PS. Seaspiracyyn liittyen kannattaa lukea tämä artikkeli: What Netflix’s Seaspiracy gets wrong about fishing, explained by a marine biologist
Toki kannattaa tutustua asiaan monipuolisesti, mutta yksittäisen ihmisen mielipidekirjoituksen ei varsinaisesti pitäisi kumota dokumentin vakavaa sanomaa kokonaisuudessaan, vaikka se omia ennakkoluuloja hellisi kuinka syvästi. Toivottavasti tuon Voxin artikkelin lukemisen jälkeen on myös valmis ottamaan selvää, mikä siinä on pielessä tai älyllisesti epärehellistä. Katselusuositus seuraavalle videolle, jossa väitteitä Seaspiracyn harhaanjohtavuudesta käsitellään:
Ja niin kuin itsekin sanoit, kyllähän tuo kirjoituksesi aikamoista whataboutismia on. Eihän vegaanisen ruokavalion noudattaminen ole tietenkään millään tavalla vastuullisista vaatehankinnoista pois, joten omituista edes asettaa näitä asioita vastakkain. Näiden kahden välillä oleva järisyttävä ero tulee siinä, että ruuan suhteen päätöksiä tehdään vähintään kolme kertaa päivässä, kun taas vaateostoksia (toivottavasti) tehdään huomattavasti harvemmin. Itse hankin vaatteita ehkä pari kertaa vuodessa ja silloinkin ensisijaisesti kirpputorilta, joskus saatan eettisesti valmistetun T-paidan tilata hyvää asiaa kannattaakseni. Minkä takia on muuten kohtuutonta vaatia perilläolemista niinkin tärkeästä asiasta kuin ruokailu, joka nyt on kuitenkin helkutin iso osa jokapäiväistä elämäämme ja suurin yksittäinen mahdollisuus tehdä arjessaan tekoja, joilla ihan oikeasti on merkitystä? Eikä pelkästään eläintuotannossa riutuvien eläinparkojen kannalta vaan muutenkin:
Avoiding meat and dairy is ‘single biggest way’ to reduce your impact on Earth
Biggest analysis to date reveals huge footprint of livestock - it provides just 18% of calories but takes up 83% of farmland
www.theguardian.com
Ruokailusta olen sitä mieltä, että syökää sitä mikä tekee onnelliseksi. Jollekin se voi olla se suolainen makaronilaatikko ja toiselle taas täysin vegaaninen ja eettinen ateria.
Itse taas olen sitä mieltä, että ruokaillessa (kuten kaikessa muussakin) pitää ottaa huomioon myös se, aiheuttaako oman mielihyvän tavoittelu onnettomuutta jossain muualla. Esimerkiksi jostain kyljyksestä saatava hetkellinen makunautinto muuttuu omasta mielestäni melko lailla merkityksettömäksi, kun toisella puolella vaakakupissa on pikkulapsen älyllisellä tasolla olevan, muutaman kuukauden ikäisen possun kylmäverinen teloittaminen kaulaan puukottamalla tuskallisen kaasukammiotainnutuksen jälkeen. Minkä ihmeen takia valitsisimme tarpeettoman riiston ja tappamisen, kun väkivallaton ja eettisesti kestävä kasviperäinen vaihtoehtokin on olemassa ja meillä länsimaissa nykyisin helposti saatavilla?