Pitäisi niihinkin olla lääkkeet ja miettiä jatkuvasti yleistä taloustilannetta, kun puhutaan ylipäätään siitä mihin tälläisiin tukiin ja elätyksiin on varaa, tai no kenenkään ei niillä pitäisi elää tai jos elää niin pitäisi "pakkoaktivoida" tavalla tai toisella tekemään edes jotain.
Työn kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, suomalainen työelämä on globalisaation, automaation, teollisuuden rakennemuutosten, viidettä vuotta jatkuvan finanssikriisin ja talouden painopisteen pois länsimaista siirtymisen aiheuttamassa murroksessa. Tällä hetkellä työttömiä, jotka kärjistäen ovat se yhteiskunnan lahjattomin desiili, on pari kouvolallista. TEM:n kolme vuotta sitten julkaisemassa tutkimuksessa näistä yli 150 000 työtöntä kiersi pitkällä aikavälillä tehottomien aktivointitoimien (kurssit, jne) ja kokoaikaisen työttömyyden kehää. Ilkka Taipaletta asiantuntijana kuullut maikkari raportoi että näistä 70 000:lla "ei ole mitään asiaa työelämään". Kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkalan mukaan 7-8 % työväestöstä jää pysyvästi tuottavan työelämän ulkopuolelle Suomessakin. Ongelma on koko Euroopan laajuinen, eikä edes täällä yhdessä rikkaimmista ja menestyvimmistä maista mitään pahinta laatua.
Tempputyöllistämiseen, eli tilastojen kaunisteluun veronmaksajien rahoilla, ei tule lähteä, vaan lähtökohtaisesti kaiken työn tulee olla hyödyllistä. Mistä keksitään hyödylliset paikat kaikille? Sosiaalisesta kyykytyksestä nyt ei varmaan kannata jatkoajan oikeistokonservatiivisella palstalla puhua, sehän on jotain visvapaskaa, mutta esimerkiksi kokoomuksen kielellä; paljonko tämä maksaa? Ettei vain esimerkiksi perustulo tulisi helvetisti halvemmaksi tavaksi lisätä työn kannattavuutta? Tuntuu hieman ristiriitaiselta, että esimerkiksi kokoomuksessa vastuttettaisiin mahdollisesti parin miljoonan suurusluokassa pyörivää sosiaalitukien väärinkäyttöä
taloudellisin perustein, samalla kun sama taho pyrkii politiikallaan (mm. ajamalla hallintarekisteriä joka tekisi osakkeiden omistamisesta anonyymiä, ulkoistamalla valtion toimintaa veroparatiisiyhtiöihin, jne, jne..) helpottamaan laillista veronkiertoa joka aiheuttaa julkiseen talouteen Tatuihin verrattuna jopa sata- tai tuhatkertaisen loven eli pyörii miljardiluokassa. Pelkästään hiljattain kärähtänyt vuorineuvos Ehrnrooth, jonka veroparatiisitilille joku tuntematon oli mennyt kysymättä tallettamaan yli kymmenen miljoonaa euroa, on valtion taloudelle yksin suunnilleen saman suuruusluokan rasite kuin kaikki sosiaalitukien väärinkäyttäjät yhteensä.
Entäs sitten alkoholistit, narkkarit, mielenterveysongelmaiset, ynnä muut työkyvyttömät, tai elämäntapaintiaanit ynnä muut työhaluttomat, jätetäänkö vaan heitteille amerikan malliin niin parissa talvessa ollaan ongelmasta päästy? Entä miten eroteltaisiin todellinen tuen tarve feikistä? Näistä parista sadasta työttömästä kymmenet tuhannet lienevät sellaisia joille ei halusta ja kyvyistä huolimatta vaan tunnu järjestyvän työpaikkaa vaikka he eivät tähän lahjattomimpaan desiiliin kuulukaan. Pelkästään minä tunnen jo lukuisia tällaisia ihmisiä. Viimeisin sai pitkään jatkuneiden lomautusten jatkoksi irtisanomisilmoituksen viime viikolla. Voisinpa lyödä melkein hattuni vetoa, että tämän ~6v päästä eläköityvän kouvolalaisen insinöörin tuottava työura oli suurin piirtein siinä, tulevista aktivointitoimenpiteistä tai työhaluista huolimatta.
Se on ihan ok vastustaa sosiaalitukia
ideologisin perustein, mutta sen voisi tunnustaa suoraan eikä yrittää naamioida perusteluja taloudellisiksi. Kuten TosiFani sanoi, ongelma on niin vähäpätöinen että todennäköisesti sen ratkaisemiseen tarvittava byrokratia tulisi kalliimmaksi kuin mitä ratkaisulla säästettäisiin euroja.