Vancouver Canucks 2010-2011

[Mr. Smith]

Daniel Sedin 7 - muut 8.

Eihän Vancouverin ainoa toimimaton osa-alue ole tuo maalinteko, mutta erikoiselta näyttää maalintekijätilasto Vancouverin osalta. No, onneksi sentään Daniel on kohtuu vireessä eli maali per matsi tähän asti.

Yksi hyökkääjä joka on pettänyt omat odotukset on Jannik Hansen. Seitsemän peliä ja tehot 0+0 noin 15 minuutin keskimääräisellä peliajalla. Ja nyt kun oikein tarjottiin sitä näytönpaikkaa ja peliaikaa vähän runsaammin. Peter Schaeferin tehot vastaavasti ei yllätä (0+0), mutta se että hän on pahiten miinuksella hieman yllättää. Hansen sentään kaksikosta taklaa, mutta Schaefer ei silläkään osastolla hirveästi juhli. Toki kumpikaan pelaaja ei ylivoimassa pelaa, joten ei niitä tehoja niin paljoa voi odottaa kuin kärkipelaajilta (Kesler, Samuelsson, Raymond).

Jos farmissa olisi joku hyökkääjä hyvässä vireessä niin nyt voisi antaa mahdollisuuden, mutta kun ei siellä oikein ole. Ehkäpä Orechkovich tai Schroeder parhaimpina vaihtoehtoina tällä hetkellä.

Ei kai tässä auta kuin odottaa Alex Burrowsin paluuta ja toivoa, että kaikki napsahtaa kohdilleen yhden puuttuvan palasen paluusta.

 

[nuck]

Kyllä on tosiaan kapeaa ja heikkoa tuo maalinteko. Mutta heikkoa se oli viime kaudenkin alussa (lukuun ottamatta sitä Montreal-peliä) ja viime kaudella tehtiin lopulta NHL:n toiseksi eniten maaleja. Daniel Sedinin yksinäinen asema hyökkäyksen kirkkaana valopilkkuna maalinteossa on tavallaan huolestuttavaa, mutta minä en ole huolestunut tuosta maalintekopuolesta kokonaisuutena. Selväähän se kuitenkin on, että aika monella pelaajalla on tason noston paikka:

Viime kaudella 29 maalia tehnyt Henrik Sedin on vielä maaleitta, viime kaudella 25 maalia tehnyt Mason Raymond on osunut vain yhdessä pelissä ja Mikael Samuelssonilla (viime kaudella 30 maalia) ja Ryan Keslerilla (25) on kasassa vain yksi maali mieheen... Kun noihin lisää vielä viime kauden parhaan maalintekijän Alex Burrowsin (35) puuttumisen kokonaan, niin eihän tämä nykyinen tilanne voi tyydyttää. Joukkueella on kuitenkin mahdollisuuksia paljon parempaan, kunhan saadaan peli auki.

Tällä hetkellä suurin huoli on mielestäni puolustuksen toimiminen. Vancouverin voima hyökkäyspäässä lähti viime kaudellakin aika pitkälle juuri pakkien tekemisestä. Tällä kaudella tuo osasto on hakenut koko alkukauden uomia: ensin se haki peliään nähdäkseni siksi, että puolet miehistä oli muuttunut viime kaudesta ja osasto opetteli pelaamaan yhdessä. Sen jälkeen kun peli alkoi toimia vähän paremmin, tuli loukkaantumisia. Osasto on muuttunut koko ajan ja pelin sekavuus näkyy joukkuetasolla sekä omassa päässä, että hyökkäysten käynnistämisessä.

Niin hienoja miehiä kuin Aaron Rome ja/tai Andrew Alberts ovatkin olleet omissa rooleissaan, he eivät pysty tukemaan hyökkääjiä samalla tavalla kuin Hammer, Ballard tai Salo. Vancouverilta puuttuu tällä hetkellä kolme viidestä parhaasta pakista ja totta kai tuo näkyy vähän joka suhteessa (etenkin kun Bieksasta ei ole ollut edes sitä apua, mitä varovaisesti toivoin). Hyökkääjät joutuvat auttamaan pakkeja omaan päähän pelaamisessa eivätkä saa toiseen päähän riittävästi apuja. Canucks on ollut tasakentin NHL:n 7. huonoin joukkue.

Mitä tulee Hanseniin ja Schaeferiin, niin he ovat olleet molemmat tietyllä tavalla pettymyksiä. Hansen ei ole ole ottanut sitä odotettua askelta eteenpäin, mitä varmasti moni toivoi ja mihin melkein yhtä moni uskoi. Schaeferin kauden alusta osasikin odottaa hidasta pelaamattomuuden vuoksi. Siinä mielessä Schaefer on ollut kuitenkin hyvä lisä joukkueeseen, että hänestä on ollut apuja alivoimalle, joka oli viime kaudella Vancouverin yksi suurimmista heikkouksista. Hän on pelannut alivoimaa joukkueen hyökkäyksen toiseksi eniten Malhotran jälkeen.

Hansenin ja Schaeferin lisäksi myös Kesler, Samuelsson, Torres ja Glass (mahdollisesti juuri ennen kauden alkua tulleen loukkaantumisen vuoksi) ovat olleet heikompia kuin odotettiin. Nelosen pelaajiksi suunnitelluista Desbiens ei ole yllättänyt siten kuin toivoin, Bolduc loukkaantui heti alkuun ja Rypien pilasi mahdollisesti ison osan kaudestaan. Jäljelle jäävät mielestäni tasollaan pelanneista vain Sedinit, Malhotra ja varauksin Raymond (jolla olisi tosin kasassa vain 0+1 ilman Carolina-peliä).

Kun noin moni hyökkääjä on suorittanut huonosti, niin se kertoo vain koko joukkueen sekavasta tilasta, jossa tuo puolustuksen sekavuus näyttelee isoa osaa. En usko, että yksi Burrows tulee tekemään kesää, vaikka hän onkin tärkeä sytyttäjä ja maalintekijä. Ennemmin uskon, että kun puolustuksen tilanne paranee pikku hiljaa, niin kokonaisuus paranee sitä mukaa aika paljonkin.

Noista farmiavuista uskon Oreskovichin saavan mahdollisuutensa vielä tällä kaudella, mutta juuri nyt hän(kään) ei ole pelikuntoinen. Winnipeg Free Press kertoi, että hän sai Moosen viimeisessä pelissä osuman päähän ja on sivussa toistaiseksi. Harmi, sillä noita mahdollisia energiapelaajia alkaa kaatumaan/poistumaan riveistä samalla tavalla kuin pakkeja: Bolduc, Rypien ja nyt Oreskovich ovat kaikki sivussa ja Glass on nähdäkseni vieläkin puolikuntoinen. Osasto alkaa muistuttamaan pakkien lailla huolestuttavasti viime kauden vastaavaa.

 

[nuck]

Rypien selvisi vain kuuden pelin mittaisella pelikiellolla katsojaan kiinni käymisestä. Omasta mielestäni liian pieni rangaistus kyseisestä tempauksesta, mutta seuralle varmasti sopiva rangaistus. Toivottavasti tämä oli sitten viimeinen kerta, kun Canucks-pelaaja käy käsiksi yhteenkään katsojaan.

Tämän yön pelissä maalilla aloittaa Cory Schneider, joka on ollut alkukauden näyttöpaikoissaan hyvä. Maalivahtien valinnat ovat olleet tavallaan yhtä loogisia kuin antaminen Bieksalle yli 20 minuuttia peliaikaa. Vancouver Province kirjoitti näiden kahden maalivahdin peluuttamisista seuraavasti:

Wishful thinking is now a reality. Cory Schneider is playing more, and it doesn't appear to matter who is playing well.

Schneider had the hot start last Sunday. So on Tuesday, Vigneault went with Luongo. The franchise goalie dropped an egg in Minny. So Vigneault went back with him the next night. That was Wednesday. Luongo had a solid, comeback outing in Chicago (shootout be damned).

What do the Canucks do? Sit Luongo for tonight's rematch against Minnesota.

Muuten Ballardin ja Hammerin pitäisi puuttua edelleen miehistöstä pitkäaikaispotilaiden Salon, Burrowsin ja Bolducin kanssa. Tämä tietää Edlerille, Hoffille ja (ikävä kyllä) myös Bieksalle isompia minuutteja mihin he ovat tottuneet. Hyökkäyksessä Hansen ilmeisesti jatkaa ykkösketjussa, mikä on vähän yllättävää siihen nähden, miten tanskalainen pelasi Chicagoa vastaan. Ehkä valmennusjohto haluaa antaa hänelle kuitenkin enemmän aikaa totutella tuohon rooliin.

Pari tilastoa ennen peliä:

- Vancouver on ollut NHL:n paras joukkue aloituksissa 57%:n tilastoilla. Yksilöistä paras on ollut Malhotra (68%) ennen Kesleria (58.1) ja Henrik Sedinia (51.5).

- Kesler johtaa kaikkien NHL-hyökkääjien blokkitilastoa. Negatiivisena puolena mainittakoon se, että hänellä on ykköspaikka kaikkien NHL-hyökkääjien ohilaukauksissa.

- Cory Schneider on kolmantena maalivahtien torjuntaprosenteissa ja päästetyissä maaleissa.

- Minnesota on ollut NHL:n paras ylivoimajoukkue huimalla 44.1% lukemalla.

 

[Mazaa]

Rypien selvisi vain kuuden pelin mittaisella pelikiellolla katsojaan kiinni käymisestä. Omasta mielestäni liian pieni rangaistus kyseisestä tempauksesta, mutta seuralle varmasti sopiva rangaistus. Toivottavasti tämä oli sitten viimeinen kerta, kun Canucks-pelaaja käy käsiksi yhteenkään katsojaan.

Onkohan missään mitään tietoa siitä kuinka kyseinen tapaus hyvitettiin tälle katsojalle, kun kerran hän ei ilmeisesti tehnyt tapauksessa muuta kuin kannusti taputtaen eli aivan normaalisti.

Kyllä itseäni ainakin ottaisi päähän, jos joku pelaaja hyökkäisi päälle ja sen jälkeen heitettäisiin pelistä ulos.

Mielestäni kuuden ottelun pelikielto tästä on aivan liian vähän. 10-20 ottelua olisi ehkä oikea suunta.

 

[TML]

Kyllä itseäni ainakin ottaisi päähän, jos joku pelaaja hyökkäisi päälle ja sen jälkeen heitettäisiin pelistä ulos.

Edelleenkään näitä kahta kaverusta ei hallista heitetty pihalle, mutta toki paikkansa menettivät ja "joutuivat" toisille istumapaikoille. Ei sillä, kyllä minäkin jonkun korvauksen haluaisin jos ringside paikkani menetän taputtelun takia.

Oikeastaan koko hommassa ihmetyttää se miten Wildin kotiluolassa ei ole pleksiä tuossa kohtaa? Siihen aina pari rääväsuuta huutelemaan rivouksia vastustajan penkille.

Itse olisin myös halunnut pari peliä enemmän Rypienille.

 

[nuck]

Viime yönä nähtiin etukäteen kahden hieman väsyneen joukkueen välinen ottelu. Minnesota pelasi "selkä-selkä-peliä" ja Vancouverille peli oli kolmas neljään iltaan - kaikki nuo pelit joukkue väänsi vielä eri kaupungeissa ja sekä USA:n, että Kanadan puolella. Nähdyn perusteella pari peliä sitten surkeasti Minnesotassa esiintynyt valasryhmä oli keskittynyt peliin paljon paremmin kuin viimeksi ja maksoi nyt kalavelat takaisin 5-1 kotivoitolla. Wild näytti aika aseettomalta pakkien puuttumisesta kärsinyttä Vancouveria vastaan, vaikka Canucks'kaan ei ollut ihan parhaalla liikkeellä pelissä.

Canucks oli muuttanut ketjujaan Minnesota-peliin edellisestä Chicago-ottelusta. Sedinin kaksosten ketjussa nähtiin Tambellini, joka pelasikin varsin hyvän pelin saadessaan paikan hyvien ketjukavereiden vierestä. Samalla Jannik Hansen oltiin laitettu sinne, missä hän on parhaimmillaan, eli karvaavaan ketjuun Malhotran ja Torresin kanssa. Tuloksena oli parempi ykkönen ja parempi kolmonen, kuten vähän pystyi odottamaankin. Toivottavasti nämä yhdistelmät pysyvät nyt tuollaisina ainakin niin kauan kunnes Burrows palaa kehiin (hänen pitäisi olla mukana marraskuun 2. päivä).

Malhotran johtama Canucksin kolmonen oli koko illan hienosti esillä. Ketju iski tehot 3+4 ja nyt saatiin siis sitä syvyyttä maalintekoon mitä kaipailtiinkin. Torres teki uransa 100. maalinsa NHL:ssä. Kakkosketjussa Kesler pelasi selvästi kauden parhaan pelinsä ja oli Malhotran kanssa Vancouverin paras hyökkääjä. Syvyyshyökkääjistä Schaefer näytti myös pelanneen kauden parhaan pelinsä. Hän on parantamassa koko ajan ja ehkä hänestä saadaan vielä arvokas hyökkääjä riveihin muuallekin kuin alivoimiin.

Puolustuksessa Alberts oli (niin yllättävää kuin onkin) suurimman osan iltaa Canucksin paras puolustaja. Ero viime kauden Albertsiin on ollut useissa peleissä todella iso. Ehkä tuo pelisysteemiin oppiminen vaati vain aika paljon aikaa? Muista pakeista Edler ja Hoff pelasivat myös vahvat pelit: Edlerille yksi syöttö ja +3, Hoffille peräti +5 tehosaldoon. Parent, Rome ja Bieksa pelasivat aika näkymättömät pelit, mikä etenkin Bieksan kohdalla on iso plussa.

Maalilla Schneider jatkoi vahvoja pelejään. Corylla on kolmen pelin jälkeen 96.8% ja 0.86 päästettyä maalia pelissä. Hän on myös voittanut molemmat pelinsä, jotka on aloittanut. Tietysti on vielä lyhyt matka analysoida Schneiderin otteita ja tämän hetkistä tasoa, mutta hän on joka tapauksessa nostamassa arvoa markkinoilla näillä otteilla aika kovaa tahtia.

Farmin puolelta pitää ottaa esiin se, että Hodgson teki viime yönä uransa ensimmäisen AHL-maalin runkosarjassa varsinaisella peliajalla ja iski sitten toisen rankuissa hienolla harhautuksella. Otteet ovat kuulemma parantuneet ja toivottavasti se peli aukeaisi hänelläkin pikku hiljaa.

 

[nuck]

Vancouver sai Coloradoa vastaan kaksi pistettä vähän onnekkaasti. Avs oli nälkäisempi ja loi enemmän paikkoja, mutta Luongo torjui pisteet kotiin ja voittomaalista vastasi Raymond jatkoajalla onnekkaalla pompulla. Canucksilta nähtiin erityisesti puolustuspelissä huono kotiesitys ja vastaavasti Coloradon ilme pelissä oli hyvä. Pisteisiin pitää olla siis enemmän kuin tyytyväinen, vaikka Coloradon pelin lopun tasoitus harmittikin alkuun.

Viivoja:

- Luongo oli selvästi Vancouverin paras pelaaja. Yllättävän hyvä lokakuu mieheltä toistaiseksi, vaikka parissa pelissä olisi ollut parannettavaa.

- Albertsilta ja Bieksalta saatiin mielestäni melko hyvä peli. Melkein 22 minuuttia pelannut Alberts nousi ainakin hetkellisesti NHL-pakkien taklaustilaston kärkeen.

- Rome/Parent -kaksikko oli huono. Romen avulla oman pään pelissä he kestivät vielä jotenkin, mutta heiltä ei saatu minkäänlaista tukea hyökkäysten avaamisessa. Huonosti kiekkoa liikuttava Parent olisi farmitavaraa, mutta kun sivussa on kolme top5 pakkia, niin Canucks varmaankin katsoo miestä toistaiseksi.

- Edler/Ehrhoff pari oli puolestaan hieman yllättävissä ongelmissa omassa päässä. Onneksi heiltä tuli sentään hyökkäyspäässä muutamia onnistumisia.

- Sedinit loivat joitakin paikkoja, mutta heilläkin oli ongelmia parissa vaihdossa omassa päässä ja päätyivät molemmat -2 tehosaldoon. Ei lähellekään paras peli heiltäkään.

- Tambellinista on tullut ihan kohtalainen Burrowsin stuntti ykkösessä. Hän on maaliputkessa ja ampunut kahdessa viime pelissä kahdeksan kertaa. Pitää vähän ihmetellä, miksi joukkueelta kesti niin pitkään kokeilla Tambellinia tuossa ykkösen laidalla. Hänellä on hyvät kiekolliset taidot tuohon paikkaan ja hän pyrkii osallistumaan Burrowsia aktiivisemmin syöttöketjuihin. Vaatimaton fyysinen paketti tekee hommasta kuitenkin aina välillä turhan vaikeaa ja siksi hän menettää paikkansa mahdollisesti jo ensi viikolla.

- Kesler on parantanut selvästi ensimmäisten pelien tasoaan ja ollut kahdessa viime pelissä hyökkäyksen tärkein pelaaja. Samuelssonin ja Raymondin (voittomaalista huolimatta) pitäisi kuitenkin nostaa tasoaan. Samuelsson on ollut vaatimaton koko alkukauden.

- Malhotra, Hansen ja Torres jatkoi hyvällä tasolla. Ketjusta on tulossa (on jo...) vahva kolmosketju.

- Nelosketjun ongelmat lisääntyivät kun Glass taisi satuttaa ranteensa tappelussa. Ketjun pelaajista Schaeferilta saatiin onneksi tärkeä maali.

- Ensimmäisten yhdeksän pelin jälkeen Vancouverilla on kasassa 10 pistettä. Siihen nähden, kuinka paljon joukkue on hakenut peliään ja kuinka paljon puolustuksen loukkaantumistilanne on sotkenut pakkaa, tulos on hyvä.

***

Edit: Ja Albertsilla on ilmeisesti jonkinlainen polvivamma. Tämä on jo niin käsittämätöntä noiden pakkien loukkaantumisten kanssa... Kukahan sieltä nyt nousee tilalle, jos Alberts'kin jää sivuun? Connauton on aloittanut hyökkäyspäähän hyvin (6 peliä, 3+2), mutta hän tarvitsee luultavasti vielä aikaa oman pään pelin parantamiseen. Näin ollen jäljelle taitavat jäädä vaihtoehdoiksi Lee Sweatt, Nathan Paetsch tai Nolan Baumgartner.

 

[Moustache Dave #44]

Albertsilla on ilmeisesti jonkinlainen polvivamma. Tämä on jo niin käsittämätöntä noiden pakkien loukkaantumisten kanssa... Kukahan sieltä nyt nousee tilalle, jos Alberts'kin jää sivuun?

Onneksi tässä ei nyt ole pelejä ennen maanantaita. Hamhuisin pitäisi palata tuolloin, mutta Alberts lienee pari viikkoa sivussa (tuskin hän lääkäriä vaivaisi, jos pystyisi pelaamaan). Luulisin, että Ryan Parentia joudutaan edelleen katsomaan. Harmi tuo Albertsin vamma, hän on ollut odotuksiin nähden käsittämättömän hyvä, Luongon ohella miltei ainoa pelaaja, jolle voi antaa puhtaat paperit tuosta Colorado pelistä.

Tambellinista on tullut ihan kohtalainen Burrowsin stuntti ykkösessä... Vaatimaton fyysinen paketti tekee hommasta kuitenkin aina välillä turhan vaikeaa ja siksi hän menettää paikkansa mahdollisesti jo ensi viikolla.

Saas nähdä… ykkösketjun paikan varmasti menettää, mutta muuten on hieman sellainen fiilis, että Tambellini olisi saattanut kivuta hierarkiassa Schaeferin ja Desbiensin edelle. Tuosta kolmikosta varmasti pudotuksia tehdään kun Burrows, Bolduc ja Rypien palaavat.

Schaefer pelasi vain yhden vaihdon Colorado pelin viimeisessä erässä, teki siinä maalin, jota Vigneault vähätteli sanomalla suunnilleen; Schaefer astui onnekkaaseen aikaan jäälle, veto oli hyvä, mutta hänen pitäisi pelata paremmin. Schaefer on onnistunut lähinnä alivoimissa, mutta kun Burrows tulee ottamaan AV-vastuuta palatessaan tiistaina, ei Schaeferille ole enää niin paljon käyttöä.

Desbiens ei ole esittänyt mitään sellaista mihin hänen kulttimaineensa Moosessa perustuu. Odotin jotain Rypien tyylistä sähäkkyyttä, mutta Desbiens vaikuttaa liian hitaalta pelatakseen Rypienin tyylillä. Glass on myös ollut vaisu nelosessa. Ehkä hän ei viitsi enää painaa kuin viimeistä päivää, kun sai jo yksisuuntaisen sopimuksen, tai sitten nuo pikkuvammat vaikuttavat hänen peliinsä. Tambellini on saanut monipuolisesti vastuuta ja vaikkei hän missään roolissa ihan täydellisesti olekaan onnistunut, tuntuu että Vigneaultilla on häneen tällä hetkellä enemmän luottoa kuin muihin nelosketjulaisiin.

Samuelsson on ollut vaatimaton koko alkukauden.

Samuelsson sai Colorado pelin jälkipuinneissa hieman yllättäen julkisesti melko lailla kuraa niskaansa Vigneaultilta, saa nähdä miten tuo vaikuttaa, toivottavasti herättää.

 

[nuck]

Onneksi tässä ei nyt ole pelejä ennen maanantaita. Hamhuisin pitäisi palata tuolloin, mutta Alberts lienee pari viikkoa sivussa (tuskin hän lääkäriä vaivaisi, jos pystyisi pelaamaan). Luulisin, että Ryan Parentia joudutaan edelleen katsomaan. Harmi tuo Albertsin vamma, hän on ollut odotuksiin nähden käsittämättömän hyvä, Luongon ohella miltei ainoa pelaaja, jolle voi antaa puhtaat paperit tuosta Colorado pelistä.

Albertsin vamma oli tosiaan todella harmillinen. Hän on ollut mielestäni alkukaudella koko joukkueen positiivisin yllättäjä, parempi kuin SOB viime kaudella ja juuri sellainen fyysinen peruspakki, mitä toivonkin hänen olevan. Lisäksi kun meillä on muutenkin noita pakkien loukkaantumisia ihan riittävästi, niin lisää ei olisi kaivattu.

Kun sivussa on neljä top6 pakkia samaan aikaan (siitä kokoonpanosta, millä minä pelaisin jos saisin valita), niin tilanne tuo vähän mieleen kauden 2005-06 Olympialaisten jälkeisen tilanteen, jolloin Canucks putosi lyhyessä ajassa Luoteisen divarin piikistä kokonaan ulos playoff-kelkasta. Onneksi nyt on parempi syvyystilanne kuin tuolloin. "Tomasmojziseja" ei jouduta sentään peluuttamaan 20 minuuttia ja nyt ei vielä kisata paikasta playoffeissa.

Hyvää tässä loukkaantumissumassa on tosiaan kuitenkin tuo pitkä tauko ennen seuraavaa peliä - ei olisi voinut tämä tauko tulla enää parempaan paikkaan. Lisäksi jos niin hyvin kävisi, että Hammer tosiaan palaisi takaisin, niin se vähentäisi paljon Albertsin sairausloman merkitystä.

Saas nähdä… ykkösketjun paikan varmasti menettää, mutta muuten on hieman sellainen fiilis, että Tambellini olisi saattanut kivuta hierarkiassa Schaeferin ja Desbiensin edelle. Tuosta kolmikosta varmasti pudotuksia tehdään kun Burrows, Bolduc ja Rypien palaavat.

Tambellini on ollut kokonaisuutena parempi kuin Schaefer ja/tai Desbiens, mutta paljon riippuu siitä, miten AV haluaa jatkossa joukkonsa kasata - kun Tambellinin paikkana tulisi olemaan luultavasti nelosketjun laita. Tambellini on tuosta kolmikosta vähiten fyysinen ja pienin, mutta käsistään paras. Joten saapa nähdä. Voi hyvin ollakin, että Schaefer (tai Desbiens) lähtee siinä vaiheessa farmiin kahden suunnan sopimuksellaan, ellei Schaefer sitten ota askelta eteenpäin (Minnesota-peli näytti jo paremmalta, mutta Coloradoa vastaan hän ei ollut maalistaan huolimatta onnistunut - tosin harvassa ne onnistujat olivat muutenkin).

Tuo nelosketju on kyllä ongelmallinen: Glass on ollut syystä (loukkaantuminen?) tai toisesta (sopimus?) viime kautta heikompi, Desbiens ei ole lunastanut minun (eikä varmasti seurankaan) odotuksia, Schaefer on ehkä parantamassa, mutta ei ole pitkän pelaamattomuuden jälkeen vielä siinä tikissä kuin toivoin ja kaiken lisäksi ketjusta puuttuu kokonaan luontainen sentteri. Nuo kaikki näkyvät yhdessä ja erikseen.

Senttereinä pelanneet Bolduc ja Rypien (vaikka hän onkin laidalla parempi kuin keskellä) ovat nyt samaan aikaan sivussa ja keskellä joudutaan peluuttamaan miehiä, jotka eivät ole siellä tottuneet juurikaan pelaamaan. En tiedä kannattaisiko valmennuksen sotkea tuota ryhmittymää vielä lisää pelaajanostoilla/-laskuilla, vai mennä näin ja odottaa ketjuun sentteriä (Bolduc/Rypien). Nyt tuo hienosti pelaava kolmonen on onneksi helpottanut tilannetta kahden alimman ketjun osalta ja nelonen on saanut vähän kuin anteeksi asioita.

Omana toiveena olisi muuten se, että Canucks pystyisi kauppaamaan jossain vaiheessa Bieksan hyvään nelosketjun pelaajaan.

Samuelsson sai Colorado pelin jälkipuinneissa hieman yllättäen julkisesti melko lailla kuraa niskaansa Vigneaultilta, saa nähdä miten tuo vaikuttaa, toivottavasti herättää.

Kyllä ja mielestäni ansaitusti. Toinen juttu onkin sitten se, kannattaako noita yksilöitä ottaa mediassa esiin negatiivisessa mielessä. Joka tapauksessa tuohan on AV:n tyyliä isolle osalle pelaajia ja nyt tosiaan Samuelsson oli pahiten kritiikin kohteena (kuten kuten tässä Vancouver Provincen jutussa):

"I would say he's working real hard but obviously I think he can play a lot better than what he's shown so far," Vigneault said.

The coach continued, not holding his punches.

"We talked about puck management, and there's a player here who we expect to be solid at both ends of the rink," Vigneault said. "Most of the times where Mikael has got himself in trouble or the team in trouble it's exactly because of that - puck management.

"Not making the right plays, at the right time, in the right area.

"It's hurting his game and it's hurting the team."

No, ykkösketjun ja Samuelssonin lisäksi joukkueessa olisi ehkä muitakin kritisoitavia... Viime kaudella Samuelsson tuntui kuitenkin saaneen ylimääräisen motivaatiolisän jäätyään ulos Ruotsin Olympiajoukkueesta. Toivottavasti nämä AV:n sanat herättävät hänet tällä kaudella. Mieshän on tunnettu pelaajana, joka pelaa ajanjaksoja erittäin hyvin ja katoaa sitten kuvasta, joten taitoja hänellä on, mutta ne pitää saada esiin tavalla tai toisella.

 

[nuck]

Alex Burrows palaa ensi yönä kentille "selkä-selkä-pelissä" Edmontonia vastaan. Samalla Vancouver laittoi Jeff Tambellinin ykkösketjun laidalta suoraan alas Manitobaan. Tambellini oli minun mielestä NHL-tason pelaaja, mutta kun top9 on nyt täysi ja valmennukselta ei ilmeisesti löytynyt luottoa Tambelliniin nelosketjun pelaajana, niin ratkaisu oli nyt tämä.

Tambellinin kannalta ikävää, että hän joutui alas juuri ennen peliä isänsä manageroimaa Edmontonia vastaan, mutta näyttömahdollisuuksia tulee varmasti myöhemminkin. Burrowsista Canucks saa nyt joka tapauksessa kentille viime kauden joukkueen parhaan maalintekijän ja ennen kaikkea pelaajan, jonka merkitys näkyy joka puolella hyökkäystä.

Niin, ja olihan viime yönäkin peli, kun Canucks kohtasi Devilsin kotonaan. Tämän hetkinen New Jersey ei ole juuri minkäänlainen mittari ja Vancouver otti 3-0 voiton varsin odotetusti. Henrik Sedin iski kauden ensimmäisen maalinsa ja muut onnistujat olivat Kesler ja Torres. Luongolle tuli ottelussa kauden ensimmäinen nollapeli, Ballard palasi kentille ja Ryan Parentista tuli ennen peliä puolestaan samalla joukkueen seuraava loukkaantumisesta kärsivä puolustaja. Andrew Alberts onneksi pelasi ja pelasi jälleen hyvin.

Siitä huolimatta, että New Jerseyn perusteella ei voi liikaa johtopäätöksiä vetää, Vancouver jatkoi Devilsia vastaan tehokasta puolustuspeliään. Jos joka suhteessa pieleen mennyt ensimmäinen Minnesota-peli jätetään pois laskuista, Canucks on päästänyt tällä kaudella muissa yhdeksässä pelaamassaan pelissä omiin keskimäärin vain 1.78 maalia ja alivoimaprosentti on ollut todella hyvä 91.7%. Nuo ovat kovia lukuja ja erityisesti, kun ajatellaan sitä, kuinka paljon Vancouverin puolustus on joutunut muuttumaan erilaisten loukkaantumisten vuoksi.

Tuleva otteluohjelma mittaa tuota puolustuspelin kestävyyttä oikein tosissaan. Alkukauden vieraspelit (0-3-1) eivät ole menneet siten kuin olisi toivonut. Seuraavista kahdeksasta pelistä seitsemän ottelua pelataan vieraissa, joten joukkuetta koetellaan nyt tosissaan ja noihin vieraspeleihin pitää saada onnistumisia. Toivottavasti Burrowsin paluu auttaa ja pakkiosastolle ei tulee enää lisää murheita.

 

[nuck]

"Selkä-selkä-pelistä" 3-4 vierasvoitto Edmontonista. Voitto oli Vancouverille neljäs peräkkäinen ja vasta kauden ensimmäinen vierasvoitto. Tulokseen pitää olla tyytyväinen. Tapaan, jolla voitto tuli, ei voi olla tyytyväinen. Vancouver tuli peliin hyvin, vei ensimmäistä erää selvästi ja meni 0-3 johtoon, mutta istui sitten alas. Edmonton otti pelin hallinnan ja tasoitti ansaitustikin kolmannessa erässä. Raffi Torresin illan kolmas maali (joka oli kovin onnekas osuma) toi meidän onneksemme pisteet kuitenkin kotiin.

Vancouverilla oli pelissä yksi hyvin toiminut ketju, Malhotran johtama kolmosketju (laidoilla Torres ja Hansen). Sinällään tuossa ei ole uutta, sillä tuo on ollut viime aikoina muutenkin paras ketju. Ykkösessä Sedinit ja Burrows hakivat toisiaan (Burrows ei näyttänyt jaksavan vielä pelata samalla energialla kuin joskus aikaisemmin), kakkonen sukeltaa etenkin laiturien Samuelssonin ja Raymondin osalta juuri nyt pahasti ja nelosen anti on edelleen vaatimaton. Hyökkäyksessä olisi paljon parantamista.

Puolustuksessa Edler ja Ehrhoff pelasivat ihan kohtalaisen pelin, Bieksa ehkä kauden parhaansa ja Ballardkin onnistui (ainakin niin hyvin mitä pystyi toivomaan puolustajalta, joka on vasta palannut loukkaantumisen jälkeen kaukaloon), mutta Aaron Romen esitys oli puolestaan ehkä huonoin mitä häneltä on koskaan valaspaidassa virallisessa NHL-pelissä nähty (lisäksi jäin ihmettelemään, että mitä kummaa hän teki ylivoimassa?) ja Alberts'kin oli huonompi kuin mihin on tällä kaudella totuttu. Luongokaan ei maalilla pelannut lähellekään parasta peliään. Ihmettelin sitäkin, että miksei hyvin pelanneelle Schneiderille voitu antaa tässä "selkä-selkä-pelissä" torjuntavastuuta, kun Luongo pelasi jo edellisenä iltana?

Hyvää pelissä oli pisteiden ja kolmosketjun lisäksi edelleen alivoima ja joukkueen kurinalaisuus. Kolme (tai alle) jäähyä on aina hyvä asia ja kun alivoima kesti jo tutun kaavan mukaan nuo kaikki, niin tuossakin oli iso ansio tuon tuurimaalin lisäksi pisteisiin.

 

[nuck]

Ensi yönä olisi vastassa Colorado ja peli pelataan vuorilla. Edellisen pelin Canucks selvitti reilu viikko sitten ansaitsemattomasti jatkoajalla (kahden viimeisen erän laukaukset 31-13 Avsille) Mason Raymondin tuurimaalilla, joten nyt olisi Coloradon vuoro maksaa velat tuosta. Toivottavasti Canucks kuitenkin nostaa parilla pykälällä peliään siitä viime ottelusta ja pystyisi pistämään kampoihin muuallakin kuin erikoistilanteissa ja maalivahtien vertailuissa. Edellisen pelin sankari Luongo kuitenkin huilaa tämän pelin ja maalilla pelaa Schneider, joten toivon mukaan hyvin kauden aloittaneen, mutta kokemattoman maalivahdin pelissä ei näy viime pelien pelaamattomuus.

Avalanche on nuori, energinen ja nälkäinen joukkue, joka laukoo paljon ja tekee laajalla säteellä maaleja. Joukkue johtaakin koko NHL:n maalipörssiä, kun lasketaan mukaan koko joukkueen tekemät maalit. Heidän pitääkin osua hyökkäyspäässä, sillä he ovat vastaavasti koko NHL:n toiseksi viimeisenä tilastossa, jossa lasketaan koko joukkueen omiin päästetyt osumat. Edellisen pelin Avs voitti 5-1 Columbusta vastaan, joten olisiko joukkue saamassa tuota peräpäätä paremmaksi?

Avs on joukkueista levänneempi, sillä on kotietu, sillä on ollut alkukaudella laajempi ratkaisijoiden rintama (peräti neljällä pelaajalla on piste/ottelu -tahti tai parempi) ja sillä on parempi peli alla, sillä Vancouver oli kaksi erää kaikkea muuta kuin hyvä edellisessä pelissä Edmontonia vastaan. Näin ollen Canucks tullee luultavasti yrittämään voittoa vahvasti puolustuksen kautta ja jäähyjä välttäen. Vaikeaa tulee olemaan, mutta paria hetkeä lukuun ottamatta Vancouverin puolustuspeli on toiminut toistaiseksi hyvin.

Vancouverin paras ketju on ollut viime aikoina selvästi kolmosketju Malhotra - Torres - Hansen. Alain Vigneault ei kovin usein pelaajiaan kehu mediassa (päinvastoin), mutta ketjun toisesta laiturista Hansenista hän sanoi Vancouver Sunissa juuri; “Since the beginning of the year, the little things that we wanted him to do, like hound the puck and finish his checks, make the right plays on the penalty kill — he’s doing that for us."

“He’s been a real consistent forward for us. I think one of our top three in terms of consistency up front.”

Nuo ovat melkein ylivuotavia kehusanoja Vigneaultilta.

Hansenin peli on ollut tuossa kolmosketjun duunaripaikassa parempaa kuin aikaisemmilla kausilla. Hänellä on joukkueen paras tehosaldo ja hän on mennyt mielestäni eteenpäin pelaajana, mutta tärkein tekijä on koko ketjun toimivuus. Tämän hetkinen kolmosketju on paras, mitä Vancouverilla on ollut pitkään aikaan. Vielä kun kakkonen saisi juonesta paremmin kiinni (etenkin Samuelsson ja Raymond), niin hyökkäys alkaisi jo olla kokonaisuutena toimiva.

 

[Moustache Dave #44]

Vierasvoitto Avalanchesta 1-3. Tasapainoinen, huomaamattoman tehokas, vieraspeli Canucksilta. Kaikki Canucks maalit tulivat ylivoimalla. Schneider jatkoi maalilla täydellistä sarjaansa, kolme voittoa, päästettyjen maalien keskiarvo kohosi nollapelin menetyksen myötä 0,9:ään. Raffi Torres jatkoi maaliputkeaan, nousten maalipörssissä Ovechkinin rinnalle.

Hansenin peli on ollut tuossa kolmosketjun duunaripaikassa parempaa kuin aikaisemmilla kausilla. Hänellä on joukkueen paras tehosaldo ja hän on mennyt mielestäni eteenpäin pelaajana, mutta tärkein tekijä on koko ketjun toimivuus.

Hansen on tällä kaudella keskittynyt vahvuuksiinsa. Hän on ollut varmojen ratkaisujen, pienen riskin pelaaja, josta Vigneault pitää. Coloradon 1-3 kavennus oli vasta toinen kerta tällä kaudella, kun Hansen oli jäällä vastustajan tehdessä maalin, alivoimat mukaan lukien (joita Hansen on tahkonnut noin 23 minuuttia). Tuo on selvästi vähiten kaikki pelit pelanneista Canukseista. Vertailun vuoksi takaiskumaalimääriä muutamilta muilta pelaajilta; Torres (5), Malhotra (7), Kesler (8), Schaefer (9). Schaeferin takaiskuista 4 on tullut alivoimalla, Malhotralla ja Keslerillä 3, Torresin kaikki ovat tasakentällisin tulleita maaleja.

- Desbiens loukkasi kätensä takoessaan McLeodia, kuinka ollakaan Rypienin pelikielto päättyi juuri tähän peliin, joten saadaan sopiva korvaaja tilalle.
- Hamhuisin jalka ei ota kuntoutuakseen, odotettua edistystä ei ole tapahtunut. Hamhuisin vamma ei sinällään ole paha, mutta se sijaitsee hankalassa paikassa päkiässä, mikä tekee luistelusta hyvin hankalaa.

* Manitobassa Victor Oreskovich on toipunut aivotärähdyksestään ja pelasi keskiviikkona Hamiltonia vastaan. Peli oli Jeff Tambellinille kauden ensimmäinen AHL:ssä, ja hän sai yhden syöttöpisteen. Bill Sweatt tehoili 2+1 rankkaritappioon 4-5 päättyneessä pelissä ja nousi Moosen pistepörssikärkeen. 11 pelin jälkeen B.Sweattilla, J.Perreaultilla ja Shirokovilla on kaikilla 7 pistettä. Hodgson ja Schroeder ovat molemmat viidessä pisteessä. Moosen saldo on 5-5-1.

 

[nuck]

Tosiaankin järkevä ja hyvä vieraspeli Vancouverilta. Hienoa huomata, kuinka joukkue on pystynyt nostamaan tasoaan näissä jälkimmäisissä peleissä samaa Luoteisen divisioonan vastustajaa vastaan. Minnesotaa vastaan Canucks oli ensimmäisessä pelissä saamaton ja huono, mutta näytti toisessa pelissä ihan eri joukkueelta. Coloradoa vastaan kaksi ensimmäistä peliä menivät täsmälleen samalla tavalla kuin Wildiakin vastaan - ensimmäisen pelin laiskaa esitystä seurasi jälkimmäisessä pelissä paljon parempi ja työläämpi esitys.

Avalanchen valmentaja Joe Sacco osui mielestäni hyvin kuvatessaan peliä ja joukkueiden eroa; "I thought they played harder than we did. They wanted the puck more than we did. When you do that, you usually end up winning games. It was like that 5-on-5 and 5-on-4.

Tietenkin sitä toivoisi aina, että oma suosikkijoukkue näyttäisi pelaavan täysillä yrittäen, mutta kun sitä ei aina vain syystä tai toisesta näe, niin otan tämän alkukauden tilanteen kuitenkin mielelläni vastaan. Kertoo joukkueesta jotain, että se on pystynyt voittamaan pelejä (loukkaantumisista huolimatta) huonollakin pelillä ja saanut näihin seuraaviin saman divisioonan peleihin paljon paremman esityksen aikaan kuin ensimmäiseen otteluun.

Avs-pelissä Cory Schneider jatkoi vahvoja otteitaan maalilla ja sai kummankin joukkueen valmentajan kehut. Nollapeli jäi harmittavan lähelle, mutta kaiken kaikkiaan erittäin varman tuntuista peliä kokemattomalta maalivahdilta, jonka pelituntuma ei ollut paras mahdollinen. Tällä kaudella Schneiderille on tullut kolme täyttä peliä, kolme voittoa, 0.9 päästettyä maalia pelissä ja 96.9 torjuntaprosentti. Coryn kehitys on ollut tasaista ja koko ajan nousevaa kiekkokartalla, ja miehen astuminen kunnolla esiin on ollut koko ajan vain ajankysymys. Ehkä tuo aika on nyt tällä kaudella?

Pitää muistaa, että Cory oli farmissa aikanaan parempi kuin esimerkiksi Detroitin Howard, Ottawan Elliot tai San Josen Niemi, joten lahjoja hänellä on ollut aina. Toistaiseksi hänen uransa edessä on ollut vain yksi Kanadan Olympiajoukkueen isopalkkainen ykkösmaalivahti. No, sama maalivahtihan siellä on toki edelleen edessä, mutta tällä kaudella ei olisi mikään mahdottomuus, jos Schneiderille tulisi kunnolla pelejä. Harmi, että Canucks joutuu luopumaan hänestä jossain vaiheessa, mutta sitä paremman kaupan joukkue tulee saamaan, mitä enemmän Cory pelaa tällä tasolla.

Täysin yksipuolista maalivahtinäytöstä ei ottelussa kuitenkaan tarjoiltu, vaan myös Avalanchen maalilla pelannut Peter Budaj pelasi hyvän pelin ja sai muun muassa Ryan Keslerin kehut; "He played very solid tonight. We probably should have had six seven goals tonight, but he stood on his head." Budaj oli etenkin avauserässä hyvin työllistetty, torjui 18 kutia ja piti joukkueensa pinnalla.

Puolustuksessa Edlerin peliä on ollut tällä kaudella aika usein ilo katsella. Coloradoa vastaan saldoina isokokoiselle ruotsalaiselle olivat: syöttö, yksi laukaus, kiekonriisto, neljä blokkia, viisi taklausta ja peliaikaa 26:04. Edlerilla on joukkueen kärkipaikka pelatuissa minuuteissa, blokeissa, laukauksissa ja puolustajien pisteissä, puolustajien kiekonriistojen- ja menetysten välisessä erossa, kolmospaikka taklauksissa (edellä Alberts ja Hansen) ja nelospaikka koko seuran pistepörssissä.

Hyökkäyksessä kolmosketju jatkoi vahvaa menoaan. Ketjun puolustuspeli on erittäin hyvää ja muuten tuo kokonaisuus toimii pelistä toiseen samalla tavalla: NHL:n alkukauden toiseksi paras aloittaja Malhotra (64.5%) dominoi aloitusympyrää ja pelaa hyvää omaa päätä, Torres tekee osumia ja Hansen tekee väsymätöntä työtä joka puolella kenttää ja vie taklauksia loppuun. Ketjun peliä on hieno katsella. Pelistä toiseen ketjulta nähdään paljon kiekonriistoja ja tilanteita, aika ajoin osumiakin, mutta omaan päähän ei vaarallisia tilanteita juurikaan tule ja omissa ei kolise juuri koskaan.

Viiden pelin voittoputkessa porskuttava Canucks-ryhmä saa seuraavaksi vastaan Detroitin lauantain ja sunnuntain välisenä yötä. Ottelu pelataan parin vieraspelin jälkeen kotona, jossa Canucks ei ole hävinnyt tällä kaudella vielä kuin yhden pelin ja senkin arvoilla. Wings-pelin jälkeen onkin vuorossa viiden pelin mittainen vieraskiertue, jonka aikana matkataan itään Montrealiin, Ottawaan, Torontoon, Buffaloon ja Pittsburghiin. Usein ennen nuo itään suuntautuneet matkat ovat olleet hyviä pisteidenkeruumatkoja, joten pitää toivoa että tuo tahti jatkuisi.

 

[nuck]

11 pelin jälkeen B.Sweattilla, J.Perreaultilla ja Shirokovilla on kaikilla 7 pistettä. Hodgson ja Schroeder ovat molemmat viidessä pisteessä. Moosen saldo on 5-5-1.

Schroeder teki kauden avausmaalinsa, kun Manitoba voitti tänä yönä Grand Rapidsin vieraissa maalein 5-6 ja paranteli saldoaan 6-5-1 lukemiin.

Maali (joka jäi pelin voittomaaliksi) oli onnekas pomppu, mutta niinhän se menee, että kaikki lasketaan. Muutenhan kausi on ollut toistaiseksi pettymys Schroederin suhteen ja jos häntä joskus kesällä/alkusyksystä vielä kaavailtiin mahdolliseksi nousijaksi loukkaantumistapauksissa hyvän viime kauden lopun ansiosta, niin nuo puheet voidaan melkein tämän kauden osalta jo unohtaa - niin paljon hän on pudonnut Moosen hyökkäyksen syvyyskartalla.

Cody Hodgsonilla sen sijaan näyttäisi peli parantuvan koko ajan. Alkukausi meni tehottomasti niin Vancouverin harjoituspeleissä kuin Moosessakin, se sai vähän suita auki ja hätäisimmät olivat jo vetämässä henkseleitä miehen yli, mutta nyt Hodgson alkaa päästä koko ajan paremmin peliin sisään. Moosen kommentaattori tosin sanoi, että hän ei olisi vieläkään 100% kunnossa, mutta tulosta alkaa kuitenkin tulla.

Viime yön saldoina Grand Rapidsia vastaan tuli 2+1 ja valinta kentän parhaaksi. Viimeisissä seitsemässä pelissä hänellä on 5+3=8 pistettä, 22 laukausta, kaksi valintaa kentän parhaaksi ja kerran (tappiopelissä) hän on ollut kakkostähti. Joka toisessa pelissä siis vähän puolikuntoisenakin(?) pelien tähdille ja ihan mielenkiinnolla seuraan hänen kauden jatkoaan. Pitää vain toivoa, ettei uutta takapakkia loukkaantumisten kautta enää tule.

12 pelin jälkeen Moosen pistepörssiä johtaa Shirokov 9 pisteellä. Hodgsonilla ja Bill Sweattilla on 8 pistettä. Neljäntenä on Joel Perrault 7 pisteellä ja hänen jälkeen kaksi tehokkainta puolustajaa Connauton ja Lee Sweatt - molemmilla 3+3=6 pistettä. Lee Sweattilla on joukkueen paras tehosaldo (+8) ja eniten laukauksia (38). Hodgson on joukkueen maalipörssin ykkönen (5) ja hyökkäyksen ahkerin laukoja (35).

Seuraavan pelin Moose pelaa jo ensi yönä Rockfordia vastaan. Tuo on onneksi viimeinen vieraspeli tällä seitsemän peräkkäisen vieraspelin matkalla.

 

[nuck]

Viihdyttävä peli Detroitia vastaan - ehkä kauden paras peli, mitä olen nähnyt. Tilanteista rankaistiin armotta kumpaankin päähän, kumpikaan maalivahti ei voi olla edessä pelanneisiin puolustajiin ja omiin otteisiinsa kovin tyytyväinen, mutta joukkueet hyökkäsivät laajalla rintamalla pitäen yllä vauhtia, keskittyivät koko illan rakentamaan peliä enemmän kuin rikkomaan ja tällaisissa peleissä ei ainakaan pakkien riemuvoittoa usein nähdä.

Siinä mielessä pelin vauhti tuli jopa pienenä yllätyksenä minulle, että Detroit pelasi "selkä-selkä -peliä" vieraissa ja Vancouverille ottelu oli puolestaan jo neljäs viimeisiin kuuteen iltaan - noina iltoina joukkue vielä reissasi kotoa kahteen vieraspeliin ja taas takaisin kotiin, joten kilometrejä ja pelattuja minuutteja oli alla paljon. Mutta vaikka kumpikaan joukkue ei tullut peliin ihan parhaalla liikkeellä, pelin liike oli hyvää.

Ehkä Detroit oli kuitenkin joukkueista pykälän verran väsyneempi, sillä olihan tuo Canucksin kolmannen erän myllytys niin selvää, että vaikea sitä on tuollaisena selittää muuten kuin vieraiden väsymyksellä. Toisaalta oli myös Vigneaultilla peliliike istuttaa (osin tosin pakostakin, kun toisessa erässä Canucks hölmöili pahasti jäähyissä - mukaan mahtui muun muassa tällaisiin peleihin paha virhe väärästä vaihdosta) Kaksosia kaksi erää kolmosketjun peliajalla ja päästää kolmannessa paremmin irti.

Jotenkin kolmannesta erästä pystyi uskomaan jo erätauolla (vaikka toinen erä olikin Detroitin) pelin kääntymistä meille, kun ykkösketju oli huilannut enemmän kuin Detroitin kärkipelaajat ja tiesi Sedineiden saavan paremmilla jaloilla enemmän irti. Kaksoset eivät lopulta peliä hyökkäyspäässä kuitenkaan ratkaisseet maaleilla, mutta heillä oli iso merkitys kiekonhallinnan- ja pelin painopisteen kääntymisessä.

Yksilöistä Malhotran ketju esitti jälleen kerran erittäin hyvää kahden suunnan peliä. Mannylle 2+1 pistettä, kuusi laukausta ja aloitukset n. 58%. Hän oli mielestäni kentän paras pelaaja, vaikka Kesler lopulta ykköstähdeksi valittiinkin. Hansen teki puolestaan kauden avausmaalinsa tuomalla Vancouverin kolmannessa erässä tasoihin 4-4 ja raatoi toinen jalka puudutettunakin vaihto vaihdon perään kiitettävästi. Torres kunnostautui puolestaan lähinnä taklauksissa tässä pelissä.

Kakkosketjun Kesler on löytänyt hienosti pelinsä hieman vaikean alkukauden jälkeen. Detroitia vastaan hän syötti kaksi osumaa ja voitti aloitukset peräti 68%:n edestä. Lisäksi kuten lähes aina, hänen merkityksensä joukkueelle näkyi vielä paremmin muualla kuin tilastoissa - todella hyvää puolustuspeliä Datsyukia vastaan (Wingsin taituri sai aikaan yhden laukauksen). Kesler on ollut pelin ykköstähti kahdessa viime pelissä ja viimeisissä neljässä pelissä hän on päässyt tähdille kolme kertaa.

Ykkösketju pelasi normaalia vähemmän kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta nousi esiin kolmannessa. Burrowsin ajoitukset ovat vielä todella pahasti hukassa pelaamattomuuden jälkeen ja hänestä ei ole sitä hyötyä kokonaisuudelle mihin on totuttu. Danielille tuli kuitenkin maali ja hän on tällä hetkellä NHL:n maalipörssissä yhdeksällä maalillaan jaetulla neljännellä sijalla. Molemmat kaksoset ovat pisteissä 10 parhaan joukossa, joten tasaista jälkeä heiltä nähdään ketjun ongelmista huolimatta.

Kokonaisuutena hyökkäys oli sikäli erikoinen, että viime kauden Hart Trophy voittaja Henrik Sedin oli mielestäni vasta joukkueen kolmanneksi paras sentteri, vaikka hän syötti kaksi osumaa ja voitti aloituksensa noin 63%:sti.

Puolustuksen ykkönen oli Edler, joka teki pelin voittomaalin ja jolla oli iso merkitys myös Vancouverin ensimmäiseen maaliin. Edler pelaa tällä hetkellä todella hyvää kiekkoa kokonaisuutena ja hän on ottanut toivottuja askeleita eteenpäin. Muista pakeista Ehrhoffilla ei ollut paras ilta, Bieksa oli yhtä huonoa maaliin johtanutta purkua lukuun ottamatta ok, Rome paransi selvästi viime pelistä, Albertsilta nähtiin jälleen pari kovaa taklausta ja varmaa peruspeliä ja Ballard pelasi vähän (edelleen puolikuntoinen).

Hamhuisin pitäisi muuten palata kentille seuraavaan peliin. Mielenkiintoista nähdä, kenen paikan hän ottaa. Ballard pelaa vähän ja on selvästi puolikuntoinen, mutta paperilla hänen pitäisi olla kuitenkin pelaava puolustaja. Rome on pelannut puolestaan pääosin hyvin ja hänen otteensa oikeuttaisivat kyllä paikkaan pelaavasta kokoonpanosta, mutta hän taitaa olla kuitenkin putoaja, sillä Ballard tarvitsee pelejä päästäkseen parhaaseen pelikuntoon.

Vancouver on nyt kuuden pelin voittoputkessa ja edessä on viiden pelin mittainen vieraspelijakso Itäiseen konferenssiin. Kierroksen avauspeli pelataan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Montrealissa.

 

[vetoo]

Canucks on nostanut Manitoban slovakkisentterin Mario Bliznakin NHL-miehistöön. Puolustavana keskushyökkääjänä tunnettu Bliznak on kerännyt alkukaudella 13 AHL-ottelussa tehopisteet 1+3. ( NHL.comin uutinen )

Bliznak kiekkoili kaudella 2009-2010 kahden ottelun verran Vancouverin paidassa. Niissä slovakin keskimääräinen peliaika oli 8.30, +/- -tilasto jäi -2:een ja vastustajan maalivahti torjui 1 laukauksen.

Käsitykseni mukaan Canucksin sairastuvalla on senttereistä ainoastaan Alexandre Bolduc. Tästä syystä en näe oikein järkeä Bliznakin kutsumiselle "ylös". Nucks-fanit osaavat varmaan vastata tähän paremmin kuin allekirjoittanut.

 

[Moustache Dave #44]

Käsitykseni mukaan Canucksin sairastuvalla on senttereistä ainoastaan Alexandre Bolduc. Tästä syystä en näe oikein järkeä Bliznakin kutsumiselle "ylös".

Loukkaantunut Bolduc on ideaali nelosketjun sentteri. Hänen paikalleen on jo kokeiltu nimiä Jeff Tambellini, Peter Schaefer ja Rick Rypien, mutta kukaan heistä ei ole tuossa roolissa onnistunut. Luontaisen sentterin puuttuessa Canucksin nelonen on ollut lähes käyttökelvoton ja pelannut viimepeleissä minimaalisen vähän. Canucks on pelannut paljolti kolmella ketjulla, mikä ei voi olla pysyvä ratkaisu, nyt nähtävästi katsotaan josko Bliznakia pystyisi tottuneempana sentterinä peluuttamaan pari minuuttia enemmän, kuin nykyisiä nelosen koohottajia. Peter Schaefer on ennakkotietojen mukaan katsomoon joutuva pelaaja, eli Bliznak tulee pelaamaan Glassin ja Rypienin kanssa.

Moosessa olisi periaatteessa ollut vaihtoehtoina korkeamman profiilin prospektit Cody Hodgson ja Jordan Schroeder sekä kokeneempi Joel Perrault. He ovat kaikki enemmän edukseen hyökkäyspäähän pelatessa, Bliznak sopinee pieneen puolustavaan rooliin tässä vaiheessa paremmin.

 

[Moustache Dave #44]

Laitetaanpa pientä päivitystä tännekin…

Canucks otti Itä-Kanadan turneelta voitot Torontosta ja Ottawasta, hävittyään ensin Montrealissa.
Mario Bliznakin tulo nelosketjuun tuotti ketjulle Ottawasta yhteensä neljä pistettä, mukana Bliznakin uran avausmaali. Keslerin ketjun piristyttyä, ratkaisuja on saatu laajalta rintamalta ja voittoja on ropissut mukavasti. Vaikkei meiltä mikään ketju ole varsinaisesti pystynyt peliä dominoimaan, viimeisessä 9 pelissä on kuitenkin tehty keskimäärin 3,9 maalia ja Luongo on pelannut hyvin.

Ballard ei ole täysin kunnossa, eikä hän ole pelannut sen jälkeen kun Hamhuis palasi kokoonpanoon. Mason Raymondilla on pientä käsivammaa ollut jo pidempään, eikä hän ole pystynyt juuri harjoittelemaan, on kuitenkin toistaiseksi pystynyt pelaamaan. Salon kuntoutuminen on edistynyt, paluu vuodenvaihteen tienoilla on tavoitteena. Toivotaan, että Salo palaa ja Bieksa saadaan heivattua johonkin. Bieksa on pahimmillaan huvittavan autuaan tietämätön siitä, mitä kentällä hänen ympärillään tapahtuu. Tuossa Toronto pelissäkin, Canucks YV on päättymässä, Luongo hakkaa mailalla jäätä ja Canucks pelaajat suunnilleen huutavat että jäähy päättyy. Niin vain Bieksan takaa Toronto peluri kuitenkin vapautuu jäähyaitiosta läpiajoon…

Tänään pelataan Buffalossa, Cory Schneider aloittanee maalilla.

 

[nuck]

Canucks jatkoi viime pelissä Buffaloa vastaan huonoa puolustuspeliään, mutta samalla joukkue jatkoi onneksi vahvaa saldoaan tuloksissa. Vancouverin saldoksi jäi pelin jälkeen viimeisistä 10 pelistä hyvä 8-1-1, kun joukkue venyi lopulta jatkoajalle saakka. Canucks teki kuitenkin etenkin ensimmäisessä erässä ison määrän kiekonmenetyksiä ja hävisi ykkössektorin laukaukset peräti 2-8. Joukkueen onneksi Cory Schneider teki hienoja torjuntoja ja piti ryhmän mukana ottelussa. Kolmannessa erässä Vancouver nousi pitkälle Sedineiden ansiosta pisteeseen kiinni. Tulos oli mielestäni oikein hyvä tuona iltana, sillä Sabres vei enemmän peliä.

Pari viivaa tuosta pelistä vielä:

- Alex Edler oli kentän paras pelaaja. Sabresia vastaan tuli 27:14 peliaikaa, yksi maali, +1 ja kolme laukausta. Hän oli jo viime kaudella puolustaja, joka oli tähtipakin tasolla parhaimmillaan, mutta epätasaisuus vaivasi läpi kauden. Tällä kaudella Edler on ollut paljon tasaisempi ja ollut monessa pelissä kentän paras puolustaja. Ballardin, Hamhuisin ja Salon loukkaantumisilla ei ole ollut kohtalokasta merkitystä pitkälle juuri Edlerin vuoksi.

- Sedinit yrittivät liikaa hienoa maalia, mutta paransivat läpi pelin ja pääsivät lopulta hyvin taululle kääntämään koko peliä. Henrik saisi ampua enemmän - ja tämän sanottua pitää muistaa hänen ylivoimainen ykköspaikkansa koko NHL:n syöttöpörssissä. Yllättäen heidän tämän kauden paras ketjukaveri on ollut mielestäni Tambellini, sillä etenkin Burrows on vielä kaukana parhaasta tasostaan (loukkaantumisen vuoksi).

- Kesler oli valittu kentän parhaaksi neljä kertaa viimeisissä kuudessa pelissä ennen Sabres-peliä. Nyt häneltä ei nähty kuitenkaan tuollaista All-Stars -tason peliä, mutta kovin isossa roolissa mies oli ilman sitäkin: hyökkääjälle kovat 24:27 peliaikaa, aloitukset 21/8 (72.4%) ja kaksi kiekonriistoa.

- Kolmosketju pääsee oikeuksiinsa paremmin kotona kuin vieraissa peluutuksen vuoksi. Malhotra pelasi Buffaloa vastaan kauden toiseksi pienimmät minuuttinsa (13:47). Aloitukset tulivat kuitenkin omille 68.8%:sti ja hän oli kentän ahkerin hyökkääjä taklaamaan.

- Samuelsson pelasi vähän paremman pelin mitä on viime aikoina nähty ja teki kolmannessa erässä maalinkin. Toivottavasti se putki aukeaisi tuosta. Raymondin loukkaantuminen puolestaan näkyy monessa asiassa, mutta nopeutensa vuoksi hän saa edelleen paljon minuutteja. Onkohan Raymondilla samanlainen tilanne kuin Burrowsilla viime kaudella, että leikkaus olisi edessä jos mies vain malttaisi jäädä kentiltä pitkäksi aikaa sivuun?

**

Vancouver jatkaa kauttaan parhaillaan Pittsburghissa. Kyse on Canucksin viidennestä peräkkäisestä vieraspelistä idässä ja noista peleistä joukkueen saldo on ihan kelvollinen pitkälle vieraspelijaksolle 2-1-1. Voittamalla yön pelin saldoksi tulisi hyvä (3-1-1), mutta tappiolla tuo saldo jäisi vain keskinkertaiseksi (2-2-1).

Canucks on pelannut Penguinsia vastaan vuodesta 2003 lähtien viisi kertaa ja noista peleistä Vancouverin saldo on hyvä 4-0-1. Viime kaudella joukkueet pelasivat vastakkain yhden pelin. Tuo peli pelattiin Vancouverissa tammikuun puolivälissä, Canucks voitti 6-2, mutta menetti samalla viime kauden ykköspakkinsa Willie Mitchellin koko loppukaudeksi Malkinin turhautuneen selkäänajon seurauksena.

Vancouver on tehnyt otteluun sen muutoksen, että Keith Ballard pääsee pelaamaan. Vielä minulla ei ole tiedossa sitä, kumpi syvyyspakeista joutuu huilaamaan, Aaron Rome vai Andrew Alberts. Peruspakki Romesta on tullut Vigneaultin suosikki ja hän on päässyt jopa ylivoimiin, Alberts on ollut puolestaan erittäin hyvä fyysinen syvyyspakki koko alkukauden, lukuun ottamatta viime ottelua Buffaloa vastaan (-3).

Minä näkisin Albertsin merkityksen isokokoisena taklaajana Romea isommaksi, mutta en pitäisi ollenkaan mahdottomana sitä, että V näkee tilanteen erilailla, kun on katsonut Romen saamaan luottoa erilaisissa tilanteissa ja katsoi Albertsia tämän kauden huonoimmillaan viime pelissä (hänelle tuli kolmannessa erässä vain yksi vaihto). Joka tapauksessa hyvä asia mielestäni kokonaisuudelle, että Ballard pelaa, vaikkei hänen alkukautensa olekaan ollut sellainen mitä odotin. Hänelle kesällä tehty leikkaus, harjoittelemattomuus ja kauden alun aivotärähdys on tehneet yhdessä miehen alkukaudesta erittäin hankalan.

Onneksi Ballardin asenne vaikuttaa olevan erittäin hyvä kaikkien miehen antamien lausuntojen perusteella ja hän on hyväksynyt nykyisen tilanteen isopalkkaisena katsomosta pelejä seuraavana puolustajana. Moni muu kokenut ja isopalkkainen pelaaja olisi hänen tilanteessaan joko kieltäytynyt kokonaan haastatteluista tai tuonut itseään esiin kritisoimalla valmennusta esimerkiksi Shane O'Brienin tavoin, mutta Ballard on katsonut tilannetta mielestäni erittäin hyvin;

(ESPN:) ""As an athlete and a competitor, you have that side where you want to be out there all the time," Ballard told ESPN.com this past weekend. "On the other hand, as a teammate, you have to support the guys. We're playing well. The guys who have played recently have deserved to play. It's healthy competition."

"There's no excuses for performance. We're all professionals and we're paid very well to be ready to go under all sorts of circumstances. That is our job," Ballard said. "For me, I didn't have a lot of time in the summer to do the conditioning stuff, but you have to find ways to deal with that. It was coming along well until I got my concussion. Since the concussion, I didn't bounce back like I would have liked to. But in saying that, it's not the end of the year, it's not the end of my career. I'm not down thinking that the world is coming to an end."

Kausi on pitkä ja Ballardin parhaat pelit ovat aivan varmasti vielä edessä tämän ja tulevien kausien aikana. Toinen kesän uusi Vancouverin pakkitulokas Dan Hamhuis on hänkin kärsinyt loukkaantumisista tällä kaudella. Terveenä ollessaan Hammer on ollut erinomainen vahvistus alakerralle, mutta viime peli Buffaloa vastaan ratkesi hänen pahaan virheeseen jatkoajalla. Hamhuisilla on edelleen jotain vammaa ja hän on jättänyt harjoituksia väliin, mutta hänen pitäisi olla kuitenkin nyt pelikunnossa joukkuetta vastaan, joka yritti saada hänet kesällä ennen vapaiden agenttien markkinoiden alkamista.

Loppuun pari linkkiä ennen peliä:

- ESPN:n Pierre LeBrun kirjoitti juttua tuosta Vancouverin todella hyvin pelanneesta kolmosketjusta.

"We're really pleased with how that line has come together," Gillis told ESPN.com. "They add something every night. We didn't feel like we had that element on our team last year, didn't have that size and competitiveness. and it cost us in the playoffs. Chicago's third line did a lot of damage against us. We really didn't have anything to answer them with."

"This is a bigger, more physical grinding style that can wear down the opposition, wear down the D," Vigneault added.

- The Hockey News kirjoitti puolestaan siitä, kuinka nykyinen Columbuksen valmentaja Scott Arniel auttoi aikanaan Cory Schneiderin AHL-uraa tämän alkuvaikeuksissa.

**

AHL:ssa Manitoballa oli viime yönä oma taitokisansa:

Nopeimman luistelijan tittelin vei Bill Sweatt 14:16 ajalla. Schroeder oli kisan kakkonen 14:48 ja kolmas oli Tambellini 14:53. Tarkkuusammunnan voitti Cody Hodgson. Kovimman lämärin kisan vei Travis Ramsey 98 mailin laukauksella, kakkonen oli Connauton (97) ja jaetulla pronssilla olivat Lee Sweatt ja Victor Oreskovich (95). Connautonilla oli paras sarja (96, 95, 97).

Cody Hodgson on päässyt farmissa hienosti liikkeelle viime aikoina, vaikka pelaa edelleen puolikuntoisena. Viikonloppuna hänet valittiin jälleen kentän parhaaksi pelaajaksi, kun Moose voitti Rochesterin maalein 6-2 (Hodgsonille pelistä 1+2=3 ja neljä laukausta). Viimeisissä 10 pelissä Cody on tehnyt 8+5=13 pistettä ja viimeisissä viidessä pelissä hänen tehosaldonsa on +6. NHL on koko ajan askeleen lähempänä.

 

[nuck]

Viiden peräkkäisen vieraspelin kiertue päättyi 3-1 tappioon Pittsburghia vastaan ja näin vieraskiertueelta tuli saldoksi toivottua huonompi 2-2-1. Penguins oli pelissä parempi ja ansaitsi täydet pisteet tasapainoisella esityksellä. Vancouverilta ei sen sijaan toiminut oikein mikään ja muutamat yksilöt näyttivät siltä, kuin olisivat halunneet ikävästä vieraskaukalosta kotiin vaimon/tyttöystävän viereen mahdollisimman nopeasti.

En pysty oikeasti nostamaan tuosta pelistä yhtä ainutta pelaajaa esiin hyvässä (kun vertaa kauden tasoon), vaikka miten yrittäisin. Tärkeitä pelin osa-alueitakaan ei voi nyt mainostaa, sillä erikoistilanteetkaan eivät toimineet. Tai no, alivoima tappoi ne kaksi Penguinsin ylivoimaa, mutta ennen peliä NHL:n parhaiten toiminut vierasylivoima ei toiminut tällä kerralla.

Tuossa ylivoimassa oli yksi iso syy, miksi Vancouver ei pystynyt haastamaan numeroissa kotijoukkuetta. Tuota ylivoimaa katsoessa tuli mieleen, että valmennuksella oli tainnut olla taktiikkataulut väärin päin ennen peliä, sillä hommassa ei ollut kunnon juonta. Ihmeen sekavaa sähellystä kokonaisuutena ja siitä kertoo paitsi se, että NHL:n paras ylivoima ei saanut viidellä yv-kerralla yhtään maalia keskitason alivoimaa vastaan ja se, että Penguins teki voittomaalinsa tuota muuten erittäin hyvin toiminutta Canucksin ylivoimaa vastaan.

Pelin ykkönen oli mielestä Sidney Crosby, joka pelasi kerrassaan upean pelin koko kentän alueella. Crosby on oikeasti todella hyvä puolustussuuntaan pelaamisessakin, vaikka se ei ehkä ensimmäisenä tulekaan mieleen kun Pittsburgh-tähteä lähtee arvioimaan. Vancouverin puolelta Kaksosilla oli jälleen erittäin hyvät "corsi-numerot", mutta tällä kerralla he eivät saaneet näkymään noita luotuja mahdollisuuksia taululla asti.

Vancouver saa syyttää tappiosta Pittsburghin tasapainoisen esityksen ja oman huonon ylivoiman lisäksi omia virheitään. Pittsburghin maaleista ensimmäisen maalin esityö sai jälleen Vigneaultin "kehumaan" Mikael Samuelssonia;

“Slapping the puck to our defenceman off the boards is probably not the right play. I don’t know how they can give assists on that goal when he [Samuelsson] slapped it back to a right-handed defenceman on the left side with no chance of picking that up.”

Toisen maalinsa Penguins teki siis puolestaan alivoimalla ja kolmas maali menee täysin Ehrhoffin piikkiin. Aika surkeaa toimintaa läpi pelin noissa tilanteissa ja niinhän se usein joukkueilla on, että väsymys näkyy virheinä. Vancouverin onneksi tuo vieraskiertue on nyt ohi. Parempaan tulokseen olisi pitänyt päästä, mutta tuo 2-2-1 tuloskin on hyvä siihen nähden, kuinka joukkue tulosten takana pelasi. Kiertue ei näyttänyt vieneen joukkuetta yhtään eteenpäin ja siihen olen kaikkein eniten pettynyt.

Tällä hetkellä maalivahtitilanne toimii mielestäni kohtalaisesti. Luongo ei ole ollut ihan parhaalla tasollaan viime peleissä, mutta Schneider on ollut yksi parhaista kakkosvahdeista koko NHL:ssä. Hyökkäyksessä Sedinit saavat käännettyä pelejä hyvin, mutta heiltä puuttuu tällä hetkellä ketjun kolmas pyörä, kun Burrows on vieläkin kaukana aikaisempien kausien tasosta ja hän pörrää pelin ulkopuolella.

Hyökkäyksen suurin ongelma on kakkosketju. Sentteri Kesler on erittäin hyvä joka ilta, mutta laitureiden Samuelssonin ja Raymondin pelissä olisi paljon toivomisen varaa. Samuelsson on pelannut koko alkukauden huonosti ja saanut paljon lokaa niskaan sekä faneilta että valmennukselta. Viime kaudella 25 osumaa iskenyt Raymond pelaa puolestaan vaivaisena alle tasonsa joka ilta.

"Reiskan" pelistä kertoo paljon se, että hän on "tehnyt" 13 viime peliin tasan kaksi maalia: toinen noista merkittiin hänelle Coloradon puolustajan Holosin sählättyä kiekon omaan maaliin ja toinen oli hänelle ennalta annettu joululahja Toronton maalivahdilta Giguerelta. Ja samaan aikaan kun Raymond on viettynyt noita todellisia kiikari-iltojaan isolla peliajalla, hänen vieressään pelaava Kesler on takonut tehoja käytännössä joka pelissä ja ollut ehkä hyökkäyksen arvokkain yksittäinen hyökkääjä kokonaisuudelle.

Ymmärrän sen, että Raymond ei voikaan olla loukkaantuneena se sama pelaaja mikä hän oli viime kaudella, mutta ehkä jääminen sivuun ja vammojen kunnollinen hoitaminen voisi oikeasti olla paikallaan. Nyt tilanne on vähän turhauttava, kun mies saa kakkosketjun vastuut, mutta tekee melkein vähemmän tehoja kuin nelosketjun AHL-tason sentteri Bliznak. Esimerkiksi Tambellinia voisi oikeasti jo kokeilla tuossa paikassa, sillä hän vaikutti NHL-tason pelaajalta niissä peleissä mitä sai alkukaudella pelata.

Ykkönen toimii ja kakkonen sentteriä lukuun ottamatta puolestaan ei. Kolmonen on ollut vahva koko kauden ja nelonen taas ei. Vähän yli puolet ketjuista on siis hyvässä kunnossa ja tuohan ei vielä riitä jos joukkue aikoo tosissaan saada toimivan hyökkäyksen. Hommaa voisi kuitenkin auttaa puolustus, mutta sekin on ollut sekaisin. Yksilöistä Edler on ollut erittäin hyvä, Ehrhoff täyttänyt paikkansa, Bieksa ehkä kaikesta huolimatta odotuksia parempi ja Rome/Alberts -kaksikko yllättänyt positiivisesti.

Hammerin ja Ballardin (ja Salon puuttuminen kokonaan) loukkaantumiset ovat kuitenkin sekoittaneet pakkaa ja tuota ei ole helpottanut valmennuksen pakkisekoitukset. Esimerkiksi nyt Penguinsia vastaan pakkipareja muokattiin jälleen ja tuo näkyi alakerran sekavuutena. Olisiko homma toiminut paremmin siis kuitenkin siten, että Ballardia oltaisiin istutettu tämän vieraspelijakson loppuun saakka ja annettu vastuuta tuolle jo kertaalleen itsensä löytäneelle alakerralle, vaikkei se voinutkaan ihan tyytyväinen peliinsä olla tämän vieraspelijakson aikana?

Ballard tosin pelasi hyvin, liikkui kymmenen kertaa paremmin kuin Rome, eikä homma jäänyt hänestä kiinni, mutta hänen paluunsa sekoitti pakkaa ja valmennus tuntui etsivän oikeita pareja koko illan löytämättä niitä kuitenkaan. Toivottavasti Ballard pitää nyt tuon paikkansa ja pysyy terveenä, jotta nuo pakkiparit saavat aikaan hyvän työnjaon. Onhan tässä onneksi vielä aikaa noiden löytämiseen.

Olisi mukava kehua joukkuetta, mutta nyt siihen ei ole vain tilaa. Yhteenvetona joukkueen tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että maalivahdit toimivat kohtalaisen hyvin, hyökkäyksestä toimii vähän yli puolet ja puolustus on vähän sekaisin. Ei siis todellakaan mikään hyvä tilanne ja paljon olisi parannettavaa, mutta siitä huolimatta joukkue on Läntisen konferenssin kolmas. Pitkälle tuo sijoitus johtuukin noista erikoistilanteista - Vancouver on NHL:n ylivoimatilaston toinen ja alivoimatilaston kuudes.

Nyt Vancouver jatkaa kauttaan neljän pelin mittaisella kotijaksolla, jonka aikana vastaan tulevat Chicago, Phoenix, Colorado ja San Jose. Chicago-peli pelataan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja seuraava Phoenix-peli heti seuraavana iltana.

 

[Moustache Dave #44]

Hyökkäyksessä Sedinit saavat käännettyä pelejä hyvin, mutta heiltä puuttuu tällä hetkellä ketjun kolmas pyörä, kun Burrows on vieläkin kaukana aikaisempien kausien tasosta ja hän pörrää pelin ulkopuolella.

Vaikea sanoa tarkalleen mikä Burrowsin pelissä mättää, mutta ei hän oikein ole jyvällä kuvioissa tällä hetkellä. Sedinien hyökkäyksiin lähtöihin kuuluu yleensä se, että ketjun kolmas pelaaja luistelee nopeasti hyökkäyksen kärkeen, repien vastustajan viisikkoa vähän laajemmalle, jotta Sedineille jäisi enemmän tilaa pyöritellä kärjen takana. Nyt hyökkäykset eivät kuitenkaan pääty Burrowsin maalipaikkoihin, kuten niin usein viime kaudella.

Hyökkäyksen suurin ongelma on kakkosketju. Sentteri Kesler on erittäin hyvä joka ilta, mutta laitureiden Samuelssonin ja Raymondin pelissä olisi paljon toivomisen varaa.

Kesler on vauhtiin päästyään ollut niin hyvä, ettei laitureiden alavirettä ehkä pidetä niin hälyttävänä. Mutta toisaalta, jos Ballardia voidaan istuttaa neljä peliä katsomossa sillä perustella, ettei hän ole Vigneaultin mielestä tarpeeksi hyvässä kunnossa (vaikka lääkäri on jo antanut peliluvan), eikö Raymondia voisi laittaa samalla perusteella pienelle huilille. Tambellinillä riittäisi varmasti virtaa, jos hän saisi uuden näyttöpaikan. Mahdollisuutenahan olisi heittää Tambellini vaikka Sedinien ketjuun, jossa hän pelasi ihan kelvollisesti, ja kokeilla Burrowsia vanhan sentterinsä Keslerin kanssa.

Samuelssonin osalta taas, Vigneaultin kannattaisi palkata Ruotsin jääkiekkoliitto haukkumaan Samuelssonia vaikka tunniksi ja pudottamaan hänet kaikista seuraavista Olympiajoukkueista…

Yksilöistä (puolustajista) Edler on ollut erittäin hyvä

Edler kehittyy tasaisesti joka kausi ja välillä unohtuu, että hän on vasta 24-vuotias. Ei Edler täysin virheetön pakki varsinkaan puolustuspäässä aina ole, mutta ehkä tuokin pelin osa-alue vielä hioutuu. Tässä Edlerin statistiikkaa NHL-uran ajalta, mistä kyllä huomaa, että hirmuvedossa on tämä kausi lähtenyt käyntiin.

Kaikki ovat keskiarvoja per peli (epäluettavassa muodossa, mutta ehkä tuosta jotain tolkkua saa...)
Kausi:10-11 /09-10 /08-09 /07-08
Pisteet:0.72 / 0.55 / 0.46 / 0.27
Taklaukset: 1.78 / 1.11 / 1.28 / 0.77
Blokit: 2.28 / 1.51 / 1.16 / 1.01
Laukaukset: 2.61 / 2.12 / 1.81 / 1.65
Jääaika: 24.52 / 22.38 / 21.07 / 21.20

* Ei ole vielä näkynyt virallista tietoa, mutta twitterin mukaan Mario Bliznak olisi laitettu takaisin Manitobaan ja tilalle nostettu Joel Perrault. Kieltämättä alun perin ajattelin Perraultin olevan Bliznakin edellä hierarkiassa yksisuuntaisen sopimuksensa takia, mutta nyt kun Bliznak ei ole pelannut mitenkään huonosti, en oikein näe ideaa tässä vaihdossa.

 

[nuck]

Vaikea sanoa tarkalleen mikä Burrowsin pelissä mättää, mutta ei hän oikein ole jyvällä kuvioissa tällä hetkellä.

Ajoitukset eivät ole kohdallaan, mistä tuo pelin ulkopuolelle valuminen johtuu. Ja se miksi ne eivät ole kohdallaan, johtuu puolestaan luultavasti kunnollisen harjoittelun puutteesta ja kuntopuolesta sekä pelaamattomuudesta. Häneltä nähdään hyviä spurtteja ja yritystä, mutta ei sellaista jatkuvaa pelin sisälle menemistä ja paikkojen aktiivista etsimistä ja löytämistä, mistä hänet tunnetaan. Nuo tulevat varmasti ajan kanssa, mutta yllättävän pitkään tuo prosessi on kestänyt. (Ballardilla on muuten puolustuksessa sama asia ja molempien pelistä huomaa vieläkin selvästi kesällä tehdyt leikkausoperaatiot ja kuntoutuksen).

Kesler on vauhtiin päästyään ollut niin hyvä, ettei laitureiden alavirettä ehkä pidetä niin hälyttävänä.

Näin on, Kesler on kantanut tuota ketjua yksin ja ollut alkukauden jälkeen erinomainen. Viimeisissä neljässä Vancouverin voittopelissä hänet on valittu jokaisessa ottelun parhaaksi pelaajaksi. Tuo on aika kova temppu yhdeltä pelaajalta muutenkin ja vielä tässä tapauksessa kun miettii noita laitureita, joista ei ole ollut juuri mitään apua.

Hyvin pitkälle juuri Keslerin ansiosta tuo kakkosketju onkin saanut "puhtaat paperit" otteistaan, vaikka todellisuudessa 2/3 ketjusta on pelannut hyökkäävän roolin peliä (pääosan peleistä) kiikaritehoilla ja etenkin Raymondista ei ole ollut pitkään aikaan mitään apua.

Samuelssonin osalta taas, Vigneaultin kannattaisi palkata Ruotsin jääkiekkoliitto haukkumaan Samuelssonia vaikka tunniksi ja pudottamaan hänet kaikista seuraavista Olympiajoukkueista…

Ilmeisesti on tosiaan niin, että Vigneaultin medialle lausumat sanat menevät Samuelssonille kuuroille korville, joten Canucksin pitäisi kaivaa jostain Bengt-Åke irvistelemään miehelle. Viime kaudella Samuelssonilla oli valintauutiseen mennessä muuten 10 maalia ja 26 pistettä 38 peliin, joten olihan tuo muutenkin kuitenkin selvästi parempi startti ilman sitä motivaatiolisää. Tällä kaudella on kasassa nyt kolme maalia ja viime kaudella niitä tuli 30...

Kaikki ovat keskiarvoja per peli (epäluettavassa muodossa, mutta ehkä tuosta jotain tolkkua saa...)
Kausi:10-11 /09-10 /08-09 /07-08
Pisteet:0.72 / 0.55 / 0.46 / 0.27
Taklaukset: 1.78 / 1.11 / 1.28 / 0.77
Blokit: 2.28 / 1.51 / 1.16 / 1.01
Laukaukset: 2.61 / 2.12 / 1.81 / 1.65
Jääaika: 24.52 / 22.38 / 21.07 / 21.20

Aika tasaisesti nousevaa uraa - vähän kuin kaksi muutakin ruotsalaista Canucks-pelaajaa aiemmin. Ensimmäisellä neljänneksellä Edler on ollut Sedineiden ja Keslerin kanssa (tuo nelikko erottuu selvänä piikkinä) joukkueen arvokkain pelaaja ja monien mielestä jopa arvokkain, sillä puolustus olisi ollut hukassa ilman häntä.

Nuo Edlerin tämän kauden tilastot kääntyvät koko liigan pakkien sisällä seuraavasti (suluissa sijoitus kyseisessä kategoriassa pakkien sisällä):

Pisteet: 13.
Taklaukset: 34.
Blokit: 17.
Laukaukset: 9.
Jääaika, per peli: 11.
Jääaika, tasakentin: 6.

Jos jotain toivomuksia saisi esittää, niin se päälle 100 mailin lämäri saisi upota verkon pohjille useammin (tällä kaudella kaksi kertaa). Kuitenkin hänellä on aika monessa eri kategoriassa hyvää menestystä koko liigan mittapuulla ja tuollainen monipuolisuus on tietysti erittäin arvokasta. Nykyisellä tahdilla hän olisi menossa noin 60 pisteeseen, mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu kun Ballard, Hamhuis ja Salo palaavat normaalitasolle. Luultavasti tuo Edlerin tasakenttäjääaika tulee ainakin vähän laskemaan tuon kolmikon paluun/parempaan pelikuntoon pääsemisen jälkeen.

Ei ole vielä näkynyt virallista tietoa, mutta twitterin mukaan Mario Bliznak olisi laitettu takaisin Manitobaan ja tilalle nostettu Joel Perrault. Kieltämättä alun perin ajattelin Perraultin olevan Bliznakin edellä hierarkiassa yksisuuntaisen sopimuksensa takia, mutta nyt kun Bliznak ei ole pelannut mitenkään huonosti, en oikein näe ideaa tässä vaihdossa.

Bliznak pelasi ihan ok-tasolla, mutta ehkä miehen heikko aloittaminen (33%) oli syynä tuohon farmipassitukseen? Eihän Perrault'kaan mikään "Malhotra tai Kesler" ole (noin 45-49%:n aloitusuraa NHL:ssä aikaisemmin niissä noin 90 NHL-pelissä missä on pelannut), mutta astetta parempi tuossa hommassa kuitenkin. Lisäksi minäkin odotin Perraultin olevan jo alunperinkin Bliznakin edellä hierarkiassa kokeneempana, isompana ja parempana aloittajana, kun joukkue katseli häntä harjoitusleirillä kuitenkin aika pitkään. Luulin hänen olevan heti Bolducin jälkeen seuraava ja melkein kuin itsestään selvä valinta tuohon paikkaan Bolducin loukkaantumisen jälkeen, mutta joukkue peluutteli välillä nelostaan jopa ilman varsinaista sentteriä (mikä nykyi varmasti myös ketjun saamassa vastuussa yhtenä tekijänä).

***

Penguins-pelin jälkeen unohtui mainita nuo Luongon tilastollisesti huonot pelit sen jälkeen, kun Schneider on pelannut yhden pelin välissä: neljä peliä, päästettyjä maaleja noissa keskimäärin peräti 4.75 ja torjuntaprosentti heikko 85%. Hänen viimeiset yhdeksän peliä kertoisivat kuitenkin onneksi siitä, että peli alkaa löytymään taas lokakuun jälkeen: viimeiset 9 peliä: 6-2-1, 2.33 päästettyä maalia pelissä ja 92.5%. Ei mitään Vezina-luokkaa tai "10 miljoonan luokkaa", mutta voittavaa peliä kokonaisuutena kuitenkin.

 

[nuck]

1-7. Kauden pohjakosketus kotona ja vielä HNIC:n pelissä ehkä tämän hetken ikävintä Canucksin vastustajaa Chicagoa vastaan. Todella masentavaa katsella tuollaista peliä kun mikään ei onnistu. Nollaluokan puolustus, mitään saamaton hyökkäys, yksilötasolla tehdään hirveä määrä virheitä ja joukkue vielä luovuttaa kotonaan kesken kaiken tällaisessä pelissä. Peli näytti karulla tavalla sen, kuinka syvissä vesissä Canucks tällä hetkellä menee ja nuo "keisarin vaatteet" näytettiin sitten vielä suorana koko Kanadalle.

Viitteitä tuosta pelin sekavuudesta oli jo Idän kiertueella, mutta sieltä selvittiin vielä sentään suhteellisen kuivin jaloin erikoistilanteiden, parin yksilön ja parin lahjamaalin ansiosta. Nyt tuli lunta tupaan oikein urakalla ja tavallaan tuo romahdus oli odotettuakin, kun on katsonut joidenkin yksilöiden viime aikaisia otteita. Toki myös osansa tuohon kaikkeen oli Chicagon surkealla edellisellä pelillä (7-2 tappio viime aikoina kontanneelle Calgarylle - Flames oli voittanut ennen tuota peliä viimeisistä kahdeksasta vain yhden), joka kääntyi nyt joukkueen sisuuntumisen jälkeen hyväksi peliksi. Mutta ei se silti selitä tuota Vancouverin esitystä.

Esimerkiksi Mikael Samuelsson, Mason Raymond, Christian Ehrhoff, Alex Burrows ja tästä pelistä hyllytetty Rick Rypien eivät ole vielä Canucks-paidassa koskaan pelanneet yhtä huonosti kuin ovat pelanneet jo viimeiset pari viikkoa. Noiden yksilöiden samanaikaiset ja jo pitkään kestäneet huonot otteet tuskin ovat sattumaa. Minulle näyttäisi jonkin verran Canucksin otteita seuranneena ihan siltä kuin joukkueen sisällä olisi jotain isompaa vialla, mutta toivottavasti tuo on pelkkää turhaa kuvittelua.

Saa nyt sitten nähdä miten tästä noustaan vai noustaanko ollenkaan. Kauden edellinen tyrmäys (Minnesotan vieraana käkättimeen kuukausi sitten maalein 6-2) poiki herätyksen ja 10 seuraavaan peliin kahdeksan voittoa. Toivottavasti Vancouver kokisi vastaavan herätyksen nytkin, suoristaisi taas selkänsä, alkaisi tehdä tosissaan töitä ja saisi aikaan paljon ehjempiä 60 minuuttisia kuin mitä on esittänyt viimeiset kuusi peliä.

 

[Mr. Smith]

Esimerkiksi Mikael Samuelsson, Mason Raymond, Christian Ehrhoff, Alex Burrows ja tästä pelistä hyllytetty Rick Rypien eivät ole vielä Canucks-paidassa koskaan pelanneet yhtä huonosti kuin ovat pelanneet jo viimeiset pari viikkoa.

Joo en tiedä mikä on, kun valtaosa joukkueen pelaajista alisuorittaa jatkuvasti. Sedinit ja Kesler sekä kolmosketju pelaa ihan ok-tasolla, mutta sitten muut ei. Samuelsson oli jopa huonompi kuin Burrows aiemmin kaksosten ketjussa. Aivan pihalla kaksosten ajatuksista. Kesler ei saa laitureiltaan mitään tukea ja nelosenkin peli oli hirveää katsottavaa.

Valmennuksenkaan ajatuksia ei pysty ymmärtämään, kun esim Perrault pelaa ylivoimaa, mutta Burrows ei saa yv-aikaa millään. Ja Bieksa pelasi pakistosta eniten (no Edler pelas pari sekuntia enemmän, mutta kumminkin)! Bieksan peli oli hirveätä tasakentällisin, ylivoimalla ja alivoimalla. Bieksan tehot tältä kaudelta 0+3 ja noista jopa 0+1 yv:llä, kun peliaikaa on tullut vajaat 40 minsaa ylivoimalla ja kaikkiaan päälle 400 minsaa. Siis jos Bieksa saa 2 minsaa per peli yv-aikaa niin joka kahdessakymmenennessä pelissä Bieksa saa pisteen, jihaa. Aaron Rome näyttää Nicklas Lidströmiltä Bieksaa verrattuna. Kenellehän Bieksan sais huijattua?

Itse ehdottaisin, että farmista nostettaisiin pari hyökkääjää esim Tambellini ja viime pelissä kaksi maalia tehnyt Schroeder (tai sitten Hodgson vaikka mielellään hänen antaisi nyt saada vastuuta farmissa ja pelata itsensä kuntoon). Ykköseen Sedin - Sedin - Tambellini ja kakkoseen Schroeder - Kesler - Burrows. Raymond paranteleen itseensä katsomoon ja Samuelsson neloseen ja vaikka tarvittaessa ylivoimaan. Neloseen voisi saada näin vähän virtaa ja käsiä. Ja Samuelssonille herätystä.