En pyrkinyt asettamaan näitä kahta vastakkain, vaan valveutuneisuuden vaatimista muilta. Vaikka kuinka pyritään olemaan oikealla asialla, niin jokainen kuitenkin näkee maailman subjektiivisesti omasta näkökulmastaan. Oma työpaikkakin on iso osa päivittäistä elämää, mutta voiko jokainen työntekijä olla varma, ettei firma tuota kärsimystä maailmassa ja onko ns. kaikki asiat reilassa? Paljon on suomalaisiakin töissä Nestlellä, Valiolla, Facebookilla, Veikkauksella ja ties millä. Ei jokaisen elämäntilanne tai tahtotila veny siihen, että elämän kaikki osa-alueet vetää oikein.Ja niin kuin itsekin sanoit, kyllähän tuo kirjoituksesi aikamoista whataboutismia on. Eihän vegaanisen ruokavalion noudattaminen ole tietenkään millään tavalla vastuullisista vaatehankinnoista pois, joten omituista edes asettaa näitä asioita vastakkain. Näiden kahden välillä oleva järisyttävä ero tulee siinä, että ruuan suhteen päätöksiä tehdään vähintään kolme kertaa päivässä, kun taas vaateostoksia (toivottavasti) tehdään huomattavasti harvemmin. Itse hankin vaatteita ehkä pari kertaa vuodessa ja silloinkin ensisijaisesti kirpputorilta, joskus saatan eettisesti valmistetun T-paidan tilata hyvää asiaa kannattaakseni. Minkä takia on muuten kohtuutonta vaatia perilläolemista niinkin tärkeästä asiasta kuin ruokailu, joka nyt on kuitenkin helkutin iso osa jokapäiväistä elämäämme ja suurin yksittäinen mahdollisuus tehdä arjessaan tekoja, joilla ihan oikeasti on merkitystä? Eikä pelkästään eläintuotannossa riutuvien eläinparkojen kannalta vaan muutenkin:
Avoiding meat and dairy is ‘single biggest way’ to reduce your impact on Earth
Biggest analysis to date reveals huge footprint of livestock - it provides just 18% of calories but takes up 83% of farmlandwww.theguardian.com
Minä tasapainoilen sen kanssa, aiheuttaako oma mielihyvä tai siitä luopuminen onnettomuutta itsessäni. En käytä päihteitä (jos ei kahvia lasketa) ja pidän ruokailua elämäni suurena nautintona. Syön paljon kasvisruokia, mutta en mitenkään pysty kuvittelemaan eläväni yhtä onnellista elämää, jos leikkaan pois yhden suurimman nautinnon lähteeni (liharuoat). Minulle ruoka ei kuitenkaan ole vain polttoainetta, vaan tärkeä osa onnellisuuttani. Sinulle makunautinnon pilaa eläimen kokema tuska, itse en valitettavasti ole tämänlaista puolta itsestäni löytänyt. Eikä ole moni muukaan, joten en pysty tästä liikaa itseäni syyllistää.Itse taas olen sitä mieltä, että ruokaillessa (kuten kaikessa muussakin) pitää ottaa huomioon myös se, aiheuttaako oman mielihyvän tavoittelu onnettomuutta jossain muualla. Esimerkiksi jostain kyljyksestä saatava hetkellinen makunautinto muuttuu omasta mielestäni melko lailla merkityksettömäksi, kun toisella puolella vaakakupissa on pikkulapsen älyllisellä tasolla olevan, muutaman kuukauden ikäisen possun kylmäverinen teloittaminen kaulaan puukottamalla tuskallisen kaasukammiotainnutuksen jälkeen. Minkä ihmeen takia valitsisimme tarpeettoman riiston ja tappamisen, kun väkivallaton ja eettisesti kestävä kasviperäinen vaihtoehtokin on olemassa ja meillä länsimaissa nykyisin helposti saatavilla?
Mikä on sitten elämän tarkoitus? Omasta mielestäni se on nauttia elämästä. Teen valintoja, joiden itsekkäästi tiedän olevan joissain määrin väärin. En tarkoita, että pitäisi ihan pellossa elää, mutta joissain asioissa pitää tehdä myös kompromisseja oman nautinnon ja onnellisuuden puolesta. Minä syön kaikenlaista, pelaan talvisin jääkiekkoa ja kesäisin golfia. Kaiken näistä voisi jättää pois ympäristösyistä, mutta sitten omaan elämääni (perheen ulkopuolella) ei kauheasti enää jäisikään.
Näistä lausunnoista huolimatta en koe olevan hirviö, vaan jopa melko huomaavainen ihminen.