Mikäli kaikki ajattelisivat samoin, etteivät uskalla tuoda töitään esille, vaikkapa paikkakunnan kirjastoissa ilmaiseksi tms. koskaan ei syntyisi mitään. Onneksi kaikki eivät ajattele samoin. Jännän paradoksin kirjoitit, kun mainitsit, että "jollakin konstilla pitäisi myös elää." Eli tajuat sen, miten vaikeaa on tulla toimeen taiteiden tekemisellä. Alusta loppuun.Silti tyrmäisit tuet, paitsi ihan nuorilta aloittelijoilta?
Ilman muuta jollakin konstilla pitää voida elää. Voi myös opiskella, kouluttautua johonkin ammattiin, tehdä töitä. Miksi ihmeessä taiteilijan pitäisi olla niin vaihtoehdottomassa tilanteessa, että tullaan toimeen joko taiteen tekemisellä tai sitten kuollaan nälkään? Eikö voisi kuitenkin harkita esimerkiksi osa-aikataiteilijuutta, jos yksinomaan taide ei riitä elättämään?
Rinnastan taiteen tekemisen ja minkä tahansa yrittämisen pitkälle toisiinsa. Jos yrittäjä ei kerta kaikkiaan saa työtään kannattamaan, niin tuloksena on lopulta konkurssi. Tietysti yhteiskunta tukee joissakin muodoissa myös yrittäjiä ja erityisesti aloittelevia yrittäjiä, mutta kannattamatonta yritystoimintaa ei haluta tukea edes vähän alkuun - eikä pidäkään. En ymmärrä miksi taiteen tekemistä tulisi kohdella jollakin täysin erityyppisellä logiikalla.
Oletko ajatellut millainen visio tulee siitä, että taiteen pitää myydä? Mitä on myyvä taide Suomessa? Miksi sen pitää olla myyvää? Eikö arvoa ole millään muulla mitattavissa kuin rahalla?Olemme jo lähtökohdissa eri maailmoissa, myös vladin kanssa. Ideologinen tausta sitten taitaa olla erottavana tekijänä.Jos markkinatalous sääntelee taiteen olemusta olemme totaalisesti hukassa, eikä tässä tarvitse olla mitään puolta. Sen sanoo järkikin, ainakin mulle.Kokeellinen taide ei esimerkiksi ole ollut ikinä jäykkien porvarien maailmaa edustava. Heille pitää olla lähinnä Palmun latoja yms.maisemia, kuvia, jotka ovat sitä mitä rautalankamalli näyttää. Itse rakastan taidetta, jossa voi saada omia ideoita jatkuvasti uusiksi.
Me olemme kaikesta päätellen kaikki taiteen ystäviä, sinä, vlad ja minä. Mahdollisesti olemme kiinnostuneita taiteista jopa keskivertokansalaista enemmän. Lähestymme asioita kuitenkin eri kulmista. On aivan sallittua arvioida taidepoliittisia kysymyksiä aivan eri lähtökohdista ja agendoilla, ja näen tällaisen keskustelun laajemmassa kontekstissa myös hyvin tarpeellisena. Taiteella on ihmisille merkitystä, ja on tärkeää pysähtyä miettimään miten näitä merkityksiä luodaan ja pidetään yllä.
Rahalla on aina jokin merkitys, ei sitä voi lopulta mitenkään väistää. Taiteilijat ja insinöörit syövät samaa leipää ja makkaraa joka päivä, ja jollakin konstilla ne pitää kustantaa. Tällaiset asiat ovat toimeentulon reunaehtoja. Ei tuo ole ideologiasta kiinni.
Palaisin vielä edellä esittämiini ydinkysymyksiin:
pitääkö yhteiskunnan tukea ihan elättämiseen asti taiteilijoita, ja jos niin keitä ja kuinka isoa kaartia, ja minkälaisten taiteiden edustajia tämä koskisi?
Kuka siis voi ryhtyä taiteilijaksi ja voisi odottaa, että yhteiskunta tai ylipäätään joku taho takaa hänelle toimeentulon? Jossakin kohtaa täytyy laittaa portti kiinni ja todeta, että nyt ei ole enää varaa tukea useampia taiteilijoita, koska rahaa ei tule tyhjästä - kuten olemme molemmat todeksi havainneet.
Taideteos pitäisi voida kapitalisoida, mutta siinä olet oikeassa että sen arvo on tietenkin paljon muutakin kuin siitä mahdollisesti saatava rahallinen korvaus. Siis erilaisia tunnetiloja, kokemuksia, aistimuksia ja mielikuvia. Mutta vastaavasti tämä "muu" saa myös rahallisen arvon, kun joku haluaa maksaa taideteoksen kokemisesta tai omistamisesta rahaa.
Mielestäni on maailman luonnollisin asia, että taiteen tulee pystyä ainakin jossain muodossa muuttumaan hyödykkeeksi, jonka vaihtamisesta tai jakamisesta saadaan rahaa, jolla aiemmat tai myös seuraavat työt kustannetaan.
Kuten Tuamas edellä mainitsikin, taiteita tuetaan erilaisten säätiöiden toimesta varsin huomattavilla summilla. Rahaa on taiteilijoille tarjolla myös muualta kuin suoraan veronmaksajien kukkarosta. Osaaville tekijöille llöytyy jo nykyisellään monenlaisia rahoitustapoja. En ymmärrä miksi on niin saatanallista ajatella, että taidetta voisi ihan myydäkin. Meneekö taide jotenkin pilalle kun sitä häpäistään rahalla?
Ihmisen henkisen kehityksen edesauttaminen poistaa mm. ihmisten sairastelua. Sehän on jo vanha totuus, että ruumis voi huonosti, jos se ei saa polttoainetta, myös henkistä laatua. Sairauskulut ovat mittavaa laatua RAHALLISESTI(senhän te porvarit ymmärrätte) ja jos mielenvirkeyttä voidaan erilaisilla taiteilla aikaansaada, siinä on melkoinen pelastus sosiaali-ja terveysmenoihinkin. Siinä kyllä voi jo tukeakin monia taiteilijoita!
Spekulatiivisilla vaikkakin mahdollisilla säästöolettamuksilla ei kustanneta yhtään mitään. Myöskään prosenteilla ei kustanneta mitään. Ainoastaan rahalla.
Se on totta että taiteet tuottavat erilaista mielihyvää ja hyvinvointia. Sitä ei voi kuitenkaan yleistää koskemaan kategorisesti mitä tahansa taidetta ilman kriteereitä ja laittaa yhteiskuntaa maksumieheksi, jos joku taiteilijaksi itseään nimittävä päättää jotakin taiteeksi kutsumaansa luoda.
Vertaus kerjäämisestä ja heikosti menestyvästä taiteentekijästä ontuu ja pahasti, oikeastaan sillähän ei ole jalkoja ensinkään! Kerjäläinen ei tee mitään asian eteen vaan odottaa valmista. Taiteilija tekee työtä käsillään, mitään ei synny, jos hän ei tee sen eteen jotain. On sitten eri asia onko myyvää vai ei, hän on tehnyt asian eteen jotain sentään.
Totta tämäkin. Mutta lopputulos on kuitenkin sama, jos taiteilija tekee duunia jossa ei ole järkeä. Ja järkeä ei ole, jos tuloksena on taidetta johon ei siirry arvoa. Ja huomaa nyt, että arvo tarkoittaa tässä yhteydessä kaikkia niitä tunnetiloja, kokemuksia, aistimuksia ja mielikuvia, joiden kautta taideteoksesta muodostuu arvoa katsojalle tai kokijalle. Ja jos arvoa ei ole, niin sellainen taide ei kiinnosta ketään. Eikä sellaisesta kukaan halua mitään maksaakaan, ellei sitten puhtaasti hyväntekeväisyysmielessä.