laki24.fi kirjoitti:
Työsuhteen viisi perustunnusmerkkiä ovat: 1) sopimus, 2) ansiotyön tekeminen, 3) työn tekeminen toiselle, 4) vastikkeellisuus ja 5) johdon ja valvonnan alaisuus eli työnantajan direktio-oikeus.
1) Työsuhde perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Työsopimukselle ei ole asetettu muotovaatimuksia. Se voi olla suullinen, kirjallinen, sähköinen tai perustua hiljaiseen suostumukseen. Ratkaisevaa on osapuolten yhteinen tarkoitus. Työsopimus on samalla yksi työsuhdetta sääntelevä normilähde.
Suomalainen yritys kutsuu poimijan tänne toiselta puolelta maapalloa, kertoen tälle kuinka paljon toiminnalla tyypillisesti ansaitsee. Sovitaan, milloin tullaan ja kuinka pitkäksi aikaa.
2) Työnteoksi voidaan lukea mikä tahansa inhimillinen käyttäytyminen, jolla on taloudellista arvoa. Ansiolähteitä voi olla samaan aikaan useita. Toiminta ei saa olla lainvastaista, rikollista tai hyvän tavan vastaista.
Tämä lienee itsestään selvä.
3) Työntekijä tekee työtä työnantajan lukuun. Työn tulos kuuluu työnantajalle, vaikka se koituisikin muun tahon hyväksi. Työntekijän tulee suorittaa työ henkilökohtaisesti. Avustajaa voi käyttää vain työnantajan suostumuksella.
Tämäkin kohta yleensä toteutetaan ostosopimuksilla.
4) Työntekijä tekee työtä palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, vaikka siitä ei olisi erikseen sovittu, ellei työnantaja näytä muusta sovitun. Talkootyö ei ole työsuhteessa tehtyä työtä. Vastikkeeksi voidaan lukea opin saaminen, vastavuoroinen työ tai muu taloudellista arvoa omaava suoritus.
Jos kyseessä on työsuhteen kaltainen suhde, silloin marjoista saatava korvauskin on palkan kaltainen korvaus. Pelkkää terminologiaa.
5) Työnantajalle kuuluu oikeus johtaa ja valvoa työntekoa eli direktio-oikeus. Tämä on usein työsuhteen tärkein tunnusmerkki. Työsuhteessa tehty työ on epäitsenäistä työtä. Käytännössä työnantaja voi sallia työntekijän toimivan melko itsenäisestikin.
Määrätään työn suorituspaikat, ja jos ei suostuta, niin uhkaillaan "työsuhteen" päättämisellä. Kuulostaako tutulta?
Miten niin pätee eri työehdot??
Tarkalleen ottaen asia tulisi ilmaista niin, että marjanpoiminta-alalla pätee eri työehdot kuin muilla aloilla. Koska kaikki poimijat ovat kuitenkin käytännössä thaimaalaisia, voidaan kuitenkin sanoa, että näihin thaimaalaisiin poimijoihin pätee eri työehdot.
Se ei taas muuta sitä että ehdotus on surkea lähes joka suhteessa.
Tästähän me olemme yhtä mieltä. Minusta on hyvä, jos itsenäiset yrittäjät keräävät metsistämme marjoja, kasvattaen näin kansantaloutta. Henkilökohtaisesti marjan hinnalla ei ole väliä kun kerään marjani itse, mutta toki näen etuna myös sen, että kotimainen marja on edullista.
Sen sijaan sitä en hyväksy, että työtä teetetään työsuhteen kaltaisessa suhteessa noudattamatta kuitenkaan työn teettämistä ja tekemistä säätelevää lainsäädäntöä. Jotkut firmat ovat tätä harrastaneet, tuskin kaikki. Luulen että suurimmalti osin marjanpoiminta-alalla ei toimita työsuhteen kaltaisissa suhteissa. Tuskin suurin osa marjayrittäjistä käyttää direktio-oikeutta, vaikka osa ilmeisesti käyttää. Lain mukaan noiden kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien on täytyttävä, jotta kyseessä olisi työsuhde. Mikäli oikeus katsoo (niin kuin varmasti katsoo), että esim. tämän Jansan ja 50 poimijan välillä ei ole ollut työsuhdetta, on silloin lakia muutettava niin, että vastaisuudessa tämän kaltaiset tapaukset katsottaisiin työsuhteeksi.
(tulipa kirjoitettua kiireessä paskaa tekstiä, varaudun tarkentamaan myöhemmin tarvittaessa)
Tajuat varmaan itsekin kuinka tyhmä tuo esimerkkisi on?
En. Mutta ehkä voit valistaa?