Canucks on jo harvinaislaatuisessa seitsemän peräkkäisen voiton putkessa, kun Bostonkin pystyttiin kaatamaan viime yönä "selkä-selkä -ottelussa". Vancouver oli etenkin toisen erän alussa täysin altavastaajana, mutta Tortorella oli ajan hermoilla, otti aikalisän ja läksytti porukkansa. Sen jälkeen Canucks pyyhki Bruinsilla jäätä, eikä Bostonilta jäänyt mieleen kuin bradmarchand-pelleily (ties monesko osa), josta ei edes joukkueen valmentaja Julien pitänyt.
"I think you see how passionate he gets. You see how not pleased he was with our play, and I think that passion bleeds into this team. It was a wake-up call, and guys respect him." - Ryan Kesler Tortorellan antamasta läksystä.
Eri valmentajilla on eri vahvuudet, mutta tuon ajan hermoilla olemisen lasken Tortorellalle isoksi plussaksi esimerkiksi Vigneaultiin tai Crawfordiin verrattuna. V antoi usein heikosti pelanneen joukkueen selvitä omista ongelmistaan itse ja jotkut pelit ikään kuin valuivat siksi sormien läpi. Tortorella reagoi nopeammin ja sillä on ollut tällä kaudella jo pariinkin kertaan merkittävää hyötyä joukkueelle.
Pari sekalaista vähän laajemminkin alkukaudesta:
-
Luongo on ollut jo pidempään erittäin hyvä. Seitsemällä edellisellä Canucks-vuotenaan Luongolla on ollut nykyistä (92.1%, 2.19) paremmat tilastot vain Vancouverin finaalivuotena.
- Kakkosvahti
Eddie Läck on ollut jopa yllättävänkin valmis ja pelannut hyvin saamissaan paikoissa - yksi nollapelikin jo ja torjuntaprosentti hyvä 92.5%.
- Pitkään joukkueen murheenkryyninä ollut ylivoima on alkanut viimein kehittyä. Canucks on tehnyt vähintään yhden ylivoimamaalin viimeisten 11 pelin sisään yhdeksän kertaa. Tätä ennen nähtiin enemmän ylivoimamaalittomia pelejä kuin ylivoimamaalillisia.
- Alivoima on edelleen liigan parasta, mitä se on ollut jo pitkään. Viimeisten 36 alivoiman aikana omiin on tehty vain kaksi maalia. Uskon uuden valmennusjohdon keskittyneenkin ensin alivoiman ja puolustuspelin kuntoon saamiseen.
-
Sedinit ovat pelanneet korkeintaan keskinkertaisen alkukauden. Molemmat ovat NHL:n pistepörssissä 20 parhaan joukossa, mikä on sinällään hyvä, mutta ei "veljes-mittarilla" mitattuna. Toisaalta Kaksosilla ei ole ollut ketjussaan nyt vakituista kolmatta pelaajaa
Alex Burrowsin sairastelujen seurauksena. Hansen on yrittänyt parhaansa, mutta kolmosketjun energiapelaajalla ei vaan kädet ihan riitä.
- Vancouverin nykyinen kakkosketju
Kesler-Santorelli-Higgins on mielestäni Canucksin paras kakkosketju sitten kauden 2008-09 Sundin-Kesler-Demitran. Toki nykyisen ketjun onnistumisen otanta on huomattavasti lyhyempi kuin tuon edellisen, mutta tämän nykyisen kakkosketjun kemia ja roolijako tuntuu ainakin tähän asti nähdyillä otteilla erittäin toimivalta.
-
Mike Santorelli on varmasti liigan kärkitasoa mitä tulee maksetun palkan ja hyödyn väliseen erotukseen. Santorelli nettoaa 550k taalaa ja on nyt tehnyt 24 pistettä 35 peliin. Lisäksi Santorelli on Brad Richardssonin kanssa joukkueen paras aloittaja (53.9%), hyökkääjien blokkitilaston kakkonen Keslerin jälkeen, hänellä on hieno kiekonmenetysten ja -riistojen välinen erotus (+15, Keslerilla on +8 ja tämän tilaston erikoismiehellä Higginsilla +10) ja hän on tärkeä lenkki tuota liigan parasta alivoimaa. Vielä ei ole näkyvissä merkkejä taantumisistakaan, vaikka olen sitä vähän odottanut. Ehkä
kotikaupungissa pelaaminen sytyttää?
- Kolmosketju
(Richardsson-Kassian-Booth) oli Bostonia vastaan hyvä ja muutenkin ketju on alkanut toimia. Boothille tuli pelin voiton kannalta erittäin tärkeä maali. Kassian pelaa vähän epätasaisesti edelleen, mutta on mielestäni kehittynyt. Richardsson on ollut Santorellin ja puolustaja Stantonin lisäksi kolmas hyvä hankinta kesällä - mielestäni Richardsson on esimerkiksi Lapierrea parempi pelaaja.
- Nelosketjun pelaajista
Zac Dalpe ja Jeremy Welsh ovat olleet positiivisia yllätyksiä viime aikoina ja molemmilla on annettavaa seuralle, mutta eivät ole vielä lukinneet itseään kokoonpanoon. Etenkin Tom Sestito ja Darren Archibald kisaavat heitä vastaan vielä kovaa ja sen jälkeen kun Burrows palaa kentille, yksi tämän hetken kolmen ensimmäisen ketjun hyökkääjistä putoaa ilman lisäloukkaantumisia neloseen.
Dale Weisen näkisin joka tapauksessa säilyttävän nelosessa paikkansa ahkerana taklaajana ja hyvänä joukkuepalaajana.
- Puolustajista joukkueen ykkösmies on mielestäni
Jason Garrison, joka on NHL:n pakkien pistepörssissä tällä hetkellä kahdeksantena. Garrison on erittäin järkevä puolustaja, joka on hyvä puolustamaan mailansa kanssa, purkaa omista painetilanteet todella luotettavasti ja antaa kiekon tehdä töitä. Hän on myös ylivoimalla hyvä pakki kovan lämärin ansiosta. Kymmenen maalin ja 50 pisteen kausi voi olla haarukassa.
-
Chris Tanev on kehittynyt jälleen. Todella hyvä "näkymätön puolustaja": ei tee paljon pisteitä eikä pelaa fyysisesti, mutta hoitaa oman hommansa moitteetta ja tekee hyvin vähän virheitä. Liikkuu hienosti ja blokkaa paljon kuteja. Tällä kaudella on ollut nähtävillä myös jonkin verran hyökkäystehoja, joita moni on odottanutkin - on jo tehnyt oman piste-ennätyksensä ja tällä tahdilla on menossa yli 20 pisteen kauteen. Tanev on ollut joukkueen eniten käytetty pelaaja alivoimilla. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta.
-
Dan Hamhuis ja Kevin Bieksa ovat olleet tähän saakka mielestäni pieniä pettymyksiä molemmat - kertooko se sitten tämän kirjoittajan tasosta, että kaksikko on kuitenkin Santorellin jälkeen joukkueen tehotilaston kärkeä (Bieksa +11 ja Hamhuis +10). Bieksasta huomaa aina kun peli ei kulje: hän pyrkii pitämään kiekkoa liikaa ja saa vastustajan karvaajille aikaa. Mies olisi varmaan muuten kauppauhan alla, mutta hänellä on ilmeisesti kovin suuri merkitys joukkueen kemialle.
- Puolustuksen suurin pettymys on ollut
Alex Edler, joka on parhaimmillaan loukkaantuneena ja joukkuekin on alkanut pärjätä.. Edlerilla olisi kaikki fyysiset avut olla liigan kärkipakkeja, mutta pää ei kestä ja epätasaisuus vaivaa liikaa.
- Alakerran suurin yllätys on ollut
Ryan Stanton. Stantonille tulee edelleen aika ajoin virheitä, mutta kokonaisuus on ollut hyvä. Luotan häneen kiekollisenakin nykyisin enemmän kuin esimerkiksi Bieksaan - sopivan yksinkertaista peliä eikä joukkueen kolmossija taklauksissa haittaa.
Vancouverin saldo joukkueena 35 pelin jälkeen 20-10-5 tyydyttää minua, vaikka ongelmiakin on ollut ja peli oli ajoittain jopa heikkoa. Kuitenkin kun odotin enemmänkin käynnistymisongelmia uuden valmennuksen aloitettua työt, nyt voi olla ihan positiivinen. Uudet hankinnat onnistuivat kesällä, Luongo pelaa hyvin ja muutamalla veteraanilla (Burrows, Sedinit, Edler, Hamhuis, Bieksa) olisi kykyjä nostaa panostaan.