Vegaanit – löytyykö ymmärrystä kasvissyöjille?

[Leon]

Minulle on ihan sama, syönkö lihaa tai lihatonta ruokaa, kunhan se on hyvää. Kaikkeen ruuanlaittoon liittyy vaivannäkö, sitä suurempi mitä paremman lopputuloksen haluaa saada aikaiseksi. Toki helpostikin voi saada aikaan hyvää ruokaa, mutta ei nyt ruveta kiistelemään siitä. Mitenkään erityisen vaikeaa hyvän ja maistuvan ruuan tekeminen ei kyllä ole, oli raaka-aineena lihaa tai ei. Kunhan raaka-aineet ovat kunnollisia. Kukkakaali (yök en syö) ei kuulu ruokalistalleni, enkä muutenkaan tajua kukkakaaligratiinia synonyymiksi kasvisruualle.

Suosikkikasvisruokani on ehdottomasti munakoisolasagne. Sen jälkeen tulevat varmaan erilaiset keitot. Idästä löytyy runsaasti hyviä wok-reseptejä ja muuta sälää ilman lihaa. Ei sen ruokalistan vääntäminen vaadi yhtään enempää kuin lihansyöjilläkään. Vaihtoehtoja on enemmän kuin ehtii kokeilemaan.

 

[Fordél]

En ole koskaan tykännyt punaisesta lihasta kun on kyse jostain pihveistä, kyljyksistä ja paisteista. Niistä tulee jotenkin ähky olo ja ei ainakaan mitenkään energinen olo. Nyt kun tyttöystäväni on kaiken lisäksi pesco-vegetaristi (eli vege, mutta kala sallittua) niin ajattelin itse huomenna aloittaa kahden viikon kokeilun millaista on olla pesco-vege. Jos menee oikein hyvin niin ties vaikka jään tuolle tielle.

Taustalla on hitusen näitä eettisiä asioita, mutta lähinnä Sipe Santapukin aikoinaan lausahtama väite, että vegeruuan jälkeen on paljon energisempi olo. Näin ruokailu toimii niin kuin pitääkin eli tankkauksena eikä niin, että ruuan jälkeen on vaikeuksia jopa liikkua.

 

[Snakster]

Itse syön toisinaan mielelläni verisen pihvin, mutta enemmän ja enemmän on ollut suuntaus sellainen, että kotosalla mennään kasvikunnan tuotteilla. Eli aika paljon tulee tehtyä ruokaa linsseistä, pavuista, tofusta yms. Tällähän hetkellä vedän lenkin päälle maittavaa feta-auringonkukan siemen -salaattia ja aiemmin päivällä papu-soijarouhe täytteisiä tortilloita. Fisua vetäisin enemmän, ellei tyttäreltäni lähtisi kala-ateriasta henki. Kahta ruokaa ei viitsi tehdä. Kotiin ostan joskus luomujauhelihaa.

Syynä tähän on osittain tehomaatalouden epäeettisyys sekä myös terveys- ja hyvinvointikysymykset.

Mutta tosiaan töissä syön normaalia liharuokaa ja ravintelissakin yleensä juurikin kokolihaa. Kesällä grillaan normaaliin suomalaiseen sävyyn. Mitään kasvissyöjäksi julistautumista en oikein ymmärrä. Voi olla syömättä lihaa ilman, että kulkee vege-leima otsassa. Ja sitäpaitsi hyvää se on pienikin hyvä. Ei koko elämää aina tarvitse panna uusiksi.

Ja mitä krapularuokaan tulee, niin pizzaa ja kokista elvyttävämpi vaihtoehto on tosiaan joku helvetillinen vadillinen salaattia ja litran tuoppi raikasta vettä. Paitsi tietysti, jos haluaa jatkaa nuutunutta pippelinnäpläystään sohvalla myös loppupäivän.

 

[Ted Raikas]

Snakster. Terve asenne. Sille! =)

 

[Vekurinen]

"I can eat a lot, and shit a lot", sanoi eräskin suurmies joskus. Tosiaan, siinähän hyvän olon avaimet ovatkin. Tavaraa mahtuu sisään eikä se jää liiaksi vellomaan sisuskaluihin.

Syön todella paljon lihaa. Tehotuotettua, luomua, whatevö. Paras ruokaympyrä päivää kohden muodostuu 3-4 erittäin lihaisasta ateriasta, kahvista (ei mielellään reilun kaupan) ja Marlboro-topasta. Huh, kova juttu! Tupakissa ja pihvissä on lähes kaikki, mitä ihminen tarttee. Eettiseltä kannalta naapurin villakoira, tehotuotettu broitsku ja stockan herkun kylmällä tiskillä lepäävä ulkofileen palanen ovat mulle saman arvoisia: käytän, jos tarvitsen. Paitsi että villakoiralle en ole vielä keksinyt käyttöä ja lainkuuliaisuuden vuoksi jättänen sen muutoinkin rauhaan.

En tunne yhtäkään kasvissyöjää, se on kyllä outoa, joten en voi sanoa sanoa asiasta kummempia. Toisaalta, enpä tunne homoseksuaaleja taikka siviilipalvelusmiehiäkään.

 

[hanu]

Lihansyöjäksi tunnustaudun minäkin. Tosin vaikkapa eilen tein kikhernepastaa ilman lihan riekalettakaan. Mutta lähipiirissä on kasvissyöjiä, joille pitää aina tehdä omat ruokansa, kun kylässä käyvät. Heillä kun taas vastavuoroisesti kyläilee, niin ei meille lihansyöjille kyllä ole omia ruokia tehty. Pitäisikö vaatia?

Ja tuohon tehotuotantoon ja eettisyyteen: Ainakin anopin ja appiukon lehmikarja koostui päällepäin katsoen ihan onnellisista yksilöistä. Pihattonavetassa elelivät, eivät varmasti olisi olleet missään päin maailmaa luonnossa yhtä hyvässä kunnossa kuin ihmisen hoivassa. Tulivatpa aina moikkaamaan, kun laitumen aidan lähelle käveli, etteivät ihmistä ainakaan pelänneet ja vältelleet.

Taidanpa mennä kalsarikänniketjun kautta paistamaan yöpalaksi pari lampaankyljystä.

t. hanu

 

[Ender00]

Itse olen ahkera lihansyöjä enkä voisi kuvitellakaan ryhtyväni kasvissyöjäksi.

Oma suhtautumiseni kasvissyöjiin on sama kuin uskovaisiin. Kun pitävät asian itsellään, eivätkö korota omaa maailmankuvaansa jalustalle ja katso sieltä halveksuvasti ja julistavasti alaspäin toisin eläviä niin ei mitään ongelmaa.

Lihansyöjäksi tunnustaudun minäkin. Tosin vaikkapa eilen tein kikhernepastaa ilman lihan riekalettakaan. Mutta lähipiirissä on kasvissyöjiä, joille pitää aina tehdä omat ruokansa, kun kylässä käyvät. Heillä kun taas vastavuoroisesti kyläilee, niin ei meille lihansyöjille kyllä ole omia ruokia tehty. Pitäisikö vaatia?

Tämähän on suhteellisen tyypillinen tapaus ja saattaa osaltaan kuvata näiden kasvissyöjien "me olemme oikeassa, te väärässä, joten emme ota teitä edes huomioon ruoanlaitossa" asennetta.

 

[Alamummo]

Itse olen ahkera lihansyöjä enkä voisi kuvitellakaan ryhtyväni kasvissyöjäksi.

Oma suhtautumiseni kasvissyöjiin on sama kuin uskovaisiin. Kun pitävät asian itsellään, eivätkö korota omaa maailmankuvaansa jalustalle ja katso sieltä halveksuvasti ja julistavasti alaspäin toisin eläviä niin ei mitään ongelmaa.

Suurin taitaa toimia juuri näin. Lihansyönnin lopettaminen on nykyisin niin tavallista, että kukaan fiksu ei siitä enää meteliä pidä. Lihat voi työntää lautasen sivuun, jos niitä annoksessa sattuu olemaan.

Tämähän on suhteellisen tyypillinen tapaus ja saattaa osaltaan kuvata näiden kasvissyöjien "me olemme oikeassa, te väärässä, joten emme ota teitä edes huomioon ruoanlaitossa" asennetta.

Kysyn toistepäin: oletko sinä valmis ottamaan huomioon kasvissyöjät ruuanlaitossa? Oletko valmis syömään sinulle tarjottua lihatonta sapuskaa ilman pitkää naamaa ja herjanheittoa? Asenteissa on varmasti parantamista puolin ja toisin.

Itse priorisoin lihatonta ruokaa paristakin syystä: en pidä erityisemmin lihan mausta ja nykyinen tehotuotanto on eettisesti arvelluttavaa. Jos minulle sellaista kuitenkin tarjotaan, niin en näytä naamaa vaan syön kohteliaasti.

 

[Ender00]

Kysyn toistepäin: oletko sinä valmis ottamaan huomioon kasvissyöjät ruuanlaitossa? Oletko valmis syömään sinulle tarjottua lihatonta sapuskaa ilman pitkää naamaa ja herjanheittoa? Asenteissa on varmasti parantamista puolin ja toisin.

Vastaus 1. kysymykseen: Kyllä, mahdollisuuksien mukaan.
Vastaus 2. kysymykseen: Suhtaudun siihen kuin mihin tahansa minulle tarjottuun ruokaan. Jos en siitä, tai jostain sen osasta, pidä niin varmaan se jää syömättä. Mutta se ei toki ole ruoanlaittajan vika. Omapa on häpeäni jos nälkäiseksi lounaan jälkeen jään.
En siis odota mitään erityiskohtelua.

Kasvissyöjät otetaan kyllä nykyään aivan loistavasti huomioon esimerkiksi yliopistoruokailussa. Kasvisvaihtoehtoja on aina tarjolla, lihaisien vaihtoehtojen suhteen on usein hiljaisempaa.

 

[Ted Raikas]

Eipä sitten kauaa mennytkään, että vannoutuneet "lihistit" tulevat läpättämään paskaansa tänne ja röyhistelemään rintaa. Just. Jos ei ole muuta sanottavaa kuin, että kasvissyönti on typerää touhua, niin antakaa mieluummin olla. Itseäni aihe kun kiehtoo siitä huolimatta, että olen lihansyöjä, niin mieluummin lukisin asiallisia viestejä, vinkkejä ja neuvoja asiaan liittyen. Enkä mitään lapsellisia paatoksia.

 

[expertti]

Lihaa menee melkein päivittäin. Sikaa vähimmän, oikeastaan korkeintaan kesällä grillissä. Mutta nauta ja kana edellä mennään.

Salaatteja enemmälti viikonloppuisin, paitsi jos joku tekee valmiiksi.

Vituttaa, kun rehut ovat niin kalliita, varsinkin jos edes vähän monipuolisemmin aikoo naattia. Muuten varmaan menisi enemmänkin.

Duunissa välillä otan salaattiteema viikkoja, mutta onpa niissäkin salaateissa joskus tiraus salamia tahi kanaa.

Kasvissyönti on jokaisen oma valinta, kunhan pitää omana tietonaan, eikä tyrkytä muille, varsinkaan minulle. Sama koskee miesten välistä rakkautta;-)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Oma suhtautumiseni kasvissyöjiin on sama kuin uskovaisiin. Kun pitävät asian itsellään, eivätkö korota omaa maailmankuvaansa jalustalle ja katso sieltä halveksuvasti ja julistavasti alaspäin toisin eläviä niin ei mitään ongelmaa.

Tämähän on suhteellisen tyypillinen tapaus ja saattaa osaltaan kuvata näiden kasvissyöjien "me olemme oikeassa, te väärässä, joten emme ota teitä edes huomioon ruoanlaitossa" asennetta.

Lähimaastossa mesoava kasvisfanaatikko on pahimmillaan varsinainen vitsaus. Ei mikään ihme että lihapuolueen miehiltä tulee välillä vastareaktioita. Rasittavaa omien ruokavaliokäsityksien tyrkyttämisessä on pakottaminen, syyllistäminen ja jopa suoranaiset uhkavaatimukset (mä en enää voi asua sun kanssa jos et nyt ala syömään just näin).

Huonoa eläinten kohtelua ei maailmasta voida poistaa sen enempää tuotanto- kuin lemmikkieläintenkään osalta. Mitä tehotuotantoon tulee, niin uskon vahvasti että ylivoimainen enemmistö esimerkiksi kotimaisista lihantuottajista kohtelee eläimiään oikein, tuottamatta eläimille tarpeetonta kärsimystä. Vaan minkäs teet kun toisten mielestä ylipäätään tuotantoeläimen pitäminen on "fasistista elävän olennon hyväksikäyttöä joka tähtää esimerkiksi lehmän kohdalla maidon varastamiseen ja lopulta eläimen murhaamiseen lihan takia". Kun ruokapöydässä istuva 15-vuotias maailmantuskainen tyttö alkaa vyöryttää tämän sarjan argumentteja palestiinalaishuivinsa seasta, ei minkään valtakunnan järkipuhe auta. Hiljaa oleminenkin on huono juttu, koska se tulkitaan "apaattisen kansanosan hiljaiseksi hyväksynnäksi globaalille massamurhalle". Ihan sama juttu kuin huru-uskovaisten ja takavuosien kommunistien kanssa, mikään älyllinen vastakommentti ei mene näille jakeluun.

Itse syön sekaruokaa, lihat ja kasvikset ja kaikki muukin maistuu oikein mukavasti. Onnekseni en ole millekään ruoka-aineelle allerginen, joten kaikki ovet maailman keittiöihin ovat hienosti avoinna. Sivukommenttina sen verran, että lihansyöjien kannattaa tutustua paitsi kasvisruokiin, niin myös muuhunkin lihaan kuin ikuisiin possunkyljyksiin, lehtipihveihin ja naudan/porsaan sisäfileeseen.

Kasvisruoalla on paljon annettavaa ruokakulttuurille. Täällä pohjan perukoilla kasvisruokakulttuuri on ollut vähän ohuenpuoleista, mutta Aasia tarjoaa kyllä hyvää settiä johon kannattaa tutustua. Intialaisissa, nepalilaisissa yms. ravintoloissa on tarjolla kokeilemisen arvoisia kasvisannoksia, vaikka Suomessa mikään näistä paikoista ei liene pelkästään kasvisruokaan keskittyvä. Korjatkaa jos tiedätte paremmin.

Tulee vielä mieleen pieni yksityiskohta takavuosilta kun olin aikoinaan töissä Hgin keskustassa. Lounasaikaan työtiloissa tapasi usein poiketa kasvispiirakoita myyviä krishnamunkkeja. Krishnojen kasvisleipomuksia tuli ostettua tämän tästä, laadun suhde hintaan oli paremmin kuin kohdallaan. Tosin reseptit olivat hiukan yksipuolisia, joten ihan jatkuvasti ei noita jaksanut popsia, kuten ei mitään muutakaan yhtä ja samaa apetta.

 

[Raparberg]

Kasvikset, eikös ne ole sitä mitä ruoka syö? Ei maar, kyllä ne ainakin minulla kuuluvat osana ruokavalioon, mutta vain kunkin aterian osana. Ateria ilman joko lihaa tai kalaa ei tunnu siltä että olisi oikeasti syönyt jotain. Silti tunnen muutamia vain kasviksiin pitäytyviä ja jopa illastaminen ulkona onnistuu heidän kanssaan ilman sen kummempaa kuittailua kumpaankaan suuntaan.

Osuipa mukavasti silmään tämä ketju, sattui nimittäin niin että juuri eilen eräs kaverini tuli maaseuturetkeltä ja toi tullessaan puolikkaan sikaa. Tunsi olevansa aika kaukana vegaanista kun sitä Fiskarsin halkokirveellä ja lihaveitsellä paloitteli keittiön lattialle asetetun puulevyn päällä. Tilanteen hauskuutta lisäsi se että koira pakeni peloissaan ulos. Olevinaan metsästyskoira! Mitä lie päässään liikkunut... "En tiedä mitä tuo on tehnyt, mutta kun tuli kuseksittua auton renkaat ja möyrittyä vastaistutettu nurmikko, taitaa olla paras piilotella autotallin takana tämä ilta..."

 

[Alamummo]

Eipä sitten kauaa mennytkään, että vannoutuneet "lihistit" tulevat läpättämään paskaansa tänne ja röyhistelemään rintaa. Just. Jos ei ole muuta sanottavaa kuin, että kasvissyönti on typerää touhua, niin antakaa mieluummin olla. Itseäni aihe kun kiehtoo siitä huolimatta, että olen lihansyöjä, niin mieluummin lukisin asiallisia viestejä, vinkkejä ja neuvoja asiaan liittyen. Enkä mitään lapsellisia paatoksia.

Ted puhuu asiaa. En tyrkytä kasvissyöntiä kenellekään, se on oma valintani. En myöskään mollaa niitä, joiden mielestä sisäfile on ainoaa oikeaa ruokaa ja kaikki lehtivihreään vivahtava on kaninruokaa. Kukin tyylillään.

Yläpesä tuossa aiemmin totesi kasvisruoan laittamisen olevan vaivalloista. En oikein ymmärrä tätä kommenttia, koska samalla vaivalla kuka tahansa laittaa ruokaa lihalla tai ilman. Kuten täällä on jo useasti kommentoitu, on itämaisessa keittiössä paljon todella maukkaita lihattomia ohjeita joiden tekeminen ilman lihaa on täsmälleen yhtä helppoa (tai jopa helpomaa, kun lihankäsittelyvaihe jää ruoanlaitosta pois). Ovat sitäpaitsi usein vähärasvaisia ja terveellisiä. Oikeastaan kasvissyöjän pitäisi huolehtia ainoastaan B12-vitamiinin saamisesta, koska sitä saa lähes yksinomaan lihasta. Kaiken muun tarvittavan elimistö saa kasviksista.

Mutta kuten sanoin, on jokaisen oma asia, mitä suuhunsa laittaa - puolin ja toisin.

 

[Osmo Rapeli]

Ted puhuu asiaa. En tyrkytä kasvissyöntiä kenellekään, se on oma valintani. En myöskään mollaa niitä, joiden mielestä sisäfile on ainoaa oikeaa ruokaa ja kaikki lehtivihreään vivahtava on kaninruokaa. Kukin tyylillään.

Sitäkin porukkaa on. Liittyy tosin eniten eläintensuojeluaatteeseen enemmän kuin itse ruokaan. Kun samaan soppaan lisätään erikoisuudentavoittelu musiikissa ja Smash Asem niin soppa on valmis, enkä puhu mistään syötävästä. En minäkään oikein jaksa ymmärtää bileiden tarjoilua joihin ei ole laitettu muuta kuin kasvisruokaa tarjolle jonkun aatteen takia. Kasvissyöjä tuntee itsensä suunnilleen rasismin uhriksi jos vieras haluaisi samalla tavalla liharuokaa kuin omissa bileissään kysytään kasvisruokaa. Meidän pitäisi vain kaikkien olla suvaitsevaisempia, mutta ruoka on ruokaa ja eläimet eläimiä, eivät ihmisiä.

Paljonkohan lihaa syömättömiä muuten prosentuaalisesti on väestöstä? Enemmän Suomessa on ruokapaikkoja/kahvipaikkoja joissa ei ole hylamaitoa/laktoositonta maitoa kuin kasvisruoattomia vaihtoehtoja.

Yläpesä tuossa aiemmin totesi kasvisruoan laittamisen olevan vaivalloista. En oikein ymmärrä tätä kommenttia, koska samalla vaivalla kuka tahansa laittaa ruokaa lihalla tai ilman.

Totta. Kasvisruoka on suorastaan herkullista. Molemmissa "suuntauksissa" eines on paskaa, eineslihapullat ja einespinaattilätyt. Jos taas jaksaa hieman kokata, saa kaikkea huikeaa aikaan.

 

[Ted Raikas]

Yläpesä tuossa aiemmin totesi kasvisruoan laittamisen olevan vaivalloista. En oikein ymmärrä tätä kommenttia, koska samalla vaivalla kuka tahansa laittaa ruokaa lihalla tai ilman.

Muutenkin minusta ei ole välttämättä huono asia, jos jossain on vähän vaivalloisuutta. Silloin usein lopputuloskin on miellyttävämpi. Se, että näkee vaivaa tai jossain menee enemmän aikaa, ei ole negatiivista välttämättä ja silloinkin pitää vaan varata sitä aikaa riittävästi. Nykyajan kiireellisyyteen tottuneille ihmisille kaikki ylimääräinen vaiva on jotenkin riesa? Syömisten suhteen ei muutenkaan pitäisi hoppuilla, tai etenkään ahmia. Usein hauduttamalla pidempään ruoka on muutenkin paremmanmakuista.

Minä ainakin olen valmis näkemään vaivaa ruoanlaiton eteen, jos sillä tapaa lopputulos on parempi ja jotain sellaista, mitä haluan.

 

[varjo]

Niin, sekaruokaahan sitä syö ja kasvisruokien ystävät syövät mitä lystäävät.
Ongelmallisempaa sitten onkin kun kasvissyöjät, tai pahimmassa tapauksessa, vegaanit saavat lapsia ja yrittävät ruokkia lapsia vegaaniravinnolla.
Lopputuloksena on tutkitusti heiveröisempiä ja pienikokoisia lapsia, etenkin poikalasten kohdalla, mikä nyt sikäli ei ole mikään ongelma, mutta onhan se lasta kohtaan aika väärin haitata normaalia kasvua vanhempien ideologian takia.
Tätä asiaa taidettiinki käsitellä myös jossain muussa ketjussa.

Ilkeä mieli toki myös voi tehdä johtopäätöksiä siitä, että jos pituuskasvu jää vajaaksi, niin mitenpä heikkolaatuinen ravinto vaikuttaa mm. aivojenkin kehitykseen. Kaiken tarpeellisenhan voi kyllä hankkia vegaanipohjalta, mutta ongelma onkin juuri siinä, että kasvavan lapsen ravinnonsaannin turvaaminen ja valvominen on jo hieman hankalampaa kuin aikuisen itsensä.

 

[Hemingway]

Aiheeseen liittyy paljon tarpeetonta mustamaalaamista, mikä juontanee juurensa siitä, että kasvissyöjiin ja vegaaneihin kuuluu fanaatikkoja, jotka leimaavat negatiivisesti koko ryhmän.

Oma tyttöystäväni on kalaa, munaa ja maitotuotteita nauttiva "kasvissyöjä". Ei ideologisten syiden vuoksi vaan siksi, että hän ei pidä punaisen lihan mausta. Ruoanlaitosta vastaan yleensä minä, ja koska en viitsi tehdä kahta eri ruokaa, on omakin ruokavalioni muuttunut kovasti kasvispainotteiseksi.

Seuraukset kasvispainotteisesta ruokavaliosta ovat olleet painon putoaminen, kevyempi olo, toimiva vatsa ja ennen kaikkea paremman makuinen ruoka, mikä selittyy osaksi sillä, että kasvissyöjille on tarjolla pilvin pimein jäsenneltyjä, koeteltuja ja helppoja ruokaohjeita.

Jauhelihaa, marinoituja lihakimpaleita tai makkaraa en enää suuhuni pistä - ne eivät maistu. Laadukas ja hyvin laitettu liha sen sijaan on edelleen suurta herkkuani.

Kasvisruoan tekeminen ei ole yhtään sen vaikeampaa, monimutkaisempaa tai hitaampaa kuin liharuoankaan. Lisäksi - kuten jo totesin - siitä saa helposti hyvän makuista. Epäilenkin, että usein kasvissyönnin vastustus perustuu huonoihin kasvisruokakokemuksiin.

En ole terveysintoilija, mutta huomautan kuitenkin, että kalaa ja maitotuotteita sisältävä kasvispainotteinen ruokavalio taitaa olla ravitsemusasiantuntijoidenkin mukaan kannatettava.

Jos haluaa kokeilla, niin esimerkiksi tässä on yksi makaronilaatikon ohje, joka sovellettuna sopinee monien suihin. Soijarouhetta en käytä.

http://www.heikkisiltala.com/ruoka.htm#Kasvismakaronilaatikko

 

[girlzilla]

Itse olin kasvissyöjänä pari vuotta, ihan vain kokeilun vuoksi, joka sitten jäi päälle pidemmäksi aikaa. Loppui sitten kun kännipäissäni päätin syödä tuplajuustohampurilaisen.

Ainakin itse huomasin, että tuli syötyä monipuolisemmin koska piti vähän miettiä että mitä sitä tänään söisi, kun ei voinut iskeä jauhelihaa ja kanaa pannulle miettimättä sen kummempia. Huonona puolena ehkä se, että pastaa tuli syötyä enemmän, sillä se oli täyttävää ja siihen oli helppo lisätä jotain vihanneksia mukaan.

Sitä en ymmärrä, että miten kasvisruuasta ei tulisi muka täyteen. Ei varmaan tulekaan jos syö pelkkää porkkanaa ja paprikaa, mutta kyllä riisistä ja esim. tofu-kastikkeesta tulee kuka tahansa täyteen. Valmisruuistakin löytyy hyviä kasvisvaihtoehtoja, ja ainakin minun mielestäni kasvispihvit ja kasvispullat ovat herkullisia.

 

[Yläpesä]

Muutenkin minusta ei ole välttämättä huono asia, jos jossain on vähän vaivalloisuutta. Silloin usein lopputuloskin on miellyttävämpi....

Minä ainakin olen valmis näkemään vaivaa ruoanlaiton eteen, jos sillä tapaa lopputulos on parempi ja jotain sellaista, mitä haluan.

Vaivalloisuus silloin tällöin on kuin avannossa pulahtaminen, ihan mukava ja virksitävä elämys. Vaivalloisuus jokapäiväisenä askareena, kun pöydässä odottaa jo nälästä kiljuvia mukuloita ja itseäkin heikottaa, on kompostista. Minulle nyt vain kasvisten putsaaminen, käsittely (linssit, pavut) perkaaminen ja pilkkominen ei ole miellyttävää meditaatiota, jossa kokee flow'n riemua, vaan mekaaninen rutiinitehtävä, joka on aina suoritettava ennen kuin pääsee itse ruoan laittoon. Sen vuoksi kasvisten osa on päätyä sidekickiksi varsinaisen päänautinnon oheen. Nopeasti/helposti tehtävät kasvisruoat tarjoavat kovin vähän vaihtoehtoja; ne on pian käyty läpi ja kohtalo sama kuin appelsiiniporkkanaraasteella.

 

[retro]

Oikeastaan kasvissyöjän pitäisi huolehtia ainoastaan B12-vitamiinin saamisesta, koska sitä saa lähes yksinomaan lihasta. Kaiken muun tarvittavan elimistö saa kasviksista.

Voisin lisätä tuohon vielä D3-vitamiinin saannin, D2->D3 muuntosuhde kun elimistössä heikko. D2 siis pääosin kasveista ja D3 eläimistä.

 

[Hemingway]

Vaivalloisuus jokapäiväisenä askareena, kun pöydässä odottaa jo nälästä kiljuvia mukuloita ja itseäkin heikottaa, on kompostista.

Vaivalloisuus on usein suunnittelun ja tottumuksen puutetta. Kun piirtää paperille viikon ruokalistan, käy kaupassa ostamassa kerralla kunnon satsin ja tietää joka päivä jo ennalta, mitä tekee, niin aktiivisen työn määrä on vähäinen.

Minusta järkevää on laittaa ruokaa niin, että sitä riittää kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Se tarkoittaa viikossa kolmea tai neljää kertaa. Kun tämän määrän jakaa puolisoiden kesken, aktiivinen viikoittainen ruoanlaittoaika jäänee korkeintaan pariin tuntiin naamaa kohti. Onko se erityisen paljon? Pari kymmentä minuuttia per päivä. Vähänkin vanhemmat lapset voi tietenkin ottaa mukaan.

En oikein usko vaivalloisuus-selitykseen. Sitä pitäisi mieluummin nimittää henkiseksi laiskuudeksi. Asioiden tekeminen yleensäkään ei ole niin vaivalloista kuin luulisi, kunhan niihin vain tarttuu ripeästi.

 

[Leon]

Vaivalloisuus silloin tällöin on kuin avannossa pulahtaminen, ihan mukava ja virksitävä elämys. Vaivalloisuus jokapäiväisenä askareena, kun pöydässä odottaa jo nälästä kiljuvia mukuloita ja itseäkin heikottaa, on kompostista. Minulle nyt vain kasvisten putsaaminen, käsittely (linssit, pavut) perkaaminen ja pilkkominen ei ole miellyttävää meditaatiota, jossa kokee flow'n riemua, vaan mekaaninen rutiinitehtävä, joka on aina suoritettava ennen kuin pääsee itse ruoan laittoon. Sen vuoksi kasvisten osa on päätyä sidekickiksi varsinaisen päänautinnon oheen. Nopeasti/helposti tehtävät kasvisruoat tarjoavat kovin vähän vaihtoehtoja; ne on pian käyty läpi ja kohtalo sama kuin appelsiiniporkkanaraasteella.

Minulle taas valmistelut ja varsinainen kokkaaminen käyvät sielunhoidosta ja onnistunut lopputulos kruunaa koko päivän. Kokkaaminen on ihan pirun hauskaa puuhaa ja ainakin meillä kaksi kokkia mahtuu hyvin samaan keittiöön. Jälkien siivoaminen ja tiskaaminen taas ovat minulle sieltä kompostista. Varmaan ajattelisin koko prosessin hiukan toisella tavalla, jos kantaisin yksin vastuun ruuanlaitosta lapsiperheessä, enkä rupea ketään tässä asiassa neuvomaankaan.

Mutta tuota hiukan ihmettelen, että nopeat ja helpot olisi käyty pian läpi. Kyllä ainakin meillä on ne muutamat kestosuosikit, mitkä kuuluvat ohjelmistoon tasaisin väliajoin. Aika vaativa maku pitää olla, jos toistohuumori on kokonaan kielletty. Minusta tilanne olisi aika sama jauheliha- ja nakkimenunkin kohdalla. Tai sitten meillä on vain eri käsitys nopeasti valmistettavasti ruuasta. Jos vartti on liikaa, ei taida kovin monta vaihtoehtoa jäädä. Puolessa tunnissa saa jo aikaan aika vaihtelevan valikoiman. Tottakai on ruokia, joiden valmistelu pitää aloittaa jo edellisenä päivänä, mutta se ei ole pelkästään kasvisruokavalion yksinoikeus.

Rupesin tässä pohtimaan, että onnistuisiko minulta liharuuan hylkääminen. Varmaan muuten onnistuisikin, mutta lounastaminen menisi aika vaikeaksi. Vaikka täällä konttorin ympäristössä onkin aika hyvä valikoima lounasruokaloita, niiden kasvisvaihtoehdoista ei välttämättä löytäisi joka päivälle syötävää.

 

[Kaivanto]

Hienosti tämäkin asia saatiin asemoitua akselille kettutytöt ja kukkahattutädit vs. Jatkiksen lippalakkisedät!

Itse syön suunnilleen suhteessa 75 % kalaa ja kanaa ja 25 % punaista lihaa. Maun perusteella tulisi syötyä pelkkää pihviä, mutta kun punaisen lihan ja yleensäkin kovien eläinrasvojen runsas käyttö on terveyden kannalta suunnilleen yhtä järkevää kuin tupakointi.

 

[hanu]

Vaivalloisuus silloin tällöin on kuin avannossa pulahtaminen, ihan mukava ja virksitävä elämys. Vaivalloisuus jokapäiväisenä askareena, kun pöydässä odottaa jo nälästä kiljuvia mukuloita ja itseäkin heikottaa, on kompostista. Minulle nyt vain kasvisten putsaaminen, käsittely (linssit, pavut) perkaaminen ja pilkkominen ei ole miellyttävää meditaatiota, jossa kokee flow'n riemua, vaan mekaaninen rutiinitehtävä, joka on aina suoritettava ennen kuin pääsee itse ruoan laittoon. Sen vuoksi kasvisten osa on päätyä sidekickiksi varsinaisen päänautinnon oheen. Nopeasti/helposti tehtävät kasvisruoat tarjoavat kovin vähän vaihtoehtoja; ne on pian käyty läpi ja kohtalo sama kuin appelsiiniporkkanaraasteella.

Avannossahan, tai siis jäättömään aikaan uimassa, pitää käydä joka aamu. Miten sitä muuten töihin pääsee?

Mutta tuo kasvisruuan vaivalloisuus on kyllä pelkkä myytti. Liharuuassakin kun se liha on kuitenkin sivuosassa, suurin osa ateriasta on kuitenkin aina kasvisperäistä.

Vaikka lihasta paljon pidänkin, niin kun tässä oikeasti mietin, niin varmaan puolet kotona tehdyistä ruuista on lihattomia. Ei ehkä puritaanisimpia vegaaniruokia, koska käytän usein juustoa mukana. Mutta vaikkapa kasvisgratiinit, punajuuripihvit tai sieniruuat ovat meillä ihan arkiruokaa. Tuo takkaleivinuuni, missä siis uuni lämpiää mukavaan haudutuslämpötilaan ihan normaalin kämpän lämmityksen ohella, on saanut minut hullaantumaan uudelleen noihin kotimaisiin juureksiin. Lanttua, porkkanaa, naurista, palsternakkaa, kukkakaalia, sipulia, perunaa jne kannelliseen uunivuokaan yön yli hautumaan johonkin sopivaan liemeen niin onpahan tuo hyvää. Lihaakin tulee kyllä sinne joukkoon joskus heitettyä. Tuleepa myös uunipuuroja hauduteltua tuolla usein.

Mutta kasvisruoka kasvisruokana. Näitä soijalla tai tofulla tehtäviä liharuokajäljitelmiä, joissa samaan makunautintoon ei kuitenkaan päästä, en jaksa ymmärtää.

Vittu mitä lauserakenteita.

t. hanu