Ihan mielenkiintoinen juttu, kiitos linkistä.
En oikein tiedä, mitä ajatella. Aikuiset syököön mitä syövät, mutta kuinka tehdä valinta lasten puolesta? Valinnanhan joutuu tekemään aina, sillä ei ole mitään neutraalia vaihtoehtoa. Sekasyönti on ehkä historiallisessa valossa se "vakio", mutta argumenttina historia on huono, ja kuten jutussakin mainittiin, sekasyönti ei päde esimerkiksi muslimeilla.
Veikkaanpa kuitenkin, ettei tuossa perheessä kauheasti kysellä esimerkiksi viisivuotiailta, tai kymmenvuotiailta lapsilta, että "haluaisitkos tänään maistella vähän nautaa, kun sulla on kuitenkin oikeus päättää itse ruokavaliosta". Toivon kuitenkin, että tuossakin perheessä kerrotaan avoimesti sekasyönnistä (ettei kalat ihmetytä), ja että se on monen mielestä ihan ok, vaikkei ehkä äitin tai isän mielestä.
Tämä vastakkainasettelu kahtia jakamalla (dualismi) kuitenkin on mitä luonnollisin tapa hahmottaa mitä tahansa asioita. Välttämätön työkalu.Mun mielestä näissä ravitsemuskeskusteluissa mennään koko ajan väärä tulokulma edellä. Koko ajan puhutaan ruokavalioista ja asetetaan niitä vastakkain vaikka (jo ties kuinka monennen kerran) ruokavalio ei ole se olennainen asia eikä ruokavalioista tarvitse kaikkien olla samaa mieltä. Olennaisinta on, että ihmiset saavat terveytensä kannalta riittävästi kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Jos emme arvota ruokavalion ympäristövaikutuksia yms., se on ihan sama mistä ruokavaliosta tarvittavat ravintoaineet tulevat.
Hyvä vertailukohta löytyy liikunnasta. Olisi outoa, jos asettaisimme keskusteluissa liikuntamuotoja vastakkain, ja jokainen toitottaisi kuinka juuri hänen harrastama liikuntamuoto on kaikista paras. Okei, liikuntamuodoissakin on eroja, mutta tärkeintä on kuitenkin, että jokainen liikkkuu terveytensä kannalta riittävästi. Tämä tarkoittaa, että liikkuminen sisältää monipuolisesti erilaista liikuntaa, kuten lihaskuntoa ja liikkeenhallintaa sekä kestävyyskuntoa reippaalla ja rasittavalla tasolla. Se on sitten ihan se ja sama, tuleeko lihaskunto vaikka kuntosalilta, jumpasta vai luistelusta tai kestävyyskunto pyöräilystä, juoksusta tai uinnista. Jokainen valitkoot itselle mieluisimman liikkumismuodon.
Tämä vastakkainasettelu kahtia jakamalla (dualismi) kuitenkin on mitä luonnollisin tapa hahmottaa mitä tahansa asioita. Välttämätön työkalu.
Kyllä esim. tuon liikunnan osalta minä kuvittelen omista premisseistäni (esim. sydänterveys) käsin olevani parempi liikkuja kuin joku salimake joka jaksaa vain lähinnä koukistella käsiään ja jalkojaan. Ja salimake vastavuoroisesti saattaa nähdä saman vastakkainasettelun ja kuvittelee olevansa parempi, koska hänen premissinsä (esim. maskuliinisuus) ovat eriävät. Tämä dualismi kuitenkin kannustaa meitä molempia liikkumaan omalla tavallaan ja edistää molempien sydänterveyttä ja maskuliinisuutta, joskin eri suhteessa.
Samaan tapaan me opimme ja kiinnostumme ravinnosta (tai politiikasta, tai mistä tahansa) todistellaksemme itsellemme ja muille että juuri ne omat valintamme ovat niitä oikeita.
Voidaksemme arvioida hyvinvointiamme ja terveyttämme joudumme ensin kahtiajakavalla vastakkainasettelulla kokoamaan ihmisen fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ne asiat joita näillä yksittäisillä sanoilla kuvaamme. Sitten tarvitsemme oman hyvinvointimme ja terveytemme tason arvioimiseen kahtia jakavaa vertailupohjaa muista ihmisistä. Tutkijat ovat lukemattomien kahtiajakavien koeasetelmien seurauksena kertoneet että tietyt käyttäytymismallit (ruokavaliot) johtavat tiettyihin terveydentiloihin, ja tämä sitten ohjaa valintojamme joita hahmotamme kahtiajakavalla vastakkainasettelulla. Teenkö perunan kanssa samalla tapaa pakattua ja valmistettavaa nyhtökauraa vaiko jauhelihaa.En usko tähän teoriaan tällä tavalla, kuin tuot sen esille. En kuvittele olevani omilla liikuntavalinnoillani yhtään sen parempi liikkuja kuin joku toinen liikunnan harrastaja eikä tämä vastakkainasettelu siten motivoi minua liikkumaan. Minua motivoi liikumaan se, että saan valitsemistani liikuntamuodoista hyvinvointia ja terveyttä sekä saan olla halutessani hyvässä seurassa. Ihan samalla tavalla minua ei motivoi syömään tietyllä tavalla se, että söisin jotenkin eri tavalla ja paremmin kuin joku toinen henkilö. Ei vaan minua motivoi syömään valitsemallani avalla siitä saatu hyvinvointi ja terveys sekä tottakai myös vaikutukset ympäristöön ja eläimiin.
Mun mielestä ei ole mitään ongelmaa siinä, että vanhemmat tekevät valinnan lasten puolesta. Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja valitsevat joka tapauksessa pitkälti mitä lapsensa syövät. Jos tuo juttu olisi käsitellyt sekaruokavalio-perhetta, et edes kyselisi tätä asiaa.
Mun mielestä näissä ravitsemuskeskusteluissa mennään koko ajan väärä tulokulma edellä. Koko ajan puhutaan ruokavalioista ja asetetaan niitä vastakkain vaikka (jo ties kuinka monennen kerran) ruokavalio ei ole se olennainen asia eikä ruokavalioista tarvitse kaikkien olla samaa mieltä. Olennaisinta on, että ihmiset saavat terveytensä kannalta riittävästi kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Jos emme arvota ruokavalion ympäristövaikutuksia yms., se on ihan sama mistä ruokavaliosta tarvittavat ravintoaineet tulevat.
Voidaksemme arvioida hyvinvointiamme ja terveyttämme joudumme ensin kahtiajakavalla vastakkainasettelulla kokoamaan ihmisen fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ne asiat joita näillä yksittäisillä sanoilla kuvaamme. Sitten tarvitsemme oman hyvinvointimme ja terveytemme tason arvioimiseen kahtia jakavaa vertailupohjaa muista ihmisistä. Tutkijat ovat lukemattomien kahtiajakavien koeasetelmien seurauksena kertoneet että tietyt käyttäytymismallit (ruokavaliot) johtavat tiettyihin terveydentiloihin, ja tämä sitten ohjaa valintojamme joita hahmotamme kahtiajakavalla vastakkainasettelulla. Teenkö perunan kanssa samalla tapaa pakattua ja valmistettavaa nyhtökauraa vaiko jauhelihaa.
Entä mitä on mainitsemasi hyvä seura? Joudut mielessäsi luomaan kategoriat huonolle seuralle ja hyvälle seuralle ja nakkelemaan muistojesi sosiaalisia kokemuksia näihin kategorioihin niiden miellyttävyyden perusteella.
Sana "halutessani" viittaa siihen, että kokemustesi perusteella joskus yksin on parempi kuin missä tahansa seurassa, taas pohdinta joka edellyttää kahtia jakavaa vastakkainasettelua.
Lain mukaan lapsi saa lastensuojelussa puhevallan 12-vuotiaana. Muistan joskus puhutun jostain 14 vuoden iästä lapsen itsenäisen päätöksenteon suhteen, mutta se voi olla vanhentunutta tietoa.Siihen en osaa sitten vastata, että onko se oikein, ettei pikku-Matti 10v saa halutessaan possupihviä, kun äitiä sen valmistaminen niin ällöttää. Tuo on tietysti vegaanien ja muslimien ongelma... Siis tietysti, mikäli pikku-Matti moista edes kyselee.
Lain mukaan lapsi saa lastensuojelussa puhevallan 12-vuotiaana.
Koska minulla ei ole asiantuntemusta arvioida missä vaiheessa lapsi on kykenevä mitäkin päätöksiä tekemään, niin käyttäisin lähtökohtana tuollaista kirjausta jota voin olettaa minua asiantuntevampien tarkasti pohtineen. Toinen vaihtoehto olisi sitten heitellä ihan Niinamikkosena puhtaasti fiiliksellä. Kysymyksesi on hyvä ja kiinnostava.En kirjoituksellani tosin pyrkinyt lähestymään asiaa lain kautta, vaan etiikan ja kasvatuksen kautta. Lepomäkiläisille laki on tietysti sama kuin moraali, mutta ei mennä sinne.
Koska minulla ei ole asiantuntemusta arvioida missä vaiheessa lapsi on kykenevä mitäkin päätöksiä tekemään, niin käyttäisin lähtökohtana tuollaista kirjausta jota voin olettaa minua asiantuntevampien tarkasti pohtineen. Toinen vaihtoehto olisi sitten heitellä puhtaasti fiiliksellä ihan Niinamikkosena.
Eihän se, ettei lapsella ole moraalista viimekätistä oikeutta tehdä valintaa itse, tarkoita etteikö vanhempi voisi harkinnallaan tätä oikeutta suoda. Kyllä minä voisin antaa ekaluokkalaisen syödä koulussa possua jos se sitä haluaa tehdä. Tuskin haluaa, jos on 7 vuotta sitä ennen elänyt vegaanina. Tuskin maistuu possu kovin hyvältä siinä kohtaa, kuten tuon hesarin artikkelin vegaanilasten juustokommenteista voimme päätellä. Juhannuksena grillasin makkaraa ja oli kyllä paskaa.Okei. Perustelusi on jämpti. Toivottavasti palstalla ei majaile militantteja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen puolestapuhujia. Voisivat olla kauhuissaan, kun kuulisivat että vasta 12-vuotiaana lapsi pääsee valitsemaan mieltymyksensä lelujen, ruoan tai vaikkapa harrastusten suhteen.
Eihän se, ettei lapsella ole moraalista viimekätistä oikeutta tehdä valintaa itse, tarkoita etteikö vanhempi voisi harkinnallaan tätä oikeutta suoda.
En ole vegaani mutta kalaa syön 1-2 kertaa kuukaudessa. Pojat on saanut valita syövätkö kuten minä vai syövätkö kuten useimmat. Molemmat on koulussa ja kylässä maistelleet possua ja kanaa. Toinen nykyään syö kanaa silloin tällöin ja toinen syö pelkästään kasvisruokaa. Voidaanko nyt tulkita niin että olen tarjonnut lapsilleni laajemman valinnanvaran kuin suurin osa sekasyöjistä?
Jos artikkelissa olisi käsitelty sekaruokavalioperhettä nimenomaan ruokavalion näkökulmasta, en näe syytä sille, miksi en asiasta keskustelua voisi käydä, tai miksei se herättäisi pohdintaa.
Väärässä olet siinä, että ruokavaliossa ei ole kyse vain ravintoarvoista, vaan usein myös eettisistä valinnoista. Miksi ihmeessä vegaanit vaatisivat lapsilleen päiväkoteihin vegaanisafkaa, jos tärkeintä on vain se, että ravintoaineet tulee saaduiksi. Tässä mielessä vanhemmat eivät halua taata lapsilleen vain ravintoarvoja, vaan syöttää myös omaa eettistä näkemystään. Jos kyse olisi vain ravintoarvoista, tuonkin perheen lapsille syötettäisiin luultavasti kotona vegaaniruokaa, mutta vieraissa voisi sitten popsia mitä tahansa, kunhan ravintoarvot ovat kondiksessa.
Jos emme arvota ruokavalion ympäristövaikutuksia yms., se on ihan sama mistä ruokavaliosta tarvittavat ravintoaineet tulevat.
En ole vegaani mutta kalaa syön 1-2 kertaa kuukaudessa. Pojat on saanut valita syövätkö kuten minä vai syövätkö kuten useimmat. Molemmat on koulussa ja kylässä maistelleet possua ja kanaa. Toinen nykyään syö kanaa silloin tällöin ja toinen syö pelkästään kasvisruokaa. Voidaanko nyt tulkita niin että olen tarjonnut lapsilleni laajemman valinnanvaran kuin suurin osa sekasyöjistä?
Ei voida, koska eihän sekasyönti kiellä kasvissyöntiä. Vai tiedetäänkö, että valtaosa sekasyöjävanhemmista kieltäisi lapsiltaan kasvisruuat? Sen sijaan olet tarjonnut lapsillesi laajemman valinnanvaran ruoka-aineiden suhteen kuin ne vanhemmat, jotka eivät itse syö lihaa ja vaativat lapsiltaan samaa.
Kieltäminen on asia erikseen. Mahdollisuuden tarjoaminen on toinen asia. Lisäksi esimerkkinä toiminen on ohjaavaa toimintaa.
Hän ei kiellä, mutta ei erityisesti kannustakkaan vaan antaa lapsen itsensä päättää. Mutulla sanoisin, että valtaosa suomalaisista vanhemmista menee tähän katergoriaan.
Ja jos lapsi haluaa sen soijarouheella niin uskot että sitä on samalla tavalla tarjolla kuin jauhelihalla? Voin kertoa että ei ole. Sekaravintoa sen sijaan on laajalti tarjolla lähes joka pirtissä. Kasvisruokaa sitten huomattavasti vähemmän.
SEY (Suomen eläinsuojeluyhdistysten kattojärjestö) ja Animalia toteuttivat puolueille eläinlakiin liittyen kyselyn joka sisälsi kysymyksen "Suomalaisten lihankulutusta tulee vähentää". Vain vasemmisto ja vihreät allekirjoittivat väitteen. Demarit muotoilivat vastauksensa hassusti niin että "voisi vähentää". Muut eivät olleet vähentämisen kannalla.