Vancouver Canucks 2009-2010

[nuck]

Pointtini oli että mikäli maalilla olisi vaikka ollut Raycroft, niin tuollaisen maalin päästäminen tuollaisessa paikassa olisi tarkoittanut keskustelupalstojen täyttymistä "Luongon kanssa oltaisiin saatu piste, tässä se taas nähdään" -viesteistä

En usko.

Ja yhdeksi mahdolliseksi (?) syyksi nostin esille sen maineen, kun en oikein nähnyt muutakaan hyvää syytä sille minkä takia Johnsonille niin paljon vastuuta alivoimalla annetaan.

Johnsonille annetaan vastuuta alivoimissa hyökkäyksen eniten ihan pelkästään siksi, että hän on kantanut roolinsa siellä ja toisaalta Kesleria ja Burrowsia ei haluta peluuttaa puhki.

Johnson on Vancouverin paras aloittaja ja koko NHL:n top10 joukossa voitetuissa alivoima-aloituksissa. Hän on ainoana joukkueesta, joka on pystynyt viemään alivoimilla aloitukset +/- -tahdilla (31 voittoa, 31 tappiota - vertaa Canucksin muihin yli 50%:n aloittajiin alivoimissa Kesleriin 18-28 tai Henrikiin 8-22). Ja lisäksi hän on NHL:n paras hyökkääjä blokkaamaan kuteja (johtaa taas hyökkääjien blokkitilastoja).

Alivoimissa aloittamisen merkitys on suuri ja ymmärrän täysin miksi joukkueen selvästi parasta aloittajaa siellä käytetään. Lisäksi juuri alivoimissa korostuu blokkipelin merkitys ja siksi ymmärrän täysin, miksi koko NHL:n paras blokkaaja siellä pelaa. Aloitusten ja blokkaamisten lisäksi Johnson on riittävän nopea tuomaan kiekon ylös, hyvä katkomaan syöttöjä ja hänellä ei tärise maila purkaessaan kiekkoa pois.

Eli olkoon "lähes aina oikeassa olevat" fanit mitä mieltä tahansa Johnsonista, hänen puolestaan puhuu niin tärkeät asiat alivoimapelissä, että olisi mielestäni jopa tyhmää olla peluuttamatta häntä siellä. Valmennusjohto tietää sen, että alivoimapeli(kään) ei ole mitään salatiedettä. Johnson tekee alivoimahyökkääjän päähommat hienosti kun jotkut fanit keskittyvät enemmän ruotimaan miehen sivupotkuja tai lavan asentoa neliön kärjessä.

Alivoimaan tarvitaan kuitenkin hyvä aloittaja ja parempaa ei löydy. Alivoimassa olisi myös hyvä olla hyvä blokkaaja. Nuo kohdat Johnson täyttää ja saa siksi peliaikaa. Ei se sen monimutkaisempaa ole, eikä pidäkään olla.

Tuosta sinun aikaisemmin linkittämästä tilastosta puuttuu muuten mielestäni hyvin tärkeä asia: millaisia vastustajia Johnson saa vastaansa alivoimissa ja millaisia taas joku toinen? Monella joukkueella ykkös- ja kakkos ylivoimissa on tilastojen mukaan merkittävää eroa ja Johnson kantaa Canucksin puolelta vastuuta noista vastustajien ykkösylivoimista.

Noista arvostamiesi nimimerkkien teksteistä... toinen noista "lähes aina oikeassa" olevista nimimerkeistä on laittanut Raycroftille A:n ja toinen C+:n. Toinen on taas laittanut Wellwoodille F:n ja toinen C+:n. Toinen on laittanut Bernierille F:n ja toinen C:n... Voisitko valaista, kumpi on noissa tapauksissa oikeassa, sillä tokihan toinen on oikeassa. Ikävä kyllä silloin toisen täytyy olla väärässä. Toki tuo väärässä oleminen on tässä tapauksessa vain poikkeus oikeassa olemisten keskellä, mutta kiinnostaisi tietää kumpi on mennyt arvioissaan metsään.

Sitten noista nimimerkkien teksteistä pitää vielä ottaa tarkasteluun tässä (kun en itse HF:lle kirjoittele) päällimmäisen nimimerkin teksti Johnsonin huonosta puolustuspelistä (ei siis huonosta alivoimasta tällä kerralla). Nyt kysyn ihan yleisen kysymyksen, johon toivon vastauksia useammalta suunnalta: onko nelosketjun sentteri, joka on ollut jäällä 17 pelissä kaksi kertaa kun vastustaja on tehnyt maalin tasakentin, epäonnistunut puolustuspelissään?

Ja sitten tuo toinen nimimerkki...

hän kirjoittaa tuohon ketjuun seuraavasti Wellwoodista;

"Yeah, he isn't scoring at all. But he was asked to center a patchwork checking line and play strong defensive hockey, and his 3rd line has done exactly that and outscored the opposition when he's on the ice. If you're an NHL center and have a positive goal differential when you're on the ice after 20 games, you aren't failing. Period."

"The point of this sport is to out-score the opposition. Wellwood and his line have managed to do that so far. They are not a problem."

No, Johnson on ollut tasakentin viiden Canucksin tehdyn maalin aikana kentällä. Vastaavasti hän on ollut kahden päästetyn maalin aikana kentällä. Hänellä on joukkueen toiseksi paras tehosaldo. Tehopisteissä hän on ollut tehokkaampi kuin Wellwood, jolle nimimerkki antaa C+:n.

Tehojen lisäksi Johnson on ollut joukkueen paras aloittaja (Wellwood huonoin), paras blokkaaja (Wellwood on joutunut viisi kertaa vahingossa kiekon tielle kun ei ole ehtinyt väistää) ja eniten käytetty pelaaja alivoimilla (Wellwood on pelannut keskimäärin sekunnin per peli alivoimaa). Johnsonille tulee kuitenkin D ja Wellwoodille C+...?

Jos tässä joku ihmeen 'maine' painaa, niin kummallakohan enemmän, faneilla vai valmentajilla?

Otan tähän samaan yhteyteen vielä aikaisemmin tähän ketjuun kirjoittamani tekstin Johnsonista, sillä se ainakin omasta mielestäni voi selittää kaikessa sekavuudessan mieheen liittyvää negatiivisuutta joidenkin fanien taholta.

Johnson on pelaajatyyppi, joka näkyy kentällä periaatteessa vain silloin kun joukkuetta vastaan isketään osumia. Hän on puhdas puolustava hyökkääjä pelaamassa hajavaihtoja darcy hordichukien kanssa nelosessa ja tappamassa jäähyjä vastustajien ykkösiä vastaan. Eli miehen homma on periaatteessa joutuakin sinne fanien hampaisiin, sillä ei tuosta hommasta muuta käytännössä tule. Valmentajan antama luotto hänen omassa roolissaan on hänelle ehkä kuitenkin se ratkaisevin ja tärkein asia, ja sitä on taas kerran tullut.

Periaatteessa tuo Johnsonin saama alivoima-aika on kuitenkin pieni juttu maailmankaikkeudessa. Kun toisilla foorumeilla kritisoidaan / on kritisoitu troy brouwereita heidän saamastaan ajasta ykkösketjun laidalla, toisilla kritisoidaan vain ryan johnsoneita alivoimista. Fanit ovat kummassakin tapauksessa valmennukseen nähden tietysti oikeassa - keskustelupalstoilla.

Olisi muuten jännä nähdä miten hedelmällinen usein asian ytimessä olevan keskustelupalstalaisen ja kokeneen NHL-valmentajan välinen keskustelu voisi todellisuudessa olla? Tulisiko niissä keskusteluissa uusia ajatuksia, joilla voitettaisiin mestaruuksia, saataisiinko joukkueen suurimpia kysymysmerkkejä ratkaistua viimein vai muuttuisiko kenties fanien mielipide edes sen kerran.

Näin Canucks-fanina ei tarvitse kovin kauas katsoa niin saa kaivettua esille vaikkapa työsulun jälkeisen kauden kun Crawford antoi jääräpäisesti "has-been" -kentälle (Näslund-Morrison-Bertuzzi) isot minuutit, ja selvästi paremmin pelaava Sedinien kenttä jäi kakkoskentäksi.

Aika "kultaa" muistot.

Vaikka tuo peluutus saikin kritiikkiä aikanaan, se tuli enemmän pettymyksestä kauden lopulliseen tulokseen ja osin laiskoihin otteisiin kuin pelaajien tehokkuuteen. Nimittäin Sedinit olivat kakkosketjuna alkukauden ja pitkälle myös ansiosta. Esimerkiksi Daniel teki ensimmäisten 50 pelin sisään 11 maalia ja yksipuolinen maalintekijä Carter iski ensimmäiseen 30 peliin kahdeksan maalia, kun samaan aikaan Näslund iski 40 peliin 20 maalia (oli menossa 40 maalin kauteen) ja Bertuzzi veti kauden ensimmäisen puolikkaan piste/peli -tahtia (41gp, 39pts).

Näin ollen oli lopulta varsin luonnollista, että kun ykkösessä oli toinen hyökkääjä menossa 40 maalin kauteen ja toinen piste/peli -tahtiin, tuota peluutusta käytettiin. Sitten tapahtui kuitenkin jotain (avainpakkien loukkaantumiset? - Olympialaiset veivät Jovanovskin, Öhlundin ja Salon samaan aikaan sivuun) ikävää, ja samaan aikaan Kaksoset alkoivat näyttää pelaajilta, jotka voivat oikeasti kantaa joukkuetta.

Näin ollen Sedineitakin alettiin lopulta kuormittaa. Kauden viimeiset noin 30 peliä Vancouverissa pelasikin viisi hyökkääjää ykkösketjun pelaajien peliajoilla ja noiden joukossa oli kaksi punapäätä. Kauden lopussa Sedinit olivat peliajoissa jo joukkueen ykkösketju (Carter ei vieläkään). Mutta huomioi, että Kaksoset eivät todellakaan pelanneet tehokasta alkukautta sillä kakkosketjun peliajalla, jonka he myös puoliväliin kautta ansaitsivat. Edes Carter ei pelannut tehokasta alkukautta. He saivat lisää vastuuta vasta kun näyttivät pystyvän kantamaan sitä.

***

Oli muuten hieno ja harvinainen voitto Coloradosta viime yönä. Hyvää kertausta pelistä tuli jo orpo'lta (joka näki onneksi oikean pelin) ja Mr. Smithilta, joten tyydyn lyhyeen.

Vancouverilla on ollut usein todella vaikeaa Denverissa, mutta nyt onnistui lähes kaikki. Töitä tehtiin kiitettävästi ja jokainen ketju nousi jollakin tavoin esiin. Henrik Sedin'kin teki komeasti kolme maalia ja nosti itsensä Läntisen konferenssin pistepörssissä jo neljänneksi. Ei mikään turha saavutus pelaajalta, joka on elämänsä ensimmäistä kertaa pelaamassa ilman kaksoisveljeään.

Ykkösketjun takana Hansen toi mukavasti energiaa mukaan, Glass jatkoi mielestäni hyvää taistelupeliään ja Ryan Johnsonin kolme syöttöä sekä noin kuusi minuuttia alivoima-aikaa oli kiitettävä suoritus. Tällä hetkellä pientä huolestuneisuutta herättää tämänkin pelin jälkeen joukkueen puolustus, joka ei ole toiminut ihan niin hyvin kuin toivoisin. Onneksi Luongo paikkaa paljon.

Otan jatkossa muuten tavaksi ottaa tänne seurantaan Kyle Wellwoodin illan saldon, niin kauan kunnes hän alkaa (jos alkaa...) tehdä pisteitä:

Illan Wellwood Coloradoa vastaan:

peliaikaa 16:06, yv-aikaa 3:51 - 0 maalia, 0 syöttöä, 0 pistettä, 1 laukaus ja aloitukset 10-7. Huomattavaa parannusta siis edelliseen Detroit-peliin!

Vieraskiertueen saldoksi jäi kaksi voittoa ja kolme tappiota, mikä ei tyydytä, mutta on kuitenkin ihan kohtalainen saldo kun ajattelee kiertueen haasteellisuutta: selkä-selkä peli Dallasissa, jo etukäteen erittäin vaikea peli St. Louisissa viime kevään playoff-vastustajaa vastaan sekä vierailut Detroitissa ja meille aina hankalassa Coloradossa.

 

[Chip Whitley]

Eli olkoon "lähes aina oikeassa olevat" fanit mitä mieltä tahansa Johnsonista, hänen puolestaan puhuu niin tärkeät asiat alivoimapelissä, että olisi mielestäni jopa tyhmää olla peluuttamatta häntä siellä. Valmennusjohto tietää sen, että alivoimapeli(kään) ei ole mitään salatiedettä. Johnson tekee alivoimahyökkääjän päähommat hienosti kun jotkut fanit keskittyvät enemmän ruotimaan miehen sivupotkuja tai lavan asentoa neliön kärjessä.

Siitä olen samaa mieltä että ei Canucksilla tällä hetkellä ole parempiakaan vaihtoehtoja alivoimaa pelaamaan, ja olisi tyhmää mikäli Johnsonia ei alivoimalla jossain roolissa käytetty. Päähommien hienosti tekemisestä voikin sitten olla eri mieltä, joskin aloituksissa hän on selvästi viime kaudesta parantanut.

Tuosta sinun aikaisemmin linkittämästä tilastosta puuttuu muuten mielestäni hyvin tärkeä asia: millaisia vastustajia Johnson saa vastaansa alivoimissa ja millaisia taas joku toinen? Monella joukkueella ykkös- ja kakkos ylivoimissa on tilastojen mukaan merkittävää eroa ja Johnson kantaa Canucksin puolelta vastuuta noista vastustajien ykkösylivoimista.

Niin, tuon voisi tarkistaa joskus kun ei ole muutakaan. Mututuntumalla sanoisin Johnsonin saavan enemmän ykkösviisikoita vastaansa (ei kuitenkaan suurella erolla), ja jos näin todella on, onpahan taas uusi syy haukkua V'n peluutuspolitiikkaa =)

Noista arvostamiesi nimimerkkien teksteistä... toinen noista "lähes aina oikeassa" olevista nimimerkeistä on laittanut Raycroftille A:n ja toinen C+:n. Toinen on taas laittanut Wellwoodille F:n ja toinen C+:n. Toinen on laittanut Bernierille F:n ja toinen C:n... Voisitko valaista, kumpi on noissa tapauksissa oikeassa, sillä tokihan toinen on oikeassa. Ikävä kyllä silloin toisen täytyy olla väärässä. Toki tuo väärässä oleminen on tässä tapauksessa vain poikkeus oikeassa olemisten keskellä, mutta kiinnostaisi tietää kumpi on mennyt arvioissaan metsään.

Eihän kaikki voi aina samaa mieltä kaikesta olla. Jollain voi vielä olla toiveita jonkun pelaajan potentiaalin suhteen ja sen perusteella arvosana eriää, tai sitten toisella voi palkat tulla mukaan vertailuun. Toisen ennakkoluulot pelaajaa kohtaa voi olla eri lähtökohdissa kuin toisella ja niistä eroon pääseminen voi ottaa aikansa, tai toinen on voinut painottaa arvosanan annossa jotain tiettyä pelin osa-aluetta.

Molemmat kuitenkin antoi Johnsonille huonon arvosanan, ja tuskin tuota nyt voi sattumankaan piikkiin laittaa. Molemmat oikeassa vai molemmat väärässä, kyllä laittaisin omat rahani oikeassa olemisen puolelle mikäli omaa mielipidettä ei asiasta olisi (ja se vain vahvistaa noiden nimimerkkien oikeassa olemista).

Sitten noista nimimerkkien teksteistä pitää vielä ottaa tarkasteluun tässä (kun en itse HF:lle kirjoittele) päällimmäisen nimimerkin teksti Johnsonin huonosta puolustuspelistä (ei siis huonosta alivoimasta tällä kerralla). Nyt kysyn ihan yleisen kysymyksen, johon toivon vastauksia useammalta suunnalta: onko nelosketjun sentteri, joka on ollut jäällä 17 pelissä kaksi kertaa kun vastustaja on tehnyt maalin tasakentin, epäonnistunut puolustuspelissään?

Ei ole, tilastollisesti. Mutta ei ne vastustajan neloskentätkään maaleilla juhli. En voi puhua HF'n fanien puolesta, mutta itse en pidä Johnsonin oman alueen pelistä pelaisi hän sitten tasakentin tai alivoimalla, ja ehkä alivoimalla hänen oman alueen pelin puutteet tulevat paremmin esille (tilastoissa) kun kaverilla on kentällä pelaajia jotka tilaisuuden auetessa pistävät kiekon reppuun.

Tehojen lisäksi Johnson on ollut joukkueen paras aloittaja (Wellwood huonoin), paras blokkaaja (Wellwood on joutunut viisi kertaa vahingossa kiekon tielle kun ei ole ehtinyt väistää) ja eniten käytetty pelaaja alivoimilla (Wellwood on pelannut keskimäärin sekunnin per peli alivoimaa). Johnsonille tulee kuitenkin D ja Wellwoodille C+...?

En ole jaksanut HF'n Wellwood-debaattia kauheasti seurata joten en siihen ota kantaa, mutta käsittääkseni tuo Johnsonin heikko arvosana "listoissa" tulee suurimmaksi osaksi nimenomaan siitä hänen "erikoistumisestaan" eli alivoimapelistä, kun omissa on tosiaan aika paljon kolissut. Tuossa linjassa olisi ehkä järkevämpää jos Wellwoodilla olisi sama arvosana kuin Johnsonilla (kun ei Wellynkään erikoistuminen eli pisteet/yv ole putkeen mennyt). Toinen noista kirjoittajista antoikin Wellylle huonomman arvosanan kuin Johnsonille.

Jos Wellylle pitäisi jostain pisteitä antaa (verrattuna Johnsoniin), niin onhan se eri asia pelata 2-3 kentissä keskimäärin 12 minuuttia per peli tasaviisikoin, kuin neloskentässä keskimäärin 8 minuuttia per peli tasaviisikoin. Wellyn tasakenttä +/- tilasto on 5-4, Johnsonin 5-2.

Otan tähän samaan yhteyteen vielä aikaisemmin tähän ketjuun kirjoittamani tekstin Johnsonista, sillä se ainakin omasta mielestäni voi selittää kaikessa sekavuudessan mieheen liittyvää negatiivisuutta joidenkin fanien taholta.

Minun hampaisiin hän ei ole joutunut "näkyy kentällä periaatteessa vain silloin kun joukkuetta vastaan isketään osumia" -syystä, sillä pyrin aina hokia katsoessani seuraamaan mitä peleissä tapahtuu ja miten pelaajat pelaavat. Tuollaiset näkee sitten tilastoistakin seuraavana aamuna.

 

[nuck]

Siitä olen samaa mieltä että ei Canucksilla tällä hetkellä ole parempiakaan vaihtoehtoja alivoimaa pelaamaan, ja olisi tyhmää mikäli Johnsonia ei alivoimalla jossain roolissa käytetty. Päähommien hienosti tekemisestä voikin sitten olla eri mieltä, joskin aloituksissa hän on selvästi viime kaudesta parantanut.

No niin. Alamme päästä siitä maineesta viimein samaan mielipiteeseen. Eli Johnsonia on käytetty alivoimalla eniten siksi, että joukkueella ei ole parempiakaan vaihtoehtoja sitä pelaamaan. En väitä itsekään, että Johnson olisi NHL-historian paras alivoimahyökkääjä, mutta on hän kuitenkin kolmen parhaan joukossa Vancouverissa tällä hetkellä (Kesler ja Burrows ovat ne muut ja he olivat kummatkin viime kaudella Selke Trophy -kisassa 11 parhaan joukossa) ja tällä hetkellä alivoiman ykkösrooliin sopivin. Siksi hän myös pelaa siellä.

Nuo aloitukset ovat alivoimasentteriltä huipputärkeitä ja selvästi valmentajat ainakin arvostavat voittavia aloittajia alivoimissa. Ei kyllä mikään ihme, sillä on huomattava ero pystyä voittamaan se oman pään aloitus ja saada mahdollisesti paine helpottamaan hetkeksi kun antaa kaverille aloituksesta heti paine omaan päähän. Johnsonin avulla tuo homma onnistuu selvästi parhaiten Vancouverista, joten jo pelkästään niiden vuoksi hänelle kuuluu se paikka alivoimassa. Ja sen lisäksi että hän menestyy aloituksissa, hänellä on paljon muitakin (jo mainittuja) hyviä avuja sinne.

Viime kausi ei ole kovinkaan vertailukelpoinen Johnsonin uralla sillä hän kärsi loukkaantumisista. Otti hän toki viime kaudellakin eniten aloitusvoittoja NHL:n playoffeissa alivoimalla, vaikka Canucks jäi toiselle kierrokselle. Toissa kaudella hän oli koko NHL:n kolmonen voitto-tappio -tilastoissa alivoima-aloituksissa St. Louisissa pelatessaan. Tuolloin Johnsonin saldo alivoimalla oli 134 voittoa ja 112 tappiota. Vain Detroitin kaksikolla Draper/Zetterberg oli tuolloin parempi tilasto alivoimalla.

St. Louisissa hän pelasi muuten koko joukkueen eniten alivoimaa puolustajat mukaan lukien. "Yllättäen" hän oli myös siellä ykkösenä päästetyissä alivoimamaaleissa hyökkääjistä. Siellä oli Vigneaultin ohella ilmeisesti toinen 'sokea' valmentaja Andy Murray, joka ei nähnyt Johnsonin aikana päästettyjä alivoimamaaleja, vaan antoi luottoa.

Eihän kaikki voi aina samaa mieltä kaikesta olla. Jollain voi vielä olla toiveita jonkun pelaajan potentiaalin suhteen ja sen perusteella arvosana eriää, tai sitten toisella voi palkat tulla mukaan vertailuun. Toisen ennakkoluulot pelaajaa kohtaa voi olla eri lähtökohdissa kuin toisella ja niistä eroon pääseminen voi ottaa aikansa, tai toinen on voinut painottaa arvosanan annossa jotain tiettyä pelin osa-aluetta.

Sen mitä luin tuota viestiketjua, niin tuossa ei arvosteltu pelaajan mahdollista potentiaalia tai palkkaa, vaan puhtaasti pelaajan otteita ensimmäisten 20 pelin sisällä. Se on kyllä totta, että pelaajaa kohtaan tulevat ennakkoluulot vaikuttavat varmasti tuossakin.

Molemmat kuitenkin antoi Johnsonille huonon arvosanan, ja tuskin tuota nyt voi sattumankaan piikkiin laittaa.

Ei voi tosiaan laittaa sattuman piikkiin. Minä en muista Vancouverista yhtään nelosketjun ja alivoiman puhdasta puolustavaa sentteriä, joka olisi joskus saanut pidemmässä tarkastelussa hyvän arvosanan faneilta.

Ei ole, tilastollisesti. Mutta ei ne vastustajan neloskentätkään maaleilla juhli.

Noissa päästetyissä maaleissa nuo tilastot kertovat paljon.

Johnson on ollut kentällä 17 pelissä vain kahden vastustajan maalin aikana tasakentin ja hän on pelannut tasakentin kuitenkin yli kaksi tuntia tehokasta peliaikaa. Ja noissa peleissä hän on saanut vastaansa muutakin kuin vastustajan nelosta. Hän onkin ollut Canucksin jarrumiehistä vähiten jäällä vastustajan tehdessä maalin. Vertailun vuoksi esimerkiksi Rypien on ollut kuusi- ja Bolduc (jota suunnitellaan Johnson paikkaajaksi joissakin arvioissa ensi kaudesta lähtien) on ollut seitsemässä pelissä jo kolme kertaa jäällä vastustajan tehdessä maalin.

En voi puhua HF'n fanien puolesta, mutta itse en pidä Johnsonin oman alueen pelistä pelaisi hän sitten tasakentin tai alivoimalla, ja ehkä alivoimalla hänen oman alueen pelin puutteet tulevat paremmin esille (tilastoissa) kun kaverilla on kentällä pelaajia jotka tilaisuuden auetessa pistävät kiekon reppuun.

Toki omassa päässä on eroa, kun nelosketjun sentteri pelaa alivoimaa esimerkiksi Zetterberg-Lidström-Datsyuk-Rafalski -nelikkoa vastaan tai jos hän pelaa tasakenttäpeliä esimerkiksi John Scottia vastaan. Myös siinä on eroa, pelaako Johnson tasakenttäpeliä Canucksin nelosessa Darcy Hordichukin vai Jannik Hansenin kanssa.

En ole jaksanut HF'n Wellwood-debaattia kauheasti seurata joten en siihen ota kantaa, mutta käsittääkseni tuo Johnsonin heikko arvosana "listoissa" tulee suurimmaksi osaksi nimenomaan siitä hänen "erikoistumisestaan" eli alivoimapelistä, kun omissa on tosiaan aika paljon kolissut.

Näin se varmasti on mennyt. Kun omissa soi joukkueen selvästi eniten käytettynä alivoimahyökkääjänä, tuo on helppo poimia ylös. Ihan kuin se olisi joku yllätys, että vastustajan ykkösylivoimaviisikkoa vastaan selvästi eniten pelaava hyökkääjä on päästetyissä alivoimamaaleissa ykkösenä.

Valmennus onkin antanut ihan syyttä tuon alivoimavastuun tuollaiselle miehelle. Nimittäin vaikka erikoistilanteet ratkaisevat usein pelejä ja etenkin alivoimalla ongelmissa olevan pelaajan huomaisi sokeakin, kokenut valmennus ei tuota huomaa vieläkään vaan antaa pelejä tappioiksi kääntävälle pelaajalle joukkueen suurimman vastuun. Jos he vain kuuntelisivat kaiken tietäviä HF:n faneja, Vancouverin menestys olisi taattu.

Jos Wellylle pitäisi jostain pisteitä antaa (verrattuna Johnsoniin), niin onhan se eri asia pelata 2-3 kentissä keskimäärin 12 minuuttia per peli tasaviisikoin, kuin neloskentässä keskimäärin 8 minuuttia per peli tasaviisikoin. Wellyn tasakenttä +/- tilasto on 5-4, Johnsonin 5-2.

Toki on, jos ajatellaan pelkästään puolustuspeliä. Mutta kun ajatellaan Johnsonin kuitenkin kantavan joukkueen hyökkäyksen suurimman vastuun alivoimissa, olevan joukkueen parhaan aloittajan, parhaan blokkaajan ja parhaan hyökkääjän tehotilastossa ja samaan aikaan pientä ja pehmeää sekä vielä tehotonta ja aloituksia häviävää Wellwoodia pelaamassa kakkos-/kolmosketjun sentterinä 17 peliä tehoin 0+1, niin onhan tuo Wellwood-show ollut kerrassaan surkeaa. Se on ollut niin surkeaa, että Tampa Bayn maalivahti Antero Niittymäki on samoissa tehoissa ja Columbuksen maalivahti Steve Mason johtaa pisteissä.

Minä en voi ymmärtää, miten tuollainen sentteri voi saada joltain C+:n alkukauden arvosteluissa, vaikka omiin ei maaleja olekaan juuri mennyt. Ymmärrän toki sen, että hänen puolustuspelinsä on ollut hyvää, mutta kun katsotaan kokonaisuutta, niin puolustuspeliä lukuun ottamatta hän on ollut kaikessa muussa tekemisessä huono ja ansaitsisi kyllä helposti kummaltakin huonomman arvosanan kuin Johnson.

Minun hampaisiin hän ei ole joutunut "näkyy kentällä periaatteessa vain silloin kun joukkuetta vastaan isketään osumia" -syystä, sillä pyrin aina hokia katsoessani seuraamaan mitä peleissä tapahtuu ja miten pelaajat pelaavat. Tuollaiset näkee sitten tilastoistakin seuraavana aamuna.

Onpa yllättävää. Ettäkö pyrit tosiaan jääkiekkoa seuratessasi katsomaan mitä peleissä tapahtuu? Ohhoh. No sitten olet varmasti huomannut Johnsonin pelaavan esimerkiksi Detroitin ylivoimaviisikkoa vastaan ja olevan ongelmissa? Tai ehkä olet huomannut Johnsonin pelaavan seuraavassa vaihdossa lyhytsyöttöpeliä Darcy Hordichukin kanssa ja todennut, ettei siitäkään mitään tule? Tai ehkä olet huomannut, kuinka valmennusjohto on laittanut Johnsonin jäälle Rypienin kanssa luomaan painetta vastustajalle ja huomannut, että he eivät saaneetkaan aikaan maalia?

Mutta se siitä, en jaksa tästä miehestä enää keskustella kun meillä on kummallakin omat mielipiteemme eivätkä ne tästä muutu. Otetaan seuraavaksi tarkastelun kohteeksi joku toinen.

 

[nuck]

Vancouver Provincen Jason Botchford kirjoitti jutun Vancouverin onnistuneista ja epäonnistuneista pelaajista kauden ensimmäisten 20 pelin aikana. Botchfordin jutun kanssa on helppo olla samaa mieltä, sillä hän poimii jutussa kaikki ne onnistujat ja epäonnistujat, jotka itsekin poimisin.

Enemmän kaivataan Botchfordin mukaan Edlerilta, Bieksalta, Salolta, Burrowsilta, Luongolta (on jättänyt paljon pelejä väliin loukkaantumisen vuoksi) ja etenkin Wellwoodilta, josta hän kirjoittaa;

Then again, who doesn't have more points than Wellwood? He even trails Columbus goalie Steve Mason.

It's easy to pick out Wellwood as the team's most disappointing player thus far.

He has shown flashes. There was the end-to-end rush goal in Edmonton that was a split second too late.

It got some people momentarily excited but in the end it was about as electric as a long foul ball. Watching Wellwood play too often is like watching a parade. He just sort of floats by.

Last season, after 21 games, Wellwood had 14 points.

It was then when GM Mike Gillis, in a radio interview, said the organization always thought Wellwood could be a point-per-game player. Wonder what the organization thinks now?

Ja onnistujiin Botchford laskee Keslerin, Samuelssonin, Ehrhoffin, Raymondin ja Henrik Sedinin. Enpä voi olla yhdestäkään valinnasta eri mieltä, eikä listoihin tarvitse mielestäni lisätä ketään (ellei sitten halua listailla koko kauden sivussa olleita loukkaantuneita kuten Daniel Sedinia - pelasi terveenä kolme peliä - ja Demitraa noihin epäonnistujiin).

Vigneult alkaa näyttämään myös kärsivällisyytensä loppumista Wellwoodin suhteen:

"Sooner or later he is going to have to produce," Vigneault said yesterday. "It's a performance-based business and our injuries are coming back . . . Kyle is a bright guy. He knows that not only does he have to play well, there has to be production on his part.

"I'm sure he is aware that he is getting a second, third, fourth, fifth, sixth chance because of our personnel situation. He has to get it done."

Vancouverilla on tällä hetkellä hyvät ykkös- ja kakkossentterit (Henrik ja Kesler), mutta selvästi keskitason alle pelaava kolmossentteri. Joukkueen pitäisikin tehdä tuohon pelipaikkaan muutos ellei Kyle löydä jostain ihmeestä tehoja. Jälleen voidaan sanoa, että oli todella harmi kun Hodgson oli selkävaivaisena harjoitusleirillä, sillä ilman kauppoja tuohon Wellwoodin rooliin ei ole oikein muitakaan vaihtoehtoja.

Hammetti, harjoitusleirin alla ajattelin vielä että meillä olisi hyvä tilanne tuohon kolmossentterin rooliin, kun voisi valita elämänsä kunnossa olevan taitavan Wellwoodin- ja viime kaudella Kanadan junioriliigojen parhaaksi pelaajaksi valitun Hodgsonin väliltä paremman. Nyt nuo ajatukset tuntuvat olevan todella kaukana kun toinen on ollut sivussa koko kauden ja toinen pelaa elämänsä tehottominta kiekkoa. Hodgsonia ei auta kuin aika, mutta auttaisikohan Big Mac -kuuri Kylea?

Toinen odotusten alle pelannut hyökkääjä Alex Burrows tuli viimein ulos kaapista ja kertoi sen minkä moni on jo pistänyt merkille: Hän on pelannut jo pitkään loukkaantuneena.

Alex Burrows can finally come clean. For two weeks he played through nagging groin and hip flexor injuries.

Both came courtesy of L.A. Kings defenceman Drew Doughty, who nearly broke him in half Oct. 29 with one of the best hip checks you will see this year.

Burrows could manage the injuries, so he kept playing. It happens every day in the NHL.

But there wasn’t much choice. Not on a team one step away from scouring Planet Ice for possible injury subs.

“We’re hockey players, that’s the way it goes,” Burrows said. “But you don’t want other teams to know about it so they can target you. You also never use it as an excuse.”

Burrows on pelannut tällä kaudella 21 peliä ja tehnyt noissa 12 (4+8) pistettä. Ei mitenkään järkyttävän huonosti - jos vertaa esimerkiksi Wellwoodiin - ja onhan Burrowsista muutakin hyötyä kuin maaleissa näkyvää hyötyä, mutta viimeisiin 16 peliin on tullut vain yksi maali, ja tuo on TOP6-hyökkääjältä kyllä surkeasti. Surkeutta korostaa vielä se, että tuokin maali tuli tyhjiin.

Daniel Sedinin loukkaantumisella (loukkaantui kauden neljännessä pelissä) on varmasti Burrowsin loukkaantumisen kanssa tehoihin osuutensa:

- Kauden ensimmäiset viisi peliä: kolme maalia ja 23 laukausta.

- Sen jälkeisissä 16 pelissä: yksi maali (tyhjiin) ja 29 laukausta.

When I’m with the Sedins, it makes my job easier because I only have to focus on one thing — getting them the puck,” Burrows said.

“Then I just have to try and get to the net to get open, and get in the goalie’s face to create things.

“When I’m with different linemates, maybe I’m trying to handle the puck a little more. Maybe it’s because I’m not used to them as much. At the same time, I have to keep trying and work with what we’ve got, and those are guys who are very good players.”

Veikkaan, että paremmalla joukkueen terveystilanteella Burrows olisi hypännyt sivuun jo pari viikkoa sitten. Nyt hän on pelannut loukkaantuneena, saanut kritiikkiä, mutta hän ehkä kokee olevansa silti joukkueelle avuksi - ja onkin sitä, vaikka ei samalla tavalla kuin aikaisemmin.

 

[vetoo]

Pavol Demitra aloittaa henkilökohtaiset jääharjoitukset lähiaikoina. Olkapää ei vielä kestä lyöntilaukauksia (=Hoopi Hänninen -versio) eikä taklauskontaktia. Jos kaikki menee putkeen, Demitra nähdään tositoimissa heti ensi vuoden alussa eli kuntoutusta on edessä reilut 6 vikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että Demolla on suuret mahdollisuudet esiintyä Vancouverin olympiakisoissa Slovakian paidassa. Hyvä niin.

Lähde: Hokej.pravda.sk.

 

[orpo]

Vakuuttavan oloinen voitto tuli toistamiseen Coloradosta. Pari maalia annettu eteen, mutta Erhoffin parilla maalilla sekä H.Sedinin, Samuelsonin ja Bernierin maaleilla lopulta hieno 5-2 voitto! Luotto omaan peliin ei kadonnut, vaikka vastustaja teki pari ylivoimamaalia alkuun. Hienoa Canucks!

Wellwoodkin on ilmeisesti ollut jonkinlaisella pelipäällä, syötti Erhoffin ekan maalin ja ollut lähellä itsekkin maalintekoa?
Joku pelin nähnyt varmaan kirjoittaa tiukemman analyysin matsista?

Seuraavaksi vastaan tulee Chicago kotona ja Daniel Sedinin on silloin jo mahdollisesti mukana?

Täälläpäin alkoi taas näkymään ESPN America ja tv-oppaan mukaan tuo Chicago-peli tulisi tv:stä. Mutta mihin aikaan tuo oikeasti alkaa, koska ESPN American sivuilla lukee, että 03.00 mutta viime viikolla Colorado-peli alkoi mielestäni tunnin myöhempään? Eli mitä aikaa ne tuolla ESPN:llä ilmoittaa? Jokatapauksessa taitaa maanantain opiskeluhommat alkaa aika väsyneissä merkeissä? :)

 

[nuck]

Colorado on ollut jostain syystä tällä kaudella meille harvinaisen sopiva vastustaja. Kauden ensimmäinen peli hävittiin heille tapojen mukaan, mutta sen jälkeen on tullut peräkkäin heitä vastaan kolme voittoa kolmen viikon sisään maalierolla 16-4.

Saksalainen iski viivalta tehot 2+1, Silmäväli hyökkäyspäässä 1+2 ja Henrik teki seitsemännen maalinsa viimeisiin seitsemään peliin. Bernierilta myös hyvä peli: ensin tärkeä maski Ehrhoffin pelin ensimmäiseen maaliin ja sitten 4-2 osuma kolmannessa erässä.

Ja sokerina pohjalla... Wellwoodille tuli piste!! Tuo kauden toinen piste tuli toisessa erässä voitetun ylivoima-aloituksen jälkeen kun kiekko pelattiin Wellwoodin aloitusvoiton jälkeen Edlerilta Ehrhoffille viivalla ja saksalainen tykitti tarkasti ohi Andersonin.

Illan Wellwood:

0 maalia, 1 syöttö, +/-, 1 laukaus, ja aloitukset 75%

Kyle ei pelannut kovin hyvin, mutta aloitukset hän otti nyt hienosti ja teki tosiaan pisteen ylivoimalla.

Katselin noita Canucks-pakkien peliaikoja ja tasaista on neljän ensimmäisen joukossa:

Mitchell 22:08
Bieksa 22:04
Ehrhoff 21:47
Edler 21:40
Salo 18:20
O'Brien 15:28
Schneider 14:59
Rome 13:32

Neljä ensimmäistä pakkia ovat siis alle puolen minuutin sisään peliajoissa.

Ehrhoff on NHL:n pakkien pisteissä komeasti seitsemäntenä. Kauden 22 pelissä hän on tehnyt 5+10=15 pistettä ja kerännyt tehosaldon +11. Omasta mielestäni hän on ollut Mitchellin kanssa joukkueen paras puolustaja.

Seuraavaksi vaarallinen Chicago. Vancouver on onneksi pelannut hyvin kotona jo pidempään, sillä kotisaldo viimeisistä yhdeksästä pelistä on kahdeksan voittoa ja yksi tappio. Katsotaan nyt sitten josko se Daniel Sedinkin palaisi siinä pelissä.

 

[nuck]

Vancouverin ketjut ensi yön Chicago-peliin:

Sedin-Sedin-Burrows

Raymond-Kesler-Samuelsson

Hansen-Wellwood-Bernier

Glass-Johnson-Rypien

Eli Daniel palaa kentille 18 peliä kestäneen sairauslomansa jälkeen. Tärkeä paluu, mutta samalla se sotkee Canucksin kaksi ensimmäistä ketjua. Saa sitten nähdä mitä tuo tekee joukkueen ketjuille kokonaisuutena. Nimien perusteella joukkue vahvistuu, mutta tuo ei välttämättä näy heti kentällä.

Chicago on pelottavassa kunnossa - joukkue on voittanut kuusi peliä peräkkäin ja maalierolla 26-10. Joukkueen kapteeni Toews palasi juuri kuusi peliä sitten... Toinen Blackhawksin nuori hyökkääjätähti Patrick Kane on tehnyt maalin viidessä pelissä peräkkäin.

Pelin yksi seurattava asia on se, yrittääkö Chicago kostaa kauden ensimmäisessä keskinäisessä pelissä nähdyn Willie Mitchellin taklauksen Toewsiin. Jos pelissä mennään kuittilinjalle, se tekee pelistä varmuudella ainakin fyysisen, mutta saattaa samalla sotkea ainakin alkuun Chicagon ajatuksia olennaisesta.

 

[Mr. Smith]

Ehrhoff on NHL:n pakkien pisteissä komeasti seitsemäntenä. Kauden 22 pelissä hän on tehnyt 5+10=15 pistettä ja kerännyt tehosaldon +11. Omasta mielestäni hän on ollut Mitchellin kanssa joukkueen paras puolustaja.

Jatketaan tilastokatsausta ja otetaan sieltä esiin pari omaan silmään hieman yllättävää tilastoa.

Ensin taklaukset:

Hordichuk, 37 kpl
Glass, 33 kpl
Bernier, 31 kpl
Bieksa, 31 kpl
O'Brien, 26 kpl
Rypien, 26 kpl

Kärkikaksikko yllätti, vaikkakin heidän roolinsa on juuri tuo fyysinen peli. Silti kun huomioidaan Darcyn vähäinen peliaika niin hyvin hän on taklauksia viljellyt. Glass on kyllä noussut todella puskista NHL-pelaajaksi.

Blokatut vedot:

Mitchell, 35 kpl
Edler, 32 kpl
Johnson, 27 kpl
Kesler, 25 kpl
Bieksa, 21 kpl

Odotettu kärki blokatuissa vedoissa.

Riistot:

Kesler, 29 kpl
Burrows, 14 kpl

Kesler sitten tehnyt melkoisen eron seuraavaan eli Burrowsiin. Viime kaudella Burrows oli ainoana lähellä Kesleriä, mutta tällä kaudella Kesler taitaa viedä tilaston varsin selvästi. Burrowsin jälkeen onkin tasaista ja 9 ja 10 riistoa on varsin monella.

Aloitukset:

Johnson, 57,3 %
Kesler, 53,1 %
Sedin, 52,0 %
Wellwood, 48,6

Johnson ja Sedin ovat parantaneet melkoisesti viime vuodesta, mutta Wellwood on romahtanut. Kokonaisuutena tilanne aloituksissa on parempi kuin vuosiin. Kolmea yli 52 % aloittajaa en ihan heti itse muista viime vuosilta.

Plussat (ja miinukset):

Ehrhoff, +11
Hansen, +4
Johnson, +3
Mitchell, +3
Raymond, +3
O'Brien, +3
Glass, +3

Kolmosen/nelosen Hansen, Johnson ja Glass erottuvat edukseen plussissa. Ja toki myös Ehrhoff joka on ollut kyllä palkkansa väärti. Loistava hankinta!

Bernier, -5
Shirokov, -4
Edler, -4
Rome, -4

Bernierin -5 kyllä yllättää, mutta toisaalta Bernier on kärsinyt Wellwoodin tehottomuudesta. Edler kyllä saisi hiljalleen parantaa peliään ja palata sinne plussan puolelle.

Viimeisenä tilastokatsauksessa ihmetyttää Ryan Johnsonin 5 laukausta koko kaudella. Jo viime kaudella Johnson laukoi vähän, mutta sen aattelin johtuvat loukkaantumisista. Viimeisellä Blues kaudella Johnson kuitenkin laukoi keskimäärin kerran pelissä (85 laukausta), mutta nyt tahti näyttää hieman yli 20 kutia tälle kaudelle. Näistä viidestä laukauksesta kolme on tullut viimeiseen neljään peliin, joten näinköhän Johnson alkaa innostumaan.

 

[nuck]

Hieno tilastokatsaus Mr. Smithilta.

Ensin taklaukset:

Hordichuk, 37 kpl
Glass, 33 kpl

Kärkikaksikko yllätti, vaikkakin heidän roolinsa on juuri tuo fyysinen peli. Silti kun huomioidaan Darcyn vähäinen peliaika niin hyvin hän on taklauksia viljellyt. Glass on kyllä noussut todella puskista NHL-pelaajaksi.

Glass on ollut minulle ehdottomasti yksi joukkueen suurimpia yllätyksiä. Pisteitä ei ole kuin kolme, mutta vastaavasti miinuksella hän on ollut vain kerran, hän on ollut hyvä taklaaja, hyvä karvaaja ja ollut ahkera myös ilman hanskoja - NHL:n top10 joukossa tappeluissa. Kaikesta tekemisestä huomaa miehen kotiseudun (Saskatchewan) leiman; erittäin kovaa työtä ja loppuun saakka yritystä joukkueen eteen riittää joka vaihdossa ja tuo on poikinut tällä hetkellä NHL-paikan Darcy Hordichukin ja Matt Pettingerin edestä.

Glass on ollut Vancouverille juuri sellainen kolmos-/nelosketjun energiapelaaja, millainen energiapelaajan pitääkin olla. Hän on sytyttänyt joukkueen kovilla taklauksillaan ja hyvin ajoitetuilla tappeluilla pelaamaan kauden aikana jo monta kertaa iltoina, jolloin peli tuntui olevan hieman tahmeaa. Kahden minuutin jäähyjä on tullut kovasta pelityylistä huolimatta vain kaksi, joten hän ei ole ollut joukkueelle vahingoksi edes turhilla jäähyillä.

Tanner Glass on ansainnut paikkansa ylhäällä. Hänen hyvän pelin vuoksi 420 NHL-pelin Pettinger lähetettiin farmiin (waivereiden kautta) ja toinen kokenut NHL-hyökkääjä Hordichuk istuu nyt katsomossa.

Lisää historianopiskelija Glassista voi lukea tästä Vancouver Sunin jutusta.

Blokatut vedot:

Mitchell, 35 kpl
Edler, 32 kpl
Johnson, 27 kpl
Kesler, 25 kpl
Bieksa, 21 kpl

Odotettu kärki blokatuissa vedoissa.

Aika hyvä edustus Vancouverin hyökkääjiltä blokeissa koko NHL:n sisällä. Johnson johtaa tällä hetkellä kaikkien NHL-hyökkääjien blokkitilastoa ja Kesler on neljäntenä. Viime vuonna tilanne heidän kanssaan oli samankaltainen: tuolloin Johnson olisi voittanut koko tilaston jos olisi pelannut enemmän ja Kesler oli seitsemäs.

Riistot:

Kesler, 29 kpl
Burrows, 14 kpl

Kesler sitten tehnyt melkoisen eron seuraavaan eli Burrowsiin. Viime kaudella Burrows oli ainoana lähellä Kesleriä, mutta tällä kaudella Kesler taitaa viedä tilaston varsin selvästi.

Viime kaudella Kesler oli koko NHL:ssä seitsemäs riistoissa. Tällä hetkellä hän johtaa tuota tilastoa NHL:ssä ja tosiaan Vancouverin sisäisessä tilastossa kaulaa toisena olevaan Burrowsiin on jo 15 riistoa, eli hän on ottanut yli puolet enemmän riistoja kuin Burrows. Veikkaan Burrowsin kurovan tuota tilastoa kuitenkin hieman jatkossa, jos hän parantaa vammansa.

Plussat (ja miinukset):

Ehrhoff, +11
Hansen, +4
Johnson, +3
Mitchell, +3
Raymond, +3
O'Brien, +3
Glass, +3

Kolmosen/nelosen Hansen, Johnson ja Glass erottuvat edukseen plussissa. Ja toki myös Ehrhoff joka on ollut kyllä palkkansa väärti. Loistava hankinta!

Viime kaudellahan Mitchell oli puolustuksen selkeä kuningas tuossa tehosaldossa kun hän kirjasi +29 saldon ja toiseksi tullut Öhlund sai +14 saldon. Saa nyt sitten nähdä erottuuko Ehrhoff tällä kaudella tuossa samassa tilastossa yhtä paljon. Toistaiseksi hän on ollut kyllä erinomainen hankinta ja pelannut myös oman päänsä hienosti.

Pitää todella ihmetellä niitä Sharks-fanien sanoja "Errorhoffista". Tai voihan olla, että hän tosiaan oli tuollainen riskipakki Sharksissa, mutta toistaiseksi hän ei ole montaakaan virhettä Canucksissa vielä tehnyt. Meillä hän on ollut Blastoff tai jopa Hasselhoff...

 

[vilpertti]

"Error" oli kaverin lempinimi vuosia ja eihän siitä irti pääse kun nimi tarttuu...

Viimeisten parin vuoden aikana Ehrhoff oli kyllä varma omassa päässään. Ainoa miinus tuli niistä tutuista aina ohi sivaltavista lämäreistä, mitä ei kyllä niitäkään liiemmin ollut, tai ainakaan enempää kuin muillakaan pakeilla.. Ehkä se toive, että nämä todella kovat lämyt osuisivat maaliin oli tämän kritiikin pohjalla.

Loistopelaaja varmasti Canucksille, muttei Sharks-faninakaan voi olla pettynyt siihen, että sillä treidin palkkadumpilla rosterissa on nyt Huskins, Ortmeyer, Malhotra ja Nichol. Kakkoskierroksen varausoikeus on ihan hyvä saalis, kun ottaa huomioon, että vastapuoli tiesi Sharksin olevan pulassa.

 

[Mr. Smith]

Kakkoskierroksen varausoikeus on ihan hyvä saalis, kun ottaa huomioon, että vastapuoli tiesi Sharksin olevan pulassa.

Joko tuosta on tullut varmuutta, että varauksen ottavat? Ei tuo P. White nyt ihan surkea ole ollut vaan on jopa tehnyt paremmat tehot Minnesotassa kuin osa muista kohtuu korkeista varauksista (Zach Budish, Jake Hansen, Nico Sacchetti). Toki sitten Jordan Schroeder ja ehkä hieman yllättäen Mike Hoeffel ovat olleet Patrickia tehokkaampia.

 

[vilpertti]

Joko tuosta on tullut varmuutta, että varauksen ottavat? Ei tuo P. White nyt ihan surkea ole ollut vaan on jopa tehnyt paremmat tehot Minnesotassa kuin osa muista kohtuu korkeista varauksista (Zach Budish, Jake Hansen, Nico Sacchetti). Toki sitten Jordan Schroeder ja ehkä hieman yllättäen Mike Hoeffel ovat olleet Patrickia tehokkaampia.

Varmaan nähdään lähitulevaisuudessa kumpaan päätyvät, mutta jos työn tekeminen uran eteen on ollut tähän mennessä vieras juttu, en veikkaa kaverille pitkää uraa Sharks-organisaatiossa...

 

[orpo]

Niin vain kävi kuuma Chigaco hakemassa pisteet Vancouverista (0-1).

Ekaa erää en nähnyt, ku torkahin mutta toinen ja kolmas erä oli varsin tiukkaa ja tasaista vääntöä. Kumpikaan ei juuri tehnyt virheitä omassa päässä mutta molemmat joukkueet sutivat avopaikoista kiekkoja ohi maalin.

Pelin ainoa maali syntyy heti kolmannen erän alkuun, kun Kane näkee laidalta nousevan Cambellin, joka ajaa maalille mutta hukkaa kiekon. Tilane kuitenkin jatkuu ja Bickell saa lopulta sudittua irtokiekon maaliin. Vancouverin puolustus pelasi tilanteen kyllä pehmeästi, en ehtinyt näkeen, oliko Bieksa vai kuka siinä mutta aika vapaasti Bickell sai kiekon maaliin laittaa?

Bieksalla oli muutenkin peli vähän hakusessa, kun laukoi jatkuvasti ohi maalista (toisessa erässä ohi lähes tyhjästä maalista).

Chigagon maalilla Niemi pelasi hyvän pelin ja otti 30 torjuntaa, Luongokin ihan kelpo pelin ja pari hienoa pelastutsta normaaliin tapaan.

Ykkösketjun peli oli ehkä vielä hitusen hakusessa, mutta Burrowsille tarjoutui nyt hyvin paikkoja, kun Sedinit niitä järkkäili. Oishan noista paikoista jonku voinut sisään laittaakkin, mutta Niemi sattui aina olemaan tiellä.

Kuten sanottua peli oli tasainen ja ihan voitettavissa. Canucks paukutteli tolppiakin muutamaan otteeseen, että pienellä tarkkuudella ois tästä matsista voitu pisteet saada, mutta nyt kävi näin.

 

[nuck]

En ehtinyt eilen kirjoitella tänne pelistä mitään, joten laitetaan nyt näin jälkeenpäin.

Vaikea lyödä ajatuksia kasaan Chicago-pelin jälkeen. Vancouverin esitys oli monelta tärkeältä osalta hyvä: joukkue teki hyvin töitä, pelasi järkevästi, liikkui, pelasi riittävän fyysisesti, loi riittävän määrän maalipaikkoja, mutta se tärkein puuttui... Canucks jäi kotonaan nollille ensimmäistä kertaa sitten 2008 lokakuun. Tuohon tulokseen päästiin vielä vastustajan peluuttaessa kakkosvahtiaan ja toisaalta Canucksin saadessa parhaan maalintekijänsä takaisin kentille pitkän tauon jälkeen.

Kummallakin joukkueella oli kahdessa ensimmäisessä erässä riittävästi maalipaikkoja vaikka pariinkin maaliin, mutta maalivahdit Niemi ja Luongo pelasivat hyvin. Ennen kolmatta erää ajattelin, että peli ratkeaa yhteen hölmöön virheeseen tai tuuripomppuun. Mielessä kävi ajatus Kevin Bieksasta ja tyhmästä kakkosesta tai puolustuspään nukahtamisesta, eikä yllätys ollut mikään järkyttävän suuri, kun Chcago sai pelin ainoan maalin flipperipompun kautta Bieksan seistessä Canucksin maalin edessä.

Tuon Chicagon avausmaalin jälkeen Vancouver painoi peliä entistä enemmän Chicagon päähän, mutta Niemi pelasi hyvin ja toisaalta Chicagon puolustus piti hienosti huolta siitä, että mitään tuhannen taalan paikkoja ei tullut (ykkössektorin laukaukset koko pelissä Canucksille 16-6 ja kolmannessa erässä 7-1). Edler pääsi lähimmäksi maalia ampumalla tolppaan, mutta raudoista ei saa tunnetusti pisteitä. Ehkä enemmän olisi pitänyt tuolla esityksellä saada, mutta aina ei saa vaikka ansaitsisi.

Chicago on kova joukkue. Blackhawks kaatoi juuri muutama päivä sitten Calgaryn vieraissa maalein 7-1 ja voitto Vancouverista oli heille jo seitsemäs peräkkäinen. Vielä kun joukkue on saamassa Marian Hossan mukaan, niin ryhmä näyttää pelottavan kovalta. Tappioon tuollaiselle joukkueelle en olekaan sinällään pettynyt. Mutta tietysti tuo nolla tehtyä maalia kotona saa mielen vaisuksi ja etenkin nyt kun kaveri pelasi vielä selkä-selkä -peliä.

Chicago-peli ratkesi Canucksin tehottomuuteen, eikä tuota flipperimaalia voi pelkästään Bieksan syyksi pistää. Mutta otan silti tässä paikassa esiin erikseen Bieksan, sillä hänellä on käsittämätön kyky olla tasaisten pelien käsikirjoittajana ratkaisuhetkillä. Ikävä kyllä tuo käsikirjoitus ei toimi useinkaan vastustajan päähän, vaan omaan päähän.

Katsotaan vähän Vancouverin tasaisia pelejä, joissa Bieksan ollessa pakkina tämä käsikirjoitus on 'toiminut'. Otan tässä mukaan kaikki joukkueen yhden maalin tappiot ja ne kahden maalin tappiot, joissa vastustaja on tehnyt viimeisen tyhjiin viime kevään playoffien jälkeen:

7.5 Chicago - Vancouver (playoffs): 2-1 ja.

Bieksa oli kentällä Chicagon ensimmäisen maalin aikana, mutta en laske tuota maalia hänen piikkiin.

9.5 Vancouver - Chicago (playoffs): 2-4

Ottelusarja on tilanteessa 2-2 ja sarjan viides (jota pidetään tilastojen mukaan ylivoimaisesti playoffien tärkeimpänä pelinä) peli on kolmannen erän puolivälissä myös tilanteessa 2-2. Vancouverilla on hyviä paikkoja mennä johtoon: ensin Wellwood vetää ylärimaan ja sitten Keslerilla on hyvä paikka 2-1 hyökkäyksessä.

Valmentajat painottavat tyhmiä virheitä ja pään pysymistä kylmänä, ja tuon tietävät kaikki pelaajatkin. Bieksa ottaa kuitenkin roolia. Hän ottaa tilanteen merkitys huomioiden todella typerän jäähyn keskialueella huitomalla täysin tilanteen ulkopuolella Sharpia ja päästää Chicagon ylivoimalle seitsemän minuuttia ennen loppua. Chicago tekee voittomaalin ylivoimalla ja viimeisen tyhjiin. Väitän, että tuolla jäähyllä ja pelin lopputuloksella oli suuri merkitys sen suhteen, miksi kävi kuten kävi.

1.10 Calgary - Vancouver: 5-3

Bieksa on kolmen Flamesin neljän ensimmäisen maalin aikana kentällä. Pelin voittomaalissa hän seisoo Canucksin maalilla ja antaa vapaan väylän (jopa peruuttaa tieltä pois) Brandon Prustille nousta Luongon eteen tekemättä yhtään mitään. Calgary tekee pelin viimeisen tyhjiin.

19.10 Edmonton - Vancouver: 2-1

Bieksa on jäällä vain ensimmäisen Oilersin maalin aikana seisomalla b-pisteellä kun maali tehdään maalin edestä. Tuota maalia en laita tästä huolimatta kuitenkaan tämän Bieksa-käsikirjoituksen piikkiin. Voittomaalin aikana Bieksaa ei jäällä näy.

27.10 Vancouver - Detroit: 4-5

Peli oli kolmannessa erässä tasan 3-3 kun Bieksa ottaa tyhmän kakkosen koukkimalla Filppulaa. Detroit tekee 3-4 maalinsa Bieksan jäähyn aikana. Canucks tasoittaa Henrik Sedinin ylivoimamaalilla erän puolenvälin jälkeen tilanteeksi 4-4. Sen jälkeen astuu parrasvaloihin jälleen Bieksa, joka seisoo aitiopaikalla Canucksin maalin edessä kun Detroit iskee voittomaalinsa sisään maalin edestä.

6.11 Dallas - Vancouver: 2-1

Bieksa pelaa hyökkääjänä. Hän on ulkona tilanteista koko pelin, mutta tuo menee pitkälle myös pelipaikan piikkiin.

12.11 Detroit - Vancouver: 3-1

Bieksa on jäällä kummankin Detroitin maalin aikana (kolmannen Wings teki tyhjiin) ja lasken molemmat hänen piikkiinsä: Ensimmäisessä Holmström jää täysin vapaaksi maalin eteen Bieksan ihmetellessä jotain ihan muuta ja toisessa hän on levittänyt katselemaan laitamainoksia kun Zetterberg syötetään keskeltä läpi.

22.11 Vancouver - Chicago: 0-1

Voittomaali tehdään Bieksan jaloista. Bieksa on fyysisesti paikalla, mutta pää jäässä. Toiseen päähän hänelle on pedattu tätä ennen parikin tilannetta, joissa laukaukset menevät ohi tai yli.


Nuo kahdeksan peliä Vancouver on hävinnyt viime kevään playoffien jälkeen yhteensä pelaamistaan 29 pelistä yhdellä maalilla kun ei tyhjiin tehtyjä osumia lasketa. Noissa peleissä suurimmassa osassa Canucksin kolmosella on ollut iso merkitys käsikirjoituksessa. Tuo ei voi olla enää sattumaa.

Bieksa on tavallaan kovan luokan puolustaja. Hän liikkuu sulavasti, liikuttaa kiekkoa kelvollisesti, osaa syöttää ja laukoa, pelaa usein suurella sydämellä, osaa tapella ja hän jaksaa pelata paljon. Hän on ensimmäinen, joka lähtee puolustamaan maalivahtia tai joukkuekaveria pelin mennessä fyysiseksi. Hänellä on käsitykseni mukaan suuri merkitys joukkueen sisällä henkisellä puolella. Hän olisi tehnyt viime kaudella noin 50 pistettä (tasaisen vauhdin taulukolla) jos olisi pelannut täyden kauden. Hän teki viime kaudella enemmän ylivoimapisteitä kuin Souray, Kronwall, Phaneuf, Bouwmeester tai Weber...

Mutta...

Bieksan pää ei kestä pelien tiukkoja paikkoja. Hän ottaa joko tyhmän jäähyn pelin kriittisellä paikalla tai sitten nukahtaa omassa päässä kohtalokkain seurauksin. Hän on liian usein kentällä liikkuva aikapommi, jonka järjenjuoksusta ei ota koskaan selvää ja joka rokottaa joukkuetta liian usein pahasti. Olen tuskaisena seurannut hänen peliään jo pitkään ja pakko todeta, että huolimatta tehoista ja hyvästä fyysisestä paketista, hän on pelannut sen tärkeimmän todella alavireisesti jo pitkään.

 

[Chip Whitley]

Samaa mieltä Bieksan hermoista (tai niiden puutteista...). Olen viime aikoina keskittynyt Bieksan oman alueen peliin ja huomannut (tai ainakin ollut huomaavinani, voi olla että ollaan katseltu taas eri pelejä) Bieksan suurimman puutteen puolustuspelissä. Hän ei osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Tuohan on ihan yleinen piirre hyökkääjissä ja se suurin ominaisuus joka erottaa top 6 -hyökkääjän kolmoskentän pelaajasta (joku Bernier vaikkapa täydellinen esimerkki), mutta puolustajien kohdalla se ei aina tule niin paljoa esille.

No, Bieksan kohdalla tämä kuitenkin pitää paikkansa. Aina kun Bieksa keskittyy kiekkoon, hän unohtaa "miehensä" totaalisesti ja voi hyvin löytää itsensä jopa B-pisteiden välistä sillä hetkellä kun "hänen miehensä" ottaa syötön vastaan Luongon edessä ja aikaa olisi vaikka veivata kiekko sisään. Näin tapahtuu usein, aivan liian usein (tuo Detroit-peli ja Holmströmin maali aika täydellinen esimerkki jos en ihan väärin muista), ja on kerrassaan outoa kun tuollaista perusasiaa ei saada videoiden sun muiden avulla hänen päähänsä taottua.

Toinen on sitten se, että sen kerran kun Bieksa pitää miehensä, hänellä ei ole mitään aavistusta missä kiekko on, tai mitä ylipäänsä kentällä tapahtuu. Hän vain läähättää kaverinsa selässä ikään kuin hypnotisoituna, seuraisi varmaan keskialueelle asti mikäli vastustaja sinne luistelisi, ja mikäli Canucksin hyökkääjä ei tajua pudottautua tällöin alas Bieksaa paikkaamaan on suuri mahdollisuus että omissa kolisee.

Kyse ei siis mielestäni ole samasta "low IQ" -ongelmasta mitä esimerkiksi Bourdonilla oli aikanaan havaittavissa. Siinä missä Bourdon juoksenteli päättömänä paikasta toiseen kun hän oli aina väärässä paikassa eikä tiennyt mihin mennä, omasta mielestäni Bieksasta kyllä huomaa että jollain tasolla hän tietää missä päin kenttää pitäisi olla, mutta jostain kumman syystä vain jähmettyy tekemään sitä yhtä asiaa eikä osaa tuon aikana seurata mitään muuta kentällä tapahtuvaa ja on näin ollen usein myöhässä tilanteista.

Bieksan parinakin joskus pelaava Mitchell pyrkii aina olemaan kiekon ja pelaajan välissä siten, että vastustaja ei näe hänen takaraivoaan tai naamaa vaan ohimon. Tällöin puolustajan on paljon helpompi nähdä kentän tapahtumat sekä "edessä että takaa" (eli siis sivuilla, kun asento on vähän eri) ja reagoida niihin. Bieksan kohdalla puolestaan vastustaja näkee usein joko Bieksan takaraivon (kun Bieksa tuijottaa kiekkoa), tai sitten naaman (kun Bieksa pitää oman miehensä). Ei tuo nyt minun mielestäni mikään kauhean suuri tai edes vaikea/haastava muutos puolustamiseen olisi, etteikö Bieksa voisi sitä alkaa päähänsä iskoistamaan.

Yleisesti ottaen kahteen asiaan samaan aikaan keskittyminen on aika vaikeaa (riippuu asiasta tietty, mutta suurin osa), ja mikäli kyseessä ei ole jokin luonnonlahjakkuus sen opetteleminen ottaa aina aikansa. Pitää kuitenkin olla jonkinlainen sankari, kun 10+ vuoden kokemuksenkaan jälkeen homma ei vielä suju.

 

[vetoo]

Slovakkimedia haastatteli Pavol Demitraa. Hänen kommenttinsa tiivistettynä muutamin viivoin.

- On luottavainen, että pääsee tositoimiin heti vuodenvaihteen jälkeen eli noin 5 viikon kuluttua.

- Olkapään kuntoutus on mennyt hyvin eteenpäin viime viikot ja mitään takapakkia ei ole tullut.

- Lääkärit laativat marraskuun alussa uuden kuntoutusohjelman, johon kuuluu runsaasti mm. uintia.

- Olkapäätä pystyy jo vähän käyttämään rinta- ja vapaauintityyleissä, mutta se on edelleen jäykkä. Liikkuvuus kuitenkin paranee koko ajan.

- Pystyy normaalisti polkemaan kuntosalilla kuntopyörää. Harjoittelee jäällä, mutta kiekkojen laukominen on kielletty.

- Ainoa hyvä puoli sairaslomassa on ollut lisääntynyt aika perheen kanssa. Nauttii erityisesti vanhimman lapsensa harrastuksien seuraamisesta.

- Turhauttavinta on ollut katsoa Vancouverin otteluita katsomosta tai televisiosta, kun ei itse pääse kentälle (fraasien fraasi).

Siinä kai tärkeimmät.

 

[nuck]

Chip: En ole seurannut tuota Bieksan ja Mitchellin pään asentoa sen kummemmin puolustuspelissä, ja vaikka esimerkkisi oli karrikoitu, olen sen kanssa kyllä samaa mieltä. Bieksa pelaa omassa päässä usein laput silmillä keskittyen siihen yhteen asiaan. Hän tosiaan ottaa usein joko miehensä tai keskittyy sitten siihen kiekkoon, mutta ei pysty tekemään kumpaakin säännöllisesti samalla lailla kuin esimerkiksi Mitchell.

Pitkälle sen vuoksi hän on ongelmissa ja kun siihen lisätään sitten vielä miehen surkea hermokontrolli (pelaako liikaa tunteella vai onko vain välinpitämätön joukkueen suuntaan? - veikkaan ja toivon ensimmäistä vaikka sillä nyt ei lopputuloksen kannalta suurta merkitystä ole), puolustuspään ongelma on valmis. Luulisi tosiaan tuon asian korjaantuvan videoiden ja keskustelujen seurauksena, mutta kehitystä ei näytä tuossa tapahtuvan.

vetoo: hienoa lukea, että Demitra on jo noin viiden viikon päässä pelikunnosta. Joku ilkeämielinen sanoisi tuohon, että Olympialaiset on hyvä paikka loukkaantua uudelleen hänen ja Salon kohdalla, mutta minä en tuolle linjalle lähde, vaan toivon tietysti parasta. Ja uintihan on erinomainen harrastus, joten hyvä kun saa viettää treeniaikaa altaassa.

 

[nuck]

Ensimmäisen neljänneksen arviot

Vancouverin ensimmäinen neljännes meni jo rikki kolme peliä sitten, mutta näihin arvioihin tuo kolme peliä ei vaikuta suuntaan tai toiseen mitään. Yritän ottaa arvioissani huomioon jotenkin myös pelaajiin ja joukkueeseen kohdistuneet odotusarvot sekä kokonaismerkityksen seuralle.

Yleisesti: 12-11-0, 24pts (NHL:ssä 21.).

Tehdyt maalit / ottelu: 2.83 (16.)
Päästetyt maalit / ottelu: 2.61 (9.)
Ylivoima: 23.7% (4.)
Alivoima: 77.5% (24.)
Aloitukset: 51.8% (5.)
Jäähyt (minuutit/peli): 16.6 (28.)

Tehdyissä maaleissa Canucks on liigan keskitasoa, mitä voidaan pitää olosuhteisiin nähden kelvollisena suorituksena. Joukkueen paras maalintekijä Daniel Sedin on ollut sivussa käytännössä koko alkukauden, toinen ykkösketjun hyökkääjä Alex Burrows on pelannut loukkaantuneena suurimmaksi osaksi, viime kaudella kakkosketjussa pelannut Pavol Demitra on puuttunut riveistä koko kauden ja kolmosesta ei ole tullut apuja Kyle Wellwoodin vetäessä koko alkukauden laput silmillä.

Päästetyissä maaleissa Canucks on liigan ylimmässä kolmanneksessa, mikä on hyvä suoritus. Ykkösvahti Luongo on pelannut hänelle tyypillisen vaatimattoman alkukauden ja kärsinyt lisäksi vammoista. Viime kauden kaltaista romahdusta Luongon sairausloman aikana ei onneksi nähty, sillä kakkosvahti Raycroft paikkasi paljon. Puolustus on pysynyt Saloa ja Schneideria lukuun ottamatta terveenä.

Erikoistilanteissa joukkueen kurssi on ollut erikoinen. Ylivoimasta on puuttunut paperilla tulivoimaa jota sinne suunniteltiin ennen kautta (Daniel Sedin, Demitra, Salo, Schneider, Wellwoodin kooma), mutta se on menestynyt tilastoissa yllättävän hyvin. Alivoima ei ole puolestaan toiminut, vaikka sen voisi kuvitella olevan paperilla paremmassa kunnossa kuin ylivoiman. Alivoimassa on sattunut kuitenkin paljon tyhmiä huolimattomuusvirheitä maalin edessä ja alkukaudesta maalilla, jotka ovat maksaneet maaleja.

Aloituksissa joukkue on ollut vahva Wellwoodin huonoista tilastoista huolimatta. Johnson, Kesler ja Henrik Sedin ovat olleet kaikki päälle 52%:n aloittajia. Jäähyissä Canucks on ollut puolestaan jälleen liigan ahkerimpia. Pitkälle tuo jäähymäärä tulee kuitenkin isoista jäähyistä, sillä pikkujäähyissä joukkue on liigan keskitasoa.

Muuten alkukauden yhteenvetona voisi sanoa sen, että kausi lähti huonosti käyntiin kolmen tappion säestämänä, mutta lokakuun 21. päivän jälkeen Vancouver on pelannut tuloksellisesti kohtalaisen hyvää kiekkoa. Tuon päivän jälkeen Canucks on pelannut 15 peliä ja voittanut noista yhdeksän. Ihan ok saldo, sillä tuohon pätkään sisältyi kuitenkin kauden toiseksi pisin vieraspeliputki ja tuo saldo tehtiin loukkaantumisten runnellessa pahasti rivejä.

Yksittäisistä pelaajista voisi sanoa kokonaisuutena sen verran ennen tarkempia pelaaja-arvioita, että Gillisin kesän tärkeimmät hankinnat Christian Ehrhoff ja Mikael Samuelsson ovat olleet onnistuneita ja tällä on ollut suuri merkitys edes nyt pelattuun alkukauteen. Ehrhoffin ja Samuelssonin lisäksi Kesler on mennyt jälleen eteenpäin kokonaispelissä ja Raymond vaikuttaa kauden läpimurron tekevältä pelaajalta juuri tällä hetkellä. Enemmän pitäisi saada puolestaan puolustajilta (etenkin Bieksalta, Salolta ja Edlerilta), maalivahti Luongolta, ykkösketjulta Henrik Sedinin lisäksi ja etenkin kolmosen sentteri Wellwoodilta.

Aika monelta osin on siis parannettavaa. Katsotaan pelaajia seuraavaksi tarkemmin. Saa ottaa kantaa.

Keskushyökkääjät:


Henrik Sedin (23 ott. 13+11=24, +2, PIM:14)

Henrik on pelannut periaatteessa koko kauden ilman kaksoisveljeään ja mikä yllättävintä, hänen alkukautensa lupaa peliä tekevälle sentterille jopa 45 maalia tasaisen vauhdin taulukolla. Jatkossa on kuitenkin lupa odottaa enemmän syöttöjä ja vähemmän maaleja kun Daniel palasi vierelle. Henrik on noussut alkukaudesta Vancouverin kaikkien aikojen pistepörssissä viiden parhaan joukkoon ohi Pavel Buren ja jatkaa nousuaan. 9½

Ryan Kesler (23 ott. 5+14=19, +1, PIM:16)

Viime kauden jälkeen oli vielä pieni kysymysmerkki, kuinka suuri merkitys Sundinilla oli Keslerille hyökkäyspäässä. Nyt tuohon kysymykseen on saatu vastaus. Kesler on ollut joukkueen paras pelaaja ja menossa noin 70 pisteeseen - kakkosketjusta. Maaleja olisi saanut kuitenkin tulla enemmän. Kasassa on alkukaudelta muutama tolppa ja maaliviivalle päätynyt kiekko, mutta vain viisi maalia. 9½

Kyle Wellwood (19 ott. 0+2=2, -1, PIM:2)

Pieni, pehmeä. tehoton, aloituksia häviävä… saanko esitellä; tässä tulee joukkueen alkukauden huonoin pelaaja ja suurin pettymys. Viime kaudella Kyle oli menossa ennen Sundinin tuloa vielä yli 30 maalin kauteen ja tälle kaudelle hän harjoitteli enemmän kuin koskaan. Tällä kaudella kasassa ei ole kuitenkaan yhtä ainutta maalia 19 ensimmäiseen peliin. Hänen ei kuuluisi saada edes peliaikaa, mutta saa sitä olosuhteiden pakosta ja siksi, koska puolustuspää on sentään pitänyt. 5-

Ryan Johnson (19 ott. 0+4=4, +3, PIM:4)

Alivoiman ykköshyökkääjä, joukkueen paras aloittaja ja paras blokkaaja oli alkukaudesta usein kentällä vastustajan tehdessä ylivoimamaalin Luongon suosiollisella avustuksella. Sittemmin Johnsonin aikana ei ole usein maaleja omiin tullut. Kova taistelija joutui sivuun törmättyään Detroitia vastaan pahannäköisesti laitaan. On ollut hyökkäyspäässä näkymätön, mutta parantanut viime kaudesta aloituksia. Omissa on kolissut 19 pelissä vain kaksi kertaa. Kantanut roolinsa alkukauden jälkeen kelvollisesti. 7½

Alex Bolduc (7 ott. 0+0=0, -2, PIM:2)

Yksipuolinen puolustava hyökkääjä nostettiin muutamaksi peliksi NHL:ään, mutta loukkaantui. Ei ole missään hyvä, mutta on monessa asiassa tasapaksu suorittaja, joka pystyy tuuraamaan loukkaantumisia alemmissa ketjuissa. 5½

Mario Bliznak (2 ott. 0+0=0, -2, PIM:0)

Slovakki pääsi pelaamaan kaksi peliä ylhäällä. Oli näkymätön ja pelkäsi puolustavassa roolissaan virheitä. Kasvanee farmissa ainakin kaksi kautta ennen kuin häneltä voi odottaa paikkaa ylhäällä. -


Laitahyökkääjät:


Daniel Sedin (5 ott. 0+4=4, +/-, PIM:2)

Loukkaantui kauden neljännessä pelissä ja oli sivussa kuusi viikkoa. Kauden avausmaali on vielä tekemättä. -

Alex Burrows (23 ott. 4+9=13, +2, PIM:30)

Aloitti kauden hienosti. Teki kolme maalia ensimmäisiin viiteen peliin ja laukoi ensimmäisiin kuuteen peliin 28 kertaa. Sen jälkeen ketjukaveri Daniel Sedin loukkaantui, Burrows kärsi loukkaantumisesta ja pelin tason laski selvästi. Kokonaisuutena hän ei ole ollut niin tehokas mitä toivottiin. Yrityksestä saa normaaliin tapaan kiitettävän. Laukoi Daniel Sedinin paluun jälkeisessä pelissä seitsemän kertaa. Parantaa jatkossa? 7½

Mikael Samuelsson (23 ott. 9+9=18, -1, PIM:14)

Detroitista hankittu kokenut hyökkääjä on ollut hyvä hankinta Vancouveriin. Iskenyt joukkueen eniten ylivoimamaaleja, tehnyt tasaisesti tehoja, pelannut hyvin kahteen suuntaan ja menestynyt voimakkaana pelaajana laitaväännöissä. Sählää välillä kiekollisena. Laukoo todella paljon ja luo laukauksilla maalitilanteita. Kauden pisin pisteetön putki on neljä peliä. Missä vaiheessa alkaa todella pelata epätasaisesti? 9

Mason Raymond (23 ott. 8+6=14, +2, PIM:10)

Läpimurtoa parhaillaan tekevä laitahyökkääjä on ollut joukkueen onnistujia, ja on noin 30 maalin vauhdissa. Pääsee nopeudellaan pelistä toiseen kiitettävästi maalipaikkoihin, mutta kädet eivät ole jalkojen tasolla ja tuhlaa paljon paikkoja. Kahdeksan maalia 23 peliin on kuitenkin ihan kelvollinen saldo hyökkääjältä, joka teki ensimmäisellä kokonaisella NHL-kaudellaan viime kaudella 11 maalia 72 pelissä. 9

Steve Bernier (21 ott. 7+4=11, -5, PIM:4)

Fyysinen paketti on kunnossa ja parantanut luisteluaan mutta pelisilmää puuttuu ja kädet ovat usein kohmeessa ratkaisutilanteissa. Latonut kuitenkin ihan mukavasti maaleja ja on tällä hetkellä 25 maalin vauhdissa kolmosketjusta ja Wellwoodin laidalta käsin. On joukkueen ahkerimpia taklaajia, eikä rasita edelleenkään joukkuetta turhilla jäähyillä. Onko pelaamassa uransa maalirikkainta kautta? Ainakin siltä näyttää toistaiseksi. 8-

Jannik Hansen (4 ott. 1+2=3, +4, PIM:2)

Juutti on kärsinyt loukkaantumisista eikä ole pelannut kuin neljä peliä. Tekee monta asiaa kohtalaisen hyvin ja on tuonut lisää vaarallisuutta alempiin ketjuihin paluunsa jälkeen. Hyvä syvyyspelaaja. -

Michael Grabner (9 ott. 2+3=5, -1, PIM:6)

Kolmen vuoden takainen Vancouverin ykkösvaraus nousi NHL:ään ensimmäistä kertaa ja näytti hieman hitaan alun jälkeen vaarallisuuttaan Keslerin ja Raymondin ketjussa. Teki pari ylivoimamaalia ja yhden voittomaalin lyhyessä ajassa. Loukkaantui kuitenkin harmittavasti juuri kun pääsi mukaan kuvioihin. Kauden alku oli lupauksia herättävä. Usko Grabnerin NHL-mahdollisuuksiin palasi. 8½

Rick Rypien (19 ott. 2+1=3, -2, PIM:46)

Sisukas energiapelaaja on noussut kiekkokansan huulille lähinnä tappelijana. Ottanut kuusi tappelua alkukaudella, voittanut noista viisi (hävisi Eagerille Chicago-pelin nopeasti kasaan kuihtuneen pystypainin) ja ollut hanskattomana parempi kuin Hordichuk. Tuo energiallaan positiivista taistelua joukkueeseen, mutta sijoittuu usein huonosti. 7½

Tanner Glass (19 ott. 2+1=3, +3, PIM:34)

Joukkueen suurimpia yllättäjiä. Tanner Glass on ottanut pelipaikan paljon kokeneempien NHL-pelaajien Matt Pettingerin ja Darcy Hordichukin edestä, ja täysin ansiosta. Kova taistelija liikkuu hyvin kahteen suuntaan, on hyvä karvaaja, taklaa ahkerasti ja tappelee viihdyttävästi. Ei vahingoita joukkuetta jäähyillä (vain kaksi kakkosta). Kiekollisessa pelissä on tietysti eniten parannettavaa. Minä kuitenkin pidän Glassin panoksesta paljon. 8½

Jatkuu...

 

[nuck]

Darcy Hordichuk (16 ott. 1+1=2, +/-, PIM:31)

Johtaa joukkueen taklaustilastoa, mutta muuten peli ei ole toiminut. Hänellä on ollut alkukaudella yhteensä ehkä pari hyvää peliä, muuten hän on ollut hyödytön. Hordi on Glassia ja Rypienia hitaampi ja huonompi kiekollisessa pelissä, ja toisaalta tappelijana hän ei ole ollut ainakaan Rypienia parempi. Siksi hän istuu tällä hetkellä katsomossa. 5½

Sergei Shirokov (6 ott. 0+0=0, -4, PIM:2)

Harjoituspelit antoivat toivoa paljon, mutta ei pystynyt lunastamaan odotuksia alkukaudesta. Sai paikkoja, mutta ei tehoja, jotka olisivat ehkä vapauttaneet peliä. Oli pieni riski puolustussuuntaan ja sai kutsun farmiin harjoittelemaan sitäkin puolta pelissä. On omistautunut kuulemma harjoittelulle kiitettävästi, mistä pisteet. Kiekollisessa pelissä edelleen lahjakas pelaaja, joten mahdollisuuksia on vielä olemassa. 5½

Matt Pettinger (7 ott. 1+1=2, +2, PIM:2)

Sai sopimuksen loukkaantumisten vuoksi ja täytti mielestäni roolinsa. Pettinger on hyvä alivoimapelaaja, hyvä karvaaja, hän taklaa, taistelee, liikkuu riittävän hyvin ja on nelosketjun rooliin kädet omistava laituri. Hansenin paluu kentille tarkoitti kuitenkin sitä, että Pettinger laitettiin takaisin farmiin waiversien kautta. Saanee uuden kutsun ylös loukkaantumistapauksessa. 7

Guillaume Desbiens (1 ott. 0+0=0, +/-, PIM:2)

Isokokoinen hyökkääjä pääsi pelaamaan yhdessä pelissä 12 vaihtoa, mutta ei tehnyt ainakaan sillä kerralla vaikutusta. Toivottavasti olen väärässä, mutta en usko vaikutusta tulevan jatkossakaan. -

Pavol Demitra (ei ole vielä pelannut)

-

Puolustajat


Christian Ehrhoff (23 ott. 5+10=15, +11, PIM:10)

San Josesta tullut saksalainen Ehr(Hassel)hoff on ollut puolustuksen ykkösnimi alkukaudella. Hyvä liike, hyvät kiekolliset taidot, kova laukaus, vähillä virheillä pelattu oman alueen peli… paketti on ollut kasassa. Hasselhoff on NHL:n top10 sakissa puolustajien pisteissä ja väitän, että oman alueen pelissä hän on ollut tuossakin joukossa parhaita. Ehrhoffin aikana omissa on kolissut tasakentin yhteensä vain kuusi kertaa 23 pelissä. 9+

Willie Mitchell (23 ott. 2+5=7, +2, PIM:33)

Luottopuolustaja on pelannut sellaista kautta mitä odotin. Kantaa puolustuksen suurimman vastuun alivoimissa ja tasakentin kovalla tasolla. Pelaa paljon vastustajien kärkiketjuja vastaan. Ei ole liigan parhaita puolustajia kokonaisuudessa vaisuhkon hyökkäyspelin vuoksi, mutta on monessa puolustajalle tärkeässä asiassa todella hyvä pelaaja. 8½

Kevin Bieksa (23 ott. 1+10=11, -1, PIM:61)

Dr Jekyll & mr hyde. Fyysinen paketti on kasassa ja tehojakin tulee jonkin verran jopa huonoimmillaan, mutta pää on pahasti jumissa. On hyödyksi joukkueelle kiekollisessa pelissä, mutta ei tee pakin perushommia riittävän hyvin ja mikä pahinta, pää ei kestä tiukkoja paikkoja. Ottaa liikaa turhia jäähyjä. Ei keskity koko peliä. Alakerran isopalkkaisimmalta pelaajalta pitää saada enemmän. 5½

Alexander Edler (23 ott. 0+11=11, -4, PIM:10)

Toinen pettymys puolustuksessa. Hukannut keskittymisensä ja sortunut useisiin pahoihin kiekonmenetyksiin. Kukaan toinen ei ole ollut kentällä yhtä usein tasakentin vastustajan tehdessä maalin. Hyökkäyspäässä ruotsalaispakki on laukonut päälle 100 mailin kanuunansa 43 kertaa tällä kaudella kohti vastustajan maalia. Tuloksena noista nolla maalia. Viime pelissä Chicagoa vastaan Edler ampui kolmannessa erässä tolppaan. Canucks kaipaa maaleja tältä isokokoiselta puolustajalta, joka latoi viime kaudella kiekon 10 kertaa maaliin ja jonka parhaat vuodet ovat edessä. Väläyttelee, mutta se ei riitä. 6

Sami Salo (16 ott. 0+2=2, -1, PIM:2)

Kolmas pettymys puolustuksessa. Puolustuspää on hoitunut kohtalaisesti, mutta ollut hyökkäyspäässä saamaton. Toinen Vancouverin todellisista tykeistä puolustuksessa, joka ei ole tehnyt maalin maalia eikä kahdella syötölläkään vielä paraatia pidetä. Salo on kärsinyt taas vammoista, mutta paljon enemmän kaivataan. 6½

Mathieu Schneider (10 ott. 2+2=4, -2, PIM:4)

Menetti harjoitusleirin loukkaantumiseen ja se on näkynyt etenkin puolustuspäässä sijoittumisissa ja ajoituksissa. Tehnyt kuitenkin kohtalaiset tehot siihen nähden, että tuli kesken kauden mukaan. Ilmeisesti arvokas henkisesti ja tuo ylivoimaan laukojan. Tasakentin syvyyspakki. 6

Shane O’Brien (17 ott. 0+0=0, +3, PIM:32)

Keskittynyt pelaamaan, mutta sortunut jälleen tyhmiin jäähyihin, eikä ole ollut fyysisissä tilanteissa positiivisesti avuksi. Kohtalainen puolustuspäässä, heikko hyökkäyspäässä, jäähyherkkä, ei ole astunut esiin fyysisesti kun joukkue on kaivannut... ei mikään ihme, että istuu katsomossa. Tosin SOB:n puolustukseksi pitää sanoa, että katsomokomennus olisi voinut tehdä jollekin toisellekin hyvää. 6-

Aaron Rome (10 ott. 0+1=1, -4, PIM:4)

Kuuluu sarjaan 'lupauksia nostaneet harjoituspelit, heikko oikeissa peleissä'. Hidas pää ja hitaat jalat, huonot kädet, virhealtis. Pelannut hyökkääjänäkin. Istuu tällä hetkellä katsomossa ja on joukkueen kahdeksas puolustaja kaikkien ollessa terveinä. On näyttänyt alkukauden perusteella ainakin sen, että roomalainen ei ole NHL-materiaalia. 5+


Maalivahdit

Roberto Luongo (16 ott. 8-8-0, 2.54, 90.8%)

Joukkueen kapteenillakin on ollut ongelmia. Alkukausi oli häneltä tyypillisen vaikea. Paransi sen jälkeen selvästi, mutta loukkaantui juuri kun oli päässyt pelirytmiin kiinni. Paluun jälkeinen ensimmäinen peli meni vihkoon kun tuli kesken jo hävityn Blues-pelin maalille, mutta sen jälkeen hän on ollut jälleen hyvä: päästänyt taakseen seitsemän maalia viimeisissä neljässä pelissä, eli alle kaksi per peli. Parantaa jatkossa arvosanaansa varmasti. 6+

Andrew Raycroft (6 ott. 4-2-0, 2.18, 91.6%)

Onnistui pääosin hyvin tuuratessaan Luongoa ja oli ennen viimeistä peliään (St. Louis) maalivahtitilastojen kärjessä. Ei pysty ehkä olemaan koskaan pitkään aloittava maalivahti menestyvässä seurassa, mutta pystyy pelaamaan hyviä pelejä. Onnistunut paremmin Luongon kakkosena toistaiseksi kuin kukaan toinen. Enempää ei voi toivoa. 8½

Cory Schneider (1 ott. 0-1-0, 3.80, 91.5%)

Yksi peli Dallasia vastaan, jossa joutui venymään Canucksin selkä-selkä -pelissä peräti 45 torjuntaan, päästäen kaksi maalia. Ikävä kyllä Schneiderin huippuiltakaan ei riittänyt tuolloin voittoon, kun toiseen päähän ei saatu kuin yksi maali. Missä vaiheessa huippulupaus vaihtaa organisaatiota? -

 

[Hiisi_van_Holten]

Haluasin kiittää ketjuun aktiivisesti kirjoittavia jäseniä (etenkin nuckia) jälleen kerran hienoista kirjoituksistanne tänne ketjuun. Vaikken paljoa ole kirjoitellut tulee keskustelua kyllä seurattua.

Ja sitten siihen miksi en ole kirjoitellut. En ole nähnyt yhtään ottelua kokonaan tänä vuonna, joten olen jättänyt teksti-tv analyysit väliin. Aiempina vuosina seurailin pelejä Canalilta, mutta nyt ei Viasat näy ja kun nettikin on niin susi ei toivoa pelien näkemisestä ole ollut. No ok myönnän, että katselin tuota St.Louis pelin ensimmäistä kymmen minuuttista, kunnes lusmuna menin nukkumaan. Mutta paistaa se aurinko risukasaankin, nimittäin uusi nettiliittymä, jolla streamitkin pyörii on tuloillaan, joten tarkoitus jatkossa olisi tarkoitus tiirailla jokainen ottelu nuckseilta. Ja kun alan näkemään matseja, olisi tarkoitus myös alkaa kommentoimaan niitä myös tänne palstalle mahroollisimman usein.

 

[orpo]

Hienoa, että lisää analyyttikoja tulee mukaan! nuckilta mukava kooste pelaajista ja heidän ottamuksistaan. Ite en uskalla näiden parin katsotun pelin perusteella alkaa kovin syväluotavaa analyysiä pelaajista puskemaan niin on mukava lukea kun joku toinen viitsii tommosen analyysin tehdä.

Sellaisen seikan oon tällä Canucksin palstalla pistänyt merkille, että kovin moni Canucksin kannattaja sattuu olemaan myös Ilveksen fani? Onko tälle joku syvällisempi merkitys vai puhdasta sattumaa? :D

 

[Disaster]

Sellaisen seikan oon tällä Canucksin palstalla pistänyt merkille, että kovin moni Canucksin kannattaja sattuu olemaan myös Ilveksen fani? Onko tälle joku syvällisempi merkitys vai puhdasta sattumaa? :D

Pelkkä arvaus, mutta olisikohan ainakin osittain syynä muuan Jyrki Lumme..

 

[nuck]

Sellaisen seikan oon tällä Canucksin palstalla pistänyt merkille, että kovin moni Canucksin kannattaja sattuu olemaan myös Ilveksen fani? Onko tälle joku syvällisempi merkitys vai puhdasta sattumaa? :D

Mikäs siinä, mukava kannattaa seuraa joka juhlii mestaruuksilla.

Ei vaan, Sonja on varmasti aika monella ilveksellä ollut side Vancouveriin. Hänet valittiin muuten juuri Hockey Newssissa kaikkien aikojen Canucks-puolustajaksi ennen Mattias Öhlundia ja mursuviiksi Harold Snepsts'ia. Onnittelut siitä Jyrkille vielä. Ilveshän juhlisti tuota jo Lukko-pelin alla. Itsellä side oli ensimmäistä kertaa kunnolla seuraan pitkään Vancouverissa pelannut Petri Skriko, joka pelasi maajoukkueessa silloisten ilvesten Risto Jalon ja Raimo Summasen kanssa aikanaan.

Mutta jos katsotaan tarkemmin ja hakemalla haetaan, niin onhan Ilveksellä ja Vancouverilla pidempääkin "yhteistä historiaa". Ilves-legenda Lasse Oksanen teki ensimmäisenä suomalaisena Vancouverin paidassa maalin (tosin vain harjoitusottelussa, mutta tekipä kuitenkin), Ilveksessä vuonna 1972 pelannut ja samana vuonna joukkueen Suomen mestaruuteen valmentanut Len Lunde (joka valmensi vuotta myöhemmin Suomen maajoukkuetta) tuli Tampereelle juuri Vancouverista, ja Lumpeen lisäksi seurassa pelasi vähän aikaa myös Ilveksessä pelannut Raimo Summanen.

Ei muuta kuin tervetuloa Hiisi takaisin kun saat liittymäsi pelaamaan. Olenkin ihmetellyt missä olet ollut.

 

[Chip Whitley]

Kommentoidaan/lisäillään lyhyesti jotain omasta mielestäni mainitsemisen arvoista.

Henrik Sedin (23 ott. 13+11=24, +2, PIM:14)

Henrik on pelannut periaatteessa koko kauden ilman kaksoisveljeään ja mikä yllättävintä, hänen alkukautensa lupaa peliä tekevälle sentterille jopa 45 maalia tasaisen vauhdin taulukolla. Jatkossa on kuitenkin lupa odottaa enemmän syöttöjä ja vähemmän maaleja kun Daniel palasi vierelle. Henrik on noussut alkukaudesta Vancouverin kaikkien aikojen pistepörssissä viiden parhaan joukkoon ohi Pavel Buren ja jatkaa nousuaan. 9½

Henrikin tehoista pitää todella olla iloinen. Tosiaan oikeastaan koko alkukausi on menty ilman Danielia, mutta monien yllätykseksi tämä ei ole toisen kaksosen menoa hidastanut. Tuloksena NHL'n jaettu 8. sija senttereiden pisteissä, ja aika ylivoimainen johto joukkueen sisäisessä pistepörssissä.

Sitä on moneen kertaan lukenut kuinka kaksoset ovat "vain duo" ja muuttuvat hyödyttömiksi heti kun he eivät kahdestaan pääse veivailemaan, mutta tämän alkukauden myötä tuollaiset puheet voi vihdoin unohtaa ja ihan oikeasti todeta, että nuo rumat punapäät naapurimaasta ovat oikeasti hyviä pelaamaan, pelaisivat sitten yhdessä tai erillään. Tavallaan ihan hyvä että tuokin harhaluulo saatiin alta pois, tällaisia stinttejä (20 peliä ilman veljeä) tuskin vähään aikaan nähdään.

Kyllähän Danielin puuttumisen on kuitenkin huomannut kun katsoo vähän tilastojen ulkopuolelle; ei se perinteinen "cycle" ole pyörinyt samaan malliin kuin ennen. Tosin eipä tuolla ole mitään väliä, tehoja on tullut ja ne on tullut vähän erilailla kuin veljen kanssa pelatessa (Henrik'kin osaa laukoa).

Ryan Kesler (23 ott. 5+14=19, +1, PIM:16)

Viime kauden jälkeen oli vielä pieni kysymysmerkki, kuinka suuri merkitys Sundinilla oli Keslerille hyökkäyspäässä. Nyt tuohon kysymykseen on saatu vastaus. Kesler on ollut joukkueen paras pelaaja ja menossa noin 70 pisteeseen - kakkosketjusta. Maaleja olisi saanut kuitenkin tulla enemmän. Kasassa on alkukaudelta muutama tolppa ja maaliviivalle päätynyt kiekko, mutta vain viisi maalia. 9½

Keslerin kehityksestä pitää myös olla tyytyväinen. Vuosi vuodelta hän on ottanut isojakin askelia eteenpäin ja noussut näiden myötä Canucksin avainhyökkääjäksi. En tiedä jatkuuko kehitys entisestään tulevina vuosina, mutta tämäkin taso on aivan riittävä mikäli hän pystyy seuraavat 5+ kautta sillä pelaamaan.

En ole koskaan ollut mikään suurin Kesler-fani enkä ole sitä vieläkään (edelleen hänessä ärsyttää muutamat piirteet), mutta on hän kyllä viimeistään tällä kaudella todistanut minullekin kuuluvansa Canucksin pelilliseen johtoryhmään. Henk. koht suosikiksi on vielä matkaa ;)

Kyle Wellwood (19 ott. 0+2=2, -1, PIM:2)

Pieni, pehmeä. tehoton, aloituksia häviävä… saanko esitellä; tässä tulee joukkueen alkukauden huonoin pelaaja ja suurin pettymys. Viime kaudella Kyle oli menossa ennen Sundinin tuloa vielä yli 30 maalin kauteen ja tälle kaudelle hän harjoitteli enemmän kuin koskaan. Tällä kaudella kasassa ei ole kuitenkaan yhtä ainutta maalia 19 ensimmäiseen peliin. Hänen ei kuuluisi saada edes peliaikaa, mutta saa sitä olosuhteiden pakosta ja siksi, koska puolustuspää on sentään pitänyt. 5-

Wellwood on ollut tehollisesti surkea ja näyttäisi ajoittain jopa siltä että se ylimääräinen massa mitä hänellä on aikaisemmin uralla ollut on itse asiassa auttanut häntä mm. kiekon suojaamisessa ja hallinassa. Tämä, ja puumaila tietenkin. Wellyhän vaihtoi komposiittiin täksi kaudeksi ja se ei vain näytä oikealta.

Jos jostain pitää antaa Wellylle plussaa niin tuon jalkaloukkaantumisen ja siitä kunnolla parantumisen jälkeen hänen pelinsä on mennyt vähän eteenpäin. Aloitukset ovat onnistuneet paremmin, ja hän on tarjoillut laitureilleen mututuntumalla kaksi maalipaikkaa per ottelu mutta ei vaan ole uponnut.

Alex Burrows (23 ott. 4+9=13, +2, PIM:30)

Aloitti kauden hienosti. Teki kolme maalia ensimmäisiin viiteen peliin ja laukoi ensimmäisiin kuuteen peliin 28 kertaa. Sen jälkeen ketjukaveri Daniel Sedin loukkaantui, Burrows kärsi loukkaantumisesta ja pelin tason laski selvästi. Kokonaisuutena hän ei ole ollut niin tehokas mitä toivottiin. Yrityksestä saa normaaliin tapaan kiitettävän. Laukoi Daniel Sedinin paluun jälkeisessä pelissä seitsemän kertaa. Parantaa jatkossa? 7½

Danielin poissaolon aikana Burrows aika pitkälle todisti olevansa sellainen pelaaja jota moni uskoi Henrikin olevan; riippuvainen ketjukaveristaan/kavereistaan. Burrows oli tuonakin aikana hyvä ja arvokas pelaaja joukkueelle vaikka kärsi samalla loukkaantumisista, mutta ei hänestä millään saa 25 maalin laituria ilman kaksosten tarjoilua. Heti kun Daniel tuli takaisin Burrows oli yksi kentän näkyvimmistä pelaajista ja laukoi 7 kertaa, mukana muutama hyvä maalipaikkakin. Sattumaa? Eipä taida olla.