Ei tullut tosiaan tappiota tälläkään kerralla, vaikka jalkeilla oli suurin piirtein huonoin yhdistelmä, mitä noista leiripelaajista saa kasaan. Kuudes voitto putkeen ja vaikka näistä ei pisteitä jaeta, on mukava huomata kuinka paljon syvyyttä joukkueessa on. En nyt mitään kattavaa sanottavaa keksi tuosta pelistä, mutta jotain kuitenkin.
Kaksi ensimmäistä erää oli nukuttavia, eikä Canucksin puolelta Bernieria, Grabneria ja Hansenia lukuun ottamatta ketään näyttänyt kiinnostavan. Kolmannessa erässä peliin tuli kuitenkin onneksi edes vähän virtaa ja rankuissa nuo Edlerin ja Raymondin yksilösuoritukset olivat mukavaa katsottavaa. Vancouver vei laukaukset pienellä marginaalilla, ja hävisi taklauksissa myös pienellä marginaalilla.
Pelin etukäteen seuratuin pelaaja oli Hodgson, jonka peli ei valitettavasti riitä NHL-paikkaan näillä näytöillä. Hodgsonin luistelu näytti viime kauden mini-Sundinilta (jokainen Sundinin peliä seurannut tietää mitä tarkoitan...), hän oli kentän huonoin pelaaja ja hän putosikin peluutuksesta kokonaan pois ottelun kuluessa.
CoHon otteet olivat minulle pettymys - jopa niin suuri, etten ymmärrä reilu parikymmentä hänen peliään- ja useita videoklippeja nähneenä mikä häneen on mennyt. Ei tuo mikä pelaaja mikä San Josea vastaan kentällä oli, ollut Hodgson kuin selässä olevan nimen perusteella. Nelosketjun yksipuolinen raataja Tanner Glass oli Wayne Gretzky Hodgsoniin verrattuna.
Ihmeellisintä CoHossa oli se, että kovassa OHL:ssa valmentajien toimesta kaksi kertaa peräkkäin kahden viime vuoden aikana älykkäimmäksi pelaajaksi valittu pelaaja näytti siltä, kuin hänellä ei olisi ollut pelisilmää lainkaan. Oliko tuossa kyse itseluottamuksesta, vai mistä, sitä jäin ihmettelemään pelin jälkeen.
Ehkä selkäkivuilla on sitten vielä osansa ainakin hermoston kautta hänen yleisilmeiseensä. Pelin alla luin Vancouver Sunin
kirjoituksen, jossa Hodgson kuvaa selkäänsä seuraavasti;
Cody Hodgson suffered nerve damage with his summer back injury, but he can still feel acutely the pinch of circumstances working against him.
Hodgson injured his back training in July and was still not cleared for contact when the Canucks’ prospect camp opened two weeks ago. Since then, Hodgson has one goal in two pre-season games but has yet to show any explosiveness or dynamism.
“I’d have been a lot faster, but I can’t worry about that now,” he said. “It will take some time for that nerve to regrow. I’m not making excuses; that’s just what I have to do. I’m not looking for any slack; I want to make [the Canucks] outright. But it’s up to them.”
Ikävää tietysti, että tuo vamma tuli juuri näin ennen harjoituspelejä, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä mikä hänen antinsa olisi ollut täysin terveenä ja normaalisti harjoitelleena. Nyt tuo pelaaja joka kentällä kävi lyhyitä vaihtoja vääntämässä, hävisi suurimman osan aloituksistaan, menetti kiekkoja usein (tilastoissa ei ole tosin kuin yksi kiekonmenetys, mutta tuo ei pidä paikkaansa) ja laukoi kerran, ei joukkuetta hyödytä.
Toki voi olla, että Canucks antaa hänelle vielä aikaa parantua tuosta ja pitää hänet ylhäällä, mutta toinen asia on sitten se, kannattaako tuo. Sergei Shirokov ja Mason Raymond ovat esimerkiksi näyttäneet, että heitä ei ole järkeä laittaa farmiin tai katsomoon yhden selkäongelmaisen vuoksi, vaikka selästä kärsivä onkin terveenä pysyessään organisaation tulevaisuuden kulmakiviä.
Hodgson on pelannut nyt kolme peliä voittavassa joukkueessa. Hänellä on yksi tyhjiin tehty maali ja tehotilastoissa lukema -5. Pitäminen pelaavassa NHL-kokoonpanossa ei tekisi oikeutta Hodgsonille, eikä hänen kilpailijoilleen, jotka ovat olleet yli puolet CoHoa parempia toistaiseksi.
Toisaalta asiassa on sekin puoli, josta V sanoi aikaisemmin;
"If we start with a player that might be 10 or 15 per cent behind somebody else at this time, but because his skill set is better ... he might become by Christmas a better player than what we have here, we'd have to consider that in the equation."
Omasta mielestäni Bustin takaisin junioreihin lähettäminen olisi kuitenkin ainoa oikea asia. Se ei saa riittää pelipaikaan, että hänet valittiin viime kaudella Kanadan junioriliigojen parhaaksi pelaajaksi ja että hän voitti nuorten MM-kisojen pistepörssin, ellei hän pelipaikkaa ota pelaamalla silloin kun pitäisi antaa näyttöjä.
Tuossa Vancouver Sunin jutussa Gillis kertoo olennaisen sanomalla;
“During the lockout year, there were a lot of top-flight guys that could have been playing in the NHL but were playing junior hockey,” Gillis said. “And they’re still premier players in this league. I think the top players develop regardless of where they may be at a particular time.
“It’s critical to us and the players here that we put the best players on the ice.”
Kuten olen sanonut, vaikka näennäisesti näyttäisi siltä, että CoHolla ei ole enää saavutettavaa OHL:ssa, paluu junioreihin ei ole kuitenkaan nähdäkseni huono asia Hodgsonin kehitykselle. Siellä hän saa varmuudella valtavaa roolia ja myös pelaaminen Kanadan nuorten maajoukkueessa on hyvä asia. Canucks ei tule Hodgsoniin kaatumaan kuitenkaan ja ensi kaudella hän voi yrittää pelipaikkaa paremmista lähtökohdista.
Muista yksilöistä:
Maalilla:
-
Luongo oli oma itsensä. Maaleille hän ei voinut mitään ja otti pari tärkeää koppia.
Puolustuksessa:
-
Kevin Bieksa pelasi paljon (26 minuuttia), mutta ei ollut pelissä mielestäni parhaimmalla tavalla mukana. Perusvarmaa peliä kuitenkin, mutta sitä sotki yksi turha pelin viivyttämisjäähy pelin lopussa, jonka aikana Sharks tuli tasoihin.
-
Evan Oberg jatkoi siitä mihin edellisissä peleissä jäi. Hän on edelleen leirin suurin positiivinen yllättäjä puolustuksessa ja hänellä tulee olemaan edessä NHL-ura. Se ei vain ala tällä kaudella kun alakerrassa on niin paljon syvyyttä. Hyvä liike, lukee peliä hyvin ja osaa kuskata kiekkoa alhaalta omin avuin. Erinomainen vapaa agentti -hankinta Gillisilta yliopistokiekosta. Lähtee pian Mooseen pelaamaan ja saa varmasti kutsun ylös, mikäli puolustuksessa tulee loukkaantumisia. Tarvitsee tulevaisuuteen vain lisää voimaa ja lisää isoja pelejä.
- Kesän 2008 toisen kierroksen varaus
Yann Sauve pelasi melkein 26 minuuttia, mikä kertoo valmennuksen luotosta ja Sauven onnistumisesta. Isokokoinen ja hyvin liikkuva puolustaja teki pari pientä virhettä kiekollisena, mutta pelasi kovan tason pelin. Lähtenee pian takaisin junioreihin, mutta hän voi olla erittäin tyytyväinen leiriinsä ja harjoituspeleihinsä. Sauve palautui prospect-kartalla näiden jälkeen eturiviin ja hänen mahdollisuutensa tulevaisuuden NHL-puolustajaksi paranivat roimasti.
-
Michael Funk pelasi ensimmäisen harjoituspelinsä ja ylipäänsä ensimmäisen pelinsä 11 kuukauteen. Isokokoinen puolustaja oli melko näkymätön, mikä kertoo omalla tavallaan hänen onnistumisestaan. Lähtee Manitobaan Obergin kanssa pian. Kehityskelpoinen puolustaja mikäli pysyy kunnossa.
-
Brad Lukowich oli hieman kuin Funk: häntä ei huomannut kunnolla, ja tuo ei ole huono juttu puolustavalle puolustajalle. Ehkä jotain ekstraa olisi kuitenkin toivonut hänen suhteensa, sillä pelkällä Stanley Cup -taustalla ei välttämättä pelipaikkaa oteta tämän hetkisessä tilanteessa.
-
Alex Edler pelasi jälleen kaikin puolin hyvän pelin. Teki maalin ja oli omassa päässä varma. Odotan isoja asioita häneltä, sillä harjoituspelien perusteella Edler on mennyt jälleen eteenpäin.
Jatkuu...