Nyt olisi taas se hetki, jona Nuck astuu esiin ja täräyttää kahden viestin ennakon seuraavasta ottelusta. Ihan tämänkin ketjun luettavuuden kannalta toivon sen tapahtuvan pian.
Mitä, onko siellä joku jääkiekkosarjakin vielä kesken? No siinä tapauksessa voisin jotain laittaakin. Juttu menee toki tuonne fyysiselle puolelle, mutta se kai on ymmärrettävää tässä tilanteessa...
Toistaiseksi finaaleissa ollaan menty Bostonin käsikirjan mukaan. Vancouver johtaa edelleen sarjaa, mutta pelillisesti Canucks on mennyt liikaa sille alueelle, jossa Boston on vahva - fyysiseen sotaan. Parhaiten tämän on huomannut Vancouverin kärkihyökkääjistä Ryan Keslerista ja Alex Burrowsista. Kaksikko keskittyi koko runkosarjan ja kolmen kierroksen verran playoffeja pelaamiseen paremmin kuin koskaan ennen, mutta nyt he ovat sortuneet noihin vihellysten jälkeisiin hölmöilyihin.
Historia tietää kertoa, että tuo vihellysten jälkeinen avainhyökkääjien peli ei ole Vancouverin kannalta koskaan hyvä asia. He ovat paljon arvokkaampia kentällä kuin jäähyllä ja he ovat paljon arvokkaampia keskittymässä peliin kuin keskittymässä tökkimisiin ja vastustajille huutamiseen. Toki Burrows oli sarjan toisen pelin suuri sankari, mutta samalla miehen jälkipeli on sekoittanut kaikissa kolmessa ottelussa Vancouverin ykkösketjun kiekollista peliä.
Boston ei pysty minun näkemyksen vastaamaan Canucksin hyökkäyspään kiekolliseen peliin, mutta tuohon fyysisyyteen Bruins vastaa varmasti. Boston antaa varmasti jokaisen iskun takaisin ja joukkueesta löytyy isoja vääntäjiä vähintään saman verran kuin Vancouverilta. Vancouver on kiekollisesti taitavampana joukkueena puolestaan lähtökohtaisesti häviämässä jokaisen ottelun, jossa keskitytään kiekollisen pelin sijaan sotimiseen ja fyysisyyteen.
Boston kääntää kyllä hyvin pelit tuolle omalle vahvuudelleen. Ensimmäiset erät ovat olleet erittäin fyysistä jääkiekkoa (esimerkiksi toisessa pelissä avauserässä taklattiin yli 40 taklausta) ja totta kai Canucks on pyrkinyt (ja pystynytkin pääosin) vastaamaan tuohon fyysisyyteen. Joukkue on mennyt vain vähän liian pitkälle myöhemmin peleissä ja omaa vahvuutta ei olla pystytty käyttämään vielä yhdessäkään pelissä parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Ehkä parhaiten tuo on näkynyt siinä, että Canucksin Bostonia kiekollisesti taitavampi puolustus ei ole pystynyt käyttämään taklaus- ja karvauspeliin liikaa keskittyneitä hyökkääjiä riittävästi hyödyksi. Siksi esimerkiksi Ehrhoff ja Bieksa ovat olleet näkymättömissä. Mihinkään suureen huoleen ei ole sikäli kuitenkaan huolta, että kahden ensimmäisen pelin ykkössektorin laukaukset tulivat Vancouverille 28-17, mutta selvästi parempaan kiekolliseen peliin pitäisi pystyä silti jatkossa.
Nyt jatkossa avainkysymykseksi nousee se, miten Vancouverin hermokontrolli pitää ja miten joukkue pystyy keskittymään kiekolliseen pelaamiseen. Nouseeko Vancouverilta esiin jälleen parhaiten Lapierre, Burrows, Alberts, Torres ja Oreskovich (Rome ei enää pysty), vai olisiko esimerkiksi puolustajien ja Sedinien rooli kasvussa? Toki myös Sedinien hermokontrollissa on ollut kehitettävää - ei Daniel Sedinin usein nähdä vääntämässä niskalenkkiä, kuten nähtiin kolmannessa pelissä Andrew Ferencea vastaan.
Vancouverin joukkueessa tuosta hermojen hallinnasta on selvästi puhuttu ja tehty nyt tiettyjä liikkeitä tilanteen rauhoittamiseksi. Joukkue ei antanut toimittajille näiden hakemaa palstatilaa haastatteluissa ja piti Keslerin, Burrowsin ja Lapierren poissa lehdistöltä. Sen sijaan toimittajien kysymyksiin vastailivat Sedinit ja Malhotra. Daniel Sedin vastasi kysymykseen 'miten joukkue aikoo jatkossa toimia';
“We talked about it today; it’s not going to happen again. That’s not our style.”
Malhotralta tuli puolestaan tapojen mukaan hyvä yhteenveto menneestä ja (toivottavasti) tulevasta;
“We’ve addressed that. We realize that’s one of our strengths. We’re not going to feed the animosity after the whistles. We’re not going to gain anything from it. And obviously, the refs have started to crack down on the nonsense after the whistles.
“I think it’s the nature of playoff hockey. As the series goes on, the rivalries and the animosity grows and that was an effect of being in the playoffs last night. You see a lot more hostility towards one another. We’ve cleaned that up and realize where our focus needs to be.”
“I don’t think we put too much stock into what people have thought of us in terms of good or bad guys. I think all year we’ve done a great job of keeping things internal. The greatest pressures that we’ve had all year, and the greatest pressures we’ve seen, have come from within our room — the challenges we put on ourselves, the peer pressure we put on ourselves.”
Sarjan kannalta toivon, että joukkueet rauhoittuisivat nyt ja keskittyisivät pelaamiseen. Kyseessä on todella isot panokset ja ymmärrän hyvin sen, että tilanne saattaa helposti karata, mutta harva haluaa nähdä kuitenkaan liikkeitä, joita on parissa aikaisemmassa pelissä nähty.
