Kuten moneen kertaan on todettu, jos meillä olisi kristallipallo josta tietäisimme, että seuraavat 10 vuotta on voimakasta talouskasvua, niin ei meillä olisi hätää. Nyt vain on erittäin perustelua epäillä, että näin ei tule tapahtumaan. Kiinan + muut Aasian talouden kasvavat voimakkaasti, raaka-aineet kallistuvat, koulutetun väen tarjonta kasvaa räjähdysmäisesti ja kilpailu työpaikoista kovenee. Aasian ja Länsimaiden taloudelliset erot tasoittuvat. Nyt mielestäni pitää varautua siihen, että lähitulevaisuudessa pääsemme parhaimmillaankin vain hyvin maltilliseen kasvuun ja velkakriisien räjähtäessä edessä on erittäin paha lama.
Mikään tilastollinen "joskus aikoinaan on taloussyklit kestäneet keskimäärin 7 vuotta" -ajattelu ei näitä tosiseikkoja valitettavasti kumoa.
Talousennusteista muodostuu monesti itseään toteuttavia. Hitaamman kasvun aikoihin ollaan kenties menossa, mutta sitä hidasta kasvua ei tule ruokkia täysin väärällä talouspolitiikalla. Voitko oikeasti sanoa, että euroalueelle harjoitettu deflatorinen politiikka olisi onnistunut missään mielessä? Kun asianosaisetkin ovat vähitellen myöntämässä virheensä. Miksi 30-luvusta tai vaikka lähempänä olevasta Argentiinan tapauksesta ei ole mitään opittu?
Eilen politiikkaradiossa Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta ja ekonomisti, Ilmarisen varatoimitusjohtaja Jaakko Kiander tykittivät aika kovaa tekstiä nykyisen talouspoliittisen keskustelun suuntaan. Heidän mukaansa kireä finanssipolitiikka on toisaalta seurausta euroalueella yleisesti harjoitetusta suunnasta ja komission painostuksesta sekä toisaalta myös yleisestä säästöjä korostavasta kansalaisilmapiiristä. Poliitikot kun eivät uskalla puhua elvytyksestä, vaikka se olisi talouspoliittisesti järkevää. Tietysti tässä on taustalla se, että keskiverto ihminen ei ihan ymmärrettävästikään osaa erottaa yksityistä ja julkista taloutta toisistaan.
dana77 kirjoitti:Edelleen tässä on taustalla kuvitelma, että talouskasvu olisi kiinni vain omista tekemisistämme. Ei ole.
Ei olekaan ja sitä tässä on toistettu. Avainasemassa on se, että paitsi Suomessa myös koko Euroopan laajuisesti löysätään finanssipolitiikkaa. Itse asiassa Suomen hallitus toimettomuudellaan saattoi myös olla tekemättä suurempia virheitä kuin se olisi jyrkemmillä säästöpäätöksillä tehnyt. Suomen talouspolitiikka ei ole ollut lähellekään Euroopan heikoimpia, vaikka se onkin saavutettu ikään kuin vahingossa.
dana77 kirjoitti:Tällä hetkellä alijäämä on muistaakseni 7 miljardia vuodessa. Niinpä elvytys tuolta osalta on ulkomaiden elvyttämistä tulevien sukupolvien kustannuksella.
Kaikkein eniten tuleviin sukupolviin vaikuttaa se, että vaikkapa nuorisotyöttömyys on päästetty Etelä-Euroopassa aivan järkyttäviin mittoihin. Ylipäätään, Venäjällä julkinen velka on kyllä minimaalista, mutta en sanoisi, että siellä harjoitetulla talouspolitiikalla juuri ajatellaan niitä tulevia sukupolvia. Suomea pitää verrata viiteryhmäänsä eli hyvinvointivaltiota ylläpitäviin länsimaihin, eritoten Pohjoismaihin ja vaikkapa Keski-Eurooppaan.