Mistä nämä huostaanotot johtuvat? ymmärtääkseni eivät rahan puutteesta, vaan siitä, että vanhemmat ovat kelvottomia tehtäväänsä. Jos vanhemmille lisää rahaa annetaan, niin meneekö se vain viinaan? Vai onko tarkoitus palkata lisää sos.tanttoja valvomaan perheoloja/tekemään jotain muuta?
Vähän konkretiaa näihin heittoihin kiitos? Milloinka ne maksaa itsensä takaisin ja kuinka paljon?
Laitetaan sitten lihaa luiden ympärille eli hiukan konkretiaa kun sitä kerran pyydetään.
Se on totta, että kaikkien perheiden tilanne ei kohennu siitä vaikka ennaltaehkäisevään työhön laitettaisikin sitä rahaa vaan on olemassa perheitä jotka ovat liukuneet avun ulkopuolelle, jotka eivät välttämättä edes halua tai ymmärrä, että apu olisi heidän parhaaksi ja näissä tapauksissa parasta olisikin se jos lapsi kyettäisi ottamaan huostaan mahdollisimman nopeasti tai niin nopeasti kuin se virkakoneistoin toiminnan jälkeen on mahdollista eikä pitkittää lapsen elämää epäsopivassa kasvuympäristössä. Tältä osin olen siis samaa mieltä kanssasi ja totean, että on olemassa perheitä joita mikään apu ei enää tavoita ja tällöin on lapsen parasta mitä nopeammin hänet saadaan vanhempiensa hoteista pois.
Mutta on sitten tapauksia joissa riittävän aikainen toiminta voi olla koko perheen kannalta "pelastus" ja tämä tarkoittaa sitä, että esim. kouluissa on riittävästi koulupsykologeja ja koulukuraattoreja auttamassa lapsia ja välillisesti ohjaamassa lapsia ja vanhempia pysyvämmän avun piiriin. Suomessa on kuntia joissa on lähes täydellisesti laiminlyöty koululaisten hyvinvointi perusterveydenhuollon ja koulukuraattoreiden ja -psykologien toimesta - on siis olemassa kouluja joissa hätää kärsivät lapset eivät näe terveydenhoitajaa tai muita ammatti-ihmisiä kuin silloin tällöin, jos koskaan. Lapset ja sitä kautta perheet ovat avun tavoittamattomissa ja jos esim. tähän ongelmaan saadaan pysyvä ratkaisu, kunnat noudattaisivat lainkirjainta, moni lapsi valtakunnallisesti välttyisi huostaanotolta kun perheet saisivat henkistä tukea riittävän varhaisessa vaiheessa.
Sama pätee neuvolatoimintaan, sekään ei ole tasaveroisessa kuosissa koko maa huomioiden ja niinpä jo sen asiakkaina on perheitä ja sitä myöten lapsia, jotka voivat soljua läpi "verkon" saamatta kunnollista apua hetkinä jolloin ongelmia tulee kohdalle.
Eli esim. jo näihin kahteen asiaan panostamalla voidaan taata lapsille ja vanhemmille sellainen tilanne, että apua on saatavilla ja ongelmatilanteeseen voidaan puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa, aiemmin ennen kuin se etenee niin pitkälle, että lapsi on otettava huostaan - mikä on aina yhteiskunnan kannalta se kallein vaihtoehto. Ja kuten viittasin, on olemassa perheitä jotka ovat lipuneet pysyvän avun ulottumattomiin ja tällöin - minusta - se lapsi tai lapset tulee ottaa huostaan mahdollisimman pikaisesti jos/kun se heidän edun kannalta on aiheellista.
Voidaan myös miettiä, että tulisiko näissä tapauksissa vanhempien oikeutta biologiseen lapseensa rajoittaa, pahimmillaan he kun voivat aiheuttaa melkoisia ongelmia biologiselle lapselleen mikäli ryhtyvät hankaliksi vanhemmiksi ja haluavat tehdä kiusaa lapsen kautta yhteiskunnalle ja mahdolliselle sijaisperheelle.
On tietenkin mietittävä sitä, että onko olemassa toimintoja joista vastaavasti voidaan säästää - totta puhuakseni niitä on sosiaalitoimen parissa - ja kun löydetään kohteita joista on varaa säästää, säästöihin on hyvä ryhtyä jos katsotaan, että se on pitkällä tähtäimellä järkevää toimintaa (kuten monasti on). Kuntien on siis tiettyjä toimintoja tehostettava mutta vastaavasti tietyille lasten parissa työskenteleville tahoille taattava riittävä rahoitus jotta edes lain määräämät seikat tulevat täytettyä.
On laskettu kuinka paljon syrjytynyt lapsi ja nuori tulee yhteiskunnalle maksamaan (artikkeli aiheesta löytyy esim. Tiede-lehdestä tältä vuodelta) mutta todellisuus liene se, että vakavimmissakaan tapauksissa syrjäytyminen ei ole lapsen aikuistuttua niin pitkäaikaista, että se maksaisi miljoonia kuten on annettu ymmärtää. Summat vaihtelevat paljolta sen alle miljooniin, totuus lienee jossain reilusti miljoonan alle, koska kaikissa tapauksissa on havaittu, että nuori suurella todennäköisyydellä on kiinni yhteiskunnassa viiden vuoden kuluttua tai jopa nopeammin jos riittävästi tukea on saatavilla. Toisaalta jos syrjäytyminen on totaalista ja nuori kadottaa otteensa elämästä täydellisesti tilanne voi olla se, että nuori menetetään totaalisesti ja tällöin välilliset ja suoranaiset kustannukset nousevat korkeiksi.
Lappeenrannassa huostaanotettujen lasten kustannukset vaihtelevat 150 euron ja 700 euoron välillä per päivä, jokainen vuosi tehdään 10+ uutta pitkäaikaista huostaanoton päätöstä, joten tästä voi helposti laskea sen millaisista kustannuksista vuositasolla puhutaan ja miettiä onko helpompia ja halvempia keinoja olemassa auttaa lapsia ja nuoria ja heidän kautta perheitä (huostaanotettuna on ymmärtääkseni keskiarvoisesti reilut sata lasta). Huostaanotossa kun tuki ei pääty nuoren täytettyä 18-vuotta vaan tukitoimet jatkuvat aina siihen saakka kunnes nuori täyttää 25-vuotta, näin toimitaan Lappeenrannassa ja ymmärtääkseni tilanne on sama kaikkialla.
vlad.
