Vancouver Canucks 2009-2010

[secord]

No ei siinä sitten jahkailtu. Ehkä paras näin, vaikka olisin odottanut Hodgsonin saavan mahdollisuuden näyttää vielä runkosarjassa. Mutta jos ei ole vielä valmis, niin sitten ei.

 

[nuck]

Kyllä. Rosteria on leikattu kahdeksalla pelaajalla ja joukossa ovat mm. C.Schneider sekä Grabner: Tiedote

Aika lailla odotettuja putoajia.

Schneider saa farmin ykkösvahtina paljon enemmän peliaikaa kuin Luongon takana NHL:ssä saisi ja toisaalta Raycroft (niin ihmeelliseltä kuin se ehkä kuulostaakin) pelasi paremmin harjoituspeleissä. Eikä tuo Raycorft välttämättä huono maalivahti tuollaiseksi selväksi kakkoseksi ole, vaikka yleinen maine on mitä on.

Voittihan hän viime kaudellakin Coloradossa kymmenestä ensimmäisestä pelistään yhdeksän. Tuossa vaiheessa (10. tammikuuta Raycroftille tuli tuo 10. peli) Colorado oli sentään vielä jotenkin mukana taistelussa), joten Raycroftinkin oli vähän helpompi pelata kuin loppukaudella. Ykköseksi hänestä ei ole, mutta Luongon takana pelaavaksi selväksi kakkoseksi voi hyvinkin tuolla minimipalkalla olla.

Grabner oli pettymys, mutta en ihan vielä laita ruksia hänen ylleen. Hän paransi harjoituspeleissä, mutta ei noussut niin hyvin esiin mitä oltaisiin vaadittu NHL-paikkaan (kun hänen kohdallaan puhutaan lähinnä kahdesta ensimmäisestä ketjusta kuitenkin). Viime kaudella tuli ne 30 maalia AHL:n runkosarjassa vahvasti puolustavassa joukkueessa ja playoffeissa Grabner iski 20 pelissä 10 maalia lisää.

Viimeistään ensi kaudella hänen pitää kuitenkin jo onnistua tuossa pelipaikan valtaamisessa. Ellei onnistu, niin sitten olen jo menettänyt lähes lopullisesti toivoni hänen suhteen.

Ennakkoon Hodgsonilta odotettiin varmasti eniten, mutta parasta Bustia ei olla vielä nähty. Uskoisin, että hän saa mahdollisuuden näyttää vielä runkosarjan alussa ja päätös palautetaanko junnuihin tehdään tuon 10 ensimmäisen pelin aikana. Vaikka OHL:ssa ei ole enää mitään todistettavaa ei yksi ylimääräinen kausi siellä ole mikään katastrofikaan. Peliaikaa luvassa mielinmäärin ja mahdollisuus kehittää rauhassa niitä heikkoja osa-alueita. Liikettä? Vaikka olisihan se pienoinen pettymys, kun yksi suurimmista suosikeista calder trophyn pokkaajaksi palaisi junnuliigaan.

Olihan se pettymys, mutta ei tosiaan mikään katastrofi. Pelipaikkaa kun ei olisi tullut kuitenkaan. Hänen olisi pitänyt ohipelata lähinnä Wellwoodista tai Raymondista, mutta kun kumpikin onnistui ja CoHo ei, niin tämä oli päätös. Ehkä jossain toisessa seurassa Hodgson olisi saanut isomman roolin jo harjoituspeleissä ja saanut myös näyttöpaikan kauden alussa, mutta Vancouverissa on hyvä tilanne syvyyden suhteen myös hyökkäyksessä ja joukkueella kovat tavoitteet, joten paikkaa ei noin nuorelle pelaajalle kovin helposti tule.

Kentällä Hodgson oli vain liikkeeltään yksinkertaisesti aivan liian hidas. En tiedä kuinka suuri merkitys sillä selkäoperaatiolla oli hänen luisteluunsa. Näin viime kauden lopussa muutaman hänen AHL-pelinsä Calder Cupin finaaleissa, eikä hän minun mielestä näyttänyt siellä pelaajalta, jonka liike olisi jotenkin poikkeuksellisella tavalla pistänyt silmään, kuten nyt teki. AHL on toki eri tason sarja kuin NHL, mutta ei uskoisi vauhdissa hirveästi eroavan kuitenkaan (vaikea verrata).

Hodgson oli harjoituspeleissä usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta on paha pelata, kun ei pysy luistelussa muiden mukana ja jaloissa näyttäisi olevan sementtimöykyt. Hän ei kiertänyt vastustajaa nähdäkseni kertaakaan, hän oli usein puolustussuuntaan myöhässä ja hän ei pystynyt edes hakemaan riittävästi vapaita paikkoja, kun oli tilanteista myöhässä. Hän oli mielestäni jokaisessa muussa pelissä kentän hitain pelaaja, paitsi viimeisessä Edmontonia vastaan. Tuossa pelissä Oilersin MacIntyre näytti vielä hitaammalta.

Tuota liikepuolta hänen pitää nyt parantaa jatkossa ja hakea sitten uudella vauhdilla tulemista. Toinen lisäapuja kaipaava osa-alue on voimassa, jota pitää saada myös lisää. Onneksi noita kumpaakin pystyy harjoittelulla saamaan paremmin kuin CoHon parhaita puolia käsiä, pelisilmää, peliälyä, johtajuutta ja kahden suunnan työmoraalia.

Olen aikaisemmin kirjoittanut tänne Anaheimin Bobby Ryanin kehityksestä ja verrannut hänen pidempää tietä Hodgsonin pidempään tiehen. Ryaniltahan kesti peräti neljä kautta varauksesta, ennen kuin hän otti pysyvän paikan NHL:ssä. Saman seuran Ryan Getzlaf on puolestaan esimerkki pelaajasta, joka pelasi kaksi kautta varauksen jälkeen junioreissa ennen nousua. Samoin on Philadelphian Mike Richards ja moni moni muu. Eli vaikka nyt tuntuu Bustin kohdalla varmasti vaikealta, niin tulevaisuudelle tämä ei tee vielä mitään.

Nuorten MM-kisoissa saattaa olla muuten edessä mielenkiintoinen kaksintaistelu tällä kaudella, jos Hodgson pelaa Kanadan ykkössentterinä ja USA:n ykkössentterinä olisi Jordan Schroeder.

Mielenkiintoinen kaveri tämä Shirokov. Vaikka ennakkoon kaveria on hehkutettukin, niin en uskonut paikkaa auringosta nappaavan heti alkuunsa, mutta vahvasti nyt siltä näyttää.

Shirokov on yllättäjä siinä kuin Hodgson on pettymys. Minullekin on tullut yllätyksenä hänen onnistumisensa, mutta harjoituspeleissä hän teki vaikutuksen: taitavat kädet, ei aristele ruuhkissa, pelaa tasapainoisella luisteluasennolla ja pystyy sekä syöttämään, että laukomaan. Pitää muistaa hänestä puhuttaessa se, että hän voitti viime kaudella CSKA:n pistepörssin ja on menossa vielä eteenpäin uralla, joten ensi kaudella hän olisi saattanut olla melkoinen tekijä KHL:ssa pelatessaan (jos oli jo jonkinlainen viime kaudella).

Saas nähdä. Kakkosketjun laidoilla viilettäisi uudet kasvot ja puolustuksessa Ehrhoff paikkaisi Öhlundin. Nelosketju vaikuttaa näin paperilla ainakin tasapainoiselta ja vittumaiselta pelata vastaan. Muutenkin paketti vaikuttaa tasapainoiselta ja iskukykyiseltä. Ja ainakin harjoituspelit antavat odottaa hyvää alkavasta kaudesta.

Puolustus on nopeutunut ja saanut lisää syvyyttä (vielä kun Schneider tulee kentille ja ylivoimaan), mutta tuo kakkosketju on se suurin riskitekijä, mikä Vancouverissa mielestäni paperilla on. Toisaalta sen keskellä pelaa viime kauden Vancouverin arvokkain pelaaja, joka saattaa ottaa vielä askelia eteenpäin ja Shirokov saattaa olla vielä kovakin tekijä. Lisäksi ykkösestä voidaan nostaa esimerkiksi Burrows tuonne, jos pahalta vaikuttaa ja onhan se Demitrakin tuomassa vielä ne 50 pistettään mukaan.

Palkkakaton aikana melkein järjestäen joka joukkueella on jossain päin rosteria joku kysymysmerkki ja Vancouverilla se on ennakkoon kakkosessa. Ehkä kuitenkin ennemmin siellä kuin ykkösessä, maalilla tai puolustuksessa.

Luongon harteilla lepää silti pitkälle Vancouverin mahdollisuudet, johon muuten ainakin Tsn-sivujen lukijat uskovat. Vajaasta 30 tuhannesta tähän asti äänestäneestä valtaosa on klikannut Vancouverin suosikikseen voittamaan Stanley Cupin!

Vaimo onkin ihmetellyt, mitä minä teen koneella koko ajan taas hiljaisemman kesän jälkeen...

Ei mikään ihme muuten tuo äänestystulos. Viime kaudella Canucks pelasi Luongon aikana melkein 120 pisteen kautta. Nyt kun Luongo pysyy kasassa ja joukkue menee vähän eteenpäin, 130 pistettä on haarukassa... Tai sitten ei.

Ei Canucksista nyt ihan Stanley Cupin voittajaksi ole, mutta hyvä kirittäjä Blackhawksin matkalle kannun tykö..

Niemelläkö te aiotte voittaa Kannun?

Lukowichin olisi kyllä todella mielellään nähnyt Vancouverin kutos-/seiskapakkina, mutta ilmeisesti halvemmat pakit vakuuttivat riittävästi ja capin kanssa on tiukkaa, joten tähän ratkaisuun päädyttiin.

Tosiaan harmi Lukon kannalta ja minäkin pidin hänen puolestaan peukkuja. Kokenut Stanley Cupin voittaja ja kuuleman mukaan hyvä koppipelaaja olisi tuonut arvokasta kokemusta mukaan. Aaron Rome ja SOB pelasivat ehkä kuitenkin vähän paremmin ja tiukassa kattotilanteessa loppujen lopuksi yksipuoliselle puolustavalle puolustajalle ei pystytty maksamaan sitä puoltatoista miljoonaa dollaria.

Nyt se Ehrhoff-kauppa kääntyi periaatteessa Ehrhoff <-> kakkoskierroksen varaus. Tekisin kyllä tuon tuollaisenakin koska tahansa.

 

[secord]

Niemelläkö te aiotte voittaa Kannun?

Jos tarve niin vaatii, mutta teidät me hoidellaan vaikka raahaamalla Byfuglienin ahteri Luongon eteen ja Kane voi sillä välin latoa kiekkoja Roberton taakse. Yksi, kaksi, kolme..monta haluat?

 

[nuck]

Jos tarve niin vaatii, mutta teidät me hoidellaan vaikka raahaamalla Byfuglienin ahteri Luongon eteen ja Kane voi sillä välin latoa kiekkoja Roberton taakse. Yksi, kaksi, kolme..monta haluat?

Jos minulta kysyt, niin ihan niin monta kuin Kane haluaa.

En halua asettua poikkiteloin gooninne eteen kun pelkkä maine (saati sitten ulkonäkö, joka on melkein yhtä pelottava kuin Wellwoodilla) pelottaa. Onneksi Luongo haluaa tällä kerralla, ja Byfuglienin maankuulusta ahterista ei enää tule pelotetta.

 

[nuck]

Pari uutista ja muuta sekavaa:

- Jannik Hansen on sivussa 4-6 viikkoa, sillä hän joutuu leikkaukseen, jossa hänelle asetetaan lasta käteen ja 'neulat' sormiin. Tanskalainen tappeli tuossa joukkueen viimeisessä harjoituspeleissä Oilersin Gilbert Brulea vastaan. Ikävä uutinen Hansenin kannalta - mies pelasi hyvät harjoituspelit (mm. pari valintaa pelien tähdiksi) ja olisi ansainnut pelipaikan ylhäältä.

- Sergei Shirokov tulee nousemaan aina joukkueen ensimmäiseen ylivoimakoostumukseen kauden avauspelissä. Tasakentin hän saa tuon paikan kakkosketjussa Keslerin ja Samuelsson kanssa. V sanoi hänestä Vancouver Sunissa;

"Obviously, I think his skill set is good," Vigneault said Tuesday of Shirokov, who collected seven points in four pre-season games.

"I'm anxious to see once the NHL [regular-season] pace starts where he is going to be. I see him getting used to this environment very quickly. On the ice, he's like any other younger player, it's probably going to be a work in progress."

Ketjut ensimmäiseen peliin ovat nuo tänne aiemmin veikkaamani:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Samuelsson - Kesler - Shirokov
Raymond - Wellwood - Bernier
Hordichuk - Johnson - Rypien

Pakkipareissa en puolestaan osunut, sillä ne tulevat olemaan alkuun:

Salo-Mitchell
Edler-Ehrhoff
Bieksa-O´Brien

Ylimääräisenä hyökkääjänä aloittaa Tanner Glass ja seitsemäs puolustaja on Aaron Rome.


V sanoi Hodgsonista puolestaan seuraavaa TEAM 1040:lla:

"We're not disappointed at all in Cody. He's a great young guy and we know that he'll work very hard at overcoming the deficiencies that he has. For him to be an effective player in this league he has to be in a top-six, offensive role and to do that, there's some things he needs to work on. Conditioning is the basis of it, and then we need to work with him on some stride issues and some strength issues. But he's a young guy. He's 19 years old and I think when we get those things addressed, I think he's going to be quick enough to play in this league and I think he's going to be a top player."

“He just wasn’t ready,” said Alain Vigneault. “We really believe this young man has a tremendous amount of upside but, at the end of the day, he didn’t show any signs that he was ready to play at this level. After analyzing it and talking about it, we felt the best thing for him was to go back to junior and his team.”

 

[nuck]

Pakko laittaa tännekin (vaikka täällä tuskin kovasti kiinnostaa tämä Shirokovista jauhaminen ja vielä vähemmän vancouverilainen lehdistö), sillä Tony Gallagherin anti on taas jäätävää:

Canucks' fans should wait for Shirokov's first real NHL game before tossing bouquets

But great preseasons mean absolutely nothing.

Ihan tosi? Itse kun luulin, että hyvät harjoituspelit lupaavat vähintään Calderia.

nimimerkki Mark vastaa mielestäni hyvin tuolle Gallegherin jutulle tuon artikkelin alla;

I don't understand this article at all. The whole point of training camp is to see who plays well in what roles before you go into the season. Shirokov led his team in scoring in the KHL last year, and has looked very much NHL-ready throughout the preseason.

Other guys like Burrows and Samuelsson have played against the same preseason-calibre teams that Shirokov has, and have not looked as good as he has, so Shirokov got the spot. If it doesn't work out, it doesn't work out - it's not like NHL lines, especially the powerplay units, are set in stone from day one, so I don't really see the problem with playing the guy who has looked better than anyone else in that spot in that spot.

Should they instead be looking at the guy who has looked the worst on the ice in the preseason, and giving him the icetime? After all, the preseason isn't an indicator of what will come when the games actually count, right? Tony, get me on the ice in a preseason game next year, and I'll be so horrible that you'll be appointing me the next Crosby. I guarantee it.

 

[Osmo Rapeli]

Ihan tosi? Itse kun luulin, että hyvät harjoituspelit lupaavat vähintään Calderia.

Heh, ja voisi sanoa että PLUS, mitenkähän sinne NHL:een on mahdollista päästä jos ei käyttämällä varsinkin ne paikat hyväksi, jolloin vakiorooleihin suunnitellut veteraanit kuten Demitra ovat loukkaantuneena. Vai pitääkö veteraanien lopettaa ensin?

 

[nuck]

Heh, ja voisi sanoa että PLUS, mitenkähän sinne NHL:een on mahdollista päästä jos ei käyttämällä varsinkin ne paikat hyväksi, jolloin vakiorooleihin suunnitellut veteraanit kuten Demitra ovat loukkaantuneena. Vai pitääkö veteraanien lopettaa ensin?

Ehkä Gallagherin ajatusmaailman mukaan pitää.

Pitää sanoa tuosta Gallagherista sen verran, että "radio-Gallagher" ja "lehti-Gallagher" ovat usein aika erilaisia. Radiossa Gallagher on usein maltillisempi ja analyyttisempi sanoissaan. Lehdessä hän pelaa usein täysillä ohi aiheen, sörkkii epäolennaisuuksia ja alittaa rimoja sieltä ja täältä.

Olen toivonut miehen puolesta usein, että ehkä hän tekee tuon kaiken ihan vain siksi, että keskustelua syntyisi. Sitä kun kaiketi syntyy paremmin alittelemalla rimoja ja kritisoimalla, kun yrittämällä tehdä analyyttisempiä tekstejä. Jokaisella on tyylinsä ja moni haluaa tuoda nimeään jollakin tavalla esiin. Tuolla tyylillä se usein ainakin onnistuu.

***

Tässä toista ääripäätä edustava saman lehden (Vancouver Province) mielenkiintoinen kirjoitus Luongosta. Tuossa Jason Botchfordin kirjoituksessa on havaittavissa jo ihan erilaista otetta, mutta ikävä vain, että tuo ei pääse samalla lailla keskusteltavaksi kun siitä puuttuu se kuuluisa kritiikki.

"It's a special year," Luongo says. "I don't know a lot of players who have ever got the chance to play in the Olympics in their home city, their home country. It's definitely special and it's exciting. It's going to be one of the biggest years, one of the biggest experiences of my life.

"I hope to make sure when it's all over, it's remembered as the most special year of my career. The results are what's going to define it. The results are all that matters."

 

[Hiisi_van_Holten]

Jaahas ensi yönä alkaa kausi, joten pistetään pitkästä aikaa omakin lusikka soppaan, vaikka toinen sanonta taas sanoo, että mitä useampi kokki sitä huonompi soppa. Ja vielä alkuun kiitokset ketjun kirjoittajille etenkin nuckille, kyllä tätä tulee luettua, vaikken ole paljoa kirjoittanutkaan.

No millaisella asetelmista Nucks lähtee kauteen? No kun joukkue on suurelta osin pysynyt kasassa on kai syytä puhua kilpailukykyisestä joukkueesta, sillä (suurelta osin) samalla rungolla on kahdesti saavutettu divisioonan voitto viimeiseen kolmeen vuoteen.

Erona aikaisempiin vuosiin on hieman edellisiä vuosia laajempi ja tasaisempi materiaali. Terävin kärki ei ole kuin maalin suulla liigan eliittiä. Olisi tyhmää viime kausi huomioidenkin lähteä tavoittelemaan jotain muuta kuin divisioonan voittoa.

Oikeastaan kaikki joukkueen osa-alueet ovat ainakin paperilla kunnossa ja joukkueelta löytyy runsaasti pelaajia, joita uskaltaisi peluuttaa enenmän kuin alkuperäisten kaavailuiden mukaan olisi tarkoitus.

Maalivahti osasto on luonnollisesti nyt tulevaisuudessa kunnossa Luongon pitkän ja mielestäni kaikin puolin loistavan jatkosopimuksen ansiosta kunnnossa. Toivottavasti viime vuoden kaltaiselta loukkaantumiselta vältyttäisiin ja mikäli näin käy varmasti kaikkien fanien katseet kääntyvät kakkosmaalivahti Raycroftin sijaan farmivahti Cory Schneideriin. Toivottavasti Bobby Lou pysyy kunnossa ja tällaisia asoita ei tarvitse miettiä.

Puolustuksessa Öhlundin jättämää aukkoa korvattiin hyvin luistelevalla (loistavaa) Christian Ehrhoffilla sekä Matthieu Schneiderillä. Toki haavin tarttui myös harjoitusotteluissa raporttien mukaan loistanut Aaron Rome sekä Brad Lukowich. joka tosin passitettiin jo waiwerien lävitse farmiin (ei Manitobaan). Kaiken kaikkiaan kyseessä on äärinmäisen laaja materiaali ja jopa viime vuotista parempi. Öhlund kyllä oli erinomainen puolustaja, mutta Ehrhoff oli kuitenkin enenmän mitä lääkäri määräsi tähän puolustukseen - liikkuva ja kiekollinen. Hieno homma, että laajuutta löytyy, sillä kyllä siellä noita lasinilkkojakin seassa on.

Hyökkäyksessä ykkösessä jatkavat mahtivireeseen yltynyt punapäät + Burrows. Kokonaisuudessaan erinomaisesti toiminut koostumus kenties paras koostumus mitä Sedinien aikana Vancouverissa heille löytynyt. Kesällä mietin, että jo se nyt on perhana, jos heti kun löydetään kaksosille passeli ketju kaveri niin veljet lähtevät. No onneksi niin ei käynyt. Kakkoseen ja kolmoseen riittää pätömiehiä varsinkin harjoituskauden perusteella Venäjältä tullut Shirokovkin on osoittautumassa pelimieheksi. Ainakin videoiden ja raporttien perusteella on kyse hyvin taitavasta arvaamattomasta pelaajasta - kenties juuri niitä elementtejä, joita on Canucks hyökkäyksestä puuttunut. On mielenkiintoista nähdä kuinka kakkosvitja Shirokov-Kesler-Samuelsson toimii. Vaikka Hodgson tiputettiinkin junnuihin löytyy Canuckseista laajuutta 3-4 nelosketjuista saakka (se onkin mielestäni selkein yksittäinen osa-alue, jolla olemme edellä Flamesia). Ja eiköhän Demitrastakin vielä jotain hyötyä ole.

Kokonaisuus on paperilla kunnossa, mutta piilevät Canucksien mahdolliset ongelmat? Mielestäni vastaus kuuluu : erikoistilanteissa. Ylivoimapelissä Canucks oli viime vuonna vasta 17:sta paras, eikä alivoimallakaan nyt päästä henkseleitä paukuttelemaan, sillä se oli liigan 16 :sta parasta.

Alivoimassa mielestäni pitäisi olla kaikkia ainekset tuonne liigan top-5 tasolle tai jopa voittoon, kuten kaudella 2006-2007. Ja täytyy myöntää, etten oikein osaa sanoa mikä siinä viime vuonna mätti. Joka tapauksessa alivoiman saaminen kuntoon tulisi olla yksi keskeisiä tavoitteita alkavalle kaudelle.

Ja mitä ylivoimaan tulee, niin se on kyllä yksi mielenkiintoisimpia aiheita pohdittaessa kuluvaa kautta. Potentiaaliasia ylivoimalla viivassa pelaavia jätkiä on leftiltä: Ehrhoff, Edler sekä Schneider ja rightilta: Salo, Bieksa sekä Samuelsson. Joten vaikkei tuolla mitäään Niedermayeria ole, niin ei ainakaan viivan tulivoimasta pitäisi ylivoiman tehkokkuus jäädä kiinni. No ykkösylivoima näyttäisi tällä hetkellä seuraava: Sedinit + Shirokov. Shirokov näyttäisi myös hyvältä syöttelijältä, joten kuka kiekot laittaa reppuun? Toivottavasti Shirokov. Itse asiassa en tiedä toista ylivoima kentällistä, mutta sanotaan, että kyllä minulla siihen toiveeni on. Toivon ja oletan, että pelintekemisen vastuu tässä vitjassa on Wellwoodilla. Kylen rooli kakkos-yv:n pyörittäjänä onkin mielestäni hyvin keskeinen koko koostumuksen onnistumisen kannalta. Laidoille onkin sitten tarjolla paljon (rightin sakkia) Bernier, Kesler sekä Samuelsson. No toki onhan Raymondillakin mahdollisuudet ylivoima kenttään, Joka tapauksessa olisi toivottaa, että kakkosylivoimakin saataisiin joten kuten toimiva kentällinen, joka kuten tiedämmekin nousee jälleen suureen arvoon.

No mihin tämän kauden nipun luulisi riittävän. Kyllä tämän joukkueen luulisi riittävän tasaväkiseen vääntöön lähes mitä tahansa joukkuetta vastaan tahansa. En kuitenkaan usko, että Canucks kuitenkaan taistelee aivan konferenssin voitosta, sillä näitä peräpään jengeille kärsittyjä 2-1 tappioita tulee taas liikaa. Mutta eiköhän me kuitenkin divisioonan voitosta käydä kova vääntö taas, kyllä eväät pudotuspeleihin on olemassa ja miksei pidemmällekin. Mielestäni läntinen konferenssi on tasoittunut huomattavasti viime vuodesta, eikä selviä voittajasuosikkeja ole. Mielestäni jopa kuudella (ehkä jopa seitsemällä) joukkueella on ainekset parhaimmillaan pelatessaan voittaa läntinen konferenssi (siis playoffseissa) ja kyllä Nucks kuuluu mielestäni näihin joukkueisiin.

Ps. NHL-10 pelissä on päivitettyäni kokoonpanot uusiin Canucksien overall läntisen konferenssin paras, joten eiköhän konferenssi voitto ole selviö ;).

Pelasin ensimmäisen ottelun ja Flamesia vastaan ja hävisin 5-4 ja ottelun todenmukaisuutta lisäsi Rick Rypienin loukkaantuminen. Toivottavasti ei toteudu...

 

[nuck]

Pettymys hävitä kauden avauspeli, mutta yritetään niputtaa jotain sekavaa yhteen valaslaseilla.

- Hirveä alku, mitä pelkäsinkin Flamesin kotipelissä ja kauden avauksessa. Flames tuli peliin paljon terävämmin kuin Canucks ja hallitsi kenttää mennen 3-0 johtoon. Vancouver kasasi tuon jälkeen rivinsä, otti otetta pelistä ja tuli jo maalin päähän. Joukkueella oli hyviä paikkoja myös tasoittaa, mutta Kiprusoff pelasi hyvin ja piti Calgaryn voitossa kiinni. Lopussa Phaneuf teki tyhjiin Calgaryn 5-3 voiton. Kokonaisuutena Calgary oli hieman parempi ja otti ansaitut pisteet.

- Canucks voitti ykkössektorin laukaukset hyvän kolmannen erän ansiosta 10-7, mutta Flames teki maaleja kauempaa paremman maskipelin ansiosta. Melko harvinainen peli, kun puolet maaleista tuli ykkössektorin ulkopuolelta (tosin yksi noista tehtiin tyhjiin).

- Vancouverin ylivoima näytti toimivan hyvin. Toivottavasti joukkue nostaa itsensä tuolta keskikastista tällä kaudella kympin joukkoon. Puolustajista se tuskin ainakaan tulee olemaan kiinni, mikäli ryhmä pysyy kunnossa.

- Sedinit ja Burrows toimii myös. Burrows oli näkymätön harjoituspeleissä, mutta nyt kun tosipelit alkoivat, hän jatkoi siitä mihin jäi viime kaudella. Myös Henrik Sedin pelasi mielestäni erinomaisen pelin. Kokonaisuutena Canucksin ykkönen oli tässä pelissä mielestäni melko selvästikin parempi kuin Flamesin vastaava.

- Luongo päästi taakseen neljä. Vaikea sanoa kuitenkaan, kuinka monta maalia meni suoraan hänen piikkiinsä. Näytti ainakin, että maskia oli parissa maalissa ihan mukavasti. Kiprusoff valittiin silti ansaitusti kentän ykköstähdeksi ja maalivahdeissa Calgary vei tämän taistelun.

- Vancouverin nelosketjulta huono peli. Ketju pyöri liikaa omissa ja teki muutamia pahempia virheitä, joissa etenkin Rypien oli yhtenä avainpelaajana.

- Samuelsson pelasi mielestäni jälleen hyvin. Fyysinen pelaaja, vaikka ei kovin paljon taklaakaan. Hänen ketjussaan Kesler ei ollut puolestaan parhaimmillaan. Shirokov oli ok, vaikka jäi pisteittä.

- Parilta puolustajalta (Edler, SOB) olisin odottanut parempaa peliä.

- Kolmosketjun laiturit pelasivat mielestäni jälleen hyvin. Raymond voisi tosin lainata enemmän kiekkoa. Wellwood ei noussut esiin sillä tavalla kuin olisin toivonut.

Se siitä. Kausi on nyt avattu ja vaikka pettymyksen kautta, niin onhan tässä vielä 81 peliä jäljellä parantaa otteita. Toivottavasti joukkue tulee seuraavaan peliin pelaamaan ehjää 60 minuuttista. Seuraava vastustelija Colorado peittosi San Josen avauksessaan ja on lisäksi ollut usein ennenkin myrkkyä Vancouverille, joten edessä ei tule olemaan ainakaan helppo peli.

 

[Chip Whitley]

Tuli itsekin kauden avaus katsottua, ja voisi nuckin viestiin jotain lisäillä/kommentoida/laittaa omia näkemyksiä.

- Hirveä alku, mitä pelkäsinkin Flamesin kotipelissä ja kauden avauksessa. Flames tuli peliin paljon terävämmin kuin Canucks ja hallitsi kenttää mennen 3-0 johtoon. Vancouver kasasi tuon jälkeen rivinsä, otti otetta pelistä ja tuli jo maalin päähän. Joukkueella oli hyviä paikkoja myös tasoittaa, mutta Kiprusoff pelasi hyvin ja piti Calgaryn voitossa kiinni. Lopussa Phaneuf teki tyhjiin Calgaryn 5-3 voiton. Kokonaisuutena Calgary oli hieman parempi ja otti ansaitut pisteet.

Ei Flames mielestäni mitenkään dominoinut alkua vaikka lukemat olikin melko rumat, ihan hyvin Canucks pärjäsi lähtökohdat huomioiden (Flamesin kotiavaus, Sutterin debyytti jne.), mutta muutama tyhmä virhe vain kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla. Jos katsotaan niitä maaleja, niin kolmesta ensimmäisen erän maalista ainoastaan yksi oli hyvän sektorin maalipaikka josta tuolla tasolla maali yleensä tehdään, kaksi muuta oli ihan kopattavia kuteja. Luongolta ei puolestaan nähty yhtään "isoa torjuntaa" ensimmäisessä erässä, joka tosiaan kertoo sen ettei Flamesilla niitä kunnon maalipaikkoja juurikaan ollut (ainoa meni sisään, sekin ylivoimalla).

Flames kyllä vei peliä mitä kiekon hallintaan ja hyökkäysalueaikaan tulee, mutta ei Canucksilla mitään ylisuurta hätää tai paniikkia oikeastaan ollut (tasakentällisin), ihan hyvin pidettiin tilanteet parhaiden maalintekosektoreiden ulkopuolella.

- Vancouverin ylivoima näytti toimivan hyvin. Toivottavasti joukkue nostaa itsensä tuolta keskikastista tällä kaudella kympin joukkoon. Puolustajista se tuskin ainakaan tulee olemaan kiinni, mikäli ryhmä pysyy kunnossa.

Alivoima puolestaan ei. R. Johnson oli yhtä hukassa kuin viime kaudella, Rypien oli vähän liian innokas ja hävisi muutaman tärkeän kaksinkamppailun ja hups, tilanne oli 2-0. Tuon ottelun perusteella parannusta ei viime kaudesta ole tapahtunut, tosin eipä alivoimapelaajatkaan kesän aikana pahemmin muuttuneet.

- Luongo päästi taakseen neljä. Vaikea sanoa kuitenkaan, kuinka monta maalia meni suoraan hänen piikkiinsä. Näytti ainakin, että maskia oli parissa maalissa ihan mukavasti. Kiprusoff valittiin silti ansaitusti kentän ykköstähdeksi ja maalivahdeissa Calgary vei tämän taistelun.

Luongo pelasi liian syvällä maalissan ekan erän. Sivuille jäi ihan liikaa tilaa. Flames taisi tämän huomata, sillä ensimmäisessä ylivoimassa Jokinen laukoi "offwall"-paikaltaan melko pienestä kulmasta takakulmaa kohti jossa oli reilusti tilaa, mutta osui tolppaan. Eikä mennyt kauaa kun Giordano ampui melkein samasta paikasta samaan paikkaan, kilpikäden puolelle, ja sinnehän se upposi. Pardy vielä ohitti Luongon kolmannen kerran samalta kilpikäden puolelta erän puolessa välissä, joten pitää antaa Fleimareille tunnustusta mikäli tuo huomattiin ja siihen reagoitiin penkillä noin nopsaan.

Luongo pelasi loppupelin kuitenkin ihan hyvin, vaikka sivuallekirjoittanut ei tuosta Prustin maalista tykännytkään. En oikein tiedä mitä maalivahdin pitäisi tuollaisessa tilanteessa tehdä, mutta Luongon kohdalla nuo nousut laidalta maalille menee joka saakelin kerta sisään.

- Vancouverin nelosketjulta huono peli. Ketju pyöri liikaa omissa ja teki muutamia pahempia virheitä, joissa etenkin Rypien oli yhtenä avainpelaajana.

Rypien teki pari pahaa virhettä alivoimalla, mutta muuten oli mielestäni ehdottomasti neloskentän paras pelaaja varsinkin tasakentin (joka ei kovinkaan suuri kehu ole). Flamesin nelosketju pyöritteli Canucksin nelosta miten tahtoi. Ennakolta on vaikeaa kuvitella että vaikkapa Brandon Prustin tasoinen pelaaja laittaa R. Johnson näyttämään ECHL-tason pelaajalta mutta näin siinä vain kävi. Hordichuk oli puolestaan se sama turha itsensä. Jos saisin päättää niin Glass korvaisi Hordin ja Bolduc Johnsonin. Näin ei kuiteskaan tule tapahtumaan, sillä Hordi tuo joukkueeseen kovuutta (?) ja R. Johnson on arvokas veteraani joka pelaa suurella sydämellä ja hyppii kiekkojen eteen!

- Samuelsson pelasi mielestäni jälleen hyvin. Fyysinen pelaaja, vaikka ei kovin paljon taklaakaan. Hänen ketjussaan Kesler ei ollut puolestaan parhaimmillaan. Shirokov oli ok, vaikka jäi pisteittä.

Kakkoskenttä ja erityisesti Kesler oli pettymys. Samuelsson ehdottomasti yksi positiivisemmista yllätyksistä koko joukkueessa, näytti putki kulkevan hyvin ja kaveri on kyllä vahva kuin härkä vaikkei siltä ulospäin näytäkään. Shirokovilla jotain ongelmia varsinkin keskialueen pelin kanssa, mutta hyökkäysalueella pelasi tutulla hyvällä tasollaan. Suurin piirtein samaa nähtiin mitä junnujenkin kanssa, joka on hyvä asia (pystyy samaan peliin NHL-pelaajien kanssa).

Kesler ehkä suurin pettymys, pelasiko hän edes? Melko näkymätön esitys, ainoa mikä jäi mieleen oli sukellus (taas..) tilanteessa josta Canucks sai ylivoiman ja 3-1 kavennuksen. Taklauksiakin olisi välillä kiva Keslerilta nähdä, näitä tosin ei viime kaudellakaan enää nähty, ja nyt kun mies pelaa "kakkoskentän sentterinä" niin tuskin nähdään senkään vertaa.

- Kolmosketjun laiturit pelasivat mielestäni jälleen hyvin. Raymond voisi tosin lainata enemmän kiekkoa. Wellwood ei noussut esiin sillä tavalla kuin olisin toivonut.

Kolmonen pelasi ihan ok, tosin ennakosta poiketen Flamesin kolmonen taisi viedä kolmoskenttien välisen taiston. Raymond oli Samuelssonin ohella Canucksin paras hyökkääjä ykköskenttää lukuun ottamatta, ja Wellwood luisteli hyvin ja rakenteli peliä sen myötä paljon tehokkaammin (vaikkei tehoja tullutkaan). Bernier luistelee paljon paremmin kuin viime kaudella ja ihmettelen jos ei viime kauden pistemäärää ylitetä, harmi vain että kesäreenin ja kuntokuurin avulla ei uusia käsiä tai aivoja saa.

Seuraava vastustelija Colorado peittosi San Josen avauksessaan ja on lisäksi ollut usein ennenkin myrkkyä Vancouverille, joten edessä ei tule olemaan ainakaan helppo peli.

Ja pelihän tulee tänään klo 22 Suomen aikaan, joten ei muuta kun kaikki streamin ääreen vaan.

 

[nuck]

Olipa tuloksellisesti tuttua Colodado-peliä Denverissa viime yönä. Avalanche on ollut todellinen myrkkyjoukkue kotonaan Vancouverille jo pitkään, sillä työsulkukauden jälkeen Canucks on matkannut Denveriin 16 kertaa ja poistunut sieltä tyhjin käsin 11 kertaa. Viidestä voitosta yksi on tullut rankuilla ja kaksi viime kaudella maaliskuun lopun jälkeen, kun Avalanchen kausi oli jo menetetty ja Canucks puolestaan taisteli divisioonavoitosta. Varsinaisista seurojen välisistä merkittävistä "neljän pisteen peleistä" Canucks on hävinnyt Denverissa työsulkukauden jälkeen 11 ja voittanut varsinaisella peliajalla "peräti" kaksi.

Vancouverin saldo on tuon pelin jälkeen kaksi ottelua, kaksi tappiota. Alkukaudesta on nähty hyvät harjoituspelit ja huono kauden alku. Juuri tällä hetkellä tilanne ei näytä siis kovin hyvältä. Joukkueen pelistä puuttuu suurin tahto, jolla ryhmä parhaimmillaan on pelannut, joukkueen pakkiparit ja ketjut hakevat vielä roolejaan, Luongo on normaalissa syyskunnossa, puolustuspäässä tehdään liikaa virheitä, jäähyjä otetaan liikaa ja sekä Calgaryn Kiprusoff että Coloradon Andersson ovat olleet parempia (itse asiassa kummatkin ovat olleet pelien ykköstähtiä) kuin Luongo. Ei siis mikään ihme, että tulos on ollut tämä.

Tällä hetkellä Vancouverilla on hyvin peliä pyörittävä, mutta tehoton ykkönen, huonosti toimiva kakkonen, keskinkertainen kolmonen ja huono nelonen. Itse näen suurimmaksi ongelmaksi tuon kakkosen, jossa etenkin Kesler on ollut jostain syystä iso pettymys näissä kahdessa pelissä. Ehkä koko joukkueen alkukauden tulos olisi voinut olla parempi toimivammalla kakkosella, mutta kakkosketjun ongelmia osasi myös odottaa ja sitä alkukauden venymiskykyä olisi pitänyt saada siksi toisaalta (niiltä kolmelta ketjuilta, joissa pelaa toisilleen tuttuja pelaajia).

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että tuota kolmen toisilleen uuden pelaajan (Kesler, Samuelsson, Shirokov) yhteensovittamista olisi pitänyt ajaa jo harjoituspeleissä voimakkaasti. Mutta kun joukkue yritti antaa hodgsoneille ja grabnereille vastuuta hyökkäävissä ketjuissa ja Shirokov oli loukkaantuneena, niin kakkosketjun sisäänajo tehdään nyt sitten vasta kauden alussa. Eikä tuo ole helppo tehtävä.

Jotain pitäisi nyt siis tehdä, jotta kurssi saataisiin käännettyä. En vain tiedä, olisiko lääke uudelleen sotkea noita ketjuja. Joka tapauksessa pitää toivoa, että kahden vieraspelin jälkeen kotiin palaaminen auttaisi joukkuetta saamaan voittokantaa auki ja samalla HF:lla fanit eivät olisi enää kivittämässä jokaista joukkueen pelaajista. Seuraava peli pelataan maanantain ja tiistain välisenä yönä Vancouverissa Columbusta vastaan ja sen jälkeen pelataan kotona ensi viikon aikana myös Montrealia ja Dallasia vastaan.

Hyvä puoli tässä kauden alussa on se, että tässä on vielä 80 peliä aikaa saada peli kuntoon. Voittoihin pitäisi kuitenkin päästä nopeasti kiinni, jotta ylimääräiseltä puristukselta vältyttäisiin.

 

[Johannes]

Luongo pelasi varmaan NHL-uransa kehnoimman 2. erän alun äsken Columbusia vastaan 0/3. Yhteensä 8/12 Luongolle ja ajassa 25:51 vaihtoon, Filatovin maalin jälkeen. Nyt maalissa päivystää "tapparasta tuttu" Andrew Raycroft ja hän on saanut pari ensimmäistä kutia torjuttua.

 

[nuck]

Luongo pelasi varmaan NHL-uransa kehnoimman 2. erän alun äsken Columbusia vastaan 0/3. Yhteensä 8/12 Luongolle ja ajassa 25:51 vaihtoon, Filatovin maalin jälkeen. Nyt maalissa päivystää "tapparasta tuttu" Andrew Raycroft ja hän on saanut pari ensimmäistä kutia torjuttua.

En ole nähnyt koskaan yhtä huonoa Luongoa mitä Columbusta vastaan näkyi. Pelihän oli todellinen yhden miehen show. Ja valitettavasti näin Canucks-lasien takaa negatiivisessa mielessä. Ikävä kyllä kapteeni lahjoitti vieraspisteet tänään ja hän muistutti maalillaan Dan Cloutierin playoff-highlightseja.

Vancouver pelasi ensimmäisen erän ylivoimatehottomuutta ja Luongoa lukuun ottamatta hyvän pelin. Joukkue kontrolloi kiekkoa, voitti paljon kaksinkamppailuja, ei tehnyt isoja virheitä eikä ottanut turhia jäähyjä. Canucks vei jo pelin avauserässä ykkössektorin laukaukset 8-4 ja koko ottelussa nuo merkittiin Vancouverille 16-7. Laukaukset maalia kohti menivät Canucksin eduksi 43-24, kokonaislaukaukset 84-41, taklaukset 27-11 ja aloitukset 58-42%. Mutta ei noista ollut mitään hyötyä, kun tärkein pelipaikka vuoti joka vedolla niin kauan kuin Luongo oli maalilla.

En tiedä mikä Luongolla on muutenkin näissä lokakuun peleissä, sillä vaikka tämänkertainen olikin suoranainen pohjanoteeraus, on hän ennenkin pystynyt "ihmeisiin" lokakuussa. Luongon saldo Vancouverissa pelattujen neljän kauden aikana on lokakuun peleistä nyt 17-18-1, kun hän on muuten pelannut sarjaa 98-49-21. Eikä tuo lokakuun murhenäytelmä rajoitu pelkästään miehen Canucks-vuosiin, vaan jo Floridassa hän oli syksyllä usein heikko tai keskinkertainen ja nosti sitten tasoaan kauden mittaan.

Luomisen tuska on nyt pinnalla näin kolmen hävityn pelin jälkeen, mutta jos jotain positiivista tuosta ottelusta kaivaisi, niin kakkosketjun peli tuntui menneen eteenpäin. Etenkin sen jälkeen kun Raymond siirrettiin Keslerin ja Samuelssonin laitaan, niin tuo ketju oli pirteä. Ehkä tuossa toisella laidalla voitaisiin kokeilla Reiskaa pidemmällekin, sillä hän pysyy nopeudessa Keslerin vauhdissa, eikä koko NHL:ssä taitaisi olla montaa nopeampaa kakkosketjua kuin Keslerin ja Raymondin muodostama kakkonen (kun Samuelssonkaan ei mikään hidas pelaaja ole). Se onkin sitten toinen asia, kuinka monta läpiajoa tai puolittaista sellaista nuo kaksi pystyisivät töhrimään.

Shirokov on sen sijaan putoamassa pois kärkiketjuista (putosi sieltä Columbus-pelin kuluessa), mikä on sääli, mutta hän ei ole ollut vain riittävän tehokas, eikä oikein edes tehokkaan oloinen. Syötöt löytävät kyllä tiensä hyvin perille (jopa vastustajan alivoimaneliön läpi, kuten Columbusta vastaan kävi pari kertaa) ja hän ottaa osaa puolustukseenkin, mutta hänellä tuntuu olevan liikaa puristusta tällä hetkellä ja peli on väkinäisen näköistä.

Puolustuksessa ennen kautta eteenpäin odottamani Edler on ollut mielestäni yllättävän huono toistaiseksi. Myös SOB:in peliin en ole kokonaisuutena ollut tyytyväinen ja Salokin on vähän vaisu. Mitchell pelasi sen sijaan hyvän pelin Columbusta vastaan ja myös Bieksa oli näkyvä. Ehrhoff teki puolestaan maalin. Kokonaisuutena pakkiparit kaipaisivat kuitenkin hyökkäyksen tavoin muutosta.

Maalivahdeista en viitsisi enempää sanoa. Luongo parantaa aivan varmasti, mutta alkukausi on ollut vaikea. Raycroft täytti paikkansa Columbusta vastaan, vaikka yhden ylivoimamaalin Blue Jackets onnistuikin tekemään.

 

[miski]

Shirokov on sen sijaan putoamassa pois kärkiketjuista (putosi sieltä Columbus-pelin kuluessa), mikä on sääli, mutta hän ei ole ollut vain riittävän tehokas, eikä oikein edes tehokkaan oloinen. Syötöt löytävät kyllä tiensä hyvin perille (jopa vastustajan alivoimaneliön läpi, kuten Columbusta vastaan kävi pari kertaa) ja hän ottaa osaa puolustukseenkin, mutta hänellä tuntuu olevan liikaa puristusta tällä hetkellä ja peli on väkinäisen näköistä.

Neloskenttään joutui toisessa erässä ja Hordichuck otti Raymondin paikan kolmosessa. Ottelun edetessä mies tipahti myös ykkösyv:stä, jossa pelasi kaksosten kanssa ja tilalle laitettiin Bernier. Tiedä sitten johtuiko tämä siitä, ettei tullut tulosta n. 1.20 minuutin 5-3 yv:lla ensimmäisen erän lopulla, vaikka Shirokov ihan hyvin peliä rakentelikin.

 

[Osmo Rapeli]

Aika nopeaa tippuu Shirokov arvoasteikossa jos yv-paikatkin lähtevät nyt. Toki ymmärrettävää jos joukkue ei voita ollenkaan, voittopelien jälkeen yritteliäs 0+0 ei painaisi välttämättä vielä tässä vaiheessa alkuunkaan. Pidä nyt Sergei meikäläisen veikkaukset ja fantasialiiga elossa!!!

 

[Chip Whitley]

Shirokov on pelannut ensimmäiset ottelut ihan väärässä kentässä. Hänen tyyppinen pelaaja ei tule menestymään kentässä jossa keskellä pelaa NHL'n top 6-hyökkääjä -mittapuulla katsottuna puukäsi-sentteri, ja laukoo-joka-paikasta-silmät-kiinni-laituri. Eihän Shirokov itsekään ole mitenkään loistanut, mutta mielelläni sitä ainakin itse katsoisin hieman eri koostumuksia ennen kohti puuskuttavaa Moose-junaa. Koittaisin itse jotain tällaista:

Sedinit-Burrows - kenttä pelannut hyvin ja luonut erinomaisesti painetta vastustajan päätyyn, joskin ilman tehoja. Sedineiltä myös jälleen liikaa kakkosia ja yllätykseksi vähän laiskaa/virhealtista peliä omalla alueella (siis se vähäinen aika kun peli ei ole pyörinyt toisessa päässä).

Raymond-Kesler-Samuelsson - pelasi Columbusta vastaan ihan hyvin kun Raymond tuohon kenttään vaihdetttiin, ja Keslerkin näytti vihdoin löytävän peliään varsinkin 3. erässä. Tiedä sitten oliko Raymondilla jotain merkitystä tuohon, mutta kyllä hän ainakin paremmin Keslerin mukana pysyy jalalla kuin Shirokov.

Shirokov-Wellwood-Bernier - Shirokov saisi näin kiekon kanssa taitavan sentterin/pelinrakentajan vierellensä. Bernier tekisi toisella laidalla tilaa ja huitoisi riparit ohi maalista.

Jos tälläkään sommitelmalla ei Shirokoville (koko kentälle) alkaisi pisteitä tai edes maalipaikkoja rapisemaan (yleensä vielä vastustajan 3. pakkipari vastassa), niin Mooseen lähetys olisi oikeutettu päätös minunkin puolesta.

 

[nuck]

Neloskenttään joutui toisessa erässä ja Hordichuck otti Raymondin paikan kolmosessa. Ottelun edetessä mies tipahti myös ykkösyv:stä, jossa pelasi kaksosten kanssa ja tilalle laitettiin Bernier. Tiedä sitten johtuiko tämä siitä, ettei tullut tulosta n. 1.20 minuutin 5-3 yv:lla ensimmäisen erän lopulla, vaikka Shirokov ihan hyvin peliä rakentelikin.

Niin, ja Bernier'han pelasi tuossa ykkösylivoimassa jo ensimmäisen erän lopussa, kun Canucks pelasi 5-4 ylivoimaa. Tuo koostumus sai aikaan sen yhden tolppakudin (tai laukojana oli puolustaja Bieksa, jolla oli koko maali tyhjänä), mutta ei maaleja. Shirokov pelasi tosiaan sitten tuon reilun minuutin tuossa ykkösylivoimassa 5-3 ylivoimaa.

Hänelle tuli kaksi hyvää paikkaa, mutta laukaukset menivät ikävä kyllä ohi. Vielä ikävämpi puoli oli se, että kun koko ykkönen pelasi tuollaisen maratoonvaihdon, Columbus iski vastaiskusta väsynyttä ryhmittymää vastaan juuri toisen jäähyn päättymisen jälkeen ja teki maalin Bieksan hyvällä avustuksella.

Toisessa erässä tuo Vancouverin kakkonen (Shirokov - Kesler - Samuelsson) oli sitten puolestaan jäällä noiden kaikkien kolmen Columbuksen maalien aikana. Noita ei voi laittaa suoraan Shirokovin piikkiin (suurin syyllinen oli Luongo), mutta tuo vain kertoi karua kieltään tuon ketjun toimivuudesta pelin alussa (vaikka suurin syyllinen olikin edelleen Luongo).

Kun tuota ketjua oli vähän pakko muuttaa ja Kesleria ja Samuelssonia ei voinut oikein laittaa veteraanipelaajina neloseen, niin Shirokov oli sitten tulokkaana helpoin kohde siirrellä. Raymond onnistui tuossa Shirokovin paikassa sen verran hyvin, että hän saa jatkaa tuossa varmasti seuraavassa pelissä. Tavallaan sääli Shirokovin puolesta, sillä hän ei ollut noihin maaleihin syyllinen, mutta joutuu nyt kärsijäksi.

Samaa mieltä Chipin kanssa Shirokovista ja myös noista ketjuista.

Mutta kun joukkue ei ole voittanut ja on pelannut huonoimman kauden alkunsa viimeisiin kahdeksaan vuoteen, niin jotain siellä tehdään. Ja nyt muutos on Vancouver Sunin mukaan todennäköisesti se, että Shirokov laitetaan katsomoon seuraavaan peliin ja nostetaan harjoituspeleissä omassa roolissaan myös hyvin esiintynyt Tanner Glass kolmoseen. Taitoa otetaan siis pois taklausvoiman tieltä. Onko tuo hyvä vai huono siirto, se jää katsottavaksi.

Ensi yönä olisi sitten vastassa Montreal, joka pelaa toisena peräkkäisenä iltana - hävittyään viime yönä Calgarylle maalein 4-3. Vaikea sanoa kuinka paljon tuolla Canadiensin selkä-selkä -asetelmalla on merkitystä tässä vaiheessa kautta, mutta nyt Vancouverin olisi pakko ottaa jo täydet pisteet. Joukkue ei ole koskaan hävinnyt kauden alussa neljää peliä peräkkäin, ja toivottavasti tämän vuotinen ryhmittymä ei tee tuossa ennätystä.

Toistaiseksi Vancouveria vastaan pelanneet maalivahdit (Kiprusoff, Andersson, Mason) ovat olleet vahvoja. Montrealilla Halak pelasi tuon Flames-pelin, joten ensi yönä Canadiens laittaa varmasti maalilleen BC-lähtöisen Pricen. Price teki minuun vaikutuksen (vaikutti nopeammalta kuin ennen) Buffaloa vastaan ja hänen tilastonsa ovat komeat 1.89 päästettyä maalia pelissä ja 95.1% - luonnollisesti noilla lukemilla hän on myös voittanut molemmat pelinsä.

Eli tuolla maalivahtien saralla ei tulla todennäköisesti pääsemään yhtään viime pelejä helpommalla. Ei voi kuin toivoa, että toivottavasti Luongo pelaisi nyt hyvän pelin vähän sekaisin olevan joukkueen takana ja pitäisi Canucksin pistemahdollisuudet elossa. Mielenkiintoista Luongossa on muuten se, että hänet on nyt vaihdettu kolmena kautena peräkkäin kolmansissa peleissä pois maalilta:

- kaksi vuotta sitten tuo tapahtui Philadelphiaa vastaan (tappio kotona 2-8 ja Luongon torjuntaprosentti murhaava 69.2%

- viime vuonna hänet otettiin pois maalilta Washingtonia vastaan (tappio vieraissa 1-5 ja 80%)

- tällä kaudella hänet otettiin pois Columbusta vastaan (tappio kotona 3-5 ja torjuntaprosentti 66.7%)

Kahden viime kauden aikana Luongo on palannut vahvana tuon surkeasti menneen kauden kolmannen pelin jälkeen kentille. Kaksi vuotta sitten hänet valittiin pelin ykköstähdeksi kun Vancouver voitti Oilersin kauden neljännessä pelissä ja viime vuonna Canucks kaatoi kauden neljännessä pelissä Detroitin Luongon torjuttua 32 kutia. Toivottavasti tuo historia toistuisi tällä kaudella.

 

[nuck]

Tulihan se avausvoitto, ja vielä komeilla 7-1 numeroilla. Pakko kuitenkin sanoa noista lukemista se, että harvoin näkee yhtä huonoa puolustuspeliä kuin Montrealilla oli tämän illan/aamun pelissä. En nimittäin muista ihan heti peliä, jossa Canucksille olisi tullut esimerkiksi kolme läpiajoa ottelussa. Taisivat olla Canadiensit väsyneitä vielä tuosta edellisyön Flames-pelistä ja toisaalta Vancouverilla oli nyt pakkovoiton paikka.

Vancouverin esitys oli kokonaisuutena hyvä ja toiveita nostava, mutta tämän kauden alulle tyypillisiä ihmeellisiä todella pahoja notkahduksia pelissä oli edelleen mukana. Pahin tuollainen nähtiin toisen erän alussa, jonne Canucks tuli ensimmäisen erän 3-0 johdon kanssa jalat kopissa. Kun vielä Bieksa nappasi tavoilleen uskollisena idioottijäähyn tuohon muutenkin heikkoon jaksoon ja puolustus pelasi huolimattomasti pari tilannetta, niin Canucks oli pahoissa ongelmissa. Onneksi tuo jakso kuitenkin kestettiin.

Luongolta nähtiin maalilla selvä tasonnosto edellisiin peleihin, kuten vähän pystyi odottamaankin. Montrealilla oli omat paikkansa etenkin toisessa erässä, mutta Luongo piti Vancouveria pinnalla. Ottelun kolmostähti tuli ansaitusti 28 torjunnalla ja vain yhdellä päästetyllä maalilla. Toivottavasti hän jatkaa tuosta seuraavissa peleissä.

Puolustuksessa parhaita olivat mielestäni Edler, Ehrhoff, Salo ja Mitchell. Ehrhoff syötti kaksi maalia ja oli näkyvä hyökkäyspäässä. Edler kunnostautui puolestaan jälleen avaajana. Salo ja Mitchell olivat omassa päässä varmoja. Alakerran heikoin lenkki oli Bieksa, jonka idioottijäähyt pelien kriittisiin paikkoihin alkavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus - näen aina punaista, kun Canucksin kolmonen ottaa jonkun typerän kakkosen kostoksi.

Hyökkäyksessä Sedinit olivat kentän hahmoja. Henrikin saldot olivat 2+2 ja Danielin vastaavat 0+3. Ketjun kolmas lenkki Burrows hämmensi puolestaan tapojensa mukaan Canadiensin pelaajia ja teki yhden maalin. Henrikin aloitusprosentti 70% (16/7) saa myös arvostusta osakseen.

Hyökkäyksen positiivisin asia oli kuitenkin Canucksin kakkosen onnistuminen. Kesler (1+2) ja Raymond tekivät ensimmäisessä erässä maalit murtautumalla nopeudellaan maalintekoon ja Silmäväli iski kolmannessa erässä ylivoimalla Canucksin kuudennen osuman. Oman pään pelissäkin ketju vaikutti olevan aikaisempia pelejä parempi, joten kokonaisuus oli onnistunut.

Kolmosketjussa Wellwood ei ole mielestäni vieläkään ollut niin hyvä mitä odotin raporttien mukaan hyvin harjoitellun kesän jälkeen. Puolustuspeli onnistuu kohtalaisen hyvin, mutta hän saisi ottaa isompaa roolia ja yrittää ratkaista itse. Vielä kun hänen yksi vahvuuksistaan, aloitukset, ovat menneet pieleen (joka pelissä miinuksella aloituksissa), niin kauden alku on ollut vaikea. Vancouver Province kirjoitti hänen olleen flunssan kourissa, joten toivottavasti kyse on vain tuosta ja hän pystyisi nostamaan tasoaan.

Kolmosen laitureista Bernier oli jälleen melko hyvä ja teki ylivoimamaalin selvästi harjoitellusta kuviosta Kaksosten syötöistä. Toisella laidalla ensimmäisen pelinsä Vancouverin paidassa pelannut Tanner Glass oli näkymätön, eikä tuonut lisäarvoa ketjulle. Siksi hän ei ketjussa koko peliä saanutkaan pelata. Seuraavassa ottelussa sitten Shirokov Wellwoodin kanssa yhteen, jookos?

Nelosketju on puolestaan parantanut selvästi siitä surullisesta avauspelistä Calgarya vastaan, vaikka edelleen tiettyjä puolustuspään ongelmia esiintyykin. Edellisessä pelissä Columbusta vastaan ketjun näkyvin oli yhdeksän taklausta jakanut Hordichuk (joka nostettiin pirteiden otteiden vuoksi tuolloin välillä kolmoseen) ja Montrealia vastaan tuohon roolin nousi Rypien, joka tappeli menestyksellä puolet isompaa Gillia vastaan.

Kokonaisuutena Vancouverin hyökkäys vaikuttaisi olevan menossa hyvään suuntaan, ja eniten tuon kakkosketjun onnistumisen seurauksena. Ketju on pelannut hyvin yhteen sen jälkeen kun askelia eteenpäin ottanut Raymond sinne nostettiin ja luonut nopeudellaan paikkoja. Ilman hyvää kakkosta menestyksestä on turha haaveilla Vancouverissakaan, joten tuon ketjun onnistuminen olisi tärkeää. Kakkosketjun eteenpäin menemisen lisäksi Wellwood pystyy toivottavasti nostamaan tasoaan jatkossa, jos odotettua vaisumpi kauden alku on ollut kiinni flunssasta.

 

[nuck]

Sergei Shikokov farmiin

Vancouver on laittanut Sergei Shirokovin farmiin. Näin ollen nuoren venäläishyökkääjän NHL-debyytin ensimmäinen jakso kesti vain kolmen pelin pituisen rupeaman. Pettymyshän tämä oli ja muutenkin noiden nuorten hyökkääjien ja maalivahtien noususta NHL:ään tuli iskua (onneksi puolustajat sentään onnistuivat odotuksia paremmin). Minä kun odotin kahden kaksikosta Hodgson, Schneider, Shirokov ja Grabner ottavan paikkansa NHL:stä, mutta nyt lähti sitten jo viimeinenkin tuosta nelikosta.

Ennen kauden alkua minulla oli isoja odotuksia Shirokovia kohtaan harjoituspelien perusteella, mutta nuo odotukset eivät sitten alkukaudella realisoituneet tehoiksi. Jotenkin minulla oli koko ajan tunne, että yksi maali olisi saanut miehen liekkeihin, mutta tuota ei paikoista huolimatta tullut. Katsomon ylimmälle riville vaikutti siltä kuin Sergei olisi jännittänyt ja puristanut liikaa mailaansa, eikä tulos ole koskaan hyvä tuollaista katsoessa.

Ehkä (elän toiveissa...) tuo Shirokovin farmiin lähtö ei ole kuitenkaan ihan niin paha asia, mitä voisi ensin luulla. Manitoballa kun on kaksi peliä peräkkäisinä päivinä viikonloppuna ja lisäksi pelit vielä tiistaina ja keskiviikkona. Vancouverilla on puolestaan tuo seuraava maanantain peli Dallasia vastaan ja sen jälkeen joukkue pelaa vasta lauantaina Calgaryssa. Voi siis olla niinkin, että Canucks ei halua muuttaa tuota Montrealin voittanutta kokoonpanoaan ja pisti Shirokovin farmiin saamaan niitä onnistumisia ja ennen kaikkea pelituntumaa pohjois-amerikkalaiseen kiekkoon.

Toistaiseksi Manitoba on mennyt suunnilleen näillä koostumuksilla:

Cory Schneider

Nolan Baumgartner - Mike Funk
Brian Salcido - Travis Ramsey
Nathan McIver - Evan Oberg

Michael Grabner - Marty Murray - Matt Pope
Guillaume Desbiens - Marco Rosa - Eric Walsky
PC Labrie - Mario Bliznak- Mike Keane
Matt McCue - Dusty Collins - Tommy Maxwell

Ykkösen oikeassa laidassa olisi selvästi venäläisen kokoinen aukko.

Joukkueen pistepörssiä kahden pelin jälkeen johtaa muuten 42-vuotias pitkän linjan NHL-pelaaja Mike Keane kolmella pisteellä. Manitoba on voittanut ja hävinnyt Houstonille, joten Moose on pelannut keskinkertaisen kauden alun.

***

Cody Hodgson on joutunut jättämään selkävammojen vuoksi väliin myös pari Bramptonin peliä (ei ole pelannut vielä yhdessäkään). Joukkue pelaa ensi yönä Niagaraa vastaan seuraavan pelin, eikä Bust ole ilmeisesti tuossakaan mukana. Mitäs ne V:n puheet taas olivatkaan siitä, Hodgsonin täydestä terveydestä? Ai niin, silloin kuin V itse pelasi, pelaajat paskansivat kettinkiä, eikä pari kuukautta jatkuneet selkävammat haitanneet lainkaan pelaamista.

 

[nuck]

Daniel Sedin saattaa joutua pahimmassa tapauksessa sivuun vähän pidemmäksi aikaa loukkaantuneen kantapäänsä vuoksi. Vielä ei kuitenkaan tiedetä täysin vamman vakavuutta. Vancouver Province kirjoitti ensin, että hän olisi sivussa 4-6 viikkoa, mutta muutti sittemmin tuota tekstiä lievempään suuntaan (ei tiedottanut muuta kuin että Sedinilla on jonkin asteinen vamma).

Toistaiseksi +30 maalin miehenä tunnettu Daniel Sedin on säästellyt paukkuja kauden myöhempiin peleihin ja kasassa ei ole vielä yhtään maalia neljään peliin. Toisaalta hän on kunnostautunut paikkojen jakajana veljensä tavoin. Mikäli Daniel Sedin on pidempään sivussa, Canucks nostaa Bernierin ykkösketjuun Henrik Sedinin ja Alex Burrowsin ketjuun. Kolmoseen jää tuolla siirrolla tosin fyysisen pelaajan jättämä aukko, jota ehkä yritettäisiin paikata Hordichukilla tai Rypienilla.

Vancouver pelaa seuraavaksi Dallasia vastaan, joka näytti viime yönä Calgary-pelissä vaarallisuutensa. Vancouverilla ei olisi varaa menettää tuohon peliin ykkösketjun laituriaan, mutta parin viime kauden ajalta on jotenkin tullut tutuksi tilanne, että jostain ihmeen syystä juuri ennen Dallas-peliä joukkuetta kohtaa vähintään yhden pelaajan loukkaantuminen. Jan Bulisin haamu kummittelee yhä.

***

Sergei Shirokov pelasi viime yönä ensimmäisen pelinsä Manitobassa. Moose voitti pelin Chicagoa vastaan kotonaan maalein 4-1. Shirokov teki pelissä tehot 1+1 ja hänet valittiin kentän parhaaksi. Pelin kakkostähti oli Michael Grabner, joka teki kaksi maalia. Joukkueet pelaavat ensi yönä AHL:n hyvään tyyliin seuraavan keskinäisen pelin.

 

[kausi]

Dallasista sentään saatiin voitto, vaikka rankkuihin venähtikin.

Loukkaantumisia tuli taas, nyt lähti Salo. Ilmeisesti max 4 viikkoa on pois, tila siis on "day to day". Vai onko jollain tarkempaa tietoa mikä hänellä on vikana?

 

[nuck]

Kauden erinomaisesti aloittanut Henrik Sedin oli kentän ykköstähti, kun Canucks otti rankkuvoiton kotonaan Dallas Starsista. Henrikin tehot pelissä olivat 0+2 ja muut Vancouverin pistemiehet pelissä olivat Kesler (1+0), Burrows (1+0), Mitchell (1+0), Samuelsson (0+2) sekä Ehrhoff (0+1) ja Bernier (0+1). Luongolle merkittiin 32 torjuntaa. Dallasin tehokkaimmat olivat Richards ja Ribeiro kummatkin tehoilla 1+1.

Vancouver oli pelin lopussa kiinni kahdessa varsinaisen peliajan pisteessä, mutta Mason Raymondin tuhrittua ensin hyvän maalipaikan, Dallasin nuori hyökkääjä Jamie Benn toi Starsin tasoihin vain reilu minuutti ennen loppua. Victoriasta (BC) kotoisin olevalle Bennille maali oli uran ensimmäinen NHL:ssä, eikä olisi voinut tulla juurikaan parempaan paikkaan kun kotiseutunsa hallissa pelin lopussa. Benn'in (ja Dallasin) harmiksi ja Canucksin onneksi kotijoukkue pystyi ottamaan voiton rankuilla Kyle Wellwoodin, Keslerin ja Luongon johdolla. Pelin rankkukisan voi katsella tästä.

Peli ei ollut kauneinta katsottavaa Canucksin puolelta kokonaisuutena. Ketjut olivat eläneet loukkaantumisten vuoksi, joukkue hävisi tällä kaudella ensimmäistä kertaa laukaukset ja myös aloituksissa hävittiin, mutta monessa asiassa joukkue meni silti eteenpäin. Kakkosketjun peli oli hyvää, kolmosketjun Wellwood nosti tasoaan, puolustajat pelasivat olosuhteisiin nähden ehjän pelin, joukkue kunnostautui taklauksissa ja myös työmäärä oli kiitettävä.

Suurin miinus tulee pelin alusta ja kolmannen erän lopusta. Canucks otti ensimmäisten seitsemän minuutin sisään kolme kakkosta (yllätys yllätys, Bieksa otti yhden noista) ja Dallas onnistui tekemään ylivoimillaan pelin avausmaalin. Lisäksi Stars tuli pelin lopussa tasoihin mainitulla Benn'in uran avausmaalilla. Suurin plussa tulee puolestaan alakerran harvinaisestakin onnistumisesta viidellä pakilla.

Ikävät loukkaantumiset alkavat taas vaivata. Demitran loukkaantumisen tiesi jo kesällä, Schneiderin loukkaantumisen keston joskus harjoitusleirillä ja Hansenin loukkaantumisen myös harjoitusleirillä. Noissa ei ollut sinällään mitään ihmeellistä, sillä loukkaantumisia tulee kaikille. Sen jälkeen ykkösketjun tärkeän hyökkääjän Daniel Sedinin viikkojen kestoiseksi ilmoitettu loukkaantuminen oli jo pahempi uutinen ja Dallas-pelin alussa näiden vemppapotilaiden riviin liittyi myös puolustaja Sami Salo (Salo pelasi Dallasia vastaan 2:51), jonka loukkaantumisen kestosta ei ole vielä tietoa. Tällä hetkellä sivussa on siis yhteensä n. 16 miljoonan edestä miehiä.

Salon jatkuvat loukkaantumiset alkavat jo rassata tosissaan. Mies on yleisesti pahasti aliarvostettu ja terveenä ollessaan Vancouverille erittäin tärkeä puolustaja - voisin sanoa, että melkein jopa tärkein yksittäinen puolustaja kokonaisuudelle. Tasakentin hän on kokemuksellaan, ulottuvuudellaan ja sijoittumisellaan erinomainen vastustajan ykkösketjua varjostavana puolustajana. Lisäksi Salo pelaa kovana laukojana samalla paljon myös ylivoimassa ja kantaa vastuuta alivoimissa.

Salo on tehnyt viimeisten kolmen kauden sisään keskimäärin 30 pistettä kaudessa. Tuo on kohtalainen pistemäärä puolustajalle, joka on pelannut vain noin reilu 60 peliä kaudessa ja joka on nykyisellään paljon parempi puolustavana kuin hyökkäävänä puolustajana. Mutta pitää ottaa tuossa vielä huomioon se, että tuossa noin 60 pelissäkin monta peliä on pelattu puolikuntoisena pelituntumaa hakiessa. Silloin kun Sami on ollut kunnossa, hän on ollut usein todella hyvä puolustaja.

Mutta en edes muista monesko kerta tämä oli viimeisten kolmen kauden sisään, kun Salo joutuu jättämään leikin kesken ja pakottamaan (tahtomattaan toki tietenkin) joukkueen pelaamaan viidellä pakilla. Järjestäen nuo viidellä pakilla pelatut pelit ovat päättyneet Vancouverin tappioihin (viimeksi näin kävi playoffeissa Chicagoa vastaan). En edes muista ennen viime yön Dallas-peliä, mikä oltaisiin voitettu viidellä pakilla pelatessa. Yleensä joukkueen muut puolustajat ovat joutuneet pelaamaan noissa peleissä isompia minuuttimääriä mihin ovat tottuneet ja nuo minuutit ovat tuoneet mukanaan pelejä maksaneita virheitä.

Dallasia vastaan Vancouverin puolustajien minuutit kertovat vastuun jakautumisesta seuraavasti:

Bieksa: 28:04
Mitchell: 27:17
Edler: 26:17
Ehrhoff: 26:06
O'Brien: 16:25

Ehrhoff oli esimerkiksi pelannut ennen tuota peliä kolmessa aikaisemmassa pelissä noin 17:30 pelissä ja nyt tuli päälle 26 minuuttia. Onneksi tuo ei näkynyt isompina virheinä hänen pelissään.

Positiivisia viivoja kahden voiton jälkeen:

- Henrik Sedinin alku on ollut erinomainen. Viisi peliä, 3+5=8 pistettä ja aloitukset n. 59% omille. Hän on NHL:n pistepörssissä 8. sijalla, vaikka viereltä ei ole tullut vielä Burrowsia lukuun ottamatta kunnolla apuja.

- Alex Burrows tuntuu jatkavan siitä mihin viime kaudella jäi. Viisi peliä, kolme maalia. Dallasia vastaan hän pelasi Daniel Sedinin loukkaantumisen vuoksi kerrankin kunnolla ylivoimaa (2:17) ja teki heti myös yhden maalin ylivoimalla. Viime kaudella hänelle tuli 82 pelissä yhteensä 37 minuuttia ylivoimaa, nyt tuo määrä saattaa mennä rikki reilussa 10 pelissä. Mutta pelasiko Burrows liikaakin (noin 22 minuuttia) Dallasia vastaan? Ainakin pelin lopussa näytti vähän siltä, kun jäi puolustuspään pelaamisessa jälkeen Dallasin tasoituksessa.

- Mikeal Samuelssonin alku Vancouverissa on ollut parempi mitä pystyin odottamaan: viisi peliä, 2+3=5 pistettä. Dallasia vastaan hän teki 0+2, laukoi kuusi kertaa (lisäksi kuusi kertaa ohi), pelasi yli 20 minuuttia ja näytti käyttökelpoisuutensa myös ylivoimalla viivalla. Melko isokokoisena ja nopeana laitahyökkääjänä Samuelsson tuntuu sopivan erinomaisesti joukkueen pelisysteemiin ja ennen kaikkea yhteispeli Keslerin kanssa paranee koko ajan.

- Kesler on parantamassa huonon startin jälkeen koko ajan. Kärsikö hänkin alkukaudesta Wellwoodin tavoin flunssasta, sillä mies oli todella pahasti hukassa kahdessa ensimmäisessä pelissä?

- Ehrhoffin ura uudessa seurassa on alkanut hyvin: viisi peliä, viisi pistettä ja seuran paras tehosaldo. Viime kaudella hän teki 42 pistettä, nykyinen tahti lupaa kehitystä tuohon.

- Mitchell on myös pelaamassa vahvaa kauden alkua. Viidessä ensimmäisessä pelissä kasassa on 2+2, mikä on puolustavalle puolustajalle hyvä saldo. Hän on enää yhden maalin päässä uransa maaliennätyksestä. Joukkueen pitäisi estää hänen ajautumisensa ensi kesänä UFA-markkinoille.

- Dallasin nuoret Benn ja Neal pelasivat hienosti. Toista kauttaan pelaava monipuolinen voimahyökkääjätyyppi Neal pelasi melkein 21 minuuttia ja oli kentän selvästi ahkerin taklaaja kuudella taklauksella. Kauden saldo neljän pelin jälkeen on 3+1=4 pistettä ja luvassa näyttäisi olevan komea tulevaisuus.

Benn'in kehitys näyttää myös hyvältä. Vancouveria vastaan Benn pelasi melkein 20 minuuttia, teki uransa avausmaalin ja laukoi viisi kertaa. Tulokaskauden tehot tälle viime kauden nuorten MM-kultamitalistille ja WHL:n ykköstähdistöön valitulle pelaajalle neljän pelin jälkeen ovat 1+2=3 pistettä.

Myöhemmin on joskus tullut vähän harmiteltuakin tuota Bennin varauksen lipumista ohi meidän haavin. Nimittäin Canucksillakin saattoi olla hänen varausiässä silmät tässä aikanaan 3-5 kierrosten paikkeille rankattuun pelaajaan (pelasi varausiässä Vancouverin omalla pihalla BCHL:ssa, on kotoisin Victoriasta jne.), mutta koska joukkue oli treidannut tuon oman neljännen kierroksen varauksensa Atlantaan vaihdossa "paras nelosketjun hyökkääjä ikinä" Tommi Santalaan, Benn ei jäänyt enää Canucksin vuorolle.

Toki hänet oltaisiin voitu varata jo toisella kierroksella, mutta tuo ei varauksen aikaan ollut kovin realistista Benn'in listasijoituksiin verrattuna. Ehkä realistisempaa olisi ollut se, että delormet olisivat ottaneet mahdollisuuden saatuaan ennen Benn'in jo uransa lopettaneen Charles-Antoine Messierin, jonka he nyt onnistuivat varaamaan vasta viidennellä kierroksella...

No, se Benn'istä. Onnittelut Dallasille löydöstä ja onneksi meillekin on osunut delormejen johdolla muutama erinomainen varaus, vaikka heistä ei vielä olekaan erilaisten syiden vuoksi hyötyä.

Seuraavaksi Vancouverilla on viiden päivän tauko ennen Calgarya vastaan pelattavaa peliä. Ehkä silloin joukkueen riveissä nähdään taas Sergei Shirokov, joka pelasi viikonloppuna kaksi Manitoban voitokasta peliä Chicagoa vastaan tehoin 1+2. Ensimmäisessä pelissä hänet valittiin kentän parhaaksi ja toinen peli oli enemmän tiivis puolustustaistelu kummaltakin joukkueelta. Moosen fanit olivat ainakin Sergein näyttöihin tyytyväisiä, kun kävi lukemassa heidän postauksiaan omalle foorumille:

matt: Now to Shirokov, he really impressed me with his skill set. If he keeps playing like he did tonight he'll be back up in Vancouver real soon. You can tell he's so confident with the puck and his linemates (Rosa and Grabner) really stepped up as well.

glassroots: Yeah, that Rosa, Shirokov, Grabner line was pressuring the whole night. I love the poise that Shirokov showed on his goal simply outwaiting Mcintyre until a hole opened up and he picked it perfectly. I'm liking this team alot, lets hope Shirokov can stay awhile before the Canucks come calling.

Mighty Moose: Shirakov is amazing to watch.

moose_rock: shirakov is just great, and i'm really happy that it looks like we haven't lost a step since last year.

Myös joukkuekaverit ja valmentaja Scott Arniel liittyivät Shirokovin kehujiin tässä Winnipeg Sunin jutussa.

 

[vetoo]

Ikävät loukkaantumiset alkavat taas vaivata. Demitran loukkaantumisen tiesi jo kesällä...

Slovakkimedia kertoo tänään ma 12.10. seuraavaa Demitran tilanteesta:

Demitra tuntee yhä kipua kädessään

Pavol Demitra hyppäsi hetkeksi GM Palacen jäälle eilen sunnuntaina. Jos Demitralla olisi jalkavamma, olisi kaukaloon meneminen ollut hyvä merkki. Tällä kertaa loukkaantuminen ei kuitenkaan koske jalkaa.

Demitran kesällä leikattu käsi on toipunut ennakoitua hitaammin, ja slovakki joutuu yhä tuntemaan kipua.

- Tietenkään tämä ei ole hyvä asia. He päättävät mitä teemme jatkossa. Menen seuraavan kerran lääkärin pakeille tiistaina. Kädessä on edelleen välillä suurtakin kipua, Demitra sanoi.

Slovakkihyökkääjä loukkasi olkapäänsä viime kevään pudotuspelisarjassa Chicagoa vastaan, kun hän otti kontaktia Blackhawks-puolustaja Brian Campbellin kanssa.

 

[Henkka]

8 NHL-tason pakkia yksisuuntaisilla sopimuksilla on liikaa yhdelle joukkueelle varsinkin silloin, kuin jokainen pakki tienaa kaudesta 1.5+ miljoonaa. Tässä mennään nyt roimasti yli palkkakaton, ja samalla pelaamaan kykenevä porukka ei pääse pelaamaan.

Vähän huono tilanne mielestäni vaikka tiedostan kyllä loukkaantumisriskit (Salon ja Schneiderin kanssa tosin vähän turha puhua riskeistä, "sääntö" -sana voisi kuvata tilannetta paremmin), ja 7. sekä 8. pakkien tarpeen synkkinä vieraspeli-iltoina helmikuussa. Joka tapauksessa, ei ole mikään ideaali tilanne joukkueen/pelaajien kannalta kun kaksi NHL-tason pakkia odottelee katsomossa loukkaantumisia, nostaen samalla ylisuurta palkkaa tuohon rooliin nähden.

Hyvin meni tuo "sääntö" loukkaantumisten suhteen kohilleen. Schneider alkukauden sivussa ja nyt kun Salo meni, niin Schneider alkaa palailla kohta kehiin. Schneider taisi olla LTIR:ssä, ja ensimmäinen paluumahdollisuus oli jonkun artikkelin mukaan muistaakseni 24.10. ? Pitääkö tämä edelleen paikkaansa ja alkaako Schneider olla oikeasti kunnossa tullakseen rosteriin korvaamaan Salon yv-rooli?