Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kupari suli Kupittaan kuumuudessa: Chiefs nappasi täydet pisteet KuKiltaLue lisää »
-
PWHL aloittaa toisen kautensa – mukana kolme suomalaispelaajaa ja uudelleen nimetyt joukkueetLue lisää »
-
Kiekko-Espoo niukasti sarjan kärkipaikalta pudonnutta HIFK:ta parempi pääkaupunkiseudun taistossaLue lisää »
-
Joel Olkkonen jättää Liigan – pelipaikka löytyi länsinaapurin jumbojoukkueestaLue lisää »
-
Liiga-kierros: HPK pilasi SaiPan täydellisen marraskuun, Anders Koch espoolaisten sankari NordiksellaLue lisää »
-
Tappara jälleen aktiivinen pelaajamarkkinoilla – kokenut Mario Kempe kirvesrintoihinLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Vancouver Canucks 2010-2011
- Viestiketjun aloittaja Ronning
- Alkaa
- 109 474
- 335
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetGlass - Bolduc - Schaefer? / Desbiens? / Rypien (kun palaa loukkaantumisen jälkeen kentille)?
En tiedä teistä muista mutta Canucksin neloskenttä on ainakin omaan silmään pykälää heikompi kuin viime kaudella. Tai siis mikäli verrataan viime vuoden optimiryhmää (Glass/Rypien - Johnson - Hordy) tämän vuoden optimiin (tuossa yllä) ja varsinkin siihen minkä tasoisia kavereita joukkueesta on viime päivinä vapautettu. Jää kyllä vähän paha maku suuhun kun joukkueessa olisi voinut olla Hordy, Morrison, Tambellini ja Hodgson ja sen sijaan meillä onkin Bolduc(jonka en oikeasti uskonut koskaan nousevan vakirooliin Showssa) Schaefer(joka on ollut vuoden pelaamatta) ja some dude name Desbiens josta en ole ennen tätä camppia kuullut sanaakaan ja jonka nimi ei vasrinaisesti noussut kertaakaan esiin sen aikana. Kaikki veikkaukseni joukkueeseen jäävidtä ukoista on mennyt pieleen. Tambellini tosiaan viimeisimpänä. Hänen ajattelin tosissaan saavan mahdollisuuden Burrowsin ollessa sivussa mutta näköjään Cup Contender pelaa mieluummin varman päälle Torresilla.
Tuo Bieksa-issue on alkuun kovin hämmentävä (niinkuin kaikki muukin tällä hetkellä. Hitto, vielä Tanner Glassista kapteeni niin olisi aika optimit 4-5 päivää Bizarro-worldia) mutta kuten tuossa yllämainitussa artikkelissakin todetaan, on KB ainoa rightin pakki nyt kun Salo on sivussa. Lisäksi itselle tulee turvallisempi olo kun Bieksa-Alberts ei ole parina. Kyllä tuo voikin toimia ihan hyvinkin. KB:n ei tarvitse olla ihan niin huolissaan alakerran pelistään kun Hamhuis siivoaa vierellä läikkyneet maidot. Näin Bieksa voi ottaa pykälän rennommin, ja tämä toivon mukaan näkyy sitten hyökäystehoina.
SOB matkaa siis Nashvilleen ja paluupostissa saapuu Ryan Parent. Entinen Nashvillen ykköskierroksen varaus on kyseessä. Vielä ei kaveri ainakaan ole täysin murtautunut vakirooliin liigassa, vaikka pelasikin 48 ottelua viime kaudella. Niin joo ja sitten saatiin Anderssonin Joonas.. Ohan se ihan pelimies nykyään, vaikka ikuisesti muistan sen HPK:sta sellaisena paikkojen tuhlaajana. Farmikamaahan tuo.
On tavallaan, ainakin paperilla. Tai ainakin se on tuntemattomampi.En tiedä teistä muista mutta Canucksin neloskenttä on ainakin omaan silmään pykälää heikompi kuin viime kaudella.
2010-2011: Glass - Bolduc - Rypien/Desbiens
2009-2010: Hordichuk - Johnson - Rypien
Mutta...
Vasemmalla laidalla Glass on pelillisesti parempi kuin Hordi. Siksi hän pelasi viime kaudella aina välillä kolmosessakin, missä Hordia ei voinut kuvitellakaan näkevän. Ja siksi hän vei Hordin (ja uuden tulokkaan Oreskovichin) paikan tänä vuonna. Glass on Hordichukia nopeampi, taistelee enemmän, taklaa ahkerammin (hän oli viime kaudella Vancouverin ahkerin taklaaja), on parempi pelaaja kahteen suuntaan ja hänellä on noista kahdesta paremmat kädet. Hän on parempi kiekkoilija kuin Hordichuk.
Hordichuk on kieltämättä parempi nyrkeillä, mutta en minä häntä minään isona pelotteena osaa nähdä. Pitää muistaa sekin, että myöskään Glass ei pelkää pudottaa hanskojaan. Hän otti viime kaudella 15 tappelua ja selvisi niistä useimmista ihan hyvin. Erona Glassin ja Hordichukin välillä Hordin puolelle menee vain se, että hän voi ottaa matseja isoimpia miehiä vastaan, kun Glass on enemmän keskisarjalainen. Mutta kuinka iso merkitys tuolla asialla sitten loppujen lopuksi on? Jos mietitään, niin en muista Vancouverin pelanneen yhtään peliä esimerkiksi Minnesotaa vastaan ilman Hordia peruutellen sen vuoksi, että heillä oli kentän suurin pelote (Boogaard).
Oikealla laidalla Rypien voi korvata viime kauden Rypienin, joten siellä ei eroa nähdä. Rypienia haastaa kuitenkin iso (6-3, 216), vahva ja ahkera taklaaja, sekä kokoiseen melko hyvä luistelija Desbiens, joka on Rypieniin nähden painavampi taklaaja ja parempi kiekollisena. Hän teki viime kaudella Moosessa tehoja melkein samalla tahdilla pelattuihin peleihin nähden runkosarjassa kuin Sergei Shirokov ja nosti tasoaan selvästi playoffeissa (9 pistettä 6 pelissä), kun Shirokov hyytyi täysin (2 pistettä 6 pelissä). Hän oli Mooselle erittäin arvokas pelaaja joka suhteessa ja hänet valittiin kauden jälkeen joukkueen Unsung Hero -palkinnolla sekä Man of the Year -pystillä työstään kaukalon ulkopuolella.
Desbiens'han oli jonkinlainen kulttipelaaja Moosessa jo kaudella 2008-09 ja häneltä odotettiin viime kauden harjoitusleirillä haastoa pelipaikkaan, mutta tuolloin jalkavamma haittasi hommaa ja hän vaikutti mitään saamattomalta leirillä. Siksi hänet tavallaan kuin unohdettiin (NHL-paikka näytti olevan kaukana), mutta viime kauden aikana hän teki Moosen valmentajan Scott Arnielin mukaan erittäin lujasti töitä joka suhteessa, piti pelinsä tason korkealla vaikka joukkueella ei aina kulkenut ja nyt hän on valmis haastamaan tuon nelosketjun paikan kovempaa kun jalka ei haittaa.
Näkisin nelosketjun oikean laidankin tilanteen siinä mielessä paremmaksi kuin viime kaudella, että Rypien pitää sen vähintäänkin samana ja jos Desbiens onnistuu ja ohittaa Rypienin, oikean laiturin taso nousee paperilla. Desbiensilla on mahdollisuuksia luoda NHL-ura alempien ketjujen pelaajana, sillä samassa paketissa on kova työmoraali, iso koko, kokoisekseen kelvollinen liike ja melko hyvät kädet. Tappelijana hän ei ole kummoinen näkemieni klippien perusteella, mutta fyysinen peli ei ole hänelle vierasta - siitä todisteena esimerkiksi Quebecin juniorisarjassa kolmen peräkkäisen kauden noin 200 jäähyminuuttia tai Moosessa otetut yli 300 jäähyminuuttia viimeisten kahden kauden aikana (135 peliä).
Nelosketjun sentteritilanne onkin sitten vähän huolestuttavampi juttu. Toiveenani olisi ollut Morrison, mutta ehkä toiveet sen suhteen, että hän todella olisi suostunut tulemaan nelosketjun sentteriksi, olivat jo alunperin liian kovat. Nyt kun Morrison lähti Calgaryyn, hän taistelee siellä jopa kakkossentterin paikasta ja ottanee vähintäänkin kolmosketjun sentterin roolin. Vancouverissa hänelle olisi ollut tarjolla ilman loukkaantumisia hyvin pieni sentterin rooli (kun ensimmäiset kolme sentteriä ovat Henrik Sedin, Kesler ja Malhotra) ja ylivoima-aika (mitä hän myöskin tullee saamaan Flamesissa) olisi ollut myös kortilla, joten ehkä hän kävi vain antamassa näyttöjä meillä muille seuroille.
Ensi kaudelle meillä on laittaa ketjuun nyt alkuun sentteriksi Bolduc, joka on paperilla selvästi pienempi ja tuntemattomampi nimi kuin oli viime kauden nelosen sentteri Johnson. Mutta jos ja kun Bolducia vertaa Johnsoniin, niin ero ei näy välttämättä käytännössä juurikaan merkityksessä seuralle kun miettii viime kautta. Johnsonille merkittiin viime kaudella 58 peliä, mutta kuinka monessa noista hän oli täydessä tai edes 3/4 tikissä? Aika harvoissa.
Johnson on yksi suurimmista taistelijoista, joita olen kaukalossa nähnyt, hän syö kiekkoja aamupalaksi ja hän oli kunnossa ollessaan mielestäni hyvä pelaaja rooliinsa, mutta kahden viime kauden sisällä nähdyt aivotärähdys-, sormi-, jalka- ja kaikenlaiset muut vammat ovat ikävä kyllä murtaneet miehen. Hänestä ei ollut viime kaudella Vancouverille juurikaan apua kentällä rikkinäisenä (kun vertaa hänen peliä muihin nelosen senttereinä pelanneisiin pelaajiin) ja siksi hänellä ei ole myöskään sopimusta vielä minkään joukkueen kanssa.
Pitää muistaa sekin, että Bolduc pelasi ennen loukkaantumistaan nelosen keskellä rooliaan hyvin ja sai jopa Johnsonia enemmän vastuuta tasakentin. Hän teki melko nopeana pelaajana isolla säteellä töitä, voitti aloituksia 54%:n tehokkuudella, taklasi selvästi Johnsonia ahkerammin (kun ehti tilanteisiin paremmin kuin rikkinäinen Johnson) ja otti enemmän kiekonriistoja. Oli oikeastaan todella harmi, että hänen kautensa jäi vain 15 pelin mittaiseksi.
Johnsonin merkitys Bolduciin nähden näkyi viime kaudella alivoimakuormituksessa, kun hän pelasi noin minuutin enemmän alivoimaa peliä kohden kuin Bolduc. Tuo kuormitus pystytään uskoakseni kuitenkin paikkaamaan helposti nostamalla vähän Bolducin av-aikoja (hän on pelannut Moosessa suurimmat alivoimaminuutit parin viime kauden aikana ja osaa homman) ja etenkin laittamalla Malhotra hänelle sopivaan av-rooliin uutena pelaajana. Malhotran lisäksi uusista pelaajista Schaefer on kantanut ennen isoakin urakkaa Ottawassa alivoimilla, joten hänkin on yksi vaihtoehto Malhotran, Bolducin, Keslerin, Burrowsin, Hansenin ja Raymondin sekaan alivoimapelaajana.
Joukkueen nelonen on siis kuitenkin heikentynyt paperilla, sillä Hordichuk on vielä yleisesti isompi nimi kuin Glass ja Johnson on isompi nimi kuin Bolduc. Lisäksi ketju on heikentynyt nyrkeillä (Glass <-> Hordichuk) ja Morrisonin siirtyminen kilpailijan riveihin oli myös takaisku (Tambellia tai Hodgsonia en koskaan edes suunnitellut nelosen rooleihin, sillä toinen ei sinne sovi pelityyliltään ja toinen tarvitsee isompia minuutteja). Käytännössä ketjun hyöty viime kauteen nähden ei ole kuitenkaan vaikea saavuttaa ja minä katson mielenkiinnolla mitä Bolduc ja mahdollisesti Desbiens tekevät. He ovat molemmat oman farmin tuotteita, he tuovat ketjuun viime kauteen nähden lisää liikettä ja heitä on kasvatettu alhaalla pari kautta juuri tuota roolia varten.
Nyt Vancouver on kuitenkin parantanut noita alempia kahta ketjua heti viime kauteen nähden (ylemmät ovat pysyneet samoina) siinäkin tapauksessa, jos miehet pysyvät viime kautta paremmin kasassa. Viime kaudella kahden alimman ketjun pelaajista Demitrasta ei ollut mitään apua oikeastaan koko kauden loukkaantumisen vuoksi, Bernier ja Johnson pelasivat hekin todella rikkonaiset kaudet, Hansen (47 peliä) oli pitkään telakalla kätensä vuoksi ja Hordichuk petti niitä pieniäkin odotuksia, joita häneen laitettiin ennen kauden alkua (putosi hyökkääjien syvyyskartalla 15. sijalle loppukaudesta ja jopa Grabneria peluutettiin nelosketjun rikkovassa roolissa playoffeissa ennemmin kuin Hordia).
Ja vielä nykyisen nelosketjun puolustuspuheenvuorona..
Viime kaudella nelosketjun peli ei toiminut kunnolla, sillä ketju eli loukkaantumisten vuoksi aivan liikaa ja lisäksi se oli terveenä (Hordi-Johnson-Rypien) hidas koostumus, joka ei hitautensa vuoksi pystynyt nostamaan peliä omista riittävästi. Ketjuun piti siis saada ainakin lisää käsiä ja jalkoja. Nyt niitä on tullut (Glass>Hordi / Bolduc>>rikkinäinen Johnson) ja jos Desbiens onnistuu (tai Schaefer siirtyy ketjuun siinä vaiheessa kun Burrows palaa kehiin, eli mahdollisesti jo joskus kuun vaihteessa), kokonaisuus voi ottaa nimettömyydestään huolimatta kaksikin askelta eteenpäin.
Siinä mielessä muuten ihan hyvä tilanne kaiken lisäksi, että tuo uusittu nelonen saattaa siis jopa toimia viime kauden vastaavaa paremmin, nyt neloselta ei vaadita kovissa paikoissa välttämättä edes niitä samoja minuutteja mitä ketju joutui viime kaudella rikkinäisenä kantamaan (kun Malhotra tuli sentteröimään kolmosta, kolmosketjun peliaika tullee lisääntymään) ja viimekin kaudella Canucks otti joukkueena kuitenkin sillä rikkinäiselläkin palapelillä 103 pistettä, Luoteisen divisioonan ykköspaikan ja kotiedun.
On tavallaan, ainakin paperilla. Tai ainakin se on tuntemattomampi.
2010-2011: Glass - Bolduc - Rypien/Desbiens
2009-2010: Hordichuk - Johnson - Rypien
Saitte sitten Jonas Anderssonin kilpailemaan alaketjujen pelipaikoista.
***
[NSH/VAN] Ryan Parent + Jonas Andersson for Shane O'Brien & Dan Genur
Parent waived
SOB purkautuu huonosta kohtelustaan heti siirron jälkeen Vancouver Sunille.
Heh, mistä arvasin tuon tulevan? Ikävää kohtelua seuralta eliittipakkia kohtaan, kun mies ei millään nouse tikkailla vaikka kuinka loistaisi ja tämä sama Norris-ehdokas ei saa harjoituspeleissä kunnon mahdollisuutta näyttää taitojaan ja joutuu siksi joukkueesta ulos. Mutta O'Brien osoitti tuolla purkauksella jälleen kerran, että ei ole ihan terävin veitsi laatikossa.
Tuo purkaus ei tullut siis yllätyksenä. Puolitoista vuotta sitten hän narisi medialle kohtelustaan joutua penkitetyksi keskellä Canucksin pitkää tappioputkea:
Tuolla kaudella O'Brien otti kaikista NHL-pakeista toiseksi eniten kakkosia (48 kakkosta) ja tuon penkityksen ymmärsivät varmasti kaikki muut, paitsi ei O'Brien. Ja vaikka mies ei tuota olisikaan ymmärtänyt ja hyväksynyt, niin tuollainen 'rehellisyys' medialle on silkkaa tyhmyyttä. Typerää mennä kritisoimaan valmentajan päätöstä keskellä pitkää alamäkeä - en ymmärrä ollenkaan tuollaisen tarkoitusperää etenkään kun sen tekee pelkkä syvyyspakki.
Viime kaudella SOB pelasi välillä hyvin muiden pakkien loukkaantumisten aikana. Hän sai selvästi eniten peliaikaa (yli 70% hänen peliajastaan) kahden laatupakin Ehrhoffin ja Salon parina ja Vigneult halusi selvästi antaa hänelle mahdollisuuksia. Kausi oli yhtä vuoristorataa, sillä aika ajoin nähtyä hyvää peruspeliä seurasivat jatkuvasti rinnalla typerät jäähyt, sekoilu kentän ulkopuolella ja oman pään nukkumiset. Hän oli viime kaudella selvästi joukkueen huonoin otettujen jäähyjen ja vastustalle hankittujen jäähyjen välisessä erotuksessa -18 lukemalla (parhaat olivat muuten Kesler +20 ja Raymond +15 lukemilla) ja ainakin minulle oli täysin selvää, miksi sitä tikkailla nousua ei nähty.
Mutta jos tuosta SOB:n purkauksesta voisi jotain sanoa ihmettelyn ohessa, niin hän osuu varmasti oikeaan syyttäessään Vigneaultia tuosta silmätikkuna olemisesta (jos hänellä on sellainen tunne ja hän tosissaan uskoo pystyvän kantamaan isompaa roolia kuin on kantanut). Vigneaultilla on minunkin mielestä joukkueessa tiettyjä suosikkeja ja tiettyjä "inhokkeja" - kaikilla valmentajilla on. Rypien, Johnson ja Bieksa kuuluivat mielestäni ainakin noihin ns. suosikkeihin ja Hansen puolestaan ei ole jostain syystä saanut sellaista roolia, minkä olisi peliesitysten perusteella ansainnut.
SOB puolestaan... minulle ei ole tullut kuin kerran sellainen olo, että valmennus olisi häntä nostanut tai painanut alas. Ja tuo tapahtui syksyn 2009 harjoitusleirillä, kun häntä paremmin harjoituspeleissä pelannut Aaron Rome ei saanut paikkaa ja SOB sai. O'Brienia on kohdeltu muuten mielestäni aina reilusti peliajoissa. Viime kaudella hän oli joukkueen kutospakki 17 minuutin peliajoilla, eikä tuossa pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Hän oli Vancouverissa kolmosparin pakki, kun kaikki olivat kehissä samaan aikaan. Hän oli myös kevätpuolikkaalla Romen takana peliesityksissä ja sai siksi ansaitusti välillä vähemmän peliaikaa.
Mitä Vigneaultin tyyliin muuten tulee, niin ei SOB ei ole suinkaan ainoa pelaaja, jota V on ripittänyt mediassa. Esimerkiksi Burrowsista V sanoi aikanaan ihan ansiosta, että ellei tämä paranna kokonaispeliään, hänen NHL-urastaan tulee lyhyt (Burrows vastasi siihen hienosti tekemällä kovasti töitä ja lunastamalla nykyisen asemansa joukkueessa). Lisäksi V kritisoi myös Bulisia ja ihan ansiosta ja osansa sai myös muun muassa Willie Mitchell.
Mutta V on ollut samalla paitsi kärkäs joissakin sanoissaan, myös reilu. Burrows sai kovan työn kautta paikan ykkösketjusta. Surkeasti esiintyneen Bulisin kanssa hän puhui asiat halki ja Bulis paransi myöhemmin otteitaan. Wellwoodille V antoi toisen mahdollisuuden ja lisäsi hänen peliaikaansa kun mies pelasi hyvin. Pyatt palkittiin työnteostaan paikalla ykkösketjussa. Bernier sai riittävästi (liikaakin?) tilaisuuksia ylivoimissa.
Ja mitä tulee Sedineihin, Kesleriin, Raymondiin, Ehrhoffiin tai Edleriin, niin tuskin heillä on pahaa sanottavaa saamastaan vastuusta ja kehityksestä. Kaiken kaikkiaan aika moni pelaaja on ottanut askeleita eteenpäin V:n aikana ja aika harva loppujen lopuksi flopannut. SOB voi nähdä nyt itsensä sellaisena jolle olisi pitänyt antaa enemmän vastuuta ja paikka top4-pakkina, mutta kun mies ei sitä millään tavalla ansainnut.
Mitä tuohon kauppaan muuten tulee, niin alkutunnelmat tuon jälkeen olivat ne, että Canucks olisi säästänyt palkoissa, saanut yhden narisevan ongelmatapauksen riveistään pois ja säästänyt lisää vierasmatkojen ruokakuluissa (Wellwood ja SOB sivusssa viime kaudesta), mutta tuo palkkasäästö ei pitänyt kutiaan Andessonin palkan ja Parentin kaksivuotisen sopimuksen vuoksi. Anderssonia voidaan kuitenkin siirrellä tarvittaessa farmin ja NHL:n välillä vapaasti ja tuo antaa ehkä vähän lisämahdollisuuksia kaudelle (uskon tosin, että Tambellini, Hodgson ja ehkä Perrault'kin ovat nostovuorossa ennen häntä - Andersson taitaa taistella etukäteen Schroederin ja/tai Shirokovin kanssa sitten kakkosaallon hyökkäyspaikoista).
Parentista tulee ensi kaudeksi Mooselle farmipakki ja toivottavasti hän saa siellä selkänsä kuntoon ja palaa niille urille, joilla hän aikanaan oli. Nuori puolustajahan hän on vieläkin, joten paljon on mahdollisuuksia edessä jos hän vain pysyy kasassa. O'Brienille pitää toivoa hyvää jatkoa Nashvilleen ja toivottavasti mies löytää sieltä paikan, jossa häntä ymmärretään, eikä sorsita valmennuksen toimesta. Paikalliset baarit taitavat pitää ainakin juhlia parhaillaan kun yksi rikas kiekkoilija siirtyy heidän tiskilleen.
"That dressing room is full of great guys. The organization is first class all the way. Fans in Vancouver were great to me. But if you're being realistic, there was never any chance I was going to move up [the depth chart] as long as the coaching staff stayed intact. I think it was time for a change."
Heh, mistä arvasin tuon tulevan? Ikävää kohtelua seuralta eliittipakkia kohtaan, kun mies ei millään nouse tikkailla vaikka kuinka loistaisi ja tämä sama Norris-ehdokas ei saa harjoituspeleissä kunnon mahdollisuutta näyttää taitojaan ja joutuu siksi joukkueesta ulos. Mutta O'Brien osoitti tuolla purkauksella jälleen kerran, että ei ole ihan terävin veitsi laatikossa.
Tuo purkaus ei tullut siis yllätyksenä. Puolitoista vuotta sitten hän narisi medialle kohtelustaan joutua penkitetyksi keskellä Canucksin pitkää tappioputkea:
I am not happy with it,” said O’Brien, who has been replaced on the Vancouver defence by Rob Davison. “I don’t want to take anything away from Davie, because he can play. But I am at the point in my career where I think I need to play. If they don’t think I’m worth playing to see if I can develop, if they just want me to be a fighter or whatever, maybe it’s not the right situation.”
“My ice time has gone down tremendously. As a player, if the coach doesn’t feel comfortable putting you on the ice at all in the third period, you know where you stand.”
“He just said fight more and be more physical.”
Tuolla kaudella O'Brien otti kaikista NHL-pakeista toiseksi eniten kakkosia (48 kakkosta) ja tuon penkityksen ymmärsivät varmasti kaikki muut, paitsi ei O'Brien. Ja vaikka mies ei tuota olisikaan ymmärtänyt ja hyväksynyt, niin tuollainen 'rehellisyys' medialle on silkkaa tyhmyyttä. Typerää mennä kritisoimaan valmentajan päätöstä keskellä pitkää alamäkeä - en ymmärrä ollenkaan tuollaisen tarkoitusperää etenkään kun sen tekee pelkkä syvyyspakki.
Viime kaudella SOB pelasi välillä hyvin muiden pakkien loukkaantumisten aikana. Hän sai selvästi eniten peliaikaa (yli 70% hänen peliajastaan) kahden laatupakin Ehrhoffin ja Salon parina ja Vigneult halusi selvästi antaa hänelle mahdollisuuksia. Kausi oli yhtä vuoristorataa, sillä aika ajoin nähtyä hyvää peruspeliä seurasivat jatkuvasti rinnalla typerät jäähyt, sekoilu kentän ulkopuolella ja oman pään nukkumiset. Hän oli viime kaudella selvästi joukkueen huonoin otettujen jäähyjen ja vastustalle hankittujen jäähyjen välisessä erotuksessa -18 lukemalla (parhaat olivat muuten Kesler +20 ja Raymond +15 lukemilla) ja ainakin minulle oli täysin selvää, miksi sitä tikkailla nousua ei nähty.
Mutta jos tuosta SOB:n purkauksesta voisi jotain sanoa ihmettelyn ohessa, niin hän osuu varmasti oikeaan syyttäessään Vigneaultia tuosta silmätikkuna olemisesta (jos hänellä on sellainen tunne ja hän tosissaan uskoo pystyvän kantamaan isompaa roolia kuin on kantanut). Vigneaultilla on minunkin mielestä joukkueessa tiettyjä suosikkeja ja tiettyjä "inhokkeja" - kaikilla valmentajilla on. Rypien, Johnson ja Bieksa kuuluivat mielestäni ainakin noihin ns. suosikkeihin ja Hansen puolestaan ei ole jostain syystä saanut sellaista roolia, minkä olisi peliesitysten perusteella ansainnut.
SOB puolestaan... minulle ei ole tullut kuin kerran sellainen olo, että valmennus olisi häntä nostanut tai painanut alas. Ja tuo tapahtui syksyn 2009 harjoitusleirillä, kun häntä paremmin harjoituspeleissä pelannut Aaron Rome ei saanut paikkaa ja SOB sai. O'Brienia on kohdeltu muuten mielestäni aina reilusti peliajoissa. Viime kaudella hän oli joukkueen kutospakki 17 minuutin peliajoilla, eikä tuossa pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Hän oli Vancouverissa kolmosparin pakki, kun kaikki olivat kehissä samaan aikaan. Hän oli myös kevätpuolikkaalla Romen takana peliesityksissä ja sai siksi ansaitusti välillä vähemmän peliaikaa.
Mitä Vigneaultin tyyliin muuten tulee, niin ei SOB ei ole suinkaan ainoa pelaaja, jota V on ripittänyt mediassa. Esimerkiksi Burrowsista V sanoi aikanaan ihan ansiosta, että ellei tämä paranna kokonaispeliään, hänen NHL-urastaan tulee lyhyt (Burrows vastasi siihen hienosti tekemällä kovasti töitä ja lunastamalla nykyisen asemansa joukkueessa). Lisäksi V kritisoi myös Bulisia ja ihan ansiosta ja osansa sai myös muun muassa Willie Mitchell.
Mutta V on ollut samalla paitsi kärkäs joissakin sanoissaan, myös reilu. Burrows sai kovan työn kautta paikan ykkösketjusta. Surkeasti esiintyneen Bulisin kanssa hän puhui asiat halki ja Bulis paransi myöhemmin otteitaan. Wellwoodille V antoi toisen mahdollisuuden ja lisäsi hänen peliaikaansa kun mies pelasi hyvin. Pyatt palkittiin työnteostaan paikalla ykkösketjussa. Bernier sai riittävästi (liikaakin?) tilaisuuksia ylivoimissa.
Ja mitä tulee Sedineihin, Kesleriin, Raymondiin, Ehrhoffiin tai Edleriin, niin tuskin heillä on pahaa sanottavaa saamastaan vastuusta ja kehityksestä. Kaiken kaikkiaan aika moni pelaaja on ottanut askeleita eteenpäin V:n aikana ja aika harva loppujen lopuksi flopannut. SOB voi nähdä nyt itsensä sellaisena jolle olisi pitänyt antaa enemmän vastuuta ja paikka top4-pakkina, mutta kun mies ei sitä millään tavalla ansainnut.
Mitä tuohon kauppaan muuten tulee, niin alkutunnelmat tuon jälkeen olivat ne, että Canucks olisi säästänyt palkoissa, saanut yhden narisevan ongelmatapauksen riveistään pois ja säästänyt lisää vierasmatkojen ruokakuluissa (Wellwood ja SOB sivusssa viime kaudesta), mutta tuo palkkasäästö ei pitänyt kutiaan Andessonin palkan ja Parentin kaksivuotisen sopimuksen vuoksi. Anderssonia voidaan kuitenkin siirrellä tarvittaessa farmin ja NHL:n välillä vapaasti ja tuo antaa ehkä vähän lisämahdollisuuksia kaudelle (uskon tosin, että Tambellini, Hodgson ja ehkä Perrault'kin ovat nostovuorossa ennen häntä - Andersson taitaa taistella etukäteen Schroederin ja/tai Shirokovin kanssa sitten kakkosaallon hyökkäyspaikoista).
Parentista tulee ensi kaudeksi Mooselle farmipakki ja toivottavasti hän saa siellä selkänsä kuntoon ja palaa niille urille, joilla hän aikanaan oli. Nuori puolustajahan hän on vieläkin, joten paljon on mahdollisuuksia edessä jos hän vain pysyy kasassa. O'Brienille pitää toivoa hyvää jatkoa Nashvilleen ja toivottavasti mies löytää sieltä paikan, jossa häntä ymmärretään, eikä sorsita valmennuksen toimesta. Paikalliset baarit taitavat pitää ainakin juhlia parhaillaan kun yksi rikas kiekkoilija siirtyy heidän tiskilleen.
Darcy Hordichuk treidattiin sitten (yllätys yllätys...) Floridaan. Vaihdossa tulee Andrew Peters, joka on niin puhdas gooni, kuin joku vaan voi olla. Peters on Hordiakin huonompi kiekkoilija, mutta onneksi hän on halvempi ja liikkeellä kaksisuuntaisella sopimuksella, joten Canucks säästää palkassa. Petersin NHL-palkka on minimi 500.000 ja AHL-palkka 75.000, kun Hordi kuittaa 800.000.
Vancouver Provincessa mies kertoo omasta pelistään totuuden:
One guy once told me I was the worst player in the NHL. I said that may be true, but I'm the worst player in the best league in the world.
"That kind of puts it all in perspective."
Näinä päivinä on piristävää, että joku sentään tietää paikkansa, eikä ala kuvittelemaan itsestään ihan liikoja...
Hordi ja Peters kaksi vuotta sitten.
Gillis sanoi, että hän haluaa löytää Hordille NHL-joukkueen ja nyt sellainen löytyi. Ihan hyvä asia, sillä vaikka Hordichuk putosikin todella paljon Vancouverin syvyyskartalla eikä hänellä ollut enää tulevaisuutta meillä, hän vaikutti haastatteluissa ja kentällä hyvältä joukkuepelaajalta. Toivottavasti ensi kausi olisi parempi kuin viime kausi.
Vancouver Provincessa mies kertoo omasta pelistään totuuden:
One guy once told me I was the worst player in the NHL. I said that may be true, but I'm the worst player in the best league in the world.
"That kind of puts it all in perspective."
Näinä päivinä on piristävää, että joku sentään tietää paikkansa, eikä ala kuvittelemaan itsestään ihan liikoja...
Hordi ja Peters kaksi vuotta sitten.
Gillis sanoi, että hän haluaa löytää Hordille NHL-joukkueen ja nyt sellainen löytyi. Ihan hyvä asia, sillä vaikka Hordichuk putosikin todella paljon Vancouverin syvyyskartalla eikä hänellä ollut enää tulevaisuutta meillä, hän vaikutti haastatteluissa ja kentällä hyvältä joukkuepelaajalta. Toivottavasti ensi kausi olisi parempi kuin viime kausi.
Edit edelliseen viestiin:
Darcy Hordichuk sanoo olevansa tietysti tyytyväinen siihen, että sai vielä tällä kaudella NHL-mahdollisuuden:
“This is working out great,” Hordichuk said today. “Friday night we have a team dinner in Edmonton, we play there Saturday night and then come here Sunday and play Monday and then head to Calgary.”
Hordichuk said he appreciated the Canucks helping to find him a new NHL home.
“This is real good news for me,” Hordichuk said. “I am excited to get a chance to go back out there and continue to do what I do best.
“At this time of the year it's often tough make a trade, especially with the cap and me on a one-way. This is definitely an opportunity for me to show why I have been in this league for a while. They have a lot of young guys out there and I think it is a great situation for me.”
Olkoon tuo Hordin lausunto esimerkkinä O'Brienille siitä, miten oikea ammattilainen nuo lausunnot hoitaa entistäkin seuraansa kohtaan.
Videoklippinä vielä Petersin legendaarinen golf-lyönti.
Darcy Hordichuk sanoo olevansa tietysti tyytyväinen siihen, että sai vielä tällä kaudella NHL-mahdollisuuden:
“This is working out great,” Hordichuk said today. “Friday night we have a team dinner in Edmonton, we play there Saturday night and then come here Sunday and play Monday and then head to Calgary.”
Hordichuk said he appreciated the Canucks helping to find him a new NHL home.
“This is real good news for me,” Hordichuk said. “I am excited to get a chance to go back out there and continue to do what I do best.
“At this time of the year it's often tough make a trade, especially with the cap and me on a one-way. This is definitely an opportunity for me to show why I have been in this league for a while. They have a lot of young guys out there and I think it is a great situation for me.”
Olkoon tuo Hordin lausunto esimerkkinä O'Brienille siitä, miten oikea ammattilainen nuo lausunnot hoitaa entistäkin seuraansa kohtaan.
Videoklippinä vielä Petersin legendaarinen golf-lyönti.
HaltingSinuhe
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Canucks, FC Inter
Hiljaisempana JA-postailijana on pakko hiukan pohtia ääneen tätä 3. ja 4. ketjun muokkaamista tälle alkavalle kaudelle. On hyvä muistaa preseasonia seuranneena sen, mitä Gillis sanoi viime kauden jälkimainingeissa - bottom 6 kohtaisi muutoksia. Ja nyt on tehty oikeasti todella paljon merkittäviä siirtoja.
Pois ovat lähteneet: Steve Bernier, Darcy Hordichuk, Ryan Johnson, Kyle Wellwood.
Tilalle ovat tulleet: Victor Oreskovich, Manny Malhotra, Raffi Torres, Joel Perreault, Jeff Tambellini, Andrew Peters. Peter Schaeffer?
Organisaation sisältä ovat nousseet kehiin: Alex Bolduc, Guillaime Desbiens.
Pysyneet ovat: Tanner Glass, Rick Rypien, Jannik Hansen.
Käytännössä jengi on varmaankin odottanut, että nyt GMMG on päättänyt luoda valtavan fyysisen ja pelottavan hyökkääjäkatraan, mutta tietyllä tavalla "mikään ei ole muuttunut". Alunperinkin puhuttiin että Wellwood ei sovi rouhijakenttiin - menkööt. Bernier on liian kallis rooliinsa - ulos. Hordichuk nyt vain ei riitä mihinkään - ulos. Johnson petti roolissaan ja sopimus loppui muutenkin - joten sitä ei vain kannattanut jatkaa. 1. heinäkuuta kun porukkaan lisättiin kenties se suurin mahdollinen kala pelaajaprofiilinsa puolesta (Malhotra), nähtiin silmissä ikäänkuin andrewladdin kuvia, nyt saadaan nimekkäitä ja todistetusti kovia 3. ketjun kavereita vielä lisää päälle!
Mutta tietenkään palkkakatto ei anna moiselle myöden, eikä muutenkaan olisi luontevaa luoda valmiista UFA-palasista mitään takuuvarmaa tilkkitäkkiä. Raffi Torres'kin, jota saattoi pitää etukäteen aikamoisena unelmahankintana - siis high-risk-high-reward-tyylisenä poimintana, joka tarpeen mukaan saisi kokeilla ylemmissäkin ketjuissa, tuli halvalla sopparilla mukaan tietyn epäluotettavuutensa takia. Pisteitä on tullut, mutta todella oikukkaasti. Siitä on jollain miljoonan tai sen alle maksavilla soppareilla paha parantaa, jos toivotaan linjoille kokeneita veteraaneja. Edes Brendan Morrison ei mahtunut Gillisin visioon, vaikka Calgaryssä miehen tilille lävähti se 750 donaa.
Mutta miltä takarivit nyt oikeasti näyttävät? Mielestäni tältä:
Schaeffer - Malhotra - Hansen
Glass - Bolduc - Desbiens
(Rypien)
.. ja tuntuu olevan yleinen käsitys esim. HFboardseilla. Ja mielestäni tämä on todella hyvä asia! Ja monestakin syystä.
Ensinnäkin - viime vuoden nelosketjusta paljon pa***mmaksi ei juuri voisi laittaa. Hordisuck roikkui kaiken logiikan mukaan pelkän pukuhuonetekijän takia remmissä. Johnson pelasi suurimman osaa kaudesta huonosti joko loukkaantumisten huonosti tai ihan terveenäkin huonosti. Edellisenä kautena tuo meni vielä sen rasittavan peukalovamman piikkiin, mutta toinen kausi alakanttiin (ja vielä nelosketjun tyypille ylihintaan) aikalailla perusteetta. Syytä jatkolle ei ollut - ja tätä kautta myös ymmärrän, miksi ei nelos-senaa hankittu mistään valmiista, tunnetusta tapauksesta sellaisena Nonis'maisena "täydellisenä Tommisantalana". Johnson oli tämän tason kokeilu ja nyt haluttiin kokeilla jotain muuta. Bolduc loisti call-up-matseissaan viime kaudella, ja hänen kanssaan olivat skabaamassa paikasta niin organisaation sisältä Mario Bliznak kuin uusista tyypeistä Joel Perreault ja osaltaan myös Morrison. Morrisonille ei sopparia haluttu antaa vaikka hyvin pelasikin (tosin ei kai sentään odotusarvoa paremmin?) - ja tilanne annettiin nyt Bolducille. Hänen aikansa oli tullut.
Tanner Glass oli viime kaudella oikea valopilkku. Riippumatta ihan selkeästi vajavaisesta taitotasostaan, mies rouhi huikealla staminalla paikoin jopa kolmosketjussa kovia pelejä, Kyle Wellwoodin kaltaisten työjuhtien kanssa, ja mielestäni teki ketjusta kuin ketjusta näköisensä. Joten hänen paikkansa on niillä peliotteilla ja meriiteillä taattu - ja kuka voisi väittää vastaan? Guillaime Desbiens on pelannut kohtuullisesti, ja ainakaan lukuisten raporttien perusteella ei ainakaan tahtotason puutteesta ole puhuminen kun heikkouksia listataan. Joten nyt meillä on toivon mukaan motivoitunut neloskenttä ennen kaikkea - kokematon, mutta motivoitunut. Ja todella halpa myös - kun käsittääkseni kukaan miehistä Glass-Bolduc-Desbiens ei saa yli 600 donaa kaudeltaan. Juuri sellaisen kolmikon sinne kentälle haluaa "näyttämään kaikkensa" joka vuorolla, varsinkin kun ketjut 1.-3. ovat niin vahvoja kuin ne nyt vaikuttavatkin olevan. Vai ovatko?
Käytännössä suurin kysymysmerkki lienee tämä Schaeffer. En ole nähnyt kuin paria preseason-peliä joten en voi väittää käsi sydämellä, että vannoisin miehen toimivuuden puolesta. Monet ovat sanoneet, että Morrisonin lisäksi juuri Schaeffer yllätti positiivisimmin hyökkääjistä leirillä ja peleissä, ja tiedossa olisi siksi soppari, kunhan kausi lähtee rullaamaan ja cap-mestari Lawrence Gilman peluroi joukkueen katon alle. Schaeffer ei toisaalta pelannut viime vuonna kai yhtään missään edes AHL-tason joukkueessa ja hänen kestävyytensä on siksi kyseenalaistettu. Toisaalta hänen alivoimataitonsa on todettu loistaviksi, ja hänellä on se rooli sisäistettynä pelinsä suurimmaksi voimavaraksi. Hän on älykäs pelaaja. Ehkä siinä mielessä Morrisonin tilanne muistutti minua liikaa Wellwoodista - mies on pelannut monessa joukkueessa heikkona kakkosketjun miehenä, ja vaikka hän loistaisikin kolmosen rouhijana, hän janoaisi aina silti enemmän vastuuta. Siinä mielessä Schaeffer on täydellisempi, ja nöyrempi haku kolmosketjuun. Ja toki myös halpa, sopparin toteutuessa visioidun mukaan (500-600k).
Hänen vierellään Manny Malhotra, jota on analysoitu jo läpi kesän. Pätevyys löytyy. Kolmantena lenkkinä Jannik Hansen, jonka kehityskaari on ollut jatkuvasti nousussa, ja hänen kanssaan on oltu kärsivällisiä, ja myös hän on ollut kärsivällinen peliaikansa suhteen. Kaksi vuotta sitten toivoin näkeväni hänet 3. ketjun staple-pelaajana, ja hän pelasi itsensä juuri ja juuri kokoonpanoon. Vuosi sitten toivoin hänestä jo ylempien ketjujen 'tweeneriä, ja vaikka muistaakseni Burrows-Kesler-Hansen -kolmikko jossain kohtaa vakuuttikin, ei Hansen vielä ihan niitä turvallisimmantuntuisia valintoja ollut sillä peliajalla. Nyt odotan, että hän kehittyy Mannyn vierellä juuri siksi Great Daneksi, joksi hänet on ristitty hype-masiinoissa alusta asti.
Raffi Torresista.. en osaa sanoa. En ole nähnyt miehen otteita, enkä tiedä miten hän sopii katraaseen. Ehkä hän on se ainoa tyyppi, johon en edes intuitiollani vielä luota. Mutta toisaalta Burrows on loukkaantuneena joka tapauksessa, ja toivon mukaan nuorukaisten Hodgson ja Schroeder käyttö tarpeen tullen ei tyssää ainakaan palkkakatto-ongelmiin. Että siinä mielessä nälkäisiä kavereita odottaa takana.
Kauden alussa tilanne on mikä on - pirun vaikeasti ennakoitava, mutta suuntaa-antavia merkkejä on jo heitetty paljon ilmaan. Gillis manööveeraa ja tekee paljon yllättäviä mutta myös yllättävän älykkäitä siirtoa. Jokainen viime kauden joukkueesta poistunut pelaaja saa paremman kodin muualta - Hordi ja Bernier saavat enemmän peliaikaa ja varmemman tulevaisuuden kehittyvästä Panthersista, Wellwood pääsee dominoimaan kynäkendollaan Venäjällä, Ryan Johnson hoivailee ehkä seuraavan kauden ihan vain kaikki vammansa kuntoon ja harkitsee Wolverine'maista adamantium-luurankoa, jotta voi jatkaa pelityyliänsä tulevaisuudessa.
Ja ehkä jossain kohtaa kautta meillä on tämä kokoonpano:
1. ketju: Sedin - Sedin - Burrows. Jonka tehon me tiedämme.
2. ketju: Raymond - Kesler - Samuelsson. Jonka tehon me tiedämme. Ja Sammyn päästämme kylvämään tuhoa myös Sedinien kanssa ylivoimalla.
3. ketju: Torres - Malhotra - Hansen. Jonka myötä Hansen kehittyy viimein dominoivaksi voimatekijäksi. Ja Torres joko löytää kemiansa Malhotran kanssa Columbuksen tasolle, tai hänet haastetaan farmista Here's looking at you CH.
4. ketju: Glass - Schaefer - Bolduc. Joka on juuri niin energinen kuin se paperilla näyttää. Schaefer valahtaa pelaamattomuutensa turvaksi pienemmille minuuteille ja opettaa nuoria kloppeja ison liigan tavoille veteraanin opeillaan. Tiedä vaikka Desbiens kehittyisi samalla vaikka uudeksi Hanseniksemme - tai Burrows'siksi? :D j/k.
Ja jos tämä ei riitä muka pelkokertoimen puolesta - niin istutetaan Schaefer ankkurilla kiinni vastuunkantajaksi nelosketjuun, ja laitetaan vierelle Rypper ja nostetaan Manitobasta Andrew "liigan huonoin pelaaja" Peters toiselle puolelle, niin siinä ei kyllä nokka tuhise!
Edit: .. ja en kyllä oikeasti tiedä kuinka surkea tämä Peters on jäällä kun en ole seurannut, mutta kyllä ainakin huumorintaju on kohdallaan. Loistava seuraaja Hordisuckille!
Pois ovat lähteneet: Steve Bernier, Darcy Hordichuk, Ryan Johnson, Kyle Wellwood.
Tilalle ovat tulleet: Victor Oreskovich, Manny Malhotra, Raffi Torres, Joel Perreault, Jeff Tambellini, Andrew Peters. Peter Schaeffer?
Organisaation sisältä ovat nousseet kehiin: Alex Bolduc, Guillaime Desbiens.
Pysyneet ovat: Tanner Glass, Rick Rypien, Jannik Hansen.
Käytännössä jengi on varmaankin odottanut, että nyt GMMG on päättänyt luoda valtavan fyysisen ja pelottavan hyökkääjäkatraan, mutta tietyllä tavalla "mikään ei ole muuttunut". Alunperinkin puhuttiin että Wellwood ei sovi rouhijakenttiin - menkööt. Bernier on liian kallis rooliinsa - ulos. Hordichuk nyt vain ei riitä mihinkään - ulos. Johnson petti roolissaan ja sopimus loppui muutenkin - joten sitä ei vain kannattanut jatkaa. 1. heinäkuuta kun porukkaan lisättiin kenties se suurin mahdollinen kala pelaajaprofiilinsa puolesta (Malhotra), nähtiin silmissä ikäänkuin andrewladdin kuvia, nyt saadaan nimekkäitä ja todistetusti kovia 3. ketjun kavereita vielä lisää päälle!
Mutta tietenkään palkkakatto ei anna moiselle myöden, eikä muutenkaan olisi luontevaa luoda valmiista UFA-palasista mitään takuuvarmaa tilkkitäkkiä. Raffi Torres'kin, jota saattoi pitää etukäteen aikamoisena unelmahankintana - siis high-risk-high-reward-tyylisenä poimintana, joka tarpeen mukaan saisi kokeilla ylemmissäkin ketjuissa, tuli halvalla sopparilla mukaan tietyn epäluotettavuutensa takia. Pisteitä on tullut, mutta todella oikukkaasti. Siitä on jollain miljoonan tai sen alle maksavilla soppareilla paha parantaa, jos toivotaan linjoille kokeneita veteraaneja. Edes Brendan Morrison ei mahtunut Gillisin visioon, vaikka Calgaryssä miehen tilille lävähti se 750 donaa.
Mutta miltä takarivit nyt oikeasti näyttävät? Mielestäni tältä:
Schaeffer - Malhotra - Hansen
Glass - Bolduc - Desbiens
(Rypien)
.. ja tuntuu olevan yleinen käsitys esim. HFboardseilla. Ja mielestäni tämä on todella hyvä asia! Ja monestakin syystä.
Ensinnäkin - viime vuoden nelosketjusta paljon pa***mmaksi ei juuri voisi laittaa. Hordisuck roikkui kaiken logiikan mukaan pelkän pukuhuonetekijän takia remmissä. Johnson pelasi suurimman osaa kaudesta huonosti joko loukkaantumisten huonosti tai ihan terveenäkin huonosti. Edellisenä kautena tuo meni vielä sen rasittavan peukalovamman piikkiin, mutta toinen kausi alakanttiin (ja vielä nelosketjun tyypille ylihintaan) aikalailla perusteetta. Syytä jatkolle ei ollut - ja tätä kautta myös ymmärrän, miksi ei nelos-senaa hankittu mistään valmiista, tunnetusta tapauksesta sellaisena Nonis'maisena "täydellisenä Tommisantalana". Johnson oli tämän tason kokeilu ja nyt haluttiin kokeilla jotain muuta. Bolduc loisti call-up-matseissaan viime kaudella, ja hänen kanssaan olivat skabaamassa paikasta niin organisaation sisältä Mario Bliznak kuin uusista tyypeistä Joel Perreault ja osaltaan myös Morrison. Morrisonille ei sopparia haluttu antaa vaikka hyvin pelasikin (tosin ei kai sentään odotusarvoa paremmin?) - ja tilanne annettiin nyt Bolducille. Hänen aikansa oli tullut.
Tanner Glass oli viime kaudella oikea valopilkku. Riippumatta ihan selkeästi vajavaisesta taitotasostaan, mies rouhi huikealla staminalla paikoin jopa kolmosketjussa kovia pelejä, Kyle Wellwoodin kaltaisten työjuhtien kanssa, ja mielestäni teki ketjusta kuin ketjusta näköisensä. Joten hänen paikkansa on niillä peliotteilla ja meriiteillä taattu - ja kuka voisi väittää vastaan? Guillaime Desbiens on pelannut kohtuullisesti, ja ainakaan lukuisten raporttien perusteella ei ainakaan tahtotason puutteesta ole puhuminen kun heikkouksia listataan. Joten nyt meillä on toivon mukaan motivoitunut neloskenttä ennen kaikkea - kokematon, mutta motivoitunut. Ja todella halpa myös - kun käsittääkseni kukaan miehistä Glass-Bolduc-Desbiens ei saa yli 600 donaa kaudeltaan. Juuri sellaisen kolmikon sinne kentälle haluaa "näyttämään kaikkensa" joka vuorolla, varsinkin kun ketjut 1.-3. ovat niin vahvoja kuin ne nyt vaikuttavatkin olevan. Vai ovatko?
Käytännössä suurin kysymysmerkki lienee tämä Schaeffer. En ole nähnyt kuin paria preseason-peliä joten en voi väittää käsi sydämellä, että vannoisin miehen toimivuuden puolesta. Monet ovat sanoneet, että Morrisonin lisäksi juuri Schaeffer yllätti positiivisimmin hyökkääjistä leirillä ja peleissä, ja tiedossa olisi siksi soppari, kunhan kausi lähtee rullaamaan ja cap-mestari Lawrence Gilman peluroi joukkueen katon alle. Schaeffer ei toisaalta pelannut viime vuonna kai yhtään missään edes AHL-tason joukkueessa ja hänen kestävyytensä on siksi kyseenalaistettu. Toisaalta hänen alivoimataitonsa on todettu loistaviksi, ja hänellä on se rooli sisäistettynä pelinsä suurimmaksi voimavaraksi. Hän on älykäs pelaaja. Ehkä siinä mielessä Morrisonin tilanne muistutti minua liikaa Wellwoodista - mies on pelannut monessa joukkueessa heikkona kakkosketjun miehenä, ja vaikka hän loistaisikin kolmosen rouhijana, hän janoaisi aina silti enemmän vastuuta. Siinä mielessä Schaeffer on täydellisempi, ja nöyrempi haku kolmosketjuun. Ja toki myös halpa, sopparin toteutuessa visioidun mukaan (500-600k).
Hänen vierellään Manny Malhotra, jota on analysoitu jo läpi kesän. Pätevyys löytyy. Kolmantena lenkkinä Jannik Hansen, jonka kehityskaari on ollut jatkuvasti nousussa, ja hänen kanssaan on oltu kärsivällisiä, ja myös hän on ollut kärsivällinen peliaikansa suhteen. Kaksi vuotta sitten toivoin näkeväni hänet 3. ketjun staple-pelaajana, ja hän pelasi itsensä juuri ja juuri kokoonpanoon. Vuosi sitten toivoin hänestä jo ylempien ketjujen 'tweeneriä, ja vaikka muistaakseni Burrows-Kesler-Hansen -kolmikko jossain kohtaa vakuuttikin, ei Hansen vielä ihan niitä turvallisimmantuntuisia valintoja ollut sillä peliajalla. Nyt odotan, että hän kehittyy Mannyn vierellä juuri siksi Great Daneksi, joksi hänet on ristitty hype-masiinoissa alusta asti.
Raffi Torresista.. en osaa sanoa. En ole nähnyt miehen otteita, enkä tiedä miten hän sopii katraaseen. Ehkä hän on se ainoa tyyppi, johon en edes intuitiollani vielä luota. Mutta toisaalta Burrows on loukkaantuneena joka tapauksessa, ja toivon mukaan nuorukaisten Hodgson ja Schroeder käyttö tarpeen tullen ei tyssää ainakaan palkkakatto-ongelmiin. Että siinä mielessä nälkäisiä kavereita odottaa takana.
Kauden alussa tilanne on mikä on - pirun vaikeasti ennakoitava, mutta suuntaa-antavia merkkejä on jo heitetty paljon ilmaan. Gillis manööveeraa ja tekee paljon yllättäviä mutta myös yllättävän älykkäitä siirtoa. Jokainen viime kauden joukkueesta poistunut pelaaja saa paremman kodin muualta - Hordi ja Bernier saavat enemmän peliaikaa ja varmemman tulevaisuuden kehittyvästä Panthersista, Wellwood pääsee dominoimaan kynäkendollaan Venäjällä, Ryan Johnson hoivailee ehkä seuraavan kauden ihan vain kaikki vammansa kuntoon ja harkitsee Wolverine'maista adamantium-luurankoa, jotta voi jatkaa pelityyliänsä tulevaisuudessa.
Ja ehkä jossain kohtaa kautta meillä on tämä kokoonpano:
1. ketju: Sedin - Sedin - Burrows. Jonka tehon me tiedämme.
2. ketju: Raymond - Kesler - Samuelsson. Jonka tehon me tiedämme. Ja Sammyn päästämme kylvämään tuhoa myös Sedinien kanssa ylivoimalla.
3. ketju: Torres - Malhotra - Hansen. Jonka myötä Hansen kehittyy viimein dominoivaksi voimatekijäksi. Ja Torres joko löytää kemiansa Malhotran kanssa Columbuksen tasolle, tai hänet haastetaan farmista Here's looking at you CH.
4. ketju: Glass - Schaefer - Bolduc. Joka on juuri niin energinen kuin se paperilla näyttää. Schaefer valahtaa pelaamattomuutensa turvaksi pienemmille minuuteille ja opettaa nuoria kloppeja ison liigan tavoille veteraanin opeillaan. Tiedä vaikka Desbiens kehittyisi samalla vaikka uudeksi Hanseniksemme - tai Burrows'siksi? :D j/k.
Ja jos tämä ei riitä muka pelkokertoimen puolesta - niin istutetaan Schaefer ankkurilla kiinni vastuunkantajaksi nelosketjuun, ja laitetaan vierelle Rypper ja nostetaan Manitobasta Andrew "liigan huonoin pelaaja" Peters toiselle puolelle, niin siinä ei kyllä nokka tuhise!
Edit: .. ja en kyllä oikeasti tiedä kuinka surkea tämä Peters on jäällä kun en ole seurannut, mutta kyllä ainakin huumorintaju on kohdallaan. Loistava seuraaja Hordisuckille!
Huonosti salassa pidetty uutinen julkaistaan tänään, kun Canucks ilmoittaa tehneensä Schaeferin kanssa sopimuksen. Asiasta tiedotti tarkemmin Vancouver Province.
Now that the salary-cap machinations are out of the way, the Canucks have the cap space to sign the player the franchise originally drafted with the 66th pick overall in 1995.
Schaefer will sign a two-way, one-year deal that pays him $600,000 in the NHL, smack-dab between what Rick Rypien earns ($575,000) and what Tanner Glass gets paid ($625,000). Schaefer's AHL paycheque would be $105,000, a figure at which he can be recalled without having to clear waivers.
HaltingSinuhelta oikein hyvää pohdintaa yllä. Tuosta joukkueen nelosketjusta piti kirjoittaakin eilen, mutta loppui muste kesken. Samoilla linjoilla noiden ketjujen kanssa tällä hetkellä, eli Canucksin kaksi alinta ketjua tulevat olemaan luultavasti:
Schaeffer - Malhotra - Hansen
Glass - Bolduc - Desbiens
(Rypien)
Rypien on ollut (yllätys yllätys...) loukkaantuneena, joten nelosketju aloittanee tuossa muodossa. Ennakkoon ymmärrän hyvin niitä, jotka pitävät tuota ketjua viime kautta huonompana, mutta eipä viime kaudesta juurikaan enää tosiaan huonommaksi voi pistää, joten melkein kaikki mikä tulee kotiin, on plussaa. Siinä mielessä "uusilla" miehillä Bolducilla ja/tai Desbiensilla on ihan hyvät saumat tulla sisään.
Kun tuota nelosketjun koostumusta katsoo ja vertaa sitä viime kauden neloseen (Hordi - Johnson - Rypien), niin muutama asiaa nousee esiin. Ensinnäkin ketju on paljon viime kautta kokemattomampi. Toisaalta tuo "nuoruuden into" voi olla myös iso voimavara juuri tuossa rouhijaosaston tehtävässä energialla. Toinen iso asia liittyy ketjun nopeuteen. Yksittäisiä pelaajia verrattaessa viime kauteen, ketju on kauttaaltaan viime kautta nopeampi.
Ehkä kuitenkin isoin minulle esiin nouseva asia viime kauteen verrattuna on pelaajien taklaushalussa ja -kyvyssä. Kuten on mainittu, vasemmalla puolella pelaava Tanner Glass oli viime kaudella koko joukkueen ahkerin taklaaja ja nytkin häneltä on odotettavissa paljon taklauksia. Hän pääsee paremmalla liikkeellään vastustajan iholle selvästi helpommin kuin Hordichuk pääsi karvauksissa ja pelaa suurella energialla. Sentteri Bolduc on puolestaan hänkin selvästi ahkerampi taklaaja kuin viime kauden nelosen sentteri Johnson oli.
Oikealla puolella luultavasti aloittava Desbiens tunnetaan hänetkin ahkerana taklaajana. Muistan viime kauden AHL:n playoffeista pelin, jonka jälkeen Moosen valmentaja Arniel totesi Desbiensista suunnilleen niin, että ottelu oli siinä mielessä tavallinen Desbiensin peli, että hän taklasi kymmenen kertaa illassa, mutta siinä mielessä erilainen, että ei tiennyt hänen pelintekijän kyvyistä (Desbiens antoi pelissä kolme hienoa maalisyöttöä).
Tämän vuoden harjoituspeleissä Desbiens oli Canucksin ahkerin taklaaja ja antoi esimerkiksi San Josea vastaan pelatussa pelissä peräti 11 niittiä. Hän on selvästi isompi kuin viime kauden nelosen laituri Rypien (6-3, 216 / 5-11, 190) ja myös innokkaampi taklaaja (vaikka Rypienin taklausinnossa ei mitään moitittavaa ollut). Taklausten lisäksi Desbiens on näyttänyt tosiaan osaavansa myös pelata, joten ennakkotunnelmat ovat positiivisen odottavat. Kaikesta huolimatta hän on ketjussa kuitenkin pelaaja, joka saatetaan korvata paremmilla iskijöillä (Rypien/Peters), jos Canucks kaipaa nyrkkejä lisää ja en tiedä miten hänen pelilliset kykynsä loppujen lopuksi riittävät tuossa paikassa.
Kaiken kaikkiaan minä katson uusittua Canucksin nelosta mielenkiinnolla. En mene sanomaan vielä tässä vaiheessa, että ketju toimisi paremmin kuin Hordi-Johnson-Rypien toimi kunnossa ollessaan (ketju oli kunnossa ja yhdessä loppujen lopuksi todella harvoin, kun ajattelee Rypienin ja Johnsonin vammakierteitä), mutta kaikki mahdollisuudet siihen on ainakin olemassa. Yksittäisiä pelaajia katsoen ketjun pitäisi olla ainakin nopeampi, taklausvoimaisempi, käsistään parempi ja vähän isompikin kuin viime kauden vastaava. Lisäksi heillä ei ole ainakaan vielä samanlaista loukkaantumisriskiä kuin edeltäjillään oli.
Now that the salary-cap machinations are out of the way, the Canucks have the cap space to sign the player the franchise originally drafted with the 66th pick overall in 1995.
Schaefer will sign a two-way, one-year deal that pays him $600,000 in the NHL, smack-dab between what Rick Rypien earns ($575,000) and what Tanner Glass gets paid ($625,000). Schaefer's AHL paycheque would be $105,000, a figure at which he can be recalled without having to clear waivers.
HaltingSinuhelta oikein hyvää pohdintaa yllä. Tuosta joukkueen nelosketjusta piti kirjoittaakin eilen, mutta loppui muste kesken. Samoilla linjoilla noiden ketjujen kanssa tällä hetkellä, eli Canucksin kaksi alinta ketjua tulevat olemaan luultavasti:
Schaeffer - Malhotra - Hansen
Glass - Bolduc - Desbiens
(Rypien)
Rypien on ollut (yllätys yllätys...) loukkaantuneena, joten nelosketju aloittanee tuossa muodossa. Ennakkoon ymmärrän hyvin niitä, jotka pitävät tuota ketjua viime kautta huonompana, mutta eipä viime kaudesta juurikaan enää tosiaan huonommaksi voi pistää, joten melkein kaikki mikä tulee kotiin, on plussaa. Siinä mielessä "uusilla" miehillä Bolducilla ja/tai Desbiensilla on ihan hyvät saumat tulla sisään.
Kun tuota nelosketjun koostumusta katsoo ja vertaa sitä viime kauden neloseen (Hordi - Johnson - Rypien), niin muutama asiaa nousee esiin. Ensinnäkin ketju on paljon viime kautta kokemattomampi. Toisaalta tuo "nuoruuden into" voi olla myös iso voimavara juuri tuossa rouhijaosaston tehtävässä energialla. Toinen iso asia liittyy ketjun nopeuteen. Yksittäisiä pelaajia verrattaessa viime kauteen, ketju on kauttaaltaan viime kautta nopeampi.
Ehkä kuitenkin isoin minulle esiin nouseva asia viime kauteen verrattuna on pelaajien taklaushalussa ja -kyvyssä. Kuten on mainittu, vasemmalla puolella pelaava Tanner Glass oli viime kaudella koko joukkueen ahkerin taklaaja ja nytkin häneltä on odotettavissa paljon taklauksia. Hän pääsee paremmalla liikkeellään vastustajan iholle selvästi helpommin kuin Hordichuk pääsi karvauksissa ja pelaa suurella energialla. Sentteri Bolduc on puolestaan hänkin selvästi ahkerampi taklaaja kuin viime kauden nelosen sentteri Johnson oli.
Oikealla puolella luultavasti aloittava Desbiens tunnetaan hänetkin ahkerana taklaajana. Muistan viime kauden AHL:n playoffeista pelin, jonka jälkeen Moosen valmentaja Arniel totesi Desbiensista suunnilleen niin, että ottelu oli siinä mielessä tavallinen Desbiensin peli, että hän taklasi kymmenen kertaa illassa, mutta siinä mielessä erilainen, että ei tiennyt hänen pelintekijän kyvyistä (Desbiens antoi pelissä kolme hienoa maalisyöttöä).
Tämän vuoden harjoituspeleissä Desbiens oli Canucksin ahkerin taklaaja ja antoi esimerkiksi San Josea vastaan pelatussa pelissä peräti 11 niittiä. Hän on selvästi isompi kuin viime kauden nelosen laituri Rypien (6-3, 216 / 5-11, 190) ja myös innokkaampi taklaaja (vaikka Rypienin taklausinnossa ei mitään moitittavaa ollut). Taklausten lisäksi Desbiens on näyttänyt tosiaan osaavansa myös pelata, joten ennakkotunnelmat ovat positiivisen odottavat. Kaikesta huolimatta hän on ketjussa kuitenkin pelaaja, joka saatetaan korvata paremmilla iskijöillä (Rypien/Peters), jos Canucks kaipaa nyrkkejä lisää ja en tiedä miten hänen pelilliset kykynsä loppujen lopuksi riittävät tuossa paikassa.
Kaiken kaikkiaan minä katson uusittua Canucksin nelosta mielenkiinnolla. En mene sanomaan vielä tässä vaiheessa, että ketju toimisi paremmin kuin Hordi-Johnson-Rypien toimi kunnossa ollessaan (ketju oli kunnossa ja yhdessä loppujen lopuksi todella harvoin, kun ajattelee Rypienin ja Johnsonin vammakierteitä), mutta kaikki mahdollisuudet siihen on ainakin olemassa. Yksittäisiä pelaajia katsoen ketjun pitäisi olla ainakin nopeampi, taklausvoimaisempi, käsistään parempi ja vähän isompikin kuin viime kauden vastaava. Lisäksi heillä ei ole ainakaan vielä samanlaista loukkaantumisriskiä kuin edeltäjillään oli.
Tuo Floridan kanssa hierottu Paetsch<->Zimmerman -kauppa oli luultavasti yhtä ja samaa kauppaa Hordi<->Peters -kaupan kanssa, kun ne tulivat niin lyhyen ajan sisään. Palkkakattokikkailujen vuoksi ne taidettiin vain julkistaa eri päivinä. Vancouver sai Paetschista yhden syvyyspakin lisää ja menetti Zimmermanissa puolustajan, joka putosi koko ajan tikkailla alaspäin - tuskin hän olisi mahtunut enää edes Manitobaan.
Zimmerman (ja menneen kesän kuudennen kierroksen varaus) tuli Vancouveriin viime kauden loppupuolikkaalla Phoenixista vaihdossa Vancouverissa epäonnistuneeseen veteraanipakki Mathieu Schneideriin. Näin ollen viime kesän UFA-hankinta Schneider kaupattiin lopulta Paetschiin ja kesän varaukseen Alex Frieseniin.
Tuosta Zimmerman-Paetsch -kaksikosta Paetsch on selvästi parempi kiekkoilija, mutta hänellä on yksisuuntainen ja selvästi kalliimpi sopimuskin. Vancouverilla on kuitenkin ilmeisesti hyvin varaa maksaa farmipelaajilleen noita yksisuuntaisia sopimushintoja, kun noita on houkuteltu ja hankittu nyt jo muutama farmisarjaan. Paetsch taitaa pelata Rochesterissa, mutta hän on yksi mahdollinen ylös nostettava pelaaja mahdollisissa loukkaantumistapauksissa.
Hän pelasi viime kaudella NHL:ssä 21 peliä, toissa kaudella 23 peliä, kaudella 2007-08 59 peliä ja kaudella 2006-07 63 peliä, eli NHL-kokemusta löytyy. Tuolla kaudella 2006-07 hän teki 24 pistettä, joten hän on ihan mukava syvyyshankinta farmisarjoihin vaikka ei Moosessa taidakaan pelata. Puolustajan lisäksi hän on pelannut myös laidalla. Hänellä on hyvä liike ja ihan hyvät hyökkäystaidot, mutta hän on epätasainen ja puolustuspäässä on tullut vähän liikaa virheitä, jotta pysyvä paikka ylhäältä olisi tullut.
Vähän muuten taas siinä mielessä "kiekkomaailma on pieni paikka" -tunne tämän siirron jälkeen, että Paetsch (yhdessä toisen kierroksen varauksen kanssa) oli viime keväänä pelaaja, johon Vancouveriin tullut Raffi Torres kaupattiin. Vähän aikaa sitten Canucks hankki puolestaan Nashvillelta Ryan Parentin, joka oli puolestaan pelaaja, johon Vancouveriin aikaisemmin kesällä siirtynyt Dan Hamhuis (tai hänen oikeutensa) kaupattiin kesällä.
***
Kesällä pitkiä pyörälenkkejä tehnyt ja hyvin harjoitellut Roberto Luongo on valmis kauteen, mutta tuo ikävä nivusvamma tuo pienet kysymykset Luongon ympärille, vaikka hänen pitäisikin olla kunnossa. Luongon tuoreita kuulumisia kertoili Vancouver Province.
Yksi asia tuossa jutussa pisti tilastosilmiini erityisesti:
Saapa nähdä miten Luongo taas avaa kautensa. Hänellä on ollut aina hitaat kauden alut ja se voi olla sitä tänäkin vuonna.
***
Manitoba avasi kautensa tiukalla pelillä yhtä AHL:n ennakkoon kovinta vastustajaansa Peoriaa vastaan vieraissa. Moose oli pelissä kolmannessa erässä 3-1 tappiolla, mutta nousi komeasti 3-4 voittoon. Huonon kuvan itsestään harjoitusleirillä antanut puolustaja Evan Oberg teki kaksi maalia, toinen nuori puolustaja Kevin Connauton teki uransa ensimmäisessä AHL-pelissä maalin ja yhden maalin iski toinen uusi Moosen pelaaja Victor Oreskovich. Cody Hodgson jäi pisteittä, mutta Jordan Schroeder syötti kolme osumaa. Lee Sweatt oli Moosen ahkerin laukoja kuudella laukauksella. Tambellini ja Parent puuttuivat riveistä.
Zimmerman (ja menneen kesän kuudennen kierroksen varaus) tuli Vancouveriin viime kauden loppupuolikkaalla Phoenixista vaihdossa Vancouverissa epäonnistuneeseen veteraanipakki Mathieu Schneideriin. Näin ollen viime kesän UFA-hankinta Schneider kaupattiin lopulta Paetschiin ja kesän varaukseen Alex Frieseniin.
Tuosta Zimmerman-Paetsch -kaksikosta Paetsch on selvästi parempi kiekkoilija, mutta hänellä on yksisuuntainen ja selvästi kalliimpi sopimuskin. Vancouverilla on kuitenkin ilmeisesti hyvin varaa maksaa farmipelaajilleen noita yksisuuntaisia sopimushintoja, kun noita on houkuteltu ja hankittu nyt jo muutama farmisarjaan. Paetsch taitaa pelata Rochesterissa, mutta hän on yksi mahdollinen ylös nostettava pelaaja mahdollisissa loukkaantumistapauksissa.
Hän pelasi viime kaudella NHL:ssä 21 peliä, toissa kaudella 23 peliä, kaudella 2007-08 59 peliä ja kaudella 2006-07 63 peliä, eli NHL-kokemusta löytyy. Tuolla kaudella 2006-07 hän teki 24 pistettä, joten hän on ihan mukava syvyyshankinta farmisarjoihin vaikka ei Moosessa taidakaan pelata. Puolustajan lisäksi hän on pelannut myös laidalla. Hänellä on hyvä liike ja ihan hyvät hyökkäystaidot, mutta hän on epätasainen ja puolustuspäässä on tullut vähän liikaa virheitä, jotta pysyvä paikka ylhäältä olisi tullut.
Vähän muuten taas siinä mielessä "kiekkomaailma on pieni paikka" -tunne tämän siirron jälkeen, että Paetsch (yhdessä toisen kierroksen varauksen kanssa) oli viime keväänä pelaaja, johon Vancouveriin tullut Raffi Torres kaupattiin. Vähän aikaa sitten Canucks hankki puolestaan Nashvillelta Ryan Parentin, joka oli puolestaan pelaaja, johon Vancouveriin aikaisemmin kesällä siirtynyt Dan Hamhuis (tai hänen oikeutensa) kaupattiin kesällä.
***
Kesällä pitkiä pyörälenkkejä tehnyt ja hyvin harjoitellut Roberto Luongo on valmis kauteen, mutta tuo ikävä nivusvamma tuo pienet kysymykset Luongon ympärille, vaikka hänen pitäisikin olla kunnossa. Luongon tuoreita kuulumisia kertoili Vancouver Province.
Yksi asia tuossa jutussa pisti tilastosilmiini erityisesti:
During the past three years, Luongo's toughest month has been October. He is 16-17 with a 2.89 GAA and a .902 save percentage. This time, he's coming off a groin injury and more two weeks off between games.
Saapa nähdä miten Luongo taas avaa kautensa. Hänellä on ollut aina hitaat kauden alut ja se voi olla sitä tänäkin vuonna.
***
Manitoba avasi kautensa tiukalla pelillä yhtä AHL:n ennakkoon kovinta vastustajaansa Peoriaa vastaan vieraissa. Moose oli pelissä kolmannessa erässä 3-1 tappiolla, mutta nousi komeasti 3-4 voittoon. Huonon kuvan itsestään harjoitusleirillä antanut puolustaja Evan Oberg teki kaksi maalia, toinen nuori puolustaja Kevin Connauton teki uransa ensimmäisessä AHL-pelissä maalin ja yhden maalin iski toinen uusi Moosen pelaaja Victor Oreskovich. Cody Hodgson jäi pisteittä, mutta Jordan Schroeder syötti kolme osumaa. Lee Sweatt oli Moosen ahkerin laukoja kuudella laukauksella. Tambellini ja Parent puuttuivat riveistä.
Moustache Dave #44
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Canucks
Lyhyesti kaudenavauksesta:
- Canucks avasi 40-vuotisjuhlakautensa 1-2 rankkaritappiolla Kingseille. Henrik Sedin nimettiin alkuseremonioissa kapteeniksi. A-kirjaimet menivät Daniel Sedinille, Keslerille, Malhotralle ja Bieksalle.
- Hamhuisilta, Ballardilta ja Edleriltä hyvää peliä, myös Malhotran voisi lisätä onnistujiin. Bieksa ei vakuuttanut. Keslerin ja Torresin kemiat eivät oikein näyttäneet toimivan. Kesler kaksosten kanssa YV:llä ei myöskään oikein toiminut. Burrowsia kaivattaisiin selkeästi… Niin ja Luongo ei osaa edelleenkään torjua rankkareita (vaikka muuten hyvin pelasikin).
- Bolducilta nyrjähti nilkka ja hän joutuu olemaan alustavien arvioiden mukaan ainakin kuusi viikkoa sivussa, huonoa tuuria, kun juuri sai viimekauden loukkaantumisen jälkeen taisteltua pelipaikan itselleen. Raymond on myös jättänyt treenit väliin saatuaan kiekon käteen, mutta pystynee pelaamaan. Bolducin tilalle kokoonpanoon noussee Tambellini.
***
Mooselle toinen voitto putkeen, Hannu Toivosen Rockford kaatui 5-2. Lee Sweatt oli pelin ykköstähti tehoilla 1+2. Schroeder johtaa Moosen pistepörssiä tehoilla 0+4, Hodgsonilla edelleen pistetili avaamatta.
- Canucks avasi 40-vuotisjuhlakautensa 1-2 rankkaritappiolla Kingseille. Henrik Sedin nimettiin alkuseremonioissa kapteeniksi. A-kirjaimet menivät Daniel Sedinille, Keslerille, Malhotralle ja Bieksalle.
- Hamhuisilta, Ballardilta ja Edleriltä hyvää peliä, myös Malhotran voisi lisätä onnistujiin. Bieksa ei vakuuttanut. Keslerin ja Torresin kemiat eivät oikein näyttäneet toimivan. Kesler kaksosten kanssa YV:llä ei myöskään oikein toiminut. Burrowsia kaivattaisiin selkeästi… Niin ja Luongo ei osaa edelleenkään torjua rankkareita (vaikka muuten hyvin pelasikin).
- Bolducilta nyrjähti nilkka ja hän joutuu olemaan alustavien arvioiden mukaan ainakin kuusi viikkoa sivussa, huonoa tuuria, kun juuri sai viimekauden loukkaantumisen jälkeen taisteltua pelipaikan itselleen. Raymond on myös jättänyt treenit väliin saatuaan kiekon käteen, mutta pystynee pelaamaan. Bolducin tilalle kokoonpanoon noussee Tambellini.
***
Mooselle toinen voitto putkeen, Hannu Toivosen Rockford kaatui 5-2. Lee Sweatt oli pelin ykköstähti tehoilla 1+2. Schroeder johtaa Moosen pistepörssiä tehoilla 0+4, Hodgsonilla edelleen pistetili avaamatta.
Kingsia vastaan Canucks oli peliä vienyt joukkue, mutta Quick, Vancouverin tehottomuus ja pari huonoon paikkaan tullutta jäähyä vesittivät haaveet täydestä pistepotista. Rankuilla käännettiin sitten kohtalaisen hyvä kauden avausesitys tappioksi ja sen kautta fanit ovat jo jonkinlaisessa paniikissa.
Bieksa pelasi Hammerin parina ajoittain jopa ihan hyvin, ja sitten... ei peliä ilman pään pyörittelyä ja silmien sulkemista hänen takia. Nyt hän meni ottamaan jatkoajalla hyökkäyspäässä estämisjäähyn - Kings pääsi 4-3 ylivoimalle ja laukoi sen aikana kuusi kertaa, mutta ei onnistunut ratkaisemaan peliä vielä siinä vaiheessa Luongon ansiosta. Jos olisi onnistunut, mies olisi saanut taas kerran kiitosta.
Hyökkäyksessä Kesler pelasi tosiaan Sedinien kanssa ylivoimat ja pelasi kokonaisuutena yllättävän (vaikka olikin vasta avauspeli) huonon pelin: hän ei sopinut ainakaan tuon ensimmäisen pelin perusteella tuohon ylivoimaan Kaksosten kanssa, hän hävisi harvinaisesti aloituksensa (44%), tyhmä kolmannen erän jäähy päästi Kingsin ylivoimalle ja tasoittamaan pelin ja kruunuksi hän epäonnistui vielä rankussaan. Eli häneltä nähtiin iso rooli pelin lopputuloksessa ja valitettavasti väärin päin...
Malhotra oli tosiaan hyvä ja silmiinpistävää oli miehen saama alivoimavastuu - peräti kuusi ja puoli minuuttia alivoimaa kun muut alivoiman avainhyökkääjät pelasivat sellaista reilua kolmea minuuttia alivoimaa. Muista uusista hyökkääjistä Schaefer oli myös apu alivoimille, mutta Torresilta nähtiin aika mitään saamaton ottelu. Nelosen sentteri Bolduc oli mielestäni hyvä roolissaan, joten harmi, jos hän joutuu olemaan heti pitkään sivussa.
Onkohan tuo Vancouverin nelossentterin rooli jotenkin noiduttu, kun ukot eivät pysy kasassa (Johnson, Bolduc, Rypien) tai pelaavat muuten alle "valtavien odotusten" (Nonisin haut eliittiluokan nelosen senttereiksi, Chouinard ja Santala)?
Loukkaantuneiden lista alkaa taas heti täyttyä, kun Salon, Burrowsin ja Rypienin lisäksi Bolduc ja Raymond(?) kärsivät kolhuista. Ihan kohtalainen saldo, mahdollisesti (Raymond saattaa pelata) viisi pelaajaa heti sivussa ensimmäisen pelin jälkeen, mutta eipä noissa loukkaantumisissa mitään uutta ole ja toisaalta Salo, Burrows ja Rypien ovat jo kesän/harjoitusleirin tuotoksia (jos sillä nyt jotain merkitystä on missä vaiheessa he loukkaantuvat).
Lopulta aika odotettu kapteenin valinta - otetaan kippariksi joukkueen viime kauden suurin tähti. Tuo alleviivattu kohta kertoo ehkä osaltaan siitä, miksi tuo kolmonen pelaa vielä Vancouverissa. Ja tietysti se kätisyyskin...Lyhyesti kaudenavauksesta:
- Canucks avasi 40-vuotisjuhlakautensa 1-2 rankkaritappiolla Kingseille. Henrik Sedin nimettiin alkuseremonioissa kapteeniksi. A-kirjaimet menivät Daniel Sedinille, Keslerille, Malhotralle ja Bieksalle.
Näistä kaikista samaa mieltä. Puolustus oli mielestäni kokonaisuutena oikein hyvä. Uudet pakit Hamhuis ja Ballard onnistuivat hienosti, Edler ja Ehrhoff pelasivat hyvin ja Albertsia ei huomannut, joten häneltäkin nähtiin hyvä peli. Ballardin peliaikaa voisi otteiden perusteella nostaa, mutta hän on kuulemma vielä vähän keskenkuntoinen lonkkaleikkauksen vuoksi, joten alkukausi mennee hieman pienemmillä minuuteilla.Moustache Dave #44 kirjoitti:- Hamhuisilta, Ballardilta ja Edleriltä hyvää peliä, myös Malhotran voisi lisätä onnistujiin. Bieksa ei vakuuttanut. Keslerin ja Torresin kemiat eivät oikein näyttäneet toimivan. Kesler kaksosten kanssa YV:llä ei myöskään oikein toiminut. Burrowsia kaivattaisiin selkeästi… Niin ja Luongo ei osaa edelleenkään torjua rankkareita (vaikka muuten hyvin pelasikin).
Bieksa pelasi Hammerin parina ajoittain jopa ihan hyvin, ja sitten... ei peliä ilman pään pyörittelyä ja silmien sulkemista hänen takia. Nyt hän meni ottamaan jatkoajalla hyökkäyspäässä estämisjäähyn - Kings pääsi 4-3 ylivoimalle ja laukoi sen aikana kuusi kertaa, mutta ei onnistunut ratkaisemaan peliä vielä siinä vaiheessa Luongon ansiosta. Jos olisi onnistunut, mies olisi saanut taas kerran kiitosta.
Hyökkäyksessä Kesler pelasi tosiaan Sedinien kanssa ylivoimat ja pelasi kokonaisuutena yllättävän (vaikka olikin vasta avauspeli) huonon pelin: hän ei sopinut ainakaan tuon ensimmäisen pelin perusteella tuohon ylivoimaan Kaksosten kanssa, hän hävisi harvinaisesti aloituksensa (44%), tyhmä kolmannen erän jäähy päästi Kingsin ylivoimalle ja tasoittamaan pelin ja kruunuksi hän epäonnistui vielä rankussaan. Eli häneltä nähtiin iso rooli pelin lopputuloksessa ja valitettavasti väärin päin...
Malhotra oli tosiaan hyvä ja silmiinpistävää oli miehen saama alivoimavastuu - peräti kuusi ja puoli minuuttia alivoimaa kun muut alivoiman avainhyökkääjät pelasivat sellaista reilua kolmea minuuttia alivoimaa. Muista uusista hyökkääjistä Schaefer oli myös apu alivoimille, mutta Torresilta nähtiin aika mitään saamaton ottelu. Nelosen sentteri Bolduc oli mielestäni hyvä roolissaan, joten harmi, jos hän joutuu olemaan heti pitkään sivussa.
Onkohan tuo Vancouverin nelossentterin rooli jotenkin noiduttu, kun ukot eivät pysy kasassa (Johnson, Bolduc, Rypien) tai pelaavat muuten alle "valtavien odotusten" (Nonisin haut eliittiluokan nelosen senttereiksi, Chouinard ja Santala)?
Loukkaantuneiden lista alkaa taas heti täyttyä, kun Salon, Burrowsin ja Rypienin lisäksi Bolduc ja Raymond(?) kärsivät kolhuista. Ihan kohtalainen saldo, mahdollisesti (Raymond saattaa pelata) viisi pelaajaa heti sivussa ensimmäisen pelin jälkeen, mutta eipä noissa loukkaantumisissa mitään uutta ole ja toisaalta Salo, Burrows ja Rypien ovat jo kesän/harjoitusleirin tuotoksia (jos sillä nyt jotain merkitystä on missä vaiheessa he loukkaantuvat).
Schroederin ja Sweattin AHL-avaukset ovat olleet tosiaan tehokkaita ja myös ensimmäisiä luistimenvetojaan AHL:ssa pelaava tulokaspuolustaja Kevin Connauton on aloittanut toivotun tehokkaasti - kaksi peliä ja kaksi maalia.Moustache Dave #44 kirjoitti:Mooselle toinen voitto putkeen, Hannu Toivosen Rockford kaatui 5-2. Lee Sweatt oli pelin ykköstähti tehoilla 1+2. Schroeder johtaa Moosen pistepörssiä tehoilla 0+4, Hodgsonilla edelleen pistetili avaamatta.
Muista uusista hyökkääjistä Schaefer oli myös apu alivoimille, mutta Torresilta nähtiin aika mitään saamaton ottelu.
Eikös ollut juuri Torres, joka hankki kotijoukkueelle yhden vai peräti kaksi ylivoimaa? Ja kun sen lisäksi ehti taklaamaan kahdesti, niin hoiti oman hommansa hyvin.
Mason Raymond on malliesimerkki pelaajasta, joka ei ole mikään fyysinen pelaaja, mutta silti pelottaa puolustajia. Kiekollisena sairaan nopea ja onnistuessaan saa pakin näyttämään todella naurettavalta.
Niin no, riippuu tietysti siitä mitä Torresilta odottaa ja mitä pitää hyvänä pelinä. Hän aloitti hyvin, hankki Canucksille ensimmäisen ylivoiman, syötti pari hyvää syöttöä ja taklasi pari kovaa taklausta, mutta lopetti tuon alun jälkeen. Toisen erän alun jälkeen ei nähty enää taklauksia ja koko pelissä hän ei laukonut kertaakaan. Hansen ottikin kolmannessa erässä Torresin paikan Keslerin ketjussa. Minä olisin odottanut Torresilta enemmän vaarallisuutta nimenomaan hyökkäyspäähän, kun paikkana oli top6-hyökkääjä ja ylivoimavastuuta tuli.Eikös ollut juuri Torres, joka hankki kotijoukkueelle yhden vai peräti kaksi ylivoimaa? Ja kun sen lisäksi ehti taklaamaan kahdesti, niin hoiti oman hommansa hyvin.
Mutta ehkä tuo mitään sanomaton on väärä sana kuvaamaan Torresia. Ehkä hän oli enemmänkin epätasainen. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että nähtiin häneltä hyvääkin ja jos nuo pari taklausta ja jäähyn saaminen vastustajalle reiluun erään riittää top-6 hyökkääjälle, niin sitten hän hoiti oman hommansa hyvin. Pitää vaan toivoa, että hän olisi seuraavassa pelissä tasaisempi ja ennen kaikkea niin, että pitäisi yllä tuon Kings-pelin alun tason.
Samaa mieltä tästä kokonaisuutena. Raymond on saanut lisää voimaa varteen parin viime kauden aikana ja enää häntä ei siirretä edes niin kovin helposti pois tilanteista, mutta ei hän ole tosiaan todellakaan mikään fyysinen pelaaja. Silloin kun hän saa edes vähän vapaata kaistaa, tulee yleensä vähintäänkin vaarallinen tilanne.heikkik kirjoitti:Mason Raymond on malliesimerkki pelaajasta, joka ei ole mikään fyysinen pelaaja, mutta silti pelottaa puolustajia. Kiekollisena sairaan nopea ja onnistuessaan saa pakin näyttämään todella naurettavalta.
Mutta ehkä tuo mitään sanomaton on väärä sana kuvaamaan Torresia. Ehkä hän oli enemmänkin epätasainen. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että nähtiin häneltä hyvääkin ja jos nuo pari taklausta ja jäähyn saaminen vastustajalle reiluun erään riittää top-6 hyökkääjälle, niin sitten hän hoiti oman hommansa hyvin. Pitää vaan toivoa, että hän olisi seuraavassa pelissä tasaisempi ja ennen kaikkea niin, että pitäisi yllä tuon Kings-pelin alun tason.
Oilersissa Torres oli nimenomaan epätasainen. No, ehkä pelin sisällä ei välttämättä näkynyt suuria heilahduksia, mutta pelien välillä sitäkin enemmän. Raffi tuli tunnetuksi kaverina, joka saattoi pelata yhden aivan unelmapelin tehden pari maalia, taklaten ja puolustaen hienosti, mutta kadoten sitten seuraaviksi 15 peliksi massaan aivan täydellisesti. Todella turhauttavaa seurata sellaista, kun tiedossa on mihin kaveri parhaimmillaan pystyy, mutta ei vaan pelaa sillä tasolla. Tosin tästähän nyt on jo muutama kausi aikaa enkä tarkemmin ole seurannut millaista se Torresin suorittaminen nykyään on.
Moustache Dave #44
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Canucks
Canucks otti kauden avausvoittonsa, viiden ex-Canucksin tähdittämästä Floridasta, nihkeässä kolmen räkämaalin pelissä lukemin 2-1.
- Ykkösketjun, vahvan puolustuksen ja Luongon varassa mentiin; Daniel 2+0, Henrik 0+2, Sammy 0+2, Luongo 41 torjuntaa. Yksi maalin takana seikkailu oli Luongolle kostautua… Tuo kiekonkäsittely ja rankkarit näyttää olevan heikkous edelleen.
- Torres oli pudotettu kolmoseen, Hansen nostettu kakkosketjuun. Kesler pääsi sentään maalipaikoille, mutta jotenkin kohmeessa tuo kakkosketju on.
- Tambellini korvasi loukkaantuneen Bolducin nelosen sentterinä ja treenasi tätä varten Malhotran kanssa aloituksia ennen peliä. Eipä Tambellini pelissä kuitenkaan ottanut kuin yhden aloituksen, jonka hävisi.
- Bernierin kanssa Floridan nelosketjussa koohottanut Hordichuk ei saavuttanut 1000 jäähyminuutin rajapyykkiä entistä seuraansa vastaan (kaksi minuuttia puuttuu), Florida ei ottanut pelissä ainuttakaan jäähyä.
Aika sekavaa tuo Panthers-peli tosiaan oli. Vancouver otti pisteet siitä lähinnä Luongon ja hyviä otteita jatkaneen puolustuksensa turvin, sillä hyökkääjät eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta mitenkään säväyttäneet. Vancouver on rakentamassa kirkkoaan puolustuksen kautta ja hyvä niin, sillä kuudesta pakista oikeastaan puolet on uusia miehiä. Alberts tosin kävi kääntymässä viime kaudella parissa pelissä kentällä/jäähyaitiossa, mutta tuo visiitti oli niin lyhyt, että hänkin on käytännössä uusi mies ja vasta opettelemassa talon tavoille.
Tuollainen 50%:n vaihtuvuus puolustuksessa näkyy tietysti sekavuutena koko joukkueen tekemisessä tässä vaiheessa - etenkin kun harjoituspeleissäkin pakka eli O'Brienin, Romen ja Sweattin pelatessa säännöllisesti vielä voimakkaasti. Ennen kaikkea pakkien ja hyökkääjien keskinäinen pelaaminen ja toistensa tukeminen on hakemista. Onneksi alakerran yksilöt ovat onnistuneet tehtävissään toistaiseksi hyvin ja esimerkiksi Hammer on ollut jopa parempi, mitä edes odotin hänen olevan.
Hyökkäyksessä palaset olivat kuitenkin vielä enemmän sekaisin. Sedinit eivät pelanneet lähellekään parasta iltaansa, mutta saivat tehtyä molemmat maalit - kertoo heidän tasostaan, kun he heille huonollakin pelillä pystyvät kääntämään pelejä. Kakkosketju loi ykköstä enemmän paikkoja, mutta ei onnistunut pääsemään taululle. Ketjun yhteispeli on hakusessa vielä ja Keslerin kauden alku on ollut vaatimaton. Hansenin vauhti, energia ja yritys oli hyvää kakkosen laidassa, mutta hän ei vaan sovi taidoiltaan (ja pelisilmältään) tuohon paikkaan mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla ja se vähän sotki yhteispeliä. Juutti kuuluisikin mielestäni kolmoseen rikkovaan rooliin, jossa hän on nopeana ja kovana työntekijänä kahteen suuntaan vahva.
Kolmosketjun sentteri Malhotran puolustuspeliä on ilo katsella. Mies on niin älykäs sijoittumaan, varman oloinen kiekollisena paineen alla ja erinomainen aloittaja (Floridaa vastaan 71%), että minulle tulee tänne saakka turvallinen tunne, kun hän on kentällä. Erittäin hyvä hankinta kolmosen keskustaan Vancouverille. Laiturit Schaefer ja Torres pelaavat väläyksittäin hyvin, mutta he hakevat paikkaansa vielä ja tällä hetkellä ketjun peli ei toimi yhdessä. Nelonen olikin sitten varsin ihmeellinen koostumus, sillä Tambellinin heittämistä ketjun sentteriksi pitää ihmetellä - hän pelasi sentterinä, vaikka ei ole sentteri ja siksi ketjua ei paljon yhdessä edes nähty.
Hyökkäyksessä ei siis toiminut mielestäni mikään ketju Floridaa vastaan, joten voittoon pitää olla tyytyväinen. Pakkiparit tuntuvatkin löytävän kaiken myllerryksen keskellä kemiansa jopa paremmin kuin hyökkäys, mihin en olisi uskonut ennen kauden alkua. Ketjujen koostumuksia haetaan jatkossakin, sillä nykyisellään palaset eivät ole loksahtaneet ja V hakee tapansa mukaan sopivia pareja ja reagoi voimakkaasti jos kokee tarvetta.
Minä haluaisin nähdä seuraavassa pelissä Tambellinin kakkosketjun laidassa ja Hansenin kolmosessa, jonne hän sopii paremmin kuin kakkosketjuun. Schaefer voisi siinä tapauksessa pudota neloseen Glassin tilalle. Glass sairasteli ennen kauden alkua jotakin kurkkuvirusta ja hän ei ole ollut ihan täysillä mukana. Nelosketjun sentterinä voisi puolestani toimia käytännössä Malhotra tai Kesler, ellei Rypien ole kunnossa. Turha sitä paikkaa on ainakaan millään Tambellinilla täyttää, kun hänellä ei ole selvästikään palikat hallussa sentterinä.
Kokonaisuutena Vancouver elää normaaliakin kauden alkua enemmän vielä, mutta joukkueella on niin hyvin yksilötaitoa, että pisteitä on tullut isollakin hakemisella. Kolme pistettä kahdesta ensimmäisestä pelistä on ihan hyvä saldo siihen nähden, kuinka paljon tuo Florida-peli jätti toivomisen varaa ketjujen toimimisen suhteen ja kuinka monta maalia Canucks on onnistunut tekemään alkukaudella yhteensä.
Tuollainen 50%:n vaihtuvuus puolustuksessa näkyy tietysti sekavuutena koko joukkueen tekemisessä tässä vaiheessa - etenkin kun harjoituspeleissäkin pakka eli O'Brienin, Romen ja Sweattin pelatessa säännöllisesti vielä voimakkaasti. Ennen kaikkea pakkien ja hyökkääjien keskinäinen pelaaminen ja toistensa tukeminen on hakemista. Onneksi alakerran yksilöt ovat onnistuneet tehtävissään toistaiseksi hyvin ja esimerkiksi Hammer on ollut jopa parempi, mitä edes odotin hänen olevan.
Hyökkäyksessä palaset olivat kuitenkin vielä enemmän sekaisin. Sedinit eivät pelanneet lähellekään parasta iltaansa, mutta saivat tehtyä molemmat maalit - kertoo heidän tasostaan, kun he heille huonollakin pelillä pystyvät kääntämään pelejä. Kakkosketju loi ykköstä enemmän paikkoja, mutta ei onnistunut pääsemään taululle. Ketjun yhteispeli on hakusessa vielä ja Keslerin kauden alku on ollut vaatimaton. Hansenin vauhti, energia ja yritys oli hyvää kakkosen laidassa, mutta hän ei vaan sovi taidoiltaan (ja pelisilmältään) tuohon paikkaan mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla ja se vähän sotki yhteispeliä. Juutti kuuluisikin mielestäni kolmoseen rikkovaan rooliin, jossa hän on nopeana ja kovana työntekijänä kahteen suuntaan vahva.
Kolmosketjun sentteri Malhotran puolustuspeliä on ilo katsella. Mies on niin älykäs sijoittumaan, varman oloinen kiekollisena paineen alla ja erinomainen aloittaja (Floridaa vastaan 71%), että minulle tulee tänne saakka turvallinen tunne, kun hän on kentällä. Erittäin hyvä hankinta kolmosen keskustaan Vancouverille. Laiturit Schaefer ja Torres pelaavat väläyksittäin hyvin, mutta he hakevat paikkaansa vielä ja tällä hetkellä ketjun peli ei toimi yhdessä. Nelonen olikin sitten varsin ihmeellinen koostumus, sillä Tambellinin heittämistä ketjun sentteriksi pitää ihmetellä - hän pelasi sentterinä, vaikka ei ole sentteri ja siksi ketjua ei paljon yhdessä edes nähty.
Hyökkäyksessä ei siis toiminut mielestäni mikään ketju Floridaa vastaan, joten voittoon pitää olla tyytyväinen. Pakkiparit tuntuvatkin löytävän kaiken myllerryksen keskellä kemiansa jopa paremmin kuin hyökkäys, mihin en olisi uskonut ennen kauden alkua. Ketjujen koostumuksia haetaan jatkossakin, sillä nykyisellään palaset eivät ole loksahtaneet ja V hakee tapansa mukaan sopivia pareja ja reagoi voimakkaasti jos kokee tarvetta.
Minä haluaisin nähdä seuraavassa pelissä Tambellinin kakkosketjun laidassa ja Hansenin kolmosessa, jonne hän sopii paremmin kuin kakkosketjuun. Schaefer voisi siinä tapauksessa pudota neloseen Glassin tilalle. Glass sairasteli ennen kauden alkua jotakin kurkkuvirusta ja hän ei ole ollut ihan täysillä mukana. Nelosketjun sentterinä voisi puolestani toimia käytännössä Malhotra tai Kesler, ellei Rypien ole kunnossa. Turha sitä paikkaa on ainakaan millään Tambellinilla täyttää, kun hänellä ei ole selvästikään palikat hallussa sentterinä.
Kokonaisuutena Vancouver elää normaaliakin kauden alkua enemmän vielä, mutta joukkueella on niin hyvin yksilötaitoa, että pisteitä on tullut isollakin hakemisella. Kolme pistettä kahdesta ensimmäisestä pelistä on ihan hyvä saldo siihen nähden, kuinka paljon tuo Florida-peli jätti toivomisen varaa ketjujen toimimisen suhteen ja kuinka monta maalia Canucks on onnistunut tekemään alkukaudella yhteensä.
Juttujen mukaan samanlaista vuoristorataa se on ollut edelleen. Onneksi Torres on alustavasti vasta hyökkäyksen kahdeksanneksi tai yhdeksänneksi tärkein hyökkääjä, joten varaa pieneen alamäkiajoonkin on aina välillä, jos vaa'an toisella puolella nähtäisiin noita erittäin hyviä iltoja. Tosin valmennus ei ole välttämättä kanssani samaa mieltä tuosta varasta, ja kyllähän se turhauttaa, jos/kun pelaaja on epätasainen ja pystyy pelaamaan parhaimmillaan unelmapeliä, mutta katoaa kuvasta useina muina iltoina.TAM kirjoitti:Todella turhauttavaa seurata sellaista, kun tiedossa on mihin kaveri parhaimmillaan pystyy, mutta ei vaan pelaa sillä tasolla. Tosin tästähän nyt on jo muutama kausi aikaa enkä tarkemmin ole seurannut millaista se Torresin suorittaminen nykyään on.
Viimeksi muokattu:
Hiisi_van_Holten
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
En kerkeä mitään kunnon raporttia kirjoittamaan, mutta pistään muutama viiva kauden alusta:
- Luongo on ollut mahtava. Mm. Kevin Weekes kommentoi, että mies on Melansonin kanssa muuttanut torjuntatyyliään ja esimerkiksi "salibänbyndy" maalivahtitorjunta asentoa (polvillaan etutolppaa pitäen) ei ole juuri enää näkynyt. Tämä on näkynyt mm. parempa poikittaisliikkeenä, jota hän demonstroi mm. erinomaisella pelillä Losia vastaan jatkoajan alivoimassa. Mielestäni tämä asia on kerännyt liian vähän huomiota Canucks-fanien kirjoittelussa. Henkilökohtaisesti pidän todella paljon Luin uudistetusta torjunta tyylistä. Luongo on ekojen pelien perusteella unelma-vireessä, jonka aikana häntä on lähes mahdotonta ohittaa suoralla laukauksella (ei vielä yhtään tällä kaudella).
- Ballard ja Hamhuis. Rakastan molempien peliä. Äärimmäisen fiksua ja hyvin luistelevaa, fyysistä peliä. Hamhuis on kiekon kanssa jäätävän rauhallinen tiukoissakin tilanteissa ja esim. Tuo syöttö Samuelssonille 2-1 maalissa oli hieno osoitus maltista. Ballardin luistelua on taas todella upea katsella, nousi heti suosikkipelaajieni joukkoon.
- AV on toiminut hienosti.
- Peli on ollut mielestäni yllättävän fyysistä ajankohdan huomioon ottaen. Pitkälti tämän ansiosta pelejä on ollut kaikesta huolimatta ollut ihan mukava seurata. Malhotra on todellakin hieno hankinta kuten nuck sanoi, voin vain kuvitella kuinka hieno mies hän on keväällä laitettavaksi boksiin esim. johtoa suojelemaan.
- Luongo on ollut mahtava. Mm. Kevin Weekes kommentoi, että mies on Melansonin kanssa muuttanut torjuntatyyliään ja esimerkiksi "salibänbyndy" maalivahtitorjunta asentoa (polvillaan etutolppaa pitäen) ei ole juuri enää näkynyt. Tämä on näkynyt mm. parempa poikittaisliikkeenä, jota hän demonstroi mm. erinomaisella pelillä Losia vastaan jatkoajan alivoimassa. Mielestäni tämä asia on kerännyt liian vähän huomiota Canucks-fanien kirjoittelussa. Henkilökohtaisesti pidän todella paljon Luin uudistetusta torjunta tyylistä. Luongo on ekojen pelien perusteella unelma-vireessä, jonka aikana häntä on lähes mahdotonta ohittaa suoralla laukauksella (ei vielä yhtään tällä kaudella).
- Ballard ja Hamhuis. Rakastan molempien peliä. Äärimmäisen fiksua ja hyvin luistelevaa, fyysistä peliä. Hamhuis on kiekon kanssa jäätävän rauhallinen tiukoissakin tilanteissa ja esim. Tuo syöttö Samuelssonille 2-1 maalissa oli hieno osoitus maltista. Ballardin luistelua on taas todella upea katsella, nousi heti suosikkipelaajieni joukkoon.
- AV on toiminut hienosti.
- Peli on ollut mielestäni yllättävän fyysistä ajankohdan huomioon ottaen. Pitkälti tämän ansiosta pelejä on ollut kaikesta huolimatta ollut ihan mukava seurata. Malhotra on todellakin hieno hankinta kuten nuck sanoi, voin vain kuvitella kuinka hieno mies hän on keväällä laitettavaksi boksiin esim. johtoa suojelemaan.
Luongo on ollut tosiaan erittäin hyvä kahdessa ensimmäisessä pelissä. Floridaa vastaan mies olisi luultavasti pelannut nollan, ellei Edlerille olisi sattunut ikävää onnettomuutta omassa päässä. Luongon vahvojen otteiden takana voi olla kapteenin asemasta luopuminen, uusi ja täysiaikainen maalivahtivalmentaja Malanson (joka on parantanut paria pienempää asiaa Luongon pelissä) ja miehen parantunut fysiikka.Luongo on ekojen pelien perusteella unelma-vireessä, jonka aikana häntä on lähes mahdotonta ohittaa suoralla laukauksella (ei vielä yhtään tällä kaudella).
Luongo kertoi kauden alla pyöräilleensä kesällä 1800 kilometriä ja keskittyneensä ravintopuoleen aikaisempaa enemmän. Painoa hävisi tuon harjoittelun seurauksena useita kiloja ja hän toivoi tuon näkyvän nopeudessa (mikä onkin näkynyt esimerkiksi noissa sivuttaisliikkeissä - toki yhdessä tuon tekniikan kanssa, parantunut fysiikka mahdollistaa tuon pelaamisen vain paremmin kuin ennen).
Unquestionably, the eight pounds Roberto Luongo has dropped since the end of last season has something to do with the 1,800 kilometres he put on his new road bike over the last three months. But there was also a plan in place.
"I wanted to lose a little bit of weight and try to get a little bit quicker," said Luongo, following the Canucks' first one-ice workout of the three-day camp here. "In the summer I was pretty intensive with my food and nutrition. I worked with my trainer back in Florida (Manny Mair) I had my meals prepared in advance this year so I knew exactly what I was eating. I feel great, feel light, I kind of like how I look, too, so it's all positive. If I'm able to move quicker in the net, it'll be well worth it."
"I was at that weight three or four years ago," said Luongo. "I put on some muscle and gained a few pounds, but I think nutrition is really the key. When you put good food in your body, sometimes you feel better -- mostly things like egg whites and brown rice."
Luongo added he's not concerned about losing any strength with the weight loss.
"Even though I'm lighter this year I was still pushing the same weights [in testing]," he said.
Tuo fyysisyys on parantunut pykälällä taklausten kautta, kuten odottaa sopikin ennen kautta kun katsoi muutoksia kokoonpanossa (vertailussa taklausvoima viime kauteen nähden eri pelipaikoilla):Hiisi_van_Holten kirjoitti:- Peli on ollut mielestäni yllättävän fyysistä ajankohdan huomioon ottaen. Pitkälti tämän ansiosta pelejä on ollut kaikesta huolimatta ollut ihan mukava seurata. Malhotra on todellakin hieno hankinta kuten nuck sanoi, voin vain kuvitella kuinka hieno mies hän on keväällä laitettavaksi boksiin esim. johtoa suojelemaan.
Malhotra >> Wellwood
Bolduc/Rypien > Johnson
Glass > Hordichuk
Schaefer > Demitra
Torres <-> Bernier
Hammer > Mitchell
Ballard >> Salo
Alberts > O'Brien
Joukkue on pysynyt kärkiketjujen osalta samana kuin viime kaudella (Burrows tosin puuttuu vielä tällä hetkellä), mutta saanut joka puolelle muuten juuri lisää taklausvoimaa. Tuo näkyy nyt otteissa.
***
Ensi yönä olisi vastassa surkeasti kauden aloittanut Anaheim. Ducks on aloittanut kauden ehkä historiansa huonoiten, mutta nyt joukkue pääsee ensimmäistä kertaa kotijäälle ja mikä olisi parempi paikka aloittaa nousu kuin tämä kauden ensimmäinen kotipeli?
Toistaiseksi Bobby Ryan, Ryan Getzlaf, Corey Perry ja Jason Blake ovat tehneet yhteensä nolla pistettä, laukoneet 31 laukausta, ottaneet 52 jäähyminuuttia ja keränneet tehosaldoon -12 lukeman. Kysymys kuuluu, kuka uskoo noiden miesten jatkavan tuolla tasolla pitkään? Entä kuka uskoo, että Ducks ei tulisi todella vihaisesti ja keskittyneesti juuri tähän peliin? Minä veikkaan, että Vancouver joutuu aamuyöllä kovaan testiin.
***
Edit: Manitoban sivujen juttua Cody Hodgsonista.
Moustache Dave #44
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Canucks
Kalifornian turneelta Canuckseille kaksi tappiota, joiden jälkeen kotivoitto Carolinasta. Hienosti kauden aloittanut Keith Ballard sai Kings-pelissä aivotärähdyksen ja on toistaiseksi sivussa, paluuaikataulusta ei ole mitään tietoa. Pelejä näkemättä ei viitsisi hirveästi kritisoida, mutta on tuo Bieksa kyllä hyvin esillä highlighteissa, aina kun kiekkoa kaivetaan Canucks-maalista.
Heikkojen vieraspelien ja Ballardin loukkaantumisen takia Vigneault oli arponut kokoonpanon uusiksi Carolina peliin. Sedinien laidalla luisteli Mason Raymond, Keslerin laidoilla Tambellini ja Hansen, Samuelsson oli pudonnut Malhotran ja Torresin seuraksi kolmoseen, nelosessa Schaefer, Glass ja Desbiens, Rypien oli pudonnut kokoonpanosta. Maalilla Schneider otti kauden ensimmäisen voittonsa ja Aaron Rome korvasi Ballardin puolustuksessa.
Paperilla hieman oudonnäköiset kentät toivat voiton ja maaleja tuli laajalta rintamalta, joten tiedä vaikka noilla jatkettaisiin. Toivotaan, että Raymondin ja Keslerin peli kauden avausmaalien myötä aukenisi.
Seuraavaksi kaksi vieraspeliä, tiistaina Minnesota ja heti keskiviikkona Chicago. Kävisiköhän tässä niin, että Schneider saisi jatkaa Minnesota pelin ja Luongo laitetaan selkä-selkä peliin kaivamaan kiekkoja selkänsä takaa, kun levänneet Hawksit ryöpyttävät valaspaitoja.
***
Moose hävisi molemmat kotipelinsä Grand Rapidsia vastaan viikonloppuna (0-1 ja 2-3). Lee Sweatt teki jälkimmäisessä pelissä maalin ja nousi Moosen pörssikärkeen, muut ”nimimiehet” jäivät pisteittä. Grand Rapidsin Ilari Filppula teki ensimmäisen AHL-maalinsa tuossa jälkimmäisessä pelissä.
Heikkojen vieraspelien ja Ballardin loukkaantumisen takia Vigneault oli arponut kokoonpanon uusiksi Carolina peliin. Sedinien laidalla luisteli Mason Raymond, Keslerin laidoilla Tambellini ja Hansen, Samuelsson oli pudonnut Malhotran ja Torresin seuraksi kolmoseen, nelosessa Schaefer, Glass ja Desbiens, Rypien oli pudonnut kokoonpanosta. Maalilla Schneider otti kauden ensimmäisen voittonsa ja Aaron Rome korvasi Ballardin puolustuksessa.
Paperilla hieman oudonnäköiset kentät toivat voiton ja maaleja tuli laajalta rintamalta, joten tiedä vaikka noilla jatkettaisiin. Toivotaan, että Raymondin ja Keslerin peli kauden avausmaalien myötä aukenisi.
Seuraavaksi kaksi vieraspeliä, tiistaina Minnesota ja heti keskiviikkona Chicago. Kävisiköhän tässä niin, että Schneider saisi jatkaa Minnesota pelin ja Luongo laitetaan selkä-selkä peliin kaivamaan kiekkoja selkänsä takaa, kun levänneet Hawksit ryöpyttävät valaspaitoja.
***
Moose hävisi molemmat kotipelinsä Grand Rapidsia vastaan viikonloppuna (0-1 ja 2-3). Lee Sweatt teki jälkimmäisessä pelissä maalin ja nousi Moosen pörssikärkeen, muut ”nimimiehet” jäivät pisteittä. Grand Rapidsin Ilari Filppula teki ensimmäisen AHL-maalinsa tuossa jälkimmäisessä pelissä.
Viimeksi muokattu:
Kävisiköhän tässä niin, että Schneider saisi jatkaa Minnesota pelin ja Luongo laitetaan selkä-selkä peliin kaivamaan kiekkoja selkänsä takaa, kun levänneet Hawksit ryöpyttävät valaspaitoja.
Täällä odotellaan tuota Nucks-peliä jo tosissaan. "Levänneillä" jaloilla onkin oikein hyvä lähteä tuohon peliin, varsinkin kun se pelataan UC:ssä. Viides peli Hawkseille viikon sisään, joten on sitä luistinta Haukkaleirissäkin liikuteltu ;).
En jaksaisi aina kritisoida samaa miestä, mutta... Ei voi mitään, mutta omassa päässä tuo kolmosemme on kyllä (vähän paremmin menneestä Carolina-pelistä huolimatta) edelleen se surullisen surkea puolustaja, mikä on nähty viime kausien aikana. Minä luotan paljon enemmän vaikka Romeen tai tämän kauden Albertsiin, kuin Bieksaan, jolle sattuu joka pelissä noita karmeita ja jopa suoraan taululla näkyviä nukahtamisia.Pelejä näkemättä ei viitsisi hirveästi kritisoida, mutta on tuo Bieksa kyllä hyvin esillä highlighteissa, aina kun kiekkoa kaivetaan Canucks-maalista.
Ymmärrän kyllä tavallaan valmennusta siinä, että he ovat yrittäneet saada oikealta laukovan Bieksan pelaamaan peliaikaa antamalla luotettavan Hamhuisin parina, mutta kärsivällisyydelläkin on pakko olla jossain rajansa. Hammerilla on erittäin haastava paikka saada Bieksan virheet nollattua, kun Bieksa on niin yllättävänkin surkea noissa huonoissa liikkeissään. Salon ja Ballardin (toivottavasti ei ole pitkäkestoinen) loukkaantumiset taitavat kaiken lisäksi vain parantaa Bieksan mahdollisuuksia jatkossa. Seuravaihto tekisi ehkä hyvää kaikille osapuolille, mutta kuka maksaa Bieksalle sen 3.75 miljoonaa dollaria?
Huonosta pakista onnistujiin: Jokainen viime yön pelin nähnyt näki Aaron Romen erittäin hyvän pelin (hänen rooliinsa nähden). Yksinkertaista ja fyysistä peruspeliä, jossa mies ei edes yrittänyt mitään ihmeellisyyksiä, mutta pelasi luotettavasti ja hyvin eikä tehnyt virheitä. Hän jatkoi siis viime yönä kauden ensimmäisessä pelissään jo viime kaudelta tuttua vahvaa peliään omassa roolissaan. Minä pidän Romen pelistä paljon - hän ei kuvittele itsestään ihmeellisyyksiä, vaan tekee kaiken sen hyvin mitä syvyyspakilta toivookin.
Toinen pienemmän roolin onnistuja oli jälleen Alberts, joka keskittyi kesällä liikkeen parantamiseen ja tuo on näkynyt nyt hänen pelissään. Nyt hän on ollut sellainen iso ja fyysinen syvyyspuolustaja, jollaista toivoin viime kaudella. Jälleen kerran Alberts on kiilaamassa itseään pakkien taklaustilastossa koko NHL:n kärkeen ja viime yön maali vanhaa seuraa vastaan oli varmasti hänelle makea.
Farmissa Sweatt on aloittanut tosiaan hyvin (4GP, 2+2=4, +4), joten syvyysosastolla riittää onneksi hyviä vaihtoehtoja Ballardin ja Salon loukkaantumisia paikkaamaan. Nyt hänelle tekee varmasti hyvää pelata farmissa isoja minuutteja, mutta Uskon ja toivon, että Sweatt nähdään jossain vaiheessa myös NHL:ssä.
Moustache Dave kirjoittikin noista uusituista ketjuista, jotka toivat uutta eloa joukkueeseen. Keslerille oli varmasti tärkeää saada kauden avausmaali ja Raymondin debyytti Kaksosten ketjuun oli onnistunut 2+1 tehoilla. Tambellini näytti jo pelaajalta kakkosessa ja Samuelsson (1+2) sai itsestään irti tehoja 'pudotessaan' kolmoseen. Ehkä noita koostumuksia voitaisiin pitää kasassa vähän pidempäänkin (Burrowsin paluuseen saakka). Kolme pienempää asiaa pitää nostaa viime yön ottelusta esiin:
- Cory Schneider oli varma ja hyvä maalilla. Toivottavasti hän saisi uusiakin mahdollisuuksia.
- Kuten on todettu jo useaan kertaan, Manny Malhotra on juuri sellainen puolustava sentteri, jota toivottiinkin kesällä. Viime yön työskentely esimerkiksi aloituksissa oli aivan jäätävää - 15 voittoa, yksi tappio, prosentti 93.8%! Alivoimaa hän tappoi jälleen päälle viisi minuuttia, eikä Carolina onnistunut ylivoimissaan. Vancouverin alivoima on toiminut tällä kaudella 88%:lla, kun se oli viime kaudella 81.6%.
- Guillaume Desbiensin nopeus ei sittenkään näytä oikein riittävän NHL:ssä. Toivottavasti mies parantaa, sillä hänestä voisi olla isona miehenä hyötyä energiaroolissa jatkossa.
Moustache Dave #44
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Canucks
Sitä on sitten otettu Minnesotassa ihan kunnolla kuokkaan.
- Hamhuis oli loukkaantuneena sivussa (sai kiekon jalkaansa Carolina-pelissä, mitään ei ole murtunut, joten ei joutune olemaan pitkään sivussa).
- Edellisen seurauksena Ryan Parent oli nostettu kokoonpanoon.
- Ei nuo Canucks-pakit vaan kestä vaikka nimet vaihtuukin, Ballardkin oli harvinaisen terve mies ennen tänne tuloaan…
- Schaefer oli kakkosketjussa, Tambellini katsomossa (miksi, voi miksi…).
- Rypien palasi kokoonpanoon ja… himmelihän siinä hajosi päästä (Rypien vs. katsoja/tuomari/Staubitz/maailma insidenssiin löytyy linkki vaikkapa ”epäpuhtaat taklaukset” –ketjusta).
Eipä tuossa nyt lopulta kummemmin käynyt, mutta silti mietin ensireaktiona jopa, että oliko tuossa Rypienin viimeinen esiintyminen Canucks-paidassa? Rypien on ollut vuosien varrella sivussa julkaisemattomista syistä, jotka eivät aina ole liittyneet suoraan fyysisiin vammoihin. En tiedä mitä ongelmia hänellä on, mutta ehkä olisi taas aika lähteä hiljaksiin käymään jonkun spesialistin luona. Parhaimmillaan, niinä pieninä jaksoina jolloin hän on ollut terve, Rypien on ollut erittäin hyödyllinen ja viihdyttävä pelaajaa ihmistykinkuula-tyylillään. Gillisillä tuntuu olevan periaatteellinen näkemys pelaajiston luonne-, johtajuus- ja käytösasioihin liittyen ja luulen että tästä Rypienin tapauksesta puhutaan Canucksin sisälläkin, riippumatta siitä miten liiga reagoi. Julkisesti Canucks ei ole kommentoinut asiaa oikeastaan mitenkään, vaan odottaa liigan yhteydenottoa ensin.
***
- Farmissa Victor Oreskovich on loukkaantunut, sai Brendan Smithin kyynärpäästä päähänsä, seurauksena aivotärähdys.
- Hamhuis oli loukkaantuneena sivussa (sai kiekon jalkaansa Carolina-pelissä, mitään ei ole murtunut, joten ei joutune olemaan pitkään sivussa).
- Edellisen seurauksena Ryan Parent oli nostettu kokoonpanoon.
- Ei nuo Canucks-pakit vaan kestä vaikka nimet vaihtuukin, Ballardkin oli harvinaisen terve mies ennen tänne tuloaan…
- Schaefer oli kakkosketjussa, Tambellini katsomossa (miksi, voi miksi…).
- Rypien palasi kokoonpanoon ja… himmelihän siinä hajosi päästä (Rypien vs. katsoja/tuomari/Staubitz/maailma insidenssiin löytyy linkki vaikkapa ”epäpuhtaat taklaukset” –ketjusta).
Eipä tuossa nyt lopulta kummemmin käynyt, mutta silti mietin ensireaktiona jopa, että oliko tuossa Rypienin viimeinen esiintyminen Canucks-paidassa? Rypien on ollut vuosien varrella sivussa julkaisemattomista syistä, jotka eivät aina ole liittyneet suoraan fyysisiin vammoihin. En tiedä mitä ongelmia hänellä on, mutta ehkä olisi taas aika lähteä hiljaksiin käymään jonkun spesialistin luona. Parhaimmillaan, niinä pieninä jaksoina jolloin hän on ollut terve, Rypien on ollut erittäin hyödyllinen ja viihdyttävä pelaajaa ihmistykinkuula-tyylillään. Gillisillä tuntuu olevan periaatteellinen näkemys pelaajiston luonne-, johtajuus- ja käytösasioihin liittyen ja luulen että tästä Rypienin tapauksesta puhutaan Canucksin sisälläkin, riippumatta siitä miten liiga reagoi. Julkisesti Canucks ei ole kommentoinut asiaa oikeastaan mitenkään, vaan odottaa liigan yhteydenottoa ensin.
***
- Farmissa Victor Oreskovich on loukkaantunut, sai Brendan Smithin kyynärpäästä päähänsä, seurauksena aivotärähdys.
Paha_Kurki
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Aika hirveää virkamieskiekkoa esitti Canucks Minnesotaa vastaan. Täysin puolivaloilla mukana pelissä ja tulos sen mukainen. Tilastoista laukaisutilasto puoltaa tätä faktaa ehkä parhaiten. Laukaukset meni kolmen edulla Vancouverille, maalit eivät!
Luongolla ei ihan paras päivä ollut, mutta eipä tuollaisen puolustamisen takana voi paljon parempaan pystyä. Mikäli Luongolle olisi sattunut se "maaginen" päivä, noista kuudesta sisään menneestä olisi 3-4 jäänyt räpylään.
Sedinin veljekset järjesti kaksi todella näyttävää maalia, mutta silti heistäkin paistoi jonkinasteinen hengettömyys. Jotenkin "pakkopullalta" tuo vaikutti. Koti- ja vieraspelien välinen kontrasti on melko raju. Jos Canucks aikoo tänä vuonna olla korkealla, pitää alkaa tienpäältäkin pisteitä tippumaan. Vieraspelaamisen pitää parantua aika paljon.
Ensi yönä ei paljoa pelipaikka helpotu. United Center ja Blackhawks. Tämän päiväisellä esityksellä ei "kuus-kaks" riitä.
Luongolla ei ihan paras päivä ollut, mutta eipä tuollaisen puolustamisen takana voi paljon parempaan pystyä. Mikäli Luongolle olisi sattunut se "maaginen" päivä, noista kuudesta sisään menneestä olisi 3-4 jäänyt räpylään.
Sedinin veljekset järjesti kaksi todella näyttävää maalia, mutta silti heistäkin paistoi jonkinasteinen hengettömyys. Jotenkin "pakkopullalta" tuo vaikutti. Koti- ja vieraspelien välinen kontrasti on melko raju. Jos Canucks aikoo tänä vuonna olla korkealla, pitää alkaa tienpäältäkin pisteitä tippumaan. Vieraspelaamisen pitää parantua aika paljon.
Ensi yönä ei paljoa pelipaikka helpotu. United Center ja Blackhawks. Tämän päiväisellä esityksellä ei "kuus-kaks" riitä.
Kaksi peräkkäistä tappiota ja yksi piste sieltä kahden pelin mittaiselta minivieraskiertueelta tuli mukaan, joten ei kovin hyvin mennyt. Hyvää oli noissa peleissä se, että kun Wild-peliä alemmas ei joukkue voi enää mennä, niin Chicagoa vastaan nähtiin siitä pelistä selvästi otteitaan parantanut Canucks-ryhmä. Vieraissa pelattu "selkä-selkä-tilanne" ja rikkinäinen alakerta eivät riittäneet kuitenkaan voittoon asti, mutta tasapeliin 65 minuutin jälkeen kuitenkin. Tulokseen pitää olla tyytyväinen olosuhteisiin nähden.
Tuosta Minnesota-pelistä voisi poimia sen verran, että jo etukäteen tuosta ottelusta pystyi odottamaan vaikeaa kun katsoi pelin alla kokoonpanoa. Ensinnäkin ihmettelin, miksi Luongolle annettiin taas torjuntavastuuta tuossa pelissä. Pitääkö sitä vanhaa mörköä aina nostaa esiin? Schneiderilla kulkee ja Luongolla ei ole kulkenut koskaan Minnesotassa: ennen peliä tilastot kertoivat Luongon uralle Xcel Energy Centressa 3-8-2, 3.26 päästettyä maalia pelissä ja onneton 84.4%. Nyt nuo surkeatkin tilastot rumistuivat vielä entisestään. Missään muualla Luongo ei ole ollut huonompi kuin Minnesotassa.
Sen lisäksi, että Canucks laittoi maalille jo etukäteen häviämään tulleen maalivahdin, puolustus oli kokenut lyhyessä ajassa lisää ikäviä uutisia, kun luottopakki Dan Hamhuis puuttui pelistä. Blogia pitävä Yankee Canuck ennakoi ennen peliä; "If you're not a fan of Hamhuis yet, keep that in mind when the Wild's #1 PP hits the ice and he's not there. Ja kuinka oikeassa hän olikaan... Erittäin rankat luisteluharjoitukset pitänyt ja peliin todella keskittyneesti tullut Wild iski nopeassa tahdissa ylivoimilla kolme maalia ja lopusta huolehti pakkiparejaan rukkaamaan joutunut surkea alakerta ja jo etukäteen pelätty Luongo, joka pelasi yhden huonoimmista peleistä valaspaidassa koskaan.
En muuten muista koskaan Vancouverin pelanneen hyvin kun puolustus on saanut lyhyessä ajassa kaksi (tai enemmän) avainpakkien loukkaantumista. Pakkiparien muutokset ja turhakepakkien saama ylimääräinen jääaika ei ole hyvä yhdistelmä ja juuri puolustuksessa nuo muutokset näkyvät usein taululla. Tällä kerralla esimerkiksi Kevin Bieksan peliaika nousi ja mies olikin surullisesti neljän Wildin maalin aikana jäällä.
On ironista, että kun kesän avainpakkihankinnat Dan Hamhuis ja Keith Ballard tunnettiin molemmat ennen Canucks-uraa ehjistä uristaan, niin nyt he ovat molemmat sivussa vammojen vuoksi ennen kuin on ehtinyt kauden alussa sanoa kissaa. Brian Burke sanoi joskus Vancouveria maalivahtien hautausmaaksi, mutta enemmän kaupunki on kuitenkin pakkien hautausmaa: Ohlundin silmä, Jovanovskin vatsanpohja, Mitchellin aivotärähdys, Bieksan auki revennyt jalka, Hammer, Ballard, Sami Salo ja tuhannen ja yhden yön vammat, Luc Bourdon...
Minnesota-ottelun puhutuin yksittäistapaus oli Rick Rypienin käyminen katsojan päälle. Se kertoi siitä, miten sekaisin Canucks oli tuona iltana ja Rypien tullee saamaan tuosta tempustaan mahdollisesti pitkää pelikieltoa - ansaitusti. Pakko sanoa alkuun, että olen ollut aina Ryp-fani. Mielestäni hänen tappelunsa ovat viihdyttäviä ja kunnossa ollessaan mies on ollut hyvä energiapelaaja. Kuitenkin tuo temppu oli sellainen, jota ei voi puolustaa millään. Minä todella pidin Rypienista, mutta nyt hän ylitti rajan pahasti.
Canucks on joukkueena tietenkin oman pelaajansa takana tällä hetkellä:
Vancouver Provincen juttu.
Ymmärrän hyvin nuo sanat, mutta eivät ne silti muuta tosiasiaa siitä, että temppu oli sellainen, jota ei toivoisi kenenkään pelaajan tekevän ja laski Rypin pisteitä minun silmissä (Rypienin onneksi niillä pisteillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä jatkossa).
Tuosta Minnesota-pelistä voisi poimia sen verran, että jo etukäteen tuosta ottelusta pystyi odottamaan vaikeaa kun katsoi pelin alla kokoonpanoa. Ensinnäkin ihmettelin, miksi Luongolle annettiin taas torjuntavastuuta tuossa pelissä. Pitääkö sitä vanhaa mörköä aina nostaa esiin? Schneiderilla kulkee ja Luongolla ei ole kulkenut koskaan Minnesotassa: ennen peliä tilastot kertoivat Luongon uralle Xcel Energy Centressa 3-8-2, 3.26 päästettyä maalia pelissä ja onneton 84.4%. Nyt nuo surkeatkin tilastot rumistuivat vielä entisestään. Missään muualla Luongo ei ole ollut huonompi kuin Minnesotassa.
Sen lisäksi, että Canucks laittoi maalille jo etukäteen häviämään tulleen maalivahdin, puolustus oli kokenut lyhyessä ajassa lisää ikäviä uutisia, kun luottopakki Dan Hamhuis puuttui pelistä. Blogia pitävä Yankee Canuck ennakoi ennen peliä; "If you're not a fan of Hamhuis yet, keep that in mind when the Wild's #1 PP hits the ice and he's not there. Ja kuinka oikeassa hän olikaan... Erittäin rankat luisteluharjoitukset pitänyt ja peliin todella keskittyneesti tullut Wild iski nopeassa tahdissa ylivoimilla kolme maalia ja lopusta huolehti pakkiparejaan rukkaamaan joutunut surkea alakerta ja jo etukäteen pelätty Luongo, joka pelasi yhden huonoimmista peleistä valaspaidassa koskaan.
En muuten muista koskaan Vancouverin pelanneen hyvin kun puolustus on saanut lyhyessä ajassa kaksi (tai enemmän) avainpakkien loukkaantumista. Pakkiparien muutokset ja turhakepakkien saama ylimääräinen jääaika ei ole hyvä yhdistelmä ja juuri puolustuksessa nuo muutokset näkyvät usein taululla. Tällä kerralla esimerkiksi Kevin Bieksan peliaika nousi ja mies olikin surullisesti neljän Wildin maalin aikana jäällä.
On ironista, että kun kesän avainpakkihankinnat Dan Hamhuis ja Keith Ballard tunnettiin molemmat ennen Canucks-uraa ehjistä uristaan, niin nyt he ovat molemmat sivussa vammojen vuoksi ennen kuin on ehtinyt kauden alussa sanoa kissaa. Brian Burke sanoi joskus Vancouveria maalivahtien hautausmaaksi, mutta enemmän kaupunki on kuitenkin pakkien hautausmaa: Ohlundin silmä, Jovanovskin vatsanpohja, Mitchellin aivotärähdys, Bieksan auki revennyt jalka, Hammer, Ballard, Sami Salo ja tuhannen ja yhden yön vammat, Luc Bourdon...
Minnesota-ottelun puhutuin yksittäistapaus oli Rick Rypienin käyminen katsojan päälle. Se kertoi siitä, miten sekaisin Canucks oli tuona iltana ja Rypien tullee saamaan tuosta tempustaan mahdollisesti pitkää pelikieltoa - ansaitusti. Pakko sanoa alkuun, että olen ollut aina Ryp-fani. Mielestäni hänen tappelunsa ovat viihdyttäviä ja kunnossa ollessaan mies on ollut hyvä energiapelaaja. Kuitenkin tuo temppu oli sellainen, jota ei voi puolustaa millään. Minä todella pidin Rypienista, mutta nyt hän ylitti rajan pahasti.
Canucks on joukkueena tietenkin oman pelaajansa takana tällä hetkellä:
Vancouver Provincen juttu.
Ymmärrän hyvin nuo sanat, mutta eivät ne silti muuta tosiasiaa siitä, että temppu oli sellainen, jota ei toivoisi kenenkään pelaajan tekevän ja laski Rypin pisteitä minun silmissä (Rypienin onneksi niillä pisteillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä jatkossa).
Stanley Cup pitkävedossaNHL Prime Time pitkävedossa
Tulossa klo 22.10
Buffalo - Vancouver
12.64
X4.15
22.32
1X2
20.10
Philadelphia - NY Rangers
3.104.352.00
21.10
Minnesota - Chicago
1.684.604.15
22.10
Nashville - Tampa Bay
2.504.202.40
22.10
Detroit - New Jersey
3.454.401.86
22.10
Carolina - Florida
2.124.252.90
Pitkävetoon >
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kupari suli Kupittaan kuumuudessa: Chiefs nappasi täydet pisteet KuKiltaLue lisää »
-
PWHL aloittaa toisen kautensa – mukana kolme suomalaispelaajaa ja uudelleen nimetyt joukkueetLue lisää »
-
Kiekko-Espoo niukasti sarjan kärkipaikalta pudonnutta HIFK:ta parempi pääkaupunkiseudun taistossaLue lisää »
-
Joel Olkkonen jättää Liigan – pelipaikka löytyi länsinaapurin jumbojoukkueestaLue lisää »
-
Liiga-kierros: HPK pilasi SaiPan täydellisen marraskuun, Anders Koch espoolaisten sankari NordiksellaLue lisää »
-
Tappara jälleen aktiivinen pelaajamarkkinoilla – kokenut Mario Kempe kirvesrintoihinLue lisää »