Oikeuslähteiden perinteinen jaottelu Suomessa
Aulis Aarnion mukaan oikeuslähteet voidaan Suomessa jakaa kolmeen ryhmään niiden velvoittavuuden mukaan: 1. vahvasti velvoittaviin, 2. heikosti velvoittaviin sekä 3. sallittuihin oikeuslähteisiin.
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet
Vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin luetaan Suomen oikeudessa laki ja maan tapa. Vahvasti velvoittaville oikeuslähteille on tyypillistä, että niitä soveltamatta jättävä tuomari syyllistyy virkavirheeseen. Maan tavan lukeminen vahvasti velvoittavaksi oikeuslähteeksi perustuu vuodelta 1734 peräisin olevaan oikeudenkäymiskaaren säännökseen, jolla ei nykyaikaisessa yhteiskunnassa ole juuri merkitystä. Muodollisesti voimassa oleva laki tai yksittäinen lainkohta voi menettää vahvasti velvoittavan oikeuslähteen asemansa, jos sitä ei todellisuudessa sovelleta (ns. desuetudo) ja se siten menettää merkityksensä.
Heikosti velvoittavat oikeuslähteet
Heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluvat lainsäätäjän tarkoitus sekä korkeimpien oikeuksien prejudikaatit. Lainsäätäjän tarkoitus ilmenee ensisijaisesti lain esitöistä, joita ovat lähinnä komiteanmietinnöt, hallituksen esitykset sekä eduskunnan valiokuntien mietinnöt ja lausunnot. Prejudikaateilla tarkoitetaan korkeimpien oikeuksien ennakkopäätöksiä, joilla ohjataan lainkäytön yhteneväisyyttä. Heikosti velvoittaville oikeuslähteille on tyypillistä, että niitä noudattamatta jättävä lainsoveltaja ei syyllisty virkavirheeseen, mutta on velvollinen perustelemaan niistä poikkeamisen. Lisäksi vaarana on, että ratkaisu muuttuu ylemmässä oikeusasteessa. Lainvalmisteluaineiston ja prejudikaattien oikeuslähdearvo riippuu siitä, kuinka vanhasta säädöksestä on kyse. Yleensä lainvalmisteluaineiston tulkinta-arvo vähenee ja prejudikaattien kasvaa säädöksen vanhetessa.lähde?
Sallitut oikeuslähteet
Sallituilla oikeuslähteillä viitataan lähteisiin, joilla ei ole institutionalisoitua asemaa, mutta joita voidaan käyttää hyväksi oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa. Tällaisiksi lähteiksi on luettu esimerkiksi oikeustieteelliset kirjoitukset, reaaliset argumentit ja oikeusvertailevat lähteet.