Vegas Golden Knights 2019–2020

Mihin asti Vegas Golden Knights etenee kaudella 2019–2020?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 10 6,3%
  • Stanley Cupin loppuotteluihin

    Ääniä: 11 7,0%
  • Konferenssifinaaleihin

    Ääniä: 16 10,1%
  • Konferenssivälieriin

    Ääniä: 53 33,5%
  • Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle

    Ääniä: 45 28,5%
  • Jää pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 23 14,6%

  • Äänestäjiä
    158
  • Poll closed .

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Tunteikas ja viljalti muistoja pintaan tuonut paluu San Joseen toi kliinisen 1-3 voiton yöllä, joten Golden Knights on voittanut kaikki neljä syksyn harjoitusotteluaan. Heräsin katsomaan pari ensimmäistä erää jälleen ennen paluuta unten maille. Kokoonpano oli:

Pacioretty - Glass - Tuch
Zykov - Eakin - Smith
McKenzie - Roy - Duke
Pirri - Nosek - Kolesar

McNabb - Whitecloud
Merrill - Coghlan
Schuldt - Holden

Fleury
Ferguson

Avauserä oli pääosin San Josen hallintaa, sillä se vei laukaukset maalia kohti peräti 11-4. Varsinkin erän alkupuolella Vegas vain yritti selviytyä ja toimittaa kiekkoja ulos alueelta. San Jose sai muutamia vaarallisia paikkoja, kun vieraiden puolustus antoi harhasyöttöjä avatessaan peliä. Fleury oli kuitenkin maalissa erittäin hyvä ja määritti tahdin illalle heti alussa lähituplatorjunnalla sen jälkeen, kun Glass ja Tuch eivät olleet saaneet kiekkoa ulos alueelta. Vegas teki kuitenkin erän ainoan maalin 11. minuutilla, kun Paciorettyn ja Glassin yhtä aikainen paineistus keskialueella tuotti riiston. Glass nappasi irtokiekon, kuljetti hetken vasenta laitaa pitkin ja käänsi rystyltä takatolpalle Paciorettylle. Tämä ei osunut kiekkoon kunnolla, mutta sai sutaistua sen Jonesin patjaan kuitenkin. Taustalta Zykov tuli irtokiekkoon suoraan vaihdosta ja nosti sen puolityhjään maaliin.

Pelaajistosta väläytykset hyökkäyssuuntaan olivat melko vähissä avauserässä, kun Sharks tosiaan oli pelin päällä. Puolustuksesta kuitenkin Coghlan teki pari hyvää katkoa mailallaan, vaikka kertaalleen hän toki pelasi itsensä ulos jättäen Merrillin maalin eteen 1v2-asetelmaan ja Fleury joutui ottamaan ison lähitorjunnan jälleen. Merrill puolestaan oli hyvinkin varma kahteen suuntaan. Whitecloud pelasi muuten virheittä, mutta alivoimalla hän suti kerran ohi kiekosta maalin edessä ja Sharks sai puolittaisen maalipaikan. Schuldt puolestaan menetti myös kertaalleen vaarallisesti omalla alueella. Holdenin pelaamisesta voisi sanoa sen, että hänen siirtokiekkonsa rystypuolelta olivat melko epävarmoja. Hyökkääjistöstä Nosek oli hyvä omalla alueella. Hänen ketjutoverinsa Kolesar liikkui myös sulavasti ja kamppaili hyvin. Ykkösketju oli varmaankin paras hyökkäyssuuntaan. Glass ja Pacioretty alustivat komeasti avausmaalin. Tuch oli puolestaan paljon paremmin pelin sisässä kuin Los Angelesia vastaan, koska nyt hän sai pelata taas oikeana laiturina vasemman laidan sijaan. Mitä tulee kamppailuun kolmosketjun laiturin paikasta, Pirri oli suhteellisen näkymätön kiekollisena Zykoviin verrattuna. Muu hyökkääjistö oli melko harmaata massaa.

Toisen erän alussa Coghlan katkoi hyvin mailallaan poikittaissyötön Sharksin 2v1-hyökkäyksessä. Tuo oli jälleen osoitus siitä, ett hänen kiekoton pelaamisensa on mennyt valtavasti eteenpäin kesän aikana, koska niin hyvin hän luki tuon syötönkatkon ajoituksen. Vegas puolestaan sai ajassa 25:30 oman 2v1-hyökkäyksensä. Kolesar jakoi viereen Nosekille, joka latasi vasemmalta puolelta ranteella suoraan logoon suorasta luistelusta. Nosek-Kolesar kaksikko pelasi kuitenkin hyvin yhteen tässäkin erässä ja haluaisin ehkä nähdä tuon kaksikon yhdessä nelosvitjassa kauden alussa, jos Reaves on edelleen sivussa, sillä Kolesarkin pelasi sen verran mallikkaasti kiekollisena hyökkäysalueella maalin takana päädyssä vuotamatta. Puolivälissä erää Vegasin rintamahyökkäys päättyi siihen, että Smith kuljetti keskikaistaa pitkin siniviivan yli ja jakoi sitten oikeaan laitaan Glassille. Tämän no-look syöttö poikittain löysi Coghlanin, joka laukoi ranteella vasemmalta b-pisteeltä päin Jonesia. Hänen rannelaukauksensa on yllättävän pehmeä verrattuna hirmuiseen lyöntilaukaukseen. 35. minuutilla Vegas meni 0-2 johtoon. Maali syntyi taas riistosta. Smith meni irtokiekon perään hyökkäysalueen kulmaan karvaamaan. San Jose kierrätti kiekon maalin taakse, jonne oli kuitenkin ehtinyt myös Glass, joka sitten riisti kiekon itselleen ja pelasi heti maalin eteen Paciorettylle, joka viimeisteli varmasti läheltä. San Jose kavensi seuraavassa vaihdossa, kun se tuli oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle. Labanc pelasi ristiin viivaan Vlasicille, joka laittoi jäänuoliaisen maalin eteen ja Suomela ohjasi kiekon taitavasti oikeaan yläkulmaan, kun Glass ei saanut mailaa kuriin. 37. minuutilla Whitecloud sai hieman samanlaisen maalipaikan kuin Coghlan erän puolivälissä noustuaan tukemaan hyökkäystä painottomalta puolelta. Glassin sijasta poikittaissyötön antoi Pirri, mutta Whitecloudin rannari pysähtyi takapatjaan eivätkä Nosek ja Kolesar aivan ehtineet irtokiekkoon, joten toiselle tauolle mentiin 1-2 lukemissa. Päätöserän alussa Vegas teki ottelun viimeisen maalin ylivoimalla, kun Schuldt pudotti kiekon keskialueella vauhdilla takaa tulleelle Tuchille. Tämä pelasi Paciorettyn kanssa seinän ylittäessään siniviivan. Lopulta Tuch sai syötön takaisin vauhtiin ja laukoi sitten ranteella oikeasta laidasta kiekon ohi Jonesin.

Sitten vielä hajanaisia huomioita pelaajistosta. Maalissa Fleury oli oma itsensä ja otti pari tärkeää torjuntaa varsinkin avauserässä pitäen Vegasin pelissä mukana, kun puolustuksen huolellisuus kiekollisena ei ollut tapissaan. Loistava kauden avaus siis häneltä. Puolustuksessa Coghlan taisi jo melko lailla varmistaa pelipaikkansa ylhäällä, koska hän oli jälleen kieltämättä hyvä kahteen suuntaan. Kuten jo totesin, hän teki useita oikea-aikaisia katkoja mailallaan. Hyökkäyssuuntaan hän ei ollut niin säkenöivä kuin parhaimmillaan. Whitecloud toki oli varsinkin toisessa erässä myös erittäin hyvä, sillä hän piti pinchauksilla ja rännisiirroilla pelin painopisteen isäntien alueella useammassakin vaihdossa. Lisäksi hän löysi kertaalleen pitkällä avauksella Pirrin hyökkäyssiniviivalta, mutta tämä ei ihan päässyt karkuun. Schuldt puolestaan katosi kuvasta toisessa erässä melko pahoin. NHL-veteraanipuolustajista McNabbista, Merrillistä ja Holdenista ei ole mitään kummoista sanottavaa, koska jokaisen taso kyllä tiedetään. Holden oli tuon kolmikon heikoin odotetusti eikä kehitystä viime kauteen verrattuna näytä pahemmin tapahtuneen, kun jo harjoituspelissä hän oli ongelmissa omalla alueella kiekollisena paineen alla.

Sitten hyökkääjistöön. Tärkeimpänä huomiona oli se, että Cody Glass oli törkeän hyvä! Hän pelasi ilman muuta parhaan pelinsä toistaiseksi Vegasissa. Aiemmissa peleissä hän oli ollut hidas käynnistymään, mutta nyt avauserä ei mennyt enää ohitse, vaan hän tosiaan alusti maalit kummassakin katsomassani erässä. Lisäksi hän jakoi puolen tusinaa näyttävää syöttöä tasaviisikoin. Aiemmin noita vaativan tarkkoja poikittaissyöttöjä oli nähty lähinnä ylivoimalla, mutta tässä pelissä hän pystyi suorittamaan niitä ensi kerran myös jatkuvasti tasaviisikoin. Kuten joku totesi oivasti Twitterin puolella, Glass näytti siltä, että hän oli entistä enemmän sinut NHL:n pelinopeuden ja -temmon kanssa eikä enää näyttänyt kertaakaan hitaalta, vaan oli hyvin näkyvä kiekollisena. Eiköhän se paikka ylhäällä ole hyvin lähellä tuollaisen illan jälkeen. Pacioretty puolestaan jatkoi Arizonaa vastaan nähtyä kliinisyyttä ja keräsi kolme tehopistettä. Kahdessa harjoituspelissä hänellä taitaa olla nyt yhteensä seitsemän pistettä, joten edessä on kaiken järjen mukaan kausi, jonka aikana Pacioretty palaa vähintään 30 maalin mieheksi. Tehopisteitäkin pitäisi ropista lähemmäs 70, sillä niin hyvä hän on nyt ollut viime kevään pudotuspeleistä lähtien. Tuch täydensi ykkösvitjan ja kuten totesin, näytti taas enemmän omalta tutulta itseltään päästyään takaisin oikeaksi laituriksi. Kakkosketjusta Zykov oli taas hyvä. Koko ketju heräsi kunnolla vasta toisessa erässä, jossa se loi muutaman pidemmän hyökkäyksen. Eakin oli melko tasapaksu, mutta laiturit olivat ihan kivasti esillä. Alaketjuista pidin tosiaan hyvin paljon Nosek-Kolesar kaksikon yhteistyöstä ja kemiasta. Pirri puolestaan oli pelin edetessä näkyvämpi ja parempi, kun hän vielä avauserässä oli kiekollisena hieman hapuileva harvoissa kiekollisissa hetkissään. Royn ketju oli Vegasin turhin. Haula-kaupan vastineena itse tullut Roy ei kyllä vakuuttanut vaihteeksi ollenkaan, vaan oli tavallistakin hitaamman näköinen. Duke oli puolestaan ehkä viimeistä kertaa Vegas-nutussa tänä syksynä, koska ainoana suorituksena häneltä jäi mieleen yksi määrämittainen punaviivan alta kulmaan ilman, että tilanteesta vihellettiin pitkä kiekko. McKenzie oli Royn ketjun paras yksilö kaikilla osa-alueilla. Kokonaisuutena arvioiden toinen erä oli jo huomattavasti parempaa pelaamista Vegasilta. Laukauksetkin tasoittuvat pelin edetessä sen verran, että lopulta ne kirjattiin tasan 29-29.

Neljän harjoituspelin jälkeen on jo hieman helpompi arvuutella kokoonpanoa, jolla kausi alkaa:

Marchessault - Karsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Eakin - Tuch
Carrier - Nosek - Reaves/Kolesar
+ Glass, Pirri

McNabb - Schmidt
Theodore - Engelland
Merrill - Coghlan
+ Holden

Fleury
Subban

Maalivahtiosasto on selkeä, koska Dansk ja Sparks lähetettiin jo farmiin waivereiden kautta. Toivottavasti kumpaakaan ei poimita. Puolustuksessa Coghlan on se, joka on ollut vakuuttavin ja ansaitsee kyllä paikan ylhäällä. Whitecloud on mielestäni hänen lähin uhkaajansa. Hague ja Schuldt eivät ole esiintyneet niin hyvin kuin edellä mainittu kaksikko, joten yllätyn, jos heistä jompikumpi voittaisi vielä paikan pelaavassa kuusikossa. Mitä tulee puolustajapareihin, tulokaspuolustaja pelannee kolmosparissa oikealla puolella oli kyseessä sitten Coghlan tai Whitecloud. Merrill olisi luonnollinen pari, koska Engellandia ei kannata peluuttaa minusta väärällä puolella ja McNabbin pitää pelata vaativimpia minuutteja. Schmidtia puolestaan ollaan peluuttamassa oikealla puolella ja se olisi myös Theodorelle vahvempi puoli viime kauden perusteella, mutta koska kokoonpanossa on kaksi rightia, joita en peluuttaisi vasemmalla puolella, tässä hahmotelmassa Theodore joutuu nyt alkukaudesta ainakin keskenkuntoisena hieman joustamaan ja pelaamaan Engellandin parina vasemmalla puolella, kun McNabb-Schmidt pari palaisi yhteen ahmimaan suurimpia minuutteja vastustajan parhaita vastaan.

Hyökkäysosasto on kimurantein. Jos ja kun Gallant pitää kaksi kärkiketjua tutussa muotissa, on syytä mennä suoraan alaketjuihin. Kolmosketjussa on lähtökohtaisesti ollut auki toisen laiturin paikka. Nähtyjen otteiden perusteella Zykov ansaitsee paikan ennen Pirriä. Nelosketjussa puolestaan sentterin rooli on ollut kysymysmerkki. Roysta en ole siinä roolissa pitänyt läheskään yhtä paljoa kuin Nosekista, joka on näillä näkymin ykkösehdokas nelossentteriksi. Royn kohtalo lienee aloittaa kausi AHL:ssä.

Ylläoleva hahmotelma ei ole kuitenkaan se, millä minä haluaisin kauteen lähteä, sillä Glass olisi syytä saada pelaavaan kokoonpanoon jollain ilveellä. Se tarkoittaisi sitä, että Eakin pelaisi nelosketjun keskellä, koska laiturina Glassia ei minusta nähtyjen otteiden perusteella kannata peluuttaa, vaan nimenomaan sentterinä, koska hän on parantanut peli peliltä sillä pelipaikalla ja viime yönä Sharksia vastaan hän näytti ajoittain jopa dominoivalta totuttuaan yhä paremmin NHL-tempoon. Omat ideani kokoonpanosta olisivatkin:

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Glass - Tuch
Carrier - Eakin - Nosek
+ Pirri, Reaves (jos terve)/Kolesar

TAI

Marchessault - Karlsson - Stone
Pacioretty - Glass - Tuch
Zykov - Stastny - Smith
Nosek - Eakin - Kolesar/Reaves
+ Carrier, Pirri

Jälkimmäinen hahmotelma on jo villimpi, koska siinä kärkiketjut hajoitettaisiin tasapainoisimmiksi. Ykkösenä olisi Los Angelesia vastaan nähty kokeilu, jossa MM-kisoissa laituriparina pelanneet Joonatan ja Markku olisivat yhdessä Karlssonin kanssa. Kakkosvitjana olisi Sharksia vastaan dominoinut Pacioretty-Glass-Tuch. Glass-Tuch pariskunta tultaneen näkemään joka tapauksessa ensi kaudella yhdessä ainakin ajoittain. Kolmosketjussa olisivat sitten tasapainottava Smith, maalinsylkijä Zykov ja kiekkoa jakava Stastny, jonka tilanne on minulle pieni mysteeri, koska hän on Theodoren kanssa yhä ilman harjoituspelikokemusta tältä syksyltä. Nelosvitjassa pelaisivat sitten Nosek, Eakin ja mahdollisesti Kolesar, jos Reaves olisi yhä sivussa kauden alussa. Carrier voisi toki olla myös yksi laituri nelosketjussa. Ylempi hahmotelma on hieman realistisempi, koska kärkiketjut olisivat ennallaan, mutta Tuch saisi rinnalleen tosiaan potentiaalisemman pistelingon kuin Eakinin. Kolmen rightin ketju olisi erittäin kutkuva, kun Zykovkin on tehnyt itsestään laadukkaan NHL-pelaajan kesän aikana. Nelosvitjaan jäisivät Eakinin laidoille sitten Carrier, Nosek, Reaves ja Kolesar.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hienoa, että Cotter saa näyttöpaikan AHL:stä. Ehkä sitten ensi vuonna NHL:ään, jos sama kehitysvauhti jatkuu, mutta se on sitten sen ajan murhe, katsotaan miten kausi menee.

Coghlan on minut todella yllättänyt, en todellakaan nähnyt häntä kovin vakuuttavana vielä harjoitusleirillä tai prospect-pelissä, mutta kai se nyt on uskottava, että hänestä on nousemassa NHL-tulokas. Tosin Haguen nimeä vielä nostetaan joissain keskusteluissa ylös, joten ei nuolaista, ennen kuin tipahtaa.

Hienoa nähdä myös, etten nähnyt näkyjä Zykovin kohdalla harjoitusleirillä ja kaveri on todella ottamassa vakiopaikkaa Vegasista. Ja kuten kirjoitin harjoitusleirin kommenteissa, ensimmäistä kertaa näin Glassin otteissakin jotain lupaavaa, joka nyt on ilmeisesti sitten jalostunut entistä enemmän NHL-paikan suuntaan. Pettymys, että Lernoutille ei tuon parempaa mahdollisuutta annettu, mutta kai se sitten niin on, että joku Millerin korvaaja halutaan ylös, ja siihen tuskin Lernout pystyy. Muut pelaajasiirrot ovat menneet aika tarkkaan niin kuin ajattelinkin. Onko Bischoff vielä leirillä mukana? Se on yllättävää jos on.
 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Onko Bischoff vielä leirillä mukana?
Taitaa se siellä vielä olla, mutta lähtenee seuraavaksi alas. Vaikea arvailla, kuka tai ketkä nelikosta Coghlan, Whitecloud, Hague ja Schuldt jää ylös kauden alussa. Coghlan oli vielä ennen leiriä kvartetin etukäteen ehkäpä heikoin lenkki, mutta nyt ilmeisesti vakuuttanut ainakin palstan Vegas-seuraajat.

Zykoville toivon onnistumisia ja hän on ilmeisesti harjoituskaudella myös ottanut roiman kehitysharppauksen. Silti minulla on edelleen epäilyksiä, kykeeneekö mies ottamaan paikan vakituisena NHL-pelaajana, sillä ainakin vielä viime kaudella ruuti oli kuivaa, eivätkä kädet ja vauhti NHL-tasolla sittenkään riittäneet. Jässikkä on nyt 24 v. ja toivottavasti käyttää mahdollisuutensa, jos sen saa. Silti asettaisin lähtökohtaisesti esim. Pirrin vielä hänen edelleen, vaikka epätasainen onkin. Pirri on kuitenkin osoittanut pystyvänsä olemaan parhaimmillaan tehokas myös NHL:ssä, toisin kuin Zykov. Zykov voi osoittaa epäilyni vääriksi, jos onnistuu myös tosipeleissä. Jos ei edelleenkään taso riitä, niin sitten Zykovia kutsuvat muut sarjat.

Toivottavasti Glass on jo heti kauden alussa valmis NHL-tasolle. Veikkaan, että mies saattaa sittenkin aloittaa kauden Eakinin laidalla, jos ylhäällä ylipäänsä aloittaa. Mikäli Glass pelaa kolmossentterinä, niin koen, että Eakin menee osin hukkaan nelosketjussa. Toisaalta Nosekin näkisin myös mieluiten laidalla, joten mikäli Glass lyö heti läpi sentterinä, niin Eakinin paikka on tosiaan nelossentterinä.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Yöllä Colorado pöllytti Vegasia maalein 1-4. Kokoonpano oli:

Marchessault - Stastny - Stone
Pirri - Glass - Zykov
Carrier - Roy - Brown
McKenzie - Duke - Kolesar

Hague - Theodore
Schuldt - Whitecloud
Bischoff - Coghlan

Subban

YV:
Zykov
Coghlan Pirri Glass
Schuldt

Marchessault
Stone Stastny Hague
Theodore

AV:
Brown - Roy
Bischoff - Whitecloud

Stastny - Stone
Hague - Theodore

Heräsin ilman kelloa suoraan avauserään, joten päätin kaivaa striimin ja katsoa tosiaan erän verran jääkiekkoa. Puolustapareista Hague-Theodore näytti ihan kivalta ja he liikuttivat hyvin kiekkoa pois paineen alta. Tuo voi olla tulevaisuudessa yksi mahdollinen pariskunta, jos Theodore pelaa jatkossakin yhä oikealla puolella ja Hague kasvaa NHL-pelaajaksi. Haguesta pitää sanoa se, että hän näytti nyt minusta lyhyellä otannalla paremmalta kuin aiemmissa harjoituspeleissä. Hän oli tavallaan päässyt samanlaiseen olotilaan kuin AHL:n runkosarjassa, jolloin hän oli ulottuvuutensa ansiosta erinomainen sulkemaan vastustajan etenemisen laitaa pitkin ja samaa näkyi nyt tuossa avauserässä. Jalka riitti, koska vastassa ei ollut Coloradon kirkkaimpia tähtiä. Theodore pelasi rinnalla melko yksinkertaisesti vielä, mutta liike oli silti jo melko lennokasta. Toinen hyvä puolustajapari oli Bischoff-Coghlan, joka keräsi varmaankin eniten hyökkäysalueaikaa, sillä molemmat pinchasivat hyvin vastaan siniviivalta. Keskimmäisestä parista Whitecloud antoi lähes kaikki avaukset omien lapaan, vaikka hänellä oli tavallista heikompi jalkanopeus. Schuldtin epäonnistuneesta pinchauksesta puolestaan aiheutui erän ainoa maali, kun hän tosiaan oli ylioptimistinen ja sitten omiin syntyi 3v2-hyökkäys. Kiekko pelattiin slottiin ja sieltä lähti rannelaukaus yläkulmaan ohi Subbanin.

Hyökkääjistä Stastny oli vielä melko kesäterässä ensimmäisessä harjoituspelissään. Stone ja Marchessault olivat vähän paremman pelin sisässä. Stone yritti kertaalleen jalkamiinalla luoda itselleen vetopaikkaa tuloksetta. Kakkosketjusta Zykov väläytti kertaalleen päädyssä suojaamalla hyvin, tekemällä pari suunnanmuutosta ja nousten sitten röyhkeästi itse vetopaikkaan maalin eteen. Glassilla oli taas vaihteeksi hieman hitaampi alku peliin tasaviisikoin, kun ympärillä ei ollut yhtä paljon laatua kuin edellisessä pelissä. Pirristä ei ole kummempaa sanottavaa. Kolmosketjusta Carrier osoitti heti avausvaihdossa olevansa valmis kauteen, kun hän tutusti ajoi vahvasti maalille vasenta laitaa pitkin kiekko suojauksessa, mutta laukoi yhtä tutusti suoraan logoon. Hänellä oli kuitenkin koko joukkueen lennokkaimmat luistelupotkut avauserässä. Duken ketju oli positiivinen yllätys, sillä se sai yllättävän monesti päätypelin käyntiin, vaikka laukaukset kohti maalia jäivät tekemättä.

Laukaukset erässä olivat 6-6. Alussa Vegas oli ottavana osapuolena, mutta erän edetessä sekin sai luotua puolittaisia maalipaikkoja, vaikka pääosin pelaamisesta välittyi melko hajuton ja mauton tunnelma. Ja tuo tunnelma ilmeisesti jatkui sitten muissakin erissä. Kemiat eivät oikein pelanneet millään ketjulla pl. Duken vitjalla. Avauserän lopun ylivoimalla Glass osoitti syöttövalikoimaansa jakaen kaksi identtistä poikittaissyöttöä neliön läpi Coghlanille, mutta tämän yritykset kilpistyivät blokkeihin.

Toisessa erässä Colorado teki pari maalia. Ensin kulmasta pelattiin kiekko slottiin, josta Kamenev laukoi yhdellä kosketuksella kohti maalia ja kiekko pomppi sisään maalin kulmalla seisseestä Coghlanista. Kolmas maali oli sellainen, että laidasta lähtenyt laukaus meni Subbanin läpi tolppaan ja sitten rebound jäi pyörimään tämän selän taakse. Coghlan hävisi maalin edessä 1v1-kiekkoonosumistaiston O'Connorille ja peli oli 0-3. Päätöserässä Vegas pelasi vain neljällä puolustajalla, kun sekä Theodore että Whitecloud jäivät pukukoppiin, mutta heidän vammojaan seurataan vain päivä kerrallaan eli mistään vakavasta ei pitäisi olla kyse. Coloradon neljännessä maalissa Jaycob Megnan veli Jayson haastoi Haguen 1v1-tilanteessa viemällä kiekon rystylle slotin tuntumassa ja laukomalla sitten limpun nopealla irroituksella ohi Subbanin. Heikkoa puolustamista Haguelta ja torjuntatyöskentelyä Subbanilta. Vegas pilasi Francouzin nollapelin kuitenkin 17 sekuntia ennen päätöstä, kun Brown laukoi oikeasta laidasta maalille ja McKenzie näytti ohjaavan kiekon sisään, muttei kuitenkaan saanut kosketusta, vaan ainoastaan syöttöpisteen Royn tapaan. Kaiken kaikkiaan todella huono ottelu lähes jokaiselta pelaajalta, mutta jossain vaiheessa sen ohipelinkin oli tultava harjoituskaudella. Laukaukset olivat lopulta 17-32. Eräässä vaiheessa Vegasilla oli vain viisi laukausta puolen tunnin aikana. Subban oli maalissa taas ailahteleva, puolustuksesta paras ja ehjin oli Bischoff eikä hyökkäyksestäkään voi mainita positiivisena yksilöinä kuin Zykovin, Carrierin, Brownin ja McKenzien. Nyt jäljellä on enää kaksi harjoituspeliä ennen kauden alkua ja Gallant on todennut, että ne ovat pukukenraalit, joten tulemme näkemään ketjukoostumuksia ja puolustajapareja, joilla kausi aiotaan aloittaa.

E: McKenzie ja Brown lähetettiin farmiin.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Ketjut olivat tänään harjoituksissa:

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Eakin - Tuch
Carrier - Nosek - Reaves
+ Pirri - Glass - Roy - Kolesar

Kokeilujen aika on ohi. Eiköhän kausi ala neljällä ylimmällä ketjulla. Nosek ja Zykov ovat ansaitusti toistaiseksi vallanneet nelossentterin ja kolmosketjun toisen laiturin paikat. Glass-Roy-Kolesar kolmikosta yksi saa jäädä Pirrin seuraksi ylimääräiseksi hyökkääjäksi, kun Reaveskin on taas kunnossa, jollei sitten jostain syystä McCrimmon päädy 13/8 malliin 14/7:n sijasta. Vielä ylhäällä olevista hyökkääjistä Duke oli poissa reeneistä.

Puolustajaparit olivat:

McNabb - Schmidt
Hague - Engelland
Merrill - Holden
Schuldt - Bischoff

Theodore, Whitecloud ja Coghlan olivat poissa. Whitecloudin eilen saama vamma oli ilmeisesti ylävartaloon liittyvä. Hague vaikuttaa ainakin olevan nokkimisjärjestyksessä Schuldtin edellä. Jos ja kun sekä Theodorea että Schmidtia halutaan peluuttaa oikealla puolella, sitten Hague saattaa olla kyllä lähellä paikkaa ylhäällä, kun periaatteessa ylläolevista pareista Theodore ottaisi tuon Holdenin paikan Merrillin rinnalta, jolloin Engelland sitten mentoroisi Hagueta kolmosparissa. Coghlanin tilanne toki nyt mietityttää, kun hän ainakin pelasi yöllä pelin loppuun.

E: Duke ja Coghlan lähetettiin farmiin! Wau, Coghlan ei siis vakuuttanutkaan Gallantia tarpeeksi. Whitecloudin vammaa puolestaan tarkkaillaan viikko kerrallaan, joten hän ei ole käytettävissä ainakaan kauden alussa. Theodore harjoittelee jo huomenna onneksi. Tilanne on nyt kuitenkin se, että Hague tehnee ensimmäisenä omana varauksena NHL-debyytin, jos ja kun Glass ei näytä mahtuvan pelaavaan kokoonpanoon. Haguella on kieltämättä ollut nousujohteinen leiri ja hän näytti jo kohtalaisen hyvältä Theodoren parina viime yön pelissä. Leirin alussa hän oli vielä yhtä heikko kuin AHL:n pudotuspeleissä, mutta leirin edetessä hän on saanut luistelunsa toimimaan AHL:n runkosarjan tapaan kyeten ohjaamaan vastustajat paremmin laitoihin takaperin luistellessa ja tekemään riistoja ulottuvalla mailallaan, vaikka viime pelissä hän olikin osasyyllinen vieraiden viimeiseen osumaan, mutta se saattoi johtua myös siitä, että päätöserässä pakisto joutui pelaamaan joka toista vaihtoa.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Los Angeles Kings haki Vegasissta 2-3 vierasvoiton toiseksi viimeisessä harjoituspelissä. Golden Knights pelasi odotetusti jo lähes valmiilla NHL-miehistöllä:

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Zykov - Eakin - Tuch
Carrier - Nosek - Kolesar

McNabb - Schmidt
Merrill - Theodore
Holden - Engelland

Fleury
Subban

YV1: Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Tuch
YV2: Schmidt-Karlsson-Marchessault-Smith-Zykov

Ykkösylivoima oli samassa muodossa kuin pudotuspeleissä. Reavesin paikalla pelasi Kolesar ja Holden puolestaan oli tulokkaalle varatulla paikalla, joten saattaa olla, että Gallant aikoo ehkä nojata Holdeniin pelaavassakin kuusikossa kauden alussa, kun vastassa on kahdesti San Jose. Sen jälkeen sitten ehkä Hague tai Schuldt päästetään irti, veikkaan. Yöllistä peliä en nähnyt ollenkaan tällä kertaa. Ikävä uutinen oli se, että Tuch ajautui toisessa erässä pahannäköisesti päätyyn saatuaan pienen tönäisyn. Hän ei pelannut ollenkaan päätöserässä. Eakin puolestaan jätti pelin myös kesken, mutta vasta päätöskympillä.




Ottelun avausmaalissa Merrill yritti katkoa Kingsin hyökkäyksen Vegasin puolustussiniviivalla, mutta ei saanut Lewista pysäytettyä. Näin ollen Theodore jäi yksin puolittaiseen 2v1-alivoimatilanteeseen eikä saanut lopulta katki syöttöä takatolpalle Amadiolle. Toinen maali syntyi ylivoimalla. Stastny hävisi aloituksen, Doughty laukoi maalille ja Iafallo suti reboundin lopulta maaliin. Vegas tuli päätöserässä tasoihin kahdella nopealla maalilla. Ensin Stastny kavensi keskeltä one-timerilla saatuaan Eakinilta syötön vasemmalta. Hetken päästä Stastny tuli hyökkäysalueelle oikealta, siirsi keskelle Paciorettylle ja tämä pudotti viivaan McNabbille, jonka rannelaukaus yllätti Quickin. Päätöserän puolivälin jälkeen Kings teki voittomaalin. Karlsson ja Marchessault hävisivät päädyssä kaksinkamppailut, jonka jälkeen kiekko ajautui Walkerille oikealle b-pisteelle. Tämä laukoi ranteella terävästi, Fleury pudotti eteensä ja Clifford siirsi irtokiekon maaliin.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Alex Tuchin tilaa tarkkaillaan viikottain, mutta hän on ylävartalovamman takia poissa kauden avauksesta. Myös vuosi sitten Tuch loukkaantui juuri ennen runkosarjan alkua ja oli poissa muistaakseni 7-8 ottelusta, joten sama kohtalo on luvassa tänäkin vuonna. Cody Eakin puolestaan saattaa olla pelikunnossa ensi viikolla, kun kausi alkaa. Ylläolevan kaksikon lisäksi Marchessault ei harjoitellut tänään, vaan polki pyörää. Ketjut olivat siksi:

Kolesar - Karlsson - Smith
Pacioretty - Glass - Stone
Pirri - Stastny - Zykov
Carrier - Nosek - Roy - Reaves

Valmennusjohto oli nyt sitten muokannut ketjut siihen suuntaan kuin ylempänä ehdotin. Glass sai rinnalleen laatua ja kuten todettua, hän on näyttänyt ihan hyvältä harjoituspeleissä juuri silloin, kun hänen laidallaan on pelannut esimerkiksi Pacioretty. Mitä tulee kolmosketjuun, Pirrin kuumin putki viime kaudella taisi tulla muistaakseni Stastnyn kanssa pelatessa, joten jos Eakinkaan ei ole kunnossa keskiviikkona, ylempänä olevat vitjat olisivat ilman muuta kokeilunarvoiset, kun Joonatan ottaa paikkansa ykkösketjusta.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Sharks kaatui viimeisessä harjoituspelissä maalein 5-1. Vegas teki harjoituspelien yleisöennätyksensä, kun väkeä oli paikalla reilut 18 000 silmäparia. Kokoonpano oli muutoin sama kuin yllä, mutta Marchessault otti tosiaan Kolesarin paikan ykkösketjusta ja nelosketjussa pelasivat Carrier-Nosek-Reaves. Puolustuksessa Schmidt, Holden ja Bischoff olivat katsomossa. McNabb pelasi Haguen kanssa, Merrill Theodoren ja Schuldt Engellandin. Fleury oli maalissa.

Avausmaalissa 17. minuutilla Nosek katkoi keskialueella Sharksin avauksen voittaen 1v1-kamppailun laidassa E. Karlssonia vastaan. Sitten Nosek kuljetti hetken vasenta laitaa, laukoi maalille ja Carrier ohjasi kiekon ohi Jonesin. Toinen osuma syntyi ylivoimalla toisessa erässä, kun Karlsson levitti viivassa poikittain ja Schuldtin one-timer meni kilpipuolelta sisään. Kolmannessa osumassa E. Karlsson hävisi jälleen 1v1-taiston laidan lähellä, mutta tällä kertaa Vegasin alueella. Marchessault nappasi karkin, polki puolittain läpi ja viimeisteli ranteella ohi Jonesin. Neljännessä maalissa erän loppupuolella Schuldt avasi pystyyn siniviivan kulmaan. Pacioretty otti kiekon haltuun, kuljetti alueella ja syötti sitten takaviistoon Stonelle, jonka rannelaukaus meni oikeaan yläkulmaan. Päätöserän alussa Sharks kavensi, kun Kane ja Hertl väänsivät päädyssä kiekon viereen Yurtaykinille, joka nousi maalin eteen ja vippasi rystyltä kiekon yläkulmaan. McNabb ryntäsi kohtalokkaasti ohi miehestään tilanteessa maalin edessä. Viimeisen maalin Vegas teki taas ylivoimalla, kun Karlsson laukoi vasemmasta siivestä maalille ja Smith ohjasi carriermaisesti kiekon Jonesin nenän edestä maaliin.

Peliä en nähnyt, mutta kun Eakin ja Tuch olivat poissa, alivoimaa olivat hyökkääjistä pelanneet eniten Carrier, Nosek, Stastny, Stone, Smith ja Karlsson. Näin ollen alivoimaparit lienevät Karlsson-Smith, Carrier-Nosek ja Stastny-Stone, jos Eakin on poissa vielä keskiviikkonakin. Ylivoimakoostumukset olivat olleet puolestaan kai Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Glass ja Schuldt-Karlsson-Marchessault-Smith-Pirri. Toki useampikin pelaaja heidän lisäkseen sai pelata ylivoimaa, kun jäähyjä oli jaettu yhteensä yli 100 minuuttia, joten löylyt ovat jo valmiina ylihuomista varten. Zykov oli muun muassa myllyttänyt Kanen kanssa. Pacioretty ja Engelland keräsivät puolestaan 12 jäähyminuuttia. Fleury pelasi ainakin tilastojen mukaan hyvin pysäyttäen 38 kiekkoa. Puolustuksesta Hague oli kerännyt kehuja esityksestään, vaikka Schuldt pääsikin tilastoihin 1+1 tehoillaan. Glassin suorittamisesta kakkosketjussa en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta ainakin hän oli pelannut Paciorettyn kanssa yhtä paljon eli vajaat 15 minuuttia. Kumpikin laukoi kerran kohti maalia ja kolmas lenkki Stone neljästi. Ylivoimalla toki Glass oli lähellä syöttöpistettä, kun hän jakoi maalin kulmalta toiselle poikittain Stonelle, mutta tämän one-timerin puolityhjään maaliin blokkasi Burns luistimellaan.

Ylihuomenna alkaa sitten runkosarja. Harjoituspelien saldo oli kiitettävä viisi voittoa ja kaksi tappiota maalierolla 25-13. Jos ja kun Eakin on yhä poissa, kausi alkanee seuraavilla ketjuilla:

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Glass - Stone
Zykov - Stastny - Pirri
Carrier - Nosek - Reaves
+ Eakin (Roy/Kolesar)
IR: Tuch

McNabb - Schmidt
Merrill - Theodore
Holden - Engelland
+ Hague (Schuldt/Bischoff)
IR: Whitecloud

Fleury
Subban

Riippuen siitä, jääkö ylös 13 vai 14 hyökkääjää ja seitsemän vai kahdeksan puolustajaa, katsomossa olisivat siis varmuudella Eakin ja Hague sekä heidän lisäkseen kahdeksantena puolustajana joko Bischoff tai Schuldt tai sitten 14. hyökkääjänä Roy/Kolesar. Gallantin puheiden perusteella Holden aloittaa pelaavassa kuusikossa San Josea vastaan ja sitten viimeistään kolmannessa ottelussa Bostonia vastaan varmaankin joko Hague tai Schuldt päästetään irti. Näin ollen kaiken kohinan jälkeen loukkaantumistakaportista sisään astellut Glass on kuin onkin todennäköisesti se pelaaja, joka tekee ensimmäisenä NHL-debyytin omista varauksista, mikä on toki jo symbolisestikin täysin oikein hänen oltua organisaation ensimmäinen varaus.

Ensimmäisen kuukauden aikana Vegas pelaa kahdeksan kertaa kotona ja kuudesti vieraissa. Kotona vastaan asettuvat San Jose, Boston, Calgary, Nashville, Ottawa, Colorado, Anaheim ja Montreal. Vieraissa Vegas kohtaa San Josen, Arizonan, Los Angelesin, Pittsburghin, Philadelphian ja Chicagon. Kotipeleistä Ottawa ja Anaheim ovat vastustajia, jotka ainakin tulisi voittaa. Montreal on ehkä sitten kolmanneksi helpoin vastustaja. Sharks-, Bruins-, Flames-, Preds- ja Avs-peleistä hyvä tavoite voisi olla kuusi pistettä, joten kotipeleistä pitäisi siis saada lokakuussa 12 pistettä kahdeksasta ottelusta. Vieraspeleistä sitten puolestaan kolme voittoa kuudesta pelistä kelpaisi minulle vallan mainiosti, joten jos lokakuun jälkeen 14 pelistä on koossa 18 pistettä, se olisi hyvä alku kauteen. Sellaisella tahdilla kauden päätteeksi olisi kasassa 105 pistettä ja viime vuonnahan Flames voitti Tyynenmeren divisioonan muistaakseni 107 pisteellä.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kiitos jälleen kerran @Salming:ille, kun pidät tätä ketjua pystyssä lähes yksinäsi, kuten olet jo pari vuotta tehnyt. Keskiviikkona yritän katsoa tuon pelin San Jose:ta vastaan, koska se tiettävästi on näkyvissä televisiossa.

The Hockey News:issä oli Hague nostettu aloituskuusikkoon puolustajissa kausiennakossa. Kyllähän se on nähty, että miehestä yritetään tehdä NHL-pelaajaa vaikka sitten väkisin. En kyllä ole muita avuja häneltä nähnyt kuin iso koko ja kai sitten ulottuvuus, joten ehkä tuollaista sitten kaivataan enemmän NHL:ään näiden hentojen Schuldtien, Coghlanien ja Whitecloudien sijaan. En muuten ymmärrä tuota valintaa.

Glassille täytyy pitää peukkuja, että NHL-paikka aukeaisi, vaikka Eakinistä pidänkin kovasti. Harmi, että se paikka loukkaantumisten kautta tuli, mutta ehkä sitten tuolla tavalla se usein tapahtuu. Muuten kokoonpano on aika odotettu, vaikka tuo Holdenin pitäminen siellä yllättää, mutta ehkä hän tosiaan lähtee sitten pois pelaavasta kokoonpanosta piankin, ja onhan se ymmärrettävää, että laitetaan kokeneempi NHL-jyrä peleihin nyt aluksi ainakin.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
The Hockey News:issä oli Hague nostettu aloituskuusikkoon puolustajissa kausiennakossa. Kyllähän se on nähty, että miehestä yritetään tehdä NHL-pelaajaa vaikka sitten väkisin. En kyllä ole muita avuja häneltä nähnyt kuin iso koko ja kai sitten ulottuvuus, joten ehkä tuollaista sitten kaivataan enemmän NHL:ään näiden hentojen Schuldtien, Coghlanien ja Whitecloudien sijaan. En muuten ymmärrä tuota valintaa.

Glassille täytyy pitää peukkuja, että NHL-paikka aukeaisi, vaikka Eakinistä pidänkin kovasti. Harmi, että se paikka loukkaantumisten kautta tuli, mutta ehkä sitten tuolla tavalla se usein tapahtuu. Muuten kokoonpano on aika odotettu, vaikka tuo Holdenin pitäminen siellä yllättää, mutta ehkä hän tosiaan lähtee sitten pois pelaavasta kokoonpanosta piankin, ja onhan se ymmärrettävää, että laitetaan kokeneempi NHL-jyrä peleihin nyt aluksi ainakin.
Glass aloittaa kauden ylhäällä, mutta Hague ja Roy lähetettiin kuitenkin lopulta ainakin hetkeksi AHL:ään, kun puolestaan Schuldt sai jäädä ylös seitsemänneksi puolustajaksi. Ylhäälle jäi kaikkiaan 14 hyökkääjää, seitsemän puolustajaa ja kaksi maalivahtia, mutta Tuch on IR-listalla kauden alussa. Eakinin tilanne on vielä avoin, mutta Gallant ei odota hänen pelaavan ensi yönä, joten ketjut ovat todennäköisesti:

Karlssonit
Pacioretty - Glass - Stone
Zykov - Stastny - Pirri
Carrier - Nosek - Reaves
Eakin

McNabb - Schmidt
Merrill - Theodore
Holden - Engelland
Schuldt

Fleury
Subban

YV1: Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Glass
YV2: Schmidt-Karlsson-Marchessault-Pirri-Smith

AV: Karlsson-Smith, Nosek-Carrier, Stastny-Stone
McNabb-Engelland, Schmidt-Merrill/Holden

22 pelaavalla pelaajalla Vegas siis aloittanee kauden, mutta kun mukaan lasketaan vielä Tuch ja 500 000 palkanpidätystä Tatarista, Vegas on noin 60 000 dollaria palkkakaton alapuolella, heh. Toki jos Tuch on nyt sivussa pidemmän aikaa siirtyen LTIR-listalle, Hague tai Roy voidaan kutsua ylös 23. pelaajaksi takaisin, mutta ilmeisesti nyt sitten piti kikkailla vielä niin, että molemmat lähetettiin alas, jotta Vegas pääsi palkkakaton alle, koska pelkkä IR-listalla olo vapauttaa vain yhden vapaan paikan 23 pelaajan rosterista, mutta LTIR-listalle siirto vapauttaa myös tilaa palkkakattoon, jos olen oikein ymmärtänyt. Varakapteenistossa tulevalla kaudella ovat muuten Engelland, Smith ja Stone.

Pavel Dorofeyev ansaitsi alkukauden otteillaan jatkosopimuksen Metallurgin kanssa vuoteen 2022 asti, joten ennen kautta 2022-2023 häntä ei nähdä Vegasissa, mutta toivottavasti sitten tasan kolmen vuoden päästä hän on kokoonpanossa mukana, kun NHL-kausi alkaa.
 

Naamavelli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jets & Jellonat
Karlssonit
Pacioretty - Glass - Stone
Zykov - Stastny - Pirri
Carrier - Nosek - Reaves
Eakin

McNabb - Schmidt
Merrill - Theodore
Holden - Engelland
Schuldt

Fleury
Subban

YV1: Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Glass
YV2: Schmidt-Karlsson-Marchessault-Pirri-Smith

AV: Karlsson-Smith, Nosek-Carrier, Stastny-Stone
McNabb-Engelland, Schmidt-Merrill/Holden
Näyttää kyllä vahvalta tuo nippu, ei voi muuta sanoa. Glass jos onnistuu tuossa kakkosen keskellä, niin kyllä kelpaa. Mikä muuten Tuchin tilanne? Loukkaantunut? Liian laiska etsimään tietoa aiemmista viesteistä...

edit: Siinähän se oli edellisessä viestissä päivitys tilanteesta. Silmäilin vain liikaa tuota kokoonpanoa ja deletoin muun tekstin.
 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Glass aloittaa kauden ylhäällä, mutta Hague ja Roy lähetettiin kuitenkin lopulta ainakin hetkeksi AHL:ään, kun puolestaan Schuldt sai jäädä ylös seitsemänneksi puolustajaksi. Ylhäälle jäi kaikkiaan 14 hyökkääjää, seitsemän puolustajaa ja kaksi maalivahtia, mutta Tuch on IR-listalla kauden alussa. Eakinin tilanne on vielä avoin, mutta Gallant ei odota hänen pelaavan ensi yönä, joten ketjut ovat todennäköisesti:

Karlssonit
Pacioretty - Glass - Stone
Zykov - Stastny - Pirri
Carrier - Nosek - Reaves
Eakin

McNabb - Schmidt
Merrill - Theodore
Holden - Engelland
Schuldt

Fleury
Subban

YV1: Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Glass
YV2: Schmidt-Karlsson-Marchessault-Pirri-Smith

AV: Karlsson-Smith, Nosek-Carrier, Stastny-Stone
McNabb-Engelland, Schmidt-Merrill/Holden
Siltä se sitten näyttää, että Vegas luottaa kokemukseen, eikä kauden avaavassa kokoonpanossa ole kuin yksi alle 24-vuotias pelaaja: Cody Glass. Ainoa nuorukainen saaneekin sitten toki kunnon näyttöpaikan, mikä on hieno asia. Toivottavasti lyö läpi kertaheitolla kärkiketjuissa, niin siinä olisi sitten ritareille luottosentteri useaksi vuodeksi eteenpäin.

Edelleen minua epäilyttää, miten Nosek pärjää sentterinä, kun sitä pelipaikkaa on Vegasissa vain aniharvoin pelannut. Toivottavasti tuo uumoilemasi Carrier-Nosek pari toimisi alivoimalla yhtä loistavasti kuin Nosek-Bellemare parivaljakko toimi kahden kauden ajan. Jotenkin en vain näe Carrieria ollenkaan yhtä älykkäänä alivoimapelaajana kuin Bellemarea, vaikka/koska Carrier onkin ihmisdynamo ja hyrrä.

Toivottavasti myös Jimmy Schuldt saa mahdollisimman pian paikan näyttää, mitä annettavaa hänellä on tosipeleissä, vaikkei miekkonen ilmeisesti harjoituspeleissä juuri vakuuttanut.

The Hockey News:issä oli Hague nostettu aloituskuusikkoon puolustajissa kausiennakossa. Kyllähän se on nähty, että miehestä yritetään tehdä NHL-pelaajaa vaikka sitten väkisin. En kyllä ole muita avuja häneltä nähnyt kuin iso koko ja kai sitten ulottuvuus, joten ehkä tuollaista sitten kaivataan enemmän NHL:ään näiden hentojen Schuldtien, Coghlanien ja Whitecloudien sijaan. En muuten ymmärrä tuota valintaa.
Minä näen Haguessa paljonkin potentiaalia. Hän on kuitenkin tuosta joukosta kaikkein nuorin, mielestäni molempiin päihin lahjakkain ja omaa kovimman laukauksen. Fyysisestihän Hague on vielä raakile ja sillä puolella noista ainakin Whitecloud ja Schuldt ovat vielä selvästi hänen edellään. Puolustuspään pelissä Hague häviää tällä hetkellä Whitecloudille ja hyökkäyspäässä ehkä Coghlanille. Schuldt on Hagueta lähes neljä vuotta vanhempi ja siten lienee kokonaisvaltaisessa pelissä vielä hivenen edellä. Silti edelleen veikkaan, että näistä neljästä pelaajasta pisimmän ja menestyksekkäimmän NHL-uran luo lopulta juuri Hague. Nyt mies tosiaan lähetettiin farmiin, mutta päässee näyttämään taitojaan ylhäälläkin kauden mittaan.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Edelleen minua epäilyttää, miten Nosek pärjää sentterinä, kun sitä pelipaikkaa on Vegasissa vain aniharvoin pelannut. Toivottavasti tuo uumoilemasi Carrier-Nosek pari toimisi alivoimalla yhtä loistavasti kuin Nosek-Bellemare parivaljakko toimi kahden kauden ajan. Jotenkin en vain näe Carrieria ollenkaan yhtä älykkäänä alivoimapelaajana kuin Bellemarea, vaikka/koska Carrier onkin ihmisdynamo ja hyrrä.
Nosek näytti minusta ihan hyvältä sentterinä harjoituspeleissä, joten en olisi hänestä huolissani. Esimerkiksi Royhin (vai miten ikinä hänen nimi pitäisi taivuttaakaan) tai Browniin verrattuna tsekki on selkeästi parempi vaihtoehto. Bellemareen verrattuna puolestaan hän pystyy ehkä tuomaan hivenen lisää hyökkäysosaamista nelosketjuunkin, joka oli vuosi sitten alkukaudella erinomainen, mutta hyytyi runkosarjan edetessä hyökkäyspäässä. Carrier puolestaan ei välttämättä pelaa koko kautta alivoimalla, vaan Eakin ja Tuch tulevat varmasti myös saamaan AV-minuutteja palatessaan kokoonpanoon, mutta on Carrierissa ainakin se hyvä puoli, että hän uskaltaa blokata kiekkoja yhtä uhrautuvasti kuin Bellemare. Lisäksi hänen jalkanopeutensa riittää puolustamaan omaa siniviivaa varmasti kohtalaisen hyvin, mutta ei hän sillä osa-alueella välttämättä tule olemaan Karlssonin tai Smithin tasoa, mutta paikannee Bellemaren silläkin osa-alueella ihan hyvin.

AHLTV näkyy muuten ilmaiseksi viikonloppuna. Wolves avaa kautensa sunnuntaina 03.00 kotiottelulla Grand Rapidsia vastaan, Harmillista, että juuri vapaana viikonloppuna Wolvesin ainoa peli alkaa suomalaisittain karmeimpaan mahdolliseen aikaan, joten tokkopa katson peliä, mutta toki harkitsen ohuesti.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
1/82 Vegas Golden Knights vs. San Jose Sharks

NHL-kausi 2019-2020 alkoi suvereenilla 4-1 voitolla San Josesta. Ennen ottelua varmistui se, että Tuch siirrettiin LTIR-listalle ja Eakin IR-listalle, joten sekä Hague että Roy saivat kutsut takaisin ylös. Kokoonpano kauden avausottelussa oli:

Jonathan Marchessault - William Karlsson - Reilly Smith
Max Pacioretty - Cody Glass - Mark Stone
Brandon Pirri - Paul Stastny - Valentin Zykov
William Carrier - Tomas Nosek - Ryan Reaves

Brayden McNabb - Nate Schmidt
Jon Merrill - Shea Theodore
Nick Holden - Deryk Engelland

Marc-Andre Fleury
Malcolm Subban

YV1: Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Glass
YV2: Schmidt-Pirri-Karlsson-Marchessault-Smith
AV: Nosek-Stone-McNabb-Engelland, Karlsson-Smith-Merrill-Holden/Theodore, Stastny-Carrier

Mietin pitkään sitä, että millä tavalla kävisin läpi pelejä tällä kaudella, koska en halua enää käyttää vajaata kahta tuntia yhden otteluraportin kirjoittamiseen, vaan korkeintaan puoli tuntia. Olen hautonut jonkin aikaa sellaista viritelmää, jossa annan jokaiselle pelaajalle arvosanan ottelusta ja sitten kauden päätteeksi lasken yhteen kunkin saamat plussat tai miinukset. Pelaaja ansaitsee kaksi plussaa, jos hän on pelannut erityisen hyvin ja ollut alati erinomainen läpi illan. Yhden plussan ansaitsee, jos on pelannut perustasoa paremman ottelun, mutta parantamisen varaa on kuitenkin vielä hieman jäänyt. Kolmantena tulee neutraali kategoria, joka kerännee eniten nimiä pelistä toiseen. Siihen kirjaan ne pelaajat, jotka eivät säväyttäneet tai pettäneet odotuksiin nähden, vaan pelasivat perustasollaan. Miinuksia sitten sataa puolestaan, jos pelaaja ei ole mielestäni esiintynyt edukseen tai ei kykene paikkaamaan henkilökohtaisia virheitä positiivisilla suorituksilla. Alempana on yhteenvetotaulukko ensimmäisen ottelun arvosanoista. Kommentoin toki aina lyhyesti taulukon alle kunkin pelaajan tekemistä myös sanallisesti, jos koen sen tarpeelliseksi. Lisäksi käyn yleisellä tasolla pelin lyhyesti läpi erittäin ennen arvosanoihin siirtymistä, mutta pääpaino tulee olemaan yksilöistä kirjoittamisessa, koska pidän siitä enemmän kuin vain monotonisesta tapahtumien kertaamisesta.

Avauserän alku oli Golden Knightsilta jopa törkeän hyvä, sillä peli oli viidessä minuutissa 2-0. Ensin Carrier hankki ylivoiman, jonka Vegasin ykkösviisikko hyödynsi. Theodore laukoi viivasta maalille, Vlasic purki reboundin rystyltä Glassin ja Stastnyn paineen alla suoraan Stonen lapaan ja tämä naulasi vastakiekkoon ranteella oikeaan yläkulmaan vasemmasta siivestä kilautettuaan jo hetkeä aiemmin maalirautaan samalta paikalta. Hienoa, että ylivoimalla tuli heti onnistuminen, joten jospa se sujuisi nyt tällä kaudella paremmin Stonen ja Glassin ansiosta. Toisessa maalissa Prout hukkasi kiekon Sharksin maalin kulmalla Vlasicin kaverisyötön jälkeen, Karlsson siirsi riiston jälkeen vain viereen ja Smith sai putata kiekon tyhjiin metrin päästä. Sharks kavensi puolivälin jälkeen, kun Burns avasi hyökkäysiniselle, Couture jatkoi vasempaan laitaan ja Sörensen naulasi suorasta luistelusta takayläkulmaan tarkan rannelaukauksen. Kolmosketjun keskialueen ohjauspeli vuoti hieman, mutta myöskään Theodore ei puolustanut kovin hyvin, vaan yritti aggressiivisesti katkoa Couturen syötön, muttei onnistunut ja jäi sitten ratkaisevasti jälkeen Sörensenistä antaen tälle tarvittavan tilan laukoa häiriöttä. Laukaukset avauserässä olivat lopulta 12-8 ja melko hyvin Golden Knights oli pelin päällä ainakin siihen asti, kunnes Schmidt loukkaantui, kun hänen ja Couturen polvet kolahtivat yhteen ja joukkueen tärkein puolustaja talutettiin pukukoppiin. Alaraajavamman tilanteesta saamme tarkempaa tietoa huomenna.

Toisen erän jälkeen laukaukset olivat jo Vegasille 27-13 ja maalipaikat grafiikkojen mukaan suurin piirtein 21-7. Erän ainoan maalin teki Glass ajassa 22:12. Vlasicin siirtokiekko omista keskialueelle pysähtyi siniviivan tuntumassa taas Stoneen, joka käänsi nopeasti oikeaan laitaan Paciorettylle. Tämän poikittaissyöttö vasemmalle takatolpalle tavoitti Glassin, joka viimeisteli kuvion one-timerilla oikeaan alakulmaan juuri ohi Jonesin patjan. Jos en aivan väärin muista, Glass teki myös ensimmäisen AHL-maalinsa vastaavalla tavalla hiipimällä takatolpalle ja puttaamalla sieltä kiekon sitten sisään. Vegasilla oli paikkoja useampaankin maaliin, mutta Jones oli tosiaan maalissa hyvä nollaten mm. Paciorettyn puolittaisen läpiajon ja Karlssonin yritykset läheltä maalia. Erän loppupuolella manasin jo sitä, että jos peli ei ole pian 4-1, Sharks kaventaa vielä ja tulee peliin mukaan. Niin tapahtui hetkellisesti, kun Sörensen ohjasi viivalaukauksen ohi Fleuryn, mutta maali syntyi korkealla mailalla, joten Vegas pelastui ja päätöserään lähdettiin 3-1 lukemista.

Päätöserä oli tasaisempi kuin toinen erä ja laukaukset kirjattiin jopa Sharksille 7-9, mutta eipä Golden Knightsilla ollut pahemmin hätää, kun viimeisen niitin iskivät alivoimalla Karlsson ja Smith, jotka karkasivat keskialueen katkon jälkeen 2v0-hyökkäykseen. Smith sai seinäsyötön takaisin Karlssonilta ja viimeisteli takatolpalta tyhjiin Jonesin liu'uttua väärälle tolpalle voimattomana. Tuo maali syntyi vartti ennen loppua, mutta se katkaisi oikeastaan Sharksin pyristelyn eikä Fleury joutunut venymään mitenkään ihmeellisesti missään vaiheessa. Ottelussa tehtiin Vegasin runkosarjan yleisöennätys, sillä katsojia oli 18 588 kappaletta. Ensimmäistä kertaa Golden Knights myös aloitti kauden kotivoitolla, sillä ensimmäisellä kaudella kausi alkoi vierasvoitolla Dallasista ja vuosi sitten Flyers haki pisteet Vegasista, mutta nyt esitys oli sen verran suvereeni Schmidtin loukkaantumisesta huolimatta, että voittajasta ei ollut epäselvyyttä.

Arvosanataulukko:
++ Stone, Karlsson, Smith
+ Marchessault, Pacioretty, Glass, Carrier, Theodore, McNabb, Holden
+/- Fleury, Schmidt, Merrill, Engelland, Stastny, Zykov, Pirri, Nosek, Reaves
-
--

Ensimmäisestä pelistä en keksinyt ketään, josta olisi negatiivista sanottavaa, vaan kaikki olivat vähintään perustasollaan. Ylimmässä kategoriassa ovat oikeutetusti varsinkin Karlsson ja Smith, joiden välinen kemia oli erinomaista läpi ottelun. He loivat toisilleen maalipaikkoja jokaisessa erässä ja molemmilla olisi voinut olla pelin jälkeen enemmänkin kuin vain kaksi tehopistettä, jos Jones ei olisi ollut loistava vieraiden maalissa ryöstäen varsinkin Karlssonin monesti maalin läheisyydessä. Karlsson laukoi peräti kuudesti ja Smith viidesti. Herrat kruunasivat iltansa alivoimamaalilla, joita tullaan varmasti näkemään kauden aikana lisää, sillä Karlsson-Smith kaksikko on ilman muuta yksi sarjan parhaista alivoimapareista ja kykenee myös luomaan paikkoja tasaisesti toiseenkin päähän alivoimasta huolimatta. Smith vaikuttaa myös olevan taas vaihteeksi matkalla kohti 20 maalin kautta, jollaisen hän on pelannut aina joka toinen kausi viimeisen noin kuuden kauden aikana. Viime vuonna hän jäi niukasti alle 20 maalin, mutta nyt vaikuttaa tosiaan siltä, että hän pelaa trendin mukaisesti takaisin 20 maalin kerhoon kauden päätteeksi, koska hattutemppukaan ei olisi ollut vääryys. Stone pääsi puolestaan myös kahden pisteen kerhoon 1+1 tehoilla. Hän oli varsinkin pelin ensimmäisen puoliskon todella hyvä eikä tehnyt yhtään huonoa ratkaisua kiekollisena, vaan loisti eritoten pienillä siirroilla laitojen lähellä.

Plussalle pääsivät myös Marchessault, Pacioretty, Glass, Carrier, Theodore, McNabb ja Holden. Marchessault täydensi illan parhaan ketjun eli ykkösketjun, mutta jäi hieman kuitenkin Karlssonin ja Smithin varjoon kirjaten vain yhden laukauksen. Kahden erän jälkeen kuitenkin Karlssonin vitjan tilastot olivat niin hyvät, että kolmaskin lenkki ansaitsee plussan. Vaaralliset maalipaikat olivat ketjun ollessa jäällä 5-0 ja laukaukset kohti maalia 7-1, joten tuo vitja jatkoi siitä, mihin se jäi keväällä Stonen tultua joukkueeseen tuomaan leveyttä. Pacioretty kirjasi puolestaan yhden syöttöpisteen. Hän tuhlasi lisäksi kyllä pari kohtalaista maalipaikkaa laukoen kaikkiaan viidesti, mutta koska hän oli niin hyvin kuitenkin pelin sisällä, annan esityksestä plussan. Maalit kyllä tulevat jatkossa, jos Pacioretty pelaa samalla lailla. Mitä tulee Glassiin, hän oli vielä avauserässä ajoittain taas hieman pelin ulkopuolella, mutta syttyi varsinkin toisessa erässä liekkeihin maalinsa jälkeen. NHL-uran avausvaihdosta jäi mieleen se, että hän otti heti oman pään aloitusvoiton. Keskialueella hän yritti syöttää kertaalleen laidan kautta eteenpäin, mutta epäonnistui siinä ja Sharks käänsi pelin painopisteen takaisin isäntien päätyyn, jossa sitten sujuikin suurin osa tuosta avausvaihdosta, mutta lopulta Glass pääsi kuivin jaloin vaihtoon. Tuo avausvaihdon oman pään aloitusvoitto ei jäänyt suinkaan ainoaksi, vaan eniten minua ilahdutti Glassin debyytissä se, että hän otti ainakin 4-5 oman pään aloitusvoittoa kuin NHL-veteraani. Aloitusprosentti olikin lopulta tasan 50%, joka ei ole pöllömmin. Vertailun vuoksi Nosekin prosentti oli 38, Stastnyn 53 ja valtaosan ykkösketjun aloituksista kaapineen Marchessaultin 64, mutta Glass kuitenkin osoitti heti Gallantille, että hän ei vuoda aloitusympyrässä. Debyyttimaalin lisäksi hän laukoi toisenkin kerran, mutta se laukaus vasemmasta laidasta kilpistyi Jonesiin. Menetyksiä tuli kaksi, mutta riistoja yksi. Tehotilasto jäi maalin verran plussalle. Jääaikaa NHL-debyytissään Glass kirjasi mukavat 14:51, joista ylivoimalla 2:14. Lisäksi pitää toki mainita toisen erän sukellus irtokiekon perään hyökkäyspäässä karvaustilanteessa, mikä oli oiva esimerkki liekkeihin roihahtamisesta. Carrier ansaitsi plussan siitä hyvästä, että hän hankki jo avauserässä yksinään pari ylivoimaa ja liikkui läpi illan dynaamisesti.

Puolustuksessa Schmidtin pudottua Theodore siirtyi McNabbin pariksi ja tuo kaksikko pelasikin sitten isot minuutit (23:37 ja 22:28) selviytyen kunnialla. Hieman toki pelottaa se, että jos Schmidt on pidempään poissa, Theodoren kuorma voi kasvaa liiaksi ottaen huomioon sen, että hän on vielä hieman jäljessä optimaalisesta pelikunnosta kesän tapahtumien johdosta. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt Theodoren otteista, sillä hän näytti ihan omalta itseltään kiekollisena, mutta varsinkin liikkeeltään, jossa en huomannut mitään negatiivista kesän pienestä harjoitustauosta huolimatta. McNabb kirjasi puolestaan peräti kuusi taklausta ja oli vakuuttava omassa päässä. Alivoima-aikaa kertyi peräti 4:15 kaiken lisäksi. Holden ansaitsee myös plussan puolustuksesta, sillä hän pelasi täsmälleen yhtä paljon kuin Theodore eli 23:37. Schmidtin pudottua vastuu kasvoi, mutta Holden kantoi kuorman jopa loistavasti enkä muista häneltä yhtään huonoa suoritusta, vaan hän oli jämäkkä ja syöttäminenkin oli paljon varmempaa kuin harjoituspeleissä tai viime kaudella. Esitys oli rohkaisevan hyvä ja yksi Holdenin parhaista Vegas-nutussa.

Loput yksilöt ovat sitten neutraalissa kategoriassa. Fleury otti ne, mitkä olivat otettavissa maalin suulla. Schmidt pelasi perustasollaan sen kolme minuuttia, mitä hän ehti viettää jäällä. Toivon tosiaan, että hän ei ole poissa kuukausia, vaan korkeintaan pari viikkoa, jos sitäkään. Hänet vietiin kaiketi magneettikuviin. Schuldt tai Hague kuitenkin päässee tekemään NHL-debyytin Sharksia vastaan vieraissa ylihuomenna. Merrillistä ei jäänyt oikein mitään mieleen, vaan hän oli tasaisen harmaa. Engelland blokkasi kolme laukausta, joista tärkein oli päätöserässä, kun hän esti Sharks-pelaajan laukauksen slotista 3v2-hyökkäyksen päätteeksi. Hyökkäyksestä viisi alaketjujen pelaajaa päätyi myös neutraaliin kategoriaan. Kolmosketju kokonaisuudessaan väläytteli ajoittain, mutta hyökkäyspelaamista puuttui kuitenkin tiettyjä jatkumoita eikä se rullannut sulavasti vaihdosta toiseen. Kemiat tuntuivat olevan vielä hieman hakusessa, vaikka viime kaudella Pirrin kuuman putken aikana (11gp 13pts joulu-tammikuussa) Stastny pelasikin hänen rinnallaan. Pirri ja Zykov painivat kyllä kohtalaisen hyvin päädyssä kokoihinsa nähden ja kykenivät pysymään kiekossa, mutta Zykovin jalkanopeus ei ollut ihan parhaalla mallillaan. Pirri sen sijaan liikkui minusta ketterästi ja pääsi livahtamaan kerran avauserässä läpiajoonkin, mutta viimeistely rystyltä ei mennyt längistä sisään ja hetken päästä sitten Sharks kavensikin 2-1:een. Stastny kirjasi ketjusta eniten peliaikaa 17:05 erikoistilanteiden takia. Ylivoimalla hän liikutti kiekkoa varmasti ja oli alivoimalla melko luotettava Carrierin parina, mutta tasaviisikoin anti jäi melko vähäiseksi. Nelosketjusta Reaves pelasi tasan kymmenen minuuttia ilman väläytyksiä, mutta ehti olemaan toki parissa nujakassa mukana ja taklata viidesti. Nosek laukoi puolestaan reilussa 12 minuutissa kolmesti, mutta aloitusympyrässä jäi parannettavaa. Nelosketju kuitenkin rouhi melko kiitettävästi läpi illan ja sai pidettyä pelin painopisteen vieraidenkin päässä omissa vaihdoissaan, koska jokaisella ketjun jäsenellä oli voimaa painia laitojen lähellä.
 

Isotuoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moustaches
Miksiköhän ekaan YV-maaliin ei annettu syöttöpisteitä? Toki sharks purkikiekon, mutta mielestäni kiekko ei ollut puolustajan hallussa, jolloin monesti näistä annetaan syötöt.
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
1/82 Vegas Golden Knights vs. San Jose Sharks

NHL-kausi 2019-2020 alkoi suvereenilla 4-1 voitolla San Josesta. Ennen ottelua varmistui se, että Tuch siirrettiin LTIR-listalle ja Eakin IR-listalle, joten sekä Hague että Roy saivat kutsut takaisin ylös. Kokoonpano kauden avausottelussa oli:

Jonathan Marchessault - William Karlsson - Reilly Smith
Max Pacioretty - Cody Glass - Mark Stone
Brandon Pirri - Paul Stastny - Valentin Zykov
William Carrier - Tomas Nosek - Ryan Reaves

Brayden McNabb - Nate Schmidt
Jon Merrill - Shea Theodore
Nick Holden - Deryk Engelland

Marc-Andre Fleury
Malcolm Subban

YV1: Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Glass
YV2: Schmidt-Pirri-Karlsson-Marchessault-Smith
AV: Nosek-Stone-McNabb-Engelland, Karlsson-Smith-Merrill-Holden/Theodore, Stastny-Carrier

Mietin pitkään sitä, että millä tavalla kävisin läpi pelejä tällä kaudella, koska en halua enää käyttää vajaata kahta tuntia yhden otteluraportin kirjoittamiseen, vaan korkeintaan puoli tuntia. Olen hautonut jonkin aikaa sellaista viritelmää, jossa annan jokaiselle pelaajalle arvosanan ottelusta ja sitten kauden päätteeksi lasken yhteen kunkin saamat plussat tai miinukset. Pelaaja ansaitsee kaksi plussaa, jos hän on pelannut erityisen hyvin ja ollut alati erinomainen läpi illan. Yhden plussan ansaitsee, jos on pelannut perustasoa paremman ottelun, mutta parantamisen varaa on kuitenkin vielä hieman jäänyt. Kolmantena tulee neutraali kategoria, joka kerännee eniten nimiä pelistä toiseen. Siihen kirjaan ne pelaajat, jotka eivät säväyttäneet tai pettäneet odotuksiin nähden, vaan pelasivat perustasollaan. Miinuksia sitten sataa puolestaan, jos pelaaja ei ole mielestäni esiintynyt edukseen tai ei kykene paikkaamaan henkilökohtaisia virheitä positiivisilla suorituksilla. Alempana on yhteenvetotaulukko ensimmäisen ottelun arvosanoista. Kommentoin toki aina lyhyesti taulukon alle kunkin pelaajan tekemistä myös sanallisesti, jos koen sen tarpeelliseksi. Lisäksi käyn yleisellä tasolla pelin lyhyesti läpi erittäin ennen arvosanoihin siirtymistä, mutta pääpaino tulee olemaan yksilöistä kirjoittamisessa, koska pidän siitä enemmän kuin vain monotonisesta tapahtumien kertaamisesta.

Avauserän alku oli Golden Knightsilta jopa törkeän hyvä, sillä peli oli viidessä minuutissa 2-0. Ensin Carrier hankki ylivoiman, jonka Vegasin ykkösviisikko hyödynsi. Theodore laukoi viivasta maalille, Vlasic purki reboundin rystyltä Glassin ja Stastnyn paineen alla suoraan Stonen lapaan ja tämä naulasi vastakiekkoon ranteella oikeaan yläkulmaan vasemmasta siivestä kilautettuaan jo hetkeä aiemmin maalirautaan samalta paikalta. Hienoa, että ylivoimalla tuli heti onnistuminen, joten jospa se sujuisi nyt tällä kaudella paremmin Stonen ja Glassin ansiosta. Toisessa maalissa Prout hukkasi kiekon Sharksin maalin kulmalla Vlasicin kaverisyötön jälkeen, Karlsson siirsi riiston jälkeen vain viereen ja Smith sai putata kiekon tyhjiin metrin päästä. Sharks kavensi puolivälin jälkeen, kun Burns avasi hyökkäysiniselle, Couture jatkoi vasempaan laitaan ja Sörensen naulasi suorasta luistelusta takayläkulmaan tarkan rannelaukauksen. Kolmosketjun keskialueen ohjauspeli vuoti hieman, mutta myöskään Theodore ei puolustanut kovin hyvin, vaan yritti aggressiivisesti katkoa Couturen syötön, muttei onnistunut ja jäi sitten ratkaisevasti jälkeen Sörensenistä antaen tälle tarvittavan tilan laukoa häiriöttä. Laukaukset avauserässä olivat lopulta 12-8 ja melko hyvin Golden Knights oli pelin päällä ainakin siihen asti, kunnes Schmidt loukkaantui, kun hänen ja Couturen polvet kolahtivat yhteen ja joukkueen tärkein puolustaja talutettiin pukukoppiin. Alaraajavamman tilanteesta saamme tarkempaa tietoa huomenna.

Toisen erän jälkeen laukaukset olivat jo Vegasille 27-13 ja maalipaikat grafiikkojen mukaan suurin piirtein 21-7. Erän ainoan maalin teki Glass ajassa 22:12. Vlasicin siirtokiekko omista keskialueelle pysähtyi siniviivan tuntumassa taas Stoneen, joka käänsi nopeasti oikeaan laitaan Paciorettylle. Tämän poikittaissyöttö vasemmalle takatolpalle tavoitti Glassin, joka viimeisteli kuvion one-timerilla oikeaan alakulmaan juuri ohi Jonesin patjan. Jos en aivan väärin muista, Glass teki myös ensimmäisen AHL-maalinsa vastaavalla tavalla hiipimällä takatolpalle ja puttaamalla sieltä kiekon sitten sisään. Vegasilla oli paikkoja useampaankin maaliin, mutta Jones oli tosiaan maalissa hyvä nollaten mm. Paciorettyn puolittaisen läpiajon ja Karlssonin yritykset läheltä maalia. Erän loppupuolella manasin jo sitä, että jos peli ei ole pian 4-1, Sharks kaventaa vielä ja tulee peliin mukaan. Niin tapahtui hetkellisesti, kun Sörensen ohjasi viivalaukauksen ohi Fleuryn, mutta maali syntyi korkealla mailalla, joten Vegas pelastui ja päätöserään lähdettiin 3-1 lukemista.

Päätöserä oli tasaisempi kuin toinen erä ja laukaukset kirjattiin jopa Sharksille 7-9, mutta eipä Golden Knightsilla ollut pahemmin hätää, kun viimeisen niitin iskivät alivoimalla Karlsson ja Smith, jotka karkasivat keskialueen katkon jälkeen 2v0-hyökkäykseen. Smith sai seinäsyötön takaisin Karlssonilta ja viimeisteli takatolpalta tyhjiin Jonesin liu'uttua väärälle tolpalle voimattomana. Tuo maali syntyi vartti ennen loppua, mutta se katkaisi oikeastaan Sharksin pyristelyn eikä Fleury joutunut venymään mitenkään ihmeellisesti missään vaiheessa. Ottelussa tehtiin Vegasin runkosarjan yleisöennätys, sillä katsojia oli 18 588 kappaletta. Ensimmäistä kertaa Golden Knights myös aloitti kauden kotivoitolla, sillä ensimmäisellä kaudella kausi alkoi vierasvoitolla Dallasista ja vuosi sitten Flyers haki pisteet Vegasista, mutta nyt esitys oli sen verran suvereeni Schmidtin loukkaantumisesta huolimatta, että voittajasta ei ollut epäselvyyttä.

Arvosanataulukko:
++ Stone, Karlsson, Smith
+ Marchessault, Pacioretty, Glass, Carrier, Theodore, McNabb, Holden
+/- Fleury, Schmidt, Merrill, Engelland, Stastny, Zykov, Pirri, Nosek, Reaves
-
--

Ensimmäisestä pelistä en keksinyt ketään, josta olisi negatiivista sanottavaa, vaan kaikki olivat vähintään perustasollaan. Ylimmässä kategoriassa ovat oikeutetusti varsinkin Karlsson ja Smith, joiden välinen kemia oli erinomaista läpi ottelun. He loivat toisilleen maalipaikkoja jokaisessa erässä ja molemmilla olisi voinut olla pelin jälkeen enemmänkin kuin vain kaksi tehopistettä, jos Jones ei olisi ollut loistava vieraiden maalissa ryöstäen varsinkin Karlssonin monesti maalin läheisyydessä. Karlsson laukoi peräti kuudesti ja Smith viidesti. Herrat kruunasivat iltansa alivoimamaalilla, joita tullaan varmasti näkemään kauden aikana lisää, sillä Karlsson-Smith kaksikko on ilman muuta yksi sarjan parhaista alivoimapareista ja kykenee myös luomaan paikkoja tasaisesti toiseenkin päähän alivoimasta huolimatta. Smith vaikuttaa myös olevan taas vaihteeksi matkalla kohti 20 maalin kautta, jollaisen hän on pelannut aina joka toinen kausi viimeisen noin kuuden kauden aikana. Viime vuonna hän jäi niukasti alle 20 maalin, mutta nyt vaikuttaa tosiaan siltä, että hän pelaa trendin mukaisesti takaisin 20 maalin kerhoon kauden päätteeksi, koska hattutemppukaan ei olisi ollut vääryys. Stone pääsi puolestaan myös kahden pisteen kerhoon 1+1 tehoilla. Hän oli varsinkin pelin ensimmäisen puoliskon todella hyvä eikä tehnyt yhtään huonoa ratkaisua kiekollisena, vaan loisti eritoten pienillä siirroilla laitojen lähellä.

Plussalle pääsivät myös Marchessault, Pacioretty, Glass, Carrier, Theodore, McNabb ja Holden. Marchessault täydensi illan parhaan ketjun eli ykkösketjun, mutta jäi hieman kuitenkin Karlssonin ja Smithin varjoon kirjaten vain yhden laukauksen. Kahden erän jälkeen kuitenkin Karlssonin vitjan tilastot olivat niin hyvät, että kolmaskin lenkki ansaitsee plussan. Vaaralliset maalipaikat olivat ketjun ollessa jäällä 5-0 ja laukaukset kohti maalia 7-1, joten tuo vitja jatkoi siitä, mihin se jäi keväällä Stonen tultua joukkueeseen tuomaan leveyttä. Pacioretty kirjasi puolestaan yhden syöttöpisteen. Hän tuhlasi lisäksi kyllä pari kohtalaista maalipaikkaa laukoen kaikkiaan viidesti, mutta koska hän oli niin hyvin kuitenkin pelin sisällä, annan esityksestä plussan. Maalit kyllä tulevat jatkossa, jos Pacioretty pelaa samalla lailla. Mitä tulee Glassiin, hän oli vielä avauserässä ajoittain taas hieman pelin ulkopuolella, mutta syttyi varsinkin toisessa erässä liekkeihin maalinsa jälkeen. NHL-uran avausvaihdosta jäi mieleen se, että hän otti heti oman pään aloitusvoiton. Keskialueella hän yritti syöttää kertaalleen laidan kautta eteenpäin, mutta epäonnistui siinä ja Sharks käänsi pelin painopisteen takaisin isäntien päätyyn, jossa sitten sujuikin suurin osa tuosta avausvaihdosta, mutta lopulta Glass pääsi kuivin jaloin vaihtoon. Tuo avausvaihdon oman pään aloitusvoitto ei jäänyt suinkaan ainoaksi, vaan eniten minua ilahdutti Glassin debyytissä se, että hän otti ainakin 4-5 oman pään aloitusvoittoa kuin NHL-veteraani. Aloitusprosentti olikin lopulta tasan 50%, joka ei ole pöllömmin. Vertailun vuoksi Nosekin prosentti oli 38, Stastnyn 53 ja valtaosan ykkösketjun aloituksista kaapineen Marchessaultin 64, mutta Glass kuitenkin osoitti heti Gallantille, että hän ei vuoda aloitusympyrässä. Debyyttimaalin lisäksi hän laukoi toisenkin kerran, mutta se laukaus vasemmasta laidasta kilpistyi Jonesiin. Menetyksiä tuli kaksi, mutta riistoja yksi. Tehotilasto jäi maalin verran plussalle. Jääaikaa NHL-debyytissään Glass kirjasi mukavat 14:51, joista ylivoimalla 2:14. Lisäksi pitää toki mainita toisen erän sukellus irtokiekon perään hyökkäyspäässä karvaustilanteessa, mikä oli oiva esimerkki liekkeihin roihahtamisesta. Carrier ansaitsi plussan siitä hyvästä, että hän hankki jo avauserässä yksinään pari ylivoimaa ja liikkui läpi illan dynaamisesti.

Puolustuksessa Schmidtin pudottua Theodore siirtyi McNabbin pariksi ja tuo kaksikko pelasikin sitten isot minuutit (23:37 ja 22:28) selviytyen kunnialla. Hieman toki pelottaa se, että jos Schmidt on pidempään poissa, Theodoren kuorma voi kasvaa liiaksi ottaen huomioon sen, että hän on vielä hieman jäljessä optimaalisesta pelikunnosta kesän tapahtumien johdosta. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt Theodoren otteista, sillä hän näytti ihan omalta itseltään kiekollisena, mutta varsinkin liikkeeltään, jossa en huomannut mitään negatiivista kesän pienestä harjoitustauosta huolimatta. McNabb kirjasi puolestaan peräti kuusi taklausta ja oli vakuuttava omassa päässä. Alivoima-aikaa kertyi peräti 4:15 kaiken lisäksi. Holden ansaitsee myös plussan puolustuksesta, sillä hän pelasi täsmälleen yhtä paljon kuin Theodore eli 23:37. Schmidtin pudottua vastuu kasvoi, mutta Holden kantoi kuorman jopa loistavasti enkä muista häneltä yhtään huonoa suoritusta, vaan hän oli jämäkkä ja syöttäminenkin oli paljon varmempaa kuin harjoituspeleissä tai viime kaudella. Esitys oli rohkaisevan hyvä ja yksi Holdenin parhaista Vegas-nutussa.

Loput yksilöt ovat sitten neutraalissa kategoriassa. Fleury otti ne, mitkä olivat otettavissa maalin suulla. Schmidt pelasi perustasollaan sen kolme minuuttia, mitä hän ehti viettää jäällä. Toivon tosiaan, että hän ei ole poissa kuukausia, vaan korkeintaan pari viikkoa, jos sitäkään. Hänet vietiin kaiketi magneettikuviin. Schuldt tai Hague kuitenkin päässee tekemään NHL-debyytin Sharksia vastaan vieraissa ylihuomenna. Merrillistä ei jäänyt oikein mitään mieleen, vaan hän oli tasaisen harmaa. Engelland blokkasi kolme laukausta, joista tärkein oli päätöserässä, kun hän esti Sharks-pelaajan laukauksen slotista 3v2-hyökkäyksen päätteeksi. Hyökkäyksestä viisi alaketjujen pelaajaa päätyi myös neutraaliin kategoriaan. Kolmosketju kokonaisuudessaan väläytteli ajoittain, mutta hyökkäyspelaamista puuttui kuitenkin tiettyjä jatkumoita eikä se rullannut sulavasti vaihdosta toiseen. Kemiat tuntuivat olevan vielä hieman hakusessa, vaikka viime kaudella Pirrin kuuman putken aikana (11gp 13pts joulu-tammikuussa) Stastny pelasikin hänen rinnallaan. Pirri ja Zykov painivat kyllä kohtalaisen hyvin päädyssä kokoihinsa nähden ja kykenivät pysymään kiekossa, mutta Zykovin jalkanopeus ei ollut ihan parhaalla mallillaan. Pirri sen sijaan liikkui minusta ketterästi ja pääsi livahtamaan kerran avauserässä läpiajoonkin, mutta viimeistely rystyltä ei mennyt längistä sisään ja hetken päästä sitten Sharks kavensikin 2-1:een. Stastny kirjasi ketjusta eniten peliaikaa 17:05 erikoistilanteiden takia. Ylivoimalla hän liikutti kiekkoa varmasti ja oli alivoimalla melko luotettava Carrierin parina, mutta tasaviisikoin anti jäi melko vähäiseksi. Nelosketjusta Reaves pelasi tasan kymmenen minuuttia ilman väläytyksiä, mutta ehti olemaan toki parissa nujakassa mukana ja taklata viidesti. Nosek laukoi puolestaan reilussa 12 minuutissa kolmesti, mutta aloitusympyrässä jäi parannettavaa. Nelosketju kuitenkin rouhi melko kiitettävästi läpi illan ja sai pidettyä pelin painopisteen vieraidenkin päässä omissa vaihdoissaan, koska jokaisella ketjun jäsenellä oli voimaa painia laitojen lähellä.
Näin ulkopuolisen ketjun seuraajan näkökulmasta on hyvä ajatus keskittyä raporteissa pelaajien suorituksiin kenttätapahtumien referoinnin sijaan. Highlightit tulee katsottua suurimmasta osasta pelejä, mutta niiden perusteella ei aina tiedä, miten yksittäiset pelaajat ovat pelanneet. Siksi siihen liittyen on kiinnostavaa lukea kommentteja Jatkoajan ketjuista.

Viime kaudella luin viesteistäsi vain viimeisen kappaleen, jonne olit kirjoittanut yleensä vähän auki nimenomaan näitä pelaajahuomioita.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Minustakin on paljon kiinnostavampaa antaa pisteitä pelaajille, kuin toistaa ottelun tapahtumat monen kappaleen kera. Noita pelaaja-analyysejä voisi ehkä vieläkin lyhentää, mutta jotain kirjallista kommenttia on tietenkin kiva olla. Ehkä ei tarvitsisi kelata läpi noita pelaajia, joille on annettu neutraali +/-. Antaa vaan perustelut tavallista paremmin tai huonommin pelanneille.

NBCSports Network sitten odotetusti jätti näyttämättä ottelun ensimmäiset oliko se kuusi minuuttia, ja tilanne oli silloin jo 2-0 Vegasille (koska edellinen matsi meni tietenkin pitkäksi, St. Louis - Washington). Harmitti vähän. Otteluun oli vaikea päästä heti sisälle, kun ei ollut nähnyt sitä alusta asti.

Kovasti NBCSN:llä hehkutettiin, että tässä on tämän hetken kuumin "rivalry" eli toisiaan vihaava seurakaksikko, Vegas ja San Jose. Tiedä sitten. Eilen eivät tainneet tunteet kuumeta ihan samalla lailla kuin edellisessä harjoitusmatsissa. Ehkä sitten ensi pelissä San Josessa, kun joukkueet kohtaavat kolmannen kerran lyhyen ajan sisään. Toki Evander Kanen poissaolo vaikutti varmaan myös tähän.

Mielestäni kolmosketju osoitti edelleen olevansa se Vegasin ongelmaketju. Ykkös- ja kakkosketjut pelaavat hyvällä tasolla ja tekevät pisteitä, ja neloskenttä rouhii entiseen tapaan ja sekoittaa vastustajan peliä, mutta mikä on kolmoskentän anti? Ei oikein mitään. Stastny on entistä näkymättömämpi kolmosketjussa, Zykov ei oikein päässyt peliin sisälle sillä tavalla kuin olisin harjoitusleirin perusteella odottanut, ja Pirri oli aika näkymätön myös. Uskoisin, että kun tuohon lyödään Tuch ja Eakin mukaan, niin sitten alkaisi jotain tulostakin syntyä, mutta mihin joutuu sitten Stastny, jos Glass jatkaa hyviä esityksiään?

Pelottaa tuo Schmidtin loukkaantuminen. Tuosta voi tulla ihan niin pitkä sairasloma kuin vaan on mahdollista. Toivotaan lyhyttä, mutta pelätään pahinta (loppukausi tai puoli vuotta).

Hyvä alku kaudelle, toivotaan, että pelin taso jatkuisi samana, niin eiköhän tästä hyvä tule.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Pelottaa tuo Schmidtin loukkaantuminen. Tuosta voi tulla ihan niin pitkä sairasloma kuin vaan on mahdollista. Toivotaan lyhyttä, mutta pelätään pahinta (loppukausi tai puoli vuotta).
Schmidtin tilaa tarkkaillaan viikoittain Gallantin mukaan, joten ehkäpä hän selviää vain 2-3 viikon levolla. Hague tai Schuldt pääsee siis kehiin huomenna, mutta Gallant ei vielä kertonut, että kumpi. Veikkaan kuitenkin Hagueta. Joka tapauksessa McNabb ja Theodore pääsevät urakoimaan seuraavien viikkojen aikana. Holden-Engelland pari pysynee yhdessä, mutta varmaankin sitten McNabb ja Merrill vuorottelevat tulokkaiden kanssa.

Mitä tulee tuohon kolmosketjuun, se voi olla jatkossa muodossa Pirri-Stastny-Tuch, koska tuo koostumus oli tehokas viime kaudella joulukuussa Pirrin tultua farmista ylös. Eakin voi sitten pelata nelosen keskellä tai Pirrin paikalla laiturina, jos Glass halutaan pitää pelaavassa kokoonpanossa.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mitä tulee tuohon kolmosketjuun, se voi olla jatkossa muodossa Pirri-Stastny-Tuch, koska tuo koostumus oli tehokas viime kaudella joulukuussa Pirrin tultua farmista ylös. Eakin voi sitten pelata nelosen keskellä tai Pirrin paikalla laiturina, jos Glass halutaan pitää pelaavassa kokoonpanossa.
Oma toivomukseni olisi Zykov-Eakin-Tuch kolmosketjuksi, mutta tämä jättää tosiaan Stastnyn pelipaikatta, joten tuskin tuo tapahtuu. Mutta ei siitä nyt tarvitse ainakaan vähään aikaan huolehtia, kun Tuch on ainakin viikkoja poissa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
2/82 San Jose vs. Vegas

Kokoonpano oli muutoin sama kuin edellisessä ottelussa, mutta Haguen päästyä tekemään NHL-debyyttinsä, puolustajaparit olivat McNabb-Theodore, Merrill-Holden ja Hague-Engelland eli se oli sittenkin Engelland, joka paimensi tulokasta rinnallaan.

1. erä
- Haguen avausvaihto tuli ajassa 1.11. Hän aloitti NHL-uransa oman pään aloituksesta ja tökkäsi aloituksen jälkeen kiekon hetkellisesti pois Thorntonin lavasta. Hetken päästä hän antoi kulmasta syötön pää ylhäällä keskelle Engellandille, jonka kautta tilanne purkaantui. Samassa vaihdossa vielä Hague pääsi uudestaan käsiksi kiekkoon Vegasin puolustussiniviivalla ja antoi toisenkin syöttönsä omien lapaan löytäen Stastnyn hyökkäyssiniviivalta, mutta tämä menetti kiekon. Vaihdon lopussa Thornton oli päästä karkuun Engellandin pihdeistä, mutta Fleuryn vastaantulo katkaisi hyökkäyksen. Seurauksena oli toinenkin oman pään aloitus, jonka ajaksi Hague ja Engelland jäivät kentälle. Vegas hävisi aloituksen, Burns kiersi maalin ja Hague irtosi vähän innokkaasti peittämään tämän rystylaukausta jättäen Engellandin hetkellisesti maalille 1v2-tilanteeseen, mutta Fleury piti kiekon itsellään eikä pudottanut reboundia eteensä, joten Haguen junnumainen höntyily ei kostautunut. Mitä tulee vielä Hagueen, kahdeksannella minuutilla hän aiheutti pitkän kiekon tavoitellessaan Paciorettya samassa laidassa, mutta hän paikkasi tilanteen sitten aloituksen jälkeen hyödyntäen mahtavaa ulottuvuuttaan, kun hän katkoi mailallaan syvyydestä annetun syötön kohti viivaa Glassin häviämän aloituksen jälkeen. Tuossa yksityiskohdassa tuli kuitenkin ilmi se, että Haguen ruhon ulottuvuudesta on suuresti hyötyä NHL:ssä. Kokonsa ansiosta hän pärjäsi läpi illan mielestäni myös erinomaisesti laitojen lähellä, kykeni sitomaan miehensä ja saamaan aikaan stoppeja vastustajan kulmapeleissä.
- Vegas meni johtoon avauserässä, kun Engelland haki päätykiekon ja jätti sen Haguelle. Tämä avasi vasenta laitaa pitkin pystyyn keskialueelle. Zykov ja Nosek pelasivat yhden kosketuksen siirroilla kiekon Carrierille vauhtiin ja tämän rannari suorasta luistelusta vasemmasta laidasta sinisen ylityksen jälkeen yllätti Jonesin längistä ilman maskia. Hague kirjasi siis debyytissään kolmossyötön.
- Puolivälissä erää laukaukset olivat 6-5, kun maalin lisäksi Zykov oli tuhlannut puolittaisen läpiajon laukomalla päin Jonesia Pirrin pomppivan syötön mentyä Sharksin puolustajien läpi selustaan. Glass puolestaan petasi Stonelle yhden maalipaikan avauskympillä.
- 12. minuutilla kakkosvitja osoitti kemioitaan, kun kaikki kolme karvasivat tiiviisti ylhäältä pakottaen Burnsin avaamaan epätarkasti kulmasta kohti Glassia, joka katkoi avauksen ilmasta ja heti sen perään Pacioretty tulitti slotista irtokiekon Jonesin syliin. Toinen hyvä osoitus tuon ketjun parantuneista kemioista oli tilanne keskialueelle, jossa Glass oli laidassa seisovilla jaloilla. Hän ei väkisin puskenut ylöspäin, vaan tiputti alas puolustajalle, joka syötti Stonelle keskialueelle ja samalla Glass oli kelannut itsensä uuteen vauhtiin alempaa saaden kiekon takaisin itselleen Stonelta, jonka jälkeen Glass ylitti vauhdilla keskialueen ja syötti sitten laitaan Paciorettylle, joka sai kävellä hyökkäysalueelle sisään.
- 14. minuutilla Vegas teki toisen maalin. Marchessault ryntäsi kulmaan päätykiekon perään E. Karlssonin kanssa. Hän hiillosti iholla niin paljon, että Karlssonin avaus ei tavoittanut kunnolla Burnsia Sharksin alueella b-pisteiden välissä, joten kiekko lipui Theodorelle asti viivaan, joka laukoi heti maalille ja sinne ehtinyt Marchessault ohjasi kiekon maaliin. Maalinjälkeisessä vaihdossa Glass ja Stone käänsivät pelin nopeasti keskialueella luoden 2v1-hyökkäyksen. Glass syötti vasemmasta laidasta rystyllä kohti takatolppaa, Stone otti haltuun, vei rystylle ja nosti sitten kohti maalia, mutta vastaliikkeestä huolimatta Jones torjui jotenkin vielä Stonen avopaikan, joten Glassin NHL-uran ensimmäinen syöttöpiste jäi vielä syntymättä. Stone-Glass kaksikolle 2+0 ja 0+2 -tehot eivät olisi olleet vääryys avauserässä.
- 18. minuutilla Couture pääsi avopaikkaan vasemmasta laidasta, mutta Fleury tuli vastaan ja torjui rannelaukauksen. Tuo oli ehkä isäntien erän paras maalipaikka.
- Laukaukset kirjattiin 9-13 lopulta. Aivan alussa Sharks oli pelin päällä, mutta kun Vegas puolusti jämäkästi ensimmäiset minuutit, peli tasoittui ja toisella puolikkaalla vierailla oli sitten laadukkaammat paikat. Vegas löysi melko paljon tilaa Sharks-puolustajien selustasta ylittäessään keskialuetta. Puolustaminen oli läpi illan jämäkkää ja pahimmat tilanteet olivat viivalaukauksien jälkeiset ohjurit. Kaikki ketjut rullasivat kivasti ja paineistivat aallottain saaden riistoja aikaan. Ihmeellistä oli se, että kumpikaan joukkue ei ottanut jäähyjä avauserässä.

2. erä
- Toisen erän avauskympillä Vegas otti kaksi kampitusrangaistusta Karlssonin ja Paciorettyn voimin. Ensimmäinen tappo sujui vaivatta, kun varsinkin Stone-Nosek pari teki hyvää työtä siniviivan tuntumassa vahvalla mailapaineella estäen E. Karlssonin sivuttaisliikkumiset. Toisella alivoimalla McNabb blokkasi Karlssonin rannelaukauksen slotista ja Fleury puolestaan torjui Labancin kääntörannarin slotista.
- Toisen puolikkaan alkuun Vegas sai ylivoiman kolmosketjun vahvan päätypelaamisen ansiosta ja lopulta Stastny vedettiin nurin. Tuon ketjunkin kemiat kyllä toimivat tässä pelissä jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäisessä ottelussa. Hague pääsi pelaamaan ylivoimaa Stonen viisikossa, kun puolestaan Theodore oli viivamiehenä Karlssonin viisikossa. Kummallakin viisikolla oli vaikeuksia päästä siniviivan läpi hyökkäysalueelle. Lopussa kuitenkin vieraat loivat yhden paikan, kun Stone jakoi oikeasta siivestä maalin eteen, mutta Pacioretty jatkoi tuhlaamistaan ja laukoi päin Jonesia kahdesta metristä.
- Päätösvitosella Vegas sai erän kolmannen jäähynsä, mutta hyödynsi sen kauden toisella alivoimamaalilla, kun Smith ja Karlsson voittivat kiekon Sharksin alueella oikeassa laidassa. Karlsson jakoi sitten poikittain painottomalle puolelle McNabbille, joka päätti nousunsa tarkkaan laukaukseen takayläkulmaan.
- Heti jäähyn loputtua Vegas iski neljännen maalin, kun Nosek taisteli siniviivan päällä kiekon ulos omalta alueelta ja vapautti aitiosta tulleen Pirrin läpiajoon. Tämä laukoi tolppaan, mutta rebound kimposi ilmaan ja meni maaliin lopulta taustalta tulleen Nosekin rintakehästä, vaikka Thornton tätä yrittikin horjuttaa.
- Laukaukset olivat erässä 6-10 ja blokit 1-4, joista melkein kaikki olivat tärkeitä blokkeja vierailta. McNabbin blokin lisäksi Couturella oli puolityhjä maali ylivoimalla Fleuryn uitua jo jäässä, mutta tämän yritys vasemmalta puolelta kilpistyi kaiketi Engellandiin. Mutta joo, oli kyllä nautinnollista katsoa pelaamista tässäkin erässä, kun yhteistyön jääkiekko jatkoi toimimistaan eikä puolustuksessakaan ollut suurta hätää Schmidtin poissaolosta huolimatta, vaan etukäteen pelätyt Holden ja Engelland ovat suoriutuneet kiitettävästi kahdessa ottelussa.

3. erä
- Päätöserän alkuun Vegas jäähyili, mutta tappoi kuitenkin kaksi alivoimaa. Paras paikka isännillä oli Labancin poikittaissyötöstä Burnsin one-timer, kun Couture oli siirretty ylivoimalla neliön keskelle päätöserässä, joten Burns pääsi laukojan paikalle, mutta Fleury liukui komeaan torjuntaan sivuttain. Heti tuon tilanteen perään Vegas iski lukemat 0-5:een, kun Stone ja Nosek karkasivat alivoimalla yv-hyökkäykseen, joka päättyi siihen, että Stone malttoi ja odotti, että E. Karlsson pudottautuu polvilleen jäihin ja vasta sitten Stone antoi namupassin takatolpalle, jonka Nosek puttasi varmasti maaliin. Bellemare-ikävä voidaan jo tässä kohdin unohtaa, koska Stone-Nosek kaksikko toimii vähintään yhtä hyvin kuin Bellemare-Nosek alivoimalla. Hauskaa on ja oli kyllä se, että kahdessa pelissä Vegas teki alivoimalla kolme maalia ja Sharks yhteensä kaikki tilanteet huomioiden kaksi osumaa.
- Viitisen minuuttia ennen loppua sitten Sharks rikkoi kuparisen, kun Fleury yritti sulkea reboundin, mutta ei yltänyt kiekkoon, vaan Goodrow nosti sen Fleuryn nenän edestä tyhjäksi jääneeseen maaliin. Jatkotilanteessa Sörensen tuuppasi Hagueta selästä ja siitä alkoi suuri paininäytös, jossa muun muassa Thornton hieroi W. Karlssonin naamaa huolella ja Engelland nujakoi muistaakseni Sörensenin kanssa yrittäen toki myös puolustaa Karlssonia. Mutta joo, suihkuun lähtivät painien jälkeen lopulta Karlsson, Engelland ja Hague sekä isänniltä Thornton, Sörensen ja Goodrow. Viimeiset minuutit pelailtiin vain pois kuleksimasta, joten Golden Knights nappasi maalein 5-1 kauden toisen voittonsa.

Arvosanataulukko
++ Nosek, McNabb
+ Fleury, Theodore, Hague, Karlsson, Smith, Marchessault, Stone, Glass, Zykov, Pirri, Stastny, Reaves, Carrier
+/- Engelland, Merrill, Holden, Pacioretty
-
--

Nosek pelasi uransa ensimmäisen kolmen pisteen pelin NHL:ssä. Pelin jälkeen hän totesi, että sentteri on hänelle parempi pelipaikka ja se on kyllä näkynyt alkukaudella, sillä mielestäni hän on näyttänyt paremmalta kuin kertaakaan viime kaudella laiturina. 2+1 tehoilla ansaitsee ilman muuta kaksi plussaa, koska niin väkivahvan illan Nosek pelasi jokaisella osa-alueella ja peliaikaa kertyi nelossentterille hurjat 17:13. Alivoimalla hänestä ja Stonesta on muodostumassa jopa Karlsson-Smith kaksikon kaltainen ase maalipaikkojen luontiin miesvajaallakin. Näillä otteilla en myöskään peluuttaisi Eakinia Nosekin tilalla, vaan laittaisin tämän Pirrin tai Zykovin tilalle ennemmin laituriksi, koska Nosekin on pysyttävä kokoonpanossa ja sentterinä hän näyttää löytäneen kotinsa. McNabb ansaitsee myös kaksi plussaa uransa ensimmäisestä alivoimamaalista, mutta myös oman pään työskentelystään, joka oli loistavaa ja kruununa oli se blokki E. Karlssonin rannelaukaukseen slotista. Jääaikaa kertyi yli 21 minuuttia, joista viisi minuuttia alivoimalla ja kun omiin ei mennyt sinä aikana yhtään osumaa, on vaikea vaatia enempää McNabbilta. Kiekollisenakin hän oli luotettava syöttäjä.

Fleury olisi saanut kaksi plussaa nollapelillä, mutta nyt on tyytyminen yhteen. Hyviä ja varmoja torjuntoja oikeastaan läpi illan ja kun peli oli jo ratkennut, oli varaa antaa yksi lahjamaali, mutta tuloksena oli kuitenkin voitto 800. NHL-pelissä. Theodore saa plusssan syöttöpisteestä ja virheettömästä illasta 19:36 peliajalla. Haguen debyytistä kirjoitinkin jo ylempänä, mutta se oli tosiaan lähes virheetön sitä alun yhtä höntyilyä lukuun ottamatta. Hänellä riitti käsien ja aivojen nopeus siirtämään kiekkoa eteenpäin omalla alueella ilman menetyksiä ja kiekottomana puolestaan hän oli hyvä puolustussuuntaan 1v1-tilanteissa eikä vuotanut ollenkaan. Laukauksia maalia kohti merkittiin nolla, mutta ylivoimalla hän tulitti kyllä pari kertaa yli maalin, joten siinä jäi vielä parannettavaa. Kymmenen minuutin käytösrangaistus myllyjen lopuksi päätti iltapuhteen viisi minuuttia ennen loppua, mutta Hague selvisi kunnialla sen ajan (13:57), jonka hän oli jäällä. Tilastorivi näyttää itse asiassa puhdasta nollaa kymmentä jäähyminuuttia lukuun ottamatta.

Hyökkäyksestä kaikki saavat yhden plussan lukuun ottamatta paikkoja eniten tuhlannutta Paciorettya. Ykkösketjun pojat värkkäsivät yhteensä pari maalia, joista toisen alivoimalla. Hienoa, että Marchessault sai gorillan selästään toisessa pelissään. Ykkösketju ei ollut ihan niin dominoiva kuin edellisessä pelissä, mutta loi kuitenkin paikkoja tasaiseen tahtiin yhä. Kakkosvitjasta Glass hävisi vähän kuvasta avauserän jälkeen, mutta olisi kyllä ansainnut ainakin yhden syöttöpisteen, mutta Stonen viimeistely takkusi ja tämä kunnostautuikin vain kahden syöttöpisteen kerääjänä myöhemmin. Kolmosketju paransi ehkä eniten viime pelistä ja jokainen tuosta kolmikosta oli entistä paremmin pelin sisällä. Zykov laukoi kolmesti, Stastny kahdesti ja Pirri kerran. Laiturit pääsivät tehoille syöttöpisteiden myötä, kun Zykov oli mukana avausmaalissa ja Pirri neljännessä osumassa. Stastnyn pistetili jäi vieläkin avaamatta, mutta en ole siitä huolissani, kun koko ketjun yhteistyö oli kuitenkin jo paljon parempaa ja he kykenivät pysymään kiekossa hyökkäysalueellakin. Nelosketjusta Carrier teki vapauttavan avausmaalin ja Reaves puolestaan taklasi peräti yhdeksän kertaa, joista yksi kohdistui avauserässä Middletoniin, joka kaiketi jätti pelin kesken, koska taklaus oli niin painava, mutta puhdas suoraan ylävartaloon Sharksin alueen kulmauksessa. Reavesin liike näytti toissa päivää pykälän paremmalta ja hän katkoi keskialueella pari kertaa hyvin vastustajan avauksen, joten siitä hyvästä hän saa yhden plussan.

Neutraaliin kategoriaan jäivät sitten Paciorettyn lisäksi puolustuksesta Engelland, Holden ja Merrill, joista kukaan ei pettänyt, muttei myöskään loistanut. Holden oli muuten peliaikakuningas toistamiseen kellotettuaan 22:52, joista ylivoimallakin 1:34, mutta nuo minuutit tulivat lopussa, kun Vegas ei enää laittanut kuumimpia pelaajiaan kentälle loukkaantumaan pelin ratkettua. Mutta joo, @ritaripervonen ennuste tai toivomus Holdenin tasonnostosta on toistaiseksi toteutunut yli odotusten ja hänestä on tullut kesän aikana luotettava työjuhta, joka ei enää vuoda kiekollisenakaan juuri ollenkaan, vaan siirtokiekot oman alueen päädystä menevät keskialueelle tai sitten omien lapaan, jotka hoitavat ne keskialueelle.

Ja näin. Kello seis. Raportin laatimiseen kului 54 minuuttia, pirskatti. Tavoite puolesta tunnista venyi, kun asiaa oli niin paljon, mutta jospa seuraavan pelin saisi tiivistettyä vielä paremmin. Jatketaan harjoituksia Bostonia vastaan seuraavaksi, mutta näemmä vasta keskiviikkona.
 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
@ritaripervonen ennuste tai toivomus Holdenin tasonnostosta on toistaiseksi toteutunut yli odotusten ja hänestä on tullut kesän aikana luotettava työjuhta, joka ei enää vuoda kiekollisenakaan juuri ollenkaan, vaan siirtokiekot oman alueen päädystä menevät keskialueelle tai sitten omien lapaan, jotka hoitavat ne keskialueelle.
Kausi tosiaan avattiin kahdella selvällä voitolla San Josesta. Tämä osoittaa, etteivät viime kauden karmeat loppuhetket ainakaan jättäneet mitään haikammoa ritareille.

Hienoa, että Holden on onnistunut. Varsinkin Schmidtin loukkaannuttua on erittäin tärkeää, jottei ketään tulokasta tarvitse peluuttaa liikaa, vaan esim. Hague voidaan rauhassa ajaa sisään NHL-kuvioihin. Toivottavasti koko puolustuksen taso säilyy yhtä hyvänä, eikä Schmidtin loukkaantumisjakso ole yhtä kitulias voittokertymän suhteen kuin viime kaudella.

Jos olin Holdenin suhteen oikeassa, niin taisin turhaan epäillä Nosekin taitoja sentterinä ainakin parin ekan pelin perusteella. Valmennukselta oli hyvä veto laittaa Stone Nosekin alivoimakaveriksi. Nyt Nosek saa entistä enemmän peliaikaa alivoimalla, jossa hän on parhaimmillaan. Mikäli tuo pari pidetään kasassa ja onnistuu jatkossakin, ei tosiaan tarvitse Bellemarea enää kaipailla.

Kausi on toki vasta ihan alussa ja katsotaan, mihin suuntaan tämä tästä lähtee. Alku on kuitenkin hyvä ja antaa toiveita, että nähdään jälleen hyvä kausi Vegasilta.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ja näin. Kello seis. Raportin laatimiseen kului 54 minuuttia, pirskatti. Tavoite puolesta tunnista venyi, kun asiaa oli niin paljon, mutta jospa seuraavan pelin saisi tiivistettyä vielä paremmin.
Ehdotan:

- nuo erien kertaukset voi jättää lyhyemmiksi. Minulle riittäisi ainakin maalien kertaus, ja sitten listata erikoistapahtumat, kuten loukkaantumiset, tappelut, jne.

- arvosanoja voisi vielä yksinkertaistaa pelkiksi plussiksi ja miinuksiksi (kahden ja yhden plussan/miinuksen sijaan). Ja sitten tosiaan vain lyhyesti antaa syyt, miksi joku oli kentän kuningas tässä pelissä ja miksi joltakin tämä peli pääsi menemään "ohi". Plussia tullut ehkä annettua liian helposti näissä kahdessa ekassa pelissä, vaikka joukkue hyvin on pelannutkin? Ehkä sen plussan ansaitsemiseen tarvittaisiin joku erikoisen hyvä peli?

Kiitos kuitenkin edelleen suurenmoisista otteluraporteista!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Ensi yönä vastassa on tosiaan Boston. Harjoituksissa on nyt pari päivää menty samoilla ketjuilla ja puolustajapareilla kuin viimeksi Sharksiakin vastaan, joten muutoksia ei ole oletettavissa, vaan Schuldt ja Roy ovat edelleen katsomossa loukkaantuneiden Eakinin ja Tuchin seurana. Eakin on luistellut jo yksinään, mutta Boston-peli tulee hänelle vielä liian aikaisin. Hän saattaa kuitenkin pelata myöhemmin tällä viikolla. Ylivoimaviisikot ovat myös pysyneet samoina kuin San Josessa eli Hague-Stone-Pacioretty-Glass-Stastny on yksi viisikko ja Theodore-Karlsson-Marchessault-Pirri-Smith toinen.

Wolvesin kausi alkoi peräti 5-8 tappiolla Grand Rapidsille, vaikka laukaukset olivat isännille 40-28, mutta Danskilla ei ollut ihan paras iltansa. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että köyhän miehen Teräväinen eli Lucas Elvenes aloitti uransa Pohjois-Amerikassa neljän pisteen illalla keräten 1+3 tehot. Hän sai ensin ylivoimalla kakkossyötön Wolvesin kauden avausmaaliin, jonka teki Quinney. Coghlan jakoi viivasta vasempaan siipeen, Quinney otti pari potkua kohti maalia ja laukoi sitten ranteella kärkiveivin jälkeen kiekon ylänurkkaan ohi blokin. Brown ja McKenzie olivat ykkösylivoiman muut jäsenet. Youtube-koosteessa ei valitettavasti näkynyt Elvenesin AHL-uran avausmaalia toisen erän alussa, mutta loput syöttöpisteet kylläkin. 4-6 kavennusmaalissa hän pelasi keskialueella laitaa pitkin ylöspäin Quinneylle, joka löysi slotista McGinnin ja tämän suora laukaus ohitti Pickardin. 5-6 kavennuksessa puolestaan Elvenes oli hyökkäysalueen kulmassa ja syötti osin sokkonakin taaksepäin McKenzielle, joka laukoi terävästi läheltä oikeaa b-pistettä maalirautaan, mutta ehti omaan reboundiinsa ja löi sen ilmasta sisään. Elvenesin lisäksi tehoilijoita olivat Quinney (1+1) ja Coghlan (0+2). Toinen nuorukainen eli Ben Jones keräsi yhden syötön ja se oli juuri Elvenesin maaliin. Twitter-kommenttien perusteella maali syntyi irtokiekosta maalin kulmalta. Muuan Alex Tuch keräsi pari vuotta sitten myös Wolves-debyytissään neljä tehopistettä, joten toivottavasti Elvenesin tulevaisuus on yhtä kirkas, vaikkei häntä toki olla nostamassa ylös kolmen AHL-pelin jälkeen toisin kuin Tuchia.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
3/82 Golden Knights vs. Bruins

Kokoonpano oli sama kuin edellisessä pelissä tosiaan.

1. erä
- Laukaukset olivat 12-11. Golden Knights oli ensimmäiset minuutit mankelissa, mutta sitten peliminuutit 5-15 se oli vuorostaan pelin päällä niin sanotusti voittaen paljon kaksinkamppailuja ja rullaten neljällä ketjulla. Fleury joutui työskentelemään lähinnä erän alussa ja lopussa siis, kun välissä Vegas hallitsi kiekkoa
- Avausmaali syntyi kuudennella minuutilla ylivoimalla, kun Stastnyn avustuksella Glass karvasi kiekon päädyssä takaisin isännille, löysi slotista Paciorettyn ja tämä siirsi vielä viereen Stonelle, joka laukoi oikeasta laidasta Raskin räpylän kautta kiekon sisään. Paciorettylta komea viimeinen syöttö, mutta myös Glass ansaitsee kehut mailapaineestaan päädyssä, jonka ansiosta Bruins ei saanut purettua pakkopeliä
- Vegas iski toisen osuman parin minuutin päästä. Karlsson tavoitteli ohjurisyötöllä Smithia oikealta takatolpalta, mutta tämä ei osunut poikittaissyöttöön. Kiekko ajautui kulmaan/laitaan, jossa Marchessault oli Bergeronia ja Pastrnakia nokkelampi voittaen irtokiekon isännille. Sitten hän syötti poikittain vasemmalle takatolpalle, jonne Smith oli kiertänyt ja tämä sai nostaa kiekon rauhassa maalin kattoon ohi voimattoman Raskin. Ykkösketju jatkoi siitä, mihin jäi Sharks-peleissä Smithin iskiessä jo kauden kolmannen osumansa
- Vartin kohdalla Hague oli lähellä saada uran ensimmäisen tehopisteensä NHL:ssä, kun ykkösketjun pitkän hyökkäysalueen hyökkäyspelin päätteeksi Karlsson syötti siniviivassa poikittain Haguelle, joka laukoi ranteella kohti maalia. Marchessault ohjasi matkalla kiekon ohi Raskin, mutta teki sen korkealla mailalla, joka oli Carlon pään korkeudella, joten maali hylättiin ansaitusti
- Boston tuli tasoihin erän toisella puolikkaalla. Ensin 11. minuutilla Engellandin siirtokiekko pysähtyi laidassa Bergeroniin, joka pelasi sen heti kulmaan Marchandille. Hague yritti mennä peittämään poikittaissyöttöä maila ojennettuna, mutta taitava Marchand löysi raon syöttää Haguen mailan ohi tämän längistä takatolpalle liukuneelle Pastrnakille, joka ohitti vaivatta Fleuryn ennen kuin Stone ehti häiritsemään. Engellandin olisi pitänyt vain saada kiekko ulos alueelta, eipä siinä muuta. Hagueta en syyttäisi siitä, että hän ei saanut poikittaissyöttöä katki, kun antajana oli kuitenkin Marchandin tasoinen yksilö
- Tasoitus tuli erän lopussa ylivoimalla. Ensin Krug pommitti viivasta lyöntilaukauksen Fleuryn paketin läpi, mutta McNabb siivosi maaliviivalta kiekon. Purku meni kuitenkin Marchandin lapaan oikeaan laitaan ja tämä laukoi heti kohti puolityhjää maalia, mutta Nosek vuorostaan ehti blokkaamaan vedon katsomoon. Hetken päästä sama viisikko teki uuden YV-haun omasta päästä ja onnistui tekemään maalin, kun Pastrnakin pudotus päädystä vasempaan siipeen löysi Marchandin, jonka one-timer ohitti Holdenin blokin eikä Fleury saanut hivenen pyörivää kiekkoa pysäytetyksi. Maali oli Vegasin ensimmäinen päästetty AV-osuma tällä kaudella

2. erä
- Toisen erän alkuun Bruins teki kaksi maalia lisää. Ensin Theodore nosti hyökkäyksen omalla jalalla, mutta dumppaus päätyyn pysähtyi hyökkäyssiniviivalle. Pastrnak käänsi pelin painopisteen biljardisyötöllä laidan kautta toiseen päätyyn, Marchand otti kiekon haltuun siniviivan kulmassa ja päätti puolittaisen läpiajon tarkkaan laukaukseen suorasta luistelusta ohi Fleuryn ennen kuin McNabb ehti paikata Theodoren puuttumisen
- Vieraiden neljäs maali syntyi siitä, kun Holden-Merrill pari ei päässyt paineen alta pois vuorostaan, vaan Kuraly katkoi Holdenin siirtokiekon päädyssä, pelasi viivaan Carlolle, tämä levitti Krugille, joka laukoi kohti maalia ja Reaves ohjasi kiekon vahingossa omaan maaliin yrittäessään blokata laukauksen
- Puolustuksen haavoittuvuus tuli hyvin esille tässä pelissä ja erityisesti toisen erän alkupuoliskolla, kun Bruins pystyi pysymään hyvin kiekossa syvyydessä maalin takana eikä Vegasin alakerta saanut stoppeja aikaan laidassa, vaan juoksi lähinnä vain kiekon perässä, kun Bruins kierrätti kiekkoa rännisiirroilla puolelta toisella ja suojasi sitten sitä vahvasti. Nuo siirrot puolelta toiselle aiheuttivat sekaannuksia isäntien puolustusalueen puolustuspelaamisessa ja Fleury joutui ottamaan 3-4 tärkeää lähitorjuntaa, kun mm. Coyle ja Pastrnak pääsivät kokeilemaan lähietäisyydeltä. Hague-Engelland pari hukkasi nimenomaan kerran Coylen, kun kumpikin oli yhtä aikaa maalin takana ja puolestaan Merrill-Holden parilla tuntui olevan koko ajan vähän kiire myös. McNabb-Theodoren parin suurin kömmähdys oli puolestaan se, että lähellä erän puoliväliä Pastrnak pääsi pujottelemaan heidän välistään suoraan läpiajoon, mutta laukoi ohi maalin
- Isännillä oli toisella puoliskolla paikkoja kavennukseen. Stone käynnisti omalta alueelta yhden 3v1-hyökkäyksen, mutta Pirri leikkasi keskelle ja aikaili sitten sen verran, että laukaus jäi piippuun. Merrillillä oli puolestaan yksi paikka tintata avopaikasta painottomalta puolelta, mutta hän haki vielä turhaan Karlssonia takatolpalta. Erän lopussa puolestaan Stone piti kiekon hyökkäysalueella siniviivan tuntumassa ja pelasi sen syvyyteen kulmaukseen Glassille, jonka rystykääntö kohti maalin edustaa pomppi Paciorettylle ja tämän nopea viritys kilahti niin ristikulmaan kuin laukaus voi vain osua. Pacioretty ehti jo tuulettaa maalia, koska kiekko pomppasi alaspäin, muttei kuitenkaan ylittänyt maaliviivaa
- Erä oli niukasti kuitenkin Bruinsin maalienkin lisäksi, vaikka Vegas paransi hieman toisella puoliskolla. Laukaukset kahden erän jälkeen olivat 27-24

3. erä
- Päätöserän alku oli Bruinsilta väkivahva, sillä sen päätylautakarvaus aiheutti sen, että Golden Knightsin puolustuskuusikko ei vain saanut toimitettua kiekkoja hyökkääjien lapoihin paineen alta, vaan laukaukset kirjattiin peräti 0-7 mainoksille mentäessä
- Vegas otti kaksi jäähyä avauskympillä. Ensin Hague koukki Heinenia maalin takana jäätyään väärälle puolelle ja myöhemmin McNabb otti kiinnipitämisjäähyn. Molemmat jäähyt johtuivat juuri siitä, että puolustajat eivät saaneet stoppeja aikaan omalla alueella laidoissa, kun Bruins mylläsi kaikilla ketjuillaan ja pysyi ihailtavan hyvin kiekossa kiinni rännikierrätyksillä. Molemmat alivoimat Vegas kuitenkin selvitti lopulta
- Jäähyjen välissä kuudennella minuutilla Marchand oli tehdä hattutempun, kun keskialueen roikkukiekko tavoitti tämän Holden-Merrill parin selustasta, mutta Merrill ehti tulla vielä takaa paikkaamaan heikon sijoittumisensa ja ehti tökätä kiekon irti Bradilta, kun tämä oli viemässä kiekkoa rystylle
- 13. minuutilla Boston oli myös lähellä naulata pelin lopullisesti, kun DeBrusk polki karkuun Haguen estelyistä huolimatta ja taustalta tuli vielä Backes irtokiekkoon, mutta molempien yritykset kilpistyivät logoon. Tuossa tilanteessa näkyi kyllä karusti kuitenkin se, että Haguella on vielä työstämistä jalkanopeuden kanssa, vaikka hän olikin osin seisovilla jaloilla DeBruskia vastaan, mutta siltikin
- Vegas pääsi peliin mukaan vielä kuutisen minuuttia ennen loppua saatuaan ylivoiman, jonka se hyödynsi. Stone ja Theodore kierrättivät takakolmiossa kiekon Paciorettylle, jonka tulinen rannelaukaus ohitti Raskin etukulmasta. Glass teki puolittain maskia. Maali oli Vegasin kolmas YV-osuma kolmeen otteluun ja kaikissa on ollut mukana Stone. Vielä kun toinenkin viisikko saisi yhden onnistumisen, ylivoimaan voisi olla vielä tyytyväisempi, mutta ainakin Stonen ansiosta se näyttää paremmalta kuin viime kaudella
- Vajaat pari minuuttia ennen loppua Fleury otettiin maaliltaan, mutta kiri jäi vajaaksi, kun Bruins onnistui purkamaan ainakin kolmesti loppuvaiheissa eikä Vegas kyennyt luomaan enää vaarallisia maalipaikkoja, joten kauden ensimmäinen tappio oli tosiasia maalein 3-4. Vaikea oli voittaa, jos päätöserässä tappioasemassa pelaaminen alkaa vasta päätösvitosella

Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Smith, Marchessault, Stone, Pacioretty, Glass
+/- Stastny, Fleury, Nosek
- Theodore, McNabb, Merrill, Holden, Hague, Engelland, Pirri, Zykov, Carrier, Reaves
--

Kärkiketjut olivat oikeastaan ainoat positiiviset asiat illassa. Kahden erän jälkeen Glassin ketjun ollessa jäällä laukaukset kohti maalia olivat Vegasille 6-2 ja paikat 7-4. Karlssonin ketjun luvut olivat 8-3 ja 8-1. Molemmat ketjut myös vastasivat Vegasin illan maaleista. Yhden kerran toisessa erässä Stastny sai pelata Glassin paikalla kakkosketjussa, mutta heti seuraavassa vaihtokierrossa paikat olivat taas ennallaan, mutta ehkä kyseessä oli jokin lyhytaikainen herättely Gallantilta. Glass tosin pelasi taas niin mainiosti, että ei tuo ketju tarvitse Stastnya, koska Glass järjestelee paikkoja vähintään samaan tahtiin. Sen sijaan sen yhden vaihdon, jonka Pirri-Glass-Zykov oli yhdessä, Bruins mylläsi isäntien päädyssä ja loi hyvän maalipaikan röyhkeällä nousulla laidasta maalille, kun Pirrin ja Merrillin kommunikaatio ei pelannut, joten Stastny on arvokkaampi palanen kolmosketjussa. Mitä tulee vielä Glassiin, hän oli ahkerin laukoja neljällä laukauksella, joten Gallantin toive siitä, että Cody myös itse ampuisi, toteutui ainakin tässä pelissä. Paras paikka oli avauserässä, kun Stone riisti laidassa ja syötti keskelle Glassille, jonka rannelaukaus lähti räväkästi kohti vasenta yläkulmaa, mutta Rask veti pidemmän korren. Ykkösketjusta ei tarvitse sanoa mitään, se jatkoi samaa vahvaa virettään kuin aiemmissa peleissä ja kuuluu ilman muuta yhteen.

Neutraaliin kategoriaan kirjaan vain kolme pelaajaa. Fleury ei oikeastaan voinut maaleille mitään, mutta otti sitten tukun hyviä lähitorjuntoja, mutta koska hän hävisi, iltaa on vaikea laittaa plussan puolelle. Ehkä parhaana päivänä Marchandin 2-2 tasoitus olisi jäänyt rintapanssariin. Stastny oli alaketjujen varmin suorittaja. Ei hänkään loistanut, muttei tehnyt virheitä kiekollisena ja pärjäsi kamppailuissa. Aloitusprosentti oli myös joukkueen paras 53% ja hänet vaihdettiin kerran avauserässä Glassin tilalle ottamaan puolustuspään aloitus, vaikka toki Glass napsi myös taas pari aloitusvoittoa omassa päässä eikä hänenkään aloitusprosentti 46% ollut siis mikään karmea. Nosekin aloitusprosentti oli 30%, mutta muutoin hän oli nelosketjun luotettavin yksilö ja ansaitsee puhtaat paperit oltuaan alivoimalla taas hyvä. Avauserässä hänen ohjauksensa keskialueelle loi 2v1-hyökkäyksen, joka päättyi kuitenkin Carrierin aikailuun ja Krugin katkoon.

Hyökkääjistä pettivät alaketjujen laiturit. Carrier ja Pirri aikailivat ylivoimahyökkäyksissä, Reaves teki oman maalin ja Zykov oli muuten vain kovin pehmeä laidan lähellä tällä kertaa eikä pysynyt kiekossa Pirrin tavoin kovinkaan hyvin. Kahden erän jälkeen kolmosketjun ollessa jäällä laukaukset kohti maalia olivatkin 1-5, joten paikkojen luonti oli vaikeaa, kun fyysisyys ei laitureilla oikein riittänyt. Nelosketjun laiturit puolestaan eivät ihan aina myöskään vakuuttaneet laitojen lähellä kiekollisina paineen alla ja jäivät pakkaselle tehotilastossa.

Koko puolustuskuusikko ansaitsee yhden miinuksen, koska kukaan ei oikein pelannut hyvin, vaan jokainen oli ongelmissa Bruinsin korkean karvauksen alla. Holden-Merrill parilla tuntui tosiaan olevan koko ajan vähän kiire kuten jo ylempänä totesin. Holden oli varsinkin ongelmissa kiekollisena ja taantui viime kauden tasolleen kahden hyvän pelin jälkeen. Merrillkään ei luistellut yhtä sulavasti kuin parhaimmillaan ja teki vähän hätäisiä siirtoja myös paineen alla, mutta ne eivät olleet kuitenkaan ihan yhtä huonoja kuin Holdenilla, mutta sijoittuminen oli sitten puolestaan vähän heikompaa kuin Holdenilla oman maalin läheisyydessä. Ykkösparista Theodore saa ottaa nimiinsä Bruinsin kolmannen osuman eikä toinenkaan miinus ollut kaukana, kun Pastrnak sai kävellä hänen ja McNabbin välistä läpiajoon. Theodoren syötöt alhaalta keskialueelle eivät olleet myöskään niin tarkkoja kuin parhaimmillaan ja oikeastaan vain ylivoimilla hän pystyi syöttämään kiekkoja omien lapaan pyörittäessään peliä viivassa. Hague-Engelland pari puolestaan pelasi vain 13:52 ja 16:04, mutta ehti siinäkin ajassa jäämään pakkaselle Bruinsin avausmaalin takia eivätkä lisätakaiskutkaan olleet kaukana, kun toisessa erässä Coyle jäi vapaaksi maalin kulmalle molempien oltua yhtä aikaa maalin takana ja päätöserässä puolestaan sitten Hague jäi jälkeen DeBruskista luistelukilvassa. Hague myös joutui ottamaan yhden rangaistuksen jäätyään jälkeen omalla alueella miehestään. Pitää kuitenkin antaa tunnustusta myös vierasjoukkueen hyökkäyspelisuunnitelmalle, joka toimi tosiaan hienosti Vegasin haavoittuvaa alakertaa vastaan.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
4/82 Arizona vs. Vegas

Yöllä Golden Knights koki toisen peräkkäisen tappion, kun Arizona oli selkeästi parempi maalein 4-1. Kokoonpano oli taas muuten sama kuin viime peleissä, mutta Subban aloitti ensi kertaa tällä kaudella tolppien välissä.

Avauserässä laukaukset menivät suhteellisen tasan, mutta se johtui siitä, että Vegas laukoi 11 kertaa kahden ylivoimansa aikana, mutta muutoin tasaviisikoin vedot olivat isännille peräti 12-3. Avauskympillä Vegas pääsi isäntien alueelle kontrolloidusti vain ensimmäisen ylivoimansa aikana, mutta senkin aikana lähempänä maalintekoa oli Arizona, kun Theodore kompuroi viivassa ja Grabner polki alivoimalla karkuun, mutta Subban torjui patjallaan kämmmenkudin. Vegasin alakerralla oli Boston-pelin tavoin ajoittain suuriakin ongelmia päästä pois paineen alta. Erityisesti Holden aikaili monesti niin kauan kiekon kanssa, että häneen ehdittiin iskeä kiinni ja seurauksena oli menetys. Oikeastaan vain Theodore ja Hague ymmärsivät liikuttaa kiekkoa lähes välittömästi eteenpäin omalla alueella, kun sen sijaan muilla puolustajilla päätöksenteko kesti ja kesti, mutta Holden oli räikein aikailija. Subban oli heittämällä avauserän paras pelaaja vierasjoukkueesta, sillä kahdesta päästetystä maalista huolimatta hän torjui 4-5 avopaikkaa maalin läheltä reboundeista. Ottelun avausmaali syntyi noin erän puolivälissä, kun Söderberg syötti poikittain Garlandille, joka ajautui nollakulmaan, mutta käänsi kiekon Haguen luistimen kautta ohi Subbanin, joka peitti hieman liiaksi etukulmaa mielestäni. Erän päätösminuutilla syntyi puolestaan 2-0 osuma. NHL-debyyttinsä tehnyt Hayton sai syötön siniviivan päälle ja taisteli yhdellä kädellä Stastnyn pihdeistä kiekon eteenpäin hyökkäysalueelle Dvorakille. Syntyi 2v2-tilanne, joka päättyi siihen, että Dvorak lätytti kiekon takatolpalle yli heittäytyneen Holdenin ja Schmaltz kiiruhti sinne ohjaamaan kiekon tyhjiin, kun Merrill ei pysynyt perässä rynnättyään miehestään ohi sekunteja aiemmin. Vegas kuitenkin kavensi vielä neljä sekuntia ennen taukoa, kun Glass pelasi kulmasta irtokiekon viivaan, McNabb levitti ja Theodore laukoi ranteella tarkasti ohi Kuemperin. Arizona haastoi vielä turhaan ja sai pelinviivyttämisrangaistuksen, kun Pacioretty ei missään vaiheessa ollut lähelläkään häiritä maalivahtia maalin edessä, vaikka maila oli Ekman-Larssonin kainalossa. Taukoluvut 2-1 mairittelivat jopa vieraita joka tapauksessa.

Toisessakaan erässä ei tapahtunut ryhtiliikettä. Subban meni lisäksi jälleen vaihteeksi rikki ja Fleury vaihdettiin maaliin erätauolla. Gallantin mukaan Subbanin tilaa tarkkaillaan päivittäin eli mistään vakavasta ei pitäisi olla kyse, mutta harmillista, että hyvän avauserän jälkeen hän joutui vetäytymään pelistä pois. Erän alun ylivoima oli heikko. Sen kruunasi Pirrin jättöyritys viivassa Haguelle. Metrin syöttö taaksepäin meni kaksi metriä ohi ja kiekko valui keskialueelle. Heti jäähyn päätyttyä Garland karkasi boksista suoraan läpiajoon Oesterlen avauksesta ja veivasi kiekon maaliin ohi kylmän Fleuryn. Engelland-Merrill paria ei paljoa kiinnostanut varmistaa selustaa kesken hyökkäyspään kulmarallin ja siksi ykkösvitja sai miinukset myös tilillensä menetyksen jälkeen. Hetkeä myöhemmin puolestaan Keller pääsi puolittain läpi vasemmasta laidasta, mutta Fleury potki vastaan ja otti hanskatorjunnan pelastaen puolestaan McNabb-Theodore parin, jonka selustassa oli ollut tilaa. Tuo tilanne syntyi siitä, kun Pirri aikaili laukauksensa kanssa ja sitten häneltä riistettiinkin kiekko tylysti takakarvaamalla ja nopean käännön myötä Keller karkasi tekopaikkaan. Erän toinen puolisko oli jo hieman parempaa pelaamista vierasjoukkueeltakin. Kärkiketjut loivat pari puolittaista maalipaikkaa ja Stastny pelasi herättelynä yhden vaihton kakkosketjun keskellä tuloksetta. Seuraavalla ylivoimalla kuitenkin vastustaja pääsi taas läpiajoon, mutta Fleury nollasi Stepanin rystynoston. Theodore luisteli selkä suorana omiin päin eikä saanut katki Hinostrozan lättyä Stepanille vauhtiin. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla syntyi käytännössä jo ratkaisu, kun Glass hävisi puolustuspään aloituksen Söderbergille. Stone ja Pacioretty eivät ehtineet blokkaamaan Hjalmarssonin lyöntilaukausta kohti etukulmaa eikä maskin takana ollut Fleury ehtinyt reagoida ajoissa, joten ruotsalaispuolustaja katkaisi 94 ottelun maalittoman putkensa, joten toiselle tauolle mentiin 4-1 tilanteessa. Ennen peliä kävi muuten ilmi se, että Karlssonilla on jokin pieni vamma, jonka takia hän ei ole ottanut aloituksia, vaan ne on hoitanut Marchessault. Kings-harjoituspelissähän hän ei pelannut päätöserässä kaaduttuaan laidassa vähän kätensä päälle, joten 1+1=2, mutta ainakin hän on tarpeeksi pelikykyinen muutoin, mikä on tärkeintä. Kuitenkin toisessa erässä Karlsson otti ainakin yhden keskialueen aloituksen sen jälkeen, kun Marchessault oli vaihdettu pois, joten en sitten tiedä, että mikä on tarkka tilanne ruotsalaisen käden suhteen, mutta ehkä se on menossa parempaan päin jo.

Päätöserässä Vegas pesi kasvojaan ja vei laukaukset 5-13. Mitään mahtavia maalipaikkoja se ei edelleenkään kyennyt luomaan, mutta sekoitetuilla ketjuilla pelaaminen piristi edes hieman. Stastny pelasi valtaosan erästä kakkosketjun keskellä, mutta eipä tuo vaihto tuonut mitään erityistä Stonen ja Paciorettyn pelaamiseen, vaan jopa päinvastoin. Ykkösketju pysyi yhdessä ja loi ehkä parhaan paikan tasaviisikoin, kun Smith jätti kiekon slotissa Karlssonille, joka laukoi patjaan ranteella. Sama mies pääsi alivoimalla toki sitten läpiajoon, mutta Wiljamin kämmenuitto längistä ei tehonnut Kuemperille, joten toissa kaudella 43 maalia mättäneellä Karlssonilla on edelleen maalitili avaamatta tällä kaudella. Toisessa päässä Stepan tuli toistamiseen ryöstetyksi ottelussa Fleuryn toimesta. Tällä kertaa hän laukoi napakasti oikealta päästyään pujahtamaan tekopaikkaan McNabbin ja Theodoren välistä, mutta Markku-Anteron hanskakäsi heilahti salamannopeasti torjuntaan. Loppulukemat olivat siis lopulta 4-1. Voittajasta ei ollut epäselvyyttä, kun Golden Knights pelasi hyvin vain viimeiset 20 minuuttia. Kahdessa ensimmäisessä erässä viisikkojen tiiviydestä ei ollut tietoakaan ja puolustusalueen puolustuspelaamisessa sattui erikoisia merkkausvirheitä. Karvauspelaaminenkaan ei tuottanut juuri riistoja hyökkäys- tai keskialueella kuin vasta päätöserässä.

Arvosanataulukko
++
+ Subban, Carrier, Nosek, Reaves
+/- Fleury, Theodore, McNabb, Hague, Engelland, Carrier, Nosek, Reaves, Karlsson, Smith, Marchessault, Glass, Stone, Pacioretty, Stastny, Zykov
- Pirri
-- Holden, Merrill

Kauden ensimmäiset tuplamiinukset menevät Holdenille ja Merrillille, joiden molempien tehotilasto oli -3. Tuolla kaksikolla oli kaikkein eniten ongelmia pelinavaamisessa eikä sijoittuminenkaan ollut priimaa läheskään aina. Holden on valitettavasti kahden hyvän Sharks-pelin jälkeen taantunut takaisin viime kauden tasolleen ja Merrill kärsii siitä rinnalla, joskaan ei hänkään ole täysin puhdas pulmunen kuten 2-0 maali osoitti. Hyökkääjistä Pirrin aikailut alkavat olemaan hiljalleen nähty. Kiekko polttaa lavassa oikeastaan lähes koko ajan tasaviisikoin. Ylivoimalla hän saa jostain syystä operoida edelleen laukojan paikalla oikeassa siivessä, kun Karlsson puolestaan joutuu 43 maalin miehenä olemaan neliön keskellä. Ei ihmekään, ettei tuo viisikko ole vielä tehnyt ylivoimamaalia.

Subban oli illan ainoa selkeä valopilkku. Ilman häntä Arizona olisi voinut tehdä viisikin maalia pelkästään avauserässä. Toivottavasti loukkaantuminen ei ole vakava, jotta Malcolm pystyisi pelaamaan viikonloppuna esimerkiksi Kingsiä vastaan, jottei Fleuryn tarvitse pelata kahtena iltana putkeen. Nelosketju jäi ainoana puolestaan ilman miinuksia hyökkääjistä, joten siksi se ansaitsee yhden plussan. Lisäksi se oli pari kertaa lähellä tehdä maalin ja molemmat tilanteet olivat melko identtisiä eli Carrier sai kiekon vauhtiin vasempaan laitaan, ajoi alueelle, kiersi maalin ja käänsi sitten kämmeneltä patenttivanhanaikaisen kohti Kuemperia. Reaves oli molemmilla kerroilla maalin edessä irtokiekossa, muttei saanut lusikkapuolelta käännettyä kiekkoa patjan yli kummallakaan kertaa. Laiturit saivat peliaikaa karvan päälle kymmenen minuuttia tällä kertaa ja Nosek AV-vastuusta johtuen vajaat 14 minuuttia.

Neutraalissa kategoriassa on suurin osa yksilöistä. Puolustuksesta Theodore olisi joutanut miinukselle, jos hän ei olisi tehnyt ainoaa Vegasin maalia, koska ylivoimalla ainakin 4-5 kertaa hän luisteli niin hitaasti omiin päin hakemaan kiekkoa, että Grabner yllätti hänet nopeudellaan ja sitten tulikin kiire. Kesän harjoittelutauon aiheuttama pieni keskenkuntoisuus näkyi hänen pelaamisessaan, koska vaikutti siltä, että Theodore yritti levätä kesken vaihtojenkin säästääkseen energiaa. Peliaikaa tuli tänään peräti 24:42 ja se tuntuu olevan nyt hivenen liikaa, kun takana ei ole täysin ehjää kesää. Toki hän pystyy edelleen nostamaan itse jalalla kiekon punaviivalle ja dumppaamaan sen päätyyn, mutta omiin päin mentäessä hän yrittää selvitä hieman helpommalla suosien liukua potkujen sijaan. McNabbin kanssa yhteistyö ei myöskään ole ollut vielä viime kauden veroista, sillä heille on tullut yllättävän paljon merkkausvirheitä varsinkin kahdessa viime pelissä. Hagueta ei voi syyttää avausmaalista, koska tilanteessa oli epäonnea. Hän näytti paremmalta kuitenkin kuin Bruinsia vastaan ja tosiaan Theodoren tavoin liikutti ehjimmin kiekkoa omista pois. Engelland oli puolestaan muutoin ihan luotettava pl. 2-0 osuman nukahdus Merrillin kanssa.

Hyökkääjistä ykkösketju laukoi yhteensä kohti maalia 14 kertaa, joten ei heitä voi oikein miinuksellekaan laittaa, koska he sentään saivat jotain aikaan hyökkäysalueella varsinkin päätöserässä. Kakkosketjusta Glass pääsi tehoille ainoana kakkossyötettyään Theodoren osuman. Lupausaltaan ykköshevosella on nyt kasassa 1+2 tehot neljässä pelissä, joten NHL-ura on alkanut paremmin kuin hyvin. Tässä pelissä pisti positiivisena seikkana erityisesti silmään se, että Glassin ensimmäiset potkut esimerkiksi irtokiekkoihin mentäessä olivat todella dynaamisia ja kun hän osasi vielä löytää yhdellä kosketuksella oman vapaan pelaajan hyökkäysalueella, pelipaikka pelaavassa kokoonpanossa on kyllä pakosti lukittu Eakinin paluunkin jälkeen. Peliaikaa tuli jopa 17:01 tällä kertaa. Kolmosketjussa Stastnyn kohtalo hieman säälittää ja varmasti siksi Gallantkin antoi hänen pelata välillä Glassin paikalla kakkosen keskellä, koska Pirrin kanssa ei oikein voi saada tällä hetkellä mitään aikaan tasaviisikoin. Zykovkaan ei toki loistanut erityisesti, mutta hän ei petä kiekollisena. Ongelma on vain se, että hän ei pääse operoimaan kiekon kanssa tuossa ketjussa niin paljoa kuin Stastny ja Pirri, mutta ne vähäiset tilanteet venäläinen hoitaa melko virheittä ja omalla alueella laitojen lähellä hän ei vuoda, vaan saa kyllä purettua kiekon keskialueelle useimmiten, mutta kiekollisena hänen pitäisi jotenkin päästä paremmin pelin sisälle.

E: Unohtui mainita eräs melko sairaskin tilasto, mutta:

Golden Knights Nate Schmidtin kanssa:
83-41-15
Golden Knights ilman Nate Schmidtia:
11-17-1

Joukkueen arvokkaimman pelaajan soisi todellakin palaavan mahdollisimman pian takaisin.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös