Varmaan tuota tarkoitetaan.
Sen verran nyt kyllä korjaan, että ei se kommunismi kauhean hyvin ole sinne piilotettu kun niiden puolueen kansanedustaja kertoo avoimesti olevansa kommunisti.Siirretty Kokoomuksen ketjussa, jonne vassarikestelu jostain syystä tuppautuu:
Kyllä, minä olen marxilainen! Ainakin jos lähdetään pääoman ja omistamisen, työn ja vapauden analyysista. Se konflikti määrittelee yhä nykypäivän työmarkkinoita, Li Andersson sanoi Hbl:ssa.
Andersson pyörittelee marxilaisuuttaan kuin persupoliitikko maahanmuuttajavastaisuuttaan:
"En usko, että ihmisiä kiinnostaa nykypäivänä kuunnella poliitikkoja, jotka määrittelevät itsensä ismien kautta. En pelkää sitä mielikuvaa, vaan sitä käsitystä, että vasemmisto on jotenkin aatteellisempi kuin oikeisto. Niin se ei ole, Andersson vastaa".
Väittämällä, että pääoman ja omistamisen, työn ja vapauden konflikti määrittelee yhä nykypäivän työmarkkinoita, on kyllä varsin aatteellinen. Kun Anderssonin kommentti on annettu nykypäivänä, viitekehys on myös marxilaisuuden alkuajan puolueista nykyiset SDP ja Vasemmistoliitto. SDP on hylännyt kuvatun marxilaisuuden aikoja sitten. Myös Vasemmistoliitto on siitä luopunut. Tai ainakin piilottanut niin hyvin ohjelmiinsa, etten pikalukemalla löytänyt.
Ei jää muuta jäljelle kuin kommunistit, joiden ohjelmassa Anderssonin näkemys marxilaisuudesta esiintyy. Tässä mielessä on mielenkiintoista, että Andersson on Vasemmistoliiton, ei esimerkiksi SKP:n puheenjohtaja, koska hän määrittelee ihmisen (vapaa-aika) ja työn historiallisen, ennen työväenpuolueiden ideologista ja muuta jakaantumista olleen marxilaisen käsityksen pohjalta.
Syy pyörittelyyn on se, että yhteiskunta menee eteenpäin, mutta aatehistoria on ja pysyy. Olisi päinvastoin uutinen, jos vasemmistopoliitikko irtautuisi työväenliikkeen juurista.Andersson pyörittelee marxilaisuuttaan kuin persupoliitikko maahanmuuttajavastaisuuttaan:
Marxilaisuutta aatesuuntana ei pidä myöskään sekoittaa sen myöhempiin sovelluksiin, kuten marxismi-leninismiin tai Stalinin reaalisosialismiin. Niinikään kommunistiksi identifioituminen on eri asia kuin Marxin teoreettisten havaintojen allekirjoittaminen.
TS: Yhdistys antoi Li Anderssonille 6 000 euroa vaalirahaa – puheenjohtajan tytär sai yllätyspestin vasemmistoliiton ministerin valtiosihteeriksi
Li Anderssonin puoluetoverin Aino-Kaisa Pekosen valtiosihteeri Saila Ruuth on aiemmin kertonut Kansan Uutisille olleensa yllättynyt nimityksestään.www.is.fi
Ihan puhdas sattuma ja hyvä, että löytyi nuorelle naiselle töitä. Toki piti googlettaa, että mihin hommiin menee, mutta niinhän me joudutaan kaikki muutkin.
Milloin tämä kaatuminen tapahtui?Totta tähän ja muuhunkin. Mutta Marxin taloutieteellinen ydin on työn ja pääoman välinen ratkaisematon ristiriita. Marx käsittelee tätä pääteoksessaan.
Kun Andersson viittaa yllä olevaan, hän viittaa samalla talousteoriaan, jonka perusta on kaatunut. Työn ja pääoman välillä on ratkaistavia ongelmia, ei ratkaisematonta ristiriitaa.
Pitää muistaa, että taloustieteilijät toimivat pitkälti olemassaolevan järjestelmän sisällä. Eivät he mieti päivittäin, onko markkinatalous way to go, tai mikä on moraalisesti hyväksyttävä tulotaso vaikkapa thaimaalaiselle marjanpoimijalle.Marxilaisuuden kritiikki on suhteellisen pientä taloustieteilijöiden joukossa, koska linnake kaatui keskeisen väittämän osalta. Filosofit käyvät marxilaisuudesta keskustelua ja varmasti löytyy myös pieni joukko taloustieteilijöitä, jotka näkevät Marxin teorian ajankohtaisempana kuin koskaan. Mutta se johtuu siitä, että he eivät niitä tunne tai ohittavat tärkeimmän näkemyksen ongelmallisuuden.
Milloin tämä kaatuminen tapahtui?
Palaan vielä sen verran Anderssoniin, että eihän hän tavoittele mitään kommunistista vallankumousta, vaan ajaa puolueineen tasaisempaa tulonjakoa. Käytännössä siis sitä, että köyhien etuuksia nostetaan ja rikkaita verotetaan tiukemmin. Globaalissa mittakaavassa Andersson on aika tyypillinen pohjoismaalainen, eli kannattaa progressiivista verotusta ja valtion vahvaa toimijuutta.
Mutta siis jos palataan marxilaiseen kritiikkiin, niin eihän sen pohja ole juuri muuttunut: omistava luokka rikastuu ja elää pääomilla, kun taas työtään myyvä kansanosa saa sen, minkä markkinat kulloinkin määrittelevät työn hinnaksi. Monessa maailman kolkassa se hinta on edelleen sellainen, että työllä ei elä ihmisarvoista elämää. Tältä osin työn ja pääoman suhde on edelleen relevantti kritiikin kohde.
Milloin tämä kaatuminen tapahtui?
Kysyin sen takia, että minusta talouspoliittinen konflikti ei ole kadonnut mihinkään, vaikka onkin toki muuttanut muotoaan. Kriittistä keskustelua käydään yhä tänäkin päivänä, ja tietyllä tapaa sen pohjana toimivat Marxin havainnot, joiden varaan koko työväenliike ja sen poliittiset sovellukset ovat rakentuneet.Minusta kysymys on epäoleellinen. Tarkkaa päivää ei voi kukaan antaa, mutta osin jo 1800-luvulla, ja enemmän 1900-kuvulla. Oleellisempi kysymys on, miksi Marxin teoria työn ja pääoman välisestä sovittamattomasta ristiriidasta tai työn hinnan ja tuotteen arvosta olevat laskelmat eivät kestäneet?
Tämä menee jo semantiikan puolella. Marx kuoli jo 1800-luvulla, joten hänen tuotantoaan ei (mielestäni) kannata ylipäänsä tarkastella ajankohtaisena taloustieteellisenä analyysinä, vaan aikaan ja paikkaan sidottuna teoretisointina, josta osa on edelleen ihan kuranttia.Syyksi tarjoan Marxin heikkoa kykyä ymmärtää kapitalismin ydintä ja heikkoa kykyä käsittää sosialismin edellytyksiä. Keskeisin väite - työn ja pääoman välisestä sovittamattomasta ristiriidasta - on virheellinen. Kuten totesin, ongelmia siinä on, mutta ei sovittamatonta ristiriitaa.
Aivan, ja tämä on seurausta siitä, että monissa länsimaissa on kehitetty demokraattinen hallinto, jossa "omistava luokka" on käytännössä pakotettu panostamaan myös heikompiosaisten sosiaaliturvaan. Suomessakin tämä johtui suurelta osin kommunistisen vallankaappauksen pelosta, joka ajoi keskusta- ja oikeistopuolueet reformistiselle linjalle.1800-luvun pitkillä työtunneilla suojattomissa kaivoksissa työskentelevien työläisten tilanne näytti Marxista erilaiselta, mutta vaikkapa vuonna 2021 suuri osa työläisistä länsimaisessa markkinataloudessa saa palkkansa, joka takaa suhteessa Marxin aikaan erinomaisen elämänlaadun ja osuuden pääoman tuotosta joko suorina siirtoina tai välillisesti osakeomistuksen kautta.
Tämä on ihan totta. Länsimaissa on kuitenkin samanaikaisesti luotu vahva oikeusvaltioperinne, joka takaa valistuksen hengen mukaisesti kaikenlaisia perusoikeuksia yksilöille. Näin ei luonnollisestikaan ollut Marxin elinaikana.Varmaan silloin kun kävi ilmeiseksi ettei kapitalistin ainoa keino voitontavoitteluun ole työntekijän selkänahasta repiminen, vaan että vaurastuva "työväenluokka" on myös kapitalistin etu sillä työntekijät ovat myös kuluttajia eivätkä ainoastaan vuosi vuodelta huonommissa oloissa hiilikaivoksissa raatavia orjia joille kapitalistilta tihkuu vain selviytymiseen vaadittava absoluuttinen minimi. Puhumattakaan tästä seuraavasta väistämättömästä proletariaatin vallankumouksesta.
Toimintaympäristö muuttui radikaalisti, kun valtiot alkoivat harjoittaa sosiaaliturvaa, ja kun työmarkkinaosapuolet alkoivat neuvottelemaan työn ehdoista. Käytännön tasolla oikeisto ja vasemmisto tekivät kompromisseja.Kun katsotaan maailman kehitystä viimeisen parin sadan vuoden ajalta, on aika ilmeistä että aivan päinvastoin kuin Marx esitti, työntekijöitä kohdellaan kehittyneissä kapitalismiin nojaavissa markkinatalouksissa paremmin kuin ennen ja työläisten elintaso on noussut kohisten erityisesti "yhteisomistusta" harjoittaneisiin valtioihin verratessa.
Tämäkin pääosin ihan totta.On minusta aivan perusteltua sanoa että Marxin talousteorialta on pudonnut pohja, sillä ne keskeiset mekanismit joihin se nojaa ovat osoittautuneet vääriksi. Toki Marxilta löytynee yhtä ja toista oivaltavaa huomiota ja moni hänen havaintonsa voi olla vielä nykyäänkin ajankohtainen erityisesti jos niitä haluaa sillä tavalla tulkita, mutta ei se nähdäkseni pohja-asiaa muuta kun puhutaan Marxilaisesta talousteoriasta.
Minusta on ihan perusteltua sanoa, että suomalainen hyvinvointivaltio perustuu suurelta osin marxilaiseen aateperintöön, mutta yhtä hyvin voin sanoa, että se on syntynyt 1800-luvun liberalistisen heräämisen myötä.
Vasemmistoliitto ja työperäinen maahanmuutto onkin ollut todella käsi kädessä kulkeva ajatus. Eikun sotkinkin humanitaariseen maahanmuuttoon.Syntyvyyskeskustelussa onkin välillä se epämiellyttävä piirre, että tuntuu haluttavan nimenomaan valkoisia vauvoja, hän sanoo.
Kyllä, vaikuttaa ihan pirteältä tapaukselta. Veikkaanpa Sarkkisen olevan vasureiden seuraava pj.Ihan hyvä tekstihän tuo oli. Vasemmistoliittolaisen ajatuksiksi jopa todella hyvä. Valkoiset vauvat -retoriikka oli sitten sitä itseään, vaikka toki ymmärrän hänen viitanneen tässä maahanmuuttoon.
Interin maalitykki Timo Furuholm on Vasemmistoliiton ehdokkaana Turun valtuustoon.