutus heikentynyt. Mm. tuossa THN:n listauksessa hän on edellä Whitecloudia ja Schuldtia.

Tuonne Ankkojen järjestämään junioriturnaukseen voisin päästä ehkä sunnuntaina 8.9. Vegasin Arizona-peliä katsomaan, mutta en mene lupaamaan sitäkään. Tuo halli olisi mielenkiintoista bongata kuitenkin, neljä kaukaloa samassa hallissa.

Haguella on myös Coghlanin tavoin parannettavaa oman alueen sijoittumisessa, mailapaineessa, oikean etäisyyden pitämisessä ja kaksinkamppailuiden voittamisessa, mutta sanoisin, että kyllä Hague silti on Coghlania edellä noilla osa-alueilla, mutta sitten puolestaan Whitecloudia ja Schuldtia perässä, mutta jos kesällä Hague on mennyt eteenpäin noilla osa-alueilla, sitten hän voi saada paikan NHL:stä ja mahdollisesti jääaikaa myös kakkosylivoimassa sitä kautta, mutta vain, jos peruspelaaminen on ensin riittävällä tasolla NHL:ään. Tulipas melko monta "mutta"-sanaa edelliseen virkkeeseen, mutta antaa olla.

Olisi tosiaan hienoa, jos pääsisit katsomaan joko harjoitusleiriä tai sitten tuota junnujen turnausta ja tekemään sieltä edes jotain havaintoja omin silmin, koska kyllähän omin silmin pelaajien näkeminen vain helpottaa niin paljon arviointia ja mielipiteen muodostamista yksittäisistä yksilöistä kuin vain televisiolähetyksen varassa oleminen.

 

[Salming]

Venäjä oli kaventanut tuota leiriryhmäänsä muotoon 2+7+14 ennen tämänpäiväistä harjoitusturnauksen avauspeliä Tsekkiä vastaan. Turnaus pelataan Permissä, Venäjällä, nyt viikonlopun aikana. Avauspelissä Venäjä kaatoi Tsekin 4-1. Golden Knightsin kannalta ilahduttavaa oli se, että isäntämaan ykkösketjun muodostivat Pavel Dorofeyev, Ivan Morozov ja Grigori Denisenko. Tuo kolmikko oli myös erittäin tehokas, sillä se vastasi kolmesta ensimmäisestä osumasta.

Dorofeyev iski avausmaalin maalin kulmalta Denisenkon ja kakkossyötön saaneen Morozovin esityöstä. Viimeksi mainittu taisteli hyvin oman laukauksensa jälkeisen irtokiekon Denisenkolle, joka sitten löysi Dorofeyevin maalin kulmalta, mutta täysin vapaasti tämä ei päässyt puttaamaan tyhjiin, vaan joutui jopa hieman tekemään tilaa itselleen: Jokke Nevalainen on Twitter

Toisessa osumassa Morozov sai viivasta syötön slottiin ja taiteili siitä selkä maaliin päin kiekon rystyltä suoraan Denisenkon lapaan, joka ohitti läheltä Tsekin maalivahdin. Upea sokkosyöttö Venäjän ykkössentteriltä ja Vegasin kesän 2018 ensimmäiseltä varaukselta numerolla 61: /Cam Robinson/ on Twitter

Kolmannen maalin viimeisteli Morozov, joka nappasi aloituksen jälkeen kiekon b-pisteiden välissä ja latasi sen sitten ranteella sisään lähietäisyydeltä: Jokke Nevalainen on Twitter

Morozoville siis tehot 1+2 ja Dorofeyeville 1+0. Varsinkin Dorofeyevin tehoilu oli hyvä asia, sillä ei se ainakaan heikennä hänen mahdollisuuksiaan murtautua joulukuun kisajoukkueeseen. Toki tuossa ketjussa pitääkin tulla tehoja, kun rinnalla ovat jo viime U20-kisoissa mukana ollut Morozov ja samoissa kisoissa pistepörssin voiton tehoin 4+5 Heponiemen kanssa jakanut Denisenko.

Venäjä kohtasi tänään Suomen ja venäläispoikamme jatkoivat tehoiluaan jäätyään eilisessä pelissä Ruotsia vastaan nollille, mutta tänään taas upposi. Avausmaalista vastasi Dorofeyev, joka ajoi hyvin maalille, sai sinne syötön laidasta ja ohjasi sitten kiekon maalin edestä sisään: Jokke Nevalainen on Twitter

Venäjän toisessa maalissa Vegasin pojat olivat syöttäjinä. Morozov rouhi upeasti kiekon laidassa Denisenkon kanssa kulmaan Dorofeyeville, joka sitten antoi maukkaan poikittaissyötön takatolpalle, jonne nousi painottoman puolen puolustaja viimeistelemään: Jokke Nevalainen on Twitter

Enempää maaleja Venäjä ei tehnyt, vaan hävisi Suomelle maalein 2-4. Koko turnauksessa kolmessa pelissä Venäjä teki seitsemän maalia. Valtaosassa olivat mukana Dorofeyev ja Morozov, joiden saldot turnauksesta olivat 2+1 ja 2+2. Toivottavasti sama tahti jatkuu myös seurajoukkueissa. Dorofeyev vaikuttaa kyllä kuitenkin jo nyt erinomaiselta poiminnalta kolmannelta kierrokselta numerolla 79. Ei tuo liike niin kankeaa tai jähmeää ole kuin ehkä olisi voinut pelätä ja rahtilaivamaiset käännöksetkin ovat luultavimmin hioituneet kesän aikana melko hyvin pois. Kädethän hänellä ovat priimaa kuten noista näytteistäkin näkee ja hänen raameillaan pystyy suojaamaan hyvin kiekkoa, mikä oli toki tiedossa.

 

[Mr. Smith]

Haguella on myös Coghlanin tavoin parannettavaa oman alueen sijoittumisessa, mailapaineessa, oikean etäisyyden pitämisessä ja kaksinkamppailuiden voittamisessa, mutta sanoisin, että kyllä Hague silti on Coghlania edellä noilla osa-alueilla, mutta sitten puolestaan Whitecloudia ja Schuldtia perässä

Ihan mielenkiinnosta, että miten pystyt arvioimaan noita AHL:ssä pelanneista kavereita ja NCAA:ssa pelannutta Schuldtia keskenään? Tai no pelashan Schuldt yhden matsin jo miehiä vastaan, mutta eipä tuosta nyt paljoa voi päätellä.

Hague on ainakin kehuja kerännyt melkoisesti ja kyllähän se jostain kertoo, kun rookie laitetaan pelaamaan vastustajan parhaita vastaan illasta toiseen. Ja Hague selvisi siitä saldolla +31.

 

[Salming]

Ihan mielenkiinnosta, että miten pystyt arvioimaan noita AHL:ssä pelanneista kavereita ja NCAA:ssa pelannutta Schuldtia keskenään? Tai no pelashan Schuldt yhden matsin jo miehiä vastaan, mutta eipä tuosta nyt paljoa voi päätellä.

Hague on ainakin kehuja kerännyt melkoisesti ja kyllähän se jostain kertoo, kun rookie laitetaan pelaamaan vastustajan parhaita vastaan illasta toiseen. Ja Hague selvisi siitä saldolla +31.

Kiitos kysymästä. Vertailu perustuu juuri tuohon Schuldtin yhteen NHL-peliin, hänestä katsottuihin videonäytteisiin sekä hänet paikan päällä nähneiden muiden kirjoituksiin.

Hague pelasi tosiaan Whitecloudin parina koko viime kauden Wolvesin ykköskentällisessä. Whitecloudin teholukema runkosarjassa oli itse asiassa vielä parempi +39, mutta tärkein peruste ensinnäkin Whitecloudin ja Haguen vertailussa on ihan puhtaasti usean pelin silmätesti, joka kertoi varsinkin pudotuspeleissä sen, että Whitecloud oli tuosta parista se, joka sai paljon useammin aikaan stoppeja omalla alueella sijoittumisensa, fysiikkansa ja "vahvemman" mailan ansiosta. Pudotuspeleissähän tuon ykkösparin teholukemat putosivat muuten jopa pakkasen puolelle jopa, kun Haguen teholukema oli -3 ja Whitecloudin -11, kun vastassa olivat enää vain kaikista parhaat joukkueet sarjassa. Ero lukemissa johtuu siitä, että pari rikottiin useaan otteeseen pudotuspeleissä, koska he eivät pärjänneet enää niin hyvin kuin runkosarjassa vastustajan parhaita vastaan, mutta se oli vähemmän Whitecloudin kuin Haguen syytä. Alla oleva kirjoitukseni yhdestä AHL:n pudotuspelistä tiivistää melko hyvin sen, miksi Hague on mielestäni lähtökohtaisesti tämänkin kesän jälkeen varsinkin Whitecloudia, mutta hivenen myös Schuldtia perässä puolustuspelaamisessa:

Puolustuksessa ykkösparin avauserä oli vähän vaikea ja siksi heidät erotettiinkin hetkeksi toisen erän alussa. Tuosta kaksikosta kuitenkin Whitecloud oli selvästi parempi puolustussuuntaan ja näytti NHL-valmiimmalta pelaajalta, koska ylävartalon fysiikka vain vakuutti enemmän ja mailankäyttö oli Hagueta parempaa. Whitecloud ei myöskään hävinnyt 1v1-tilanteita ollenkaan, vaan puolusti jämäkästi ja kykeni suojauksesta laittamaan kiekon eteenpäin laitaa pitkin. Lisäksi ylivoimalla hänen lyöntilaukauksensa vakuutti. Ensi kauden NHL-rosterissa hän voisi hyvin syrjäyttää Engellandin, koska pelityyli on melko samanlainen eli molemmat liikuttavat kiekkoa yksinkertaisesti, mutta Whitecloudin laukaus on tuhat kertaa parempi ja liike todennäköisesti myös syksyllä. Hague oli pettymys rinnalla, sillä hyökkäyssuuntaan hän ei juuri ollut esillä kuin kakkosylivoimassa, jossa laukoi kertaalleen sivuverkkoon. Ja toki sitten yhden hyvän nousun hän teki laitaa pitkin pelaten kiekon maalin taakse Glassille, joka teki 1-1 kavennuksen pitkällä kierrolla. Luistelu on vähän kulmikasta ja oman pään pelaaminen kokoon nähden puolittaista eli Hague yritti enemmänkin mahdollisimman vähällä työmäärällä tökkiä kiekkoa irti sen sijaan, että olisi puolustanut paremmin iholla. Jos nyt pitäisi ennustaa, näkisin mieluummin Whitecloudin kuin Haguen NHL:ssä ensi kaudella, mutta pitkä kesä voi muuttaa kaiken.

Kakkosparista Bischoff suoritti tasaisen positiivisesti. Luistin liikkui ja kiekolliset taidot olivat kohtalaiset. Vastuuta tuli sekä ali- että ylivoimalla. Köyhän miehen Theodore olisi hyvä pelaajakuvaus. Leslie oli vieressä vähän kookkaampi left, mutta liikkui kyllä yllättävän hyvin kokoisekseen. Laitakamppailuissa hän sai mukavasti stoppeja aikaan. Kolmosparista Reinhart oli hyvä ja Leslien tavoin loisti omassa päässä sekä liikkui AHL-tasolle riittävän hyvin kokoisekseen. Ja Hagueen verrattuna hän näytti jopa NHL-puolustajalta puolustussuuntaan.

Sanotaan näin, että odotin Haguelta parempaa suorittamista tosipeleissä omassa päässä hyvän runkosarjan jälkeen, mutta sitä ei valitettavasti näkynyt kuin ajoittain. Yleinen teema pudotuspeleistä on mainittu tuossa ylemmässä lainauksessa ja katsoin tosiaan vajaat kymmenen pudotuspeliä muistaakseni. Seassa oli toki hyviäkin asioita ja hän sai muistaakseni runkosarjan tapaan vastuuta alivoimallakin, koska ison koon ansiosta hän pystyy blokkaamaan hyvin laukauksia, mutta tasaviisikoin oman pään peruspelaaminen oli vielä sen verran raakilemaista tosipeleissä, että siksi uskallan sanoa Haguen olevan perässä myös Schuldtia.

Sitten päästään sopivasti Schuldtiin. Aloitetaan lainauksella:

At 24 years old, Schuldt is actually older than three players already on the Golden Knights roster (Alex Tuch, Shea Theodore and Valentin Zykov) so his body should be physically ready to play in the league.

He skates extremely well, is defensively responsible enough for Gerard Gallant to trust him on a nightly basis and could be a great piece for the team as early as this season.

Schuldt pelasi viime kaudella Haguen ja Whitecloudin tavoin alivoimaa seurajoukkueessaan, joten herrat ovat siten samalla viivalla. Mutta Schuldt on tosiaan kaksi vuotta vanhempi kuin Whitecloud ja vajaat neljä vuotta iäkkäämpi kuin Hague, joten hänen kehonsa on paljon valmiimpi NHL:ään kuin Haguella ja pystyn allekirjoittamaan sen näkemyksen yhden NHL-pelin perusteella. Samaan syssyyn on toki todettava, että Schuldt ei ollut debyytissään täydellinen, vaan esimerkiksi ei saanut pidettyä Kingsin 2-0 osumassa miestään kurissa maalin edessä reboundissa jäätyään väärälle puolelle, joten hänelläkin on työstämistä vielä puolustustekemisessään miesten peleissä enkä siksi yllättyisi, jos hän aloittaakin farmissa, mutta koska Hague oli vielä haparoivampi AHL:n pudotuspeleissä kuin Schuldt NHL-debyytissään ja herroilla on ikäeroa reilusti, mielestäni Schuldt on valmiimpi NHL-pelaaja fysiikaltaan ja kypsyydeltään omalla alueella vielä tällä hetkellä.

Jos nyt jotain yhteenvetoa tästä sekalaisesta kännykällä näpytellystä viestistä voi tehdä, niin allekirjoitan ilman muuta Haguen saamat kehut runkosarjan osalta ja silloin hän pelasikin monia ehjiä iltoja putkeen sekä sulki hyvin vastustajan etenemisen/ohjasi laitaan pitäen oikean etäisyyden, kun vastassa eivät olleet illasta toiseen parhaat joukkueet, mutta pudotuspeleissä otteet olivat sen verran usein epävarmoja omalla alueella vastuksen koventuessa, että en halua nähdä ainakaan keväistä Hagueta Vegasin puolustuksessa, vaan pudotuspeleissä Whitecloud oli suvereeni kahden suunnan puolustaja huolimatta heikommasta teholukemastaan, mutta tuo onkin tilasto, jota ei pidä tuijottaa liiaksi. Schuldtin NHL-debyytti, pari videoklippiä ja hänestä luetut kirjoitukset puolestaan ovat jättäneet minulle sellaisen mielikuvan, että hän on Whitecloudin ja Haguen välimaastossa puolustuspelaamisessa, mutta tietysti syyskuussa saa vasta vielä tarkempaa informaatiota. Laitan tähän loppuun vielä yhden lainauksen Whitecloudista, koska siinä on samoja havaintoja kuin itse tein keväällä. Hyvin monethan olivat muuten sovittelemassa Hagueta Vegasin tulevan kauden rosteriin tuon AHL:n runkosarjan aikana, mutta sitten keväällä todella monet myös käänsivät takkinsa, kun he näkivät Whitecloudin mielestäni NHL-tason puolustuspelaamista AHL:n pudotuspeleissä ja edelleen häneen verrattuna Hague ei vakuuttanut niin kuin vielä runkosarjassa.

I watched Whitecloud closely during the final few series of the Calder Cup playoffs, and his defensive positioning and skating in his own zone are exceptional. He shadows his man better than any of Vegas’ defensive prospects and rarely makes a mistake with the puck.

 

[Salming]

Vegas Golden Knightsin lupausranking kesä 2019

Kuten lupasin, olen nyt läpikäynyt lupausaltaan. Alla olevissa listoissa olen käynyt lyhyesti läpi kaikkiorganisaatioon kuuluvat pelaajat, jotka ovat yhä tulokaskelpoisia, mutta jotka ovat alle 25-vuotiaita. Näin ollen Wolvesin ensi kauden miehistöstä esimerkiksi 25-vuotias maalivahti Oscar Dansk (ikä), 25-vuotias puolustaja Jake Bischoff (ikä), 23-vuotias puolustaja Brett Lernout (ei-tulokaskelpoinen) ja 25-vuotias hyökkääjä Tyrell Goulbourne (ikä) eivät ansaitse paikkaa listauksissa. Pelaajat on järjestetty pelipaikoittain tämänhetkiseen parhausjärjestykseen NHL-valmiuden suhteen, mutta laitahyökkääjät on niputettu saman otsakkeen alle, koska niin moni lupauksista pystyy pelaamaan sekä vasemmalla että oikealla laidalla. Yhteensä listattuja pelaajia on 33. Nautinnollista lukuelämystä.

Keskushyökkääjät (C):

1. Cody Glass, 189cm/84kg, right
Glassia ei tarvitse pahemmin esitellä. Golden Knightsin kaikkien aikojen ensimmäinen varaus on kehittynyt hyvin kahden kauden aikana. Toissa kaudella WHL:ssä hän pelasi yli sadan pisteen kauden. Viime kaudella hän kärsi polvivamman ja pelasi WHL:ssä vain 38 ottelua, mutta teki niissä huimat 69 pistettä. Lisäksi hän oli Kanadan ykkössentteri U20-kisoissa ja keräsi siellä viidessä ottelussa tehot 2+4. WHL-kauden jälkeen Glass liittyi Wolvesin matkaan. Hän sai maalitilin auki heti debyytissään ja teki runkosarjassa kuudessa pelissä tehot 3+2. Pudotuspeleissä Glass pelasi Hykan ja mörssäsilaituri McGinnin kanssa samassa ketjussa. Pinnoja syntyi peräti 15, joista seitsemän oli maaleja 22 ottelussa. Tulevalla kaudella Glass taistelee harjoitusleirillä toden teolla paikasta NHL:ssä. Esteenä on Cody Eakin, jota on kaavailtu kolmossentteriksi, mutta jos Glass osoittaa kuuluvansa NHL:ään, Eakinin voi siirtää tarvittaessa hierarkiassa alemmaksi. Glass voi toki itsekin aloittaa NHL-uransa nelosketjun keskellä, mutta en ole varma, kannattaisiko hänen siinä tapauksessa mieluummin pelata suuria minuutteja AHL:ssä. Joka tapauksessa on lähes varmaa, että jossain vaiheessa ensi kaudella Glass tekee NHL-debyytin. Hän on ennen kaikkea taitava syöttäjä ja pelinrakentaja, joka toivottavasti tuo kaivattua erikoisosaamista Golden Knightin ylivoimaan tulevaisuudessa ja nostaa sen pysyvästi TOP10-tasolle sarjassa. U20-kisoissa hän pyöritti peliä oikeasta siivestä ja kenties NHL:ssä hän voisi omaksua Winnipeg Jetsin Blake Wheeleria matkien saman roolin. Ainoa huolenaihe varauksen jälkeen oli jalkanopeuden riittävyys, mutta viime kaudella AHL:ssä Glass osoitti, että se ei tule olemaan ongelma aikuisten seassa. Ei hän toki edelleenkään ole kaikkein dynaamisin kiekonkuskaaja, mutta riittävän hyvää keskitasoa silläkin osa-alueella ja Wolvesin sivuttaisliikkuminen teki vaikutuksen. AHL-peleissä oli ilahduttavaa huomata myös se, että Glass toi itsensä esiin ennen kaikkea maalien kautta, joten hän ei ole yhden tempun poni ja siten vastustaja ei voi aina vain ottaa syöttöä pois, koska AHL:ssä Glass teki itse asiassa yhtä paljon maaleja (10) kuin syötti niitä (10). Rannelaukaus ei ole erityisen voimakas, mutta tarkka se on. Glass omaa myös huippuhyökkääjälle tärkeän taidon eli hän osaa laukoa maskin/blokin lävitse tarpeeksi usein, jolloin maalivahdilla on vaikeuksia torjua kiekkoa. Vaikka Glass ei ole ihan yhtä kepeä luistelija kuin Jack Eichel, mailankäytössä ja olemuksessa on niin paljon samaa, että verrokkipelaaja olkoot juuri Eichel, joka puolestaan on sitten tulevaisuudessa ehkä Glassia piirun epävarmempi omassa päässä, koska Glass on tunnollinen kahden suunnan sentteri, joten sikäli Patrice Bergeron -vertauskaan ei välttämättä olisi kaukaa haettu.

Pelaajavertaus: Jack Eichel
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bMBasEv0_Ko

2. Nicolas Roy, 193cm/94kg, right
Roy saapui Vegasiin kesällä Haula-kaupan vastineena. 22-vuotias entinen neljännen kierroksen varaus teki viime kaudella Carolinan farmijoukkueessa tehot 17+19=36 69 ottelussa. Pudotuspeleissä hän kuitenkin oli hyvä ja paukutti Glassin tavoin 15 tehopistettä (6+9) 19 ottelussa, joten siksi hän ansaitsee paikan listalla Quinneyn yläpuolella. Roy on hyvin isokoinen, joten laitojen lähellä ja omalla alueella hän on ainakin AHL-tasolla kohtalaisen hyvä, mutta jalkanopeus on pieni kysymysmerkki NHL:ään siirryttäessä. Vauhtiin päästyään toki Royta ei ole helppo kammeta sivuun. Kahdella edellisellä kaudella Roy on päässyt haistelemaan NHL-tunnelmaa seitsemässä pelissä, muttei ole onnistunut avaamaan pistetiliään. Kiekolliset taidot eivät ole minusta mitenkään ihmeelliset, mutta AHL-tasolla Royn tassuilla pystyi tekemään kohtalaista tulosta varsinkin maalin läheisyydessä. NHL:ssä rooli olisi kuitenkin ainakin Vegasissa korkeintaan nelossentteri, joten sopiva pelaajavertaus olisi ehkäpä Eric Fehr, joka on samanpituinen kuin Roy ja painoakin on vain kaksi paunaa enemmän. Roy ansaitsee kuitenkin kakkospaikan keskushyökkääjärankingissa, koska hän on kuitenkin hitusen valmiimpi NHL-pelaaja kuin Quinney tai Duke.

Pelaajavertaus: Eric Fehr
Kohokohtia (Roy 2+0 kohdasta 1:20 ->):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=zpILZUvCEMc

3. Gage Quinney, 180cm/91kg, left
Quinney saapui Vegasiin viime kaudeksi Penguinsin farmijoukkueesta. Wolvesissa Quinney teki 68 pelissä 43 tehopistettä ja oli arvokas keskushyökkääjä, koska hän oli lähes aina käytettävissä. Pudotuspeleissä tehot olivat 4+5=9 18 ottelussa. Kuvailisin Quinneyta melko tasapainoiseksi paketiksi. Hänen luistelupotkunsa ovat dynaamisia, jonka ansiosta hän pystyy kuskaamaan kiekkoa tarvittaessa itse keskikaistalla, jos laiturit eivät ole avoinna. Laukaus puolestaan lähtee nopeasti pienistä tiloista lyhyellä virityksellä. Quinneylla on myös ominaisuus olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan vastustajan maalin läheisyydessä. Hän ei myöskään pelkää ajaa maalille röyhkeästi laidasta suojatessaan kiekkoa. Vauhti pysyy hyvin yllä, kun terän käyttö on taitavaa. Siltikin se jokin erityisominaisuus Quinneylta puuttuu. Hän on "ihan kiva" pelaaja ja usealla osa-alueella keskitasoa parempi, muttei kuitenkaan loista juuri millään osa-alueella, joten NHL:ssä hänelle on vaikea keksiä sopivaa roolia. Kuten raamit kertovat, Quinney on myös hieman patukkamainen ja muistuttaa tykinkuulaa leikatessaan juurikin maalin eteen, jonka takia häntä on vaikea pysäyttää. Siksi ehkä paras pelaajaverrokki on Nazem Kadri, kun en muutakaan keksinyt.

Pelaajavertaus: Nazem Kadri
Kohokohtia (Quinney 3+0):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=7-e5gyad7M0

4. Reid Duke, 183cm/87kg, right
Duke on kaikkien aikojen ensimmäinen Vegasin sopimuspelaaja. Ennen aikuisten peleihin siirtymistä hän teki kolmella kaudella Brandon Wheat Kingsissa WHL:ssä 51, 62 ja 71 pistettä. Kaksi viime kautta ovat kuitenkin menneet plörinäksiloukkaantumisten takia. Toissa kaudella 14 pelissä Wolvesissa Duke ei tehnyt yhtään tehopistettä. Viime kaudella hän pysyi terveenä 44 pelin ajan ja keräsi tehot 7+9=16, mutta pudotuspeleistä Duke oli kokonaan sivussa loukkaantumisen takia. Ensi kausi on jo melko ratkaiseva sen suhteen, onko 23-vuotiaasta Dukesta NHL:ään vai jääkö hän AHL-jyräksi. Duke ei ole kaikkein isokokoisin keskushyökkääjä, mutta hän kompensoi sen sulavalla liikkumisella ja taitavalla mailankäytöllä. Kuten alla olevasta kohokohtavideosta näkyy, Duke osaa sekä laukoa että toimia pelinrakentajana, josta kertovat myös junnuvuosien melko tasaisesti jakaantuneet tehopisteet maalien ja syöttöjen kesken. Mietin melko pitkään sopivaa pelaajaverrokkia, mutta päädyin lopulta Kyle Turrisiin, koska herroja käyristykset ovat melko samanlaiset ja lisäksi Duke luottaa myös melko paljon liukuun Turrisin tavoin. Kumpikin on myös tuollainen kakkos- tai kolmosketjun keskushyökkääjä ennemmin kuin ykkössentteri. Jos Duke pysyy ensi kaudella terveenä, hän voi kuitenkin AHL:ssä hyvinkin saada niin ison roolin, että hän taistelee sisäisen pistepörssin voitosta ja sitä kautta pelastaa vielä mahdollisen NHL-uransa. Videonäytteet ovat olleet lupaavia, mutta nyt on tosiaan vain kyse siitä, että Duke pysyisi terveenä. Kamppailupelaamisesta minulla ei ole hirveästi informaatiota, mutta uskoisin hänen pärjäävän silläkin osa-alueella vähintään kohtalaisesti Turrisin tavoin, koska Duke on kuitenkin keskiarvoltaan hieman patukkamainen, joten voimaa pitäisi olla ruhossa olla.

Pelaajavertaus: Kyle Turris
Kohokohtia (Duke 1+1):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Hve4L2udxuo

5. Ben Jones, 183cm/86kg, left
Jones on kesän 2017 viimeisen kierroksen varaus. Hänelle oli kaikkein helpoin keksiä pelaajavertaus, sillä olemuksesta, ulottuvasta mailasta ja kahden suunnan pelaamisesta tuli heti mieleen Aleksander Barkov. Varsinkin tuo kiekonkäsittely pitkällä mailalla kaukana vartalosta toi mieleen Barkovin ja alla olevassa kohokohtavideossa oleva Jonesin maali läpiajosta huokuu Barkov-henkisyyttä maltillisella rystyuitolla längistä. Jones on pelannut kolme edellistä kautta OHL:ssä. Pistemäärät ovat 50, 79 ja 102. Varsinkin viime kausi osoitti, että Jones on muutakin kuin vain erinomainen puolustava hyökkääjä, sillä 68 pelissä hän teki peräti 41 maalia ja 61 syöttöä. Lisäksi hän oli joukkueensa kapteeni. Pistepörssissä hän oli jopa seitsemäs jättäen taakseen muun muassa samana kesänä Vegasiin ykköskierroksella varatun Nick Suzukin. Ensi kausi on iso testi Jonesille, sillä hän pelaa AHL:ssä Wolvesissa ja saa varmasti sielläkin tuloksentekovastuuta, koska vaihtuvuus joukkueessa on ollut niin suuri. Joka tapauksessa jo nyt McPhee ansaitsee sulan hattuun Jonesin varaamisesta seitsemännellä kierroksella, koska tämä on ylittänyt odotukset ja voi jopa tulevaisuudessa olla yksi ehdokas esimerkiksi kolmossentteriksi köyhän miehen Barkovina. Vaikka hyökkäystehot OHL:stä eivät seuraisi täysimääräisinä miesten peleihin, hänestä on hyötyä tosiaan myös omassa päässä, koska myös takakarvaamista on kehuttu ja sehän on olennainen osa Golden Knightsinkin pelaamista, että hyökkääjät tekevät töitä alaspäin. Liuku on hyvin taloudellinen, joten luistelu voi näyttää flegmaattiselta, mutta sitä se ei ole. Ylivoimalla Jones puolestaan viihtyy ehkä parhaiten maalin lähettyvillä, koska laukaus ei ole kuitenkaan mikään hirveän erikoinen 41 maalin kaudesta huolimatta.

Pelaajavertaus: Köyhän miehen Aleksander Barkov
Kohokohtia (#3 Jones 3+0):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=DxBGDGhdR44

6. Ivan D. Morozov, 186cm/81kg, right

Sitten draftvarausten läpikäynti:

61. Ivan Morozov, sentteri

- Kuulemma Morozov oli McPheen listalla sijalla 30, joten voidaan puhua ryöstöstä. 18-vuotias sentteri, jolla on kohtalaiset raamit (185/81). Plussaa rightin kätisyydestä. 18-vuotiaiden MM-kisoissa viiteen peliin viisi pinnaa. Viime kausi ja tulevakin kausi menevät MHL:ssä, jossa syntyi viime kaudella 23 pistettä 30 ottelussa. Lisäksi Morozov pelasi yhden KHL-ottelun Yugrassa, mutta siirtyi ensi kaudeksi SKA:n organisaatioon.

Lapateippi on valkoinen ja sen myötä syntyy vaikutelma herkkäkätisestä pelaajasta muutaman Youtube-klipin (kohta 2:40) perusteella. Laukaus on tarkka, mutta ei kovinkaan painava mielestäni. Maila ei ole kovinkaan ulottuva eli siten kiekonhallinta on helpompaa, mutta riistopelaaminen kärsii. Mielestäni Morozoville kuitenkin sopii hyvin tuo ratkaisu. Toisessa klipissä jonka katsoin, hän sai passin takatolpalle ja ohjasi sen sisään 2v1-tilanteessa. Morozov vaikuttaa yksilöltä, joka on hyvä hyökkäyspäässä ja kykenee juonikkaisiin ratkaisuihin sekä osaa hakeutua maalipaikoille. Jännä nähdä, että miten puolustusvelvoitteet sitten hoituvat tulevaisuudessa. Aihiot pistelingoksi ovat olemassa ja pidin erityisesti tuosta "lyhyestä mailasta", joka mahdollistaa taikurimaisuuden ja ketterän kiekonhallinnan.

Vegasin varaamat hyökkääjät Ivan D. Morozov ja Pavel Dorofeyev nimettiin puolestaan Venäjän U20-joukkueen kesäleiritykseen. Leiriryhmään nimettiin kolme maalivahtia, 10 puolustajaa ja 15 hyökkääjää. Aika lailla nyt hiljattain nimetystä poppoosta valitaan myös lopullinen kisajoukkue joulukuussa, joten kenties Dorofeyev voi pelata itsensä myös kisoihin Morozovin seuraksi, jonka paikka pitäisi olla melko sementoitu, koska hän oli mukana jo viime jouluna alaikäisenä. Mitä tulee muuten Morozoviin, odotin, että hän olisi saanut edes hieman vastuuta SKA:n edustusmiehistössä kesän harjoituspeleissä, mutta hän ei esimerkiksi ollut ollenkaan mukana viime viikolla Suomessa pelaamassa Jokereita ja Vitjazia vastaan eikä myöskään sitä ennen Sotshin turnauksessa, joten pelipaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä lienee sitten VHL:n SKA-Neva St. Petersburgissa eli SKA:n farmijoukkueessa KHL:n farmisarjassa ja sinne hänet on jo merkitty myös Eliteprospectsissa. Viime kaudella hän teki VHL:ssä 19 pelissä tehot 3+3=6, mutta toivottavasti tahti paranee viime kaudesta. MHL:ssä eli Venäjän juniorisarjassa puolestaan Morozov teki 19 pistettä 14 ottelussa, joten se olisi ollut liian helppo sarja jo hänelle tulevalla kaudella, vaikka käsittääkseni ikäraja tuohon sarjaan on 20 vuotta, joten 19-vuotias Morozov olisi kaiketi saanut kiekkoilla vielä sitäkin sarjaa tulevana syksynä. Viime kaudella Morozov pelasi KHL:ssä kaikkiaan 11 peliä, joten kyllä hän varmaan jossain vaiheessa pääsee ainakin paikkomaan loukkaantumisia edustuksenkin paitaan. Tällä hetkellä kuitenkin sentterihierarkiassa ovat edellä ainakin Kemppainen, Lehterä, Koskiranta ja Kablukov. Lisäksi Tikhonov pystyy pelaamaan tarvittaessa keskellä ja harjoituspelissä Jokereita vastaan kolmosen keskellä oli puolestaan -94 syntynyt Alexei Byvaltsev, joka teki viime kaudella SKA:ssa 11 pistettä 47 pelissä ja sitä edeltävällä kaudella Amurissa peräti 43 pinnaa, mutta Eliteprospectsissa häntä ei ole jostain syystä merkitty SKA:n tulevan kauden joukkueeseen. Jos Tikhonov pelaa laiturina, silloin Morozov on ehkä kutossentteri tällä hetkellä SKA:n organisaatiossa, joten parin pelaajan pitäisi pudota edestä pois, jotta Morozov saisi vastuuta SKA:ssa keskikaistalla KHL:ssä.

Venäjä kohtasi tänään Suomen ja venäläispoikamme jatkoivat tehoiluaan jäätyään eilisessä pelissä Ruotsia vastaan nollille, mutta tänään taas upposi. Avausmaalista vastasi Dorofeyev, joka ajoi hyvin maalille, sai sinne syötön laidasta ja ohjasi sitten kiekon maalin edestä sisään: Jokke Nevalainen on Twitter

Venäjän toisessa maalissa Vegasin pojat olivat syöttäjinä. Morozov rouhi upeasti kiekon laidassa Denisenkon kanssa kulmaan Dorofeyeville, joka sitten antoi maukkaan poikittaissyötön takatolpalle, jonne nousi painottoman puolen puolustaja viimeistelemään: Jokke Nevalainen on Twitter

Enempää maaleja Venäjä ei tehnyt, vaan hävisi Suomelle maalein 2-4. Koko turnauksessa kolmessa pelissä Venäjä teki seitsemän maalia. Valtaosassa olivat mukana Dorofeyev ja Morozov, joiden saldot turnauksesta olivat 2+1 ja 2+2. Toivottavasti sama tahti jatkuu myös seurajoukkueissa.

Yllä on pari lainausta Morozovista. Hänet varattiin tosiaan vuosi sitten toisella kierroksella. Viime jouluna hän pääsi Venäjän U20-joukkueeseen ja teki nelossentterinä tehot 1+1 seitsemässä ottelussa. Tulevalla kaudella hän tulee olemaan jopa Venäjän kärkisentteri U20-kisoissa, joten jouluna pääsemme viimeistään ihastelemaan Morozovin otteita. Sitä ennen hän pelaa pääosin VHL:ssä, koska SKA:n edustusmiehistöön ei ole asiaa kuin paikkaamaan loukkaantumisia. Morozov on varma kahden suunnan keskushyökkääjä, joka on myös hyvä aloittamaan. Kiekolliset taidot eivät ole maailmanluokkaa, mutta syöttötaito on lähellä sitä, sillä niin hyvin Morozov osaa toimittaa kiekkoa omien pelaajien lapoihin jopa sokkona kuten tämän kesän U20-turnaus Venäjällä todisti. Tulevaisuudessa Morozovin rooli voisi olla sellainen 2-3 ketjun kahden suunnan keskushyökkääjä NHL:ssä, koska jalkanopeus ja dynaamisuus ei aivan riitä 80 pisteen kausiin, mutta David Krejcin kaltainen kakkossentteri hänestä voi kehittyä.

Pelaajavertaus: David Krejci
Kohokohtia: Ks. yllä olevat Twitter-näytteet

7. Paul Cotter, 183cm/87kg, left

115. Paul Cotter, sentteri

- 18-vuotias voimahyökkääjä, joka teki viime kaudella USHL:ssa 18+21 tehot 51 ottelussa. Pudotuspeleissä syntyi 4+4 tehot seitsemässä pelissä. Junnuissa Cotterin pelinumero on ollut 17. Kohokohtien perusteella Cotter omaa napakan pehmeät kädet ja on päättäväisen oloinen luonne. Kätisyys on tosiaan left. Laukaus lähtee terävästi pienestäkin tilasta ja on suhteellisen painava muihin junnuihin verrattuna. Ylivoimalla Cotteria näytettiin hyödyntävän slotissa tai sitten vasemmassa siivessä. Eliteprospectsin mukaan pituutta on vain 183 senttiä, mutta Cotter vaikuttaa silti raamikkaalta ja jämerältä, mutta ei kuitenkaan patukkamaiselta. Peliasento on tasapainoinen ja tarvittaessa Cotter upottaa pilkkujakin sisään. Morozovin tavoin käsien asento mailassa on sellainen, että se mahdollistaa kissamaisen pehmeän kiekonhallinnan. Sikäli näen Cotterissa paljon samaa kuin itsessäni salibandyn puolella eli kosketus pelivälineeseen on huippuluokkaa ja Cotter kykenee siirtämään kiekkoa omilla pienissäkin tiloissa laitojen lähellä kärsivällisyydellä luottaen omaan taitotasoonsa eikä tee mitään ylimääräistä. Peliäly riittää löytämään syöttöväylät, jos veto peitetään. Erinomainen värväys tämä Eero Teräväisen seuratoveri McPheelta.

Cotter varattiin vuosi sitten keskikierroksilla. Ylläolevaan pelaajaprofiilin kuvaukseen ei ole paljoa lisättävää. Tänä vuonna Cotter oli poissa tulokkaiden kehitysleiriltä, mutta vuosi sitten hän oli yksi kehutuimpia yksilöitä. Viime kausi seurajoukkueessa ei kuitenkaan ollut kovin ihmeellinen, sillä NCAA:ssa hän teki kahdeksassa pelissä 0+1 tehot, kunnes hän vaihtoi sarjaa ja teki sen jälkeen OHL:ssa London Knightissa 48 ottelussa tehot 9+17=26. Ensi kausi mennee myös Londonissa ja toivottavasti hän pääsisi lähemmäs USHL:ssä nähtyä lähes piste per peli -tahtia. Hyvä pelaajavertailukohde on Ryan Nugent-Hopkins, jonka vahvuuksiin kuuluu myös kiekonkäsittely. Raamit ovat melko samanlaiset, jonka vuoksi myös olemuksissa on herroilla paljon yhtäläisyyksiä.

Pelaajavertaus: Ryan Nugent-Hopkins
Kohokohtia: Paul Cotter Highlights / Lincoln Stars #17 / 2017-2018

8. Jake Leschyshyn, 180cm/86kg, left
Leschyshyn on kesän 2017 peräti toisen kierroksen varaus numerolla 62. Kolmella edellisellä kaudella WHL:ssä pistemäärät olivat 40, 40 ja 81. Viime kaudella siis tuotanto parani selvästi ja Leschyshyn pystyi 68 ottelussa paukuttamaan tehoja tosiaan hieman yli piste per peli -tahdilla. WHL-kauden jälkeen hän siirtyi Glassin tavoin Wolvesiin, mutta ei pystynyt vakiinnuttamaan pelipaikkaa, vaan pelasi vain viidessä ottelussa ilman tehopisteitä. Näin jonkin verran Leschyshyn pelaamista pudotuspeleissä ja hän oli kyllä niin tasapaksu, ettei mitään järkeä. Luistelu ja kiekolliset taidot olivat keskinkertaisia ja kamppailupelaaminen melko pienestä koosta johtuen alle keskinkertaisuuden. Hän totesi tulokkaiden kehitysleirillä menneestä kaudestaan sen, että hän on parantanut tehoiluaan, mutta yhä pohjalla on sama vanha kahden suunnan keskushyökkääjä. Hyvä tavoite ensi kaudella AHL:ssä voisi olla noin puoli pistettä per peli -tahti siis. Leschyshynin vahvuus on melko matala painopiste ja sitä kautta "painava" maila, joka takaa kohtalaiset valmiudet laidan lähettyvillä kamppailuihin. Hänellä on myös melko pehmeät kädet, mutta AHL-peleissä ne eivät vielä olleet hyötykäytössä, mutta ehkä ensi kaudella fyysiset ominaisuudet ovat sillä tasolla, että niistä voisi olla hyötyä. Coloradon Tyson Jost on melko ideaali vertailukohta Leschyshynille, sillä niin paljon samaa kummankin olemuksessa on mailateipistä alkaen. Josthan oli aikoinaan avauskierroksen varaus numerolla 10, mutta ei ole toistaiseksi NHL:ssä kyennyt kuin 22 ja 26 pisteen kausiin. Leschyshynin kehityskäyrä on ollut samalla tavalla hieman pettymys toisen kierroksen varaukseksi. En silti tyrmää mahdollisuutta kehittyä joskus kolmosketjun sentteriksi tai vaikka väkkärämäiseksi laituriksi, jos rahkeet keskikaistalla eivät riitä.

Pelaajavertaus: Tyson Jost
Kohokohtia: HIGHLIGHT REEL | Jake Leschyshyn

9. Peyton Krebs, 180cm/82kg, left

Peyton Krebs valui lopulta Vegasin vuorolle asti, mikä ilahduttaa hyvin paljon, sillä Karlsson-Glass-Krebs kolmikon varaan on todella fantastista rakentaa tulevaisuuden keskushyökkääjäosasto.

Ilman parin viikon takaista loukkaantumistaan Krebs ei varmastikaan olisi ollut saatavilla, mutta hänen kuitenkin odotetaan toipuvan täyteen kuntoon akillesjänneleikkauksestaan, joten sikäli mitään suurta riskiä Krebsin varaamisessa ei pitäisi olla. Harjoitusleirille hän tuskin kuntoutuu, mutta raporttien perusteella hän ei kuitenkaan ole välttämättä kovin kauaa sivussa ensi kauden alussa, vaan pääsisi pelaamaan vielä tämän vuoden puolella ja siten kenties kilpailemaan paikasta Kanadan U20-joukkueeseen. McCrimmon toki oli sanonut hetki sitten, että paranemisaikataulu tarkentuu vielä tulevalla viikolla, kun Krebs saapuu Vegasiin, mutta he olivat tehneet huolellista taustatyötä jo etukäteen ja puhuneet lääkärin kanssa, joka leikkasi Krebsin.

Menneellä kaudellahan Krebs oli Kanadan U18-joukkueen kapteeni ja voitti sisäisen pistepörssin 6+4 tehoilla. Newhook teki 5+5 tehot ja hänet napattiin juuri ennen Krebsia. Molemmat olisivat kelvanneet minulle siinä vaiheessa, kun Colorado asteli varaamaan 16. vuorolla, joten Vegas otti sitten sen pelaajan, joka jäi tarjolle noista kahdesta. McCrimmon totesi juuri haastattelussa, että Krebs oli heidän listallaan paljon korkeammalla, joten hän oli automaattinen valinta 17. vuorolla.

Näin parin tunnin mehustelun jälkeen Krebs tuntuu ehkä jopa Newhookia paremmalta valinnalta, sillä hän on yhtä lailla hyvä syöttäjä (WHL 64gp 19+49=68) ja luistelija, mutta jo nyt valmiimpi pelaaja myös puolustussuuntaan urakoituaan surkeassa seurajoukkueessaan kapteenina kaikissa mahdollisissa erikoistilanteissa. Krebs myös pitää itsensä jatkuvasti liikkeessä ja ensimmäiset potkut ovat teräviä. 180-senttisenä ja 82-kiloisena kamppailupelaaminen vaatii vielä hiomista ja fysiikan parantumista, mutta ainakaan hän ei kaihda irtokiekkotilanteita ja valinnat kapteeniksi sekä maa- että seurajoukkueessa kertovat olemassa olevista johtajaominaisuuksista. Laukaus on ehkä saanut hieman kritiikkiä, mutta ainakin tämän koosteen perusteella se lähtee kyllä melko napakasti: Peyton Krebs - 2019 U18 World Championship Highlights | HD

Tuossa videossa näkyvät hyvin myös nuo räjähtävät ensipotkut, kun Krebs lopussa iskee kiekon tyhjään Latvian maaliin spurtin päätteeksi. Hänestä tulee kuitenkin hieman enemmän mieleen ehkä ennemmin Stastny kuin Karlsson, jos mietitään nykyisiä senttereitä, sillä Stastny on myös taitava syöttäjä, joka pystyy pelaamaan alivoimaa kuten Krebskin tulevaisuudessa ja heidän peliasennoissaan on myös paljon samankaltaisuutta havaittavissa, sillä Stastnyhan on vain kolme senttiä Krebsia pidempi. Stastny on myös mainettaan parempi maalintekijä ja yhtenä yhtäläisyytenä on mainittava myös kyky havainnoida asioita jäällä ja laittaa kiekkoa liikkeelle nopeasti sekä ahtaisiinkin väleihin, josta hyvänä esimerkkinä on tuon yllä olevan koostevideon ensimmäinen maali, johon Krebs antoi rystysyötön laidasta. Päässä on siis tietokone, joka raksuttaa tehokkaasti tehden Krebsista älykkään pelaajan. Yhteenvetona voisi todeta, että nyt on hyvä mennä nukkumaan positiivisen innostuneena, kun Vegas sai Krebsin kaltaisen kahden suunnan lupaavan keskushyökkääjän, jolla on vielä kaiken lisäksi todella hieno sukunimi!

Krebsin kohdalla ei ole paljoa lisättävää siihen, mitä kirjoitin varaustilaisuuden avauskierroksen jälkeen. Vaikka hän olisi terveenä, olisin silti sijoittanut hänet tähän kohtaan keskushyökkääjärankingia NHL-valmiuden suhteen, koska edellä olevat ovat vanhempia ja kokeneempia ja takana olevat puolestaan varattiin samassa draftissa Krebsin jälkeen.

Pelaajavertaus: Paul Stastny
Kohokohtia: Peyton Krebs - 2019 U18 World Championship Highlights | HD

10. Ryder Donovan, 191cm/83kg, right

Ryder Donovan oli myös uusi tuttavuus. Hän on vähemmän yllättäen keskushyökkääjä, jollaisen odotinkin Vegasin poimivan tällä vuorolla, mutta nimi meni vain väärin. Raamit ovat kunnossa, sillä pituutta on 191 senttiä. Hänestä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että hän on olemukseltaan melko hujoppimainen vielä ja on siten leikkisästi sanottuna keskushyökkääjäversio Marko Anttilasta. Rannelaukaus näytti lähtevän kohtalaisen napakasti kuitenkin, mutta melko pitkäaikaiselta projektilta hän vaikuttaa.

Ei lisättävää ylläolevaan, vaan Donovan on edelleen sentteriversio Mörkö-Markosta. Olemus on vielä hieman hujoppimainen ja jalat ovat kovin ohuet, mutta kun alavartaloon tulee lisää voimaa, suunnanmuutokset ja kaarroksetkin varmasti hioutuvat puhtaammiksi. Suoraluistelunopeus on joka tapauksessa jo nyt kohtalaisen hyvällä mallilla. Peliälystä en osaa sanoa, mutta ainakin hän sai vastuuta blogin pitämisestä Golden Knightsin sivuilla tulokkaiden kehitysleirin aikana, joten ainakin kirjoittaminen on hallussa ja kentän ulkopuolista älliä luulisi siten piisaavan. Ensi kaudella hän pelaa ensi kerran NCAA:ssa, joten tuleva kausi kertoo varmasti paljon Donovanin potentiaalista murtautua esimerkiksi kolmosketjuun tulevaisuudessa.

Pelaajavertaus: Keskushyökkääjäversio Marko Anttilasta
Kohokohtia: 2018 Camp Profile - Ryder Donovan

11. Mason Primeau, 195cm/92kg, left

Viimeinen varaus oli sitten Mason Primeau. Tähän valintaan olin hieman pettynyt, sillä se tehtiin puhtaasti raamit (195/92) edellä. Pelipaikka on toki keskushyökkääjä ja OHL:ssä syntyivät tehot 10+16=26 49 ottelussa, mutta Guskov, Loponen ja varsinkin se Slepets olisivat sytyttäneet paljon enemmän.

18-vuotias Primeau oli Donovanin huonetoveri tulokkaiden kehitysleirillä ja sopii luontevasti siksi tämän alapuolelle rankingissa. Hänet varattiin myös Donovanin jälkeen viime kesänä myöhemmillä kierroksilla numerolla 141. Primeau on vielä Donovaniakin raamikkaampi sentteri, jonka käsiä kehuttiin yllättävän hyviksi tulokkaiden kehitysleirillä ja alla oleva video todistaa samaa. Primeau on pelannut kaksi viime kautta OHL:ssä ja jatkaa sarjassa myös ensi kaudella. Toivottavasti viime kauden pistesaldo kasvaisi lähemmäs piste per peli -tahtia. On vaikea sanoa, että mihin Primeaun potentiaali sitten lopulta riittää, mutta sukujuuret ovat ainakin hyvät, kun isä on 774 NHL-ottelua pelannut Wayne ja setä Keith puolestaan muistetaan kookkaana kahden suunnan sentterinä, joka pystyi pimentämään vastustajan kärkiketjun, mutta myös pelaamaan yli 900 NHL-ottelua 0,68 pisteen keskiarvolla. Ehkäpä Masonista voi joskus tulla nelossentteri Golden Knightsiin, mutta tuskin sen enempää.

Pelaajavertaus: Jordan Staal/Adam Lowry
Kohokohtia: 2017 World Under 17 Hockey Challenge - Mason Primeau shoot out goal - July 26, 2017

12. Nick Campoli, 180cm/86kg, left
Campoli on oikeastaan melkein kaikissa lukemissani listauksissa asetettu kenttäpelaajien hännänhuipuksi. Hän on kesän 2017 kuudennen kierroksen varaus. Viime kaudella NCAA:ssa Campoli teki vain yhdeksän pistettä 39 ottelussa. Melko pienikokoisena ja fyysisesti raakileena hän ei vain erotu kentällä edukseen millään osa-alueella. Jos häntä pitäisi verrata olemukseltaan johonkin pelaajaan, se olisi Max Domi, koska Campolilla on kyllä asenne kunnossa ja luistelussa on ajoittain samanlaista päättäväisyyttä kuin Domilla. Laukaus lähtee parhaimmillaan melko terävästi kuten kohokohtavideosta näkyy, mutta liian usein hänet torpataan irti kiekosta ennen laukaisutilanteisiin pääsemistä. Campoli on lyhyesti sanottuna vain liian tasapaksu pärjätäkseen hänen kokoisenaan NHL:ssä, joten siksi hän on listan viimeinen. Jos hänellä olisi poikkeuksellinen nopeus tai kaksinkamppailut sujuisivat paremmin, hänelle voisi antaa ohuen sauman, mutta tällä hetkellä NHL-juna taitaa olla jo mennyt.

Pelaajavertaus: Köyhän miehen Max Domi
Kohokohtia (#9 Campoli 1+0 kohdassa 2:10 ->): Dec 10, 2017 WJAC: Russia 5-1 Canada East

 

[Salming]

Laitahyökkääjät (LW/RW):

1. Keegan Kolesar, 188cm/103kg, right
Kolesar saapui pari vuotta sitten Vegasiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroa vastaan. Ensimmäinen AHL-kausi tuotti 44 pelissä tehot 5+8, mutta viime kaudella 74 ottelussa tehoja syntyi jo 20+16=36. Pudotuspeleissä hän teki puolestaan 11 pistettä (6+5) 21 ottelussa eli kaikkinensa viime sesongilla Kolesar teki pisteen joka toisessa pelissä. Runkosarjassa hän oli kolmanneksi paras maalintekijä joukkueessaan. Syy tasonnostoon oli siinä, että vaikeahkon alkukauden jälkeen päävalmentaja Rocky Thompson ohjeisti Kolesaria laukomaan enemmän ja kun hän osin loukkaantumisten takia sai näyttöpaikan ylemmissä ketjuissa, tulosta alkoi tulla. Kolesar on tietysti ensinnäkin ihonväriltään Reavesin kaltainen, mutta muitakin yhtäläisyyksiä löytyy. Kumpikaan ei kaihda fyysistä peliä ja Kolesarilla riittää hyvin potkua kelata vauhtia taklauksiin. Hän rouhii hyvin hyökkäysalueen kulmissa ja pystyy pitämään siten kulmapelit elossa. Lisäksi Kolesaria voi hyödyntää maskipelaajana. Reavesiin verrattuna Kolesar häviää toki hieman vielä juuri taklauspelaamisessa sekä puolustuspelaamisessa laitojen lähellä, mutta puolestaan kiekolliset taidot ovat paremmat. Laukaus lähtee lyhyellä virityksellä ja kädet ovat tarpeeksi hyvät syöttöpisteiden keräämiseen. Jos ja kun Reaves ei välttämättä enää ensi kauden jälkeen jatka Vegasissa, nelosketjun laiturin rooli olisi luontevaa täyttää Kolesarin kaltaisella energiapelaajalla, joka toisi hieman enemmän kiekollista taitoa alaketjuihin tulevaisuudessa. Ikää on vasta 22 vuotta, joten tulevaisuus on edessä. Ensi kausi mennee vielä Wolvesissa, mutta kenties tosiaan vuoden päästä Kolesar voi jo vakiinnuttaa paikan nelosketjun laidasta. Tulevallakin kaudella hän saattaa toki saada kutsun ylös jossain vaiheessa.

Pelaajavertaus: Ryan Reaves
Kohokohtia (#20 Kolesar 1+1):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=E6GHzcMhYBc

2. Jonas Røndbjerg, 188cm/88kg, left
Røndbjerg on kesän 2017 kolmannen kierroksen varaus numerolla 65. Hän on pelannut Tanskan U20-joukkueessa lahjakkuutensa ansiosta keskushyökkääjänä, mutta seurajoukkueessaan Växjössä hän on ollut oikea laitahyökkääjä alaketjuissa, joten siksi Røndbjerg on tässäkin listauksessa laituri, mutta hän siis pystyy tarvittaessa pelaamaan myös keskellä, joten sikäli hän vertautuu hyvin Tomas Nosekiin, joka on myös monikäyttöinen alaketjujen työmies, jollaiseksi Røndbjerg on myös profiloitumassa. Viime kaudella Växjössä Røndbjerg teki 45 ottelussa vain kuusi pistettä ja edeltävälläkin kaudella pinnoja syntyi vain 11. Rooli on ollut siis melko pieni, joten ensi kaudeksi Røndbjerg saapuukin Pohjois-Amerikkaan farmijoukkue Wolvesin miehistöön. Odotan innolla sitä, että pystyykö hän tavallaan siirtämään maajoukkuepaidassa nähdyn tehoilun AHL-peleihin vai onko hän miesten peleissä vain duunarilaituri. Toissa joulun U20-kisoissa Røndbjerg kuitenkin teki seitsemän pistettä. Viime kisoissa pinnoja syntyi vain kaksi, mutta Tanska oli turnauksen heikoin joukkue ja putosi B-sarjaan. Se ei kuitenkaan ollut Røndbjergin syy, sillä hän oli oma itsensä luotettavana kahden suunnan keskushyökkääjänä. Røndbjerg ei ole missään nimessä räjähtävä luistelija, vaan ennemminkin hän luottaa liukuun. Liike voi näyttää hitaalta, mutta kyseessä on vain taloudellinen etenemistapa vähän kuten Barkovilla. Kaksinkamppailuissa, mailapuolustamisessa ja sijoittumisessa Røndbjergilla ei ole ollut ongelmia ainakaan junioripeleissä. Hyökkäyspäässä hän on Barkovin tavoin rauhallinen kiekon kanssa ja malttaa etsiä oikean syöttöpaikan. Iso ruho mahdollistaa toki sen, että hän pystyy suojaamaan kiekkoa ja siten rauhassa etsimään sen syöttökohteen. Syöttöjen laatu on pääosin hyvä eli ne ovat tarpeeksi napakoita. Laukaus puolestaan ei ole Røndbjergilla kovin kummoinen ja sillä osa-alueella hän vertautuu hyvin Nosekiin. Røndbjerg on siis keskushyökkääjänä köyhän miehen Barkov ja laiturina Nosekin kaltainen hyvin kiekkoa suojaava puolustuspää ensin -mentaliteetilla pelaava yksilö, jonka laukaus suojauksesta jättää kuitenkin toivomisen varaa. Mahdolliset maalit syntyvätkin ennemmin maalin läheisyydestä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Pelaajavertaus: Hybridi Tomas Nosek/Aleksander Barkov
Kohokohtia (#16 1+1):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=dKsHHgXdXLc

3. Lucas Elvenes, 185cm/78kg, left
Elvenes on kesän 2017 varaustilaisuuden viidennen kierroksen varaus numerolla 127, joten näin korkea sijoitus listalla on osoitus hyvästä varauksesta. Varauksen jälkeiset kaudet hän on pelannut Ruotsissa SHL:ssä Röglen paidassa. Toissa kaudella tehoja syntyi 5+11=16 kappaletta ja viime kaudella 42 pelissä Elvenes kasasi tehot 3+17=20. Viime kauden tehot kertovat kaiken olennaisen eli Elvenesin vahvuudet ovat pelinrakentelussa ja syöttöväylien löytämisessä. Peliäly ja havainnointikyky ovat huippuluokkaa. Rannelaukaustaan hän voisi käyttää enemmän, koska se on parhaimmillaan tarkka, mutta hieman pehmeä toki. Elvenesin vahvuudet ovat hyökkäyspelaamisessa ja omassa päässä hänellä on välillä ongelmia laitojen läheisyydessä, koska vartalossa ei ole vain riittävästi voimaa vielä, mutta kiekollisena hän kyllä pärjää varmasti ensi kaudella AHL:ssä, jonne hän siis siirtyy Ruotsista. Elvenes oli viime jouluna Ruotsin U20-joukkueessa ja teki kisoissa viidessä pelissä tehot 1+3=4. Hän loisti nimenomaan ylivoimalla toisessa siivessä pelinrakentajana ja kun Golden Knightsin ylivoima on aina ajoittain takunnut, ehkä Elvenes korjaa osin sen tulevaisuudessa. Hänen peliasentonsa on melko pysty ja kiekonkäsittely salibandymaista. Siksi en keksi paremp eli kädet ovat melko lähellä toisiaan lähellä mailan tuppea. Siksi en keksi parempaa vertailukohtaa kuin itse Teuvo Teräväinen. Jos Elvenes saa kehitettyä keskinkertaista luisteluaan lähemmäs Teräväisen tasoa, silloin ruotsalainen voi jonain päivänä olla tehokas kakkosketjun laitahyökkääjä NHL:ssä.

Pelaajavertaus: Teuvo Teräväinen
Kohokohtia (#21 Elvenes 1+1):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=il_BML058JY

4. Jack Dugan, 188cm/84kg, right

Jack Dugan ja Jonas Röndbjerg olivat kaiketi pelanneet laituriparina aluksi Glassin rinnalla, mutta hänen poistuttuaankin esiintyneet pirteästi. Röndbjergin pitäisi tosiaan saapua ensi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan Wolvesin miehistöön. Dugan puolestaan on myös vuoden 2017 varausvuosikertaa ja hänen mainittiin miehistyneen selvästi viimein. Hän pelaa ensi kaudella vielä yliopistossa ja on tosiaan 188-senttinen rightin laituri, joka teki viime kaudella tehoja piste per peli -tahdilla NCAA:ssa.

Dugan on kesän 2017 viidennen kierroksen varaus numerolla 142, joten hän osallistui kesällä jo kolmannelle tulokkaiden kehitysleirille ja oli Röndbjergin laituriparina hyvin esillä raporttien mukaan. Dugan on oikeastaan ainoa selkeä rightin puolen maalintekijätalentti Golden Knightin laitahyökkääjäosastolla, vaikka toki viime kaudella NCAA:ssa debytanttina maaleja syntyi vain 10, mutta syöttöjä 29. Toissa kaudella USHL:ssä hän teki kuitenkin 31 maalia ja 66 pistettä. Sitä edeltäneiden kausien maalimäärät eri sarjoissa olivat puolestaan 28, 24 ja 43. Ensi kaudella Dugan aloittaa toisen NCAA-kautensa ja olettamus on, että hänen maalimääränsä nousevat lähemmäs kahtakymmentä, kun pelejä on se noin 40. Dugania katsoessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä siihen, että hänellä on todella ulottuva ja pitkä maila, jonka takia laukauksen vipuvarsi on suuri, mutta silti veto lähtee melko napakasti. Kiekonkäsittely ei ole kuitenkaan aina kaikkein helpointa ahtaassa tilassa noin pitkällä mailalla, mutta silti syöttöjä on kertynyt kaudesta toiseen mukava määrä eli tassut ovat melko pehmeät. Luistelu on puolestaan suhteellisen vaivatonta ja hänen liukunsa muistuttaa osittain Alex Tuchia, mutta ihan samanlaista rytminvaihtokykyä Duganilla ei ole ja toisaalta myöskään ylävartalossa ei ole yhtä paljoa voimaa kuin Tuchilla, joten Dugan on korkeintaan köyhän miehen voimahyökkääjäversio Tuchista. Sen sijaan ehkä vielä enemmän Dugan muistuttaa Buffalo Sabresin noin 60 pisteen laituria Sam Reinhartia, joka pelaa myös ulottuvalla mailalla, luistelee vaivattomasti, osaa laukoa ja syöttää, muttei ole mikään kaikkein voimakkain kaksinkamppailija, joskaan ei myöskään täysin turisti sillä osa-alueella.

Pelaajavertaus: Sam Reinhart
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=l7hTT8u2caI

5. Pavel Dorofeyev, 184cm/74kg, left

Seuraava varaus oli sitten Pavel Dorofeyev. Hänet oli rankattu jopa ykkös- tai viimeistään kakkoskierroksen varaukseksi, joten Dorofeyev tuntuu hyvältä ryöstöltä kolmannella kierroksella. Hän pelasi menneellä kaudella jo 23 peliä KHL:ssä Magnitogorskissa ja tavoitteena on pelata myös ensi kaudella samassa sarjassa, jonka jälkeen hänen sopimuksensa päättyy ja hän pohtii suuntaamista Pohjois-Amerikkaan. Dorofeyev valui kolmannelle kierrokselle lähinnä siksi, että hän on hieman laiska luistelija ainakin raporttien perusteella ja tein saman havainnon äsken Youtubesta. Hänellä on kyllä kykyä suojata kiekkoa kulmissa, mutta kulmahyrräksi hänen nopeutensa ei välttämättä riitä eli käännöksetkin olivat hieman rahtilaivamaisia. Kiekolliset taidot ovat kuitenkin kiistattomat ja hän osaa ampua hyvin suojauksesta sekä omistaa hyvän pelisilmän. Vuosi sitten U18-kisoissa hän teki tehot 2+2 viidessä pelissä. Dorofeyev oli mielekäs varaus myös siksi, että aion ilman muuta mennä scouttaamaan hänet livenä, kun Jokerit isännöi ensi kaudella Metallurgia runkosarjassa. Tästä varauksesta joka tapauksessa voi antaa erityisen positiivisen plusmerkinnän Krebsin tavoin McCrimmonille ja McPheelle.

Kesäkuisiin ensimaistiaisiin voi lisätä vielä päivitetyt havainnot Dorofeyevistä:

Venäjä kohtasi tänään Suomen ja venäläispoikamme jatkoivat tehoiluaan jäätyään eilisessä pelissä Ruotsia vastaan nollille, mutta tänään taas upposi. Avausmaalista vastasi Dorofeyev, joka ajoi hyvin maalille, sai sinne syötön laidasta ja ohjasi sitten kiekon maalin edestä sisään: Jokke Nevalainen on Twitter

Venäjän toisessa maalissa Vegasin pojat olivat syöttäjinä. Morozov rouhi upeasti kiekon laidassa Denisenkon kanssa kulmaan Dorofeyeville, joka sitten antoi maukkaan poikittaissyötön takatolpalle, jonne nousi painottoman puolen puolustaja viimeistelemään: Jokke Nevalainen on Twitter

Enempää maaleja Venäjä ei tehnyt, vaan hävisi Suomelle maalein 2-4. Koko turnauksessa kolmessa pelissä Venäjä teki seitsemän maalia. Valtaosassa olivat mukana Dorofeyev ja Morozov, joiden saldot turnauksesta olivat 2+1 ja 2+2. Toivottavasti sama tahti jatkuu myös seurajoukkueissa. Dorofeyev vaikuttaa kyllä kuitenkin jo nyt erinomaiselta poiminnalta kolmannelta kierrokselta numerolla 79. Ei tuo liike niin kankeaa tai jähmeää ole kuin ehkä olisi voinut pelätä ja rahtilaivamaiset käännöksetkin ovat luultavimmin hioituneet kesän aikana melko hyvin pois. Kädethän hänellä ovat priimaa kuten noista näytteistäkin näkee ja hänen raameillaan pystyy suojaamaan hyvin kiekkoa, mikä oli toki tiedossa.

Dorofeyev omaa siis jo KHL-kokemusta ja vaikuttaa lyhyellä otannalla loistavalta valinnalta tänä kesänä numerolla 79, koska hän pelasi jo viikko sitten Venäjän U20-joukkueen ykkösvitjassa yhdessä Morozovin ja Denisenkon kanssa pystyen saman tien myös tehoilemaan. Luistelu vaikutti paremmalta ja käännökset olivat vähemmän rahtilaivamaisia kuin olin pelännyt. Kädet ovat puhdasta timanttia eikä Dorofeyev hätäile juuri koskaan kiekon kanssa, vaan etsii maltilla vapaan syöttöpaikan ahtaassakin tilassa. Rannelaukaus lähtee napakasti varsinkin yläkulmiin. Vaikka pituutta on paperien mukaan vain 184 senttiä, melko vankan ylävartalon ansiosta Dorofeyev pystyy suojaamaan kiekkoa hyvin kulmissa, mikä on tärkeä ominaisuus NHL:ää ajatellen. Tulokkaiden kehitysleirillä Dorofeyev sai kehuja myös kyvystään tuoda kiekko hyökkäysalueelle ensimmäisen vuoden pelaajana. Jos Dorofeyevia pitäisi verrata johonkin pelaajaan, hänessä on jotain samaa rauhallisuutta kuin Markus Granlundissa ja miesten raamit ovat paperien mukaan myös melko identtiset, joskin Dorofeyev on vielä jonkin verran kevyempi, mutta peliasento on kummallakin melko pysty ja toiminta kiekon kanssa tosiaan rauhallista, mutta se toki johtuu osin myös siitä, että kummankaan luistelu ei ole kaikkein räjähtävintä, vaan he luottavat ennemmin myös liukuun.

Pelaajavertaus: Rikkaan miehen Markus Granlund
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=MkLkht77o88

6. Brandon Kruse, 175cm/70kg, left

135. Brandon Kruse, vasen laitahyökkääjä

- 19-vuotias laituri, joka ei tosiaan ole koolla pilattu (175/70). NCAA:ssa tulokaskaudella 41 ottelussa 33 tehopistettä, joista toki vain kahdeksan oli maaleja. Muistuttaa siis siinä mielessä viime kaudella Vegasissa pelannut Brendan Leipsicia, joka on ensijaisesti myös peliä tekevä laituri. Youtubesta ei ihan hirveästi materiaalia löytynyt, mutta sen perusteella mitä löysin, Kruse on terrierimäinen laituri, jonka peli perustuu nimenomaan nopeuteen. Maila on pieni ja siten lyhyt vipuvarsi mahdollistaa laukomisen pienestä tilasta, mutta veto ei vaikuttanut ihmeellisen napakalta eli siksi varmaan on kerännyt enemmän syöttöjä.

Kruse petrasi viime kaudella tulokaskauden pistesaldoaan 33 pisteestä 41 pisteeseen NCAA:ssa. Tehot olivat tarkalleen 10+31=41 eli hän teki pisteen per peli. Hän on yhä enemmän peliä tekevä vikkelä laituri kuin maaliruisku. Pienenä pelaajana hänen vahvuutensa on tietysti nopeus, suunnanmuutokset ja luovuus kiekon kanssa. Tassut ovat melko pehmeät kuten tehoistakin voi huomata. Seurajoukkueessaan hän olikin toiseksi paras pistemies. Leipsic on edelleen hyvä pelaajavertaus kuten myös Johnny Gaudreau, jonka laukaus on tosin myös vahvuus toisin kuin Krusella. Vaikka Kruse on mukavasti mättänyt tehoja, laitahyökkääjäosastolla on mielestäni viisi parempaa nimeä tällä hetkellä.

Pelaajavertaus: Brendan Leipsic/Johnny Gaudreau
Kohokohtia (2:50-3:00 #26 Kruse): Hockey Highlights - Tech vs BGSU - Jan. 2, 2018

7. Marcus Kallionkieli, 186cm/87kg, left

Kallionkieli sai kunnian olla Vegas Golden Knightsin historian ensimmäinen suomalaisvaraus. Menneellä kaudella brasilialaisverta omaava Kallionkieli pelasi USHL:ssä tehden 58 pelissä 53 pistettä. Myös NHL-varatut Brink ja Pospisil pelasivat samassa ketjussa. Hän vaikuttaa melko tasapainoiselta leftin laiturilta, jolla on kuitenkin jo sen verran hyvä liuku ja voimaa vartalossa, että hän pystyy suojaamaan kiekkoa hyvin. Laukaus näytti olevan Youtuben perusteella melko lyhytviritteinen, joka on hyvä asia, mutta maila on kuitenkin sen verran pitkä, että sillä pystyy tekemään myös riistoja. Vegasin miehistöstä ehkäpä Reilly Smith voisi olla lähin vertailukohta tulevaisuudessa, sillä kummankin peliasennossa on jotain samaa. Raamit ovat myös melkein identtiset, sillä Smith on 184-senttinen ja 84-kiloinen, kun puolestaan Kallionkieli on kaksi senttiä pidempi ja kolme kiloa painavampi, mutta molemmat osaavat suojata kiekkoa samalla tavalla tosiaan.

Suomen U20-joukkueeseen Kallionkielen rahkeet eivät taida riittää tulevalla kaudella, vaikka hän oli ilmeisesti pelannut jossakin U19-haastajamaajoukkueessa nyt samaan aikaan viikko takaperin. Pelipaikka oli ollut ainakin toisessa harjoitusottelussa Tsekkiä tai Sveitsiä vastaan kakkosketjun vasemmassa laidassa Konsta Hirvosen ja Matias Mäntykiven rinnalla. Hirvonen on Jokereiden sopimuspelaaja, joka pelannee Mestistä Kiekko-Vantaassa ja Mäntykivi puolestaan pelaa SaiPassa ja sai myös kesällä NHL-varauksen, joten sinällään missään jämäketjussa Kallionkieli ei joutunut pelaamaan. Mutta tosiaan tämän vuoden turnaukseen Kallionkieli tuskin mahtuu, mutta ehkä hän sitten vuoden päästä kamppailee paikasta U20-kisoihin. Eliteprospectsissa hänen tulevan kauden pelipaikakseen on merkitty AHL, mutta se ei pitäne paikkaansa, vaan Kallionkieli pelannee Brandon Wheat Kingsissa, joka varasi hänet CHL:n ulkomaalaisten pelaajien varaustilaisuudessa ykköskierroksella numerolla 22 tämän kesän NHL-draftin jälkeisellä viikolla. Vegas Golden Knightsin tuleva GM Kelly McCrimmonhan omistaa Wheat Kingsin, joten eiköhän kulisseissa ole sovittu, että Kallionkieli jättää USHL:n taakseen ja siirtyy pelaamaan WHL:ää. Samassa joukkueessa maalissa pelaa muuten Vegasiin niin ikään varattu Jiri Patera. Tässä on vielä pari lainausta Wheat Kingsin sivuilta: “Marcus is a really talented player,” says Wheat Kings Director of Scouting Darren Ritchie. “He’s a big body, skates well and has a heavy shot. He’s a drafted NHL player and we’re hopeful that we can get him to Brandon this season.”

Kallionkielestä ei ole hirveästi lisättävää ylläoleviin lainauksiin. Hän tosiaan pelaa ensi kaudella McCrimmonin joukkueessa Brandon Wheat Kingsissa. Viime kaudella hän pystyi lähes piste per peli -tahtiin USHL:ssä ja toivottavasti sama jatkuisi WHL:ssä. Pelaajavertauksena on edelleen Reilly Smith, koska niin paljon samaa kummankin vartalon käytössä luistimilla on ja parhaimmillaan Kallionkielestä voi tulla tuollainen 50 pisteen laituri, joka pystyy olemaan hyvä täydentävä palanen, muttei varsinainen johtotähti.

Pelaajavertaus: Reilly Smith
Kohokohtia: Marcus Kallionkieli 2G 1A vs Green Bay | Sep 28 2018

Vasemmat puolustajat (LD):

1. Jimmy Schuldt, 185cm/93kg, left
Schuldt valitsi keväällä 30 seuran joukosta Golden Knightsin. Hockey Bakew Award -finalisti teki viime kaudella NCAA:ssa joukkueensa kapteenina tehot 10+25=35 39 ottelussa. Teholukema oli +24 ja Schuldt pelasi oikeastaan mahdollisimman paljon tasaviisikoin, ylivoimalla ja alivoimalla. Edeltävällä kaudella tilastot olivat lähes identtiset, kun teholukema oli +19 ja tehot 10+28=38. Ensimmäisessä NHL-pelissään Kingsia vastaan hän syötti siniviivalta maalin kulmalle, josta Zykov ohjasi kiekon tyhjiin, joten pistetilikin on jo avattu kirkkaissa valoissa. Vastapainona sitten Kingsin 2-0 maalissa Schuldt jäi väärälle puolelle miestään reboundissa, josta vastustaja rokotti, joten opeteltavaa riittää yhä, mutta luistelu ja pelikäsitys näyttivät jo melko riittäviltä NHL:ään. Lisäksi Schuldt pelaa pää pystyssä ja näkee siten koko kentän sekä syöttöväylät, josta hyvänä osoituksena oli tuo uran avauspiste NHL:ssä napakalla syötöllä. Laukaus ei ole kaikkein kovin, vaan keskitasoa, mutta tarkkuus on keskitasoa hieman parempi. Schuldt on tuollainen luotettava joka paikan höylä, joka ei ole kaikkein säväyttävin pelaaja hyökkäyssuuntaan, mutta silti tehoja syntyy, kun peruspelaaminen on kunnossa. Raamit ja olemus vertautuvat siis hyvin Mark Giordanoon, joka pystyy pelaamaan myös hyvällä tasolla kaikkia erikoistilanteita olematta kuitenkaan varsinainen ekspertti tai virtuoosi.

Pelaajavertaus: Mark Giordano
Kohokohtia: Schuldt, Zykov combine for tally

2. Nicolas Hague, 197cm/97kg, left
Hague on Vegasin historian neljäs varaus Glassin, Suzukin ja Brännströmin jälkeen. Kaudella 18-19 hän teki OHL:ssä peräti tehot 35+43=78 67 ottelussa ja jatkoi viime kaudella AHL:ssä myös pistetehtailuaan lukemin 13+19=32 75 ottelussa. Haguen teholukema oli +31 ja hän pelasi pääosin Whitecloudin pakkiparina. Pudotuspeleissä kuitenkin Hague oli epävarma varsinkin oman alueen puolustuspelaamisessa eikä saanut tarpeeksi stoppeja aikaan. Hänellä oli myös ongelmia sijoittumisen kanssa ajoittain, kun vastus koveni. Pudotuspeleissä hän kuitenkin pystyi tekemään 11 pistettä 22 pelissä eli 0,5 pinnaa ottelua kohden. Teholukema putosi pakkaselle kolmen maalin verran. Kuten olen aiemmin todennut, runkosarjassa Haguen kahden suunnan pelaaminen oli vielä hyvää, mutta pudotuspeleissä tietyt puutteet peruspelaamisessa tulivat esille ja siksi Schuldt saattaa olla vielä Hagueta valmiimpi NHL-pelaaja ensi kaudella osin ikäeronkin takia. Haguen lyöntilaukaus on tulinen ja sillä hän tullee tekemään aikanaan myös toivottavasti kovaa jälkeä NHL:n puolella. Rannelaukaus on puolestaan kovuuden lisäksi tarkka eli Hague osaa taitavasti toimittaa kiekon maalille ohi karvaajan. Luistelu ei ole enää niin kulmikasta kuin vuosi-kaksi takaperin, mutta sitä voi yhä hioa. hioa. Viime kaudella kuitenkin jo nähtiin muutama huikea koko kentän pituinen kuskaus, jotka päättyivät maaliin. Raamiensa ansiosta Hague vertautuu hyvin Victor Hedmaniin. Ensi kaudella Hague varmaan pääsee ainakin tekemään NHL-debyyttinsä, mutta varsinainen läpimurto tapahtuu ehkä sitten vasta kaudella 2020-2021, jolleivat Nicin näytöt ole täysin poskettomat syyskuun leirillä.

Pelaajavertaus: Victor Hedman
Kohokohtia (Hague #2 2+0): Iowa Wild vs. Chicago Wolves 12.5.18

3. Slava Demin, 188cm/86kg, left

99. Stanislav Demin, puolustaja

- Stanislav eli Slava Demin. 18-vuotias yhdysvaltalainen nimestään huolimatta. Hyvät raamit (188/86) ja laukoo vasemmalta. BCHL-sarjassa viime kaudella 9+36 tehot 57 ottelussa, mutta minulla ei ole mitään tietoa sarjan tasosta. Valittiin sarjan tähdistöön. Ensi kaudella hän pelaa kuitenkin NCAA:ssa yliopistokiekkoa. Häntä kuvaillaan vahvaksi luistelijaksi, joka on varsinkin 1v1-tilanteissa erinomainen säilyttämään etäisyyden hyökkääjään ja pysymään maalin sekä kiekon välissä. Lisäksi Demin kykenee liikuttamaan kiekkoa sutjakkaasti. Kuulemma aikoinaan jopa ykköskierroksen talentti, mutta jostain syystä sitten hänet varattiin vasta nyt. Youtuben perusteella Demin on melko hujoppi ja hänellä on ulottuva maila, joka tietysti auttaa noissa 1v1-tilanteissa. Lisäksi hän osaa viimeistellä ranteella melko hyvin siniviivalta. Klipeissä vakuutti myös se, että Demin ei laukonut päin karvaajaa, vaan teki pienen hämäyksen ja sitten toimitti kiekon maalille pitkällä vipuvarrellaan. Lyhyen tutustumisen perusteella olen innoissani tästä varauksesta. Köyhän miehen Theodore voisi ehkä kuvailla parhaiten Deminia hyökkäyssuuntaan, mutta Demin on myös puolustuspäässä loistava ainakin junioritasolla toisin kuin Theodore NHL:ssä.

Alla on uudempi kohokohtavideo kuin se, jonka katsoin reilu vuosi sitten sen jälkeen, kun Demin oli varattu numerolla 99. Rannelaukaus vaikuttaa olevan tosiaankin hyvinkin tarkka ja Demin osaa toimittaa kiekon maalille asti. Siniviivalla hän osaa myös liikkua kiitettävästi sivuttaissuunnassa sekä tarvittaessa takaperin eli luistelutekniset asiat ovat yllättävän hyvin mallilla, kun ottaa huomioon raamit. Varausvuonna hän paukutti oivat tehot BCHL:ssä, mutta viime kaudella NCAA:ssa 41 ottelussa Deminin tehot olivat vain 4+10=14. Denverin yliopistin tehokkain puolustaja oli 29 pisteellä Chicagon toisen kierroksen varaus kesältä 2017 eli Ian Mitchell, mutta ehkä ensi vuonna Demin sitten kasvattaa pistemääriään vuotta kokeneempana, vaikka Mitchell on merkitty ensi kaudeksikin Deminin seuratoveriksi ja siten ykkösylivoimavastuuta ei liene luvassa. Demin sai kuitenkin kutsun tänä kesänä Yhdysvaltojen U20-joukkueen kesäleirille, mutta hänet pudotettiin ryhmästä ennen harjoitusturnausta, joten tokkopa rahkeet riittävät U20-kisoihin jouluna, jollei USA koe valtavaa loukkaantumissumaa. Demin saa pelaajavertauksekseen Thomas Chabotin, koska miesten raamit ovat hyvin samanlaiset. Lisäksi Chabotin tavoin Demin pelaa katse ylhäällä, nousee hanakasti tukemaan hyökkäyksiä syvällekin hyökkäysalueelle ainakin junioripeleissä ja kykenee antamaan painavia ykkössyöttöjä hyökkääjien lapaan. Kummallakin on myös hyvin samanlainen tapa ampua rannelaukaus läheltä omaa vartaloa.

Pelaajavertaus: Köyhän miehen Thomas Chabot
Kohokohtia: Slava Demin highlight video

4. Peter Diliberatore, 183cm/77kg, left

- 18-vuotias kanukkipuolustaja, joka on 180-senttinen ja 73-kiloinen. On pelannut USHS:ssa, mutta siirtyy ensi kaudeksi kiekkoilemaan yliopistoon. Pistekeskiarvo on noin 0,60 pinnaa per peli. Liikkuu sulavasti takalinjoilla ja osaa laittaa avaukset hyökkääjien lapaan. Laukaus ei ole mikään kummoinen, koska ruista ei ole ranteessa samalla tavalla verrattuna muihin junioreihin. Fysiikka vaatii paljon petraamista, jotta kaksinkamppailuissa ei tule ongelmia aikuisissa. Ketterällä luistelulla Diliberatore selviää ihan hyvin paineen alta ja saa tosiaan siirtokiekot omien lapaan.

Diliberatore on kesän 2018 kuudennen kierroksen varaus. Hän teki NCAA:ssa viime kaudella tehot 3+16=19 38 ottelussa eli pisti listassa ylempänä olevaa Deminiä hieman paremmaksi. Diliberatore on klassinen puolustajatyyppi sillä tavalla, että hän liikkuu parhaimmillaan kissamaisen kevyesti luistimilla ja vahvuudet ovat syöttämisessä, mutta fysiikka on kuitenkin sen verran heikko, että Diliberatore ennemmin katsoo vierestä kaksinkamppailuissa kuin menee täysin iholle. Rannelaukaus on puolestaan tarkka, mutta pehmeä. Hän on kuitenkin pystynyt kehittymään oman alueen pelaamisessa, mutta tietysti hänen koollaan ei voi ikinä dominoida laitakamppailuissa. Näin Diliberatorelta parin erän verran pelaamista kuukausi sitten, kun hän oli mukana Kanadan U20-joukkueen leiriryhmässä. Hän sai vastuuta muistaakseni jokaisessa pelissä, mutta rooli vaihteli. Paperilla hän oli sellainen kolmosparin yleismies, sillä YV-aikaa ei kertynyt, mutta alivoimalla Diliberatore sai vastuuta. Joka tapauksessa hän tosiaan puolustaa mieluummin mailalla kuin menee iholle. Luistelu ja olemus ovat siksi välillä turhan flegmaattiset, kun Diliberatore mieluummin peittää syöttölinjan kuin yrittää saada stopin aikaan laidassa. Kiekonkäsittely näytti ihan hyvältä, mutta hän ei juuri ottanut riskejä, vaan tyytyi yksinkertaisiin ratkaisuihin ja hyökkäysalueellakin pysytteli visusti siniviivalla eikä tehnyt nousuja syvälle. Se on jopa hieman ristiriitaista, sillä olemuksen perusteella hänen vahvuuksien kuvittelisi olevan kiekon kanssa, mutta silti Diliberatore hoitaa yleensä tilanteet mieluummin varman päälle kuin ottaa turhia riskejä. Siitä kertoo myös teholukema +22 viime kaudella seurajoukkueessa. Sanoisin kuitenkin tässä vaiheessa, että kamppailupelaamisessa Diliberatore on vielä sen verran heikko, että matka NHL:ään on pitkä. Hänen silkkisestä luistelustaan olisi varmasti enemmän apua Euroopan isoissa kaukaloissa. Ja juuri kamppailupelaamisen puutteiden takia Diliberatore jää listassa Deminin taakse. Luistelu ja kiekolliset taidot ovat puolestaan kuitenkin lähempänä keskitasoa kuin huippua, joten niilläkään osa-alueilla hän ei erotu tarpeeksi, vaan on juurikin tuollainen tasapaksu kolmosparin yleispuolustaja.

Pelaajavertaus: TJ Brodie
Kohokohtia: Peter DiLiberatore - Golden Knights prospect

5. Layton Ahac, 188cm/85kg, left

Layton Ahac oli minulle uusi tuttavuus, mutta hän on toinen kanadalainen puolustava puolustaja, joka ampuu vain leftilta toisin kuin Korczak. Hän oli McKenzien listalla sijalla 70, joten kaipa hän oli sitten ihan hyvä valinta, vaikka olisin ehkä ottanut mieluummin jonkin muun yksilön. Menneellä kaudella Ahac voitti kuitenkin BCHL:n mestaruuden ja hänet nimettiin toiseen tähdistökentälliseen. Tehopisteitä syntyi 53 ottelussa 4+28=32, mutta pudotuspeleissä hän kasasi peräti 5+12 tehot 17 pelissä, joten ehkä hänessä piilee jotain hyökkäyspotentiaalia, mutta näin mututuntumalla lyhyellä Youtube-scouttauksella hän vaikuttaa hieman kiekollisemmalta versiolta Brayden McNabbista.

Ylläolevaan ei ole juuri lisättävää, mutta kohokohtia uudelleen katsoessani ehkä parempi pelaajavertaus olisi Nicolas Hague, sillä jotain samaa Ahacin luistelussa, olemuksessa ja mailankäytössä oli kuin Haguella. Kumpikin pelaa kuitenkin melko kumarassa ja liikkuu isoksi mieheksi hyvin. McNabb on sitten tuota kaksikkoa kuitenkin vielä tanakampi eikä niin hujoppimainen kuin Hague ja Ahac ovat. Lisäksi Ahac teki kuitenkin viime kaudella sarjansa pudotuspeleissä tosiaan tehot 5+12=17 17 ottelussa, joten hyökkäyssuuntaankin on olemassa potentiaalia ja tuolla varrella saa varmasti viritettyä lähes haguemaisen lyöntilaukauksen. Ahac on Hagueen verrattuna ehkä piirun verran tulevaisuudessa parempi puolustussuuntaan ja vielä enemmän kahden suunnan puolustaja kuin Hague eli aiempi kuvailuni puhtaasta puolustavasta puolustajasta saattaa olla turhan pessimistinen kuvaus Ahacista.

Pelaajavertaus: Nicolas Hague
Kohokohtia: Layton Ahac 2018-19 highlight reel

 

[Salming]

Oikeat puolustajat (RD):

1. Zach Whitecloud, 188cm/95kg, right
Whitecloud on sen verran tuttu pelaaja, että hänestä ei tarvinne enää pahemmin kirjoittaa mitään. NHL-debyytissä toissa kaudella hän kirjasi teholukeman +3 ja viime kaudella hän kiekkoili AHL:ssä Wolvesin ykkösparissa yhdessä Haguen kanssa. Teholukema oli huima +39. Pudotuspeleissä teholukema oli ruma -11, mutta silti hän oli joukkueensa ykköspuolustaja varsinkin puolustussuuntaan. Ennen viime kautta Whitecloudin potentiaali vaikutti olevan korkeintaan Deryk Engellandin tasolle, mutta AHL:ssä hän osoitti kykenevänsä myös tuloksentekoon saadessaan vastuuta ylivoimalla. Pudotuspeleissä hän tekikin 3+12=15 tehopistettä 22 ottelussa. Whitecloud on NHL-miehistöön olevista junioreista se, joka on paras oman alueen kaksinkamppailuissa, mailapuolustamisessa ja oikean etäisyyden pitämisessä hyökkääjään. Hän saa myös parhaiten aikaan "stoppeja" laidoissa. Lisäksi pidän siitä, miten hyvä peliasento ja tasapaino luistimilla Whitecloudilla on. Mennyt kausi antoi toivoa siitä, että NHL-tasolla Whitecloud voi profiloitua luotettavaksi kahden suunnan kiekonliikuttajaksi eikä vain puolustavaksi puolustajaksi, koska lyöntilaukaus on yllättävän painava.

Pelaajavertaus: Justin Braun
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=nEVgnnA2y5Y

2. Dylan Coghlan, 188cm/86kg, right
Coghlan on Whitecloudin tavoin varaamaton pelaaja. Viime kaudella Wolvesissa hän oli puolustajista paras pistemies tehoin 15+25=40. Brännströmin lähdön myötä Coghlan astui vielä isompiin saappaisiin ylivoimalla ja täytti ruutunsa hyvin ennen harmillista loukkaantumistaan, joka sitten ehkä vaikutti otteisiin myös katsomissani pudotuspeleissä, joissa Coghlanin tehot olivat vain 0+2 seitsemässä pelissä. Coghlan on hyvä kiekonliikuttaja ja hänen lyöntilaukauksen painavuus ei kuulemma kalpene NHL-pelaajillekaan. Ongelmat ovat oman pään suorittamisessa, sillä vaikka raamit ovat kohtalaiset, Coghlan pelaa kokoaan pienemmin ja ei ole vielä kovin kummoinen kaksinkamppailija. Ensi kausi mennee vielä siksi AHL:ssä fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä, mutta mahdollisen tykkikauden jälkeen hän voi kolkutella paikkaa NHL-miehistöstä entistä vankemmin vuoden päästä. Toki hän voi hyvin saada mahdollisuuden jo tällä kaudella, mutta mielestäni oman pään pelaaminen vaatii vielä sen verran hiomista, että NHL:ään peruspelaaminen ei vielä riitä. Millerin kauppaamisen myötä kuitenkin Coghlan on ehkä se potentiaalisin rightin puolen YV-ase tuleviksi vuosiksi.

Pelaajavertaus: Justin Schultz
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=wz0DCkFO3Bw&t=35s

3. Xavier Bouchard, 191cm/88kg, right

185. Xavier Bouchard, puolustaja

- 18-vuotias rightin puolustaja, jolla on hyvät raamit (193/86). QMJHL:ssa 3+18 tehot 65 ottelussa. Teholukema oli toki peräti -30. Erottuu pituutensa vuoksi siniviivalla ja peliasento on pysty, joten näkee hyvin kentän. Laukaus on melkoinen kaaliperhonen ja kohokohtien perusteella tyytyy vain usein laittamaan matalan ohjurin maalille. Kertaalleen toki harhautti karvaajan ja laukoi aivan riman alle b-pisteeltä, mutta se taisi olla poikkeus sääntöön. Tuskin siis ylivoimapuolustajaa hänestä saadaan NHL:ään, vaikka junnuissa vielä kerääkin pinnoja siirtämällä kiekkoa siivestä toiseen. Pitkä ja ulottuva maila kuten pitääkin olla tuon pituisella pelaajalla. Ajoittain luistelu on kömpelön näköistä, joten ainakin räjähtävyydessä on kehitettävää.

Ylläolevaan ei kauheasti lisättävää. Bouchard on todella kookas puolustaja, jolla on vieläpä charamaisen pitkä maila. Peliasento on videoissa melko pysty, joten hän osaa jakaa siksi hyvin yksinkertaisia syöttöjä, mutta ylivoimapuolustajaa hänestä tuskin saadaan, vaikka QMJHL:ssä hän oli viime kaudella 12. paras pistemies tehoin 7+39=46 60 ottelussa parantaen siten edeltävän kauden saldoaan yli puolella. Laukaus on hieman pehmeä isoksi mieheksi, mutta syötöt ovat jämäköitä kuten tilastoistakin näkee. Pelaajavertaus on Brett Pesce siksi, että Pescekin on olemukseltaan hyvin samanlainen, pelaa pystyssä ja maila on pitkä. Erona on toki se, että Pescen laukaus on paljon tulisempi kuin Bouchardin. Bouchard varattiin kierrosta myöhemmin kuin myöhemmin tässä listassa oleva Corcoran, mutta mielestäni Bouchardilla voisi olla enemmän annettavaa tulevaisuudessa.

Pelaajavertaus: Brett Pesce
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=7GzQpCXPJO4&t=45s

4. Kaedan Korczak, 188cm/87kg, right

Vegas teki Sharksin kanssa vaihtokaupan toisen kierroksen vuoroista ja lisäksi antoi keskimmäisen kolmannen kierroksen vuoron, jotta McCrimmon pääsi varmasti kotiuttamaan rightin puolen puolustavan puolustajan Kaedan Korczakin, joten kaikkiaan varauksia kertyi vain seitsemän alkuperäisen kahdeksan sijasta. Korczak totesi esikuvansa olevan Marc-Edouard Vlasic, joka on luontevaa, sillä Korczak omien sanojensa mukaan nauttii pelata vastustajan parhaita yksilöitä vastaan yrittäen nollata heidät. Hän haluaa jatkossa vielä kehittää kiekollista pelaamistaan, vaikka WHL:ssä syntyivät 68 ottelussa kohtalaiset tehopisteet 4+29=33. Pisteitä kertyi vain kahdeksan vähemmän kuin Thomsonilla, joka varattiin ykköskierroksella ja pelasi siis samassa seurassa. Korczakin lyöntilaukaus vaikutti olevan melko kova koosteiden perusteella, mutta vain neljä maalia kertoo siitä, että kovin tarkka se ei ole. Liike on kuitenkin hänen kokoisekseen hyvällä mallilla ja odotan hänestä pelaajaa, joka pystyy rouhimaan tasaviisikoin isoja minuutteja vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Tietyllä tapaa hän muistuttaa Kärpissä operoinutta Hakanpäätä, mutta Korczak lienee pykälän vielä kiekollisempi ja liikkuvampi rightin puolen katujyrä, joten hyväksyn valinnan, joka ei ollut yllätys, sillä Vegasin amatööriscouttina toimiva Campese oli varaamassa Korczakia aikoinaan nimenomaan WHL:ään Kelowna Rocketsiin ennen siirtymistään Golden Knightsin palvelukseen. Odotan näkeväni Korczakilta siis sitä, että hän pystyy aina kulmaan liikkuessaan kaivamaan kiekon itselleen useimmiten ja sitten suojaamaan sitä jopa niin hyvin, että hän voi vain kuljettaa kiekkoa laitaa vasten ja saada siten siirrettyä paineen pois omalta alueelta vaivatta aivan kuten Hakanpää parhaimmillaan.

Korczakista ei ole paljoa lisättävää sitten kesäkuun. Tulokkaiden kehitysleirillä Korczak oli puolustuspelinsä (mailan käyttö, etäisyyden pito) lisäksi kerännyt kehuja kyvystään tukea hyökkäyksiä ja käynnistää niitä riistojen jälkeen. Tuolla ruholla riistoja tosiaankin tulee laitojen lähellä.

Pelaajavertaus: Alex Pietrangelo/kiekollisempi Jani Hakanpää
Kohokohtia:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=clX6Jp5XGDo

5. Connor Corcoran, 188cm/87kg, right

- Yksi draftin nuorimpia pelaaja, ikää vasta 17 vuotta. Viime kaudella OHL:ssa 63 peliä tehoin 3+21. 188 senttiä pituutta ja rightin kätisyys, niistä plussaa. Pituudesta huolimatta olemus ei ole hujoppi, vaan enemmänkin patukka. Kuvailisin häntä hivenen Seth Jonesin tai Deryk Engellandin kaltaiseksi. Hyvä luistelija, jolla on matala painopiste ja siten voisin kuvitella hänen olevan tulevaisuudessa ketterä oman alueen päätykiekoissa. Kuten tehoista voi päätellä, laukaus ei ole vielä mikään kummoinen, vaan Corcoran on enemmänkin kiekonliikuttaja ja ehkä sitten jatkossa parempi omalla alueella. Vähän samanlainen rooli siis kuin Engellandilla oli menneellä kaudella eli matalan painopisteen ansiosta osaa blokata kiekkoja omassa päässä, mutta sitten molemmat nousevat tarvittaessa tukemaan hyökkäyksiä ja keräävät satunnaisia pinnoja. Kolmospakkiparin yleispuolustaja siis NHL-tasolla kenties tulevaisuudessa. Nuoresta iästään huolimatta ollut johtaja pukukopissa seurajoukkueessaan.

Corcoran on toissa kesän viidennen kierroksen varaus numerolla 154. Hän pelasi viime kaudella edelleen OHL:ssa Windsor Spitfiressa ja paransi tehopistesaldoaan lukemiin 10+22=32 eli pisteitä syntyi kahdeksan enemmän kuin varausvuonna. Pelejä oli suurin piirtein saman verran ja sijoitus puolustajien pistepörssissä oli 30:s. Hän on toistaiseksi jokaisella kolmella kaudellaan parantanut pistesaldoaan, joten saapa nähdä, että jatkuuko trendi ensi kaudella, kun Corcoran jatkaa yhä OHL:ssa. Youtuben kohokohtaklippien perusteella Corcoran tukee hyvin aktiivisesti hyökkäyksiä ja pystyy nousemaan itse jalalla punaviivalle melko vaivatta ainakin junioripeleissä, mutta luistelu vaikuttaa silti hieman jäykältä ja pakotetulta eikä liuku ole kaikkein taloudellisin. Corcoran vaikuttaa kaikkiaan hieman tasapaksulta jokaisella osa-alueella ja siksi Trevor van Riemsdyk on hyvä pelaajavertaus. Fysiikkakaan ei ole sellainen, että sillä dominoitaisiin oman alueen puolustuspelissä.

Pelaajavertaus: Trevor van Riemsdyk
Kohokohtia (#8 koosteen alussa, syöttöpiste):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=0E6rXGX-gWw

Maalivahdit (G):

1. Dylan Ferguson, 188cm/88kg, left
- Ensi kuussa 21 vuotta täyttävä Ferguson ei ole Vegasin oma varaus, vaan Stars varasi hänet seitsemännellä kierroksella 2017. Golden Knightsiin mies päätyi laajennusdraftin jälkeen, kun Marc Methot kaupattiin Dallasiin vaihdossa Fergusoniin ja toisen kierroksen varausvuoroon. Ferguson on jo tehnyt NHL-debyytin, kun hän sai vajaat kymmenen minuuttia peliaikaa avauskaudella Oilersin vieraana maalivahtien loukkaantumissumassa ja pelin oltua Öljylle jo ratkennut luvuin 7-2. Yksi maali livahti tuolloin selän taakse ja vielä pari vuotta sitten Ferguson oli todella raakilemainen poikanen. Neljä edellistä kautta WHL:ssä Kamloops Blazersissa ovat kuitenkin hioneet hänestä jo melko tasapainoisen paketin ja liikkuvuus tolpalta toiselle on aivan eri tasolla nykyään kuin vielä pari vuotta sitten. Ensi kaudella hän aloittaa ensimmäisen kautensa miesten peleissä ja on Wolvesin kolmosmaalivahti. Peliaikaa irronnee siis alkuun lähinnä ECHL:stä Fort Wayne Kometsista. Alempana olevan kohokohtavideon perusteella Fergusonin yksi vahvuuksista on salamannopea hanskakäsi ja lisäksi hänen sivuttaispotkuissaan on sen verran voimaa, että hän pystyy hyvin nopeastikin liukumaan tolpalta toiselle, mutta pitäen samalla huolen siitä, että paketti pysyy niin sanotusti kasassa. Eliteprospectsin mukaan Fergusonin pituus on 188 senttiä, mutta minusta hän näyttää hieman lyhyemmältä ja siksi sopiva pelaajavertaus olisikin Juuse Saros tuon sähäkkyyden ja nopean sivuttaisliikkumisen takia, vaikka Saroksen pituudeksi ilmoitetaan 179 senttiä, joten Ferguson olisi yhdeksän senttiä pidempi, mutta varusteet päällä hän näyttää melko paljon olemukseltaan Sarokselta. Fergusonista pitää sanoa vielä se, että viime kaudella hän oli ainoa maalivahtilupaus, joka sai peliaikaa Golden Knightsin harjoituspeleissä ja on siksikin maalivahtirankingin kärjessä. Tänä vuonna hän oli jatkanut siitä, mihin jäi ja ollut tuolla kesän tulokkaiden kehitysleirillä erinomainen, joten hän saanee vastuuta jälleen ensi kuussa Golden Knightsinkin maalissa. Tuon hyvän liikkumisen lisäksi Ferguson oli saanut kehuja kyvystään tulla vastaan maalivahdin alueen rajalle haastamaan ampujaa ja pienentämään tämän laukauskulmaa. Kahdella viime kaudella Fergusonin luvut seurajoukkueessaan ovat olleet lähes identtiset, sillä torjuntaprosentit ovat olleet 90,7% ja 90,8% sekä päästettyjen maalien keskiarvot 2,95 ja 3,01. On jännä nähdä, että millaisiin lukemiin hän pystyy aikuisten peleissä ensi kaudella.

Pelaajavertaus: Juuse Saros
Kohokohtia: Vegas Golden Knights Goalie of Future Dylan Ferguson Shines In Win! Turn up Volume!

2. Jordan Kooy, 189cm/87kg, left

208. Jordan Kooy, maalivahti

- Atleettinen maalivahti, joka pelasi London Knightissa OHL:ssa 24 peliä torjuntaprosentin ollessa 90,4% ja päästettyjen maalien keskiarvon 3,11. Valittiin kuitenkin tulokasjoukkueeseen päättyneellä kaudella. Raportin mukaan kauden alku oli vaikea ja Kooy putosi penkille, mutta kakkosmaalivahtina pelasi ajoittain hyvin. Reboundkontrollissa on muun muassa parantamisen varaa sekä reagointi on toisinaan hidasta. Pituus on sama kuin Malcolm Subbanilla, mutta painoa kahdeksan kiloa vähemmän. Sitä tokii ehti tulla lisää, mutta toistaiseksi vertaisin ehkä häntä nimenomaan Subbaniin atleettisuuden ja ajoittaisten hyvien iltojen vuoksi.

Kooy on tällä hetkellä 19-vuotias. Raamit ovat melko identtiset Fergusoniin nähden. Ylläoleva teksti on kirjoitettu noin vuosi sitten sen jälkeen, kun Kooy varattiin Vegasiin viimeisellä kierroksella. Viime kausi kului myös Londonissa ja tilastot paranivat hieman. Hän pelasi kaksi peliä enemmän kuin edeltävällä kaudella. 26 ottelussa torjuntaprosentti oli 90,8% eli 0,4 prosenttiyksikköä parempi kuin edeltävällä kaudella. GAA parani puolestaan 3,11:stä 2,87:ään. Myös ensi kaudella Kooy jatkaa London Knightsin maalilla ja toivottavasti käyrä on yhä nouseva, kun vastuun pitäisi käsittääkseni lisääntyä selvästi. Pysyn edelleen samassa pelaajavertauksessa eli Kooy muistuttaa hieman Subbania, jolla jalat ovat myös melko pitkät suhteessa ylävartaloon, joka on loppupeleissä melko kasassa ja torjuntatyöskentely perustuu liikkuvuuteen. Kooyn paketti ei ole kuitenkaan vielä yhtä hiottu kuin Fergusonilla, vaan aukeaa herkemmin.

Pelaajavertaus: Malcolm Subban
Kohokohtia: 4/12/2019: Jordan Kooy iso while shorthanded -- Guelph @ London, OHL Playoffs

3. Isaiah Saville, 185cm/88kg, right

Viidennellä kierroksella oli käytössä kolme vuoroa. Tässä vaiheessa olivat vapaina vielä muun muassa keskushyökkääjä Guskov ja aiemmin hehkuttamani Kirill Slepets, mutta kumpaakaan Vegas ei varannut, vaan päätyi Isaiah Savilleen, Marcus Kallionkieleen ja Mason Primeauhun. Saville oli pakollinen maalivahtivaraus, joka oli USHL:n vuoden maalivahti kerrassaan komeilla tilastoilla, sillä GAA oli vain 1.90 ja torjuntaprosentti 92,5% 34 ottelussa. Ilmeisesti sivuttaisliikkuminen on hänen suurin vahvuutensa ja lisäksi hän on hyvä myös tulemaan ulos maaliltaan peittämään suoria laukauksia. Saville valittiin myös Yhdysvaltojen U20-joukkueen kesäleiritykseen yhtenä neljästä maalivahdista, joten en ole pettynyt tähän valintaan, vaan Saville taitaa olla nyt saman tien organisaation potentiaalisin maalivahtilupaus Kooyn ohella.

Saville oli menneen kesän ainoa maalivahtivaraus. Hänen erikoisuus on se, että hanskakäsi ei ole vasen, vaan oikea. Hän keräsi kehuja jo tulokkaiden kehitysleirillä eritoten siksi, että yleensä ensimmäistä kertaa mukana olevat maalivahdit eivät ole säväyttäneet, mutta Saville näytti paljon valmiimmalta omaksumaan maalivahtivalmentaja Priorin tietysti tuputtamia uusia ohjeita alusta alkaen ilman, että suoritustaso kärsi valtavasti leiripeleissä. Kuten jo todettua ylempänä, Saville on toisinaan melko aggressiivinen maalivahti ja haastaa mielellään hyökkääjää. Lisäksi The Athleticin Jesse Granger kirjoitti tulokkaiden kehitysleirin jälkeen, että Saville on myös aktiivinen mailankäyttäjä ja yrittää tökätä kiekon irti vastustajan lavasta herkästi, joten siinä mielessä hänessä on jotain samaa kuin Fleuryssa. Myös atleettisuutta kehuttiin. Tuolla Yhdysvaltojen U20-leirillä Saville pääsi pelaamaan Suomea vastaan, mutta sen pelin USA hävisi 5-6, joten näytöt eivät olleet kovin häävit. USHL:ssä hänet kuitenkin valittiin tosiaan vuoden maalivahdiksi ja alla olevan kohokohtavideon perusteella Fergusonin tavoin hanskakäsi vaikuttaa käyvän melko nopeasti. Ylipäätään näissä Vegasin maalivahdeissa toistuvat samat teemat eli sivuttaisliikkuvuus, atleettisuus ja laukojan haastaminen, koska kenenkään raamit eivät ole niin massiiviset, että torjuminen perustuisi peittämiseen, mutta samalla yhteistä on myös se, että turhan helposti vielä jokainen kellahtaa jäihin ja jättää tilaa ylös meneville laukauksille.

Pelaajavertaus: Louis Domingue
Kohokohtia: Isaiah Saville: 2018-2019 USHL Goaltender of the Year

4. Jiri Patera, 188cm/94kg, left

Tulokkaiden kehitysleiri päättyi viikonloppuna. Patera pelasi ainakin yhden nollapelin jossain näytösottelussa, mutta myös uusin maalivahtilupaus Saville oli kerännyt joitakin kehuja esityksestään.

Glass puolestaan jäi kiikareille Tsekkiä vastaan Kanadan voittaessa 5-1. Aloitussaldo oli 12-9 ja jääaikaa tuli 18 minuuttia ykkösen keskellä. Tsekin maalissa pari erää pelasi vihdoin Jiri Patera. Koosteen perusteella hänen heikkous on ylössuuntautuvat laukaukset, sillä olkapäiden yllä oli paljon tyhjää verkkoa, jonka Kanada hyödynsi. Ihan hirveästi en vakuuttunut Pateran työskentelystä ja epäilen, että hän ei enää tässä turnauksessa pelaa enkä tiedä näenkö minäkään enää hänen pelaavan, koska pitkä näyttää olevan matka Pohjois-Amerikkaan. Patera ehti torjua 16 laukausta 20:stä ennen kuin Skarek tuli maaliin päätöserään.

Patera on kesän 2017 kuudennen kierroksen varaus. Viime kaudella ainoat havaintoni Paterasta olivat pari pelattua erää Tsekin maalilla U20-kisoissa, mutta omiin meni neljä kiekkoa kahdessa erässä, joten sen enempää vastuuta Patera ei saanut. Kuten muillakin Vegasin lupauksilla, ylössuuntautuvien laukausten torjuminen vaatii työstämistä. Patera pelasi viime kaudella Fergusonin kanssa samassa sarjassa, mutta tilastot 48 ottelussa olivat heikommat kuin Fergusonilla, sillä torjuntaprosentti oli 90,6% ja GAA 3,31. Ensi kaudella Patera jatkaa Vegasin tulevan GM:n Kelly McCrimmon omistamassa Brandon Wheat Kingsissa ja saa Kallionkielen seuratoverikseen. Hän torjui ainoana nollapelin menneen kesän tulokkaiden kehitysleirillä yhdessä leiripelissä, mutta siltikin vertailussa kolmeen muuhun maalivahtiin asettaisin Pateran tällä hetkellä jonon perälle, koska seurajoukkuetilastot eivät olleet kovin mairittelevat ja U20-kisoissakaan hän ei lyhyellä otannalla vakuuttanut. Ensi kausi lienee melko tärkeä hänen tulevaisuutensa suhteen. Pateran raamit ovat melko samanlaiset kuin muillakin Golden Knightin maalivahtilupauksilla, joten hänenkin torjumisensa perustuu tulevaisuudessa hyvään sivuttaisliikkumiseen ja paketin tiiviinä pitämiseen.

Pelaajavertaus: Braden Holtby
Kohokohtia: Patera hopes to stick with Vegas Golden Knights

 

[Salming]

Pavel Dorofeyev pääsi sittenkin aloittamaan KHL-kauden Metallurgin edustusmiehistössä. Liekö tuolla hyvin sujuneella U20-turnauksella ollut osuutta asiaan. Hän pelasi kolmosketjun vasempana laitahyökkääjänä numerolla 27. Katsoin ottelua SKA:ta vastaan vajaat pari erää. Kumpikin erä oli niin rikkonainen, että Dorofeyevin peliaika jäi todella vähäiseksi, koska hän ei pelannut yli- tai alivoimaa, vaan ainoastaan tasaviisikoin. Avauserässä hän taisi pelata vain kolmessa vaihdossa eikä toisessakaan erässä vaihtoja kertynyt viittä enempää. Siitä huolimatta hän teki paljon hyviä asioita, joista seuraavaksi pari esimerkkiä, kun uudistunut palsta tarjoaa mahdollisuuden GIF-näytteille, jotka kenties tulevat mullistamaan myös otteluraporttini Golden Knightsin peleistä, vaikka rajoitteena onkin näköjään, että yksi viesti voi sisältää vain viisi videota, joten joudun jakamaan näytteet kahteen osaan.

Ensimmäisessä vaihdossaan kuudennella minuutilla Dorofeyev luki hyvin peliä laitahyökkääjänä laskeutuen painottomalta puolelta ajoissa maalin eteen ja katkoi sinne tulleen syötön.

Dorofeyev lopulta myös itse päätti SKA:n kulmarallin voittamalla laidassa 1v1-kamppailun. Tämä oli hyvä nähdä NHL:ää ajatellen, että voimatasot riittävät jo 18-vuotiaana vääntämään laidassa karskeita aikuisia miehiä vastaan. Riiston jälkeen Dorofeyev sai vielä syötön eteenpäin omalle pelaajalle, joka siirsi pelin painopisteen SKA:n alueelle ennen vaihtoon menoa.

Toinen vaihto tuli vasta 11. minuutilla. Silloin nähtiin ainut heikompi suoritus noiden vajaan parin erän aikana, kun Dorofeyevin haltuunotto oli melko louhikkoinen keskialueella, jolloin hän menetti kiekon ja sitten vielä kaatui sen jälkeen. Toisaalta positiivista oli se, että Dorofeyev haisteli hyvin sen, että omat pelaajat saavat kiekon haltuun ja teki itsensä ajoissa tarjottavaksi keskikaistalle painottomalta puolelta.

 

[Salming]

Erän kolmas vaihto tuli 17. minuutilla. Hyökkäyspään aloituksen jälkeen Dorofeyev tuki hyvin ylintä karvaajaa ja katkoi laidassa SKA:n puolustajan avauksen pitäen paineen vieraiden alueella. Tämä oli siis vasta erän kolmas vaihto Dorofeyeville, mutta siltikin hän teki jo kolmannen hyvän puolustussuoritteensa.

Katkon ansiosta Metallurg pääsi jauhamaan lopulta kulmarallia. Tässä on näyte seinäpelaamisesta ahtaassa tilassa Dorofeyeviltä. Hän pystyy antamaan kiekon rystyltä omille ja liikkumaan sitten itse taas vapaaksi kulmaan/päätyyn. Siellä hän ottaa hyvin vastaan Kemppaisen taklauksen, vaikka kaatuukin jään pintaan, mutta kiekko jää omille ja kulmapeli pääsee jatkumaan vuotamatta. Tämä klippi osoittaa hyvin sen, että Dorofeyev käyttää taitavasti koko kehoaan kiekon suojaamisessa ja kompensoi sillä ehkä vielä hieman puutteellisia voimatasojaan.

Päätämme havainnot Dorofeyevista näytteeseen ottelun puolivälistä. Taas oman alueen riiston jälkeen Dorofeyev tekee itsensä hyvin pelattavaksi painottomalta puolelta kaventaen kohti kiekollisia pelaajia. Tällä kertaa haltuunotto keskialueella myös onnistuu ja seurauksena on nopea 2v2-hyökkäys. Dorofeyev havaitsee, että oma pelaaja leikkaa henkselin tavoin taakse ja jättää tälle kiekon sen sijaan, että hän olisi itse lähtenyt ampumaan puolustajan jaloista. Valitettavasti tilanne kuihtui lopulta siihen, että toinen Metallurgin pelaaja ei ampunut hänkään, vaan yritti leikata keskelle tuloksetta.

 

[Mängimies]

Hemmetin hyvää duunia @Salming tämän ketjun parissa. Luen kyllä tätä ketjua paljon, mutta eipä tule juuri kommentoitavaa kun yleensä putsaat pöydän varsin ansiokkaasti. Kuten nyt tuon prospektilistauksen parissa.

 

[Salming]

Linkki: https://twitter.com/i/status/1169283182589431808

Dorofeyev avasi kauden maalitilinsä heti toisessa KHL-ottelussa ja vieläpä kauniilla laukauksella vasempaan yläkulmaan.

Jimmy Schuldtin sopimus on yhä tyon alla. Jos lähipäivinä ei tule valmista, häneltä jää silloin tuo tulokkaiden leiri valitettavasti väliin, mikä ei tietysti olisi hyvä asia, kun Whitecloud, Hague ja Coghlan siellä ovat kuitenkin antamassa näyttöjä.

 

[Salming]

Jimmy Schuldtin sopimus on yhä tyon alla. Jos lähipäivinä ei tule valmista, häneltä jää silloin tuo tulokkaiden leiri valitettavasti väliin, mikä ei tietysti olisi hyvä asia, kun Whitecloud, Hague ja Coghlan siellä ovat kuitenkin antamassa näyttöjä.

Vegas Golden Knights Sign Defenseman Jimmy Schuldt To A One-Year Contract

<b>VEGAS (September 5, 2019)</b> - Vegas Golden Knights General Manager <b>Kelly McCrimmon</b> announced today, September 5, that the team has signed defenseman...

www.nhl.com

Schuldtille vuoden sopimus 850 000 dollarin palkalla, joten hän on mukana tulokasleirillä.

McCrimmon update on Golden Knights developments

Vegas Golden Knights general manager Kelly McCrimmon update on the team's developments, including signing Jimmy Schuldt. (Mat Luschek / Review-Journal)

www.reviewjournal.com

Peyton Krebsin lisäksi Kallionkieli ja Jones ovat loukkaantuneina eivätkä osallistu tuohon junioriturnaukseen. Harmi homma, koska varsinkin Kalliokieli olisi ollut hauska livestreamin välityksellä. Nuo pelit muuten näkyvät ilmeisesti jokaisen osallistuvan seuran kotisivujen kautta. Mitä tulee vielä Krebsiin, hän kuntouttaa vammaansa Vegasissa siihen asti, että hän on valmis palaamaan kaukaloihin juniorijoukkueessaan. Myös Kallionkieli kuntouttaa alaraajavammaansa Vegasissa ennen WHL-kauden alkua.

 

[Parker27]

Mitkäs on Vegas miesten odotukset tai arviot Shea Theodoresta tulevalla kaudella? Itse pitänyt aina häntä todella lupaavana kaverina ja harmittaa ettei hän jäänyt Duckseihin. Mutta niin mielenkiinnolla seurannut miehen kehitystä ja nyt tuli poimittua herra Fantasy Draftissa. Joten miten näette tulevan kauden? Viime kauden loppu ja pudotuspelit olivat hyvää tekemistä. Mutta pystyykö mies nousemaan tulevalla kaudella ns. pykälän ylöspäin ja sinne ihan kirkkaimpaan puolustajaeliittiin.

 

[Salming]

Mitkäs on Vegas miesten odotukset tai arviot Shea Theodoresta tulevalla kaudella? Itse pitänyt aina häntä todella lupaavana kaverina ja harmittaa ettei hän jäänyt Duckseihin. Mutta niin mielenkiinnolla seurannut miehen kehitystä ja nyt tuli poimittua herra Fantasy Draftissa. Joten miten näette tulevan kauden? Viime kauden loppu ja pudotuspelit olivat hyvää tekemistä. Mutta pystyykö mies nousemaan tulevalla kaudella ns. pykälän ylöspäin ja sinne ihan kirkkaimpaan puolustajaeliittiin.

Vähintään 40 pistettä Theodore tekee tulevalla kaudella, jos hän pysyy terveenä. Olisin ilman muuta valinnut myös hänet, jollet olisi ehtinyt ensin. Joku 55 pisteen kausikaan ei ole poissuljettua, jos ja kun hän jatkaa ykkösylivoimassa Stonen ja Paciorettyn kanssa samassa takakolmiossa.

Tänään illalla Suomen aikaa pitäisi kaiketi näkyä sitten tuo tulokasturnauksen ensimmäinen ottelu internetistä. Paikallista aikaa ottelu alkaa kai 13.00 eli Suomen aikaa ehkä 23.00? En tiedä, eiköhän Twitter kerro illalla, mihin aikaan tarkalleen striimi pitää kaivaa esiin. Glass oli ilmeisesti ainakin harjoitellut Elvenesin ja Rondbjergin kanssa samassa ketjussa ja Hague-Whitecloud on ykköspakkipari kuten Wolvesissa viime kaudella. Schuldt-Coghlan lienee puolestaan toinen puolustajapari, joten isot härät on laitettu alakerrassa yhteen.

Kevennyksenä loppuun vielä Ivan D. Morozovin rangaistuslaukausosuma VHL:stä:

Linkki: https://twitter.com/i/status/1170076210786734081

 

[Salming]

Golden Knightsin tulokasosasto aloitti hetki sitten tulokasturnauksen Anaheimissa. Ensimmäisen pelin kokoonpano Coloradoa vastaan on alla. Ykkösketjun jälkeen alemmissa ketjuissa siis vain sentterit ovat Golden Knightsin systeemissä. Puolustuksessa puolestaan vain Pachal oli tuntemattomuus.

46 Jonas Rondbjerg - 9 Cody Glass - 70 Lucas Elvenes
74 Braylon Shmyr - 39 Jake Leschyshyn - 83 Taro Jentzsch
38 Pavel Gogolev - 43 Paul Cotter - 56 Charles-Antoine Roy
54 Jermaine Loewen - 57 Mason Primeau - 91 Cole McKay

14 Nic Hague - 2 Zach Whitecloud
4 Jimmy Schuldt - 52 Dylan Coghlan
6 Kaedan Korczak - 94 Brayden Pachal

32 Jiri Patera
1 Dylan Ferguson

Alivoima:
Gogolev - Cotter, Primeau - McKay, Leschyshyn - Shmyr, Roy-Jentzsch
Whitecloud - Korczak, Schuldt - Hague

Ylivoima:
Boewen
Shmyr - Leschyshyn - Hague
Schuldt

Elvenes
Pachal - Rondbjerg - Glass
Coghlan

1. erä

- Maalivahtien peluutus menee siten, että Kooy pelaa seuraavan pelin ja Ferguson viimeisen
- Patera oli ehkä avauserän paras pelaaja vierailta. Hän vaikutti maalissa oikein terävältä ja torjui hyvin läheltä tulleita laukauksia kohti etukulmaa eikä pudotellut liikaa kiekkoja, joten vaikutelma hänestä oli paljon parempi kuin lyhyellä otannalla U20-kisoissa Tsekin nutussa.
- Avauserä oli melko karmeannäköistä tekemistä tasaviisikoin, koska joukkuepelistä ei ollut tietoakaan, koska ajoitukset eivät pelanneet ja jokainen puski vuorotellen yksin sumppuun siniviivalle. Colorado hallitsikin enimmäkseen kenttätapahtumia ja vyöryi enemmän Vegasin alueelle kuin toisin päin ja siksi se saikin kaksi ylivoimaa Vegasin nollaa vastaan
- Hague oli alakerrassa aluksi melko pahasta vielä kesäterässä ja varsinkin luistelu näytti tavallistakin kulmikkaammalta, kun liikkuminen kulmaan yhteen irtokiekkoon oli todella kankeaa, mutta toki sitten erän lopussa hän liikkui jo suhteellisen sulavasti takaperin luistellessa eräässä vaihdossa. Avauksissa oli vielä parantamisen varaa tarkkuudessa
- Korczakin olemus vakuutti kyllä välittömästi. Hän oli kiekon kanssa rauhallinen, luisteli jämäkästi, mutta samalla hyvin sulavasti ja syötti kiekot varmasti omien lapaan. Pietrangelo-vertaus pitää täysin paikkansa. Alivoimallakin hän antoi poikittaista mailaa maalin takana surutta, joten "kovuutta" löytyy ja tosiaan halua pysäyttää vastustajan parhaat pelaajat
- Ykkösketjulla oli pari hyvää vaihtoa avauserässä, joista ensimmäinen lähti Glassin aloitusvoitosta, jonka jälkeen Rondbjerg tykitti blokkiin ranteella vasemmalta b-pisteen kaarelta, mutta vaihto jatkui hyökkäysalueella ja lopuksi Schuldt laukoi hieman ohi vasemmalta viivasta ranteella
- Toisessa vaihdossa 17. minuutilla Rondbjerg sai avauksen siniselle, jakoi oikeaan laitaan Elvenesille, joka hidasti, nosti katseen ja jakoi sitten upean poikkipassin Glassille, joka latasi one-timerin blokkiin. Teräväinen-vertaus pitää yhä täysin paikkansa, sillä niin paljon samaa Elvenesin käsien asennossa ja luistelussa on kuin Teuvolla. Ylävartalo vain vaikutti vielä kovin heiveröiseltä, mutta vuosi AHL:ssä tullee tekemään ihmeitä ja vuoden päästä sitten Elvenes voi alkaa tavoitella paikkaa vaikkapa kolmosketjun laidasta, koska peliäly ja havainnointi ovat hänellä jo nyt hyvällä tolalla. Pienestä heiveröisyydestä huolimatta Elvenes ei kaihtanut mennä laitoihin ja hänestä jäi mieleen myös yksi vaihto, jossa hän oikea-aikaisesti piti laidan kiinni ja sai pidettyä paineen hyökkäysalueella teuvomaisella siirrolla ränniin maalin taakse
- Cotter jäi mieleen parista laukauksestaan maalia kohti. Ensimmäisen paikan hän loi itse luistelemalla keskikaistaa alueelle ja laukomalla ranteella suhteellisen kaukaa. Toinen kuti lähti erän toisella puoliskolla vasemmalta b-pisteeltä päädystä tulleeseen syöttöön. Tarkkuus vain uupui
- Leschyshyn jatkoi erän aluksi samaa tasapaksuuttaan kuin harvoissa kevään AHL-peleissään. Mieleeni jäi tilanne, jossa hän punaviivan alla kiemurteli ja kaarteli, mutta joutui lopulta dumppaamaan kiekon vain päätyyn, kun nopeus ei riittänyt ohitukseen laidasta ja pienikokoisuus takaa sen, että voimallakaan ei voi ohi mennä. Erän lopussa hän toki paransi ja kerran kiekon vauhtiin saatuaan ylitti sinisen terävästi jakaen sitten kiekon rystyltä takatolpalle tuloksetta. Lisäksi päätösminuutilla hän päätti 2v1-hyökkäyksen omaan laukaukseen vasemmalta hieman yli maalin
- Schuldt pelasi melko yksinkertaista peliä avauserässä eikä erottunut sen kummemmin. Sama pätee Coghlaniin, joka toki sai kaksi kutia maalille asti viivasta. Toinen lähti ranteella lyhyellä virityksellä vasemmalta puolelta ja aiheutti hyvän reboundin
- Täytepelaajista Gogolev liikkui todella hyvällä jalalla ja on kätisyydeltään left. Shmyr on myös left, mutta hieman pienikokoisempi kuin Gogolev, mutta vastineeksi jalat tikkasivat vielä tiheämmin. Keskiketjujen oikean laidan rightit Roy ja Jentzsch olivat myös melko pirteitä ilmestyksiä ja kamppailivat ahnaasti sekä ampuivat hanakasti kertaalleen muistaakseni kumpikin laidasta paikkaan päästyään
- Loewen on kuulemma adoptoitu Jamaikalta ja aloitti jääkiekon vasta 11-vuotiaana, mielenkiintoista. Olemukseltaan hän oli leftin puolen Ryan Reaves eli hieman patukkamainen voimahyökkääjä

2. erä

- Toisen erän toisella minuutilla Coghlan tykitti viivasta lyöntilaukauksen oikealta puolelta etukulmasta sisään. Schuldt sai syöttöpisteen viivalevityksestä kakkosketjun rouhittua kiekon päädystä viivaan ja sitten kaiketi Leschyshyn teki hyvän maskin maalilla
- Colorado tasoitti 3v2-ylivoimahyökkäyksestä. Kautin nopeus keskialueella oli myrkkyä ja hän jätti kiekon sinisen jälkeen Henriquelle (?), joka latasi oikeasta laidasta takayläkulmaan Haguen jaloista. Tuossa maalissa näkyi hyvin Haguen ongelma etäisyyden kontrolloinnissa, sillä hän antoi vain liikaa tilaa ampua
- Kuudennella minuutilla ensin ykkösparista jompikumpi avasi loistavasti pystyyn ja Cotter pääsi läpi, mutta hän haki vielä syöttöä selän takaa takatolpalle ketjutoverille, joka ei osunut kiekkoon. Hetken päästä puolestaan Coloradon pelaaja pääsi läpi vastaavasta pystysyötöstä, kun Schuldt jätti miehen auki selustaansa. Patera pelasti läpiajon kuitenkin kilpitorjunnalla
- Kahdeksan minuutin kohdalla Avs hyödynsi kolmannen ylivoimansa. Viivasta kiekko levitettiin vasempaan siipeen, josta lähti one-timer, jonka Patera torjui, mutta irtokiekon suti maalin edestä sisään Bowers ennen Vegasin puolustajia. Jäähyllä istui jo toistamiseen Primeau
- Puolivälissä erää kakkospari Schuldt-Coghlan hävisi päädyssä perättäiset 1v1-kamppailut ja kaiken kukkuraksi Patera imuroi nollakulmasta lähteneen laukauksen kulmasta. Rumemmin oman paininsa päädyssä hävisi Coghlan, joka meni kyllä melko pehmeästi päätykiekkoon ja Schuldt sitten yritti sen jälkeen paikata, mutta ei saanut selkäpuolelta riistoa aikaan. Hieman toki aloin pohtimaan, että riittääkö hänelläkään kyky vielä ottaa tarpeeksi stoppeja NHL-tasolla kulmapeleissä
- Ensimmäinen ylivoima tuli 14. minuutilla. Schuldtin viisikko ei saanut millään kuviota kuntoon. Toiselle viisikolle jäi jämäsekunnit, mutta silti Glass ehti antaa yhden poikkipassin Pachalille, joka latasi rightina vasemmasta siivestä ranteella tuloksetta. Elvenes oli syvyydessä syöttölautana tuossa viisikossa enemmän kuin maskissa. Molemmissa viisikoissa oli yksi pelaaja keskellä ohjaamassa kiekkoja (Leschyshyn ja Rondbherg) sekä vain yksi viivapuolustaja, joten ehkä Wolvesissakin ensi kaudella Leschyshyn ja Rondbjerg ovat neliön keskellä ohjaamassa kiekkoja ja Elvenes tekee peliä syvyydestä
- 16. minuutilla Schuldt teki itselleen viivassa laukaisupaikan, mutta oli pehmeä ranne patjoihin. Päädystä nelosketjun laiturit rouhivat kiekon kuitenkin maalin eteen Primeaulle, joka pääsi asettelemaan hyvästä paikasta, mutta tähtäsi silti suoraan blokkiin b-pisteiden välistä
- Colorado iski neljännen maalin minuutti ennen taukoa. Korczak laittoi kiekon hyvin ränniin maalin takaa, mutta Elvenes ei saanut siniviivan vieressä vain kiekkoa ulos alueelta ja sen jälkeen Avs rankoi tarkalla laukauksella vasemmasta laidasta Pachalin jaloista taka-alakulmaan
- Toisessa erässä Patera päästi kyllä pari turhan helppoa osumaa ja hyvän avauserän jälkeen palasi sinne U20-kisojen tasolleen päästäen helppojakin kiekkoja taakseen
- Toisessa erässä puolustuksessa pidin edelleen kolmosparin yksinkertaisuudesta. Sekä Pachal että varsinkin Korczak eivät hukanneet kiekkoja omissa, vaan hoitivat siirtokiekot varmasti ulos alueelta tai sitten ränniä pitkin laitureiden huoleksi. Jos olisin ensi kerran katsonut kaikkia NHL-kokelaita, olisin tarjoamassa jopa Korczakia tulokaspuolustajan paikalle ennen Whitecloudia, sillä niin eleettömän ja virheettömän sisääntulon Korczak teki ritaripaitaan. Nyt voi jo todeta, että Vegasin todellakin kannatti treidata ylöspäin kesän varaustilaisuuden toisella kierroksella saadakseen Korczakin! Coghlan väläytti hirmuisaa lyöntilaukaustaan ja jäi siten positiivisesti mieleen, vaikka sitten hävisikin sen yhden kamppailun päädyssä. Schuldt pelasi edelleen melko yksinkertaisesti kiekkoa liikuttaen, mutta se onkin hänen tyylinsä. Giordanomaisesti hän ei loistanut, muttei tehnytkään mitään kamalia virheitä. Rannelaukauksen pehmeyteen olin kyllä silti vähän pettynyt. Ykkösparista Whitecloudista ei jäänyt oikein mitään mieleen, vaan oli tasainen. Hague puolestaan oli sitten osasyyllinen Avsin 1-1 tasoitukseen. Jos Hagueta vertaa Schuldtiin, Schuldt oli parempi sijoittumisessa omalla alueella, mutta sitten hänen fysiikkansa ei aina riittänyt selkäpuolelta puolustettaessa, kun puolestaan Hague pystyy ehkä paremmin kamppailemaan omalla alueella kokonsa vuoksi, mutta on välillä väärässä paikassa väärään aikaan, kun puolestaan Schuldt paikkaa sijoittumisellaan paljon eikä siten vuoda, vaikkei sitten aikaan niin paljoa pysäytyksiä Hagueen verrattuna
- Hyökkäyspeli parani hieman yleisesti ottaen. Rondbjergista jäi mieleen se, että muutaman kerran hän aikaili kuljettaessaan kiekon kanssa ja sitten hänet ehdittiinkin taklata irti limpusta jopa selkäpuolelta, joten päätöksien pitää nopeutua pienempään kaukaloon siirryttäessä. Elvenes oli osasyyllinen erän viimeiseen maaliin, mutta hänen luistelunsa näytti kyllä hyvältä ja liuku oli taloudellinen, joten kunhan hän tosiaan saa kroppaan voimaa, Golden Knightsilla saattaa olla käsissään sen oma Teräväinen
- Glass ei kahdessa ensimmäisessä erässä mitenkään dominoinut, vaan oli melko harmaata massaa. Syötöt olivat toki napakoita ja kaarroksissa näki sen, että hänellä oli jaloissa hieman enemmän dynaamisuutta kuin muilla pl. vastustajan Kaut, joka on Tsekin paidassa dominoinut U20-kisoissa
- Primeau oli ja on parin erän perusteella Leschyshyniakin tasapaksumpi tapaus, joka lisäksi on jäähyherkkä. Kokoisekseen hän toki liukui melko sulavasti, mutta ei kiekollisena ollut kovin kummoinen

3. erä
- Neljännellä minuutilla Glass hassutti vastustajan karvaajaa omalla alueella parilla terävällä suunnanmuutoksella, jotka näyttivät NHL-tason suorituksilta. Samassa vaihdossa Rondbjergin käännökset olivat omalla alueella melko rahtilaivamaisia, joten hänen tarvitsee kyllä vielä petrata luistelustaan tiettyä paksuutta pois ensi kauden aikana taistellakseen NHL-paikasta vuoden päästä.
- Hetken päästä kolmosketjusta Cotter jätti kiekon vasemmassa laidassa hyvin Pachalille, joka latasi ranteella patjoihin, mutta tämän olemuksesta ja ketterästä liikkumisesta patukkamaisuudesta huolimatta tuli mieleen köyhän miehen P.K.Subban, josta kielii myös saatu YV-vastuu. Hän oli kaikkinensa puolustuksessa oikein mukava uusi tuttavuus täytepelaajana, joka ei arkaillut laukoa
- Ennen erän puoliväliä Vegas kavensi, kun Coghlan astui hienosti vastaan puolustussiniviivalla katkaisten vastaiskun. Sen jälkeen Vegas kontrasi vastaan. Coghlan ajoi maalille keskikaistaa pitkin, Glass levitti oikealta vasemmalle ja Elvenes päätti kuvion takatolppasyöttöön oikealle tolpalle liukuneelle Coghlanille, joka puttasi kiekon puolityhjään maaliin teräväiselvenesin ja Glassin syötöistä, mutta suurimmat kehut maalista ansaitsee Coghlan, jonka riistosta omalla siniviivalla kaikki alkoi
- Puolivälissä erää yhdessä vaihdossa näkyivät Schuldtin kahdet kasvot oivasti: ensin hän katkoi laidasta syötön päätyyn ilmasta mailallaan, mutta sitten hetken päästä irtosi laitaan kamppailemaan, muttei kyennyt pysäytykseen ja seurauksena vastustaja pääsi ampumaan painottomalta puolelta poikittaissyötön jälkeen. Kuten totesin, hän osaa kyllä lukea peliä ja sijoittua saadakseen katkoja, mutta fysiikka vaatii vielä hiomista näemmä sittenkin
- 17. minuutilla Elvenes-Rondbjerg kaksikko pelasi kulmarallin aikana hienon seinäpelin luoden maalipaikan Rondbjergille, mutta tämän rannari meni ohi takakulman. Heti perään Colorado iski tyhjiin, kun Schuldt meni irtokiekon perään vaihtopenkkien eteen, mutta hänet työnnettiin tylysti irti kiekosta Vegasin siniviivalle ja vastustaja iski sitten helposti kiekon tyhjiin. Ei kovin mairitteleva suoritus Schuldtille ja osoitus ylävartalon melko heikoista voimatasoista

Jos tämän pelin perusteella miettii sitä, kuka puolustaja murtautuu NHL-miehistöön, rightin yksilöt vakuuttivat huomattavasti enemmän kuin Schuldt tai Hague. Ensin mainittu kaipaisi tosiaan jäntevyyttä vielä ripauksen ylävartaloon ja Hague puolestaan oli kulmiin liikkuessaan turhan kankea eikä avauspelaaminenkaan ollut kovin puhdasta. Korczak ja Whitecloud olivat sen sijaan läpi illan tasaisen varmoja kiekonliikuttajia. Coghlan puolestaan vastasi molemmista maaleista ja oli tehokas hyökkäyssuuntaan, vaikkei hän mikään dominoija olekaan siniviivalla operoidassaan. Pachal oli uutena tuttavuutena positiivinen ilmestys. NHL-paikkaa ajatellen Whitecloud vahvisti asemiaan ykköshevosena ja Coghlan nosti itsensä samaan kategoriaan Haguen ja Schuldtin kanssa, joista jälkimmäinen hieman heikensi osakkeitaan pudoten Whitecloudin rinnalta Haguen ja Coghlanin kanssa samaan haastajakategoriaan.

Hyökkääjistä Glass paransi erä erältä ja näytti NHL-portteja kolkuttelevalta yksilöltä mitä pidemmälle peli eteni. Elvenesillä olivat kunnossa kädet ja luistelu, mutta puolustuspelaaminen ja voimatasot kaipaavat parannusta. Rondbjergin suurin kehityskohde on luistelu ja nopeampi päätöksenteko. Kakkosketjusta Leschyshyn paransi alun tasapaksuudesta jopa siedettävästi ja luistelu näytti paremmalta erä erältä. Shmyrilla tikkasivat jalat, mutta kiekollinen vastuu oli köykäistä. Jentzsch oli hyvä rightin puolen yleislaituri. Kolmosketjusta Cotter hakeutui hyvin vetopaikoille kyllä, josta plussaa ja alivoimalla hän oli myös näkyvä. Royn tassut olivat oikeassa laidassa pehmeät ja kiekonkäsittely näppärää. Gogolev oli puolestaan vasempana laiturina ehkä noista täytelaitureista kuitenkin kiinnostavin tapaus, koska tuo 19-vuotias venäläinen liikkui todella hyvin ja vaikutti raamejaan (185/81) paljon fyysisemmältä. Hän ajoi röyhkeästi maalille ja ampui, kun oli paikka pelaten sielukkaasti. Hänestä tuli jotenkin mieleen Nosek. Nelosketjusta McKay oli turhake. Primeausta totesin olennaisen jo ylempänä. Hän oli melko näkymätön yhtä avopaikkaa lukuun ottamatta ja otti sitten pari jäähyä omalla alueella. Loewen katosi kuvasta pelin edetessä.

 

[Amerikanihme]

Tänään oli vuorossa Arizona Coyotes - Vegas Golden Knights matsi Anaheimin tulevaisuuden lupauksien turnauksessa. Olin paikan päällä katsomassa vaimon kanssa. En ala mitään pitkää ja yksityiskohtaista raporttia kertomaan, koska @Salming sen varmaan tekee. Mutta joitakin huomioita ainakin sikäli, kuin on eroja @Salming:in näkemyksiin tai uusia pelaajia kyseessä.

Ensinnäkin paikka, Irvinen uusi Great Park Ice and FivePoint Arena. Olipahan varmaan komein harjoitushallikompleksi, missä olen koskaan vieraillut. Neljä uuden karheaa kaukaloa samassa rakennuksessa. Paikan päällä sadoittain, ellei tuhansittain ihmisiä katsomassa turnausta, mukaan lukien faneja muista osavaltioista, kuten Arizonasta ja Nevadasta. Sisään päästyämme "törmäsimme" heti Turkiin eli Vegasin koutsiin Gerard Gallantiin apukoutsiensa kera. No vaimoni heti juttelemaan Turkin kanssa ja toivottamaan onnistunutta kautta ja Turk jutteli takaisin. Harmitti, kun ei ollut @Salming:in yhteystietoja annettavana minulla, olisin voinut esitellä saman tien Vegasin uuden Suomen scoutin. No, ehkä asiaa olisi pitänyt kysellä @Salming:ilta ensin. No, ei ollut tietoja, joten jäi tällä kertaa tuo virallinen Suomen kirjeenvaihtajan ura aloittamatta sitten @Salming:illa. Törmäsin Turkiin vielä muutaman kerran uudelleen, mutta en ruvennut enää juttelemaan. Hän jutteli näemmä Arizonan koutsin Rick Tocchetin kanssa jostain.

No itse peliin. Eka erä ei hyvin mennyt, ja Vegas jäi pian alakynteen. Jordan Kooy maalilla ei vakuuttanut. Kolme maalia meni taakse.

Hyökkäysketjut olivat suunnilleen kokoonpanossa

Jonas Røndbjerg - Cody Glass - Paul Cotter
Braylon Shmyr - Jake Leschyshyn - Justin Ducharme
Charles-Antoine Roy - Mason Primeau - Pavel Gogolev
Jermaine Loewen - Cullen McLean - Taro Jentzsch

(en tiedä menivätkö pelipaikat ihan oikein, @Salming korjatkoon).

Puolustuksessa häärivät Zach Whitecloud - Nicolas Hague, Dylan Coghlan - Brayden Pachal ja Xavier Bouchard - Connor Corcoran pareina. Ylivoima- ja alivoimakoostumuksia en osaa muistaa, mutta ylivoimalla ainakin nämä Whitecloudit ja Haguet sekä Coghlanit ja Glassit hyrräsivät. Alivoimalla oli näitä kolmos- ja nelosketjun kavereita aika paljon jäällä.

Minua miellytti eniten Paul Cotterin peliesitys. Nopea ja yritteliäs ja taitoakin on. Koko paketti ei vielä ole kasassa niin että tulosta tulisi, mutta mielestäni tuossa on potentiaalista NHL-ainestakin, sopivasti jalostamalla. Whitecloud oli aika vakuuttava ottelun alkupuoliskon, mutta sitten alkoi hänellekin virheitä tulla, kiekonmenetyksiä jne. Joten en ole oikein varma, onko hänkään valmis NHL:ään vielä. Muuten C-kirjainta en kenelläkään nähnyt, onko tämä sitten joku Vegasin oma sopimuskuvio, kun edustusjoukkueellakaan ei ole vielä kapteenia ollut. A:t olivat ainakin Whitecloudella, Haguella, Coghlanilla ja ehkä Glassilla, en ole varma.

Jordan Kooy petrasi huomattavasti ensimmäisen erän jälkeen ja oli virheetön koko loppumatsin päästämättä lisää maaleja. Ritarit saivat toisessa erässä viidellä kolmea vastaan kavennusmaalin ja ottelun lopussa vielä toisen maalin (Roy), mutta tasoitusta ei enää syntynyt lopun kovasta yrityksestä huolimatta.

Mainittakoon vielä kuriositeettinä, että Loewen on syntyään jamaikalainen tumma mies. Aikamoinen hujoppi, jolla kiekko ei oikein pysynyt hallussa. Coghlan oli hyvä ainakin alussa hyökkäyspäähän päin, ja hän lähtee helposti tukemaan hyökkäyksiä. Glass oli minulle edelleen pettymys. Ei oikein mitään valmista tullut. Røndbjerg oli aika turhake myös. Hague on edelleen pettymys. Iso, hidas ja kankea. Corcoran väläytti jonkun kerran. Arizonasta jäi mieleen Connor Hall, tosi ilkeä iso pakki, en haluaisi pelata kaveria vastaan.

 

[Salming]

Kiitokset raportista @Amerikanihme'eelle. Fantastista, että pääsitte tapaamaan Gallantin sattumalta.

Minulta jäi peli kokonaan näkemättä, koska kotiuduin samaan aikaan Ratinasta Huuhkajien ottelusta, mutta mitä lueskelin Twitteriä, siellä oli paljon samanlaisia kommentteja kuin sinulla yllä. Kooy oli tosiaan ilmeisesti parantanut sitten otteitaan pelin edetessä, vaikka kolme meni omiin alussa. Cotterista pidin itsekin jo ensimmäisessä harjoituspelissä ja hyvä homma, jos hän jatkoi siitä, mihin jäi. Hän on siinä mielessä ihanteellinen pelaaja, ettei hän arkaile käyttää laukaustaan ja osaa tehdä itselleen vetopaikan, mutta samalla peliälyä kyllä riittää syöttämään tarvittaessa, mutta ei tuollaisia maalejakin tekeviä keskushyökkääjiä liikaa voi olla lupausosastossa.

Whitecloud mietitytti minuakin toki hieman siinä ensimmäisessä pelissä. Hän ei mitenkään loistanut, mutta oli toisaalta sitten tasaisen virheetön, mutta samanlaista dynaamisuutta otteissa ei vielä ollut kuin kevään pudotuspeleissä. Sanotaanko näin, että hän on kuitenkin ehkä ollut sitten se vähiten huono ehdokas noista nuorista NHL-miehistöön Coghlanin ohella toistaiseksi.

 

[Salming]

Viimeinenkin ottelu tulokasturnauksessa päättyi tappioon, kun Anaheim voitti maalein 5-3, joten Vegas jäi ainoana voitoitta turnauksessa. Viimeinen peli pelattiin 11 hyökkääjällä ja seitsemällä puolustajalla:

Cotter — Glass — Elvenes
Røndbjerg — Leschyshyn — Gogolev
MacKay — Primeau — Roy
Loewen — — Jentzsch

Hague — Korczak
Coghlan — Pachal
Schuldt — Whitecloud
Bouchard

Ferguson
Kooy

Ehkä hieman yllättävää, että omista varauksista Corcoran ei esimerkiksi pakistossa saanut pelata kuin yhden pelin ja sitten kutsuttuna pelaajana mukana ollut Pachal pelasi kaikissa peleissä. Avauserä oli joka tapauksessa ollut heikko viimeisessäkin pelissä ja Anaheim oli vienyt laukaukset 15-4 Fergusonin pidettyä Vegasin pelissä mukana. Toisessa erässä Elvenes kavensi 1-2:een loistavalla soololla, kun hän leikkasi vasemmasta laidasta keskelle ohi puolustajan ja luritti kiekon nopealla rystylaukauksella maalivahdin längistä sisään:

Linkki: https://twitter.com/i/status/1171565123627995136

2-2 tasoituksessa puolestaan Schuldt ja Coghlan olivat jotenkin päässeet 2v1-hyökkäykseen, Schuldt jakoi lätyn ja Coghlan hautasi kiekon maalin perukoille. Sen jälkeen Anaheimin NHL-kokemusta omaavat Terry ja Steel tekivät pikaiset maalit. Vegas tuli vielä maalin päähän, kun Coghlan nousi viivasta ja antoi sitten rystysyötön oikealle takatolpalle, josta Leschyshyn nosti kiekon maaliin, kunnes Ducks paketoi pelin Comtoisin osumalla tyhjään maaliin. Coghlan oli turnauksessa Golden Knightsin paras pistemies tehoin 3+2.

VGK Announce Training Camp Roster, Schedule & Jersey Numbers For 2019-20 | Vegas Golden Knights

Jersey numbers and schedule for training camp have been released by team

www.nhl.com

VEGAS GOLDEN KNIGHTS 2019 TRAINING CAMP ROSTER
Please note the roster is subject to change
Forwards: Patrick Brown, William Carrier, Paul Cotter, Reid Duke, Cody Eakin, Lucas Elvenes, Cody Glass, Tyrell Goulbourne, Ben Jones, William Karlsson, Keegan Kolesar, Jake Leschyshyn, Jermaine Loewen, Jonathan Marchessault, Tye McGinn, Curtis McKenzie, Tomas Nosek, Max Pacioretty, Brandon Pirri, Mason Primeau, Gage Quinney, Ryan Reaves, Jonas Rondbjerg, Nicolas Roy, Reilly Smith, Paul Stastny, Mark Stone, Alex Tuch and Valentin Zykov

Defensemen: Jake Bischoff, Xavier Bouchard, Dylan Coghlan, Connor Corcoran, Deryk Engelland, Nicolas Hague, Nick Holden, Kaedan Korczak, Brett Lernout, Brayden McNabb, Jaycob Megna, Jon Merrill, Brayden Pachal, Nate Schmidt, Jimmy Schuldt, Shea Theodore and Zach Whitecloud

Goaltenders: Oscar Dansk, Dylan Ferguson, Marc-Andre Fleury, Jordan Kooy, Jiri Patera, Garret Sparks and Malcolm Subban

Hetki sitten puolestaan julkaistiin harjoitusleirin osallistujalista. Huomio kiinnittyy ensimmäisenä tietysti siihen, että tulokasturnauksessa mukana olleet Jamaikan ihme Jermaine Loewen ja Brayden Pachal ovat päässeet mukaan, joten ehkä he ovat saamassa sopimustarjouksen Golden Knightsilta. Jälkimmäisen kohdalla se ei yllättäisi, koska hän oli köyhän miehen P.K. Subbanina tosiaan ihan piristävä tuttavuus. Hyökkäyksestä olisin ennemmin tarjonnut jatkoa Gogoleville kuin Loewenille. Tye McGinn, Wolvesissa pudotuspeleissä Glassin ja Hykan kanssa samassa ketjussa loistanut mörssäsilaituri, on myös mukana ilman sopimusta tai ainakaan Eliteprospectsin mukaan hänellä ei ole sopimusta, mutta hieman kyllä ihmettelen, jos hänelle ei muka olisi käyttöä ensi kaudellakin Wolvesissa. Paul Cotter puolestaan ei välttämättä pelaakaan ensi kautta OHL:ssä London Knightissa, vaan olen lukenut The Athleticin artikkelista, että hän tavoittelee pelipaikkaa Wolvesista, joka olisi tietysti fantastista, koska miesten pelit ovat miesten pelejä ja junnupelit ovat sitten erikseen kaikella kunnioituksella, joten kausi AHL:ssä TOP9-roolissa pian 20 vuotta täyttävälle köyhän miehen Matthewsille ei varmasti olisi pahitteeksi tässä vaiheessa uraa. Cotter muuten kirjasi tulokasturnauksessa yhdeksän laukausta, joten siksi siunaan häntä nyt lisänimellä köyhän miehen Matthews, koska kumpikin on sentteri, heidän peliasennossaan on tiettyä samanlaisuutta eikä kumpikaan pelkää laukoa. Joka tapauksessa harjoitusleiri alkaa torstaina ja ensimmäinen ottelu on sitten sunnuntaina Arizonaa vastaan.

Pelinumerot julkaistiin samaan syssyyn:

NUMERICAL BY POSITION
Forwards

7- Valentin Zykov
9- Cody Glass
10- Nicolas Roy
11- Curtis McKenzie
12- Tyrell Goulbourne
18- Peyton Krebs
19- Reilly Smith
21- Cody Eakin
23- Patrick Brown
26- Paul Stastny
28- William Carrier
36- Tye McGinn
37- Reid Duke
39- Jake Leschyshyn
43- Paul Cotter
46- Jonas Rondbjerg
53- Marcus Kallionkieli
54- Jermaine Loewen
55- Keegan Kolesar
57- Mason Primeau
61- Mark Stone
64- Ben Jones
67- Max Pacioretty
70- Lucas Elvenes
71- William Karlsson
72- Gage Quinney
73- Brandon Pirri
75- Ryan Reaves
81- Jonathan Marchessault
89- Alex Tuch
92- Tomas Nosek

Defensemen
2- Zach Whitecloud
3- Brayden McNabb
4- Jimmy Schuldt
5- Deryk Engelland
6- Kaedan Korczak
8- Brett Lernout
14- Nicolas Hague
15- Jon Merrill
22- Nick Holden
24- Jaycob Megna
27- Shea Theodore
45- Jake Bischoff
52- Dylan Coghlan
82- Xavier Bouchard
85- Connor Corcoran
88- Nate Schmidt
94- Brayden Pachal

Goaltenders
1- Dylan Ferguson
29- Marc-Andre Fleury
30- Malcolm Subban
32- Jiri Patera
34- Jordan Kooy
35- Oscar Dansk
40- Garret Sparks

Jos ja kun siis ainakin minä harkitsen tilaavani sen pelaajan paidan, joka ensimmäisenä omista varauksista tekee NHL-debyytin, esimerkiksi Glassin numero on yhdeksän ja Haguen 14.

Mitä tulee muuten Glassiin, luin juuri tänään vähemmän yllättäen The Athleticista melko pitkän artikkelin, jossa oli läpikäyty videonäyttein sitä, mikä Glassin pelaamisessa tavallaan otti harppauksia AHL:ssä verrattuna junioripeleihin. En ala referoimaan maksullista artikkelia tietenkään kokonaan, mutta tuosta jutusta voisin mainita sen, että sen lisäksi, että Glass pelaa jatkuvasti pää ylhäällä, hän osasi yllättävän hyvin hakeutua vapaaksi maalin edessä ja sitten lisäksi tunnistaa tilanteet, jolloin jäädä auki painottomalle puolelle, kun vastustajan viisikko tuijotti kiekollista pelaaja toisessa laidassa, mutta varsinkin tuo maalineduspelaaminen oli havahduttavaa katsottavaa noista videonäytteistä, kuinka hän oikea-aikaisesti tavallaan punnersi itsensä vastustajan sisäpuolelle ja samalla sitten mahdollisesti hieman nosti mailaa/töni vastustajaa sivuun päästen siten parempiin asemiin esimerkiksi ohjaamaan viivalaukauksia tai olemaan auki takakulmalla.

EDIT: Ja juuri hetki sitten Wolves julkisti McGinnin tulevan kauden sopimuksen, erinomaista.

 

[Amerikanihme]

Torstaina lähden Vegasin harjoitusleiriä katsomaan paikan päälle, ja uudet miehet sitten erityistarkkailuun. Raporttia odotettavissa aikaisintaan maanantaina Suomen aikaa.

 

[ritaripervonen]

Torstaina lähden Vegasin harjoitusleiriä katsomaan paikan päälle, ja uudet miehet sitten erityistarkkailuun. Raporttia odotettavissa aikaisintaan maanantaina Suomen aikaa.

Hienoa saada raporttia paikan päältä. Jos saa esittää toiveen, niin voisitko ottaa noista uusista miehistä vielä erityiserityistarkkailuun numeron 10 Nicolas Roy? Kovasti kiinnostaa, vaikuttaisiko heppu jo valmiilta ottamaan nelossentterin (Bellemaren entisen) roolin heti kauden alussa.

 

[Salming]

To My Golden Knights Family | By Shea Theodore

Three months ago, I was diagnosed with testicular cancer. Crazy, right?

www.theplayerstribune.com

No nyt tuli puskista uutinen. Shea Theodore on käynyt kolme kuukautta sitten syöpäleikkauksessa. Onneksi hän on ilmeisesti jo toipunut täysin, koska kivessyöpä havaittiin niin ajoissa, mutta se olisi voinut jäädä huomaamatta, jos Theodore ei olisi lähtenyt MM-kisoihin, koska siellä hänet testattiin turnauksen aikana ja hävityn MM-finaalin jälkeen Theodorelle kerrottiin siitä, että tämä reputti aiemman dopingtestin, mutta normaalisti naisilla raskauden aikana ilmenevä tietty hormoni oli Theodoren elimistössä tuon kivessyövän vuoksi, joten mitään laitonta hän ei ollut ottanut, vaan kärähtäminen johtui tuon syövän aiheuttamasta hormonin ilmentymästä. Myös Phil Kessel on käynyt samanlaisen leikkausoperaation läpi ja toipunut siitä supertähdeksi, joten eiköhän Theodorekin ole oma itsensä ensi kaudella jäällä.

 

[Amerikanihme]

Hienoa saada raporttia paikan päältä. Jos saa esittää toiveen, niin voisitko ottaa noista uusista miehistä vielä erityiserityistarkkailuun numeron 10 Nicolas Roy? Kovasti kiinnostaa, vaikuttaisiko heppu jo valmiilta ottamaan nelossentterin (Bellemaren entisen) roolin heti kauden alussa.

Tarkoitus olisi ottaa ainakin seuraavat minulle tuntemattomat pelaajat erikoistarkkailuun: Nicolas Roy, Tyrell Goulbourne, Patrick Brown, Tye McGinn ja Brett Lernout. Lyhyempi reissu kuin viime vuonna, joten ei tule ehkä ihan yhtä hyvää kuvaa pelaajista tällä kertaa, mutta toivottavasti jotain kuvaa kuitenkin.

Ikävä kuulla Theodoren sairaudesta. Toivotaan, että toipuu täysin pelikuntoon.

 

[laamis]

Mitä tulee Coghlaniin, hän kamppailee varmasti leirillä siitä tulokaspuolustajan pelipaikasta yhdessä Whitecloudin, Schuldtin ja Haguen kanssa, mutta kaksi ensin mainittua ovat erityisesti puolustussuuntaan NHL-valmiimpia pelaajia, koska heillä on ikää pari vuotta enemmän, joten minun ja monen muun mielestä Coghlanille tekisi vielä hyvää kehittää kauden verran fyysisiä ominaisuuksiaan AHL:ssä. Vegasin heikkous on puolustusosaston tietynlainen nimettömyys, joten sinne ei ole varaa ottaa yhtään vapaamatkustajaa ja Coghlanilla on vielä tekemistä puolustustyöskentelyssään sen perusteella, mitä näin AHL:n pudotuspeleissä. Hän osaa kyllä liikuttaa kiekkoa ja on tehokas ylivoimalla laukauksensa ansiosta, mutta omassa päässä hän on vielä hieman pehmeä kaksinkamppailuissa toisin kuin esimerkiksi Whitecloud, joka myös hallitsee hyvin oikean etäisyyden pitämisen hyökkääjän esimerkiksi takaperin luistellessa. Yllätyin hieman, kun katsoin äsken Coghlanin raamit Eliteprospectsista, koska siellä hänen pituudeksi oli ilmoitettu jopa 188 senttiä, mutta silmätesti kevään peleissä toi hänestä enemmän mieleen 180-senttisen Julius Hongan, joka on hieman samantyylinen rightin puolen kiekollinen puolustaja kuin Coghlan. Vegasissa Theodore pyörittää ainakin toista ylivoimaa ja Schmidt mahdollisesti toista, joten Coghlanille olisi alkuun tarjolla vain peliaikaa tasaviisikoin, koska alivoimalla hänestä ei olisi hyötyä. Whitecloud sen sijaan pystyy pelaamaan varmasti myös alivoimalla, joten hänelle olisi siten tarjolla luontevampi rooli Golden Knightsissa.

Hyvää analyysiä joten kiitos siitä,lyhensin sitä hieman että ei olisi poskettoman pitkä lainaus. Aika samaa mieltä (lähinnä noista NHL:n puolella) olevista pakeista itsekkin. Tuosta pituudesta voisin nyt sanoa sen että kannattaa muistaa ne keneen vertaa. Zuccarello esim näyttää kentällä aivan älyttömän lyhytkasvuiselta mutta onhan sekin muistaakseni yli 170cm eli toki keskivertoa lyhyempi mutta ei (kait) älyttömän paljoa?
Piti vielä kysäistä että olisikohan sinulla (tai jollain muulla) lisäinfoa/päivitystä Danskin suhteen?
Musitaakseni kyselin hänestä joskus aikaisemmin mutta mietin vain jos olisi jotain pientä lisää esim kesäreenien suhteen. Omasta mielestä oli joskus jopa todella lupaava maalivahti, tilastotkin kovat NHL:n puolella mutta taisi silti keretä hörppäämään yhden tai pari.