Käytännössä siis jätettiin Tanev, Stecher ja Toffoli vain odottamaan, kunnes "saadaan tärkeämmät palaset järjestymään". Eivät sitten tykänneet siitä ja tekivät järkevät ja sopuhintaiset sopparit muualle. Vancouverin osalta hommat sinällään järjestyi ihan ok, kun saatiin Holtby ja Schmidt hommattua, mutta meniköhän tuo taas enemmän tuurilla kuin taidolla?
Onhan tämän syksyn markkinat Canucksin osalta näyttäneet vähintäänkin hapuilevalta talon rakentamiselta näin ulospäin. Mahdoton sanoa mitä ajatuksia siellä on liikkunut, kun ei noista joukkueen omien sisäpiirin lähteiden raporteista (mistä Friedmankin näyttää poimivan nuo lähteensä) ole aina pystynyt lukemaan mitä siellä on tapahtumassa.
Mutta jos tästä jotain hypoteettistä arvailua niiden twiittien pohjalta tekisi mitä on tullut esiin, niin syksy voi kenties olla mennyt jotenkin näin (asioita on tapahtunut päällekkäin, mutta suunnilleen tässä järjestyksessä nuo ovat menneet);
- OEL ilmoitti mahdollisen halunsa jatkaa tietään pois Arizonasta ja kertoi Vancouverin sekä Bostonin olevan ne joukkueet joihin suostuu siirtymään. Benning oli kiinnostunut miehestä ja laittoi tarjouksen. Tämä tarkoitti samalla sitä, että hän jätti Tanevin ja Stecherin pois laskuista, sillä OEL:n caphitin mahduttaminen olisi tehnyt vaikeuksia. Arizona ei hyväksynyt tuota Benningin tarjousta, vaan olisi huhujen mukaan halunnut ainakin Demkon. Benning ei halunnut luopua Demkosta ja yksi syy oli sekin, että ei ollut saanut Markströmiä sopimukseen, mitä oltiin väännetty jo pitkään (kyse oli ilmeisesti vuosista).
- Markströmille haluttiin antaa myös tarjous, mutta ilman siirtoja estävää pykälää ja maksimissaan viisivuotinen (tuon joukkue kaiketi nosti lopussa tuohon neljästä). Tutulla maalivahtikaksikolla jatkaminen (ehkä kauden loppuun, ehkä siihen saakka kunnes Demko olisi näyttänyt tasoaan enemmän runkosarjassa) oli Benningin tavoitteena jo pidempään ja ihan ymmärrettävästi. Toisaalta ihan yhtä ymmärrettävästi Markström halusi saada suojaa ja kun sai Flamesilta kahdeksan miljoonaa isomman kokonaispaketin, päätti vaihtaa seuraa.
- Markström lähdettyä joukkueesta, Benningille tuli hätä maalivahtitilanteesta, sillä hänen mukaan joukkue tarvitsee kaksi hyvää maalivahtia. Huhuissa oli ensin Khudobin, jonka kanssa kaiketi yritettiin saada aikaan kaksivuotista sopimusta ilman siirtoa estävää pykälää. Hän sai Dallasilta kuitenkin kolmevuotisen jatkon. Holtby oli ilmeisesti mukana toisena vaihtoehtona kuvioissa jo Khudobinin huhujen aikaan ja hän suostui kaksivuotiseen sopimukseen ilman siirtoja estävää pykälää. Maalivahtitlanne saatiin ratkaistua.
- Sillä välin kun Benningilla oli verkot vielä vesillä OEL:n suuntaan, Flames osoitti kiinnostusta Taneviin. Benningin saatua maalivahtikuvionsa päätökseen ja Arizonan kieltäydyttyä tarjouksesta, Benningin kakkosvaihtoehto oli ilmeisesti Barrie. En tiedä miksi näin, mutta ehkä joukkue uskoi saavansa Barrien lyhyellä sopimuksella kun Taneville olisi pitänyt antaa pitkä sopimus (mikä Tanevin loukkaantumishistorialla ei ollut varmin reitti). Canucksin antama tarjous oli kuulemma isompi kuin Oilersin, mutta Barrie halusi kaiketi nostaa arvoaan ykkösylivoiman pakkina Edmontonissa, mikä oli varmaan pelaajan jatkon kannalta viime kauden jälkeen parempi ratkaisu kuin pelata kakkosylivoimassa Canucksissa.
- OEL:n ja Barrien vetojen jääneen tuloksettomiksi, Benning päätti muuttaa suuntaa takaisin tuttuun Taneviin, mutta kolmevuotinen oli maksimi tarjous. Flames tarjosi neljää vähän isommalla palkalla ja tässäkin jäätiin taas nuolemaan näppejä. Puolustus oli noussut tässä vaiheessa joukkueen isoimmaksi kysymykseksi ja ongelmana oli, että markkinat alkoivat kuihtua kakkosparin tasoisista pakeista.
- Stecher oli jäänyt tässä muiden kuvioiden sekametelisopassa sivuosaan, mikä oli tavallaan ihan ymmärrettävääkin kun puhutaan kolmosparin pakista ja siitä, että puolustusta oli pakko saada kärkipaikoilta laadukkaammaksi. Stecher näki joukkueen "arvostuksen" häntä kohtaan ja meni Detroitiin. Pelaajan uran kannalta kenties ihan hyvä vaihtoehto, sillä Green ei oikein missään vaiheessa luottanut häneen tarpeeksi ja hän nousi portailla vasta muiden loukkaantumisten jälkeen.
- Benningille oli jo käydä kylmät, mutta sitten tuli Pietrangelon tilanne eteen ja Vegas kauppasi Schmidtia. Tämä siirto tapahtui vuorokausi sen jälkeen kun vielä Toffolikin oli lähtenyt seurasta, joten Toffolin lähdön aikaan seuran tilanne näytti todella kaoottiselta. Mahdollista on kuitenkin se, että joukkueella oli tuolloin jo verkot vesillä Schmidtin suuntaan, sillä kauppoja hierotaan (tai ainakin tunnustellaan tilannetta) usein vähän pidempään.
Näin kokonaisuutena seuran tekemät liikkeet antavat ulospäin sellaista kuvaa, että siellä ei olla oikein itsekään tiedetty mitä on yritetty. Lähtökohtana tuolle kaikelle taisi olla kuitenkin se, että Markström oltaisiin haluttu pitää, mutta ei hintaan mihin hyvänsä kun Demko saattaa olla kuitenkin tulevaisuuden maalivahti. Laajennusdrafti sotki tuota maalivahtikuviota. OEL-tapaus taisi sotkea puolestaan puolustuksen kuvioita. Toffolikin oltaisiin haluttu pitää, mutta pakkitilanteen mentyä solmuun, joukkue keskittyi sinne eikä uskaltanut pistää Toffolille sellaista sopimusta että jatko olisi ollut mahdollinen.
Minä olen noista isommista sopimuksista (OEL ja Markström) samaa mieltä kuin Thomas Drance;
Tanevin sopimuskin menee mielestäni samaan sarjaan. Joukkue olisi toki voinut laittaa nelivuotisen jatkonkin, mutta omasta mielestäni ihan hyvä että tuossa pysyttiin (ilmeisesti) siinä mikä oli suunnitelma ja maksimi. Barrien tulo vuodeksi (mistä en itse ollut kovin innoissani kun siitä kuulin) tyssäsi muuhun kuin tarjoukseen ja tuo sai kaiketi paniikkia päälle ja keskittymään vain puolustukseen. Siellä alkoi olla sellaisiakin nimiä huhuissa, jotka olisin kiertänyt aika kaukaa.
Benningilla kävi tuuri kun Schmidt tuli kuin syliin, mutta toisaalta jos hän olisi lähtenyt kisaamaan noista omista vapaista agenteista aggressiivisemmin, tuo tuurikortti ei olisi tullut kohdalle. Siinä mielessä tuossa kävi kyllä aika kovakin tuuri, että Schmidt oli tämän kesän markkinoihin verrattuna juuri sellainen pelaaja mikä osui juuri Canucksin tarpeisiin; oikean puolen pakkiongelmista kärsivälle joukkueelle tuli oikean puolen pakki, joka pystyy pelaamaan vastustajan kärkeä vastaan ja on yksi NHL:n parhaista liikkumaan alakerrassa - Canucks on halunnut parantaa puolustuksen luisteluvoimaa jo pari kautta.
Schmidtin kerrottiin olleen Canucksin tutkassa jo aikaisemmin. Saattaa olla sekin vaihtoehto, että Benning halusi säästää vähän tilaa tuolle mahdollisuudelle, jos sellainen tulisi eteen;
Schmidtin caphit on tosiaan suunnilleen se mitä saadaan, joten tuossa ei alelaariin menty, mutta pelaajien markkinat eivät ole sama asia kuin maidon ostaminen kaupasta. Pitää olla tarve, toisella joukkueella pitää olla tarve ja mahdollisuus kauppaan, pelaajan pitää suostua siirtymään (nyt Florida tarjosi kuulemma parempaa pakettia, mutta Schmidt ei halunnut sinne) ja saada vielä paras sopimustarjous aikaan. Vapaiden agenttien markkinoilta ei olisi tänä vuonna löytynyt juuri Canucksin tarpeisiin parempaa (no, ehkä Pietrangeloa lukuun ottamatta) enkä ole ollenkaan varma löytyisikö ensi vuonnakaan. Tuon kaupan jälkeen Vancouverilla on nyt neljä pakkia, jotka voivat tehdä yli 30 pistettä ja Hughes sitten paljon enemmänkin.
Noista mainituista Leivo olisi mieluisa jatkaja eikä myöskään Hawryluk haittaisi, mutta eikö meillä ole jo MacEwenissä tuon roolin pelaaja? Mutta jos Hawryluk tulee alle millin sopparilla niin tervetuloa. Fantenberg ja Koekkoek välillä taas Fantenbergissä tiedetään mitä saadaan ja olisi ihan riittävä seiskapakki. Tuota korkeammalle kumpaakaan toivottavasti ei suunnitella.
Toivoisin myös Leivon jatkoa, vaikka tuossa varmasti riskit ovatkin. Tuo polvilumpion halkeama on vaikeasti kuntoutettava paikka urheilijalla. Tuossa tapauksessa ei tulisi kyseeseen kuin yksivuotinen sopimus. Terveenä ollessaan Leivo voisi hyvin olla kolmosketjun paras hyökkääjä ja tarvittaessa hän voisi pelata taas ylempänäkin.
Hawryluk voisi olla kokeiltava syvyyspelaaja, mutta näkisin hänet ennemmin kaksisuuntaisella sopimuksella. Hän ei ole mikään iso pelaaja, mutta pelaa kokoaan fyysisemmin, on melko hyvä luistelija ja ottaa osaa puolustuksen tukemiseen. Hänellä on kiekollisiakin taitoja, vaikka nuo eivät ole NHL:ssä päässeetkään mitenkään esiin. Junnuissa teki yli 100 pistettä kaudessa ja AHL:ssäkin yli piste/peli. Pystyy pelaamaan sentteriä ja laituria, mikä olisi ihan hyvä asia syvyyspelaajalle. Voisi kisata MacEwenia vastaankin, mutta toivon MacEwenin tekevän läpimurron roolissaan ensi kaudella ja tuo voisi olla syvyyssopimus.
Koekkoek paransi Chicagossa kauden aikana ja pelasi Määtän parina mielestäni ihan hyvin playoffeissa. Saattaisi olla parannettu painos Fantenbergiin nähden. Vähän eri tyylinen ainakin. Hän liikkuu paremmin ja hänellä on ehkä enemmän kiekollisia taitoja. Kumpikin voisi olla kuitenkin 6-7 pakkina joukkueessa kisaamassa Bennia vastaan pelipaikasta. Koekkoek on sikäli ihan hyvä syvyyspakki, että pystyy pelaamaan Bennin tavoin myös kumpaa puolta tahansa. "Uhkana" tuossa saattaisi olla se, että hänen tulonsa veisi jääaikaa joltain nuorelta pakilta.
***
Pari uutta pelinumeroa:
- Gaudette saa yliopistosta tutun #8 nyt kun Tanev lähti.
- Schmidtille tuli hänelle tuttu numero ja Gaudetten entinen #88.
- Holtbylle tuli numero #49. Tuolla numerolla ei olekaan kukaan Canucks-maalivahti pelannut. Capseissa hänellä oli #70.
