Jo pitkän tovin vartijan ammattia harrastaneena ymmärrän kyllä molempien puolten kannan täällä. Lähtökohtaisesti et ikinä joudu vartijan kanssa tekemisiin jos homma pelaa. Kun taas hölmöilet niin se antaa syyn ja seurauksen. Vartijakortin saa melko helposti ja se koulutus itsessään on hyvin minimaalinen. Kaikki opit pitää imeä itse työstä ja vuosittaisista kertauskoulutuksista. Se miten hyvin sisäistät opit on meistä jokaisesta itsestään kiinni. Toki pitää muistaa, että vaikka olisit kuinka rautainen ammattilainen alalla kun alalla niin välillä jotkin asiat tulee päin näköä niin nopeasti, että siinä vaiheessa saattaa unohtua opetetut asiat ja ihminen toimii täysin aistien varassa suojellakseen itseään.
Jos omia kokemuksia tästä työstä hieman jakaa niin kyllä, palkka suhteessa työhön on aivan paska. Koulutusta pitäisi olla enemmän. Joudun lähes viikottain kuulemaan tappouhkauksia, aiemmin mennyt korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä vaiheessa kun uhataan teräaseella niin miettii, että ansaitsenko edes minä tuollaista uhkausta?
En nyt rupea nostamaan omaa ammattitaitoani jalustalle, mutta ensimmäinen työvuoro - kiinniotto - paini. Heti perään 8v jälkeen kiinniotto-paini. Tähän väliin mahtuu puolentuhatta kiinniottoa. Paras ase tässä ammatissa on puhe ja puheenlahjat.
Itse en enään nauti tippaakaan kiinniotoista, se juna meni jo.
Lopuksi mainittakoon, tämä on niitä ammatteja joista mediassa saa lukea vain paskakeissejä. Kukaan ei muista sitä kuinka vartija pyrkii pitämään sinun kauppaasi mukavana asioida ilman, että narkit ja juopot notkuu pääovilla ja penkeillä. Kukaan ei muista kuinka vartija auttaa kaikkia muita kadonneiden avainten tai lompakkojen etsinnässä. Kukaan ei muista kuinka vartija selvittää tallenteilta kuka kolhasi parkkipaikalla autoosi tai varasti pyöräsi. Kukaan ei muista kuinka vartija on monesti ensimmäisten joukossa antamassa ensiapua vahingoittuneelle.
Jokseenkin surullista, mutta eipä se minulta pois ole. Teen työtäni niin kuin kaikki muutkin.
Hyvin kirjoitettu. Allekirjoitan joka sanan. Olin ennen nykyistä ammattiani vartija (nyt hoitaja). Sain onneksi olla töissä paikassa, jossa työ muistutti enemmän huoltomiehen työtä kuin vartijan työtä. Paikkakunta oli pieni ja ihmiset olivat kuuliaisia. Poliisin kanssa yhteistyö toimi erinomaisesti ja osasta tuli läheisiä ystäviä. Kai sekin kertoo, että homma toimi.
Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin sairaanhoitajan silmin, moni poliisin tai vartijan vakioasiakas kärsii erilaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä. Tavallinen kansalainen voi kyllä varastaa ja varastaakin. Suurin osa itseasiassa on juuri heitä - "tavallisia kansalaisia" - jotka punnitsee kotimaiset tomaatit ulkomaan tomaatteina tai lappaa lisää irtokarkkeja jo punnittuun pussiin. Ja kaikki tämä kauluspaita päällä, Audin avaimet taskussa, koskaan kiinni jäämättä.
Mutta tämä pieni marginaali; yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet päihteiden käyttäjät ja erilaisista mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset, he ovat yhtäläinen taakka kaikille; viranomaisille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuollon ammattilaisille.
Yhtälailla poliisi heitä hakkaa ja lyö. Lääkärit käyttävät henkistä väkivaltaa olla tutkimatta, kun ei vaan jaksa. Siitä ei vain puhuta. Raja tulee myös viranomaisella vastaan; aina ei jaksa.
Sen ymmärtää koska jossakin vaiheessa kaikki väsyy tai turhautuu, mutta tuota ei saisi katsoa sormien läpi. Puliukon ihmisoikeudet ovat yhtä arvokkaat kuin kauluspaita-kansalaisen. Mutta ongelma on nähkääs siinä, että tämä porukka, joka aiheuttaa ongelmia kaupoissa ja ostoskeskuksissa, se materiaali ei kelpaa kenellekään eikä kukaan ota heistä kunnollista koppia.
Ongelmat alkavat jo monella syntyessä, koska sosiaaliset ongelmat ja köyhyys ovat periytyvää. Jos vanhemmilla on huono sosiaalinen asema; heikko koulutus, peruskoulua ei ole käyty loppuun tai puuttuu ammattitutkinto, on hyvin todennäköistä, että samat sosiaaliset ongelmat tulevat eteen omalle jälkikasvulle.
Sossusta ja Kelasta saa rahaa. Se on vanhempien "duuni". Tämä (kieron) kasvamisen malli peritään kotoa ja kierre on valmis. Se, mikä on toisen silmissä outoa - yhteiskunnan siivellä eläminen - voi olla normaalia sille, kuka on elänyt tuolla tavalla lapsesta asti, jossa kaupassa saa laittaa omaan taskuun mitä haluaa ja sähkölaskun maksaa sossun täti.