Jos joku on kasvissyöjä, niin se on okei ja hänen asiansa. Jokainen saa päättää itse, mitä syö. Jos mietitään vaikka oppilaitosten tai työpaikkojen ruokaloita, niin monenlaiset ruokavaliot ja ruokarajoitteet pitäisi ottaa huomioon, ja yleensä kai otetaankin. Kasvisvaihtoehto on nykyään aika normi, eikä se ole keneltäkään pois. Varsinaiset ravintolatkin ehkä tajuavat tämän, koska asiakkaiden saaminen sopii.
Sen sijaan mistään kasvisruokapäivistä en ole innostunut. Minkään ruuan suosio ei ole tainnut nousta pakottamalla. Enemmän se herättää vastustusta. Jos työpaikalla on kasvisruokapäivä, niin lähden muualle syömään.
Edellisen työpaikan ruokalassa vaihdettiin aikoinaan kaikessa hiljaisuudessa kasvisruoka ensimmäiseksi linjastolla. Se oli vaikea huomata, kun tekivät samasta ruuasta kahta eri vaihtoehtoa. Kerran sitten otin kiireessä vahingossa vege-currykastiketta, kun piti ottaa kana-currykastiketta. Huomasin vahingon jo linjastolla, ja vähän aikaa yritin pureskella niitä superpalloja, mutta sitten kuppi meni kirjaimellisesti nurin. Kävin kippaamassa annoksen näyttävästi roskiin ja hain kanaa.
Parasta mainosta kasvisruualle on se, että sitä on lihan ohella tarjolla ja se on hyvää. Väkisin kasvisruokaan ei käänny varmaan monikaan, väittävät vihreät mitä tahansa. Kasvisruuan pitäisi olla myös itsessään hyvää, eikä mikään sellainen väkisin väännetty kun-nyt-pitää-olla-kasvisvaihtoehto. Itse olen esimerkiksi jo vuosia syönyt pääasiassa kanaa ja kalaa, ja punaisen lihan syöntiä olen vähentänyt merkittävästi. Samalla olen lisännyt merkittävästi kasviksia ruokavaliossani, puoli kiloa kasviksia on päivän tavoite, hedelmiä ja marjoja olen syönyt paljon aina.
Ei tuo ruokavalion muutos ole pakottamalla tullut, vaan siksi, että sille on terveydellinen peruste (siis terveellisyys), enkä koe syöväni yhtään sen huonompaa ruokaa kuin ennenkään. Pikemminkin parempaa. Hyvä pihvi maistuu toisinaan, koska se on oikeasti hyvää, ja pekoniin sorrun hotelliaamiaisella, mutta muuta punaista lihaa en ole jäänyt kaipaamaan. Kasvisruokakin menestyy silloin, kun sitä entistä ruokavaliota ei jää kaipaamaan. Ei terveellisyyden eikä maun puolesta.