Puolustukseen toivottiin jo kesäkuussa liikettä ja ylivoimaan lisää vaihtoehtoja. Siinä mielessä oli odotettuakin, että jotain tulee tapahtumaan. Monet odottivat Canucksin menettävän pakkihankinnoissaan kärkipään lupauksiaan / nuoria pelaajiaan (Grabner, Schneider, Sauve, Raymond jne.) sekä mahdollisesti varausvuorojaan. Joukkue hankki uudet pakkinsa kuitenkin ilman mitään todellista menetystä toiseen suuntaan, kun Gillis ilmeisesti seurasi maltilla markkinoiden kehitystä (Heatleysta kiinnostuneet joukkueet...) ja näki lopulta San Josen tilanteen sopivaksi.
San Josen kanssa tehty kauppa oli erikoinen. Gillis kauppasi Vancouverin turhauttavimman ensimmäisen kierroksen varauksen viimeisiin 17 vuoteen (kyllä, jopa Nathan Smith nostatti enemmän toiveita, ja Whiten kanssa edellinen yhtä turhauttava ykkösvaraus oli Libor Polasek kesällä 1992) ja yhden tulevaisuuden farmipakilta vahvasti vaikuttavan pakkiprospectin viime kaudella 42 pistettä tehneeseen puolustaja Christian Ehrhoffiin ja kokeneeseen Stanley Cupin voittaja Brad Lukowichiin.
Minua kiinnostaisi todella tietää, mitä San Jose Whitessa näkee. Vancouver on ollut julkisuuteenkin annettujen
lausuntojen mukaan pettynyt Whiten kehitykseen, eikä mikään ihme. Hän oli jo varausikäisenä Nonisin jokerikortti, sillä esimerkiksi Hockey News rankkasi hänet sijalle 60. kaikista pelaajista ja tsn
listasi hänet omassa listassaan 46. sijalle. Tuon jälkeen hänen arvonsa on vain tullut alaspäin. Canucksin tämän kesän ykkösvaraus Jordan Schroeder iski viime kaudella samassa joukkueessa 30 pistettä enemmän kuin kaksi vuotta sitten varattu White.
Rahimi on puolestaan vahvasti tulevaisuuden AHL/Eurooppa-pakilta vaikuttava tapaus. Hänen asenteensa on kunnossa, mutta jalat, kädet ja kiekolliset taidot eivät. Viime kaudella hän teki AHL:ssä 56 pelissä kuusi pistettä ja sai vähän luottoa. Näkeeköhän Sharks hänessä sitten tulevaisuuden Douglas Murrayn? Ei ehkä ainakaan kannattaisi, sillä fyysisessä pelissä Rahimi ei ole Murrayn luokkaa ja Murray oli varauksensa jälkeen Cornellin yliopistossa pakkinakin tehokkaampi kuin esimerkiksi myöhemmin HIFK:ssa tehoillut Ryan Vesce.
No, ei viitsi lytätä noita kahta pelaajaa enempää. Joka tapauksessa tuossa kaupassa kaksi keskinkertaisuuden alapuolelle valunutta prospectia vaihdettiin kahteen NHL-tason puolustajaan. Vaikka White onkin mahdollista saada San Josen taholla vaihdettua toisen kierroksen varaukseen myöhemmin ja vaikka San Josella tuossa kaupassa taisi olla kyse vain palkkatilan tekemisestä kattoon, pitää silti ihmetellä tuota pakettia. Canucks näyttää vievän tuon kaupan niin selvästi, että hirvittää näin Canucks-faninakin.
Christian Ehrhoff on kiekollisessa pelissä tehokas, hyvin liikkuva, kovaa laukova ja nähdäkseni vielä kehittyvä puolustaja. Viime kauden 42 pistettä San Josessa oli hyvä suoritus, etenkin noin kolmen minuutin ylivoima-ajalla. Hän oli Läntisen konferenssin puolustajista 9. tehokkain pelaaja ylivoimilla kakkosparin yv-ajoilla, ja nyt Canucks saa hänestä kelvollisen yv-puolustajan. Hän tulee olemaan ehkä joukkueen nopein puolustaja ensi kaudella.
Ehrfoffin heikkouksina ovat joskus näkyvät puolustuspään nukahtamiset ja kiekon menetykset sekä kaksinkamppailuissa tietty ärhäkkyyden puute. Kokonaisuutena hän sopii kuitenkin hienosti siihen nopeasti jaloilla kiekkoa ylös nostavien- ja ylivoimalla kovaa laukovien pelaajien muottiin, mitä olisin pakkihankinnalta hakenutkin. Plussaa tulee vielä pelaajan iästä ja kokemuksesta - näen hänen parhaiden kausien olevan edessä, etenkin jos hän pystyy tiivistämään puolustuspeliään kokemuksen karttuessa. Jos minulta kysytään, hän on kokonaisuutena lähellä täsmähankintaa tarpeeseen.
Ehrhoffin kanssa samassa paketissa Vancouveriin liikkunut Brad Lukowich on saksalaiseen nähden täysin erilainen puolustaja: kokenut, fyysisempi ja rutinoituneempi puolustuspelissä, mutta hitaampi ja kehnompi hyökkäyspelissä. Luko on puolustava puolustaja, jonka kokemus,
tilannekovuus ja Stanley Cup -tausta ovat miehen avuina. Plussaa annan hänelle vielä BC-lähtöisyydestä.
San Josen kanssa tehdyn kaupan jälkeen Vancouverin heikoimpana alueena pidetty puolustus vaikutti olevan viimeinkin jopa viime kautta paremmalla tasolla. Joukkueen puolustus oli mennyt liikkuvampaan suuntaan, mukaan oli tullut yksi Stanley Cupin voittanut puolustaja pitkästä aikaa (edellinen Vancouverin puolustuksessa nähty Stanley Cupin voittanut puolustaja oli kauteen 1999 lopettanut Dana Murzyn), ylivoimaan oli tullut yksi tärkeä lenkki lisää ja omista kehittyvistä puolustajista ei menetetty noita eteenpäin meneviä(?) Edleria ja SOB:ia.
Tuon Sharks-kaupan jälkeen olikin vähän erikoista, että Gillis hankki samalla vielä toisen kiekollisen puolustajan Mathieu Schneiderin vapaana agenttina täydentämään alakerran kiekollista peliä. Schneider oli odotuslistalla, sillä hän on entinen Gillisin asiakas ja hän sopii puolustajana siihen suunnitelmaan, jota haettiinkin. Hankintana hän on siinä mielessä hyvä, että hänen floppaaminen ei todennäköisesti suuria kolhuja aiheuta, mutta hänestä saatetaan saada hyvässä tapauksessa suuri hyöty.
Kokenut Schneider tuo oman lisänsä ylivoimaan ja häneltäkin löytyy Lukowichin tavoin mestaruus taustalta. Viime kausi ei mennyt Atlantassa kovin tehokkaasti (44 peliä, 15 pistettä), mutta Montrealissa hän oli tehokas kauden lopussa (23 peliä, 5+12=17). Viime kauden loppu antoikin näytteitä siitä, että bensaa voisi olla vielä vähän jäljellä etenkin ylivoimissa.
Schneiderin terveystilanne onkin sitten toinen juttu, sillä viime kausina loukkaantumisia on tullut aika paljon. Viime kaudella pelejä tuli 67, sitä edellisellä 65 ja sitä edellisellä 68. Keskimäärin pelejä on siis jäänyt kaudessa väliin noin 15. Eihän tuo ole mikään hirveä määrä 82 pelin runkosarjassa, mutta joka vuotuiset loukkaantumiset ovat olleet kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus.
Viime kaudella hän jäi ensimmäistä kertaa alle 10 maalin sitten kauden 2001-02 (jolloin hänelle tuli Los Angelesissa vain 55 peliä), mikä johtui Atlanta-ajasta. Montrealissa Schneider iski sitten melkein 20 maalin kausivauhtia noissa 23 pelissä. Nyt hänen roolinsa pitäisi olla etukäteen ajatellen (tasakentin) hieman edellisiä vuosia pienempi kuin se 21-24 minuuttia pelissä kellottava puolustaja, joka hän on ollut. Ehkä tuo antaa samalla mahdollisuuden pelata enemmän.
Nyt Vancouverin puolustuksen syvyyskartta näyttää tältä (mitä minä odotan puolustajilta kokonaisuutena terveinä pysyessään kehitysodotukset mukaan laskettuna):
Mitchell, Willie
Edler, Alex
Bieksa, Kevin
Ehrhoff, Christian
Salo, Sami
O’Brien, Shane
-------------------
Schneider, Mathieu
Lukowich, Brad
Rome, Aaron
Nycholat, Lawrence
McIver, Nathan
Tuo viiden kärki on omissa kaavailuissani selvä. Sen jälkeen tuleekin kolmen puolustajan rypäs, jotka taistelevat tuosta kuudennen puolustajan paikasta. Schneider on tuon ryhmän musta hevonen, sillä onnistuessaan hänellä voi olla vielä vanhoillakin päivillä mahdollisuuksia melko korkealle pakkihierarkiassa. SOB ja Lukowich ovat toistensa tuttuja Tampa Bayn kaudelta - tuolloin SOB pelasi keskimäärin yli 21 minuuttia ja Lukowich alle 17 minuuttia pelissä.
Hyökkäyspäähän pelaamisessa tuolla kokoonpanolla ei pitäisi tulla ongelmia. Puolustuspäähän pelaamisessa on joitakin kysymyksiä (etenkin jos Canucks aikoo peluuttaa noita kiekollisesti taitavimpia pakkejaan), mutta jos Luongo pysyy terveenä viime kautta paremmin ja siten kuin on totuttu, se helpottaa pakkien hommia omassa päässä paljon. Huonoa tuossa ryhmityksessä on se, että selkeä tähtipakki puuttuu edelleen. Toisaalta tuollaista syvyyttä ei olla Vancouverissa nähty koskaan ja yhden lenkin loukkaantuminen ei venettä tule kaatamaan.
Yksi kysymys kuuluu tällä hetkellä sen suhteen, onnistuuko (ja aikooko edes…) joukkue pitää tuon syvän alakerran kasassa ja mitä esimerkiksi SOB:in, Schneiderin tai Lukowichin istuttaminen katsomossa tarkoittaisi heidän pelilleen. Willie Mitchell
kertoi ainakin Vancouver Sunille, että kahdeksan pakkia on enemmän kuin riittävästi:
"There are a lot of numbers on one-ways and that’s not going to stay, it can’t stay,” predicted Mitchell. “It’s a lot of bodies.”
Saa nyt sitten nähdä mitä tulee tapahtumaan, mutta vaihtoehtoja on kuitenkin paljon - hyviä ja vähän huonompia. Yksi vaihtoehto voisi olla jonkun puolustajan lähettäminen waiveriin ja farmiin leiriltä. Yksi vaihtoehto voisi olla Demitran pitkä sairausloma (tuosta ei olla tiedotettu) ja uskominen siihen, että jossain vaiheessa joku toinenkin loukkaantuu - kuten tulee varmuudella myös tapahtumaan. Vaihtoehtoina voisivat olla myös Demitran kauppaaminen ja esimerkiksi Raymondin, Bernierin, Grabnerin tai Shirokovin istuttaminen kakkosketjun toiseen laitaan, tai vaikka isomman paketin (Cory Schneider, Lukowich/SOB?/M. Schneider, Demitra) kauppaaminen.
Mielenkiinnolla pitää seurata harjoitusleirin tapahtumia tänä(kin) vuonna, kun tilanne on muuttunut viikossa noin paljon. Vielä viikko sittenhän näytti siltä, että Vancouverin harjoitusleirillä ehdottomasti suurin mielenkiinto kohdistuu hyökkääjiin. Nyt noiden kolmen puolustajan hankkimisten jälkeen tilanne muuttui siten, että hyökkäyksen lisäksi myös puolustuksessa riittää erikoisen paljon mielenkiintoa. Ja tuo on hyvä asia, vaikka joitakin kipeitä ratkaisuja tulisikin eteen.