Vancouver Canucks 2009-2010

[nuck]

Hyvin meni tuo "sääntö" loukkaantumisten suhteen kohilleen. Schneider alkukauden sivussa ja nyt kun Salo meni, niin Schneider alkaa palailla kohta kehiin. Schneider taisi olla LTIR:ssä, ja ensimmäinen paluumahdollisuus oli jonkun artikkelin mukaan muistaakseni 24.10. ? Pitääkö tämä edelleen paikkaansa ja alkaako Schneider olla oikeasti kunnossa tullakseen rosteriin korvaamaan Salon yv-rooli?

Schneider kertoi itse Canucks.comilla pitämässä blogissaan tilanteestaan seuraavaa;

Getting to some hockey… the rehab has been going great and I’m feeling really good and practicing with the team everyday. I haven’t been able to get out of the rink in under three hours too much these days so I’ve been putting in a lot of time here, which is good.

I’m looking forward to getting into the lineup soon, hopefully by the end of the month.

Right now, it’s really about taking it one week at a time and I haven’t had any setbacks, everything’s been really positive and I’m getting stronger so there’s no reason to believe I can’t be in by the end of the month but it’s something I’ll discuss with the doctors and the trainers.

Kaksi viivaa:

- Salo on siis ulkona muutamia viikkoja yhdessä Demitran, Daniel Sedinin ja Hansenin kanssa. Tuo Schneiderin paluu kentille taitaa olla porukan nopein.

- Grabner nostettiin farmista ylös. Kyseessä on hänen ensimmäinen nostonsa NHL:ään, joten pidetään peukkuja hänen puolestaan. Aika hyvän paikan valmennusjohto hänelle ainakin saattaa antaa, sillä harjoituksissa hän on pelannut yhdessä Henrik Sedinin ja Alex Burrowsin kanssa joukkueen ykkösketjussa. Tosin hän on sen tyylinen pelaaja, jonka pitääkin saada noita hyökkääviä minuutteja. Hänestä kun ei ole juuri hyötyä rikkovissa ketjuissa.

 

[Chip Whitley]

Juu ei tullut yllätyksenä tuo Posliini-Salon reilun kuukauden sairasloma. Jotain normaalista poikkeavaa tässä loukkaantumisessa kuitenkin on, nimittäin ajankohta milloin Salo loukkaantui ja vamman sijainti.

Yleensähän Salo on saikkuillut jo harjoitusleirillä, mutta nyt kroppa kesti sen rääkin ja tähän päälle vielä 5 pelin verran runkosarjaa, joten pitää antaa iso käsi siitä Turun jätille. Myöskään jalkojen kanssa Salolla ei ole ollut viime vuosina suuria ongelmia, lähinnä nivuset ja olkapäät murheenkryyninä, joten tässä mielessä kai ihan positiivista ettei ne "tutut" paikat reistaile heti alkukaudesta. Tosin ehtihän Salo tuossa jo pitää ymmärtääkseni muutaman "maintenance" päivän harjoituksista, ja muutenkin vaikutti siltä että sen ns. "tutun" paikan hajalle meneminen on vain ajan kysymys ainakin peliesitysten perusteella.

Tähän asti ei siis kuitenkaan ehditty kun jalka hajosi harmittomassa kulmatilanteessa. Tavallaan vähän harmi, sillä Canucks saa aktivoida Schneiderin loukkaantuneiden listalta vasta kymmenennen pelin jälkeen (5 peliä vielä matkaa siis). Tuo kymmenes peli pelataan ensi viikon lauantaina Leafsia vastaan, joten vielä menee hetki. Tosin tuskin tässä on mitään syytä huoleen sillä Rome pelasi harjoitusleirillä hienosti (paremmin kuin Salo esimerkiksi, toki hänellä oli suuremmat panoksetkin), ja onkin vihdoin aika nähdä häntä Canucksin pelaavassa kokoonpanossa.

Canucks pelasi viime kaudella selvästi alle .500 kiekkoa kun Salo oli poissa kokoonpanosta, ja vastaavasti selvästi yli .500 kiekkoa Salon kanssa. On siis selvää mitä terve Salo Canucksille merkitsee, kuten viime kauden playoffeissakin erinomaisesti nähtiin (kerrassaan loistavaa kiekkoa häneltä). Tämä alkukausi oli kuitenkin taas jälleen aikamoista muniinpuhaltelua, joten en voi sanoa että kauhea ikävä tulisi. Kunhan hän on playoffeissa terveenä ja pelaa samalla tasolla kun viime vuonna niin olen tyytyväinen (taitaa kuitenkin olla liikaa toivottu tuon terveenä olemisen osalta mikäli Canucks meinaa enemmän kuin yhden sarjan pelata).

 

[vetoo]

Pavol Demitran olkapään kuntoutus on ottanut takapakkia, sillä slovakin kädestä on löydetty jonkinlainen jännetulehdus. Demitran paluu saattaa venyä aina joulukuulle asti, kertoo slovakkimedia.

 

[nuck]

Kahden voiton jälkeen tuli sitten odotettukin tappio Calgarylle viime yönä. Vancouverin rivit ovat erilaisten syiden vuoksi (mm. tärkeiden pelaajien loukkaantumiset ja niistä aiheutuneet ketjumuutokset, Luongon tyypillinen lokakuu) tällä hetkellä hieman hajalla, ja kun takana oli vielä pitkä tauko peleistä, vieraspelistä Calgarya vastaan ei kovin paljon pystynyt odottamaan.

Luongo otettiin toisen kerran viimeisten neljän pelin sisään pois maalilta. Bieksa oli surkea. "Elämänsä kunnossa" oleva Wellwood ei tehnyt vielä(kään) mitään. Rome ja Glass eivät näyttäneet hyvistä harjoituspeleistä huolimatta NHL-tason pelaajilta. Hordichuk hävisi tappelunsa. Kesler ja Raymond eivät olleet normaalilla tasollaan. Joukkue otti jäähyjä ihan liikaa...

Calgary pelasi joukkueena melko hyvän pelin ja ansaitsi täysin voittonsa. Vancouverista ei puolestaan onnistujia oikein löydy, mutta jos joku pitäisi kaivaa esiin, niin Henrik Sedin oli jälleen hyvä, samoin uudet pelaajat Mikael Samuelsson, Christian Ehrhoff ja kakkosvahti Andrew Raycroft onnistuivat kohtalaisesti. Muista pelaajista pitää nostaa esiin Rick Rypienin peli: maali ja tappeluvoitto.

Toinen tappio peräkkäin Calgarylle syö tällä hetkellä. Mutta tuo on loppujen lopuksi kuitenkin pientä joukkueen ongelmien rinnalla. Daniel Sedinin, Demitran, Salon ja Schneiderin loukkaantumiset ovat tekemässä yllättävänkin (?) pahaa jälkeä, ja kun lisäksi samalla esimerkiksi Wellwood ja Bieksa sukeltavat ja Luongo pelaa joukkueen kirkkaana tähtenä lokakuussa tyypillisen huonosti, niin hyvän ja huonon pelin välinen ero kasvaa välillä liian suureksi.

Mutta en ole vielä kuitenkaan menettämässä uskoa joukkueeseen. Canucks on pelannut välillä hyviä pelejä / erinomaisia hetkiä ja kun runkosarjaa on takana onneksi vasta kuusi peliä, aikaa parantaa on vielä vaikka kuinka paljon. Lisäksi loukkaantumislista toivottavasti kapenee pikku hiljaa, Luongo saa peliään varmasti kasaan ja jos uudet pelaajat (Samuelsson, Ehrfoff) jatkavat noin, niin uskoisin suunnan olevan nouseva.

Ensi yönä olisi vastassa Minnesota kotona ja tuosta pelistä pitäisi saada täydet pisteet. Kumpikin joukkue pelasi ja hävisi viime yönä, joten pelistä ei tule välttämättä kovin vauhdikasta koitosta. Wild on hävinnyt neljä peliä putkeen, joten siellä alkaa olla vielä enemmän puristusta kuin Vancouverissa.

 

[nuck]

Tärkeät kaksi pistettä saatiin Minnesotaa vastaan. Peli ei ollut kauden näyttävintä, mutta esitys oli kokonaisuudessaan ehkä kauden ehjin. Lisäksi pitää sanoa omia kehuen, että numerot eivät kerro ihan koko kuvaa ottelusta. Ilman kentän ykköstähdeksi valitun Niklas Bäckströmin erinomaista iltaa pelissä ei olisi tarvinnut jännittää juurikaan.

Loukkaantumisista Canucksin tavoin kärsivä Wild pelasi viidennen ja viimeisen vieraspelinsä putkeen, ja se kyllä näkyi otteissa. Ykkössektorin laukaukset tulivat Vancouverille 19-4 ja koko pelin laukaukset 39-18. Kahdessa ensimmäisessä erässä Canucks vyörytti 27 kutia Minnesotan kahdeksaa vastaan ja hallitsi selvästi tapahtumia.

En ollut nähnyt tuota ottelua ennen Minnesotan pelejä tällä kaudella, mutta jos joukkueen pyrkimys olisi pelata aikaisempaa hyökkäävämmin, niin minusta ainakin tuo aamun esitys oli lähes täydellinen kopio entisistä Wildin peleistä. Voi tosin olla, että tuossa tuo viiden pelin vieraspeliputki (yhdessä loukkaantumislistan kanssa) painoi sen verran kovaa jaloissa ja päässä, että pelistä oli siksi idearikkaus kokonaan kateissa.

Canucks oli muuttanut ketjujaan aikaisempiin peleihin. Alex Bolduc oli nostettu mukaan farmista Tanner Glassin tilalle, ja hän pelasi kolmosketjussa yhdessä Wellwoodin ja Bernierin kanssa. Joukkueen edellispelin paras hyökkääjä Mikael Samuelsson oltiin nostettu puolestaan ykköseen piristämään Henrik Sedinin johtaman ketjun peliä. Ja kakkosessa nähtiin todellinen vauhtiketju, kun samaan ketjuun oltiin pistetty Kesler, Raymond ja Grabner. Nelonen oli pysynyt samana kuin ennen, vaikka sinnekin tarvittaisiin ehkä muutosta.

Burrows - H. Sedin - Samuelsson
Raymond - Kesler - Grabner
Bernier - Wellwood - Bolduc
Hordichuk - Johnson - Rypien

Samuelsson teki ykkösessä pelin voittomaalin ja kunnostautui jälleen muutenkin, mutta ennen kaikkea tuo nopean kakkosketjun peli sai odotukset heräämään. Kesler teki kakkosketjun sentterinä Vancouverin avausmaalin (lisäksi hän laukoi peräti kahdeksan kertaa ja voitti aloituksetkin päälle 61%:sti), mutta ketjun yllättäjät olivat Raymond ja Grabner.

Raymond pelasi (paljon puhutuilla, mutta vähän hyödyttävillä) näyttävyyspisteillä mitattuna ehkä parhaimman pelinsä NHL:ssä koskaan - vaikka ei tehnytkään oikeita pisteitä. Hän meni rohkeasti rakoihin ja loi nopeudellaan paljon paikkoja. Tuloksena ei siis tullut maaleja (vain kuusi laukausta kohti maalia), mutta noin kun jatkaa niin aivan varmasti niitäkin alkaa tulla.

Kuten on sanottu, Raymond näyttää menneen pelillisesti eteenpäin viime kaudesta, ja ansaitsee tällä hetkellä tuon kakkosketjun laiturin roolinsa vaikka Pavol Demitra olisi kehissä. Siinä mielessä Raymond on muuten kuitenkin Demitraan verrattuna erilainen pelaaja, että Demitra ei näytä nykyisellään kovin usein tehokkaalta, mutta saa aikaan hyökkäyspäässä ja Raymondilla homma menee (ainakin vielä) hieman toisinpäin. Raymondin saldona on toistaiseksi vasta yksi maali, vaikka paikkoja olisi ollut vaikka kuinka paljon ja laukaustilastossa hänen edelleen ei ole montaakaan pelaajaa.

Grabnerilla on puolestaan selvästi isot paineet niskassa. Parin vuoden takainen ykkösvaraus pelasi edellisessä pelissä Calgarya vastaan vasta uransa ensimmäisen NHL-pelin ja nyt Minnesotaa vastaan toisen. Toistaiseksi hän on ollut kohtalainen, ja hänellä on vähän samanlainen tilanne kuin Shirokovilla aiemmin: yritystä riittää, peli on tavallaan ihan hyvää, mutta jotain puuttuu. Hänellekin voisi tehdä ihmeitä onnistuminen maalinteossa, sillä niistä hän kuitenkin elää.

Toivottavasti tuo kakkosketjun uusittu yhdistelmä saisi jatkaa yhdessä ainakin vähän aikaa, sillä tuolla nopeudella ketju voi tuottaa vielä suuria hankaluuksia vastustajien puolustuksille, kun yhteispeli tuosta paranee. Vastaavia hankaluuksia voi tuottaa ehkä sittenkin myös kolmosketjun sentteri Wellwood, joka pelasi mielestäni myös kauden parhaan pelinsä.

Nollat siellä Wellwoodin kokonaistehoissa on edelleenkin ja tuo on iso pettymys raporttien mukaan hyvin menneen harjoituskesän jälkeen (minkä huomaa myös Kylen ulkonäöstä) sekä selvä miinus Canucksin syvyystehoille, mutta nyt yritys oli ainakin paikallaan ja hän pääsi myös maalipaikoille. Olisikohan hyvin tämän kauden NHL-debyytissään esiintynyt älykäs Bolduc piristänyt Kylen peliä? Oli miten oli, niin toivottavasti suunta tulee jatkumaan tuollaisena.

Nelosketju ei puolestaan oikein vakuuttanut tässä pelissä, eikä ollut ensimmäinen kerta kaudessa. Itse asiassa menetin jopa hermoni ketjuun ja valmentaja Vigneaultin peluutukseen kolmannessa erässä, kun V laittoi tuon yhdistelmän pitkän tauon jälkeen Canucksin johtomaalin jälkeiseen vaihtoon, ja Hordichuk otti tuossa vaihdossa kakkosen kiinnipitämisestä päästämällä Minnesotan tasoituksen yritykseen ylivoimalla.

No, tuossa tilanteessa syyttävä sormi meni yhtä lailla tosiaan V:n piikkiin kuin ketjun, mutta aika surkea tilanne tuo vaihto (valaslasien takaa) kaiken kaikkiaan kuitenkin oli. Tuon ketjun yksittäisistä pelaajista nelosketjun sentteri Ryan Johnson on aloittanut kauden kokonaisuutena korkeintaan keskinkertaisesti ja joissakin peleissä jopa heikosti. Ei uskoisi, että hän teki St. Louisissa toissa kaudella noin 20 pistettä, sillä ylöspäin pelaaminen ei näytä usein onnistuvan edes vahingossa.

Rypienin sekä Hordin yritteliästä peliä on puolestaan kyllä mukava katsella useimmiten, mutta ei siinä aina kovin paljon järkeä ole. Ketjun kokonaispelissä on kuitenkin ne suurimmat puutteet: Kaksi samantyylistä pelaajaa laidoilla yhden keskellä olevan yksipuolisen blokki- ja aloituskoneen kanssa on saanut vastustajan paineen aika ajoin omaan päähän, eikä ketjulta löydy puolestaan riittävän usein taitoa pelata kiekkoa toiseen suuntaan.

En oikein tiedä ketä tuossa ketjussa lähtisi syyttelemään, mutta tämän kauden alussa tuo yhdistelmä ei ole siis oikein toiminut ja loukkaantuneelle Hansenille olisi ollut käyttöä. Yksi edes hieman kiekollisempi pelaaja voisikin tehdä ketjun kokonaispelille terää ainakin osaan pelejä. Mielestäni ketjun vahvin lenkki Rypien on tuossa ketjussa pelaaja, joka voisi pelata Johnsonin lisäksi myös keskellä, joten erilaisia ketjuvaihtoehtoja riittäisi esimerkiksi jo yhdellä terveellä tanskalaisella varustettuna.

Viivat:

- Gillis sai osakseen jonkin verran kritiikkiä (joiltakin aika paljonkin), kun meni hankkimaan Detroitista veteraanihyökkääjä Mikael Samuelssonin. Toistaiseksi hankinta on kuitenkin kantanut hedelmää: Samuelsson on ollut melkein kaikissa peleissä joukkueen pirteimpiä pelaajia ja kasassa on seitsemästä pelistä 4+3=7 pistettä. Hän on kolmella ylivoimamaalillaan joukkueen ainoa yli yhden yv-maalin tehnyt pelaaja. Vaikka kaikki eivät siitä pidäkään, minä pidän pelaajasta, joka laukoo vaikka vähän huonommistakin paikoista.

- Ehrhoff jäi pisteittä ensimmäisen kerran viimeisiin viiteen peliin ja putosi samalla pois piste/peli -tahdista.

- Edler jäi jälleen miinukselle tehopörssissä. Kasassa on seitsemän pelin jälkeen -7 ja koko NHL:stä löytyy vain neljä pelaajaa (Nigel Dawes, Daymond Langkow, Brendan Witt ja Brent Burns), joilla on vielä huonompi tehosaldo. Missä se oman pään kehitys luuraa, mitä odotettiin?

- Ylivoima toimii vaikka ylivoimalle ennen kautta suunnitellut Daniel Sedin, Salo, Mathieu Schneider ja Demitra ovat sivussa, joukkueella on ollut paikkoihin nähden tehottomuutta ja koko joukkueessa ei ole kuin tuo Samuelsson tehokkaampana yv-maalintekijänä (NHL:n kakkonen yv-maaleissa). Vancouverin sijoitus NHL:n ylivoimatilastossa on kolmas, 31%:n tehoilla. Montreal-peli tosin nostaa tuota prosenttia, mutta niinhän se on muillakin joukkueilla, että jossain pelissä onnistumisia on tullut enemmän.

- Vastaavasti alivoima ei toimi, vaikka siinä piti olla joukkueen vahvuuksia Luongon, Selke-finalisti Keslerin (+Selke-äänestyksen yhdeksikön Burrowsin) sekä syvyydeltään laajentuneen puolustuksen vuoksi. Öhlundin poissaolo tuntuu? Sijoitus tällä hetkellä 22. (74.2%) 'paras'.

- Vancouver on laukonut koko NHL:stä peräti kolmanneksi eniten pelissä. Keskimäärin joukkue on ladannut pyssyn kohti vastustajan maalivahtia 35.4 kertaa pelissä. Vain Buffalo (38.2) ja Chicago (35.9) ovat laukoneet enemmän. Viime kaudella Canucks laukoi vasta 25. eniten, mutta nyt pelitapaa on pyritty avaamaan kiekollisempien pakkien mukaan tulon jälkeen vielä enemmän kuin viime kaudella tehtiin.

- Laukausmäärä on hyvä asia, ja kun samaan aikaan omiin on tullut vähän laukauksia, niin suhde on ollut tuossa hommassa kunnossa. Vancouver on antanut vastustajien laukoa omalle maalivahdille (yleensä Luongo) keskimäärin NHL:n toiseksi vähiten pelissä (25.6 kertaa). Vain Chicago (20.8 kertaa pelissä) on päästänyt vastustajan laukomaan vähemmän peliä kohti. Kummallakin on ollut kuitenkin maalivahtiongelmaa...

***

Vancouverin viime kesän kolmannen kierroksen varaus, puolustaja Kevin Connauton, on aloittanut uransa WHL:ssa hyvin. Kasassa on 13 pelin jälkeen tulokaspuolustajalle kiitettävät 5+7=12 pistettä. Connautonissa saadaan taas lisää seurattavaa junioripeleihin.

 

[Chip Whitley]

- Vastaavasti alivoima ei toimi, vaikka siinä piti olla joukkueen vahvuuksia Luongon, Selke-finalisti Keslerin (+Selke-äänestyksen yhdeksikön Burrowsin) sekä syvyydeltään laajentuneen puolustuksen vuoksi. Öhlundin poissaolo tuntuu? Sijoitus tällä hetkellä 22. (74.2%) 'paras'.

Kommentoidaan tätä lyhesti. Canucksin alivoima tosiaan on ollut melko huonoa, mutta Kesleria tai Burrowsia tästä ei voi syyttää. Canucks on nimittäin päästänyt 8 alivoimamaalia pelaamassan 7 ottelussa, ja R. Johnson on ollut jokaisen takaiskun aikana kentällä. Voisi siis ehkä jopa sanoa tämän ns. alivoimaspesialistin epäonnistuneen hommassaan, eikä se mainitsemasi saamattomuus muilla osa-alueilla ole suinkaan ainoa ongelma jota tämän veteraanin pelissä on havaittavissa.

Tietty pitää muistaa että ei R. Johnson yksin siellä alivoimia tapa, mm. Luongolta olisi voinut toistaiseksi odottaa näissäkin tilanteissa paljon enemmän. Kuitenkin, on mielestäni oikeutettua nostaa Johnsonin nimi tällaisessa tilanteessa ylös, sillä hänen nelikkonsa on ollut ainoa jota vastaan on maaleja tehty. Nyt jos jaksaisi niin kävisin kaikki viime kauden pelit läpi ja katsoisin miten päästetyt maalit alivoimalla jakaantui tuolloin. Oli miten oli, Johnson ei vakuuttanut minua viime kaudella (tasakentällisin tai alivoimalla) vaikka hän suurella sydämellä kiekkojen eteen sormi paskana pomppikin, eikä tämä kausi ole todellakaan muuttanut tilannetta.

Viime kaudella Canucks päästi 21. eniten alivoimamaaleja runkosarjan aikana (69 kappaletta), ollen av-prosentissa sijalla 16. (81.4%). Eli ei tuo viime kaudellakaan pojilta ihan putkeen mennyt. Pari kautta taaksepäin kaudella 06-07 Canucksilla oli vielä liigan paras av%.

 

[nuck]

Kommentoidaan tätä lyhesti. Canucksin alivoima tosiaan on ollut melko huonoa, mutta Kesleria tai Burrowsia tästä ei voi syyttää.

En syytä Kesleria enkä Burrowsia alivoimasta. Mutta en syytä tuosta myöskään yksin Ryan Johnsonia, vaikka tuollaisen tilaston onkin 'saanut aikaan'. Johnson on tosiaan ollut kentällä kaikkien kahdeksan alivoimamaalin aikana. Toisaalta hän on myös pelannut aika selvästi eniten alivoimaa joukkueen hyökkäyksestä (Läntisen konferenssin hyökkääjistä Johnson on pelannut 7. eniten alivoimaa), joten V on ainakin antanut luottoa.

Johnson on pelaajatyyppi, joka näkyy kentällä periaatteessa silloin kun joukkuetta vastaan isketään osumia. Hän on puhdas puolustava hyökkääjä pelaamassa hajavaihtoja darcyhordichukien kanssa nelosessa ja tappamassa jäähyjä vastustajien ykkösiä vastaan. Eli miehen homma on periaatteessa joutuakin sinne fanien hampaisiin, sillä ei tuosta hommasta muuta käytännössä tule. Valmentajan antama luotto hänen omassa roolissaan on hänelle ehkä kuitenkin se ratkaisevin asia, ja sitä on taas kerran tullut.

Mutta... en sano, etteikö Johnsonin pelissä olisi omia puutteita ja jopa ongelmia. Hän ei pysty nostamaan peliä riittävästi omista. Hänellä ei ole juurikaan annettavaa joukkueelle fyysisessä pelissä. Hän ei ole puolustavaksi hyökkääjäksi edes kovin hyvä riistämään kiekkoja / painimaan kulmissa. Hän ei pysty tekemään oikein mitään hyökkäyspäässä. Ja hän tienaa sen päälle miljoona dollaria.

Mutta toisaalta kuten tiedämme, hänelle ei makseta noista yllä mainituista asioista. Hänelle maksetaan siitä, että hän blokkaa kuteja, voittaa tärkeitä aloituksia, tuo "veteraanilisää" seuraan, tappaa alivoimia, antaa joukkueen eteen itsestään kaiken sen mitä on saatavilla, ei vahingoita joukkuetta esimerkiksi tyhmien jäähyjen vuoksi ja on parhaimmillaan tärkeillä hetkillä kautta. Tuon hän teki viime kaudella, eikä minulla ollut tuolloin valittamista.

Viime kaudella oli vähän koominenkin tilanne, kun samassa joukkueessa pelasivat Salo, Demitra ja Johnson. Samassa joukkueessa olivat siis kaksi lasista tehtyä pelaajaa ja yksi, jonka olisi kuulunut mennä jo kauden alkupuolella leikkauspöydälle, mutta joka pelasi koko kauden loppuun ammattikiekkoa omalla kuluttavalla tyylillään ja jäsenillä, jotka olisivat saaneet toimistotyössäkin puurtavan ihmisen ottamaan viikkojen sairauslomaa.

Johnson on NHL:n hyökkääjistä paras blokkaamaan kuteja. Hän on myös erinomainen aloittaja. Esimerkiksi viime kaudella hänen playoffien aloitusprosentti oli komea 58.6% ja hän voitti playoffeissa enemmän aloituksia alivoimalla kuin kukaan toinen NHL-pelaajista - siitä huolimatta, että Canucks putosi toisella kierroksella ja hänen sormensa oli leikkauskunnossa. Hän otti playoffeissa myös kaikista hyökkääjistä eniten blokkeja - edelleen siitä huolimatta, että Canucks putosi toisella kierroksella ja hän oli rikki.

Tiedän, että R. Johnson jakaa mielipiteitä voimakkaasti ja useimpien keskustelupalstatovereiden mielestä hän on vähän turha (uskon tuon johtuvan suureksi osaksi tuosta roolista, mikä hänellä joukkueessa on). Omasta mielestänikin hän on aloittanut kauden huonommin kuin olisin toivonut, eikä tuossa hänen tilastossaan alivoimamaalien 'päästämisessä' ole tosiaan kehuttavaa.

Vähän sekavaa tekstiä Johnsonin puolesta ja vastaan. Itse arvostin häntä viime kaudella aika paljonkin (etenkin lopussa), vaikka takaiskuja tuli paljon vastuuta saaneena alivoimilla, eikä hyökkäystehoja tai fyysistä peliäkään näkynyt. Hän oli vain viime kaudella kaikkien vammojensa ja samalla uhrautuvan pelityylinsä risteyksessä pelaaja, jonka tasoista unsung heroa ei Vancouverissa olla vähään aikaan nähty. Hän oli hieno poikkeus näiden jatkuvasti pelejä väliin jättävien pelaajien seassa ja hän hoiti tuon oman hommansa.

Viime kaudella Canucks päästi 21. eniten alivoimamaaleja runkosarjan aikana (69 kappaletta), ollen av-prosentissa sijalla 16. (81.4%). Eli ei tuo viime kaudellakaan pojilta ihan putkeen mennyt. Pari kautta taaksepäin kaudella 06-07 Canucksilla oli vielä liigan paras av%.

Näin oli. Vancouverilla oli tosiaan pari kautta sitten liigan paras alivoima. Viime kaudella alivoima oli suurin piirtein puolivälissä koko NHL:n mittarilla, joten pudotusta on tullut. Pitäisi kuitenkin tarkastaa jossain vaiheessa Luongon (ja pakkien yhteistyön) merkitys tuohon, sillä viimeisten 15 pelin sisään Canucks tappoi viime kaudella ainakin jäähynsä kovalla 89.55%:n (liigan paras av-joukkue tappoi jäähynsä 87.8% teholla) teholla Luongon johdolla.

Luongohan oli pois sen pari kuukautta, joten olikohan tuolla noin pari kuukautta kestäneellä Sanford/Schneider/LaBarbera -yhteistyöllä millainen merkitys tuohon alivoiman kokonaisuuteen? Ei nyt jaksa muistaa, joten pitää laskea kun on aikaa.

 

[nuck]

Vieraspelien tuska jatkui viime yönä Edmontonia vastaan. Peli oli kauden neljäs peli vieraissa ja yhtä mones tappio. Vähän on samanlainen kauden alku nyt kuin viime kaudella. Tuolloinhan Canucks otti tosin ensimmäisen vierasvoittonsa heti ensimmäisessä vieraspelissä kaatamalla Calgaryn jatkoajalla, mutta pääsi varsinaisella peliajalla voiton makuun vasta kauden seitsemännessä vieraspelissään.

Edmontonia vastaan Vancouver pelasi mielestäni pääosin hyvän vieraspelin, mutta maalinteon ongelmat olivat pinnalla edelleen. Nyt Vancouver laukoi kohti Nikolai Khabibulia 40 kertaa, joista 19 tuli ykkössektorilta. Lisäksi Canucks laukoi 34 kutia joko ohi tai Oilers-pelaajien blokkeihin. Tuloksena paikoista oli vain yksi tehty maali, ja sillä harvoin voitetaan pelejä.

Kahdessa viime pelissä Minnesotaa ja Edmontonia vastaan Vancouver laukoi yhteensä 79 kertaa vastustajan maalia kohti. Tuolla kutimäärällä saatiin kolme maalia - onnistumisprosentti oli "huima" 3.8 prosenttia. Ei tässä Daniel Sedinia ja Demitraa ikävä vielä ole, mutta ehkä he voisivat tilannetta auttaa. No, nyt mennään näillä miehillä ja tähän tilanteeseen ei ole tulossa parannusta vielä viikkoihin, joten ei auta valittaa ja uneksia.

Kummassakin kahdessa viime pelissä (Khabibulin ja Bäckström) vastustajan maalivahti valittiin ansaitusti kentän parhaaksi pelaajaksi. Luoteisen divisioonan maalivahtien (Luongo, Bäckström, Kiprusoff, Khabibulin, Andersson) kovan tason tiesi etukäteen, mutta olisi kiva, jos joskus meidän Luongo valittaisiin noissa peleissä vastustajien maalivahtien sijaan kentän ykköseksi. Ai niin, Luongo alkaa pelaamaan (toivottavasti) vasta marraskuun alusta.

Viivat:

- Wellwood oli lähellä tehdä kuukauden maalin, mutta teki sen noin sekunti pelin päättymisen jälkeen. Noita lisää, mutta peliajan kuluessa kiitos.

- Rypienilta nähtiin tappeluvoitto Stortinista. Hordichuk oltiin puolestaan penkitetty - odotettu siirto, sillä nelosketju kaipasi muutosta.

- Vancouver vei aloitukset 64%:sti. Paras aloittaja Ryan Johnson vei oman osuutensa 7-1. Keslerin saldo oli 11-4, Henrik Sedinin 11-10 ja Wellwoodin 4-4.

- Kevin Bieksa ja Alex Edler jatkoivat heikkoa peliään omassa päässä. Ehrhoff täytti puolestaan jälleen paikkansa.

- Luongo pelasi hyvän pelin tappiosta huolimatta. Khabibulin oli vain parempi.

Seuraavaksi kohdataan viime kauden playoffien kiusallinen vastustaja Chicago torstaina.

 

[nuck]

Ensi yönä Vancouver jatkaa kahden pelin mittaista vieraspelisarjaansa pelaamalla Chicago Blackhawksia vastaan. Kyse on kahden viime kaudella Läntisen konferenssin semifinaaleissa pelanneen joukkueen välisestä ottelusta, joten lyhyt ennakko tästä Viasatillakin näytettävästä pelistä lienee paikallaan.

Viime vuonna joukkueiden runkosarjan kohtaamiset menivät tasan 2-2, ja kumpikin pystyi yhteen voittoon vieraissa. Playoffeissa Chicago oli parempi otteluvoitoin 4-2, joten nyt Canucks lähtee selkeästi haastamaan Blackhawksia. Haasteesta tuleekin varmuudella vaativa.

Chicagon tämän kauden sarja 5-2-1 on selvästi Vancouverin sarjaa 3-5-0 parempi. Lisäksi Canucks on pelannut tällä kaudella neljä vieraspeliä ja hävinnyt niistä jokaisen. Maaliero noissa neljässä pelissä on vielä murheellinen 7 tehtyä, 15 päästettyä maalia. Nyt tuota saldoa pitäisi parantaa ja ottaa jollakin tavoin se avausvoitto vieraissa kovasta joukkueesta.

Yön tehtävä ei ole varmasti helpoimmasta päästä, mutta samalla se on kuitenkin todellinen testi ja mahdollisuus joukkueelle. Ensinnäkin Chicago on yksi Läntisen konferenssin suosikeista ja nyt joukkue pelaa vielä kotonaan. Toisekseen Luongo saa nyt mahdollisuuden karistaa viime keväästä asti selässä roikkuneen "playoff-mörön". Ja kolmanneksi Canucks-pelaajilla on todistettavaa, että he pystyvät tekemään paremmalla osumatarkkuudella maaleja kuin kahden viime pelin 3.8%:n teholla.

Vancouver oli saada lisää murheen aiheita ennen peliä jo muutenkin pitkälle loukkaantumislistalle, kun energiapelaaja Rick Rypienin terveystilanne oli epävarma (yllätys yllätys...). Ilmeisesti Rypien pystyy kuitenkin pelaamaan ja jatkaa toivottavasti menestystarinaansa ilman hanskoja. Hänelle on kyllä käyttöä, sillä pelistä saattaa tulla kuuma koitos - viime kausi jätti kummallekin seuralle hampaankoloon tiettyjä asioita, joita etenkin tappion kärsineessä Canucks-leirissä on varmasti mietitty pitkän kesän aikana rankasti.

Näin ollen Vancouverin puolelta etenkin Rypien, Hordichuk (luultavasti pelaa jälleen), SOB ja Bieksa saavat olla herkällä päällä ja heidän olisi pystyttävä ottamaan fyysisellä puolella niskalenkkiä (ei tarkoita tukistamista Burrowsin tapaan tai tyhmiä jäähyjä Bieksan tapaan) Blackhawksin pelaajista. Chicagolla on heittää vastaan isoja ja vahvoja pelaajia, joten fyysisellä puolella voisi riittää nähtävää ja lataus pitäisi pystyä kohdistamaan oikein.

Chicago on pelissä ennakkosuosikki, mutta Luongon parantaessa (hän on mennyt eteenpäin parissa viime pelissä) ja puolustuksen pitäessä virheet vähissä, Vancouverilla on oma mahdollisuutensa.

Joukkueet lähtevät peliin seuraavilla tilastoilla (luku on sijoitus NHL:n sisällä):

Vancouver Chicago

8. (26.5%) Ylivoima 12. (23.3%)
19. (76.5) Alivoima 7. (85.7%)
18. (2.75 g/gp) Tehdyt maalit 5. (3.5 g/gp)
20. (3.12 g/gp) Päästetyt maalit 12. (2.75 g/gp)

Yksi mielenkiintoinen tilasto joukkueiden kesken on laukaustilasto. Joukkueet ovat laukoneet Läntisen konferenssin joukkueista kohti vastustajan maalivahtia ensimmäiseksi (Vancouver) ja toiseksi (Chicago) eniten peliä kohden. Koko NHL:ssä vain Pittsburgh Penguins on lähettänyt kiekon vastustajan maalivahdille ahkerammin kuin nämä kaksi joukkuetta.

 

[secord]

Hyvät ennakot heitit veli nuck! Varmasti molemmilla joukkueilla on vielä tuoreena muistissa viime kevään väännöt ja mikä olisikaan maukkaampaa Canuckseille, kuin kääntää kurssia Blackhawksin kustannuksella. Odotettavissa on intensiteettitasoltaan korkea mittelö, vai mitä Jussi Saarinen?

Mielenkiintoista nähdä onnistuuko Byfuglien häiritsemään riittävästi ahterillaan Luongon torjuntatöitä ja miten Antti Niemi hoitaa ruutunsa ensimmäisessä todellisessa testissä, viitaten juuri tuohon laukaisutilastoon. Syttyykö Kane erityisesti vai saako erityiskohtelun esim. Kesleriltä?

Tämä ottelu tulee olemaan täysin avoin tapaus kuten JFK, mutta odotettavissa on varmasti viihdyttävä vääntö, joka ei toivottavasti ratkea Chicagon maalivahtien romahtamiseen. Parempi voittakoon!

 

[nuck]

Tämä ottelu tulee olemaan täysin avoin tapaus kuten JFK, mutta odotettavissa on varmasti viihdyttävä vääntö, joka ei toivottavasti ratkea Chicagon maalivahtien romahtamiseen. Parempi voittakoon!

Veikkaan, että maalivahtien romahtamista ei tulla näkemään.

Lisäksi veikkaan, että Canucks tulee tuhrimaan taas paikkoja, sillä joukkueella ei vain ole maalintekijöitä riittävästi tällä hetkellä. Joukkue pääsee kyllä ykkössektorin alueelle (sinne, mistä ne maalit yleensä tulevat) laukomaan riittävästi, mutta kun ei ole viimeistelijöitä, niin ei ole. Paljon kertoo joukkueen kurssista se, että alkukauden paras maalintekijä Mikael Samuelsson (neljä maalia kahdeksaan peliin - uran maaliennätys 23 maalia ja tällä hetkellä 40 maalin tahdissa) tunnetaan yleisesti pelaajana, joka ennemmin tuhraa maalipaikkoja kuin tekee maaleja.

Vaikka usein sanotaan, että loukkaantumisten taakse ei voi mennä, niin kieltämättä niilläkin on oma merkityksensä. Tällä hetkellä Vancouverin pelissä näkyy kokeneiden hyökkäyspään pelaajien menetysten merkitys. Vancouver Province kirjoittikin asiasta seuraavasti:

Whether the Canucks ran into a hot goalie in Nikolai Khabibulin or not, it's evident skill and goal-scoring are not their strong suits. Not with Pavol Demitra and Daniel Sedin sidelined, along with their 480 career goals. Without finesse, the Canucks, especially their remaining forwards — who have 512 career goals combined — need elbow grease.

Eli kaksi sivussa olevaa top-6 hyökkääjää ovat tehneet suunnilleen saman verran maaleja kuin koko tämän hetkinen hyökkäys yhteensä. Pelejä tämän hetkisellä hyökkäyksellä on kuitenkin yhteensä "hieman" enemmän kuin Daniel Sedinilla ja Demitralla kaksistaan.

Daniel Sedin on +30 maalin hyökkääjä ja Demitra edelleen noin 20 maalin hyökkääjä - kakkosketjun hyökkääjän peliajalla. Sivussa on siis yhteensä noin 50 maalin miehet (lisäksi Salolla ja Schneiderilla voisi olla annettavaa esimerkiksi ylivoimaan). Heitä paikkaamassa on Michael Grabneria, Mason Raymondia ja Aaron Romea. Hieno juttu, että nuoremman polven pelaajat ovat saaneet peliaikaa, ja Raymond vielä pelannut hyvin, mutta he ovat tehneet yhteensä yhden maalin. Sillä ei vielä mennä kuuhun.

En haluaisi selitellä loukkaantumisilla tehottomuutta ja onhan noita loukkaantumisia muillakin (Chicagoltakin puuttuu mm. Hossa), mutta ovat ne peliä ehkä vähän sotkeneet. Siinä mielessä vähän ihmettelenkin joukkueen valmennuksen pelisysteemiä ajaa rohkeasti hyökkäävää peliä sisään. Luulisi nimittäin, että kun kaksi top-6 hyökkääjää on sivussa ja toisen puuttuminen heijastuu samalla jonkin verran myös ykkösketjun sentterin Henrik Sedinin peliin, niin joukkue yrittäisi pelata sitä tylsähköä, mutta pisteellisesti usein tehokkaampaa puolustavaa shakkipeliä, mistä V on tullut tunnetuksi.

Nyt pelit ovat olleet vähän pään puskemista seinään siinä mielessä, että vaikka laukauksia on tullut todella paljon, paikkoja paljon ja laatupaikkojakin riittävästi, maaleja ja voittoja ei ole tullut. Erikoinen yhtälö, kun joukkue on laukausten määrässä koko NHL:n toisena ja tehdyissä maaleissa (per peli) 18. sijalla. No, toisaalta ei auta kuin toivoa, että tuossa nykyisessä pelitavassa pysyttäisiin ja kun sairauslista tyhjenisi, niitä onnistumisia saataisiin sitten siinä vaiheessa. En kuitenkaan ihmettelisi, jos tuota pelitapaa pyrittäisiin ajamaan jälleen sinne puolustavamman pelin suuntaan kun tuloksista pelataan.

 

[nuck]

Viime yönä nähtiin mielestäni hyvä vieraspeli Chicagoa vastaan. Peli oli aika tapahtumarikas ja viihdyttävä, ja olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. Vancouver oli ehkä kokonaisuutena potkun edellä kuitenkin lopulta ja mielestäni (ainakin näin valaslaseilla katsottuna) ansaitsi pisteet. Uskon voiton olleen joukkueelle henkisesti tärkeä, sillä tuossa voitossa saatiin muutama kärpänen samalla iskulla: kauden ensimmäinen vierasvoitto, onnistunut Luongon "playoff-mörön kadotusoperaatio", Grabnerin avausmaali NHL:ssä ja ylipäänsä Chicagon (joka pudotti Canucksin keväällä jatkosta) kukistaminen.

Katsoin tuon pelin yöllä ja kun ottelu oli minulle tavallista makeampi, niin pitihän tuo katsella nauhalta vielä uusintana. Laitetaan siis tänne vielä pelin päätapahtumat Canucks-lasien takaa.

Pelin ensimmäisessä erässä tilanteita oli kummallakin joukkueella. Maalinteossa onnistui kuitenkin vain Chicago ja komean pelin pelannut puolustaja Duncan Keith. Vancouverin puolelta etenkin Mason Raymondilla riitti parikin paikkaa maalimääränsä lisäämiseen, mutta noissa paikoissa nähtiin tuttua tehottomuutta ja näin kauden maalimäärä pysyi alkukaudella nähdyistä todella monista hyvistä paikoista huolimatta vain yhdessä. Raymondin toinen askel jo seuraavalla portaalla, mutta maaleja pitää saada, jotta toinenkin jalka sinne tulee.

Toinen erä oli mielestäni Vancouverin, vaikka tuo ei näkynyt tulostaululla. Erän maaleista vastasivat ensin Vancouverin Steve Bernier, joka suti ylivoimalla Alex Burrowsin ja Mikael Samuelssonin alustuksen sisään, ja erän lopussa Troy Brouwer, joka ohjasi erän kulun vastaisestikin johtomaalin. Erän kulkua ja Canucksin hyvää puolustuspeliä kuvaa se, että Chicago sai kotijoukkueena erässä kolmannen laukauksensa vasta 15. minuutilla ja yhteensä vedot merkittiin Vancouverille 12-4. Tilanne oli kuitenkin Blackhawksille erän jälkeen 2-1.

Kolmas erä alkoi lievällä Canucks-hallinnalla, mutta maaleja ei saatu aikaan. Erän kolmannella minuutilla Shane O'Brien otti kakkosen mielestäni hieman helpoin perustein omassa kulmassa ja Chicago pääsi ylivoimalle. Chicagon Versteegille tuli ylivoimalla hyvä paikka Keithin syötöstä viedä joukkue jo 3-1 johtoon, mutta Luongo pelasti Vancouverin. Paine kuitenkin jatkui, sillä O'Brienin lisäksi myös Mitchell joutui jäähylle ja Chicago pääsi pelaamaan yli minuutin 5-3 ylivoimaa. Tuossa paikassa ratkaisu ja peli olisi ollut ehkä sinetöity. Luongo oli kuitenkin edelleen toista mieltä ja piti Vancouverin mukana.

Vancouverin selvittyä sillasta pelin kriittisessä paikassa, joukkue sai lisää taistelutahtoa. Tuota energiamäärää lisäsi jäähyltä päässeen Mitchellin kova ja puhdas keskialueen taklaus Chicagon kapteeniin Toewsiin, joka joutui jättämään kentän. Canucks sai tilanteesta ylivoiman ja vaikka maaleja ei vielä tullut, Vancouver näytti ottavan niskalenkkiä kentällä tuon jälkeen. Joukkue sai mahdollisuutensa tasoitukseen Dustin Byfuglienin huidottua varomattomasti Kevin Bieksaa Vancouverin maalin takana, jonka seurauksena Byfuglien joutui kärsimään neljäksi minuutiksi jäähyään korkeasta mailasta.

Chicagon hyvä alivoima tyrehdytti Canucksin yritykset pitkälle, mutta jälleen hyvän ottelun pelannut Kesler pystyi lopulta petaamaan Michael Grabnerille maalipaikan, jota itävaltalainen ei hukannut tuolla kertaa. Grabner sai avausmaalinsa NHL:ssä tärkeään paikkaan ja vaikka tuon laukauksen olisi voinut Niemi ehkä ottaakin, niin pitää samalla kehua Grabnerin laukausta. Lisäksi pitää sanoa kliseisesti, että oli jo aikakin tuon paikkoja järjestäneen kakkosketjun onnistua. Toivottavasti Grabnerin tehottomuus maalipaikoissa helpottaa tuon jälkeen.

Peli oli tuon jälkeen tasan ja paine lisääntyi Chicagon leirissä, kun vielä Barker joutui rikkomaan jälleen nopeuttaan näyttänyttä Raymondia. Ylivoimalla Vancouver ei maaleja kuitenkaan saanut, mutta iski Samuelssonin toimesta pelin voittomaalin melkein heti ylivoiman päättymisen jälkeen. Ruotsalaisen ahkera karvaus ja kova laukaus tuotti hedelmää, kun peliä oli jäljellä noin viisi minuuttia. Lopussa Chicago sai jonkin verran painetta, mutta Vancouverin puolustus ja Luongo kesti Blackhawksin yritykset ja Canucks otti voiton.

Pari asiaa pitää poimia tuosta pelistä:

- Samuelssonille maali oli jo kauden viides - hankinta näyttää yhä paremmalta, sillä tuon voittomaalin lisäksi hän petasi myös Canucksin avausmaalin ylivoimalla. Silmäväli on nyt yhdeksän pelin jälkeen tehoissa 5+4=9 ja noissa maaleissa on mukana kaksi voittomaalia. Onko hän pelaamassa elämänsä kautta uudessa seurassa, jossa hän saa etenkin nyt Daniel Sedinin ja Demitran loukkaantumisten aikaan enemmän hyökkäysvastuuta kuin Detroitissa? Ainakin siltä näyttää tällä hetkellä.

Mielestäni oli muuten vähän erikoista, että häntä ei valittu pelin tähdille.

- Mitchellin pommi Toewsiin. Kyse oli yhdestä taklauksesta, mutta tuo taklaus oli niitä harvoin nähtyjä niittejä, joilla oli mielestäni vaikutusta pelin lopputulokseen. Peli oli kolmannessa erässä tilanteessa 2-1 Chicagolle, kun Willien puhdas pommi osui keskialueella Chicagon kapteeniin Toewsiin. Paitsi että Canucks sai tuosta energiaa (yhdessä vielä samaan aikaan tapahtuneen 5-3 alivoiman tappamisen kanssa), tuon jälkeen Chicago joutui välittömästi jäähylle, sillä Versteeg lähti hakemaan kuittia kapteeniin osuneesta kovasta taklauksesta - olisin tehnyt itse saman Versteegin asemassa, vaikka puhtaita taklauksia ei ehkä kannattaisikaan kuittailla.

Jäähyä pidemmät seuraukset olivat kuitenkin Toewsin menetys loppupeliksi (josta ei tule toivottavasti pidempää) ja ehkä myös Byfuglienin huitomisjäähy Bieksaan pari minuuttia tuon taklauksen jälkeen voidaan laskea tuohon kategoriaan. Tuota Byfuglienin jäähyä on tosin mahdoton tietää varmaksi, mutta sanotaan, että hän rouhi kulmissa tuon jälkeen aikaisempaa ahkerammin ja tuo jäähy tuli juuri huolimattomasta mailankäytöstä.

Kokonaisuutena iso mies oli pelissä tällä kertaa muutenkin hyödyllinen Vancouverille, sillä hänen ensimmäisen erän lopun ylimääräisen energian vuoksi Canucks pääsi aloittamaan toisen erän ylivoimalla ja tekemään tuohon rakoon tasoituksen. Kaksi tyhmää/varomatonta(?) jäähyä ja tuloksena noiden aikana oli kaksi ylivoimamaalia Canucksille. Byfuglien on ollut usein ennen meille todella hankala pidettävä, joten on mukava kun asetelmat välillä kääntyvät näin päin.

- Niemi oli Chicagolla hyvä. Luongo jatkoi pelinsä hinaamista eteenpäin ja sai luultavasti henkisesti arvokkaan voiton. Puolustuksessa Chicagon paras oli Keith ja Vancouverin Mitchell. Hyökkäyksessä nostan Vancouverin puolelta esiin Samuelssonin ja Keslerin. Myös Raymond oli ensimmäisessä erässä hyvä, mutta katosi sen jälkeen vähän kuvasta.

- Vancouver vei jälleen laukaukset. Tällä kertaa Canucks otti 31 kutia Blackhawksin 20 vastaan. Vancouverin laukausahkeruudesta kertoivat myös Chicagon pelaajien toimesta blokatut 19 kutia (Canucksilla blokkeja oli 11).

- Kokonaisuutena Vancouver onnistui joukkueena lähes niin hyvin kuin pitikin, jotta voittoon oli mahdollisuuksia: Luongo pelasi hyvän pelin ja kantoi joukkuetta pelin tärkeimmillä hetkillä kolmannen erän alussa, puolustus ei tehnyt isoja virheitä, joukkue onnistui ylivoimalla kertaalleen, sai kaivatun onnistumisen kakkosketjulta ja onnistui vielä fyysisessäkin pelissä Mitchellin toimesta. Monta asiaa piti siis mennä nappiin voittoon päästäkseen kovasta vastustajasta.

 

[nuck]

Kuten nimimerkki vetoo on tänne jo aikaisemmin raportoinut, Pavol Demitran paluulle on tullut lisää esteitä. Vancouver Province kirjoitti, että Demitran olkapäätä tähystetään uudelleen. Tuo ei ole ollenkaan hyvä asia Vancouverille, sillä hän saattaa joutua olemaan sivussa todella pitkään. Pahimmassa tapauksessa häntä ei enää edes nähdä Vancouverin paidassa.

Tietysti me voimme ajatella, että uutinen on hyvä asia nuorille pelaajille kuten Raymondille, Grabnerille ja/tai Shirokoville, ja niin totta kai onkin. Mutta Demitra on kakkosketjussa 50-60 pisteen ja 20 maalin hyökkääjä, vaikka on jättänyt kahden viime kauden aikana sen noin 15 peliä väliin. Eikä Vancouverilla(kaan) ole liikaa noita kakkosketjun hyökkääjiä, jotka tuohon pistemäärään pystyvät. Nuoret eivät luultavasti tuohon ainakaan vielä pysty.

Demitran hyvä puoli on (olisi ollut) se, että hän on takuuvarma pisteiden ja maalien tuoja kakkosketjusta. Hän teki viime kaudella ennen Sundinin tuloa kakkosessa 11 maalia 31 pelissä ja Sundinin tulon jälkeen 10 maalia 38 pelissä. Hän oli siis ilman Sundinia tehokkaampi maalintekijä kuin Sundinin kanssa pelatessaan. Tuokin kertoi miehen varmuudesta nimenomaan hyökkäyspäässä.

Nyt jos ja kun Demitraa ei nähdä pitkään (ei ehkä koko kaudella), Keslerilla jatkuu tuo todella ison vastuun kantaminen kakkosketjussa tehojen suhteen. Toistaiseksi Kesler on vastannut huutoon hyvin, sillä kasassa on yhdeksän pelin jälkeen kahdeksan (3+5) pistettä. Mutta nuorten laiturien tehottomuus ja epätasaisuus on tekemässä hommaa vaikeaksi. Ketjun toisella laiturilla Raymondilla on esimerkiksi yhdeksän pelin jälkeen kasassa 1+0=1 pistettä, vaikka paikkoja on ollut todella paljon ja hän on pelannut lupaavan näköisesti (ei siis hyvin, sillä nuo pisteet eivät ole hyvää peliä kakkosketjun pelaajalta).

Saa nähdä aikooko joukkue tehdä muutoksia kokoonpanoonsa nyt tuon Demitran varmistuneen uutisen jälkeen, vai luotetaanko meillä edelleen siihen, että nuoret saisivat jossain vaiheessa noita maaleja nykyistä enemmän. Grabner'han onnistuikin tekemään NHL-uransa avausmaalin edellisessä pelissä Chicagoa vastaan, joten toivottavasti tuo purkaa paineita. Raymondin pitäisi puolestaan kehittää jotenkin kätensä jalkojen tasolle, niin tulosta alkaisi tulla varmuudella paljon enemmän kuin tällä hetkellä.

 

[nuck]

Manitoba pelasi viime yönä 65 minuutin jälkeen harvinaisen 0-0 pelin Chicagoa vastaan. Voittajaksi arvottiin tällä kertaa rankuissa Manitoba (jälleen yksi peli, jossa ei voittajaa oltaisi mielestäni väkisin tarvittu) kapteeni Mike Keanen ja Matt Pettingerin onnistuttua Mooselta. Wolvesin rankkumaalin teki Jokereistakin tuttu Tim Stapleton. Pelin parhaiksi valittiin järjestyksessä Chicagon maalivahti Manny Legace, Moosen maalivahti Cory Schneider sekä Pettinger.

Tuli katsottua peli hieman pätkivällä kuvalla, joten laitetaan viivat:

- Peli oli maalivahtien taistelu, sekä Legace, että Schneider pelasivat hyvin.

- Peli oli samalla fyysinen, vaikka jäähyjä ei paljon tullutkaan. Pelin komeimmasta taklauksesta vastasi Moosen puolustuksessa hyvin pelannut Nathan McIver, joka taklasi todella kovalla voimalla Wolvesin nuoren hyökkääjän Angelo Espositon pois pelistä. Pleksistä kuului huomattavan kova ääni, kun Espositon pää osui siihen. Toivottavasti ei käynyt pahasti.

- Wolvesin paidassa ensiesiintymisen tämän kauden AHL:ssa teki ikinuori Chris Chelios, joka selvisi urakastaan kiitettävästi. Hän pelasi pakkiparissa yhdessä Vancouveristakin tutun Steve McCarthyn kanssa isoja minuutteja ja heidän tehtävänsä oli selvästi varjostaa Moosen ykköstä.

- Sergei Shirokov pelasi selvästi puolustavampaa peliä mitä NHL:ssä. Hän teki isolla alueella töitä ja osallistui hyvin alakerran tukemiseen. Tuo johti usein siihen, että hän oli myöhässä toiseen päähän mentäessä, mutta selvästi hän yrittää parantaa kahden suunnan peliään. Shirokovilla on yhdeksän pelin jälkeen kasassa yhdeksän pistettä.

- Guillaume Desbiens oli Moosen paras pelaaja. Hän oli etenkin kolmannessa erässä jatkuvasti Legacen uhkana ja pelasi lisäksi fyysisen puolen hyvin.

- Jason Krog teki melkein maalin viime kauden seuraansa vastaan kolmannessa erässä ylivoimalla, mutta kova laukaus osui tolppaan. Moosekin pääsi pelissä kertaalleen tolpan makuun kun puolustaja Mike Funk ampui toisen erän ylivoimassa kovan kudin pystyrautaan.

Moose pelaa seuraavan pelin ensi yönä Milwaukee'ta vastaan vieraissa. Peli on Manitoballe viides peräkkäinen vieraspeli.

 

[nuck]

Olipa hävettävän huono peli Vancouverilta Torontoa vastaan. Peli oli niitä, joissa kaksi pistettä on aivan liikaa joukkueen kokonaisesitykseen nähden ja jossa joukkueen suunta meni koko pelin ajan alaspäin - päätyen ehkä surkeimpaan kolmanteen erään, minkä olen nähnyt koskaan Vancouverilta (en ainakaan muista yhtä onnetonta kolmatta erää). Torontolta nähtiin hyvää taistelua, mutta surkeaa viimeistelyä, joten vaikea sinnekään suuntaan on kiitosta hyvästä pelistä laittaa.

Vancouverin puolelta Luongo, Keslerin ketju (laidoilla Grabner ja Raymond), Mitchell ja Ehrhoff saavat puhtaat paperit otteistaan, muu porukka saa hävetä maksaneiden katsojien puolesta otteitaan. Erityismaininnat lähtevät Bieksalle ja Wellwoodille, jotka saisivat lähteä noilla otteilla vaikka saman tien. Herrat sukeltavat parhaillaan todella syvissä vesissä - ovat oikeastaan tehneet tuota koko alkukauden paria lyhyttä väläystä lukuun ottamatta.

Viivoja tuosta pohjanoteerauksesta:

- Ilman Luongoa Vancouverilla ei olisi ollut mahdollisuuksia. Ansaittu pelin ykköstähti ja joukkueen kannalta on loistava asia, että hän alkaa päästä jälleen pelikuntoon surkean alun jälkeen: Neljässä viime pelissä kolme voittoa, kuusi päästettyä maalia ja torjuntaprosentit 94.4, 93.1, 90 ja 97.2%. Isot rahat ovat menneet viime aikoina viimein oikealle tilille.

- Bieksa on tällä hetkellä pahoissa ongelmissa. Hän tekee virheitä virheiden perään ja pelaa ilman tunnetta. Bieksa on tunnettu pelaajana, jonka peli vaihtelee aikajaksoittain. Tällä hetkellä on menossa todella surkea jakso.

- Edler saattoi loukkaantua pelin lopussa. Tulossa on mahdollisesti lisää syvyyttä jo muutenkin pitkäksi venyneeseen loukkaantuneiden listaan.

- Mason Raymond teki kaksi maalia (toisen tyhjiin), joten hän alkaa pikku hiljaa päästä myös tehokirjoihin. Viime pelissä maalin tehneelle Grabnerille merkittiin puolestaan kaksi syöttöä ja kuusi laukausta. Hieno juttu, että nuoret onnistuivat vaikka muu joukkue konttasi pahasti.

- Kesler teki maalin. Hän on päässyt tehoille seitsemän kertaa viimeisten kahdeksan pelin aikana. Keslerin ketju oli muutenkin pirteä: kolme maalia ja 14 laukausta.

- Henrik Sedinin johtama ykkönen oli todella huono - selvästi kauden heikoin peli heiltä. Valmennus huomasi onneksi ongelmat, ja Henrik pelasi samoja minuuttimääriä kuin kolmosen sentteri Wellwood (joka oli vielä Henrikia huonompi). Henrik Sedinin illan "kohokohtana" oli kakkosen ottaminen toisessa erässä. Sen lisäksi hän ei tehnyt mitään muuta. Ketju (Henrik Sedin - Samuelsson - Burrows) laukoi tasan kerran koko pelissä, vaikka pelasivat esimerkiksi yli 13 minuuttia ylivoimaa yhteensä.

- Wellwoodista ei ole tällä hetkellä mitään hyötyä. Onko kuntokuuri syönyt tunnetta ja pelitaitoja? Tällä hetkellä on pakkoa sanoa, että harmin paikka kun Hodgson oli loukkaantuneena mukana leirillä (on vieläkin sivussa) ja Kyle otti paikan.

- Hordichuk oli nelosen pelaajista myös ongelmissa. Ikävä kyllä Canucks ei voi laittaa hänen tilalleen seuraavaan peliin Rypienia, eikä Hansenia, kun kummatkin kärsivät vammoista (Rypin vamman vakavuutta ei tiedetä).

- Kymmenen pelin jälkeen Vancouverin saldoksi jäi 5-5-0, mikä on huono saldo, mutta parempi mitä alku antoi luvan odottaa. Kai tässä pitäisi olla iloinen, että tuollaiseenkin saldoon päästiin "Luongon lokakuun" ja tärkeiden pelaajien loukkaantumisista huolimatta.

Ensi yönä olisi vastassa Edmonton, ja jos tuossa pelissä ollaan Leafs-pelin tasolla, toista kertaa peräkkäin surkea peli ei riitä pisteisiin. Joukkueen onni on onneksi se, että Leafs-pelin otteista ei enää voi ainakaan huonontaa. Mathieu Schneiderin pitäisi tehdä pelissä Canucks-debyytti.

 

[nuck]

Edmonton kohdataan pian ja pelissä nähdään pari muutosta kokoonpanoissa. Kyle Wellwood loukkasi varpaansa edellisessä pelissä Torontoa vastaan, joten hänen tilallaan pelaa farmista takaisin ylös nostettu Sergei Shirokov. Lisäksi puolustuksessa nähdään ensimmäistä kertaa Canucks-paidassa kokenut puolustaja Mathieu Schneider.

Wellwoodin menetys on tuntuva: Kyle on tehnyt alkukaudella 10 pelissä peräti 0+1=1 pistettä ja aloitukset ovat tulleet kotiin jopa 42%:n tehokkuudella. Noiden lisäksi hänellä on hieno joukkueen hyökkäyksen ykköspaikka kiekonmenetyksissä. Onkin ollut pitkälle Wellwoodin ansiota, että loukkaantumisista kärsinyt joukkue on pärjännyt toistaiseksi kelvollisesti.

Selvästi huomaa, että hyvin harjoiteltu kesä on todella parantanut hänen esityksiään, sillä viime kaudella hän oli tehnyt ensimmäisissä 10 pelissä kuusi maalia ja aloitusprosentit heittelivät koko kaudella siellä 57%:n paikkeilla. Nyt hänen panoksensa on ollut jäätävä viime kauteen nähden, joten oli upea juttu kun hänen kanssaan päästiin kesällä sopimukseen.

Wellwoodin tähteyttä paikkaamaan tuleva Shirokov on tehnyt farmissa 10 pelissä 4+6=10 pistettä. Noilla tehoilla hän on Moosen paras pistemies. En ole nähnyt häneltä kuin yhden AHL-pelin (siinä pelissä hän ei tehnyt pisteitä ja keskittyi selvästi puolustuspelinsä parantamiseen), joten vaikea on sanoa miten hän on kokonaisuutena pelannut, mutta ainakin Moosen fanit ovat kehuneet häntä. No, NHL on eri sarja kuin AHL.

Ketjujen ja puolustuksen jatkuvat muutokset ovat olleet sekoittamassa Vancouverin pakkaa alkukaudesta aika pahasti. Useimmissa peleissä joukkue on pelannut silti hyvin, mutta joukkoon mahtuu myös viime yön (Torontoa vastaan) kaltaisia heikkoja esityksiä. Nyt tämä Wellwood-Shirokov -sekoitus jatkaa tuota sekoituslinjaa entisestään. Sentteri (Wellwood) ja laituri (Shirokov) kun pelaavat jääkiekossa ilmeisesti eri pelipaikoilla...? Nähtäväksi jää, millaiset ketjut Vancouverin valmennusjohto kasaa Oilers-peliin.

Oilers on aloittanut kautensa hyvin. Joukkue on tosin hävinnyt Calgarylle kolme kertaa putkeen (kerran vasta rankuilla) ja kertaalleen Chicagolle vieraissa, mutta noiden kahden joukkueen lisäksi Edmonton ei ole hävinnyt vielä muille kohtaamilleen kuudelle seuralle. Noin viikko sitten Edmonton kaatoi juuri Vancouverin kotonaan maalein 2-1. Silloin Nikolai Khabibulin torjui 39 laukausta ja oli kentän ykkönen.

Vancouverilla on puolestaan alla seitsemästä viime pelistä viisi voittoa. Kotona Canucks ei ole hävinnyt viimeisiin neljään peliin kertaakaan. Mutta oman Luoteisen divisioonan joukkueet ja terveystilanne tuottavat huolta huomisesta. Canucksin saldo Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan on huono 1-4-0 ja terveystilanteen vuoksi kentälliset ovat vaihtuneet melkein jatkuvaan tahtiin.

Muuta en uskalla toivoa pelistä kuin selvästi parempaa ottelua Leafs-peliin nähden. Sitä ei ole onneksi ainakaan vaikea saavuttaa.

Pelin ennakon voi lukea Canucks.comilta.

 

[nuck]

Oilersia vastaan nähtiin parempi Canucks, mitä edellisillan pelissä Torontoa vastaan. Esitys oli kokonaisuutena melko ehjä, etenkin Vancouverin tunnetaso oli astetta parempi ja joukkue otti ansaitut kaksi pistettä 2-0 voitolla. Voitolla Canucks nousi vasta ensimmäistä kertaa tällä kaudella yli ".5-joukkueeksi". Omassa Luoteisessa divisioonassa vain ennakkosuosikin paineet alkukaudella kantanut Colorado on karussa. Edmonton ja Calgary ovat enää hajumatkan päässä (Oilersilla on piste- ja Calgarylla kolme pistettä enemmän).

Roberto Luongo on päässyt heikon startin jälkeen hyvään vireeseen. Nollapeli nostaa hänet organisaation kaikkien aikojen maalivahtilistan ykköseksi nollien määrässä mitattuna. Luongolta kesti vain kolme kautta nousta listan ykköseksi ja kasassa on nyt 21 nollapeliä. Entinen listan ykkönen oli Kirk McLean, joka keräsi 20 nollapeliä 11 pelaamansa kauden aikana.

Luongon edessä oleva joukkue saa kritiikin jälkeen jälleen kiitosta sekin.

Puolustus pelasi oman pään hyvin, eikä antanut Oilersin hyökkääjille montaakaan maalipaikkaa - Oilersilla oli ykkössektorilla koko pelissä seitsemän laukausta. Mitchellilta, Edlerilta ja Ehrhoffilta nähtiin vahvat esitykset, SOB oli puolustuksen fyysisin pelaaja kuten pitääkin ja ensimmäisen pelinsä Canucksissa pelannut Schneider onnistui vähillä virheillään niin hyvin mitä odotin. Ehrhoffilla on muuten mukavat yhdeksän pistettä 11 pelissä.

Hyökkäyksessä Keslerin ketju jatkoi vahvaa menoaan. Michael Grabner teki maalin ja näytti koko illan vaarallisuuttaan. Alku oli hieman kankea, mutta Chicagoa vastaan tehdyn maalin jälkeen hän on pelannut itseluottamuksella. Oilersia vastaan tuli maalin lisäksi seitsemän laukausta ja valinta pelin kolmostähdeksi. Kasassa on kuuden pelin jälkeen viisi pistettä ja 25 laukausta. Hänellä näyttää sittenkin olevan mahdollisuuksia tulevaisuuden kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjäksi NHL:ssä. Pavol who?

Muutenkin tuo nopean kakkosketjun meno näyttää vahvalta. Kesler oli illan kakkostähti Luongon jälkeen vaikka jäi tällä kerralla ilman tehoja ja Raymond näytti tuttuun tyyliinsä nopeuttaan. Viimeisissä kolmessa pelissä ketju on tehnyt mukavat 5+3=8 pistettä ja laukonut peräti 34 kutia. Vielä on aikaista sanoa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että joukkue näyttää löytäneen itselleen vaarallisen kakkosketjun myös tällä kaudella hieman yllättävien nimien takaa. Vielä kun ykkösketjun Daniel Sedin pelaisi, niin kasassa olisi kaksi hyvää ketjua.

Muista hyökkääjistä Sergei Shirokov pelasi kohtalaisen pelin ykkösen laidalla: pari kutia, töitä kiekottomana eikä isompia virheitä. Maalin tehnyt Henrik Sedin puolestaan paransi selvästi edelliseen Leafs-peliin nähden ja ketjun kolmas lenkki Silmäväli laukoi tuttuun tyyliinsä joka paikasta. Edelleen Henrik kaipaa ketjuun selvästi veljeään, mutta toisaalta hyvä Shirokoville, että hän saa antaa näyttöjä tuossa paikassa. Uskon hänelle käyvän hieman kuin Grabnerille, jos hän saisi maalitilinsä auki.

Kolmosketjuun joukkue oli kasannut puolustavan ketjun "Killer-B's", jossa pelasivat Burrows, Bernier ja Bolduc - kolme ranskista. Viimeksi mainittu on noussut minun yhdeksi suosikiksi järkevällä pelillään puolustavassa roolissa ja antaisin hänelle tuon ketjun sentterin roolin tällä hetkellä ennemmin kuin Wellwoodille. Bolduc on jälleen hyvä osoitus Moosen kyvyistä tuottaa pelaajia ylös ja kokonaisuutena ketjusta saattaisi kehittyä hyvä puolustava ketju, mikäli heidät pidetään yhdessä.

Kahdeksasta viime pelistä on nyt taskussa kuusi voittoa ja joukkueen suunta näyttää hyvältä. Menestyksen takana on ollut eniten Luongon parantunut peli, kakkosketjun onnistuminen ja erikoistilanteet. Vancouverin ylivoima on hieman yllättäenkin tällä hetkellä koko NHL:ssä 4. parasta 27.5%:n tehoilla. Yllättävintä tuo on siinä mielessä, että ennen kauden alkua odotin Daniel Sedinin, Salon ja Schneiderin ottavan ylivoimassa isoa roolia, mutta heistä ei ole ylivoimaan loukkaantumisten vuoksi apuja tullut. Toivottavasti ylivoiman menestys jatkuisi tulevaisuudessakin.

Seuraavaksi Vancouver pelaa kotonaan Detroitia vastaan keskiviikkona.

 

[nuck]

Vancouver Province kertoo, että:

- Sami Salo on lähellä paluuta kentille. Salo oli luistellut joukkueen vapaissa harjoituksissa täydet 60 minuuttia ja saattaa olla mukana Vancouverin viikonlopun peleissä (Anaheim, Colorado). Salo loukkaantui Dallasia vastaan 11. päivän ottelussa ja tuolloin hänen sairauslomansa pituudeksi ennustettiin neljästä kuuteen viikkoa. Vamma on kuitenkin parantunut ennakoitua paremmin ja paluu saattaa olla edessä loukkaantumisesta jo kolmen viikon päästä.

Kun Salo palaa, joukkue saa ilman lisäloukkaantumisia ensimmäistä kertaa tällä kaudella täyden puolustuksen kasaan ja yksi puolustajista joutuu vielä sivuun. Syvyyttä hankittiin kesällä niin paljon, että Vancouverilla on seitsemän NHL-tason puolustajaa: Mitchell, Ehrhoff, Salo, Edler, Schneider, Bieksa ja O'Brien. Aaron Rome on tällä hetkellä sitten tuo kahdeksas puolustaja.

Puolustuksen paras puolustaja on ollut alkukaudella Willie Mitchell. San Josesta hankittu Ehrhoff on ollut mielestäni kakkonen yhdeksällä pisteellään (koko NHL:n pakkien pistepörssissä top 10 joukossa) ja O'Brien on pelannut paria tyhmää jäähyä lukuun ottamatta hyvin - alkukauden 11 peliin vain yhden tasakenttämaalin aikana kentällä.

Noiden kolmen puolustajan lisäksi muut eivät saa hyviä papereita alkukaudestaan: Edlerilla on ollut joitakin ongelmia puolustuspäässä, Bieksa on ollut useissa peleissä virheautomaatti ja Salo / Schneider -kaksikko on ollut loukkaantumisten vuoksi sivussa. Parannettavaa on siis monilta osin, mutta onneksi kausi on pitkä ja terve kokoonpano tuo ainakin lisää vaihtoehtoja.

- Rick Rypien on hänkin lähellä paluuta kentälle. Nivusensa kanssa taistellut energiapelaaja saattaa olla mukana jo Detroitia vastaan ensi yönä. Rypien on energiallaan parhaimmillaan arvokas pelaaja joukkueelle, mutta kun hänen tilallaan pelannut Tanner Glass on selvinnyt mielestäni kelvollisesti urakastaan, niin mitään isompaa Canucks ei ole jäänyt kaipaamaan. Ehkä häneltä olisi nähty tappelu Oilers-pelissä Stortinia vastaan, joka menestyi nyt viime pelissä paremmin Hordichukia vastaan kuin kaksi kertaa aiemmin Rypienin kohdatessaan.

- Jannik Hansen on parantelemassa kättään luultavasti vielä vähän pidempään. Tanskalainen olisi ottanut paikan pelaavasta kokoonpanosta harjoituspelien perusteella. Hyvää hänen loukkaantumisessaan oli se, että ehkä se avasi portteja osaltaan hienosti NHL:ssä aloittaneelle Michael Grabnerille.

Muista loukkaantuneista pelaajista Daniel Sedin saattaa olla mukana jo ensi viikolla ja Demitra joskus ensi vuonna. Kyle Wellwoodista ei ole niin väliä, sillä hän ei pelipaikkaa tulisi ehkä kuitenkaan saamaan - tai toisaalta mistä sen tietää, sillä myös Bieksa pelaa paljon enemmän kuin otteillaan ansaitsisi.

***

Vancouverin kakkosketjusta oli juttua pari päivää sitten Vancouver Provincessa. Ketju Ryan Kesler - Mason Raymond - Michael Grabner on ollut todella pirteänä viime peleissä ja Canucks on saanut heistä tehoja tekevän kakkosen - ehkä tällä hetkellä jopa ykkösen. Ketju on luonut pelistä toiseen valtavan määrän paikkoja nopeudellaan, he ovat tehneet viidessä viime pelissä tehot 6+3 ja he ovat laukoneet yhteensä peräti 59 kertaa.

Kesler on Vancouverin hyökkäyksen arvokkain pelaaja kokonaisuutena viime kauden tavoin, mutta Raymond ja Grabner ovat olleet yllättäjiä ja joukkueen suurimpia tason nostajia. Mason Raymond on mennyt tällä kaudella aikaisempaa selvästi paremmin koviin paikkoihin ja miehen nopeus on ollut myrkkyä vastustajan puolustuksille - Vancouver on saanut alkukauden peleissä esimerkiksi jo 11 ylivoimaa tilanteilla, joissa vastustaja on rikkonut juuri Raymondia.

Grabnerin ensimmäiset kaksi peliä menivät vähän sivuosassa, mutta tehtyään avausmaalinsa NHL:ssä Chicagoa vastaan, itävaltalainen on ollut vaarallinen. Kolmessa viime pelissä Grabner on tehnyt tehot 2+2 ja laukonut peräti 18 kertaa. Vancouver on kasvattanut tätä parin vuoden takaista ykkösvaraustaan farmissa kärsivällisen kaavan mukaan ja nyt alkaa olla näillä näytöillä aika poimia satoa.

Kesler on tehnyt puolestaan alkukauden 11 pelissä 4+5=9 pistettä, joten hän on menossa tällä tahdilla taas sinne 30 maalin ja 60 pisteen tuntumaan. Ryanin laukaus on ollut mielestäni aina hyvä, mutta nyt hän on keskittynyt parantamaan sitä vielä entisestään. Torontoa vastaan hän laukoi pelin voittomaalin täydellisellä rannelaukauksella - maalin voi katsella tästä videokoosteesta.

Tuossa Provincen jutussa Kesler sanoo kesän laukausharjoittelustaan seuraavaa:

Asked if two years ago, he could have shot the puck like he did when he scored his fourth goal of the season in the first, he said: "No."

The shot was a laser of a wrister and the product of hours he spent in his garage this summer shooting thousands of pucks.

"I really wanted to improve that aspect of my game," Kesler said. "I thought in the second half of my year last season, even though I was getting goals, they seemed to be from hash marks in, one timers or off rebounds. I really wanted to be a threat from the top of the circle in."

Lisää KesLORDin maaleja on tulossa toivottavasti jo ensi yönä kun Vancouver pelaa kotonaan Detroitia vastaan. Pelihän tulee myös Viasatilta.

 

[nuck]

Laitetaan vielä pari lyhyttä:

- Yann Sauve valittiin QMJHL:n viikon parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi. Isokokoinen (6-3, 214) Sauve pelasi erinomaiset harjoituspelit Vancouverin paidassa kauden alla (hän sai esimerkiksi viimeisessä ottelussa noin 25 minuuttia peliaikaa) ja on nyt aloittanut Q:ssakin hyvin. Kauden ensimmäisissä 13 pelissä on tullut 11 (3+8) pistettä, vaikka Sauve on enemmän puolustava puolustaja. Sauve on Vancouverin toisen kierroksen varaus toissa kesän varaustilaisuudesta.

- Cody Hodgsonista ja Coloradossa hienosti NHL-uransa aloittaneesta Matt Duchesnesta oli juttua pari päivää sitten tsn:lla. Jutussa kerrotaan heidän pitkästä yhteisestä taustastaan. Juuri tällä hetkellä kaksikon tiet ovat aika lailla erilaisia, sillä siinä kun Duchesne tehoilee jo NHL:ssä, Hodgson istuu kotonaan parantelemassa vammojaan. Tilanne on muuttunut viime kaudesta aika paljon, sillä tuolloin Hodgson oli se nuorten MM-kisojen pörssivoittaja, OHL:n paras pelaaja ja koko CHL:n ykkösnimi. Nyt Show'ssa on Duchesnen lisäksi muutamia muitakin viime kaudella OHL:ssa pelanneita pelaajia, joiden ura on alkanut NHL:ssä hienosti, vaikka he olivat Hodgsonin takana vielä puoli vuotta sitten samassa sarjassa pelatessaan.

 

[nuck]

Kautta on pelattu nyt 12 peliä ja Canucksin saldo näyttää tasaiselta: kuusi voittoa, kuusi tappiota ja kuusi loukkaantunutta hyökkääjää. Viimeisin loukkaantunut hyökkääjä, Vancouverin alivoiman ykköshyökkääjä, Ryan Johnson, lähti Detroit-pelin toisen erän alussa suoraan sairaalaan pahannäköisessä tilanteessa. Tämän hetkisten tietojen mukaan miehen tila ei ole kuitenkaan onneksi vaarallinen.

On tämä oli ollut jälleen ihmeellinen kauden alku noiden loukkaantumisten kanssa. Ensin lähtivät puolustajat (Salo, Schneider) ja laiturit (Demitra, Hansen, Daniel Sedin, Rypien), nyt näköjään on sitten senttereiden vuoro (Wellwood, Johnson - oikeastaan myös Hodgson voidaan laskea näihin). Koskahan koittaa sitten maalivahtien aika?

Detroit oli itse pelissä kokonaisuutena parempi ja ansaitsi voittonsa. Canucks sai peliin 'liiankin' hyvän startin tehden kaksi maalia ensimmäisillä neljällä laukauksella - jo tuolloin pystyi odottamaan pelistä vaikeaa - ja joukkue passivoitui liikaa. Luongo piti Vancouveria kuitenkin kaksi erää pinnalla ja Vancouverilla oli paikkoja tehdä kahden maalin kaula toisessa erässä, mutta ei onnistunut. Kolmannessa erässä repesi: Wings teki neljä maalia ja vaikka Vancouver onnistui kahdesti, Detroit otti kauden ensimmäisen vierasvoittonsa.

Pelin suurimmat syntipukit löytyvät Vancouverin puolustuksesta. Bieksa oli jälleen pelin tärkeillä hetkillä hirveä (vaikka koko pelin tilastoista ei tuota tälläkään kerralla näe - kolme kakkossyöttöä ja +2). Mitchell pelasi kauden heikoimman pelinsä ollen ensin yllättävän lepsu - ei tehnyt yhtään mitään Holmströmille, joka peitti Luongon näkökenttää Detroitin neljännessä maalissa - ja otti tuon jälkeen varomattoman jäähyn, jonka aikana Detroit teki voittomaalin. Datsyuk sai puolestaan Ehrhoffin näyttämään juniorilta 2-2 tasoitusmaalissa.

Kokonaisuutena Vancouverin puolustuspeli oli etenkin kolmannessa erässä samaa luokkaa kuin Torontoa vastaan viikonloppuna. Erona oli tässä pelissä vain se, että siinä kuin Leafsilla on Lee Stempniak, Alexei Ponikarovsky ja John Mitchell, Detroitilla on Pavel Datsyuk, Henrik Zetterberg ja Tomas Holmström. Tuosta voi jokainen laskea eron, kumman ryhmitys tekee riittävät maalit ja kumman ei.

Vancouverin otteet viimeisten neljän pelin sisään ovat heitelleen paljon: ensin vahva esitys Chicagoa vastaan (voitto), sitten onneton peli Torontoa vastaan (voitto), sen jälkeen jälleen ehjä esitys Edmontonia vastaan (voitto) ja nyt lepsu / virherikas / passiivinen peli Detroitia vastaan (tappio). Vaikea sanoa mistä otteiden heilahtelut johtuvat, mutta tilanne on huolestuttava. Pelin liika heittely kun ei tuo playoff-paikkaa. Toisaalta kolmen voiton ja yhden tappion sarjat sen toisivat.

Hyvää Canucksissa on se, että Ryan Kesler näyttää menneen jälleen eteenpäin pelaajana ja se, että toisessa pelissään avausmaalin tehneestä Mathieu Schneiderista näyttäisi tulevan arvokas lisä ylivoimaan. Kummallakin oli paikkansa lisätä maalisaldoa pelissä - Kesler oli lähellä onnistua komeassa soolossaan ja Schneiderille tuli paikka toiseen maaliin pelin lopussa Luongon ollessa jo vaihtopenkillä.

Seuraavaksi Canucks lähtee kahden pelin mittaiselle vieraskiertueelle, jonka aikana kohdataan Los Angeles ja Anaheim.

 

[settingsun]

Olipas muuten ikävän näköinen tuo Johnsonin iskeytyminen laitaan. Toivottavasti ei mitään pahempaa. Pienemmän profiilin pelaaja, mutta olen sivulta seuranneena arvostanut miestä hyvänä kahden suunnan sentterinä jo useita vuosia.

 

[nuck]

Voi sun hittolainen sentään. Nyt on sitten Luongokin loukkaantunut. Raycrap ykkösenä. Helvetti kun kausi jatkuu mahtavasti.

Olipas muuten ikävän näköinen tuo Johnsonin iskeytyminen laitaan. Toivottavasti ei mitään pahempaa. Pienemmän profiilin pelaaja, mutta olen sivulta seuranneena arvostanut miestä hyvänä kahden suunnan sentterinä jo useita vuosia.

Tässä vielä tuo pahan näköinen törmäys laitaan.

Kuka lähtee seuraavaksi? Kesler, Henrik, Burrows, Mitchell, Ehrhoff, Edler...? Perustakaa oma sairaala, sillä nykyisestä loppuu tila pian.

Editoitu sanoja siistimmiksi.

 

[nuck]

Luongo puhuu Vancouver Sunissa itse mahdollisesti vain viikon sairauslomasta. Saa nyt nähdä, mutta uskon kyllä tuon kestävän pidempään. Hän oli loukkaantunut jo Torontoa vastaan pelatussa pelissä, jonka jälkeen pelasi vielä kaksi peliä (Edmontonia ja Detroitia vastaan), ennen kuin kipu pisti hänet sivuun. Pakko kysyä, että miksi pelasi jos on vammaa taustalla? Tai Luongo on Luongo, turha kysellä.

Hyvää Luongon loukkaantumisessa on se, että viime kaudella AHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Cory Schneider saattaa saada näyttöpaikan NHL:ssä ja parannella näin arvoaan markkinoilla. Canucks nosti hänet ainakin ylös. NHL:ssa on pelannut tällä kaudella jo useampia maalivahteja, jotka jäivät Coryn taakse viime kaudella AHL:ssa ja suuri osa heistä vielä onnistunut. Miksei siis myös Schneider saadessaan pelipaikan?

Andrew Raycroft siellä taitaa kuitenkin aloittaa, ja tuo ei saa minua vakuuttumaan joukkueen iskukyvystä. Toisaalta tässäkin on puolensa: viime kaudella hän voitti ensimmäisistä 10 pelistään yhdeksän, eikä hän ole tälläkään kaudella huonosti aloittanut - saanut pelata kahdessa pelissä yhteensä 54 minuuttia, päästänyt yhden maalia ja torjuntaprosentti 94.1%.

***

Sairaalaan joutunut nelosen puurtaja ja alivoiman ykköshyökkääjä Ryan Johnson pääsi sieltä jo pois ja hän olisi halunnut harjoitella joukkueen kanssa jo keskiviikkona. Luultavasti ei saa kuitenkaan lupaa tuohon. Ihme mies.

 

[nuck]

Vancouver pelaa ensi yönä Los Angelesia vastaan vieraissa. Kokoonpanosta puuttuu Luongon, Daniel Sedinin, Demitran, Hansenin ja Johnsonin lisäksi SOB ja Hordichuk, jotka istuvat katsomossa. Heidän tilallaan nähdään paluut kaukaloon tekevät Sami Salo ja Rick Rypien sekä katsomosta jälleen pelaamaan nostettu puolustaja Aaron Rome, joka pelaa nelosketjussa hyökkääjänä. Maalilla nähdään Raycroft ensimmäistä kertaa aloittavana maalivahtina.

Hordille penkkikomennus on jo kauden toinen, joten tilanne ei näytä juuri nyt kovin hyvälle hänen suhteensa. SOB:in penkkikomennus ei ole mielestäni oikeutettu, mutta minkäs teet? Vigneault tietää joukkueensa kuitenkin paljon paremmin kuin minä, ja toisaalta aika vaikeaa sieltä on muitakaan pudottaa. En haluaisi olla kuitenkaan kovin lähellä SOB:ia juuri nyt ja saattaa olla, että mediassa kuullaan jälleen hänen ajatuksiaan tuosta penkkikomennuksesta...

Vancouverin mahdollinen kokoonpano:

Burrows - Henrik Sedin - Bernier
Raymond - Kesler - Grabner
Samuelsson - Bolduc - Shirokov
Rome - Rypien -Glass

Mitchell - Salo
Bieksa - M. Schneider
Ehrhoff - Edler

Raycroft
C. Schneider

 

[kausi]

Vancouverin mahdollinen kokoonpano:

Ei juma, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Aika surkuhupaisaa tämä alkaa olla, mutta pakko olla tyytyväinen sijoitukseen näillä eväillä mitä alkukausi on tuonut tullessaan. Jos sit vaikka joulun jälkeen päästäisi pelaamaan edes yksi peli parhaalla kokoonpanolla.