Koska olen huomiota kaipaava vegaani, niin osallistun keskusteluun. Olen vegaanina satunnaisesti syönyt ei-vegaanisia tuotteita, joko oman tai muiden virheen takia. Äkkiähän sen huomaa, ellei kyseessä ole esim. maitoproteiini, jonka itse vahingossa hyppäsin yli tuoteselosteessa. Senkin huomasin jostain syystä jälkikäteen. Syöminen loppuu kyllä heti, kun huomaan suuhuni joutuvan eläinperäisen aineksen.
Yökötysreaktion saan lähinnä kananmunan hajusta, joka jostain syystä ällöttää ihan tosissaan. Ja meillä oli sentään pihakanoja entiseen aikaan, joiden munia söin mielelläni. Nyt jo ajatus oksettaa oikeasti.
Ne kanat ja niiden luontaisen käytöksen seuraaminen oli yksi iso tekijä, joka teki minusta vegaanin. Ne kylpivät kukkapenkissä auringossa, pakoilivat sadetta marjapuskissa, kukolla oli suosikkikanansa, jolle se napsi ilmasta herkkupaloja tarjottavaksi. Kanan elämän tehokanalassa täytyy olla yhtä kärsimystä ja kidutusta, koska mikään luontainen tarve ei toteudu.
Ikävää, että moni on syönyt pahaa kasvisruokaa. Itse kokkaan oikein maistuvaa vegemättöä. Luulen kaipaavani lähinnä joitain kalaruokia, mutta kun en kunnolla muista miltä ne maistuivat, niin ehkä kaipaankin kesäaamuja verkoilla ukin kanssa.
Lähikaupasta saan kaiken, mitä voin keksiä haluavani. Syön pääasiassa tavallista kotiruokaa: keittoja, laatikoita, pastaa. Pääasiallisesti proteiinina on soijaa, papuja, linssejä tai tofua. Näin kesällä voin grilliin laittaa Muu-makkaraa. Todella harvoin tulee ostettua esim. härkistä tms. Kaverit kyllä laittaa niitä lautaselleni ihan mukavina versioina, eli ko. tuotteet ovat selvästi harrastelijaystävällisiä. Ravintoloissa ja kahviloissa valikoima on kapea, mutta usein ihan kelpaava. Ulkomailla konferensseissa olen muutaman kerran elänyt päivän tomaatinsiivuilla, mutta illalla löytyikin sitten mahtava vegaanihampurilaismesta.
Ikuisena maailmanparantajana olen viime vuosina ollut vapaaehtoisena muutamassa lääketestissä. Niissä minua on mitattu ja testattu ennen ja jälkeen ammattilaisten toimesta. Voin ilokseni kertoa olevani kutakuinkin niin terve, kuin laiskanpulskea keski-ikäinen ihminen ylipäänsä voi olla. Ei puutostiloja, ei oikeastaan mitään merkittäviä löydöksiä.
Tällä hetkellä ainoa vegaaniuden aiheuttama ongelma ovat sisareni lasten kysymykset. Siskonperhe on aina painottanut rehellisyyttä: lasten kysymyksiin vastataan oikeasti. Mutta nyt kun alle kouluikäiset kysyvät minulta miksi en syö lihaa, en saakaan vastata oikeasti. En missään nimessä halua agitoida lapsia kasvissyöntiin, mutta en toisaalta myöskään näe oikeaksi vastata, että en syö lihaa, koska en vain "tykkää" siitä. Pitäähän lastenkin maistaa kaikkea! Ja koska olemme läheisiä, lapset kuuntelevat tarkalla korvalla mitä sanon. Viisivuotias haluaa aina leivän päälle Keijua, kuten minäkin. Mutta sisko ei selvästi pidä siitä, jos vihjaankaan tuotannon eettisiin ongelmiin. Lastenkirjojen possut kuljeksivat laulaen maatilalla, kunnes päätyvät nakeiksi lautasillemme. Kaiken lisäksi perhe on osa-aikavegaaneja, eli syövät kasvisruokaa useita kertoja viikossa. Mutta siitä ei saa puhua, miksi.