Oletteko todellakin sitä mieltä, että mikäli markkinavoimat eivät osta, sitä taidetta ei kannata tehdä? Ihanko totta?!Jos jo tällainen peruslähtökohta on tyystin erilainen kanssani, eipä kannata paljon kirjoitella. Olen yrittänyt puhua ennenkaikkea taiteesta, joka on laadullista, mutta jota ei välttämättä osteta. En ole ikinä sanonut, että jokaikinen, joka vääntää koukeron jonnekin on avustuksen tarpeessa. On erilaisia kerhoja, joissa voi toteuttaa itseään ja on tilaisuuksia, joissa voi esittää tuotantoansa.
Eihän kukaan ole kieltämässä sellaisen taiteen tekemistä, mutta taiteilijan pitää ymmärtää se raaka tosiasia, että jos taide ei myy niin on tehtävä myös jotain muuta jotta sen leivän saa suuhunsa ja mielellään sen leivän päälle jotain muutakin.
Jos minä haluan vääntää paskatorttuja vanerilevylle väittäen niiden olevan taidetta jota muut eivät ymmärrä, niin se on minun omaa hölmöyttäni jos kuolen nälkään sen sijaan, että menisin vaikkapa siivoamaan varastoja ja työllä ansaitsemillani rahoilla tekisin vapaa-ajalla haluamaani taidetta.
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä. Setäni elättää nykyään itsensä yksinomaan maalamalla ja piirtämällä ja kirjoittamalla (hän ei saa apurahoja eikä ole koskaan sellaisia hakenutkaan, koska ne ovat hänen mielestä järjettömiä), mutta päästäkseen tähän asemaan hän on kulkenut todella pitkän tien ja opintojen ohella (päättötyötä vaille valmis arkkitehti) hän maalasi ja piirsi ja teki mitäerilaisimpia hanttihommia - kuten siivosi, oli saaralassa töissä, teki pihatöitä etc. Ja tämän jälkeen hän pitkälle 80-luvun loppuun teki kaikenmoisia töitä - joita nykyään monet kutsuvat paskaduuniksi - jotta saisi tehdä sitä mitä haluaa eli taidetta ja koska hän tiesi, että taiteella ei elätä itseään helposti hän tietenkin teki (maalasi, piirsi etc.) töitä joita ihmiset halusivat ostaa. Ja kaiken aikaa hän kehitti itseään ja tekniikkaansa etc. Hän eli simppeliä yksinkertaista elämää päämääränään oma unelmansa elättää itsensä taiteella.
Siinä 90-luvun taitteessa hän sitten lopetti käytännössä kaikki muut työt ja ryhtyi taiteilijaksi, mikä todellakin on kovaa työtä, koska se vaatii käytännössä 24h/vrk omistautumista ammatilleen. Nyt hän voi maalata paljon sellaisia töitä joista itse pitää ja jollaisia haluaa maalata, mutta silti hän tiedostaa sen, että elääkseen ammatillaan on hänen myös pakko tehdä myönnytyksiä ja maalata/piirtää etc töitä joita ihmiset haluavat ostaa.
Kun olen nähnyt minkä tien setäni on kulkenut, minun on hyvin vaikea ostaa ajatusta siitä, että sitä vaan voi ryhtyä taiteilijaksi ja tehdä mitä haluaa ja toivoa, että yhteiskunta maksaa elämisen. Kyse on yksintein "minä-minä"-ajattelusta eikä mistään muusta. Vastaavasti minulla on sitten lähipiirissä ihan suht' lahjakkaitakin taiteilijanalkuja, jotka käyttävät energiaansa kitisemiseen miksi yhteiskunta on niin julma taiteilijoita kohtaan ja ettei taiteella voi elättää itseään. Eivät kaikki voikaan tai jos voisivat niin tässä maassa asuisi reilut 5,5 miljoonaa taiteilijaa eikä kukaan tekisi muuta työtä päivääkään. Ei ole tarkoitettu, että kuka tahansa meistä voi menestyä ja elää taiteella, vain parhaimmat ja lahjakkaimmat ja monipuolisimmat sekä sopeutuvimmat siihen pystyvät. Ei ole tarkoitettu, että ihan kuka tahansa käsitetaiteilija voi runkata kissanraadolle ja elää elämänsä tekemättä muuta työtä.
vlad.