Tässä on ollut kauden lopun jälkeen muuta, joten en ole ehtinyt tänne kirjoittamaan. Nyt kun futiksessakin tahti on vähän hiljentynyt, pistetään tämä kausiketju kuitenkin viimein pakettiin jotta saadaan uutta tulemaan.
Vancouver tapojensa mukaan heikensi loppukaudella draft-sijoitustaan voittamalla erittäin tuskaisen kauden lopuksi merkityksettömiä pelejä. Tyypillistä tämän hetken joukkueelle tuokin, että siinä vaiheessa kun sitä toivoisi tappioita ja parempaa draft-sijoitusta, Canucks onnistui raapimaan jollain keinoilla kuitenkin voittoja covidin runteleman joukkueen kauden loppuun, vaikka sivussa oli esimerkiksi kolme vakirosterin sentteriä.
Menneeseen kauteen joukkue lähti syksyn pelaajamenetyksistä huolimatta ihan positiivisin odotuksin, sillä joukkueen lupaava kärki oli lunastanut odotuksia edelliskaudella ja kuplassa hyvällä pelillä ja odotuksissa oli nuorten eteenpäin menemistä. Benningin tekemät muutokset viime syksynä (jotka olivat tosin paikoin myös pakon sanelemia) näyttäytyivät kuitenkin lopulta heikompina kuin olisi edes uskaltanut pelätä. Selkeitä onnistujia ei joukkueesta löytynyt kuin muutama ja toisaalta epäonnistujien lista on pitkä. Joukkue tuli siis todella nopeasti ylhäältä alas.
Kausi oli poikkeus uusien lohkojakojen vuoksi ja myös siksi, että otteluohjelmasta tuli erikoinen. Lisäksi kauden aikana nähtiin joukkueeseen tarttunut covid-joukkotartunta, mikä vei lopulliset toiveet edes kelvollisen loppukauden pelaamisesta. Canucksin osalta otteluohjelma ja covid-tartunta tarkoitti sitä, että joukkue aloitti kauden pelaamalla ensimmäisten 27 päivän aikana 16 peliä ja 10 noista vieraissa. Vain kauden lopussa pelitahti oli vielä kovempi, sillä Canucks päätti kauden pelaamalla 19 ottelua viimeisen kuukauden sisään.
Joukkueelle tuollaiset ottelusumat olivat varmasti raskaita ja varsinkin covidin kiusatessa pelaajia, mutta yhtenä isona syynä niiden aikana surkeaan menestykseen oli myös se, että Vancouverilta ei löytynyt lainkaan syvyyttä. Kärki joutui kantamaan ihan liian suuren vastuun tällä kaudella. Lisäksi joukkue oli vielä suuren osan kaudesta kahden ketjun joukkue ilman ykkössentteriä. Syvyyspuoleen on pakko satsata jatkossa, sillä menneellä kaudella Canucksilla oli syvyydessä ehkä koko NHL:n heikoin tilanne.
Seuraavassa omat arviot pelaajien ja osa-alueiden kaudesta arvosanoin: Arvioissa olen pyrkinyt huomioimaan omia odotusarvoja toteutuneeseen arvoon nähden. Siinä mielessä tänä vuonna arvosanojen antaminen on normaalia vaikeampaa, sillä Canucksin kautta sotki tuo covid-pandemia ja monen pelaajan peli sukelsi etenkin sen jälkeen.
Keskushyökkääjät
Elias Pettersson 26, 10+11=21
Petterssonin kauden alku kuvasti hyvin koko joukkueen kauden alkua. Joukkueen ykkössentteri oli jostain syystä ihmeellisen vaisu heti kiekon pudottua jäähän kauden alussa. Pettersson teki vain kaksi pistettä ensimmäisiin kahdeksaan otteluun eikä peli muutenkaan ollut lähellekään sellaista, mitä olisi voinut odottaa. Surkean alun jälkeen Pettersson sai peliään kuitenkin kulkemaan, teki 19 pistettä 18 otteluun sekä nosti maaliolettamaansa tasakenttäpelissä 57.6%:iin, kunnes loukkaantui lopulta koko loppukaudeksi.
Petterssonin suhteen en näe huolta tulevaisuuden suhteen ja pitää muistaa kuitenkin se, että lopulta hänen otteensa olivat surkeasta alusta huolimatta enemmän hyviä kuin huonoja, mutta eihän kausi ollut loukkaantumisen vuoksi kokonaisuutena lähellekään sellainen mitä häneltä olisi voinut odottaa. Ei ole ehkä reilua arvostella pelaajaa näin tuon loukkaantumisen vuoksi, mutta en voi nyt parempaakaan arvosanaa antaa.
C+
Bo Horvat 56, 19+20=39
Kapteeni pelasi aika odotetun kauden ja teki oikeastaan sen saman minkä on tehnyt viimeisten kolmen kauden aikana. Hän on ollut 25-30 maalin ja 60 pisteen sentteri ja tuon hän olisi nytkin varmaan tehnyt täyden kauden tahdilla. Horvat pelasi ketjunsa kanssa taas paljon vastustajien kärkiketjuja vastaan, mutta tuosta pitää sanoa se, että ei ilman ongelmia. Toisaalta ehkä hän kaipaisi ketjuunsa myös lisää laatua. Vielä nyt Höglander oli ehkä vähän liian raakile kaikkein vaikeimpiin paikkoihin työnnettäväksi, vaikka tilastojen mukaan hienosti pelasikin.
Fanien toimesta menneen kauden joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Horvat on kehittynyt erinomaiseksi aloittajaksi, hän on hyvä kaksinkamppailuissa ja hän pystyy pelaamaan kovia vastustajia vastaan. Kakkossentterinä Horvat kantaa ruutunsa ja pystyy nostamaan pelinsä tasoa usein silloin kun joukkue sitä eniten tarvitsee. Seuran kapteeni on erittäin pidetty pelaaja joukkueen sisällä ja kokonaisuudelle arvokas, vaikka ei olekaan ottanut toivottuja askelia kohti "Selke Trophy -tasoa."
B
Brandon Sutter 43, 9+3=12
Kolmossentteri Sutter oli joukkueen tehokkain kahden alemman ketjun pelaaja ja olisi tehnyt 17 maalia tuolla tahdilla täyden 82 runkosarjapelin kaudella. Tuo ei kuitenkaan ollut lähellekään riittävästi Sutterin kokonaispelaamiseen nähden ja lähinnä tuo kertoo vain joukkueen surkeasta tilasta kahden alemman ketjun osalta. Sutter keräsi kolme syöttöä 43 peliin ja hänen aikana Canucks hävisi maalit 10-19 tasakentin.
Sutterin pelissä alkoi näkyä jo ikä pahasti nyt sopimuksen viimeisenä vuotena ja kävi kuten sopimuksen tekemisen aikana oli aika odotettua. Hänen arvonsa olisi ollut noin puolet pienempi kuin palkka. Sutter voi olla edelleen käyttökelpoinen nelosketjun hyökkääjä ja alivoimapelaaja, mutta Canucks tarvitsee kipeästi parannusta kolmosketjun pelaajien tasoon.
C
Jay Beagle 30, 1+4=5
Kohta 36 vuotta täyttävä Beagle on urallaan samassa tilanteessa kuin Sutter. Ikä näkyy ja häneltä ei saatu oikeastaan muuta kuin luotettavaa työtä aloituksissa. Yksi maali ja viisi pistettä oli suunnilleen se mitä uskallettiin odottaa, mutta kun pelin taso laski myös muuten, tuo oli ihan liian vähän jotta Canucksin olisi voinut sanoa olevan edes vähänkään hyökkäyksestä syvä joukkue. Beaglen sopimus näyttäytyy nyt huonona sijoituksena, sillä tuota kolmen miljoonan palkkaa pitää maksaa vielä ensi vuosi. Olen itse pitänyt Beaglesta tyyppinä, mutta kun tulos on tämä, niin eihän tuohon voi tyytyväinen nyt missään nimessä olla.
C-
Travis Boyd 19, 2+0=2
Torontosta siirtolistan kautta tullut hyökkääjä teki hyvin töitä ja pari maalia, mutta lyhyt visiitti jäi kaiken kaikkiaan kuitenkin aika mitään sanomattomaksi. Aloittajana Boyd oli plusmerkkinen, mutta jäi kokonaisuutena mielestäni vähän esimerkiksi Tyler Graovacin taakse.
C-
Adam Gaudette 33, 4+3=7
Jo kuplassa tehottomasti pelannut ja katsomossa paljon istunut hyökkääjä tuli kauteen toiveissa lunastaa pelipaikka kolmosketjusta. Gaudetten kokonaispelaaminen jätti kuitenkin paljon toivomisen varaa nyt jo runkosarjassa eikä hän noussut missään vaiheessa valmennuksen luottopelaajien joukkoon. Lopulta hänet kaupattiin Chicagoon hakemaan uutta alkua uralle. Pari vuotta sitten asettelin toiveita, että hänellä olisi tulevaisuudessa kyvyt ottaa paikka kolmosketjusta, mutta nyt tuo ei ollut lähellä. Ehkä maisemanvaihto piristää peliä.
D
Yhteenveto senttereiden kaudesta
Horvat pelasi hänelle normaalin kauden, kaikki muut pettivät. Pettersson, Sutter ja Beagle kärsivät loukkaantumisista, mikä vei terää myös joukkueen erikoistilanteista. Gaudette ei pystynyt hyppäämään toiveiden mukaisesti seuraavalle tasolle, vaan päinvastoin pelasi edelliskautta heikomman kauden.
Petterssonin kausi oli kokonaisuudelle ikävin takaisku. Terveenä ollessaan hän olisi luultavasti joukkueen tärkein sentteri ja hyökkääjä, ehkä myös tärkein pelaaja, mutta nyt hän ei pystynyt pelaamaan edes puolta kaudesta. Miller paikkasi keskellä, mikä oli pois laidalta. Sutterin ja Beaglen tilalle joukkue kaipaisi jatkossa parempia pelaajia ja tuoreempia jalkoja.
Laitahyökkääjät
Brock Boeser 56, 23+26=49, 16
Boeser sai selkä- ja rannevammansa selätettyä ja oli yksi NHL:n parhaista oikeista laitureista, Canucksin kolmen arvokkaimman pelaajan joukossa ja joukkueen paras hyökkääjä. Täyden 82 pelin runkosarjan tahdilla Boeser olisi tehnyt 34 maalia ja 72 pistettä, vaikka Pettersson puuttui ison osan kaudesta ketjusta ja joukkueen kausi oli vaikea.
Boeser sai taas laukauksen paremmalle tasolle ja pystyi kehittymään lisäksi pelinrakentajana ja kahden suunnan hyökkääjänä. Boeser on kehittynyt kausi kauden jälkeen kokonaisvaltaisessa pelaamisessa ja hänen parhaat vuotensa ovat todennäköisesti vielä edessä. Boeserin nykyistä sopimusta on vielä vuosi jäljellä. Seuraavasta sopimuksesta luulisi tulevan sitten jo pidempi.
A
J. T. Miller 53, 15+31=46
Millerin kaudessa näkyi vaikeuksien keskellä hyvää ja huonoa - kuten näkyi aikanaan Canucksin eturivin voimahyökkääjillä Ryan Keslerilla ja Todd Bertuzzilla. Miller pelasi ison osan kaudesta sentterin tontilla ja oli ajoittain dominoiva hyökkääjä. Hän olisi tehnyt kauden pistetahdilla jälleen yli 70 pistettä 82 pelin kaudella. Toisaalta taas hänen henkinen kapasiteettinsa näkyi ajoittain kiukutteluina, luovuttamisena kesken tilanteiden, lepsuiluna karvauksissa ja helppoina kiekon menettämisinä. Vahvasti tunteella elävälle hyökkääjälle tällainen kausi oli varmasti erittäin raskas.
Miller on ykkösketjutason voimahyökkääjä ja hänen merkityksensä on joukkueelle suuri. Pistetahti hänelle vieraammalla sentterin pelipaikalla oli hyvä osoitus hänen kokonaisvaltaisesta osaamisestaan jääkiekkoilijana. Silti tuo kokonaisuus ei nyt näyttäytynyt pelkästään positiivisessa mielessä.
B
Nils Höglander 56, 13+14=27
Tulokas tuli ja otti paikan top6-ryhmästä menettämättä sitä ja jatkaen Canucksin viime vuosilta hienoa perinnettä tulokaspelaajien osalla. Calder-kisan ihan terävimpään kärkeen ei ollut nyt asiaa kuten Boeserilla, Petterssonilla ja Hughesilla ennen häntä, mutta Höglander on top10 sisällä tulokaspelaajista kuitenkin. Höglander teki yhtä pistettä lukuun ottamatta kaikki pisteensä tasakentin ja oli tasakenttäpelissä koko NHL:n mittarilla ykkösketjuluokan ryhmässä.
Höglander paransi lisäksi ketjukavereiden peliä, oli lyhyestä varrestaan huolimatta erinomainen kamppailuissa ja yksi joukkueen parhaista tuottamaan maaliolettamia. Hän pystyi parantamaan kauden edetessä otteitaan kun peli tuli tutummaksi. Höglander on asenteensa ja nopean mailansa ansiosta hyvä kiekonjahtaaja ja hänelle tulikin vajaasta kaudesta huolimatta enemmän kiekonriistoja kuin kenellekään toiselle Canucksin tulokkaalle tällä vuosituhannella.
Itse en odottanut Höglanderin vielä tässä vaiheessa edes pelaavan koko kautta NHL:ssä enkä lisäksi sitten parantavan kauden loppua kohden, joten hän oli minulle joukkueen suurin positiivinen yllättäjä. Fanit arvostivat hänen otteitaan muutenkin, sillä hänet valittiin fanien äänestyksessä joukkueen "jännittävimmäksi pelaajaksi". Höglanderin voi nyt laskea kuuluvan viidentenä hyökkäyksen top6-ryhmään tuleville kausille yhdessä Petterssonin, Boeserin, Horvatin ja Millerin kanssa.
A-
Tanner Pearson 51, 10+8=18
Pearson tekee töitä ja on hyvä taistelija pienissä tiloissa. Hän olisi tehnyt yli 50 pistettä vielä toissakaudella tasaisen vauhdin taulukolla, joten hyökkäystehojakin on löytynyt. Nyt hänen pelinsä sukelsi kuitenkin pahasti silloin kun hän ei pelannut Horvatin ketjussa. Nähtäväksi jää pystyykö Podkolzin syrjäyttämään Pearsonin aseman jo ensi kaudella, mutta mahdollista tuo on kahden seuraavan kauden aikana joka tapauksessa.
Pearson teki Vancouverin kanssa kolmen vuoden jatkosopimuksen kauden aikana. Hän on edelleen ykkösvaihtoehto pelaamaan Horvatin ketjussa ensi kaudellakin ja kokeneena Stanley Cupin voittaneena pelaajana hän tuo lisäarvoa nuorten hyökkääjien keskuuteen, mutta uran suunta on luultavasti laskeva tässä vaiheessa. Laskun vauhti on 28 vuotiaalle vain kysymysmerkki.
C
Tyler Motte 24, 6+3=9
Mottesta on kehittynyt arvokas pelaaja ja hän oli ehkä Vancouverin paras kahden alemman ketjun hyökkääjä. Ongelmana oli Motten kohdalla vain se, että hän pelasi 24 ottelua. Canucksin nelosketju pelasi Motten kanssa kuitenkin hyvin ja jopa voitti tasakentin maalipaikkansa. Ilman Mottea ketju kuitenkin sukelsi. Motte pystyy tuottamaan terveenä pysyessään nelosketjusta 10-15 maalia ja tuomaan paljon energiaa ja taklauksia. Kysymysmerkkinä on kuitenkin juuri tuo terveenä pysyminen.
C+
Jake Virtanen 38, 5+0=5
Joukkueen suurin pettymys. Virtasen ura oli menossa koko ajan ylöspäin, vaikka matkalla oli sattunut kaikenlaista. Viime kaudella olisi tullut varmaan yli 20 maalia ja 40 pistettä. Sitten tuli tämä kausi ja Jaken peli sukelsi jonnekin syvyyksiin. Virtanen teki viisi maalia, mutta ei saanut yhtään syöttöä aikaan ja muutenkin hänen pelissään oli kysymysmerkkejä läpi kauden. Kausi päättyi vielä ikävissä merkeissä kun häntä epäillään seksuaalirikoksesta. Ehkä uusi startti jossain toisessa seurassa olisi paras lääke oikaista Virtasen väärille raiteille mennyttä uraa?
F
Antoine Roussel 35, 1+3=4
Rousselin peli on ollut todella tuskaista polvileikkauksen jälkeen. Hän oli vielä 2018-19 kaudella 40 pisteen hyökkääjä ja voitti enemmän kaksinkamppailuja kuin hävisi. Hän otti jäähyjä, mutta järjesti saman verran ylivoimia omille. Menneellä kaudella tuli yksi maali 35 peliin ja kahden viime kauden aikana on tullut tasakentin puolet enemmän kiekonmenetyksiä kuin kiekonriistoja. Jäähyjen ottamista Roussel ei ole unohtanut, mutta nykypäivänä hän ei enää pysty hankkimaan vastustajille jäähyjä. Rousselista onkin ehkä energiapelaajan roolissa enemmän vain haittaa joukkueelle.
D-
Matthew Highmore 18, 3+2=5
Highmore tuli Chicagosta vaihdossa Gaudetteen ja pelasi ihan hyvän loppukauden. Loppukaudesta hänen tehonsa (kolme maalia kahteen peliin) olivat kääntämässä joukkueen kurssia pois ihan parhailta draft-sijoilta. Highmore on nopea ja hänellä on hyvä työmoraali, mutta hänen hyökkäyspään lahjansa eivät ole sellaiset että hänen voisi jatkossakin kuvitella pelaavan Horvatin ketjussa säännöllisesti. Gaudetteen verrattuna positiivista on ainakin se, että hänelle löytyi säännöllistä roolia joukkueessa.
C+
Zack MacEwen 34, 1+1=2
Olen pitänyt MacEwenin persoonasta ja joukkueen eteen fyysisesti pelaamisesta, mutta pelillisesti hänellä ei ole paljon annettavaa. MacEwen ei tee pisteitä, ei auta joukkuetta puolustuspelissä eikä tapa alivoimia. Hän tuo fyysisyyttä, mutta en tiedä onko tuo asia mikä saa hänet pysymään pelaavassa kokoonpanossa pidemmän päälle kun muuten ei tule mitään. Minun mielestä hänet voisi pitää 13. hyökkääjänä kuitenkin.
D
Jayce Hawryluk 30, 2+3=5
Hawrylukin panos nelosketjun hyökkääjänä oli Canucksin sisällä roolissaan parhaita hänen hyvän puolustuspelinsä ansiosta. Hawryluk on rooliinsa riittävän hyvä luistelija eikä asennekaan jää vajaaksi. Pisteitä olisi toivonut lisää, mutta Vancouverin sisällä hän täytti paikkansa halpana nelosketjun puolustavana hyökkääjänä.
C
Jimmy Vesey 20, 0+3=3
Entinen yliopistotähti on putoamassa vähän alle 20 maalin hyökkääjästä näillä näkymin jonnekin takariviin. Vesey ei tuonut joukkueelle mitään lisäarvoa vaikka hänelle tarjottiin kultalusikalla vanhojen otteiden ansiosta esimerkiksi ylivoimapaikkaa Höglanderin sijaan.
D
Yhteenveto laitureiden kaudesta
Jos oli sentteripuoli isoissa ongelmissa, laituripuolella ei paria piristävää poikkeusta lukuun ottamatta ollut sielläkään riittävästi onnistujia. Boeser pelasi hienon kauden ja Höglander teki lupaavan esiintulon NHL-maailmaan, mutta siihen se sitten jäikin. Miller otettiin laiturin paikalta kauden aikana pois, Pearsonin kausi oli rikkonainen sekä vaisu ja paras kahden alemman ketjun laituri Motte missasi yli puolet kaudesta.
Virtanen oli suuri pettymys odotuksiin nähden ja aika näyttää ajaneen ohi Rousselista. MacEwen, Hawryluk ja Vesey eivät tuoneet lähellekään riittävästi tukea. Loppukaudesta mukaan tullut Highmore oli piristävä tulokas laituriryhmään, mutta hänen ei pitäisi olla kahden ensimmäisen ketjun pelaajia.
Jos tuosta jotain hyvää kaivaisi, niin laitureissa nuorimmat Boeser ja Höglander olivat myös parhaat. Canucks kaipaisi Podkolzinilta Höglanderin kaltaista onnistumista ja etenkin lisää laatua tuonne syvyyteen. Toivottavasti farmissa hienosti pelanneista Lindista ja Gadjovichista olisi tulevaisuudessa apuja, mikäli nyt edes pysyvät seurassa Seattlen laajennusdraftin jälkeen.
Puolustajat
Quinn Hughes 56, 3+38=41
Joukkueen ykköspakiksi nopeasti noussut Hughes pelasi Vancouverin suurimmat minuutit ja teki noin 60 pisteen tahdilla (jos lasketaan normaalin 82 runkosarjapelin mittarilla) tehoja, mutta oli omassa päässä isommissa ongelmissa kuin tulokaskaudella. Ehkä osasyy tuohon oli Tanevin lähtö, ehkä osasyy toisen kauden ongelmat joita näkee ajoittain nuorilla pelaajilla. Hughes pystyy pelaamaan oman pään joka tapauksessa paremmin mikä on jo nähty ja uskon hänen kehittyvän tuossa vielä.
Kokonaisuutena Hughesin kausi oli ongelmista huolimatta silti kohtalaisen hyvä ja pakkien pistepörssissä hän jäi seitsemän pistettä kärjestä, mutta kun kyvyt riittävät parempaankin ja omassa päässä tuli tulokaskautta enemmän ongelmia, niin kausi jätti vähän valjun maun. Fanien toimesta Hughes valittiin taas joukkueen parhaaksi pakiksi ja ihan ansaitusti, vaikka tehosaldo veikin usein suurimman huomion ehkä vähän oikeudettomasti verrattuna siihen millainen merkitys hänellä oli joukkueelle.
B-
Nate Schmidt 54, 5+10=15
Schmidtista odotettiin parannusta Taneviin ja Stecheriin nähden puolustuksen oikealla puolella eikä tuota kokonaisuutena nähty, vaikka hän oli ennen koronataukoa ajoittain jopa erittäin hyvä. Kokonaisuutena hänen kautensa oli kuitenkin pettymys sillä etenkin loppukausi Canucksin koronatauon jälkeen oli Schmidtilta todella vaikeaa pelaamista.
Ennen koronataukoa Schmidt oli useimmiten joukkueen paras pakki ja hän oli tehnyt enemmän tasakenttäpisteitä kuin esimerkiksi Miro Heiskanen tai Adam Fox. Koronatauon jälkeen peli sukelsi syvään päähän ja loppukaudesta esimerkiksi Travis Hamonic teki yli puolet enemmän tehoja kuin Schmidt. Vaikea sitten sanoa kuinka paljon tuossa oli tekemistä koronatartunnalla, joka huhujen mukaan kiusasi Schmidtia rankalla kädellä.
Positiivista Schmidtin osalta oli pysyminen tilanteissa hyvin mukana, mistä kertoi sekin, että vaikka hän pelasi illasta toiseen vastustajien kärkiä vastaan, hän joutui rikkomaan koko kaudella vain kahden kakkosen edestä. Nähtäväksi sitten jää pystyykö hän(kin) parantamaan jatkossa. Itse uskon kykyjä siihen löytyvän, vaikka mieleen jäi nyt lähinnä vain nuo loppukauden heikot otteet.
Schmidt haluaisi huhujen mukaan nyt siirron toiseen seuraan ja jos tuo pitää paikkansa, ymmärrän häntä hyvin. Viime kauden Canucks oli hänelle varmasti sokki Vegasin kausien jälkeen ja muutenkin kaiken kaikkiaan kausi jätti varmasti ikävän maun taakseen. Canucks tarvitsisi parasta oikealla puolella pelaavaa pakkia Schmidtia jatkossakin.
C+
Alex Edler 52, 0+8=8
En ihan heti muista ketään Canucksin pelaajaa, jonka pelin taso kahden suunnan pelaajana olisi pudonnut yhtä nopeasti kuin Edlerilla. Vielä viime kaudella hän oli yli 40 pisteen pakki ja tällä kaudella sitten jotain ihan muuta. Yli 10 kautta puolustuksen isoimpia minuutteja pelanneella Edlerilla oli kuitenkin edelleen arvoa oman pään fyysisessä pelissä ja alivoimapelissä, mutta ikä näkyy jo selvästi kahden suunnan pelaajana. Edler saattaa jatkaa seurassa, mutta huomattavasti pienemmällä palkalla ja hieman pienemmässä roolissa.
C-
Tyler Myers 55, 6+15=21
Myers teki hänelle aika tyypillisesti noin 30 pisteen tahdilla tehoja, mutta hänen puolustuspeli sukelsi myös ajoittain aika pahasti. Koko NHL:n ja niiden 171 NHL-pakin sisällä jotka pelasivat vähintään 500 minuuttia 5v5 -peliä, Myersilla oli neljänneksi huonoin maaliolettama omaan päähän. Toisaalta tuo on vähän kyseenalainen tilasto ja joukkuekin näyttelee tuossa roolia.
Myers on joka tapauksessa ihan käyttökelpoinen puolustaja tukemaan tasakentin hyökkäyksiä ja pelaamaan alivoimaa sekä tuo fyysisyyttä, mutta omassa päässä on ajoittaisia ongelmia. Ylipalkattu sopimus on hänen ristinsä. Tai oikeastaan seuran, mutta yleensä Myers saa kritiikin. Tuota sopimusta olisi jäljellä vielä kolme kautta ja nyt pitää vain toivoa, että taso ei ainakaan laske tästä.
C
Travis Hamonic 38, 3+8=11
Aloitti kauden uudessa seurassa huonoissa merkeissä kun loukkaantui heti alkuun. Palattuaan kentille kuukauden tauon jälkeen paransi peliään hiljalleen ja oli loppukaudesta joukkueen nelospakki. Hamonic pelasi pääosan kaudesta Hughesin parina ja paransi joukkueen puolustuspeliä tasakentin. Hamonicista tulee rajoittamaton vapaa agentti. Hänelle löytyisi käyttöä jatkossakin, mutta lähtökohtaisesti kyseessä pitäisi olla vitospakin tontti ja palkkakin sen mukainen.
B-
Olli Juolevi 23, 2+1=3
Koronasta pahasti kärsinyt Juolevi on tehnyt paljon töitä saavuttaakseen kaikkien vammojen jälkeen nykyisen asemansa syvyyspakkina, mistä hänelle kaikki pisteet. Uran jatko pelaavassa kokoonpanossa on nyt kiinni pääosin kahdesta asiasta; saako Juolevi parannettua luisteluaan ja lisäksi löytääkö hän roolia erikoistilanteista. Rathbone on tulossa auttamaan ylivoimaa, joten siinä riittää Juoleville haastetta saada ennen häntä pysyvää paikkaa erikoistilanteissa.
C+
Jalen Chatfield 18, 0+1=1
Chatfield aloitti ihan hyvin, mutta mitä enemmän hänelle tuli vastuuta, sitä enemmän näkyivät hänen puutteet oman pään pelissä. Lopulta hänen aikana soi omissa selvästi eniten Vancouverin vähän enemmän pelanneista puolustajista peliaikaan nähden. Chatfieldin ei pitäisi näillä näytöillä olla vakirosterin pelaajia jatkossa, mutta syvyyspakkina hän voi mennä.
D
Yhteenveto puolustajien kaudesta
Isojen pettymysten piikkiin mentiin täälläkin. Tärkein pakki Hughes jäi tulokaskauden tasosta, Edlerin uran suunta näytti menneen yllättävän nopeasti alaspäin eikä Schmidt pystynyt pelaamaan lopulta ehjää hyvää kautta. Hamonic oli ihan hyvä hankinta hintaan nähden, mutta hänen kautta söi loukkaantuminen. Positiivisessa mielessä Juolevi näytti mahdolliselta tulevaisuuden NHL-pakilta ja etenkin Rathbonen ensimmäiset pelit olivat lupauksia herättäviä.
Joukkue kaipaisi nyt Hughesin paluuta tulokaskauden tasolle (tai mahdollisesti sen ylikin) ja Schmidtilta ehjempää kautta. Myers pysynee ehkä jatkossakin nykyisellä tasolla, eikä sieltä ole luvassa sisäisen kasvun paikkaa. Nuorista etenkin Rathbonella sellainen mahdollisuus on, mutta en tiedä kykeneekö hän olemaan ainakaan vielä ensi kaudella top4-ryhmää. Veteraanien Edlerin ja Hamonicin jatkot ovat mahdollisia, mutta Canucks kaipaisi ainakin yhtä top4-pakkia mukaan, eikä kummankaan uran suunta tuohon vakuuta.
Maalivahdit
Thatcher Demko 16-18-1, 91.5%, 2.85
Demko oli Boeserin ohella joukkueen paras pelaaja. Vancouverin puolustuksen takana ei olisi yksikään maalivahti pystynyt tekemään ihmeitä, mutta Demko oli ajoittain erittäin hyvä ja huonompia iltoja ei juuri nähty. Urallaan ensimmäistä kertaa ykkösvahtina torjuneen Demkon otteet näyttivät tällä kaudella siltä, että päätös jatkaa hänellä oli Benningilta oikea. Demko on suunnilleen samaa ikäryhmää joukkueen muun nuoren kärjen kanssa ja hän teki jo pitkän jatkosopimuksen seuran kanssa. Toivottavasti pystyy vielä kehittymään tästäkin kun kokemusta tulee lisää.
A-
Braden Holtby 7-11-3, 88.9%, 3.67
Ennen kautta ei pystytty vielä sanomaan varmaksi joukkueen ykkösvahtia, mutta se kävi nopeasti selville. Veteraanimaalivahti joutui Demkon ohella pelaamaan liian usein liian huonon puolustuksen takana, mutta Holtby ei pystynyt myöskään tekemään juuri mitään mikä olisi oikeuttanut hänelle enemmän pelejä. Kauden parhaat ottelut tulivat hänelle koronatauon jälkeen, mutta tuo hyvä putki ei kestänyt kauan. Holtby vaikutti olevan hyvä joukkuepelaaja ja hän jatkaa mahdollisesti vielä ensi kauden seurassa, ellei sitten kelpaa laajennusdraftissa Seattlelle torjumaan paikallispeleissä Canucksia vastaan.
C-
Yhteenveto maalivahtien kaudesta
Maalivahtiosasto oli Demkon ansiosta joukkueen paras osa-alue. Canucks antoi joukkueena koko NHL:n eniten odotettuja maaleja omaan päähän ja sukelsi joukkueena loppukaudesta covid-tauon jälkeen, mikä söi vähän tilastoja, mutta Demko pelasi hienon kauden. Holtbylta olisi kaivattu enemmän. Nyt hänen lukemansa olivat NHL:n heikoimpia.
Valmennus
Tämä mennyt kausi oli oikeastaan ensimmäinen kuin seuran nuorilta ei nähty laajemmassa kuvassa eteenpäin menemistä Greenin aikana. Petterssonin kauden pilasi loukkaantuminen ja Hughesilla oli toisenlaisia ongelmia. Vielä viime kaudella lupauksia herättäneet nuoremmat pelaajat kuten Virtanen ja Gaudette pettivät isommin odotuksia. Boeser ja Höglander olivat nuoremmista pelaajista selkeitä onnistujia, mutta onnistujien lista jäi liian lyhyeksi.
Kun valmennusta on saanut kehua aikaisemmin nuorten eteen tehdyistä päätöksistä, nyt nuorten otteista ainakin osan saavat ottaa valmentajat kantaakseen. Olisin toivonut monille nuorille enemmän näyttöpaikkoja jo aikaisemmin mitä nyt nähtiin. Green tykkää peluuttaa hänen mielestä varmoja kortteja vaikka jonkun nuoremman pelaajan katto voisi olla korkeammalla.
Pelaajat ovat usein antaneet Greenista positiivisia sanoja ja tällä kaudella noihin lukeutui mm. uransa ensimmäistä kertaa Canucksissa pelannut Hamonic. Uskon pelaajien pitävän pelaamisesta Greenin valmennuksessa ja samoin jotkut asiantuntijat (mm. Ray Ferraro) ovat antaneet paljon kehuja Greenin puolesta. Hockeyviz.comin tilastoissakin (missä on mitattu tilastoilla myös valmentajien vaikutusta) Greenin osalta on nähtävillä koko ajan kehitystä ja eteenpäin menoa.
Lopullisen arvon näyttää kuitenkin vain menestys. Sen mukaan Canucks ei ole joukkueena pärjännyt Greenin aikana oikeastaan muuten kuin viime vuoden kuplassa. Tuossa voidaan mennä materiaalin taakse, mutta näyttöjä etenkin puolustuspelin systeemissä kaivataan ja toivottavasti uutena kakkosvalmentajana mukaan liittyvä Brad Shaw pystyy auttamaan. Green sai joukkueelta vielä kahden vuoden jatkosopimuksen. Sen aikana hänen pitää pystyä näyttämään tasonsa.
C-
Manageri
Viime syksynä Jim Benningin tekemät liikkeet menivät kaikki pääsääntöisesti metsään. Joukkue menetti vapaiden agenttien markkinoilla mm. Tyler Toffolin, Jacob Markströmin, Chris Tanevin ja Troy Stecherin. Nate Schmidtin hankkiminen kolmoskierrosta vastaan oli mielestäni hyvä siirto, mutta lähtijät taisivat jättää etenkin joukkueen henkiselle puolelle aukon mitä ei pystytty paikkaamaan.
Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että oli Benningilta järjetön liike pistää taaloja kiinni esimerkiksi Holtbyyn tai Virtaseen, kun seurassa omien sanojensa mukaan jatkoa halunnut ja finaaleissa pelaava Toffoli lähti pois. Toisaalta alle vuosi sitten Virtanen oli vielä 23 vuotias 20 maalin ja 40 pisteen voimahyökkääjä ja vaikka Toffolista pelaajana jäikin, jatkon ymmärsi silloin. Nopeasti kelkka on vain kääntynyt tuonkin suhteen ympäri ja nyt Benning näyttää tuon sopimuksen ja Toffolin kanssa idiootilta.
Benningin paras anti managerina on ollut toistaiseksi nuoren ydinryhmän saaminen tulevaisuuteen. Petterssonilla, Hughesilla, Boeserilla, Horvatilla, Demkolla, Höglanderilla ja kumppaneilla parhaat kaudet ovat vielä edessä. Toisaalta hän on pääosin epäonnistunut pahasti tukiryhmän hankkimisessa ja pelaaja-agenteille on koittanut juhlapäivä Benningin kanssa sopimuksia hieroessa.
Menneen kauden osalta ehkä ainoana positiivisena asiana voisi pitää sitä, että hän piti maltin päässä eikä lähtenyt aggressiivisesti koittamaan lyhyen tähtäimen menestyksen toivossa joukkueen kurssin oikaisemista tulevaisuuden palasia uhraamalla. Joskus paras liike on olla tekemättä mitään. Toisaalta Benning olisi voinut saada taas vuoron tai kaksi lisääkin siirtotakarajalla pelaajia myymällä. Ehkä tuo nyt jätettiin siksikin väliin, että joukkueella oli vähän ongelmia saada loppukaudeksi ylipäänsä terve joukkue kasaan.
D+
Menneen kauden aikana moni asia meni siis pieleen. Hyvää tuossa oli se, että draftista on tulossa taas yksi top10 varaus lisää, vaikka tuo pettymyksenä tulikin lähemmäs 10. sijaa. Jatkossa Canucksin aika rakentajana pitäisi kääntyä jo siihen suuntaan, että joukkueen pitäisi koittaa saada lisää laatua nuorten ympärille ja koittaa saada menestystä vaikka vähän riskillä. Tämä sekava kausi on onneksi tämän viestin jälkeen omalta osalta lopullisesti ohi ja on aika suunnata katseet tulevaisuuteen.
