Päivän varaukset:
2. kierros #41
Kaedan Korczak (D) 29/01/2001 Yorkton, SK, CAN 188 cm 87 kg
3. kierros #79
Pavel Dorofeyev (LW/RW) 26/10/2000 Nizhny Tagil, RUS 184 cm 74 kg
3. kierros #86
Layton Ahac (D) 22/02/2001 North Vancouver, BC, CAN 188 cm 85 kg
4. kierros #110
Ryder Donovan (C) 04/10/2000 Duluth, MN, USA 191 cm 83 kg
5. kierros #135
Isaiah Saville (G) 21/09/2000 Anchorage, AK, USA 185 cm 88 kg
5. kierros #139
Marcus Kallionkieli (F) 20/03/2001 Helsinki, FIN 186 cm 87 kg
5. kierros #141
Mason Primeau (C) 28/07/2001 Owen Sound, ON, CAN 195 cm 92 kg
Vegas teki Sharksin kanssa vaihtokaupan toisen kierroksen vuoroista ja lisäksi antoi keskimmäisen kolmannen kierroksen vuoron, jotta McCrimmon pääsi varmasti kotiuttamaan rightin puolen puolustavan puolustajan Kaedan Korczakin, joten kaikkiaan varauksia kertyi vain seitsemän alkuperäisen kahdeksan sijasta. Korczak totesi esikuvansa olevan Marc-Edouard Vlasic, joka on luontevaa, sillä Korczak omien sanojensa mukaan nauttii pelata vastustajan parhaita yksilöitä vastaan yrittäen nollata heidät. Hän haluaa jatkossa vielä kehittää kiekollista pelaamistaan, vaikka WHL:ssä syntyivät 68 ottelussa kohtalaiset tehopisteet 4+29=33. Pisteitä kertyi vain kahdeksan vähemmän kuin Thomsonilla, joka varattiin ykköskierroksella ja pelasi siis samassa seurassa. Korczakin lyöntilaukaus vaikutti olevan melko kova koosteiden perusteella, mutta vain neljä maalia kertoo siitä, että kovin tarkka se ei ole. Liike on kuitenkin hänen kokoisekseen hyvällä mallilla ja odotan hänestä pelaajaa, joka pystyy rouhimaan tasaviisikoin isoja minuutteja vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Tietyllä tapaa hän muistuttaa Kärpissä operoinutta Hakanpäätä, mutta Korczak lienee pykälän vielä kiekollisempi ja liikkuvampi rightin puolen katujyrä, joten hyväksyn valinnan, joka ei ollut yllätys, sillä Vegasin amatööriscouttina toimiva Campese oli varaamassa Korczakia aikoinaan nimenomaan WHL:ään Kelowna Rocketsiin ennen siirtymistään Golden Knightsin palvelukseen. Odotan näkeväni Korczakilta siis sitä, että hän pystyy aina kulmaan liikkuessaan kaivamaan kiekon itselleen useimmiten ja sitten suojaamaan sitä jopa niin hyvin, että hän voi vain kuljettaa kiekkoa laitaa vasten ja saada siten siirrettyä paineen pois omalta alueelta vaivatta aivan kuten Hakanpää parhaimmillaan.
Seuraava varaus oli sitten Pavel Dorofeyev. Hänet oli rankattu jopa ykkös- tai viimeistään kakkoskierroksen varaukseksi, joten Dorofeyev tuntuu hyvältä ryöstöltä kolmannella kierroksella. Hän pelasi menneellä kaudella jo 23 peliä KHL:ssä Magnitogorskissa ja tavoitteena on pelata myös ensi kaudella samassa sarjassa, jonka jälkeen hänen sopimuksensa päättyy ja hän pohtii suuntaamista Pohjois-Amerikkaan. Dorofeyev valui kolmannelle kierrokselle lähinnä siksi, että hän on hieman laiska luistelija ainakin raporttien perusteella ja tein saman havainnon äsken Youtubesta. Hänellä on kyllä kykyä suojata kiekkoa kulmissa, mutta kulmahyrräksi hänen nopeutensa ei välttämättä riitä eli käännöksetkin olivat hieman rahtilaivamaisia. Kiekolliset taidot ovat kuitenkin kiistattomat ja hän osaa ampua hyvin suojauksesta sekä omistaa hyvän pelisilmän. Vuosi sitten U18-kisoissa hän teki tehot 2+2 viidessä pelissä. Dorofeyev oli mielekäs varaus myös siksi, että aion ilman muuta mennä scouttaamaan hänet livenä, kun Jokerit isännöi ensi kaudella Metallurgia runkosarjassa. Tästä varauksesta joka tapauksessa voi antaa erityisen positiivisen plusmerkinnän Krebsin tavoin McCrimmonille ja McPheelle.
Layton Ahac oli minulle uusi tuttavuus, mutta hän on toinen kanadalainen puolustava puolustaja, joka ampuu vain leftilta toisin kuin Korczak. Hän oli McKenzien listalla sijalla 70, joten kaipa hän oli sitten ihan hyvä valinta, vaikka olisin ehkä ottanut mieluummin jonkin muun yksilön. Menneellä kaudella Ahac voitti kuitenkin BCHL:n mestaruuden ja hänet nimettiin toiseen tähdistökentälliseen. Tehopisteitä syntyi 53 ottelussa 4+28=32, mutta pudotuspeleissä hän kasasi peräti 5+12 tehot 17 pelissä, joten ehkä hänessä piilee jotain hyökkäyspotentiaalia, mutta näin mututuntumalla lyhyellä Youtube-scouttauksella hän vaikuttaa hieman kiekollisemmalta versiolta Brayden McNabbista.
Ryder Donovan oli myös uusi tuttavuus. Hän on vähemmän yllättäen keskushyökkääjä, jollaisen odotinkin Vegasin poimivan tällä vuorolla, mutta nimi meni vain väärin. Raamit ovat kunnossa, sillä pituutta on 191 senttiä. Hänestä ei ole muuta sanottavaa kuin se, että hän on olemukseltaan melko hujoppimainen vielä ja on siten leikkisästi sanottuna keskushyökkääjäversio Marko Anttilasta. Rannelaukaus näytykk lähtevän kohtalaisen napakasti kuitenkin, mutta melko pitkäaikaiselta projektilta hän vaikuttaa.
Viidennellä kierroksella oli käytössä kolme vuoroa. Tässä vaiheessa olivat vapaina vielä muun muassa keskushyökkääjä Guskov ja aiemmin hehkuttamani Kirill Slepets, mutta kumpaakaan Vegas ei varannut, vaan päätyi Isaiah Savilleen, Marcus Kallionkieleen ja Mason Primeauhun. Saville oli pakollinen maalivahtivaraus, joka oli USHL:n vuoden maalivahti kerrassaan komeilla tilastoilla, sillä GAA oli vain 1.90 ja torjuntaprosentti 92,5% 34 ottelussa. Ilmeisesti sivuttaisliikkuminen on hänen suurin vahvuutensa ja lisäksi hän on hyvä myös tulemaan ulos maaliltaan peittämään suoria laukauksia. Saville valittiin myös Yhdysvaltojen U20-joukkueen kesäleiritykseen yhtenä neljästä maalivahdista, joten en ole pettynyt tähän valintaan, vaan Saville taitaa olla nyt saman tien organisaation potentiaalisin maalivahtilupaus Kooyn ohella.
Kallionkieli sai kunnian olla Vegas Golden Knightsin historian ensimmäinen suomalaisvaraus. Menneellä kaudella brasilialaisverta omaava Kallionkieli pelasi USHL:ssä tehden 58 pelissä 53 pistettä. Myös NHL-varatut Brink ja Pospisil pelasivat samassa ketjussa. Hän vaikuttaa melko tasapainoiselta leftin laiturilta, jolla on kuitenkin jo sen verran hyvä liuku ja voimaa vartalossa, että hän pystyy suojaamaan kiekkoa hyvin. Laukaus näytti olevan Youtuben perusteella melko lyhytviritteinen, joka on hyvä asia, mutta maila on kuitenkin sen verran pitkä, että sillä pystyy tekemään myös riistoja. Vegasin miehistöstä ehkäpä Reilly Smith voisi olla lähin vertailukohta tulevaisuudessa, sillä kummankin peliasennossa on jotain samaa. Raamit ovat myös melkein identtiset, sillä Smith on 184-senttinen ja 84-kiloinen, kun puolestaan Kallionkieli on kaksi senttiä pidempi ja kolme kiloa painavampi, mutta molemmat osaavat suojata kiekkoa samalla tavalla tosiaan.
Viimeinen varaus oli sitten Mason Primeau. Tähän valintaan olin hieman pettynyt, sillä se tehtiin puhtaasti raamit (195/92) edellä. Pelipaikka on toki keskushyökkääjä ja OHL:ssä syntyivät tehot 10+16=26 49 ottelussa, mutta Guskov, Loponen ja varsinkin se Slepets olisivat sytyttäneet paljon enemmän:
Kirill Slepets #29 on ollut ylivoimaisesti turnauksen paras alivoimahyökkääjä. Pelistä toiseen hän luo itselleen maalipaikkoja yhden miehen vajaallakin kerrassaan fantastisella kiekon suojaamisellaan ja tasapainollaan ahdistettunakin. Yksikään NHL-seura ei yllättäen varannut häntä kesällä 2017, mutta tämän turnauksen näytöillä voisi kuvitella, että 177-senttinen ja hieman päälle 70-kiloinen Lokomotiv Yaroslavlin energiapakkaus kelpaa jollekin seuralle yli-ikäisenäkin viimeisillä kierroksilla. Kesän 2017 varaustilaisuudessa häntä povattiin jopa toisen kierroksen varaukseksi mainiosti sujuneiden U18-kisojen (7gp 4+2) jälkeen, mutta ilmeisesti silloinen heiveryys ja pelko Venäjälle jäämisestä johtivat siihen, että shokeeraavasti kukaan ei lopulta varannut häntä.
Kokonaisuutena arvioiden varaustilaisuus oli kuitenkin erittäin onnistunut Krebsin, Dorofeyevin, Savillen ja Kallionkielen myötä. Korczak, Ahac ja Donovan menevät neutraaliin kategoriaan, joten vain Primeaun olisin ainoana jättänyt selkeästi varaamatta.
Tätä kirjoittaessa ensi kauden palkkakatoksi varmistui muuten 81,5 miljoonaa dollaria. Se tarkoittaa melkeinpä sitä, että Vegasin täytynee ehkä jopa treidata yksi suurempi kala muualle eivätkä pelkät Miller ja Eakin höystettynä vaikkapa Holdenilla riitä yhtään mihinkään.