Varmaan silloin kun kävi ilmeiseksi ettei kapitalistin ainoa keino voitontavoitteluun ole työntekijän selkänahasta repiminen, vaan että vaurastuva "työväenluokka" on myös kapitalistin etu sillä työntekijät ovat myös kuluttajia eivätkä ainoastaan vuosi vuodelta huonommissa oloissa hiilikaivoksissa raatavia orjia joille kapitalistilta tihkuu vain selviytymiseen vaadittava absoluuttinen minimi. Puhumattakaan tästä seuraavasta väistämättömästä proletariaatin vallankumouksesta.
Oikeassa olet tämän kuvailusi kanssa. Tosin huomautan, että tämä muutos tapahtui kohentuneen lainsäädännön, yrityssääntelyn ja sosiaaliturvan merkittävällä myötävaikutuksella. Marxilaiset uudistukset tulivat siis osaksi
vapaata markkinataloutta. Eli käytännössä lopputulema ei ollut laissez-faire -liberaalien eikä liioin marxistien täydellinen voitto, vaan pikemminkin kompromissi.
Sen takia en ajattele, että mikään yksittäinen ideologia olisi ottanut selkävoittoa toisesta tai pakottanut sitä marginaaliin. Sen sijaan mainitut 1800-luvun "suuret ideologiat" ovat tavallaan edelleen relevantteja, koska ne edustavat eri katsontakantoja, joille on loogiset perusteet. Harva ihminen on vannoutunut marxilainen tai täysiverinen klassisen liberalismin kannattaja, vaan yleensä ne toimivat lähinnä suuntaviivoina ajattelulle.
Marxin suhteen taloustieteelliset havainnot eivät mielestäni ole kovinkaan kiinnostavia, koska ne ovat vanhentuneita. Mielestäni häntä pitäisi käsitellä enemmän poliittisena teoreetikkona, aivan kuten vaikkapa Machiavelliä. Se, mitä alun perin puolustin, on
ideologinen pohja ihmisten välisten suhteiden tarkasteluun. Siltä osin vasemmistoliitto nojaa edelleen Marxiin, eikä esim. Lockeen tai Machiavelliin.
Yhteisomistus taloudellisena kokonaisratkaisuna on hyvin pitkälti kuollut ajatus, ja lähinnä sitä esiintyy kehitysmaissa. Mutta ei se perinteinen vasemmiston ja oikeiston välinen vastakkainasettelu ole kadonnut mihinkään. Ja siihen Marxin
poliittinen perintö tarjoaa yhä rakennuspalikoita.
On minusta aivan perusteltua sanoa että Marxin talousteorialta on pudonnut pohja, sillä ne keskeiset mekanismit joihin se nojaa ovat osoittautuneet vääriksi. Toki Marxilta löytynee yhtä ja toista oivaltavaa huomiota ja moni hänen havaintonsa voi olla vielä nykyäänkin ajankohtainen erityisesti jos niitä haluaa sillä tavalla tulkita, mutta ei se nähdäkseni pohja-asiaa muuta kun puhutaan Marxilaisesta talousteoriasta.
Lähes kaikilta ennen 1900-lukua kirjoitetuilta poliittisilta manifesteilta on "pudonnut pohja", jos niitä sovelletaan nykymaailmaan. Esim. John Locken ajatus siitä, että ihmisellä on Jumalan takaama oikeus julistaa maa itselleen ja nauttia sen antimista, ei ole kovin käytännöllinen 2020-luvun ruutukaavoitetussa kaupungissa. Mutta vaikka Locken tämä ajatus - ja moni muu - on irrelevantti nykysilmin, hänen ajatus kansan oikeudesta rajoittaa kuninkaan valtaa on edelleen relevantti.
Hieman samalla tavalla Marxilla on joitakin täysin käyttökelvottomia ideoita, mutta se peruslähtökohta, jonka hän muurasi 1800-luvun alkupuoliskolla, vaikuttaa yhä edelleen vasemmistolaisessa liikkeessä. Eikä se toimi enää ihan sillä tavalla kuin Marx ehkä kaavaili, vaan nykyisin puhutaan paljon enemmän sosiaalisesta kanssakäymisestä ja siihen liittyvästä vallasta. Sen myötä nykyajan marxilaiset eivät ole enää rauhanohjuksista puhuvia antikapitalisteja, vaan pikemminkin näitä nettifeministejä ja muita yhteiskuntakriitikoita, joille rakenteet tai yhteiskunnalliset roolit ovat tärkeitä.
No nyt mentiin aika kauas, mutta toivottavasti tämä vastaa alkuperäiseen näkemykseen vasemmistoliiton ja marxilaisuuden suhteesta.
