Jatketaan tuota sarjaa joukkueiden ketjuista, pakkipareista ja maalivahdeista nyt Vancouverin puolelta:
VANCOUVER
HYÖKKÄYS
1. Daniel Sedin(6'1,187)-Henrik Sedin(6'2,188)-Alexandre Burrows(6'1,188)
Vancouverin ykkösketjulla on sarjassa todella iso asema. Onnistuneesti roolitettu ketju kokonaisuutena, josta löytyy syöttäjää, maalintekijää, puolustusosaamista, liikettä ja likaisen työn tekijääkin. Ketju on kuitenkin ennen kaikkea kiekolliseen peliin pelinsä perustava yhdistelmä.
H. Sedin: Pelannut rikkonaisen playoff-kevään, mutta johtaa pudotuspelien pistepörssiä. Tehnyt viimeisissä kahdeksassa pelissä 16 pistettä. NHL:n paras syöttäjä, joka oivaltaa peliä "toisen asteen yhteydellä" etenkin kaksoisveli Danielin kanssa. Menestyy usein fyysisessäkin pelissä. Aloituksissa on ollut yllättäviä ongelmia - runkosarjan 52%:n aloittaja on ollut viime aikoina surkea ja aloittanut viimeiset neljä peliä 38.45%:n tilastoilla. Pelistä ei selkävaivaa huomaa, mutta melkein järjestäen hävityt aloitukset pistävät huolettamaan. Pelaa Vancouverin hyökkäyksestä eniten tasakenttä- ja ylivoima-aikaa.
D. Sedin: Runkosarjan pistepörssin voittaja on playoffeissa maalipörssin jaetulla neljännellä sijalla yhdessä Hortonin kanssa. Johtaa playoffien ylivoimamaali- ja laukaustilastoa. Oli selvästi kaksoisveljeään näkymättömämpi San Jose -sarjassa ja teki viiteen peliin "vain" kuusi pistettä. Oli kuitenkin Vancouverin paras maalintekijä ensimmäisellä kierroksella Chicagoa vastaan, jolloin teki seitsemässä pelissä viisi osumaa. Nyt Hart Trophy -ehdokkaan odotetaan valasleirissä nousevan ensimmäisen kierroksen tapaan esiin kauden tärkeimmässä paikassa. Kykyjä siihen löytyy, mutta Thomas+Chara+Seidenberg -kolmikon murtaminen ei ole maailman helpoin tehtävä.
Burrows: Monipuolinen laitahyökkääjä on tehnyt 18 pelissä 14 pistettä ja pelannut peliä kohden enemmän (21:25) kuin kumpikaan Sedineistä. Arvokas raataja myös alivoimilla - joukkueen hyökkäyksen eniten alivoima-aikaa peliä kohden playoffeissa. On selvästi rauhoittunut, eikä jälkipelaa itselleen enää lähellekään niin paljon tyhmiä jäähyjä kuin ennen. Teki yhden seurahistorian toistaiseksi tärkeimmistä maaleista ensimmäisellä kierroksella Chicagoa vastaan 7. pelin jatkoajalla. Pelaa kuolleelle läheiselle ystävälleen Luc Bourdonille loppukauden pelit. Hyvässä vireessä, sillä teki Sharks-sarjan kolmessa viimeisessä ottelussa kaikissa maalin. Erittäin tärkeä pelaaja monessakin suhteessa seuralle.
2. Chris Higgins(6'0,205)-Ryan Kesler(6'2,202)-Mason Raymond(6'0,185)
Jos Vancouverin ykkösketju perustaa pelinsä kiekolliseen taitoon, kakkonen on suoraviivaisempi ja toimii pitkälle nopeuden ja riistojen ansiosta.
Kesler: Ehkä tällä hetkellä vahvimmin ehdolla pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pelaa Vancouverin hyökkäyksen selvästi eniten ottelua kohden. On pudotuspelien hyökkääjien tilastossa kakkosena taklauksissa, kolmosena blokeissa, ykkösenä riistoissa, neljäntenä pisteissä ja kuudentena maaleissa. Paimentaa vastustajan tähtiä ja iskee samalla tehoja pitkälle henkilökohtaisella osaamisellaan. Selvästi Vancouverin paras aloittaja ja johtaa myös joukkueen tehotilastoa. Kaatoi lähes yksin Nashvillen ja iski Sharks-sarjan viimeisessä pelissä tasoitusmaalin 14 sekuntia ennen pelin loppua. Kokonaisvaltaisesti parasta playoff-peliä, mitä olen koskaan nähnyt keneltäkään Vancouverin pelaajalta.
Higgins: Hyvä hankinta Gillisilta siirtotakarajalla Floridasta. Monipuolinen kahden suunnan laitahyökkääjä on tehnyt joukkueen neljänneksi eniten maaleja playoffeissa ja hän kuuluu Canucksin erikoistilanteita pelaaviin pelaajiin. Vie taklaukset hyvin loppuun, mistä kertoo playoffien taklaustilaston kolmossija kaikkien hyökkääjien osalta. Tehnyt Vancouverin eniten voittomaaleja pudotuspeleissä ja kääntänyt jo laskussa olevan uran nousuun.
Raymond: Kakkosketjun kolmas nopea hyökkääjä ei ole tehnyt kuin kaksi maalia 18 peliin, mutta tekee liikkeellään ja hyvällä työmoraalillaan paljon näkymätöntä työtä joukkueelle. On jaetulla viidennellä sijalla playoffien riistoissa. Vähän arka ja ehkä liikaakin liikkeeseen luottava pelaaja, joka saisi mennä maalille useimmin. Pelaa melko paljon (1:55 pelissä) alivoimaa.
3. Raffi Torres(6'0,216)-Maxim Lapierre(6'2,207)-Jannik Hansen(6'1,195)
Vancouverin kolmonen on toiminut hyvin, vaikka ketjun avainlenkki Malhotra on ollut pitkään sivussa. Jos ykkönen perustaa pelinsä kiekolliseen peliin ja kakkonen vauhtiin ja riistoihin, niin kolmonen on selkeä taklaava ja karvaava ketju.
Lapierre: Toinen oiva täsmähankinta Gillisilta siirtotakarajalla, vaikka onkin ihanteellinen nelosketjussa, eikä kolmosessa kuten nyt. Lapierre vie taklaukset kiitettävästi loppuun ja on kakkosena kaikki pelaajat huomioiden playoffien taklaustilastossa Sharksin Murrayn jälkeen. Aloitushommissa Lappy on ollut joukkueen toiseksi paras aloittaja Keslerin jälkeen. Tehoja kaivattaisiin kuitenkin lisää (1+1, 18 peliin). On täyttänyt roolinsa kolmossentterinä mielestäni odotuksiin nähden kiitettävin paperein, mutta saattaa joutua pelaamaan vielä nelosketjussa mikäli Malhotran peli kulkee. Lapierrella ja Bostonilla on vanhoja kaunoja, joten mielenkiintoista seurata mitä tuo poikii.
Torres: Väkeviä taklauksia pelistä ja sarjasta toiseen jakava hyökkääjä on syttynyt hienosti liekkeihin playoffeissa. Taklasi avauskierroksella Chicagon Seabrookin sivuun ja Sharksia vastaan esimerkiksi Murray ja Thornton joutuivat Torresin kovien niittien kohteiksi. Hyvä esitys toistaiseksi ja Torres on näyttänyt olevansa fyysisessä pelissä pelaaja, joka Vancouverilta on puuttunut parina viime keväänä - kovien taklausten lisäksi vahvaa peliä vastustajan maalin edessä. Miinus puolustuspelistä ja hieman vajaasta pelisilmästä. Hän ei ole parhaimmillaan puolustuspelissä ja siinä hän kaipaakin selvästi Malhotraa ketjuunsa.
Hansen: Työtä pelkäämätön tanskalainen on nopea ja hyvän pelisilmän omistava laituri, joka parantaa kolmosketjua pelinluvulla laiturin paikalta ja luo useimmat ketjun paikat hyökkäyspäähän. Saa kolmosketjun pelaajista selvästi eniten luottoa tasakentin ja on selvästi ketjunsa paras riistoissa. Tekee todella paljon näkymätöntä työtä joukkueen eteen, mutta ei ole ollut yhtä fyysinen kuin ketjun kaksi muuta pelaajaa. Keslerin ja Burrowsin ohella joukkueen hyökkäyksen kovin työntekijä. Saisi olla tehokkaampi maalintekijä - ei ole tehnyt maaliakaan viimeisiin 16 peliin.
4. Jeff Tambellini(5'11,186)-Alex Bolduc(6'1,197)-Victor Oreskovich(6'3,215)
Vancouver on pelannut pääosin nelosketjulla, jossa ovat olleet mukana Cody Hodgson, Tanner Glass ja Oreskovich, mutta nyt joukkue lähtee ilmeisesti finaaleihin Bolduc ja Tambellini nelosketjussa. Joukkueelle tuli vähän takapakkia, kun kuultiin, että Manny Malhotra ei pysty sittenkään vielä pelaamaan. Nykykoostumuksessa tälle sekalaisesta porukasta kasatulle nelosketjulle ei liene luvasa kovin isoja minuutteja.
Bolduc: Energinen pelaaja, joka luistelee, taklaa ja blokkaa kuteja melko hyvin. Aloittajana melko huono (runkosarjassa 45.4% - mielestäni Hodgson olisi aloituksissa parempi), eikä ole ollut koskaan urallaan kiekollisessa pelissä joukkueensa parhaita. Nelosketjun kahden suunnan sentterinä kuitenkin menettelee, vaikka lähtökohtaisesti Bolduc on tällä hetkellä kaikkien Canucks-senttereiden ollessa pelikuntoisia mielestäni syvyyskartalla kuudentena. Kärsi olkapäästään runkosarjassa.
Tambellini: Nopea laitahyökkääjä pelasi nuoruutensa suosikkijoukkueessa elämänsä parhaan kauden ja näytti jo välillä ottavan pysyvämmänkin paikan kakkosketjusta. Oli pienestä koostaan huolimatta yksi joukkueen ahkerimmista taklaajista (113 taklausta) ja kehittyi kauden aikana puolustuspelissä. Hänestä tuli vähän kuin onnea tuova amuletti Vancouverille ja välillä tuntui, ettei Canucks häviä koskaan kun Tambellini on kaukalossa. No, lopulta joukkueen saldo oli "vain" 48-9-7 niissä peleissä, joissa Tambellini nähtiin kentällä. Ominaisuuksiltaan hän on NHL:ssä vähän kuin "väliinputoaja", mutta mielestäni hän on liian hyvä pelaaja AHL:aan.
Oreskovich: Isokokoinen ja voimakas laituri siirtyi kesällä Vancouveriin Floridasta Keith Ballard -kaupassa ja on nyt yllättäen tuon kaupan pelaajista se kokoonpanossa useimmin nähtävä pelaaja. Oreskovich on tyypillinen nelosketjun iso taklaava hyökkääjä. Ei ehkä niin usein taklaava kuin jotkut toiset Canucksin nelosessa nähdyt pelaajat, mutta pisteet tulevat kotiin liikkeestä, vähistä jäähymääristä ja kaksinkamppailuvoimasta. Täyttää mielestäni nelosen laiturin paikan kelvollisesti.
Jatkuu...