En tiedä kyllä nyt, miksi tällaista asiaa pitää selittää, mutta hyvinvointivaltion ylläpito eli suhteellisesti korkeampi veroaste + korkeampi sosiaaliturva mielletään yleisesti vasemmistolaiseksi talouspolitiikaksi. Toki on niin, että Pohjoismaissa myös porvarilliset puolueet ovat omaksuneet hyvinvointivaltioideologiaa eli toisin sanoen ovat selkeästi vasemmistolaisempia kuin vaikkapa brittiläiset aateveljensä.
Se pitää selittää siksi, että kyseessä ei ole mikään oppikirjatermi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talouspolitiikka
Katsotaan suurta kuvaa, esimerkiksi Ruotsin velkataakka oli 1990-luvulla suurempi kuin Suomella nyt. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on selvästi alle EU:n keskiarvon. OK, kasvunäkymät ovat nyt heikohkot ja siksi aivan yltiöpäinen ei pidä olla.
Kuten moneen kertaan on todettu, jos meillä olisi kristallipallo josta tietäisimme, että seuraavat 10 vuotta on voimakasta talouskasvua, niin ei meillä olisi hätää. Nyt vain on erittäin perustelua epäillä, että näin ei tule tapahtumaan. Kiinan + muut Aasian talouden kasvavat voimakkaasti, raaka-aineet kallistuvat, koulutetun väen tarjonta kasvaa räjähdysmäisesti ja kilpailu työpaikoista kovenee. Aasian ja Länsimaiden taloudelliset erot tasoittuvat. Nyt mielestäni pitää varautua siihen, että lähitulevaisuudessa pääsemme parhaimmillaankin vain hyvin maltilliseen kasvuun ja velkakriisien räjähtäessä edessä on erittäin paha lama.
Mikään tilastollinen "joskus aikoinaan on taloussyklit kestäneet keskimäärin 7 vuotta" -ajattelu ei näitä tosiseikkoja valitettavasti kumoa.
Silti löysempi finanssipolitiikka on keynesiläisittäin ajatellen avain kurjistumiskierteen lopettamiselle. Ongelma on se, että liian kireällä finanssipolitiikalla ei saada kasvua ja sitä kautta velan maksukin vaikeutuu/kierre syvenee. Ja kuten olen sanonut, tämähän ei riipu pelkästään Suomesta vaan koko EU:sta. Merkkejä paremmasta on ollut onneksi havaittavissa.
Edelleen tässä on taustalla kuvitelma, että talouskasvu olisi kiinni vain omista tekemisistämme. Ei ole. Elämme globaalissa maailmassa ja maailman talouden syklit määräävät meidän vientiteollisuutemme kysynnän määrän, Toinen puoli on tietenkin kilpailukykymme. Vaikka meillä olisi kuinka miljardien eurojen koneet, niin jos työnvoima on liian kallista, niin tilaukset menevät ohi.
Valitettavasti mitkään sosiaaliturvan korotukset tai hometalojen korjaukset eivät tuo senttiäkään vientieuroja (vaikka monelta kannalta kannatettavia ovatkin). Liiketoiminnassa lasketaan jatkuvasti ROI:ta eli Return Of Investentiä. Ne ovat usein valtiontaloudessa vaikeita laskea, mutta selvää on, että mitään takuuvarmasti kannattavia investointeja ei ole olemassa. Miljardia ei taas kannataa investoida siksi, että se toisi puoli miljardia takaisin verotulojen nousussa. Se osa mikä kulutus-euroista valuu ulkomaille on pois valtiontaloudesta. Tällä hetkellä alijäämä on muistaakseni 7 miljardia vuodessa. Niinpä elvytys tuolta osalta on ulkomaiden elvyttämistä tulevien sukupolvien kustannuksella.