Finaalisarjan toisesta pelistä voisi vielä kirjoitella jotain, vaikka tuo Moustache Daven laittama raportti kattoikin hyvin peliä.
Boston sai viime pelissä viimein sen ylivoimamaalin ja pääsi johtoonkin, mutta niin vain Vancouver käänsi lopulta ottelun ja siirtyi jo 2-0 sarjajohtoon. Nousu takaa oli hyvä osoitus tuosta Canucksin uskosta omaan juttuun. Bruinsin saldo oli ollut näissä playoffeissa 8-0 peleissä, joissa joukkue oli ollut kahden erän jälkeen johdossa. Lisäksi Bostonin saldo oli ollut 4-0 tämän vuoden playoffeissa jatkoajalla. Nyt Vancouver mursi nuo molemmat tilastot kolmannessa erässä ja jatkoajalla.
Vancouver oli mielestäni kokonaisuutena jälleen parempi joukkue toisessakin pelissä, vaikka Boston saikin toisessa erässä selvää hallintaa reilun 10 minuutin jakson ajan. Voitolla Canucks ahdisti Bostonin melkein seinää vasten. Toki Bruinsilla on vielä mahdollisuutensa, mutta neljä voittoa viidestä viime pelistä tämän kauden parasta joukkuetta vastaan kuulostaa kovalta urakalta. Toisaalta Boston jos joku siihen voi vielä pystyä. Samanlainen tilannehan heillä oli jo ensimmäisellä kierroksella Montrealia vastaan.
Vancouverin ykkönen ei ollut kahdessa ensimmäisessä erässä mitenkään vakuuttava, mutta niin vain tuo ketju käänsi jälleen pelin kolmannessa erässä kun piti. Alex Burrowsille jatkoajan voittomaali oli jo tämän kevään toinen. Siinä ECHL-taustainen Burrows vei sekä Vezina-maalivahti Thomasta, että Norris-puolustaja Charaa. Tuon voittomaalin lisäksi Burrows iski pelissä avausmaalin ja syötti yhden, joten melkoinen ilta hänelle jälleen.
Keslerin ketju ei noussut koko pelissä hyökkäyspäässä kovinkaan hyvin esiin, mutta pelasi erittäin hyvän puolustuspelin. Kolmosketju oli sekin jälleen pelipäällä ja tällä kerralla ketjun näkyvin oli ehkä Lapierre. Nelonen piristyi puolestaan heti kun Manny Malhotra teki paluun. Mannyn aloitukset tulivat kotiin lähes 90%:sti ja muutenkin mies pelasi puolustussuuntaan vahvasti.
Puolustuksessa nähtiin kuitenkin pieniä ongelmia. Sami Salo ja Alex Edler pelasivat hyvän pelin, mutta Kevin Bieksa ei ollut tutulla tasollaan kun vierestä puuttui Dan Hamhuis ja hänen tilallaan pelasi Aaron Rome. Rome oli puolestaan normaalia isommilla minuuteilla liikkeen kanssa vähän ongelmissa ja otti kaksi kakkosta toisessa erässä (muuten pelasi kyllä ihan kelvollisen pelin).
Kolmosparissa Ehrhoff ei ole ollut Sharks-sarjan loukkaantumisen jälkeen hyökkäyspelissä parhaimmillaan. Pelin positiivinen yllättäjä oli Ehrhoffin pakkiparina pitkän tauon jälkeen pelannut Andrew Alberts, joka pelasi mielestäni oikein hyvän fyysisen ottelun. Maalilla Luongo oli tutun varma, eikä voinut maaleille mitään. Luongon paketti pysyy kyllä hyvin kasassa noilla tietyillä muutoksilla, joita Melanson on tuonut mukaan.
Yöllä sarja siirtyy kolmanteen peliin ja Bostoniin. Bruins on ollut kotonaan vahva näissä playoffeissa (saldo 7-3). Vancouverin vierassaldo on kuitenkin puolestaan 5-3, joten sekin on positiivinen. Edessä on luultavasti jälleen vähämaalinen ja tasainen taistelu ja peluutus tulee ehkä hieman muuttumaan. Joukkueiden kokoonpanot pysyvät muuten ilmeisesti samoina kuin toisessa pelissä, mutta Dan Hamhuis saattaa tehdä paluun kentille. Hän on ainakin joukkueen mukana Bostonissa ja pelikunto arvioidaan ottelun alla.