Vancouver Canucks 2009-2010

[nuck]

Vancouver jatkaa pelejään ensi yönä Los Angelesia vastaan kotona. Joukkue on levännyt neljä päivää ja Kings tulee peliin selkä-selkä -tilanteessa. Pitäisi siis olla helppo paikka kuitata pisteet. Vai onko sittenkään? Olen jo useita kausia pistänyt merkille, että pitkän levon (+4 päivää) jälkeiset pelit ovat olleet vaikeita meille ja monelle toiselle. Noista ongelmista ovat puhuneet jotkut pelaajatkin.

Kuka seurasi aamuyön pelin San Jose - Chicago? Chicago oli pelissä oma itsensä: erinomaista kahden suunnan peliä, taitavat kiekolliset puolustajat ja paljon töitä paiskivat taitavat, nopeat ja nälkäiset hyökkääjät. He voittivat ansaitusti ja ovat tällä hetkellä NHL:n paras joukkue. Minä todella rakastan katsoa heidän peliään ja toivon pitkään kontanneelle joukkueelle parasta mahdollista menestystä ellei Canucks menesty.

Mutta San Jose... joukkue oli todella aneeminen kotihallissaan. Intiaanit tulivat kalatiskille ja suomustivat silakat aamupalaksi silakkaparven jäädessä sanattomaksi. Peli olisi voinut päättyä paljon rumemminkin jos intiaanipaidat olisivat halunneet. Ei NHL:n ykkös- ja kakkosjoukkueissa (tsn:n paneelin ja NHL:n sarjataulukon mukaan) noin suurta eroa ole. Aamuyön pelissä oli kuitenkin huomattava vireystilaero. Toinen oli valmis ja toinen ei, ei sitten vähimmissäkään määrin.

Pitkän levon jälkeen joukkuetta on välillä vaikea saada pelaamaan. Kaikki puhuvat siitä, että ammattilaisten pitäisi pystyä olemaan aina valmis kuin sotamies Sörsselsön kauniin naisen edessä. Niin tietysti pitäisi, mutta todellisuus on jotain ihan toista. Nuo ovat usein vaikeita paikkoja.

Chicago esimerkiksi on pelannut tällä kaudella neljä peliä, joissa joukkueella on ollut +4 päivän tauko. Noista joukkue on hävinnyt varsinaisella peliajalla kolme ja voittanut vain yhden. Yhteensä varsinaisen peliajan tappioita Blackhawksilla on viisi, joten muuten joukkue on hävinnyt vain kaksi kertaa pelin, jossa ei ole ollut takana pitkää taukoa. Chicagon peliohjelman mukaan joukkue on päässyt paljon helpommalla selkä-selkä -peleissäkin (4-0-1).

Viimeksi kun Canucks ja Laa Laa kohtasivat toisensa tämän kauden alussa, Canucksilla oli selkä selkä -sarjan ensimmäinen osa vieraissa. Sen joukkue selvitti kuoreensa vetäytymällä rankkareiden jälkeen maalein 1-2. Canucks otti vauhdin pois Kingsin ykkösketjulta, ensimmäisen pelinsä aloittanut Andrew Raycroft torjui 31 laukauksesta 30 (valinta pelin parhaaksi) ja Silmäväli iski varsinaisen peliajan maalin lisäksi voittomaalin rankuissa.

Vancouverin peli sai paljon kritiikkiä faneilta, jotka olisivat tietysti halunneet suosikkinsa pelaavan iloista kiekkoa. Kingsin valmentaja Terry Murray puhui puolestaan valmentajakieltä tuon pelin jälkeen;

"They played a real slow-the-game. Five guys back at their own blue line kind of a game, and took a lot of the emotion and speed out of the game. That was a good strategy by them. It was a good plan."

Saa nähdä miten Vancouver selviää tästä tulevasta pitkän levon jälkeisestä pelistä. Jos pitäisi veikata, niin kun Kingsilla on selkä-selkä -peli ja Canucksilla tämä tilanne, pelistä tuskin tulee vauhtikiekon riemuvoittoa. Mutta olen ollut usein ennenkin väärässä näissä arvioissani. Toivottavasti olisin tälläkin kerralla. Pelihän tulee huomenna uusintana ESPN Americalta.

Historiasta voisi muuten sanoa tähän yhteyteen sen verran - kun puhuin tuossa ylempänä Petri Skrikosta -, että tasan 23 vuotta sitten (26.11.1986) Petri Skriko teki kolmannen hattutemppunsa kolmannessa peräkkäisessä pelissä (!!!) juuri Los Angelesia vastaan. Tuo kruunasi hänet NHL:n marraskuun kuukauden pelaajaksi. Valinta oli kaikkien aikojen ensimmäinen Canucks-pelaajan saama kunnianosoitus NHL:n kuukauden pelaajana.

Skriko pelasi urallaan yhteensä 472 peliä Vancouverissa. Noissa hän teki 373 pistettä. Hänellä oli neljä peräkkäistä 30 maalin kautta ja hän voitti seuran pistepörssin seitsemän kauden aikana kahdesti. Tammikuussa 1991 Skriko kaupattiin Bostoniin. Vaihdossa toiseen suuntaan tuli kesän 1992 toisen kierroksen varausvuoro, jonka Vancouver käytti Mike Pecaan (jolla saatiin myöhemmin Alex Mogilny, jolla saatiin myöhemmin Brendan Morrison).

Ja voisi tähän sen verran vielä kaivaa kipeästä Canucks-historiasta, että Skrikon sentterinä toimi ainakin välillä tuolla "kolmen peräkkäisen hattutempun kaudella" Barry Pederson. Ja niille jotka eivät nimeä muista kerrottakoon, että kyseinen Pederson oli mies joka kaupattiin tuon kauden 1986-87 edeltävänä kesänä (1986) Bostonista Vancouveriin. Toiseen suuntaan matkasi eräs Cam Neely. Lopusta ei tarvitse sanoa mitään.

 

[orpo]

Itse kuvittelisin Vancouverin pelaavan reippaasti hyökkäävämpää peliä, entä edellisen kerran Kingsiä vastaan. Kuten nuck kirjoittikin, viimeksi pelattiin "väsyneinä" ja nyt pitäisi olla paukkuja pelata vauhdikasta ja hyökkäysvoittoista peliä.

Veljeksetkin varmaan löytävät paremmin toisensa ja eiköhän molemmat pisteiden makuun pelissä pääse. Mulla on hyvä luotto ens yön peliin, harmi vaan ettei nyt ole mahdollisuutta kattoa matsia.

Pederson oli mies joka kaupattiin tuon kauden 1986-87 edeltävänä kesänä (1986) Bostonista Vancouveriin. Toiseen suuntaan matkasi eräs Cam Neely. Lopusta ei tarvitse sanoa mitään.

Tämä on kyllä yksi katkerimmista jutuista vuoden -94 game sevenin ohella. Neely on yksi suosikkini vanhoista legendoista ja vasta vanhemmalla iällä hoksasin, että Camihän oli Vancouverin ykkösvaraus vuodelta -83. No mukavahan seon Neelyn yhteydessä puhua,että kyseessä on Canucksin kasvatti :)

 

[orpo]

Jesh, tukeva 4-1 voitto Kingseistä!

Molemmille Sedineille pisteitä, Henrikille syöttö ja maali. Myös Burrows pääsi mukavasti pisteiden makuun sekä eritoten Wellwood! Liekkö Kyle vetänyt parit Big Macit pelin alkuun kun näin hyvin kulki (ainakin pisteiden valossa)?

Burrows (1+1) Sedinit syöttäjinä Burrowsin maaliin
H.Sedin (1+1) Edler syöttäjänä
Glass (1+0) Wellwood, Bernier syöttäjinä
Wellwood (1+1) Burrows, Kesler syöttäjinä
D.Sedin (0+1)
Edler (0+1)
Bernier (0+1)
Kesler (0+1)

Canucks pelasi ilmeisen kurinalaista peliä ja Kingsin ykköstähti Anze Kopitar otettiin hyvin vartiointiin eikä pojalle paljoa tilaa jäänyt mellastaa. Vancouver vei aloitukset suvereenisti 66-25 ja Canucks teki kaksi maalia aloitusvoiton jälkeen. H. Sedin kertoi harjoitelleensa aloituksia ja tällä kertaa se toi myös tulosta Aloitusvoitto Burrowsin 1-0 maaliin ja kolmannen erän alkuun aloitusvoiton ja Edlerin laukoman reboundin jälkeen merkkasi maalin myös itselleen.

Seuraavaksi Vancouver kohtaa Edmontonin kotonaan lauantaina.

 

[Mr. Smith]

Liekkö Kyle vetänyt parit Big Macit pelin alkuun kun näin hyvin kulki (ainakin pisteiden valossa)?

Vancouver vei aloitukset suvereenisti 66-25 ja Canucks teki kaksi maalia aloitusvoiton jälkeen. H. Sedin kertoi harjoitelleensa aloituksia ja tällä kertaa se toi myös tulosta Aloitusvoitto Burrowsin 1-0 maaliin ja kolmannen erän alkuun aloitusvoiton ja Edlerin laukoman reboundin jälkeen merkkasi maalin myös itselleen.

Seuraavaksi Vancouver kohtaa Edmontonin kotonaan lauantaina.

Wellwood toki teki 1+1, mutta maali oli tyhjiin, joten vielä jäi ensimmäinen maali tekemättä moken taakse. Ehkäpä sitten seuraavassa pelissä sellainenkin.

Aloitukset ei ihan noin selkeästi tullut Vancouveriin vaan 41-25 voitettiin ne. Kesler varsinkin dominoi aloituksia suhteella 18-7. Myös Wellwood (8-2) ja Henkka (12-7) hoitivat aloitukset hienosti. Johnson sitten tasoitti tilastoa hieman (3-7).

Peliä ei tullut nähtyä, mutta pari pelaajaa pitää nostaa esiin tilastojen perusteella.

Tanner Glass on kyllä noussut omaksikin suosikiksi. Hoitaa erinomaisesti kolmosen roolinsa, taklaten, taistellen ja alivoimia tappaen. Viime peleissä on myös tehnyt maaleja ja nyt syntyikin kauden kolmas maali. Maalin lisäksi hän oli plussalla (+1) ja taklasi eniten ottelussa (4 kpl). Äärimmäisen hienosti on Glass lunastanut paikkansa joukkueesta ja tullen vielä lähes täysin puskista.

Willie Mitchell blokkasi 5 kutia, joka on varsin kiitettävä määrä yhteen peliin. Vancouverin pakisto blokkasi yhteensä 13 kutia ja ainoastaan Salo ei eksynyt kiekon tielle kertaakaan. Mitchell keräsi +2 saldon ottelusta ja kellotti päälle 22 minsaa peliaikaa. Peliajoista osui silmiin Bieksan peliaika, päälle 25 minsaa. Hieman ihmetyttää Bieksan noin runsas peliaika, kun Edler, Salo ja Ehrhoff jäivät 18-20 minsaan.

Edmonton peli tulee sitten ESPN:ltä, joten se pitää sitten taas telkkarista katsella. Luongo jos jatkaa samanlaisia otteita niin voitto pitäisi olla lähellä. Luongo ei ole kertaakaan loukkaantumisen jälkeen päästänyt yli kahta maalia ottelussa (6 matsia).

 

[nuck]

Olipa vaikeaa peliä Los Angelesia vastaan aamulla. Pitkä lepotauko ei ollut tehnyt taaskaan kovin hyvää joukkueelle, mutta kahteen pisteeseen pitää olla todella tyytyväinen. Harvoin nimittäin 20 minuutin kunnon esityksellä täysiä pistepotteja tulee. Vireessä olevan Luongon, melko hyvin onnistuneen puolustuksen sekä Kingsin "selkä -selkä -pelin" ansiosta se oli nyt onneksi mahdollista.

Näin Canucks-fanin silmistä katsoen mikään ei ole tällä hetkellä parempaa kuin alkukauden ongelmat voittanut kapteeni Luongo. Hän on päästänyt kaksi maalia tai alle 11 kertaa viimeisissä 12 pelissä. Ainoan poikkeuksen tekee Detroit-peli, jossa hän pelasi loukkaantuneena. Noissa viimeisissä 12 pelissä Luongon päästettyjen maalien keskiarvo on 1.83 maalia ja torjuntaprosentti 93.5%. Noilla lukemilla voi voittoja jo odottaakin. Kingsia vastaan tuli ansaittu pelin ykköstähti.

Luongon lisäksi myös puolustus onnistui mielestäni hyvin. Mitchell varjosti jälleen vastustajan tähteä (Kopitarille ei tullut tälläkään kerralla Canucksia vastaan pisteitä) ja otti peräti viisi blokkia. Salo pelasi hyvän puolustuspelin, Edlerilla oli suuri merkitys pelin kääntäneessä Henrik Sedinin maalissa ja jopa parjattu Bieksa pelasi pääosin hyvän pelin.

Hyökkäyksessä kaksosten ketju paransi Chicago-pelistä, mutta ei ollut vieläkään kokonaisuutena niin hyvä kuin parhaimmillaan. Henrik Sedin hakee pelituntumaa etsivää veljeään vähän epätoivoisissakin paikoissa, eikä kaksosten tavaramerkkinä oleva kulmapeli pyöri kunnolla. Henrik Sedin saikin peliaikaa vain 16 minuuttia, kun Kingsin ykkösketjun miehet pelasivat 21 minuuttia.

Hyvää ykkösketjulta oli kuitenkin se, että ketju iski kaksi ensimmäistä Vancouverin maalia. Henrik teki itse jälleen maalin (yritti ehkä syöttää tuossakin paikassa, mutta maali oli Danielin esteenä) ja tuo oli hänelle jo 11 maali viimeisiin 14 peliin. Kaksosten ketjussa pelannut Burrows teki puolestaan pelin avausmaalin ja laukoi jo toisessa pelissä peräkkäin seitsemän kertaa. Danielin paluu on sytyttänyt ainakin Burrowsin.

Kakkosketju oli mielestäni pienissä ongelmissa. Silmäväli ei tuntunut istuvan ketjuun kunnolla, eikä Keslerin tai Raymondin peli ollut parasta. Ketju olikin kentällä vastaanottamassa Kingsin ainoaa maalia. Sen sijaan kolmonen toimi tällä kerralla - ainakin tehokkaasti. Yhdeksi suosikikseni noussut Tanner Glass oli joukkueen ahkerin taklaaja ja teki vielä helpottavan kolmannen maalin. Wellwood (kyllä, luitte oikein!) teki puolestaan viimeisen osuman tyhjiin ja onnistui näin kauden 20 pelissään ensimmäistä kertaa.

Muuten Wellwood kierteli jälleen paljon pelin ulkopuolella, mutta hän on saanut sentään aloituksensa toimimaan viime aikoina paljon alkukautta paremmin. Los Angelesia vastaan hän vei peräti 80% aloituksista. Canucksin kannattaisi ehkä lähettää hänet Selviytyjät-ohjelmaan, sillä hänellä tuntuu olevan ilmiömäinen kyky nousta kuilun partaalta selviytyjäksi.

Viime kaudella hän kävi jo waiveritkin läpi, mutta palasi loukkaantumisten runnellessa joukkuetta ja onnistui lopulta. Tällä kaudella hän on ollut saamaton, hän sai valmentajalta kritiikkiä julkisuudessa, mutta juuri kun hänen pelipaikkansa oli todella hiuskarvan varassa, hän onnistui tekemään maalin ja saattoi tuolla - vaikka tyhjiin tulikin - vaikka pelastaa pelipaikkansa.

Vigneault jaksaa olla ankara pelaajia kohtaan ja ripittää näitä mediassa saakka, mutta on hän reilukin. Ellei hän nimittäin olisi sitä, Wellwood olisi istunut kiltisti pelin lopussa vaihtopenkillä. Selvästi näki muuten tuossa Wellwoodin maalissa, kuinka hyökkäyksen henkiset sielut Kesler ja Burrows todella taistelivat ja petasivat paikkaa hänelle kauden avausmaaliin. Ei voi kuin toivoa, että toivottavasti tuo helpottaa paineita jatkossa.

 

[nuck]

Vancouver pelaa ensi yönä kotonaan Edmonton Oilersia vastaan. Etukäteen ajatellen tuosta pelistä pitäisi tulla pisteet, sillä;

- Edmonton pelaa selkä-selkä pelin.

- Vancouverin saldo kotona on 9-3-0 ja Edmontonin saldo vieraissa puolestaan 2-7-2.

- Edmonton sai todella ikäviä uutisia perjantaina kun selvisi, että Ales Hemsky joutuu olemaan sivussa koko loppukauden olkapääleikkauksen vuoksi. Hemsky oli piste/peli-tahdissa, joten menetys on tuntuva. Pavol Demitra saa altaaseen kaverin.

- Edmontonin ykkösvahti Khabibulin kärsii selkävammasta, ja on luultavasti poissa ainakin vielä tämän pelin. Canucksin maalivahti Luongo on päästänyt puolestaan taakseen paluunsa jälkeen viidessä pelissä kahdeksan kiekkoa (1.6 maalia pelissä).

- Oilersin saldo marraskuusta ei ole kovin kehuttava: 3-6-3. Ei Vancouverinkaan saldo mikään huikea ole (6-4-0), mutta positiivinen kuitenkin. Viimeisistä neljästä pelistä Canucks on voittanut kolme (tappio tuli Chicagolle maalein 0-1).

Aika moni asia puhuu siis Vancouverin puolesta, mutta katsotaan nyt miten nuo ennakkotilastot sopivat kentälle. Eivät ne aina sovi, mutta useimmiten kuitenkin. Pelihän tulee muuten aamulla ESPN Americalta, joten ei muuta kuin lauantai-ilta maltilla ja aikaisin nukkumaan niin jaksaa herätä klo. 05.00.


Kings-pelin yhteydessä olleesta kuvakoosteesta selviää, että Canucks on hankkinut Wellwoodin tilalle uuden kolmossentterin (hän muistuttaa muuten kuvassa Esa Tikkasta). Harmi Kylen kannalta kun onnistui tekemään maalin Kingsia vastaan, mutta paikkaaja on käytännössä ilmainen ja oli aikanaan vielä oman varausikäluokkansa viides varaus kaikista. Polvivammat ovat hankaloittaneet uraa, mutta jos hän vain pysyy terveenä, niin saattaa vaikka hänkin osua 20 pelissä kerran tyhjiin.

***

Puolustaja Kevin Connauton teki muuten viime yönä kaksi maalia Giantsille WHL:ssa. Hyvä startti Connautonille tehojen puolesta WHL:ssä, sillä hänellä on 27 pelin jälkeen puolustajalle mukavat 11 maalia ja 26 pistettä. Lähes piste/peli -tahdilla siis mennään ja maaleja olisi tulossa tasaisen vauhdin taulukolla hienot 30 kappaletta. Connauton'han oli menneenä kesänä Vancouverin kolmannen kierroksen varaus ja hän siirtyi täksi kaudeksi yliopistosarjasta juniorikiekkoon.

 

[vetoo]

Vancouverissa meneillään todellinen teurastus. Ensimmäisen 9 minuutin aikana kotijoukkue latoi Edmontonin verkkoon peräti 4 maalia ja ottelu lienee tätä myöten taputeltu. Laukaukset koti maalia tällä hetkellä 14 - 1 Canucksille (Lähde: NHL.com).

Avausosuman viimeistelleen Ehrhoffin veto painui etuyläkulmaan. Kova lyöntilaukaus (=Hoopi Hänninen -muoto), mutta vähän helposti näytti menneen Deslauriersille. Burrows taiteili maain edestä 2-0:aan, Raymond rannelaukauksella 3-0:aan ja Vancouverin tyrmäävän alun täydensi veljes-Danielin onnistuminen lusikkapuolelta.

3.16 1-0 Ehrhoff yv.
5.01 2-0 Burrows (H. Sedin, D. Sedin)
7.04 3-0 Raymond (Ehrhoff, Kesler) yv.
8.25 4-0 D. Sedin (H. Sedin, Mitchell)

Pienen suvantovaiheen iskettyä Edmonton saa kolmannen laukauksensa kohti Luongoa ja kaventaa yv:llä 4-1:een. Toivottavasti isännät jaksavat paiskia hommia, vaikka vastassa onkin pahasti rampa vierailija.

14.44 4-1 Brule (Gagner) yv.

Ja 1. erän loppuun Nucks saa vähän onnekkaasti taas neljän maalin johdon. Glassin kuti ottaa Oilers-pakki Staiosin mailasta kimmokkeen ja kiekko uppoaa etuyläkulmasta sisään.

19.43 5-1 Glass (Bernier)

Laukaukset 1. erän jälkeen Vancouverille 16 - 4 ja aloitukset 13 - 9.

* * *

2. erä

Edmontonin McDonald yllättää Luongon varsin pienestä kulmasta. McDonaldin ranneveto on kyllä varsin kova, mutta kulma sen verran pieni, että Luongon piikkiin tuon voi ainakin osittain laittaa.

26.06 5-2 McDonald (O'Marra)

Vieraat ovat olleet koko erän yllättävän hyvällä jalalla liikkeellä, eikä luovutuksen merkkejä ole ollut lmassa. Takaa-ajo jatkuu ja tällä kertaa asialla Penner. Hyvä poikittaissyöttö Brulelta, joka laittaa onetimerista alakulmaan.

27.10 5-3 Penner (Brule, Gagner) yv.

Kyllä tämä ruotsalaisveljeskaksikko on kovaa valuuttaa. Näyttäviä syöttöjä, harhautuksia ja peliäly huipputasoa. Canucks heräsi Oilersin kahden kavennusmaalin jälkeen ja esitti muutaman erinomaisen vaihdon. Pyörityksen tuloksena Edmonton otti jäähyn. Yv:tä ei hirveästi tarvinnut jauhaa, kun Edlerin ranneveto löysi tiensä vastustajan häkkiin. Taisi olla Edlerin kauden avausmaali.

32.08 6-3 Edler (Raymond, Kesler) yv.

2. erä oli myös tilastollisesti paljon tasaisempi kuin avauskaksikymppinen. Edmonton voitti laukaukset 13 - 9. Aloitukset menivät tasan 11 - 11.

* * *

3. erä

Vähän jo pelailun makua ilmassa. Pakko ollut välillä vilkuilla Los Angeles - Chicago -peliä, kun Canucksilla on sen verran hyvin pullat uunissa. Toistaiseksi erän ainoa maalista on vastannut isännät erittän komean yv-kuvion päätteeksi. Kiekko liikkui nopeasti ja Samuelsson iski syöttörallin päätteeksi pikkumustan rysään.

49.59 7-3 Samuelsson (Raymond, Edler) yv.

Edmonton voitti 3. erän laukaukset 17 - 10 ja aloitukset 10 - 7. Kudit summattuna yhteen Vancouver "vain" yhden parempi: 35 - 34. Aloitukset menivät myös hyvin tasaisesti, sillä ne isännille vain 31 - 30.

Päätöskymppi lähinnä pelailua. Edmontonilla oli hieman enemmän maalipaikkoja, mutta Luongo otti kaikki laukaukset kiinni. Molemmissa päissä oli havaittavissa pientä selän suoristumista puolustustyöskentelyssä. Siitä kertoo 3. erän varsin korkea yhteenlaskettu kutimäärä 27.

* * *

Vancouver - Edmonton 7-3 (5-1, 1-2, 1-0)

Ottelun ratkaisu oli tuo Nucksin tyrmäävä alku. Peli oli käytännössä sen jälkeen ohi, vaikka vieraat hieman yrittivät pyristellä mukana. Pat Quinnin miehistöllä oli pienet saumat saada Canucks pois tolaltaan kahden nopean kavennusmaalin myötä. 6-3-osuman myötä Edmontonin usko hiipui lopullisesti.

Vaikka en ole kuin muutaman Vancouverin pelin tällä kaudella nähnyt, niin arvelen kotijoukkueella olevan varaa kiristää turboruuvia. En usko, että pahasti siipirikkoisen ja väsyneen Edmontonin (kova otteluruuhka) lyömiseen tarvittiin mitään huikeaa esitystä sunnuntaiaamuna Suomen aikaa. Kuten sanoin, sen verran vähän on Canucksin matseja tullut töllättyä, etten tee suurempaa yhteenvetoa. Se on nuckin ja teidän muiden tehtävä. :)

Jos nyt pitää nostaa yksittäisiä nimiä esiin, niin puolustuksesta Ehrhoffin monipuolisuus pistää silmään. Edlerin tehot 1+2 kertovat ehkä miehen kauden parhaasta pelistä. Hyökkäyksestä mainitsen erikseen Keslerin (0+3) ja Raymondin (1+2). Duo oli erittäin hyvä tänään!

Otetaan tähän vielä pientä tilastotiedettä

Pistemiehet

Raymond 1+2
Edler 1+2
Kesler 0+3
Ehrhoff 1+1
D. Sedin 1+1
H. Sedin 0+2
Burrows 1+0
Glass 1+0
Samuelsson 1+0
Mitchell 0+1
Berner 0+1

Peliajat

Puolustajat

Ehrhoff 24.05
Edler 21.55
Bieksa 19.23
Schneider 18.53
Mitchell 18.20
Salo 17.24

Hyökkääjät

H. Sedin 17.44
Kesler 17.22
D. Sedin 17.08
Raymond 16.11
Samuelsson 15.34
Bernier 14.35
Hansen 14.16
Burrows 13.47
Johnson 12.56
Wellwood 12.54
Glass 12.22
Hordichuk 9.11

* * *

Täytyy alkaa seurata Vancouveria mahdollisuuksien mukaan enemmän, kun kerran voittavat näin usein ja minä voitan myös vedonlyönnistä heidän ansiosta. :) Toki erittäin hyvin pysyy perillä seuran tapahtumista, kun lukee tätä ketjua, mutta kyllä se lopullinen oma mielipide muodostuu katselemalla pelejä ESPN:ltä.

 

[nuck]

Vaikka en ole kuin muutaman Vancouverin pelin tällä kaudella nähnyt, niin arvelen kotijoukkueella olevan varaa kiristää turboruuvia. En usko, että pahasti siipirikkoisen ja väsyneen Edmontonin (kova otteluruuhka) lyömiseen tarvittiin mitään huikeaa esitystä sunnuntaiaamuna Suomen aikaa. Kuten sanoin, sen verran vähän on Canucksin matseja tullut töllättyä, etten tee suurempaa yhteenvetoa. Se on nuckin ja teidän muiden tehtävä. :)

Hieno ja kattava raportti pelistä nimimerkki vetoo'lta.

Vaikea peli Canucksilta. Ensimmäisessä erässä kahdeksassa minuutissa 4-0 johtoon Oilersia vastaan ja siinä vaiheessa pystyi odottamaan kohtalaisen pitkää iltaa. Se Tamin hokema "95%:n keskittyminen on 50%:n suoritus" pitää paikkansa aika usein, ja vaikea sitä on ihan täysillä keskittyä tuollaisen alun jälkeen. Onneksi todellisessa hädässä ei oltu kertaakaan, vaikka Oilers tulikin toisessa erässä kahden maalin päähän ja pelasi yritteliäästi.

Vancouverilta nähtiin kokonaisuutena aika lailla rikkonainen 60 minuuttia tuon vahvan startin vuoksi. Kyllähän tuosta olisi ollut varmasti vara kiristää vaihdetta, mutta sitä ei nyt tarvittu. Oilers oli väsyneen näköinen, joukkue kärsii tärkeiden pelaajien loukkaantumisista ja vielä kun heidän maalivahtinsa eivät vakuuttaneet, niin vaikeaa oli.

Sitten viivoja:

- Luongolta ei nähty parasta iltaa. Alussa ei tullut vetoja (ensimmäisen erän laukaukset 16-4) ja sen jälkeen hänen pelinsä oli löysän näköistä etenkin toisessa erässä. Kolmannessa erässä hän pisti kuitenkin onneksi luukut kiinni. Nyt on helppo olla jälkiviisas, mutta olisin ehkä itse antanut tässä pelissä vastuun Raycroftille ja lepuuttanut Luongoa San Jose -peliin.

- Edlerilta nähtiin viimein kauden avausmaali. On tätä kyllä jo odotettukin. Toivottavasti se avaa hanoja, sillä hänellä on kykyjä sinne 15 maalin kerhoon.

- Hasselhoff iski tehot 1+1, sai +1 tehosaldon, laukoi kuusi kertaa kohti Oilers-vahteja ja niittasi vielä viidesti kiekon ohi. Kovan luokan ilta häneltä jälleen kerran ja jälleen hän pisti itsensä pelin tähdille. Kasassa on 25 pelistä jo 6+11=17 pistettä ja tehosaldo mukavasti +12 positiivisella. Tätä vauhtia kun jatkaa, niin herra Ehrhoff tekee 20 maalia, yli 55 pistettä ja ottaa vielä +40 tehosaldon. Pessimisti minussa sanoo, että näin tämä kausi ei tule ihan jatkumaan, mutta nuo lukemat kertovat herran alkukaudesta aika paljon. Noilla lukemilla hän pääsisi Saksan lisäksi jonkin muunkin maan maajoukkueeseen.

- Burrows teki maalin toisessa peräkkäisessä pelissä. Hän on tehnyt Danielin ja Henrikin kanssa pelatessaan 4+2=6 pistettä kauden seitsemässä pelissä ja laukonut tuossa paikassa 36 kutia (keskimäärin seitsemässä pelissä siis yli viisi laukausta pelissä). Kuten vähän pystyi odottamaankin, viime kauden tehot jatkuvat hänellä kun ykkönen on vain yhdessä.

- Kakkosketju (KesLORD, Raymond, Samuelsson) onnistui paremmin kuin Kingsia vastaan. Kesler antoi kolme syöttöä ja hänet valittiin pelin parhaaksi. Hänellä on nyt kasassa 25 pelistä 24 pistettä, mikä on kakkosketjun sentterille kova saldo, kun vielä muistaa hänen Selke-tason kahden suunnan pelin, NHL:n ykköspaikan kiekonriistoissa ja noin 55%.n aloitusvoitot.

- Pelin kakkostähdeksi valittu Raymond teki puolestaan tehot 1+2 ja rikkoi näin neljän pelin maalittoman putkensa. Hänellä on viimeisistä 12 pelistä 6+8=14 pistettä ja läpimurtokausi päällä. Silmävälikin teki yhden maalin ja kasvatti kauden maalisaldonsa 10 osumaan. Hänkin on tällä hetkellä yli 30 maalin tahdissa, kun uran maaliennätys oli ennen tätä kautta 23 maalia. Keslerin vierellä on hyvä pelata.

- Ryan Johnson jäi jo kolmannessa peräkkäisessä pelissä miinuksille aloituksissa. Vähän jäi lisäksi harmittamaan hänen aikana tasakentin omiin tullut Colin McDonaldin uran ensimmäinen NHL-maali, jonka Luongo saa ottaa niskaansa ja tuota maalia seurannut Pennerin ylivoimamaali, johon Johnsonilla ei ollut taas alivoimalla osaa eikä arpaa, vaikka kentällä olikin. Tuo tasakenttämaali oli Johnsonille kauden kolmas omiin tasakentin kolissut osuma.

- Puskista tälle kaudelle pelaavaan kokoonpanoon tullut ja kaikki yllättänyt taistelija Tanner Glass jatkoi maalitehtailuaan tekemällä vähän onnekkaankin maalin. Hänellä on jo neljä maalia ja kolme noista on tullut viidessä viime pelissä. Häntä on mahdoton pudottaa pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle näillä otteilla. Sopimusjatkoa siis kiitos.

- Peliraporttikiitosten lisäksi myös onnittelut nimimerkki vetoo'lle vedonlyöntivoitosta!

 

[vetoo]

Hieno ja kattava raportti pelistä nimimerkki vetoo'lta.

- Peliraporttikiitosten lisäksi myös onnittelut nimimerkki vetoo'lle vedonlyöntivoitosta!

Jaa, lähinnä kirjoittelin miten maalit tulivat, mutta jostain se on aloitettava. :) Kiitos kiitos, Jorma Vuoksenmaan vihjepalvelua ei tarvitse ostaa, kun täältä löytyy aika tasokas palvelu Canucks-otteluihin.

Lyökö nuck tai joku muu Vancouver-fani suosikkijoukkueensa otteluista vetoa näin yleensä? Voisin kuvitella tämän murskaavan tietotason ainakin helpottavan kuponkien osumista. :)

* * *

Pari linkitettyä juttua liittyen Canucksin tämän hetken ainoaan slovakkiin Pavol Demitraan ja organisaatiossa piipahtaneisiin Josef Balej'hin ja Ronald Petrovickyyn.

Nucks Misconduct -blogi. Demitra kertoo muutamalla sanalla uima-altaassa tapahtuvasta kuntoutuksestaan ja paluunsa ajankohdasta.

Canucks.nhl.com. Muutama Demitran kommentti lisää nykyisestä tilanteesta. Hän kertoo myös aloittaneensa kuntoutuksen "nollista".

Vancouverin organisaatioon kahdesti kuulunut laitahyökkääjä Josef Balej rakentaa uraansa nykyisin Tshekin Extraliigassa Trinecin joukkueessa. Balej siirtyi Tshekkiin viime kaudeksi. Ensimmäinen kausi toi Trinecin paidassa 39 ottelussa 17 maalia ja 10 syöttä eli 27 tehopistettä. Balej oli Trinecin viidenneksi paras pistemies. Hänen seuratovereinaan kiekkoili isollekin suomalaisyleisöllä tuttuja nimiä kuten David Moravec ja Lubomir Sekeras.

Balej päätti jatkaa Trinecissä myös toisen eli tämän kauden. Alkukausi oli vaikea, kun Balej'ta vaivasivat sekä kipeä selkä että polvivamma. Hän on esiintynyt Trnecin paidassa vasta 13 runkosarjapelissä, mutta iskenyt kohtalaisen mukavat tehopisteet 4+5=9. Trinec on tällä hetkellä tasaisessa Extraliigassa sijalla 5, kun ottelukierroksia on takana 28.

Seuran valmennusjohto on sekoitellut aika ahkerasti ketjukoostumuksia viime otteluissa ja Balej'n pelipaikka on täten vaihdellut kakkos- ja nelosketjun välillä. Tarkempia peliaikoja tai ylivoimavastuita ei valitettavasti ole käytettävissä. Trinecissä tuttuja nimiä suomalaisille ovat maalivahti Tomas Duba ja hyökkääjä Ladislav Kohn.

Balej sai kutsun viime kaudella yhteen Slovakian maajoukkueturnaukseen, mutta loppujen lopuksi hän ei kuulunut valmennusjohdon suunnitelmiin. On todennäköistä, ettei miestä nähdä tällä kaudella maajoukkueessa.

Vancouverin kesän harjoitusleirillä piipahtanut Ronald Petrovicky kuntouttaa yhä hajalle mennyttä polveaan (MCL, polven sisäpuolen nivelside). Hänellä ei ole sopimusta tällä hetkellä minkään seuran kanssa.

 

[Mr. Smith]

- Kakkosketju (KesLORD, Raymond, Samuelsson) onnistui paremmin kuin Kingsia vastaan. Kesler antoi kolme syöttöä ja hänet valittiin pelin parhaaksi. Hänellä on nyt kasassa 25 pelistä 24 pistettä, mikä on kakkosketjun sentterille kova saldo, kun vielä muistaa hänen Selke-tason kahden suunnan pelin, NHL:n ykköspaikan kiekonriistoissa ja noin 55%.n aloitusvoitot.

Ottelusta on jo kattavat jutut vetoo ja nuck värkännyt joten kiitokset niistä ja keskitytään itse muutamaan kohtaan.

Kesler on kyllä todella hyvä kakkosen sentteri, mutta vähän saisi onnistumisia tulla tuossa maalinteossakin. Ylivoimalla Kesler pelaa hienosti maskimiehen rooliansa ja useampi maali tulee hänen hyvän maskinsa ansiosta. Silti hän voisi laittaa joskus riparin siitä samalla sisään - nytkin oli paikka laittaa maali, mutta ohi taisi veto mennä siitä.

Raymond on yllättänyt sillä, että alkaa osumaan maalinkiin eikä vain tuhlaile paikkoja. Nytkin todella hyvä veto ylänurkkaan. Pakistoon itse aloin kaipaamaan johtoasemassa lisää puolustavia pelaajia ja fyysisyyttä (=O'Brien). Nyt kokoonpanossa oli 5 aika selkeästi hyökkäävää pakkia sekä sitten Mitchell.

Bernierin peliä on kyllä ilo katsella - fyysistä vääntöä ja käyttää kroppaansa hyvin avukseen. Lisäksi kun käsiäkin löytyy niin hän on loistava pelaaja kolmoseen ja ehkäpä jopa ylemmäksikin. Mutta nyt kun peli kolmosessa sujuu Glassin kanssa niin ollaan tyytyväisiä siihen.

 

[Rocket Richard]

Itsekin tuon Edmonton-Vancouver pelin tuolta ESPN:ltä seurasin ja olipahan Nucksit erinomaisessa vireessä. Tosin helpolla johtoon pääseminen aiheutti sitten myöhemmin hiukan vaikeuksia, kuten nuck jo kirjoittikin, mutta hyvin joukkue tuon Oilersin hetkittäisen kirivaiheen sai kestettyä.

Oilersilla oli kaksi kokematonta kassaria, joista Debnyk vaihdettiin vaikeassa paikassa ensimmäiseen NHL-otteluunsa.

Pari peliä on Canuckseilta tullut tällä kaudelta katsottua ja tämän jälkeen katson varmasti enemmänkin. On nimittäin suhteellisen viihdyttävä joukkue!

Mites sille Johnsonille muuten kävi siinä hurjassa laitaan törmäyksessä joitakin viikkoja sitten? Onko tarkemmin Vancouveria seuraavilla tarkempia tietoja mitä siinä lopulta kävi ?Nyt taisi kuitenkin pelata.

 

[nuck]

Lyökö nuck tai joku muu Vancouver-fani suosikkijoukkueensa otteluista vetoa näin yleensä? Voisin kuvitella tämän murskaavan tietotason ainakin helpottavan kuponkien osumista. :)

Murskaavista tietotasoista en sano mitään, mutta kyllähän sitä vetoakin lyödään. Isommat voitot ovat jättäneet rauhaan, mutta ehkä vielä joskus sellainenkin osuu. Pari kertaa isomman voiton kanssa on ollut toistaiseksi "läheltä piti -osuma", joka on jättänyt jossiteltavaa.

Nucks Misconduct -blogi. Demitra kertoo muutamalla sanalla uima-altaassa tapahtuvasta kuntoutuksestaan ja paluunsa ajankohdasta.

Canucks.nhl.com. Muutama Demitran kommentti lisää nykyisestä tilanteesta. Hän kertoo myös aloittaneensa kuntoutuksen "nollista".

Ei ole varmasti helppo paikka tulla takaisin kentille tuollaisen leikkauksen jälkeen, mutta tärkeintä olisi tietysti jos Demitra pääsisi täyteen kuntoon mahdollisiin playoffeihin. On hän edelleen terveenä noin 50-60 pisteen pelaaja kakkosketjusta, eikä sellaisia liikaa ole.

Mielenkiinnolla pitää seurata, missä ketjussa Demitra aloittaa kun hän palaa joskus vuodenvaihteen jälkeen. Hyökkäyshän näyttää tällä hetkellä tältä kolmen ensimmäisen ketjun osalta (varmat parit merkittyinä):

Sedinit-Burrows
Raymond - Kesler - X
(Glass) - X - Bernier

Samuelsson, Wellwood, Grabner (loukkaantunut), Hansen ja Demitra (loukkaantunut) kisaavat sitten noista kahdesta rastista kun Demitra palaa. Tällä hetkellä kakkosen laidassa pelaava Samuelsson saa varmuudella paikan jostain, mutta Demitran tulevasta paikasta selviää sitten se, mitä hyvin pelanneelle Glassille käy. Demitra pystyisi pelaamaan sekä keskellä että laidassa, joten mahdollisuuksia on useampia.

Vancouverin organisaatioon kahdesti kuulunut laitahyökkääjä Josef Balej rakentaa uraansa nykyisin Tshekin Extraliigassa Trinecin joukkueessa.

Mielenkiintoinen tilannepäivitys Balej'sta. Balej yritti tosiaan kahdesti pelipaikkaa Vancouverista ja kummallakin kerralla yhdeksi isoksi esteeksi nousi vakava loukkaantuminen. Lisäksi hänen pelistään NHL-maailmaan puuttui tiettyä intohimoa - hän olisi voinut ehkä nousta kovemmallekin tasolle vielä enemmän yrittämällä, sillä taitoa riitti mielestäni parempaankin uraan.

Toisaalta vaikka hän oli farmissa taitava hyökkääjä, hän ei tehnyt kuitenkaan lyhyellä visiitillään siellä suurta hajurakoa ryhmissä, jossa pelasivat hänen lisäkseen kahden kauden aikana ykkös- ja kakkosketjuissa mm. tällä hetkellä Canucksissa pelaavat Alex Burrows, Jannik Hansen tai Mason Raymond, Carolinan organisaatiossa kiekkoileva Ryan Bayda, Canucksin kesän 2006 ykkösvaraus Michael Grabner, AHL:n tähdistöön vuonna 2007 valittu Jason Jaffray tai Balej'n lisäksi Eurooppaan rantautuneet Josh Green, Jason King, Colby Genoway tai Lee Goren.

Aika moni hyvän luokan pelaaja Balej'n lisäksi joutui siis pettymään noidenkin kahden kauden aikana, kun NHL-paikkaa ei heille tullut. Balej'lla tietysti nuo loukkaantumiset olivat joukkueen sisäisen kilpailun lisäksi esteenä. Vaikea sanoa mitä olisi käynyt jos hän olisi pelannut ehjemmän uran Manitobassa.

***

Vancouver jatkaa kauttaan pian San Josea vastaan kotona. Peli on Canucksille "selkä selkä -ottelu" levännyttä Sharksia vastaan. San Josella on alla vieraista 4-5 rankkuvoitto Edmontonista ja Canucks voitti puolestaan saman Edmontonin viime yönä / aamulla kotonaan maalein 7-3. San Josen sarja viidestä viime pelistä on 3-2-0, Vancouverin sarja on 4-1-0.

Canucks menee peliin Oilers-pelistä tutulla koostumuksella. Luongo siis pelaa toisena peräkkäisenä iltana ja sivussa ovat ylävartalovammasta kärsivä Rick Rypien, Alex Bolduc, Shane O'Brien, Aaron Rome sekä loukkaantuneet hyökkääjät Pavol Demitra ja Michael Grabner.

San Jose saa peliin todennäköisesti mukaan loukkaantuneena olleet puolustaja Rob Blaken (11 peliä sivussa) ja hyökkääjä Devin Setoguchin (sivussa 12 peliä). Setoguchi teki 15 peliin kahdeksan maalia ennen loukkaantumistaan. Blake oli pelannut puolestaan joukkueen ykkösalivoimakoostumuksessa ennen loukkaantumistaan.

San Jose johtaa NHL:ää pisteissä. Joukkue on tehnyt ylivoimaisesti eniten maaleja ja ylivoimamaaleja vieraissa. Joukkueella on NHL:n kolmanneksi paras ylivoimaprosentti ja paras alivoimaprosentti. Joukkue on ollut NHL:n paras aloittava joukkue. Thornton johtaa NHL:n pistepörssiä, Heatley on jaetulla kakkossijalla maaleissa. Helppo vastustaja selkä-selkä -tilanteessa?

Pientä toivoa antaa tämä.

Several populations of skilled orcas around the world have learned how to overcome sharks using a combination of superior brain power and brute force.

Kesler on kyllä todella hyvä kakkosen sentteri, mutta vähän saisi onnistumisia tulla tuossa maalinteossakin. Ylivoimalla Kesler pelaa hienosti maskimiehen rooliansa ja useampi maali tulee hänen hyvän maskinsa ansiosta. Silti hän voisi laittaa joskus riparin siitä samalla sisään - nytkin oli paikka laittaa maali, mutta ohi taisi veto mennä siitä.

Olen samaa mieltä. Maalit ovat jääneet liiaksi puuttumaan hänen pelistään. Paikkojahan hänellä on ollut paljon, raudatkin kolisseet useita kertoja ja hyvistä paikoista on tullut ohilaukauksia, mutta maalisarake on ollut jo pitkään vain viidessä ja tuo on kyllä pettymys. Tällä hetkellä hänellä on menossa peräti 10 pelin maaliton putki (tehot noissa 10 pelissä 0+11) ja ilmeisesti paineita alkaa kasaantua kun ei tule osumia hyvistäkään paikoista.

Toisaalta jos katsotaan NHL:n senttereiden maalisaldoja noin yleisesti ja otetaan ensimmäisten 60 sentterin (NHL:ssä kun on 60 kahden ensimmäisen ketjun sentteriä) maalit tarkasteluun, niin ei tuo viisi osumaa tuossa vertailussa mitenkään kovin huonosti ole. Se on samaa luokkaa kuin Vincent Lecavalierilla (5), Olli Jokisella (5), Derek Roylla (5), Ryan Getzlafilla (4), Nicklas Bäckströmillä (4), Mikko Koivulla (6) tai Pavel Datsyukilla (6). Ja voisin väittää, että Kesler on pelaajana tuossakin joukossa kärkipäätä kun ajatellaan monipuolisuutta, työntekoa joukkueen eteen ja kahden suunnan peliä.

Pakistoon itse aloin kaipaamaan johtoasemassa lisää puolustavia pelaajia ja fyysisyyttä (=O'Brien). Nyt kokoonpanossa oli 5 aika selkeästi hyökkäävää pakkia sekä sitten Mitchell.

Canucks on valinnut selvästi tuon kiekollisemman alakerran tien jo kesällä.

Minäkin haluaisin nähdä välillä SOB'ia kentällä, mutta ilmeisesti ilman loukkaantumisia hänen aikansa ei tule. Jotain hyvää tuosta kiekollisesta puolustuksesta on siinä, että joukkue on tehnyt NHL:n eniten ylivoimamaaleja, ja vaikka puolustajat eivät olekaan tehneet 27 yv-maalista kuin kuusi, he ovat luoneet hyvin painetta hyökkäyspäähän.

Vancouver'han oli viime kaudella NHL:n 17. paras yv-joukkue ja kesällä sanottiin, että tuossa hommassa pitää saada kehitystä. Nyt sijoitus on NHL:ssä toinen prosenteissa, joten suunta on ollut toistaiseksi 25 pelin jälkeen erinomainen. Vielä kun se alivoima saataisiin toimimaan paremmin. Ehkä siellä Öhlundin vaihtuminen Hasselhoffiin ja Schneiderin vaihtuminen SOB'iin sitten näkyy jonkin verran.

Bernierin peliä on kyllä ilo katsella - fyysistä vääntöä ja käyttää kroppaansa hyvin avukseen. Lisäksi kun käsiäkin löytyy niin hän on loistava pelaaja kolmoseen ja ehkäpä jopa ylemmäksikin.

Bernier on tosiaan pelannut hyvin ja parantanut viime kaudesta liikettä. Hän on noin 25 maalin vauhdissa ja vielä Kyle "1+3" Wellwoodin laidalta käsin. Varmasti osansa hänen parantuvilla otteilla oli hyvin menneellä kesällä, jolloin Bernier pudotti painoaan tuntuvasti;

Bernier played at about 230 pounds last season, his first with the Canucks after a trade from San Jose, and now tips the scales in the 217-218 range “depending on the day.” The day he wants to see, however, is game day and whether the loss in weight will mean a loss in energy over the course of an NHL season.

“I feel faster on the ice but it’s hard to say if I feel as solid as I was because 13 pounds is 13 pounds,” said Bernier, 24. “I guess we’ll see that in training camp. For sure, my quickness is better, that I can see, but it isn’t even training camp yet so it’s tough to know where you’re at — and training camp is not a real game.

Tanner Glassilla ja Bernierilla on yhteensä 11 maalia tuollaisen sentterin laidoilla, mikä on ehdottomasti hyvä saldo heille. Lisäksi kun sekä Bernier että Glass ovat vielä ahkeria ja hyviä taklaajia, niin kokonaisuus on ollut ihan hyvä vaikka sentteri sukeltaakin tehoilla. Wellwoodin kunniaksi on sanottava nyt kuitenkin edes sen verran, että hän on alkanut voittamaan aloituksia.

Minnesotaa vastaan 5.11 pelatun pelin jälkeen hänen aloituksensa kokivat selvän parannuksen:

5.11 MIN: 63.6%
6.11 DAL: 58.3
10.11 STL: 71.4
12.11 DET: 27.8
14.11 COL: 58.8
20.11 COL: 75
22.11 CHI: 72.7
26.11 LAK: 80
28.11 EDM: 60

Ei tuossa ole kuin tuo Detroitia vastaan pelattu peli, missä hän oli huono nimenomaan aloituksissa. Muuten hyvää sarjaa aloittajana pelistä toiseen.

Mites sille Johnsonille muuten kävi siinä hurjassa laitaan törmäyksessä joitakin viikkoja sitten? Onko tarkemmin Vancouveria seuraavilla tarkempia tietoja mitä siinä lopulta kävi ?Nyt taisi kuitenkin pelata.

Johnson sai aivotärähdyksen ja joutui sairaalaan, mutta palasi kentille loukkaantumisesta vain yhdeksän päivän päästä, ja on jo pelannut viimeiset yhdeksän peliä (noissa peleissä 0+4=4 pistettä ja +3).

 

[nuck]

San Jose johtaa NHL:ää pisteissä. Joukkue on tehnyt ylivoimaisesti eniten maaleja ja ylivoimamaaleja vieraissa. Joukkueella on NHL:n kolmanneksi paras ylivoimaprosentti ja paras alivoimaprosentti. Joukkue on ollut NHL:n paras aloittava joukkue. Thornton johtaa NHL:n pistepörssiä, Heatley on jaetulla kakkossijalla maaleissa. Helppo vastustaja selkä-selkä -tilanteessa?

Ei ollut helppo peli. Kuten pystyi pelkäämään selkä-selkä pelissä, jalat eivät olleet mukana koko iltaa ja NHL:n ykkösjoukkue San Josea on hankala voittaa ilman hyvää liikettä. Canucks tosin aloitti hyvin ja meni ensimmäisessä erässä 1-0 johtoon Wellwoodin kauden ensimmäisellä oikealla maalilla (en laske sitä tyhjiin huitaistua maalia laskuun). San Jose pystyi kuitenkin tasoittamaan vielä ensimmäisessä erässä McLarenin toimesta Canucksin hävittyä oman pään kulmapelin.

Toinen erä ja etenkin sen alku oli sitten Canucksilta huono. Erän alkuun kolme laiskan miehen kakkosta peräkkäin koukkaamisesta, koukkaamisesta ja kiinnipitämisestä ruotsalaisten (Silmäväli, Edler ja Daniel Sedin) toimesta seitsemään minuuttiin ja San Joselle 1-2 maali (Boyle) ylivoimalla. Sen jälkeen San Jose menikin puolustuskannalle, mutta heidän pakkinsa pelasivat hyvin, eikä Vancouver saanut luotua kunnon tilanteita.

Kolmannessa erässä Canucks painoi päälle, mutta edelleen oli nähtävissä vähän hidasta liikettä ja toisaalta Sharksin puolustajien hyvää peliä. Erää mentiin ensimmäiset 17 minuuttia ilman tasoitusta ja 1-2 tilanteessa, kunnes koko ajan riskialttiimmaksi tullut hyökkääminen kostautui lopulta Sharksin läpiajona ajassa 17:25, ja Malhotra teki ratkaisevan 1-3 maalin. Erän loppuun tulleet McGinn'in ja Hansenin maalit olivat enää kosmetiikkaa.

Pelin ratkaisuksi muodostui lopulta tuo toisen erän alku, jossa otettiin laiskoja jäähyjä tilanteissa joissa ei olisi todellakaan ollut pakko koukkia tai kiinnipitää. Ehkä jalkojen myötä pääkin oli vähän jäässä tuossa paikassa? Toinen ratkaisu oli mielestäni San Josen hyvin pelanneet puolustajat, jotka eivät antaneet ykkössektorille liikaa paikkoja vaikka Canucks kolmannessa erässä tasoitusta hakikin. Kolmas ratkaisu oli San Josen astetta parempi ylivoima: joukkue teki toisen erän alkuun moraalisen voittomaalin ylivoimalla, eikä Canucks onnistunut viidellä ylivoimallaan kertaakaan. Ja neljäs ratkaisu oli Sharksin parempi aloittaminen pelissä.

Yksittäisistä pelaajista Vancouverin puolelta pitää poimia esiin Wellwood, joka pelasi kauden parhaan pelinsä ja oli molemmissa Vancouverin maaleissa mukana. Toinen onnistuja oli saman ketjun Bernier, joka pelasi jälleen hyvän pelin ja jakoi viisi taklausta. Kolmas onnistunut pelaaja oli Hansen, joka teki Canucksin toisen maalin ja laukoi kolme kertaa. Hänet palkittiin pelissä välillä paikalla ykkösketjussa saakka. Sharksin puolelta Pavelski ja Malhotra onnistuivat mielestäni parhaiten. Sen sijaan joukkueen ykkönen pidettiin hyvin kurissa: yksi syöttö ja viisi laukausta koko ketjulle. Canucks onnistui siis jälleen vastustajan ykkösketjun paimentamisessa, vaikka turpiin tulikin.

Canucksin viiden peräkkäisen kotipelin saldoksi jäi tällä tappiolla saldo 3-2-0, mikä ei ole ihan sitä mitä toivoin. Tappiopelit Läntisen konferenssin ykkösjoukkueille Chicagolle (0-1) ja San Joselle (2-4) olivat tiukkoja, mutta voittoon vaadittavia onnistumisia ei saatu. Nyt on edessä neljä peräkkäistä vieraspeliä. Sarja alkaa torstaina New Jerseyssa, ja jatkuu siitä selkä-selkä pelinä Philadelphiaa vastaan. Kierroksen päättää pelit Carolinaa ja Nashvillea vastaan. Tuosta kiertueesta pitäisi ottaa viisi-kuusi pistettä, niin tulos olisi hyvä.

 

[Mack]

C.Ehrhoffin peli on lämmittänyt kovasti mieltä. Uwe Kruppin pitäisi peluuttaa häntä ja Dennis Seidenbergia noin 30 minuuttia Olympialaisissa.

Rehellisesti sanottuna, vaikka Christian on aina ollut lojaali maajoukkuepaidalle, en ihmettelisi lainkaan jos helmikuun alussa ilmenisi pientä nivusvammaa. Canucksien johtoa tuskin haittaisi? Toisaalta kisat olisivat Vancouverissa ja oman maan puolesta pelaaminen varmasti kiinnostaa, mutta Saksa on kuitenkin niin marginaalisessa roolissa että pieni lepo olisi varmasti myös poikaa.

MACK

 

[nuck]

Rehellisesti sanottuna, vaikka Christian on aina ollut lojaali maajoukkuepaidalle, en ihmettelisi lainkaan jos helmikuun alussa ilmenisi pientä nivusvammaa. Canucksien johtoa tuskin haittaisi? Toisaalta kisat olisivat Vancouverissa ja oman maan puolesta pelaaminen varmasti kiinnostaa, mutta Saksa on kuitenkin niin marginaalisessa roolissa että pieni lepo olisi varmasti myös poikaa.

Ehrhoff on pelannut mielestäni suunilleen yhtä hyvää peliä näissä alkukauden 26 pelissä, millä WCE-aikakauden ykköspakit Jovanovski ja Öhlund pelasivat parhaimmillaan. Se kertoo olennaisen siitä tasosta millä hän on meillä vetänyt. Vaikea kuvitella tason jatkuvan tuollaisena kauden loppuun, mutta sen hän on ainakin osoittanut, että parhaimmillaan hän on erittäin hyvä kiekollinen puolustaja ja täsmähankinta tähän joukkueeseen.

Pakko sanoa, että minä toivon pientä nivusvammaa tuohon saumaan Ehrhoffille, vaikka totta kai olisi samalla hienoa myös seurata hänen pelejään Saksan riveissä ja saksalaisille hän olisi tärkeä puolustaja. Viimeksi Olympialaisissa loukkaantui kuitenkin kolme Canucks-pakkia ja siitä alkoi todellinen mahalasku, joten tällä kerralla me emme tarvitsisi välttämättä yhtä ainoaa loukkaantumista noissa kisoissa.

Vancouverin Olympiaedustus kisoissa voisi olla seuraavanlainen:

Kanada:

Luongo

Wellwood

USA:

Kesler

Ruotsi:

Sedin
Sedin
Samuelsson
Edler?

Suomi:

Salo (onko terveenä? Jos on, loukkaantuuko taas kisoissa?)

Slovakia:

Demitra?

Saksa:

Hasselhoff

 

[vetoo]

Vancouverin Olympiaedustus kisoissa voisi olla seuraavanlainen:

Kanada:

Luongo

Wellwood

Slovakia:

Demitra?

Luongon nimeä voisi pitää lähestulkoon varmana, vaikka alkukausi ei olekaan ollut ehkä parasta mahdollista Luongoa. Viimeiset 7 taistoa ovat ainakin tilastollisesti sujuneet varsin mukavasti, sillä Luongo on joutunut antautumaan vain 15 kertaa. Kanadalaisvahdilla oli tuo lievä loukkaantuminen, mutta sen ei enää pitäisi vaikuttaa.

Luongolla on erittäin hyviä muistoja MM-kisoista, joissa mies on torjunut Kanadan kahteen maailmanmestaruuteen. Varsinkin Suomen MM-kisojen 2003 finaalissa Ruotsia vastaan Luongo oli suoraan jäätävä - 49 torjuntaa ja tuloksena siis MM-kulta. Myös vuotta myöhemmin Luongo oli Kanadan veräjällä ratkaisevissa mittelöissä ja vaateralehtipaidat uusivat maailmanmestaruuden.

Vanha herra Brodeur on ollut erittäin vakuuttava koko alkukauden. Hän mm. johtaa kanadalaisvahtien torjuntaprosenttitilastoa lukemalla 92,50 %. Brodeurilla on myös eniten voitettuja otteluita eli 15 (myös Fleuryllä sama määrä) ja eniten pelattuja minuutteja veräjällä. Mihin rooliin Wellwoodia oltaisiin laittamassa? :)

Mikäli Demitran olkapäävamma toipuu oletetussa aikataulussa, mies ehtii saada vyölle toistakymmentä NHL-runkosarjaottelua. Se on erittäin tärkeä seikka, sillä jonkinlainen pelituntuma on saatava Vancouveriin. Demitra siirretään Slovakian maajoukkueessa keskushyökkääjän tontille, sillä maalla ei yksinkertaisesti riitä kansainvälisen tason senttereitä. Muistelen Demon sanoneen muutamassa haastattelussa tässä vuosien varrella, että hän pelaisi maajoukkueessakin mieluiten laitahyökkääjän tontilla, mutta "pakonsanelemana" on hoidellut ykkössentterin hommat kunnialla.

Demitra muodostanee Slovakian tärkeimmän syömähampaan eli ykkösketjun Gaborikin ja Hossan kanssa. Torinon olympialaisissa 2006 trion yhteispeli oli erittäin hyvällä mallilla ja oikeastaan vain Suomen ykkönen Lehtinen - Koivu - Selänne oli parempi. Gaborik - Demitra - Hossa oli kasassa myös Moskovan MM-kisoissa 2007, mutta silloin jäätiin kauaksi Torinon loistosta. Demitra oli vaisu, samoin Hossa ja vain Gaborik ylsi lähelle omaa tasoaan. Superketju ei paljon auttanut Venäjällä, kun Slovakian kohtalona oli lähteä laulukuoroon jo puolivälierien jälkeen.

 

[Ronning]

Pakko sanoa, että minä toivon pientä nivusvammaa tuohon saumaan Ehrhoffille, vaikka totta kai olisi samalla hienoa myös seurata hänen pelejään Saksan riveissä ja saksalaisille hän olisi tärkeä puolustaja.

Tartutaan nyt tähän, kun ei ihan liikaa ole tullut pelejä tällä kaudella nähtyä ja mielipiteeni on muodostunut tällä kaudella enimmäkseen nuckin kirjoituksista ja linkityksistä.

Olen monesti miettinyt tätä trendiä mikä jääkiekkofaniuteen on ilmestynyt viimeisten kaksien(tai siis näiden ja edellisten) Olympiakisojen aikana. Toivotaanko muiden lajien piireissä näin laajasti että urheilijat eivät pystyisi/haluaisi/jaksaisi osallistua tähän turnaukseen? Kuulostaa vähän urheilunvastaiselta ajattelutavalta. Ymmärrän täysin että toivotaan menetystä omalle suosikkiseuralleen, mutta itse ainakin toivon kaikista eniten menestystä suosikkilajilleni. Olympialaiset varsinkin niin arvostettu tapahtuma (ja vielä Kanadassa tänä vuonna!) että niissä toivon aina jääkiekon olevan edustettuna mahdollisimman näyttävästi ja tähän kuuluu tietenkin lajin isoimpien nimien mukana olo. Kaikkien maiden isoimpien nimien. Riippumatta siitä onko maa kisojen ennakkoarvioissa rankattu kärkeen tai pohjalle.

Tällainen seurojen harjoittama vammojen keksiminen tai vähintäänkin liioittelu on minusta karhunpalvelus itse lajille. Jääkiekko pitää itseään kovana ja reiluna lajina johon kuuluu uhrautuvaisuus, yhteisöllisyys, lojaalisuus ja loppuun asti painaminen. Hyvä esimerkki on tältä kaudelta Burrowsin loukkaantuneena pelaaminen Canucksin loukkaantumiskierteen aikana. Riski pahempaan oli olemassa ja hänen pelinsä oli heikompaa, mutta Burrows ilmestyi kentälle ja teki työnsä koska se on jääkiekkoilijan tapa. Samaten Cody Hodgson harjoitusleirillä pelasi sen minkä itsestään irti sai, vaikka hän vammaansa vedoten olisi voinut hoitaa itsensa kuntoon ja koittaa vakiinnuttaa paikkansa runkosarjassa yhdeksässä pelissä. Siellä hän kuitenkin oli antamassa näyttöjään, keskenkuntoisena. Koska se on jääkiekkoilijan tapa.

Kuitenkin maajoukkueelle sitoutuminen on kokenut inflaatiota viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Edelleen iso osa pelaajista on valmis hyppäämään askiin kunhan kutsu käy. Mutta ikävästi näistä kärkipään kavereista ei aina paista peterforsbergiyttä tehdä kaikkensa paitsi maansa ja kaikkien vuosien varrella tutuksi tulleiden maajoukkuetovereidensa eteen, niin myöskään rakastamansa lajin eteen. Ja se on sääli.

 

[nuck]

Ronning: Olen samaa mieltä kanssasi. Asenne ratkaisee lopulta ja siksi otan sanani takaisin. Toivon, että Ehrhoff pelaisi kisoissa, pelaisi hyvin, Saksa menestyisi ja Ehrhoff pysyisi kunnossa kisat loppuun saakka. Toivon myös sitä, että mahdollisimman moni Canucks-pelaaja ottaisi osaa kisoihin, he pelaisivat hyvin ja he pysyisivät kunnossa kisat loppuun saakka.

 

[orpo]

Kanada:

Wellwood

Wellwoodilla lienee varma paikka Iginlan ja Nashin keskellä ykkösessä? :D

Itse kyllä toivon,että Salo, Luongo etc. ovat pelikunnossa Olympialaisissa. Mukavahan seon katella suosikkijoukkueen pelaajia maajoukkueissaankin. Ainoastaan Sedineiten näkeminen ei olisi niin riemukasta ainakaan Suomea vastaan ;)

 

[nuck]

Nyt on edessä neljä peräkkäistä vieraspeliä. Sarja alkaa torstaina New Jerseyssa, ja jatkuu siitä selkä-selkä pelinä Philadelphiaa vastaan. Kierroksen päättää pelit Carolinaa ja Nashvillea vastaan. Tuosta kiertueesta pitäisi ottaa viisi-kuusi pistettä, niin tulos olisi hyvä.

Vieraspelit ovat ainakin alkaneet mukavasti. Ensin Canucks kaatoi Devilsin mielestäni varsin hyvän vieraspelin jälkeen maalein 2-5 ja jatkoi siitä voittokannassa heti seuraavana iltana Philadelphiassa voittamalla Flyersin 0-3 lukemin. Kahdesta pelistä tuli siis kaksi voittoa ja kun toinen noista oli vielä aina hankala "selkä-selkä -tilanteessa" vieraissa tullut voitto, niin pitää olla tyytyväinen.

Erityismaininta joukkueen hyvästä tuloksesta menee puolustukselle. Ensinnäkin alakerta on pelannut viime peleissä oman päänsä hyvin. Toisekseen hyökkäyspäässä on tullut tehoja: Alexander Edler iski Devilsia vastaan 1+2 pistettä, Sami Salo teki kauden avausmaalinsa ja Kevin Bieksa alusti hienosti Jannik Hansenin maalin. Flyersia vastaan maalinteossa onnistuivat puolestaan pakeista Willie Mitchell ja Christian Ehrhoff. Kevin Bieksa tappeli pelissä Flyers-kapteeni Mike Richardsia vastaan ja Mitchell väänsi Chris Prongeria vastaan.

Myös Vancouver tarvitsee kipeästi pakkiensa onnistumisia. Nyt näitä on tullut ja osoituksena siitä käy sekin, että NHL:n pakkien pistepörssissä on peräti kaksi Canucks-puolustajaa (Hasselhoff ja Edler) 10 parhaan joukossa. Yhdelläkään toisella joukkueella ei ole kahta pakkia tuossa top10 sakissa. Vancouverin tehopakeista saksalaisella on vielä jaettu kakkospaikka NHL:n pakkien maalipörssissä ja tällä hetkellä hän on menossa peräti 20 maaliin tasaisen vauhdin taulukolla. Tehotilastossakin Saksan lahja on menestynyt: +12 lukema on NHL:n 8. paras kaikki pelaajat huomioiden.

Kuten tehotilasto osoittaa, Ehrhoff on ollut koko kauden hyvä tasakentinkin. Edlerilla oli sen sijaan alkukaudesta ongelmia omassa päässä, mutta hän paransi siellä marraskuussa selvästi. Ehrhoff-Edler -kaksikko on kuitenkin parhaimmillaan ylivoimalla: kummallakin on erinomainen laukaus ja he pystyvät nostamaan peliä ylös. Sami Salo onkin joutunut näiden nuoremman polven puolustajien vuoksi ylivoimissa sivuosaan ja siksi myös peliminuutit ovat olleet totuttua pienemmät. Samat sanat menevät kokeneeseen Mathieu Schneideriin ja osin myös Kevin Bieksaan, joka on menettänyt ylivoiman ykköspakin paikkansa tällä kaudella.

Kiekollisten pakkien onnistuminen tarkoitti vieraspelimatkalle lähdettäessä sitä, että joukkueen ikäpresidentti Mathieu Schneider (joka pelasi huonon pelin San Josea vastaan) joutui katsomoon Shane O'Brienin tieltä. Nyt O'Brien on pelannut kaksi peliä ja onnistunut noissa mielestäni hyvin. Voittavaa joukkuetta ei luultavasti vaihdeta (paitsi ehkä maalivahtien osalta), joten ehkä O'Brien saa pitää paikkansa ja Schneider istunee ainakin seuraavassa pelissä katsomossa. Harvinaisen hyvä tilanne kokonaisuutena, että mahdollisten loukkaantumisten tai erilaisten vastustajien varalle on kokeneita vaihtoehtoja ja vielä noinkin erilaisiin tarpeisiin (SOB ja Schneider eroavat toisistaan pelityyleiltään ja vahvuuksiltaan paljon).

Hyökkäyspäässä Daniel Sedinin paluu kentille on saanut Alex Burrowsin liekkeihin. Burrowsin maalit ilman Daniel Sedinia ovat tältä kaudelta 18 pelissä kaksi maalia (toinen noistakin tyhjiin). Sen sijaan Danielin ja Henrikin kanssa pelatessa Burrows on iskenyt 10 pelissä kuusi maalia. Viime kaudella Burrows pelasi kaksosten kanssa runkosarjassa 27 peliä ja teki 15 maalia. Yhteensä hän on siis pelannut kaksosten kanssa 37 peliä ja tehnyt 21 maalia (tasaisen vauhdin taulukko antaa tulokseksi ykkösessä 47 maalia kaudessa). Mielestäni on vähän erikoista, että Burrows kaipasi selvästi enemmän Danielia kuin Henrik.

Henrik Sedin (jonka ei pitänyt pystyä pelaamaan ilman kaksoisveljeään...) on tehnyt ykkösessä Danielin paluun jälkeen kuudessa pelissä 1+7=8 pistettä. Ennen veljensä paluuta Henrik teki ykkösessä seitsemässä pelissä seitsemän maalia ja yhteensä 18 pelissä 10 maalia. Danielin saldo paluun jälkeen on puolestaan kuudessa pelissä 2+4=6 pistettä.

Koko ketju on saanut yhdessä pelatessaan jälleen erinomaisen tehosaldon - kuudessa pelissä tehosaldo +21 hakee vertaistaan koko NHL:ssä. Viime kaudella he keräsivät yhdessä pelatessaan yhteensä tehosaldon +47 pelaamissaan 27 pelissä. Paras oli Burrows, joka nappasi +20 saldon noissa 27 pelissä. Hyvin huomaa kummassa päässä peliä pelataan kun kolmikko on kentällä ja kun jälkikin on tehokasta, tuota kolmikkoa ei kannata rikkoa.

Ykkönen siis toimii. Tehojen kanssa pieniä ongelmia on ollut kuitenkin toisaalla. Joukkueen paras koko kentän pelaaja Kesler on esimerkiksi edelleen vain viidessä maalissa ja hän ei ole tehnyt maalia 13 viime peliin. Tehoja on sentään 28 pelissä mukavat 25 pistettä (sijoitus Läntisen konferenssin senttereiden pistepörssissä 9.), aloituksen hoituvat useimmiten hyvin (54.4%) ja hallussa on edelleen selvä ykköspaikka kaikkien NHL-hyökkääjien kiekonriistoissa.

Keslerin ketjukaveri Raymond ei ole tehnyt puolestaan kuin yhden maalin viimeisiin kahdeksaan peliin, joten hänellä on menossa suvantovaihe hienon alkukauden jälkeen. Keslerin ja Raymondin kanssa pelannut Mikael Samuelsson pudotettiin puolestaan kolmosketjuun kun hänkään ei osunut isommassa vastuussa. Samuelssonilla on kasassa kaksi maalia viimeisistä 12 pelistä, joten nyt se epätasaisuus alkaa sitten ilmeisesti näkyä?

Positiivisia hyökkääjiä ykkösen ja Keslerin (jos maalittomuus lasketaan pois) lisäksi ovat olleet viime aikoina Jannik Hansen ja Tanner Glass. Juuttipelaaja Hansen on tehnyt viimeisissä kolmessa pelissä kaksi maalia ja hänet nostettiin jo kakkoseen Samuelssonin tilalle Flyers-peliin (ei saanut kuitenkaan tehoja). Glass tekee puolestaan illasta toiseen ison määrän töitä, taklaa paljon ja on onnistunut iskemään pari maalia viidessä viime pelissä.

Kokonaisuutena joukkueen ykkönen kantaa seuraa hyökkäyspäässä tällä hetkellä tehojen puolesta ehkä vähän liikaakin. Nimittäin vaikka ei ole väliä kuka niitä tehoja tekee jos joku vaan tekee, uhkakuvia Vancouverille loisi ykkösen mahdollinen tehottomuus. Tätä riskiä voidaan toki pienentää hyvin pelaavalla puolustuksella ja maalivahdilla (kuten tällä hetkellä) ja esimerkiksi kakkosen mahdollisella nousulla. Näitä toivoen mennään seuraaviin peleihin.

Pari viivaa vielä:

- Andrew Raycroft aloittaa seuraavan pelin Carolinaa vastaan. Toivottavasti joukkueen asenne ei ole samanlainen kuin joillakin faneilla siinä pelissä. Viime kaudella Canucks aloitti muuten nousunsa juuri Carolinaa vastaan. Toivottavasti tällä kaudella Carolina aloittaa nousunsa, mutta vasta Canucksia vastaan pelatun pelin jälkeen.

- Flyersia vastaan tullut nollapeli oli Luongon uran 49 nollapeli ja ensimmäinen nolla Flyersista. Hänellä on enää kuusi seuraa jäljellä, joita vastaan hän ei ole pelannut nollapeliä: San Jose, Detroit, NY Islanders, Florida (jota vastaan hän on pelannut vain kolme kertaa), Ottawa ja Vancouver. Vancouverin kanssa tehty 12 vuotinen jatkosopimus taitaa tarkoittaa sitä, että hän ei tule pelaamaan koskaan nollaa ainakaan Canucksia vastaan.

- Vancouver on voittanut viimeisistä kahdeksasta pelistään kuusi ja viimeisistä 14 pelistä yhdeksän. Canucks on voittanut myös kolme viimeistä vieraspeliään.

- Canucksin saldo Itäisen konferenssin joukkueista on tällä kaudella 5-0-0 ja maaliero noista 22-5.

 

[nuck]

Tänään Vancouver pelaa Carolinaa vastaan jo klo. 20.30 Suomen aikaa pelattavassa ottelussa. Canucksin maalilla aloittaa kakkosvahti Raycroft. Roberto Luongo on pelannut 10 peliä putkeen (tilastot noista 2.01 päästettyä maalia pelissä, 92.9%) ja nyt on aika antaa toisellekin tilaisuus. Lisäksi jos taikauskoisia ollaan, niin pitää muistella viime kautta, jolloin Luongo loukkaantui samanlaisessa Itäisen konferenssin päiväpelissä suunnilleen näillä main kautta (22.11) Pittsburghia vastaan.

Raycroftin viime peli ei ollut kovin hyvä. St. Louis marssi kotonaan Raycroftin yli ja iski marraskuun 10. päivän pelissä neljä maalia 13 laukauksesta ensimmäisessä erässä. Tosin pelkästään Raycroftin huonon illan piikkiin tuota tappiota ei voinut laittaa. St. Louis pelasi hyvän pelin ja toisaalta tuolloin Vancouverilla oli ollut neljän päivän tauko peleistä, eikä joukkue ollut terävimmillään. Nyt Canucksin pitäisi olla paremmassa terässä kuin tuolloin ja lisäksi sairauslista näyttää paremmalta.

Carolinakin on kärsinyt Canucksin tavoin loukkaantumisista. Joukkueen ykkösmaalivahti Cam Ward on ollut sivussa jo pitkään. Ykkössentteri Eric Staal on ollut loukkaantuneena, samoin puolustajat Tim Gleason ja Joni Pitkänen sekä hyökkääjät Eric Cole, Scott Walker, Tuomo Ruutu... Isoja menetyksiä ja toisaalta kun noihin lisätään muutaman avainpelaajan odotettua huonommat otteet, niin tulos on ollut todella sekava ja huono - NHL:n huonoin joukkue.

Joukkuevertailua:

Maaleja/ottelu: Vancouver (5.), Carolina (30.).

Päästetyt maalit / ottelu: Vancouver (7.), Carolina (30.).

Tasakenttäpeli: Vancouver (5.), Carolina (30.).

Ylivoima: Vancouver (3.), Carolina (29.).

Alivoima: Vancouver (21.), Carolina (20.).

Laukaukset pelissä: Vancouver (13.), Carolina (9.).

Laukaukset omalle maalivahdille: Vancouver (11.), Carolina (16.).

Aloitukset: Vancouver (9.), Carolina (22.).

Peliin tuo mahdollisesti lisämielenkiintoa Carolinan paidassa mahdollisen ensiesiintymisen tekevä hyökkääjä Jiri Tlusty. Leafsin kesän 2006 ensimmäisen kierroksen varaus on tehnyt hyvää tulosta farmissa, mutta ei ole saanut toistaiseksi kunnon mahdollisuutta NHL:ssä. Carolinassa varmasti toivotaan, että seuranvaihto tekisi hänelle hyvää ja hänestä kasvaisi joukkueen tulevaisuuden kahden ensimmäisen ketjun pelaajia. Mutta minulla ei ole tarkkaa tietoa Carolinan kokoonpanosta, joten jos joku sen voisi tänne laittaa.

Vancouver lähtenee peliin maalivahtia lukuun ottamatta samalla kokoonpanolla millä joukkue voitti Flyersin.

Peli tulee 20.30 Viasatilta.

 

[nuck]

Kaikki kunnia Carolinalle, mutta olihan surkea esitys eilen Vancouverilta. Heti pelin alussa näkyi mitä tuleman pitää, kun ensimmäisessä erässä tehtiin varmaan enemmän virheitä yksilötasolla kuin viidessä aikaisemmassa pelissä yhteensä ja harhasyötöt seurasivat toisiaan. Vancouver selvisi kuitenkin erästä numeroiden perusteella vähemmällä mitä olisi ansainnut, kun Legace imuroi Hansenin laukauksen eikä Carolina pystynyt toisaalta käyttämään omia hyviä maalitilanteitaan edukseen.

Toisessa erässä tapahtui sitten se mitä pystyi ensimmäisen jälkeen odottamaan: Canucksin peli näkyi viimein myös taululla ja tilanne oli 4-1 Canesille. Kolmas erä oli lähinnä muodollisuus ja vaikka Canucks peliä veikin ja kaksi maalia (Bernier ja Burrows) tekikin, tasoitusta joukkue ei olisi edes ansainnut. Siksi oli ihan paikallaan, kun Cole teki viimeisen tyhjiin ja vei 2/3 pelistä hallinneen kotijoukkueen täysin ansaittuun voittoon.

Vaikea sanoa mikä siellä meni eilen noin pahasti vikaan (pelin aikainen alkamisajankohta ja/tai Vancouverin ennakkoasenne tulivat ensimmäisinä tekosyinä mieleen), mutta kahdessa ensimmäisessä erässä en löytänyt hakemallakaan yhtä ainutta asiaa, johon olisin voinut olla tyytyväinen. Kolmannen erän hallinta ja maalit jättivät sitten pelistä ehkä liiankin hyvän kuvan mieleen.

Pari hyvää asiaa voisi tästäkin räpellyksestä kunnolla pohjia myöten hakemalla kuitenkin kaivaa:

- Tappio oli vasta kauden ensimmäinen Itäisen konferenssin joukkueille kärsitty tappio. Voittoja on viisi.

- Alex Burrows teki jälleen maalin. Hän on tehnyt seitsemän maalia niissä 11 pelissä, joissa on pelannut Henrikin ja Danielin kanssa yhdessä.

- Shane O'Brien pelasi hyvän pelin.

- Kesler voitti aloitukset 14-7, laukoi yhteensä 10 kertaa (viisi tosin ohi/yli) ja kentän näkyvin Canucks-pelaaja.

- Christian Ehrhoff jäi pelissä plussalle +3 verran. Miten tuo oli edes mahdollista tuollaisen joukkueen kanssa pelatessa?

Enempää en tuota Carolina-peliä halua muistella. Nyt katseet pitää suunnata kohti seuraavaa Nashville-ottelua, joka pelataan keskiviikkona. Siinä pelissä otteiden on oltava ainakin pakostikin parempia, sillä huonommaksi ne eivät enää pääse. Nashville on pelannut vahvasti (13 viime pelistä yhdeksän voittoa), joten helpolla ei pisteitä ole tarjolla. Yksi piste tuosta pelistä pitäisi kuitenkin kaivaa, niin tästä vieraspelikiertueesta jäisi positiivinen kokonaissaldo.

 

[Mr. Smith]

Kaikki kunnia Carolinalle, mutta olihan surkea esitys eilen Vancouverilta.

Vaikea sanoa mikä siellä meni eilen noin pahasti vikaan (pelin aikainen alkamisajankohta ja/tai Vancouverin ennakkoasenne tulivat ensimmäisinä tekosyinä mieleen), mutta kahdessa ensimmäisessä erässä en löytänyt hakemallakaan yhtä ainutta asiaa, johon olisin voinut olla tyytyväinen.

Täällä tuli vasta katsottua Philly peli, joka olikin sitten hieman erilainen esitys. Ja nuckin kommenttien jälkeen ei tarvitse edes Carolina pelin maaleja käydä katsomassa. Pakko myöntää, että tulos oli täysin odotettu sen jälkeen kun eilen kuulin Luongon vapaapäivästä. Jostain syystä ottelu heittopussia vastaan kakkosmokella kuulosti tappiolta ja sehän sieltä tuli.

Mutta palataan vielä Philly peliin. Se peli oli viihdyttävä vaikka hieman tuurillakin (tolpat kolisi Luongon takana) voitto tuli. Pelissä Pronger oli normaalin ärsyttävä, varsinkin hyökätessään kolmantena miehenä Samuelssonin ja Brieren kärhämään, joka alkoi Brieren keihästyksestä. No onneksi Mitchell otti Prongerin kumppanikseen, mutta eihän Prongerissa ollut miestä tapella, joten hän tyytyi kaatamaan Willien alleen ja päättämään tappelu lyhyeen.

Daniel Sedin vielä etsii tuota maalijyvää, mutta paikkoja kyllä kaverit järjestävät. Toivottavasti alkaa kohta kiekko löytämään myös maaliin noista paikoista. Vastaavasti Burrows on alkanut takomaan maaleja urakalla (6 viimeistä peliä 5+2). Viimeistään joulupukilta voisivat D. Sedin ja Kesler saada maalintekoon apuja.

 

[stunt cock]

On ollut hieno seurata Ehrhoffin loistavaa kauden alkua. Vaikka Canucksien pelejä on tullut nähtyä vain tasan yksi harkkapeli ja yksi "oikea" peli, niin Nuckin ja co:n viestien mukaan tehdyn analyysin perusteella Hasselhoffin pelin voi todeta menneen pykälällä eteenpäin. Uusimmassa sharksja vastaan pelatussa pelissä Ehrhoff ei esittänyt mitään erityisen loisteliasta, mutta muuten otteet ovat mitä ilmeisemmin olleet varsin tasokkaita. En tosin jaksa uskoa, että tahti säilyy yhtä hyvänä läpi kauden (...eli tahti jatkuu varmasti samana tai vähintään paranee).

Sharks paidassa Ehrhoff oli eräänlainen väliinputoaja, eikä uusi uniformu täksi kaudeksi tullut lopulta suurena yllätyksenä. Ehrhoffilta tuntui puuttuvan sitä kuuluisaa päätä, mikä hyvistä fyysisistä ominaisuuksista (luistelunopeus, laukaus ja agressiivisuus) huolimatta piti miehen "keskinkertaisuutena". Lisänimi error ei oikeen hyvin kuvannut Ehrhoffin otteita puolustuspäässä, mutta mikään erityisen hyvä puolustussuuntaan hän ei koskaan haipaidassa ollut. Liikettä ja kovuutta kyllä löytyi ja löytyy edelleen, mutta sijoittuminen ja pelinluku eivät vaikuttaneet tulevan ensimmäisenä mieleen, jos etsittiin vahvuuksia. Jotenkin Ehrhoffin kehitys tuntui polkevan paikallaan hyvästä kaudesta 2005/2006 alkaen, mikä varmasti on ollut osasyynä, että herra on pyörinyt useissa treidihuhuissa vuosien saatossa.

 

[Ronning]

Iltasanomat huhuilee Rangersin olevan kiinnostunut Pavol Demitran hankkimisesta. Itse olisin enemmän kuin valmis Demosta luopumaan. Olin jo kesällä, ja pitkä kuntoutumisjakso vain heikentää miehen osakkeita papereissani. Samuelsson on ollut positiivinen yllätys (vaikka heikompi kausi meneillään) ja nuoriso-osastolla ollaan menty tänä vuonna mukavasti eteenpäin. Canucks-hyökkäys kaipaa enemmän terävyyttä kuin laajuutta tällä hetkellä, eikä keskenkuntoinen Demitra tätä skarppiutta heti palattuaan kuitenkaan askiin tuo. Aivan kuten puoli kautta pois ollut Sundinkaan ei ollut iskussa palatessaan.

Normaaliahan tuo on tietysti, mutta jos kerta Rangers on ns. "ostajan markkinoilla" voitaisiin Demitralla tehdä vähän rahaakin. Tai esimerkiksi varausvuoroja ylemmiltä kierroksilta.

Vaan mitäs muut ovat mieltä?