Vancouver Canucks 2007-08

[nuck]

Kyllähän tälle joukkueelle pitää antaa sentään kiitosta siitä, että yritystä on riittänyt läpi kauden kokonaisuutena kiitettävästi. Tämä pelkkä yritys ei ikävä kyllä riitä, kun peli on tällä hetkellä pahasti sekaisin ja vaikea on ainakaan tällä hetkellä uskoa, että tämä tulee juuri muuttumaan.

Olinpa totaalisen väärässä eilen. Calgarya vastaan luisteli nimittäin ihan erilainen joukkue, mikä nähtiin reissun päällä: fyysisyyteen vastaava ja Flamesia fyysisempi, liikkuvampi, aikaisempaa paremmin puolustava ja ennen kaikkea joukkue, joka sai sen kokeneemmilta pelaajilta sitä apua, mitä tämä ryhmä on jo pitkään kaivannut. Nyt nähty peli menee kirkkaasti kauden parhaimpien pelien joukkoon. Nyt Canucks pelasi juuri niillä vahvuuksillaan, millä se voi voittaa. Pikkunätillä näpertelyllä tämä ryhmä ei tule voittamaan yhtään mitään, mutta tällä puolustavalla ja fyysisellä tyylillä joukkueella on mahdollisuus kukistaa kenet tahansa.

Ero tämän Flames-pelin ja tätä edeltävien oman divarin pelien välillä oli huima. Tuntui, että pelaajat olisivat olleet pari viikkoa lomalla ja unohtaneet kaiken sen "pahan", mitä joukkue esitteli aikaisemmissa peleissä. Aivan varmasti joukkueen sisällä onkin käyty keskustelua siitä, halutaanko sitä hintaa maksaa ja taistella tosissaan siitä playoff-paikasta. Nyt nähdyn pelin jälkeen voi sanoa, että tällä keskustelulla on ollut hyvin myönteisiä vaikutuksia.

Calgary-pelin jälkeen tuntui muutenkin, että Vancouver olisi taas herännyt talven sateista. Robson Streetille kerääntyi pelin jälkeen paljon ihmisiä huutamaan suosikkiseuransa nimeä. Meno ei ollut vielä viime kevään mukaista, mutta selvästi tämä yksi peli herätti laajasti toivoa Canucks-faneissa. Joukkue kun näytti tässä pelissä sen, että se edelleen välittää, sen kokeneemmilta johtajilta löytyy edelleen yksi ylimääräinen, isoissa peleissä tarvittava vaihde ja joukkue pelaa systeeminsä mukaan.

Illan ehdotonta ykkösnimeä ei ole vaikea valita. Silloin kun joukkue on kaikkein heikoimmilla ja silloin kun tarvitaan kauden tärkeimmässä pelissä todellista esiin nousijaa ja tason nostajaa, silloin valmennusjohto, pelaajat ja kaikki fanit laittavat panoksensa numerolle #16. Tämä on nimittäin se usein ennenkin voittava numero. Ja niin oli jälleen kerran. Ties kuinka monennen kerran viimeisten 20 vuoden aikana.

Trevor Linden on ollut tämän joukkueen sydän ja sielu paria kautta lukuun ottamatta vuodesta 1988 saakka. Ja vaikka hän onkin ollut tällä kaudella enemmän terveenä raaputuksena kuin koskaan aikaisemmin, edelleen mies jaksaa vanhoilla päivällään nousta esiin tärkeimmillä hetkillä: Flamesia vastaan kaksi peräkkäistä toisen erän maalia ja henkilökohtaisella panoksella joukkueen nostaminen 2-2 tasatilanteesta 4-2 johtoon - nämä menevät siihen valtavaan kirjaan, mikä kertoo Vancouverin historian suurimmasta johtajasta.

Linden sytytti omalla panoksellaan joukkueen kuumaksi ja Garagen liekkeihin. Kun pelin jälkeen ottelun ykköstähteä haastateltiin Garagen lehdistötiloissa, halliin haastattelua kuuntelemaan jäänyt yleisö aloitti valtavan Linden-nimen huudon. Mies ei metelin vuoksi kuullut edes hänelle asetettuja kysymyksiä ja nauroi tälle tapahtuvalle. Linden-rakkaus elää jälleen Vancouverissa kuumana, ja miksi ei. Tämä mies on ansainnut kaiken sen tuen, mitä hän saa osakseen.

Alex Burrowsin kommentti Lindenista kertoo muuten jotain siitä valovoimasta, millä tämä veteraani pelasi Flames-pelin;

“I thought Ovechkin was out there tonight for us. Trevor was just flying and playing well, playing with confidence… The fans really get a lot of energy out of it when he scores a goal it seems like. It was two great goals for us and that’s why we call him Mr. Clutch.”

Tämä peli antoi kokonaisuutena valtavasti lisää tilaa hengittää. Kun joukkueen veteraanijohtajat Linden ja Näslund (pelin tasoitusmaali) pystyvät kerran nostamaan tasoaan näin kauden lopulla tärkeiden maalien kautta ja kun joukkue kuitenkin pystyy pelaamaan näin hyvin omilla vahvuuksillaan, joukkueella on vielä toivoa paremmasta huomisesta. Ennen kaikkea tämä peli antoi kuitenkin hengitystilaa siksi, että Canucksilla on jälleen avaimet omissa käsissään: joukkueella on piste enemmän kuin yhdeksäntenä olevalla Nashvillella ja yhtä monta peliä pelattuna.

Tällä kaudella edessä on vielä kolme kotipeliä, eikä enää yhtään vieraspeliä. Ja kun Vancouverin kotiyleisö näyttäisi seisovan todella vahvasti joukkueen takana, joukkueella ei parempaa paikkaa voisi enää olla. Toivottavasti kauden lopun mahalasku sytytti porukan pelaamaan koko loppukauden parhaimmalla tasolla, toivottavasti joukkue saisi nyt kotiyleisönsä edessä voittoja ja toivottavasti nämä voitot ja Canucks-fanien antama tuki veisivät tämän ryhmän kohti playoffeja kovalla taistelijan asenteella. Meillä on siis vielä toivoa.

 

[thego]

Ennen kaikkea tämä peli antoi kuitenkin hengitystilaa siksi, että Canucksilla on jälleen avaimet omissa käsissään: joukkueella on piste enemmän kuin yhdeksäntenä olevalla Nashvillella ja yhtä monta peliä pelattuna.

Täytyy tulla sen verran vieraisiin pöytiin huutelemaan että Predsit on tällä hetkellä pirun kovassa iskussa. Ellisillä kaksi nollapeliä peräkkäin ja eilenkin Detroitia vastaan antautui ekan ja ainoan kerran vasta jatkoajan kolmannella minuutilla. "franchise-record 233 minute, 39 second shutout streak"

Nashvillen loppuohjelmassa on Blues kahdesti ja viimeisessä pelissä vielä Hawksit kotonaan. Tottahan se on että näistä on pakko ainakin neljä pistettä ottaa jos meinataan Canuksit ohittaa vielä.

Ei tässä sitten muuta kuin onnea viimeisiin kamppailuihin.

 

[Steven]

Tällä kaudella edessä on vielä kolme kotipeliä, eikä enää yhtään vieraspeliä. Ja kun Vancouverin kotiyleisö näyttäisi seisovan todella vahvasti joukkueen takana, joukkueella ei parempaa paikkaa voisi enää olla. Toivottavasti kauden lopun mahalasku sytytti porukan pelaamaan koko loppukauden parhaimmalla tasolla, toivottavasti joukkue saisi nyt kotiyleisönsä edessä voittoja ja toivottavasti nämä voitot ja Canucks-fanien antama tuki veisivät tämän ryhmän kohti playoffeja kovalla taistelijan asenteella. Meillä on siis vielä toivoa.

Nashvillen loppuohjelmassa on Blues kahdesti ja viimeisessä pelissä vielä Hawksit kotonaan. Tottahan se on että näistä on pakko ainakin neljä pistettä ottaa jos meinataan Canuksit ohittaa vielä.

Ei tässä sitten muuta kuin onnea viimeisiin kamppailuihin.

Minäkin nyt vähän huutelen vieraisiin pöytiin. Näyttää, että kolme porukkaa, Canucks, Predators ja Flames kamppailevat kahdesta viimeisestä playoff-paikasta. Omana murheenkryyninäni on Calgaryn viime aikaiset heikot otteet ja sitä myötä ajautuminen playoff-taisteluun.

Flames: Peli tällä hetkellä pahasti sekaisin, kakkossentteri loukkaantuneena, ja jäljellä pelkkiä vieraspelejä. Vieraissa ei tällä hetkellä kulje lainkaan. Etuna se, että pisteitä on 90.
Canucks: Erittäin hyvässä iskussa, itseluottamus nousussa tärkeiden voittojen ansiosta ja saa vielä pelata kaikki 3 jäljellä olevaa peliä kotona. Kohtaa myös kotona vielä Flamesin.
Predators: Jäljessä pinnan Canucksia ja kolme Flamesia, mutta on myös erinomaisessa iskussa, ja pelaa kolme jäljellä olevaa peliä ennakolta heikompia ja mahdollisuutensa menettäneitä porukoita vastaan. Mahdollisuudet vaikka täyteen pottiin noista matseista.

Näitä kun vähän aikaa ynnäilee, niin mielenkiintoiselta (meikäläisittäin pelottavalta) näyttää. Canucks oli kyllä viime yönä tosi vahva, ja Linden pelasi ja taisteli kuin joskus aikoinaan nuorilla päivillään. Hieno pelaaja, vaikka onkin teidän.

 

[nuck]

Täytyy tulla sen verran vieraisiin pöytiin huutelemaan että Predsit on tällä hetkellä pirun kovassa iskussa. Ellisillä kaksi nollapeliä peräkkäin ja eilenkin Detroitia vastaan antautui ekan ja ainoan kerran vasta jatkoajan kolmannella minuutilla. "franchise-record 233 minute, 39 second shutout streak"

Kyllä, ehdottomasti Predators on tällä hetkellä kovassa iskussa: neljästä viime pelistä kolme voittoa ja yksi jatkoaikatappio. Vaikka näistä neljästä voitosta kaksi onkin tullut Columbusta vastaan (kuuteen viime peliin yksi voitto), Nashvillea ei voi missään nimessä laskea pois kuvioista. Joukkue on selvästi kovassa iskussa tällä hetkellä, mistä kertoo viime yönkin peli Detroitia vastaan - meidän kannalta kävi onnea, että Ryan Suterin jatkoajan läpiajo ei mennyt sisään.

Nashvillea suosii kyllä myös tuo loppukauden otteluohjelma...

Nashvillen loppuohjelmassa on Blues kahdesti ja viimeisessä pelissä vielä Hawksit kotonaan. Tottahan se on että näistä on pakko ainakin neljä pistettä ottaa jos meinataan Canuksit ohittaa vielä.

Näin Canucks-fanina pitää toivoa, että Chicago pystyy hoitamaan kotonaan tuon runkosarjan viimeisen pelin. Tällä kaudella Blackhawksilla on Predatorsista neljä voittoa ja kolme tappiota, joten toistaiseksi Chicago on ollut vähän vahvempi näissä joukkueiden keskinäisissä peleissä. Nashville tosin kuittasi tuon joukkueiden viimeisimmän pelin reilu viikko sitten rankuilla, eikä näillä aikaisemmilla peleillä ole muutenkaan enää tässä vaiheessa juurikaan merkitystä.

St. Louis on ollut ikävä kyllä - meidän kannalta - kauden lopussa niin heikko (19 viime pelissä vain kolme voittoa), että nämä tuntuvat etukäteen lähinnä "pisteautomaattipeleiltä". Nashvillella on lisäksi kolme peräkkäistä voittoa Bluesista, joten tässä parissa joukkueiden välinen kauden historia pelottaa. Millähän ilveellä Blues saisi sen yhden voiton Nashvillesta? Ei varmaan enää millään.

Mutta tästä Nashvillen loppukauden ohjelmasta ja joukkueen hyvästä kurssista huolimatta, Vancouverilla on onneksi avaimet taas käsissään. Kaikki loppukauden pelit (Colorado, Edmonton ja Calgary) ovat varmasti tiukkoja ja kovia vääntöjä, mutta viime yön esitys toi jo kadonneen toivon takaisin. Viime yön otteilla Vancouverillakin on mahdollisuudet vaikka täyteen pottiin noista kauden viimeisistä peleistä.

Eihän siitä silti mihinkään pääse, että Nashvillella on Canucksista, Flamesista ja Predatorsista paras loppukauden otteluohjelma.

Ei tässä sitten muuta kuin onnea viimeisiin kamppailuihin.

Samaa toivotaan teillekin.

Näyttää, että kolme porukkaa, Canucks, Predators ja Flames kamppailevat kahdesta viimeisestä playoff-paikasta.

Yksi mahdollisuus voisi olla myös Colorado. Mikäli Avs häviää vieraissa Canalillakin televisioitavan Canucks-pelin keskiviikkoaamuna, Canucks nousee pisteen päähän Avalanchesta yhden pelin vähemmän pelanneena. Tämän jälkeen Coloradolla on jäljellä enää runkosarjan viimeinen peli Luoteisen divarin ykkösjoukkuetta Minnesotaa vastaan, eikä tästäkään helppoa tule.

Flames: Peli tällä hetkellä pahasti sekaisin, kakkossentteri loukkaantuneena, ja jäljellä pelkkiä vieraspelejä. Vieraissa ei tällä hetkellä kulje lainkaan. Etuna se, että pisteitä on 90.
Canucks: Erittäin hyvässä iskussa, itseluottamus nousussa tärkeiden voittojen ansiosta ja saa vielä pelata kaikki 3 jäljellä olevaa peliä kotona. Kohtaa myös kotona vielä Flamesin.
Predators: Jäljessä pinnan Canucksia ja kolme Flamesia, mutta on myös erinomaisessa iskussa, ja pelaa kolme jäljellä olevaa peliä ennakolta heikompia ja mahdollisuutensa menettäneitä porukoita vastaan. Mahdollisuudet vaikka täyteen pottiin noista matseista.

Tässähän se on hyvin summattuna. Todella mielenkiintoinen runkosarjan loppu on jälleen kerran edessä. Calgarylla on pahin otteluohjelma, mutta eniten pisteitä, Nashvillella puolestaan vähiten pisteitä, mutta paras otteluohjelma. Vancouver on tuossa välissä, mutta sikäli hyvissä asemissa, että joukkue ei joudu pelaamaan enää vieraissa. Joukkueen iskukyky on kuitenkin edelleen arvoitus, vaikka viime yö paljon toiveita taas herättikin: Canucks on pelannut tällä kaudella todella epätasaisesti. Pitää nyt vain toivoa, että tämä epätasaisuus olisi vaihtunut tämän surkean vieraspeliputken jälkeen kotona pelattavaksi tasaisuudeksi.

Sen verran noista loukkaantumisista, että myös Vancouverilta puuttuu kakkossentteri. Lisäksi sivussa on edelleen ykköspakki ja kaksi normaalisti pelaavaa syvyyspakkia (Krajicek ja Miller).

 

[Chip Whitley]

Joukkueen iskukyky on kuitenkin edelleen arvoitus, vaikka viime yö paljon toiveita taas herättikin: Canucks on pelannut tällä kaudella todella epätasaisesti. Pitää nyt vain toivoa, että tämä epätasaisuus olisi vaihtunut tämän surkean vieraspeliputken jälkeen kotona pelattavaksi tasaisuudeksi.

Nimenomaan, jos viime kaudella (kauden jälkimmäinen puolisko) pystyi aavistamaan suunnilleen mitä yön ottelussa käy, tällä kaudella tilanne on ollut täysin eri. Ei ole mitään käsitystä miten Canucks pelaa, toki juuri tuo paikallaan Vancouverissa pysyminen ja sitä kautta peräkkäiset kotiottelut luulisi auttavan tilannetta (kotisaldokin on ihan hyvä, tosin vastaavasti saldo Avsia vastaan on erittäin huono).

Calgaryahan vastaan kaikki mikä vain voi onnistua onnistui, ja tähän vielä yhdistettynä Flamesin kujajuoksu omalla alueella niin saatiin lukemiksi 6-2. En mitään paraatia pystyyn laittaisi yön esityksen jälkeen vaikka se viime viikon vieraspelit 6-0 peittosikin; uskoisin että se suurin vaikutus ja "hyöty" jota tuosta pisteiden lisäksi saatiin oli itseluottamuksen kohoaminen, usko omaan tekemiseen. Kuusi maalia tältä joukkueelta on kuitenkin erinomainen saavutus vaikka se kertoo paljon vastustajan illan kunnostakin, ja varmasti antaa lisää potkua viimeiseen kolmeen otteluun.

Yksilöistä Linden, Näslund ja Pyatt pelasivat luultavasti kauden parhaimmat pelinsä, yritystä ja tunnetta löytyi koko joukkueelta hieno määrä. Tällä tavoin kun pelataan jokainen ottelu (ja kun Luongo onnistuu viime kauden malliin) ollaan varmasti mukana viime minuuteille asti.

Nashvillen otteluohjelmasta sen verran, että vaikka tuo helpolta näyttääkin, kaksi ottelua samaa joukkuetta vastaan lyhyen ajan sisällä on erittäin vaikea pala purtavaksi, ja ihan sama vaikka tällaisessa tilanteessa olisi Detroit ja Los Angeles, voisi hyvin odottaa Losin ottavan toisen ottelun nimiinsä. En itse siis usko että Predators puhtaalla pelillä Bluesin selvittäisi, kolme pistettä voisi olla lähellä. Yleensä olen kuitenkin väärässä mitä veikkauksiin tulee.

 

[nuck]

Nashvillen otteluohjelmasta sen verran, että vaikka tuo helpolta näyttääkin, kaksi ottelua samaa joukkuetta vastaan lyhyen ajan sisällä on erittäin vaikea pala purtavaksi, ja ihan sama vaikka tällaisessa tilanteessa olisi Detroit ja Los Angeles, voisi hyvin odottaa Losin ottavan toisen ottelun nimiinsä. En itse siis usko että Predators puhtaalla pelillä Bluesin selvittäisi, kolme pistettä voisi olla lähellä. Yleensä olen kuitenkin väärässä mitä veikkauksiin tulee.

Toivotaan, että olet oikeassa. Sikäli kyllä olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lyhyen ajan sisään kaksi peräkkäistä peliä samaa vastustajaa vastaan on usein paha yhtälö, mikäli täysiä neljää pistettä haetaan. Tuo Bluesin nykykunto (kolme voittoa viimeisistä 19 pelistä ja näistäkin voitoista yksi jatkoilla ja yksi rankuilla) tosin pelottaa paljon tässä tilanteessa, jossa Nashville taistelee tosissaan paikasta playoffeissa.

Minä olen pitänyt itseäni surkeimpana veikkaajana, joka tänne kirjoittelee. Saa nyt sitten nähdä, kumpi vetää pohjat.

 

[nuck]

Ensi yönä pelataan Vancouverissa tämän kauden tärkein Canucks-peli, kun vastaan luistelee Colorado. Mikäli Canucks häviää illan pelin, joukkue on mitä luultavimmin playoff-viivan alla ja todella tuskaisessa asemassa. Mikäli pelin puolestaan voittaa "hyvät", Canucks on enää pisteen päässä denverilaisista ja yhden pelin vähemmän pelanneena. Todellinen neljän pisteen peli siis edessä ja mikä parasta, ottelu televisioidaan Canalplussalla suorana.

Vancouver lähtee peliin siinä mielessä hyvistä asemista, että joukkueen viimeisin ottelu Calgarya vastaan meni kirkkaasti tämän kauden viiden parhaan esityksen joukkoon. Toisaalta Colorado on ollut Vancouverille tällä kaudella erittäin vaikea vastustaja: Vancouverilla on takana peräti viisi peräkkäistä tappiota Avalanchelle. Viime viikolla Canucks kävi nolaamassa itsensä Denverissa, kun Avs iski laajalla rintamalla kuusi maalia. Ja edellisen kerran kun joukkueet pelasivat Vancouverissa, Canucks päästi Coloradon tasoihin 15 sekuntia ennen päätösvihellystä ja hävisi sitten koko roskan rankuilla.

Nyt olisi siis kuitin paikka ja mikä olisi parempi ajankohta tähän kuin tämä neljän pisteen peli.

Vancouveria suosii viime ottelun lisäksi se, että Canucks on ollut tällä kaudella kotona eri luokan joukkue verrattuna vieraspeleihin. Viidestä edellisestä kotipelistä on kasassa neljä voittoa ja viimeisistä 12 kotipelistä Canucks on saanut vähintään pisteen peräti 11 pelissä (näissä peleissä joukkue on tehnyt keskimäärin 3.45 maalia per peli ja päästänyt 2.09 maalia). Coloradon tilanne on periaatteessa ihan samanlainen: kotona on kulkenut, mutta vieraissa joukkue on hävinnyt viidestä viimeisestä pelistään neljä.

Vancouverin kotisaldoa on parantanut hyvin joukkueen saama vaihtoetu. Valmennusjohto on pystynyt heittämään suoraan aloituksesta Keslerin ja Mitchellin paimentamaan vastustajan tähtiä - viimeisin esimerkki tästä oli edellinen Calgary-peli, jossa Kesler pimensi Iginlan ja sai Flames-koutsi Keenaninkin pelin jälkeen vihaiseksi. Avalanchella on meidän harmiksi vain todella laaja hyökkäysrintama, joten tuo yhden suuren tähden saaminen kuriin ei tämän illan vastustajan vahvuuksia vielä kovinkaan paljon heikennä. Mielenkiintoista seurata esimerkiksi Keslerin tehtävää nyt Avalanchea vastaan. Kenet otetaan varjostukseen tällä kerralla?

Vancouverin hyökkäyksessä Sedineiden pitäisi viimein ottaa todellista roolia kauden tärkeillä hetkillä. Kakkosketjussa viime pelissä todella edukseen esiintyneiden Pyattin ja Pettingerin otteita on myös mielenkiintoista seurata - löytääkö kaksikko jälleen yhtä hyvän pelivireen, mitä nähtiin edellisessä pelissä. Entä mitä tekevät kokeneet johtajat Linden ja Näslund - jatkavatko siitä, mihin viime pelissä jäivät? Puolustuksessa suurimmat mielenkiinnot kohdistuvat minulla Bieksan peliin: Flamesia vastaan hän pelasi kaksi viimeistä erää selvästi tämän kauden parasta peliä ja toivottavasti hän jatkaisi nyt tästä.

Tämän kauden tehokkaimmat Canucks-pelaajat ovat olleet näissä Avs-peleissä kaksoset. Henrikilla on kasassa seitsemässä pelissä 3+6=9 pistettä ja Danielilla 3+5=8 pistettä. Taylor Pyatt on puolestaan ainoa Canucks-pelaaja, joka on joukkueiden välisissä peleissä Vancouverilta plussalla tehotilastossa (+3). Pyatt on tehnyt näissä peleissä myös 2+3=5 pistettä, joten selvästikin iso mies syttyy näissä sisäisissä peleissä. Viime pelin sankareilla Näslundilla ja Lindenilla ei ole sen sijaan kulkenut Coloradoa vastaan ollenkaan: Näslundilla on seitsemässä pelissä 0+3=3 pistettä ja -4 tehosaldo, Lindenin tilastot ovat 0+0=0 ja -6 tämän kauden osalta.

Coloradolta todellinen tehopakkaus Vancouveria vastaan on ollut Marek Svatos. Vaikka mies ei ole saanut pelata kuin keskimäärin noin 12 minuuttia pelissä, kasassa on kauden viiden pelin jälkeen jo 5+3=8 pistettä ja +5 tehosaldo. Toinen Canucks-tappaja on ollut Milan Hejduk, jolla on kerättynä neljä maalia ja kuusi pistettä kauden seitsemässä pelissä. Tässä olisi siis kaksi miestä, jotka pitäisi saada illan pelissä melkein ensimmäiseksi kuriin.

Mielenkiinto kohdistuu pelissä myös Vancouverin maalille, jossa Curtis Sanfordille koittaa nyt todellinen haaste näin kauden lopussa. Canucksin harmiksi Roberto Luongo joutuu nimittäin jättämään loppukauden pelit väliin. Syynä on se, että Luongo haluaa viettää nyt aikaa vaimonsa ja sitten perheensä kanssa. Onneksi Sanfordilla on kokemusta ykkösvahtina olemisesta St. Louisista.

 

[Afinogenov]

Mielenkiinto kohdistuu pelissä myös Vancouverin maalille, jossa Curtis Sanfordille koittaa nyt todellinen haaste näin kauden lopussa. Canucksin harmiksi Roberto Luongo joutuu nimittäin jättämään loppukauden pelit väliin. Syynä on se, että Luongo haluaa viettää nyt aikaa vaimonsa ja sitten perheensä kanssa. Onneksi Sanfordilla on kokemusta ykkösvahtina olemisesta St. Louisista.

Tämän lisäksi Vancouver ei saanut farmista nostettua kakkosmaalivahtia, koska muut joukkueet olisivat voineet napata kassarin waivereista. -Emme voineet ottaa sitä riskiä että hänet olisi napattu, totesi Canuksin pelaaja Jyrki Lumme. Maalille on hälytetty KooVeen Harri Kohvakka, joka oli Vancouverissa harhoittelemassa/valmistautumassa tulevaan kauteen.

edit: Tuoreimman tiedon mukaan Sanford on myös loukkaantunut ja Kohvakka aloittaa maalissa.

 

[Chip Whitley]

Coloradolta todellinen tehopakkaus Vancouveria vastaan on ollut Marek Svatos. Vaikka mies ei ole saanut pelata kuin keskimäärin noin 12 minuuttia pelissä, kasassa on kauden viiden pelin jälkeen jo 5+3=8 pistettä ja +5 tehosaldo. Toinen Canucks-tappaja on ollut Milan Hejduk, jolla on kerättynä neljä maalia ja kuusi pistettä kauden seitsemässä pelissä. Tässä olisi siis kaksi miestä, jotka pitäisi saada illan pelissä melkein ensimmäiseksi kuriin.

Hejduk luultavasti tehoilee tuttuun tapaansa - hänellä on urallaan 32 maalia 54 ottelussa Canucksia vastaan. Svatosista onneksi ei tarvitse välittää, hänen kausihan loppui jo jokin aika sitten polvivammaan.

Edessä on kuitenkin todellinen tason mittaus, ja saa nähdä miten Canucks reagoi. Fyysiseen Flamesiin reaktio oli hyvä, mutta mitä käy taitavan Coloradon kanssa? Tällä kaudella omalla puolustusalueella on ollut suuria ongelmia Avsin syvällä tapahtuvan pelinrakentelun kanssa, eikä tässä voi oikeastaan muuta kuin toivoa että oikeanlaiset viilaukset on tehty ja Canucks tulee otteluun terävästi niin omassa päässä kuin Theodoren edessäkin.

Mielenkiinto kohdistuu pelissä myös Vancouverin maalille, jossa Curtis Sanfordille koittaa nyt todellinen haaste näin kauden lopussa. Canucksin harmiksi Roberto Luongo joutuu nimittäin jättämään loppukauden pelit väliin. Syynä on se, että Luongo haluaa viettää nyt aikaa vaimonsa ja sitten perheensä kanssa. Onneksi Sanfordilla on kokemusta ykkösvahtina olemisesta St. Louisista.

Itse olin siinä käsityksessä, että oli V'n idea peluuttaa Sanfordia Luongon sijasta sillä hän epäili Luongon olevan uskoton - mitä huonommin Louie pelaa, sitä nopeammin hän pääsee perheensä luo kesää viettämään. Sanfordilla ei moista ongelmaa ole.

 

[Moustache Dave #44]

Edessä on kuitenkin todellinen tason mittaus, ja saa nähdä miten Canucks reagoi. Fyysiseen Flamesiin reaktio oli hyvä, mutta mitä käy taitavan Coloradon kanssa?

No eipä yksinkertaisesti taidot riittäneet. Canucks toteutti kyllä aluksi hyvin pelisuunnitelmaansa ja minimoi Coloradon vastahyökkäykset. Hyökkääjien tuki puolustukseen oli erinomaista. Toisen erän puolivälin jälkeen tuli sitten musta minuutti, Colorado teki vastahyökkäyksistä kaksi maalia perättäisissä vaihdoissa ja 2-0 johto oli kääntynyt 2-3 takaa-ajoasemaksi, Coloradon kavennettua erässä jo aiemmin.

Kolmannessa erässä vielä virhe hyökkäyssinisellä johti Foppan läpiajoon, josta syntyivät 2-4 loppulukemat. Canucksin kiri vaihe oli jokseenkin mielikuvituksetonta puskemista. Kun neljä minuuttia oli jäljellä, saatiin ylivoimalla pari paikkaa mutta ei juuri muuten. Luongo otettiin pois YV:n lopulla (ehkä vähän aiemminkin olisi voitu ottaa, no samapa tuo), mutta tilanteen jatkuessa 6:lla 5:ttä vastaan ei taidettua saada vetoakaan aikaan.

Pyatt loukkaantui Fingerin taklauksesta ensimmäisen erän lopulla, eikä pelannut enää sen jälkeen. Canucksin maalit oli lähinnä tahto maaleja. Ensimmäisessä Linden ja Ritchie karvaavat vielä pitkän vaihdon jälkeen kiekon viivaan, josta Mitchell vetää Canucksin 1-0 johtoon. Toinen maali syntyi ylivoimalla Keslerin survottua oman reboundinsa sisään.

Pyattin loukkaantumisen jälkeen ketjut olivat sekaisin, eikä viisikkopuolustus enää toiminut samalla tavalla (toki takaa-ajo asemassa ei voitu myöskään enää keskittyä vain puolustamaan). Loukkaantumisen jälkeen tuntui myös, että Näslund ja Isbister joutuivat pelaamaan liikaa ja heidän terävyytensä hiipui ottelun loppua kohden. Salo ei myöskään ollut tänään ihan parhaimmillaan.

Coloradon maaleista ensimmäinen tuli YV:llä, Luongo oli jo tilanteesta ulkona ja Liles sai sijoitella lähes tyhjiin, kun Pettinger ja Ritchie olivat molemmat valuneet aivan alas eikä painetta viivalla ollut. Toiseen maalin johtanut vastahyökkäys lähti harmillisesti liikkeelle, kun Mitchellin maila katkesi hyökkäyssinisellä. Kolmannessa eivät Isbister ja Luongo olleet ihan hereillä, kun päädystä pompannut kiekko kimposi Wolskin lapaan. Neljännessä Salo pomputteli viivalla niin, että Foppa pääsi lopulta läpi.

Nashville nousi 0-3 tilanteesta jatkoaikavoittoon, joten tämä kausi saattoi hyvinkin olla tässä. Omissa käsissä homma ei enää ole, eikä oikein näytä olevan niitä omia käsiäkään, jos Pyatt on vielä loppu pelit sivussa, niin ollaan kyllä melkoisen laaduttomalla hyökkäyksellä liikkeellä.

 

[thego]

Nashville nousi 0-3 tilanteesta jatkoaikavoittoon, joten tämä kausi saattoi hyvinkin olla tässä. Omissa käsissä homma ei enää ole, eikä oikein näytä olevan niitä omia käsiäkään, jos Pyatt on vielä loppu pelit sivussa, niin ollaan kyllä melkoisen laaduttomalla hyökkäyksellä liikkeellä.

Mikäli maalivahtipeli toimii kahdessa viimeisessä pelissä niin kyllä Predators jälleen kerran pudotuspeleissä nähdään. Ellis veti neljä peliä 0.33GAA ja sitten Bluesia vastaan oli ajassa 6:46 päästänyt 3/7. Masonille siitä helppo kymmenen torjunnan nollapeli ja varmaan pelaa myös torstaina Bluesia vastaan.

Tarkoituksena ei siis ole missään nimessä vittuilla vaan heittää jotain viiltävää analyysiä Nashvillen tilanteesta.

 

[Chip Whitley]

Dave tuossa kiteyttikin jo tärkeimmät pointit. En oikein tiedä mitä ottelusta pitäisi sanoa. Ei jääty niin bussin alle kuten viime viikolla Denverissa, mutta samantyylisiä virheitä jotka luonnollisesti kostautuivat tuollaista joukkuetta vastaan ja siinä sitä taas sitten mentiin. Oilers pitäisi voittaa torstaina, joukkue tippui jo playoff-kuviosta joten luulisi että motivaatio ja yritys ei mitään huippuluokkaa ole. Jos tuo hävitään, niin voi heittää hyvästit pudotuspeleille. Ainakaan Canucks ei paikkaa ansaitsisi.

Edelleen joukkueelta puuttuu se tietty terävyys ja skarppius jota viime kauden joukkueella oli. Sama puuttuu myös Luongolta. Viime kaudellakin oli loukkaantumisia, tällä kaudella tosin enemmän, mutta en silti käyttäisi tuota korttia liikaa syiden etsinnässä. Ehkä Vigneault on vain yhden kauden koutsi, joka ei saa pelaajistaan parasta irti tuon jälkeen? Vai onko syynä pelaajamateriaalin heikkous, kun kesällä ei tehty mitään ja lähes kaikki muut joukkueet rostereitaan paransivat? Pelkkien loukkaantumisten ja onnen piikkiin kautta ei voi laittaa.

Tällä kaudella on voitettu 39 peliä ja hävitty 41, viime kaudella voitettiin 49 ja hävittiin 33. Kaksi ottelua jäljellä, ja mikäli playoffeihin halutaan, on päästävä .500 -tilastoon. Sekään ei välttämättä riitä. Ja jos riittää, vastaan tulee lähes varmasti Detroit. Sharks silloin jos Flames häviää kauden loput ottelut ja Canucks voittaa, mutta sama se, kuokkaan tulee neljässä kuitenkin.

---

Moosen ykkössentteri Brad Moran valittiin AHL'n kuukauden pelaajaksi. 13 ottelussa syntyi tehot 5+16, ja hän olisi mielestäni hyvä "kokeilu" tämän hetken Canucksiin mikäli nostoja olisi vielä jäljellä. Maalivahti Schneider puolestaan valittiin maaliskuun tulokkaaksi. Moosen pelaajista ainoastaan Bieksa on tämän kunnianosoituksen saanut, tasan kolme vuotta sitten.

Moose hävisi yöllä Chicagolle 5-4 mutta Grabner sekä Hansen keräsivät tehot 1+2. MacIntyre pelasi heikomman pelin, joten Schneider tuurasi ja aloittanee ensi yönä pelattavan rematchin. Grabner on syttynyt taas mukavasti viime aikoina kuivan kauden jälkeen, ja Hansenkin on vedellyt yli PPG viimeiset 30 ottelua. Tulevaisuus siis näyttää hyvältä, paremmalta kuin pitkään pitkään aikaan.

Edit: Sunin Iain MacIntyren hyvä juttu tämän hetken ja kauden Canucksista.

 

[TAM]

Oilers pitäisi voittaa torstaina, joukkue tippui jo playoff-kuviosta joten luulisi että motivaatio ja yritys ei mitään huippuluokkaa ole. Jos tuo hävitään, niin voi heittää hyvästit pudotuspeleille. Ainakaan Canucks ei paikkaa ansaitsisi.

Ihmettelisin jos Oilers ei peluuttaisi maalissa Jeff Deslauriersia (entinen Drouin-Deslauriers), joka näin saisi tehtyä debyyttinsä merkityksettömässä ottelussa. Hemsky loukkasi polvensa ja Brodziak sormensa Flames-pelissä ja molemmat ovat sivussa viimeisestä ottelusta. AHL:ssä Falcons taistelee vielä pudotuspelipaikastaan, joten luulen, ettei sieltä oteta enää ketään ylös ja vaikka otettaisiinkin, niin ei sieltä tietenkään Hemskylle löydy korvaajaa.

Näinollen Nuckseilla on melkoinen etulyöntiasema illan otteluun. Tietysti Oilers voi pelata paineetta ja mahdollisesti vastuuta esim. ylivoimassa annetaan uusille kavereille, jotka haluavat varmasti näyttää ansaitsevansa paikan ensi kaudenkin joukkueessa. Ja voihan Oilers pitää vielä sitä porkkanana, että jos Nucks häviäisi molemmat pelinsä ei Oilers olisikaan NW-divisioonan viimeinen.

 

[Mr. Smith]

Ja jos riittää, vastaan tulee lähes varmasti Detroit. Sharks silloin jos Flames häviää kauden loput ottelut ja Canucks voittaa, mutta sama se, kuokkaan tulee neljässä kuitenkin.

Pakko myöntää, että itse haluisin nähdä tuon Canucks nipun playoffeissa. Runkosarja on mennyt miten on mennyt, mutta playoffeissa kaikki on mahdollista, vaikkakin harvoin sitä kovasti joukkue parantaa peliään playoffeihin mentäessä.

Ei tuo Detroit voittamattomalta ole näyttänyt nyt runkosarjan loppuvaiheessa, joten varmasti Vancouverilla saumat olisi noissa otteluissa. Itse lasken Vancouverin maalivahdin huomattavasti paremmaksi kuin Hasek / Osgood parivaljakon ja maalivahdilla ratkaistaan paljon noissa peleissä. Tosin Luongon pitäisi päästä edellisvuoden vireeseen ja pian.

Chicago saattaa muuten olla Nashvillelle kohtuu kova pala. Tällä hetkellä Chicagon peli kulkee mallikkaasti ja sen sai Detroit kokea viime yönä. Toivotaan Chicagon jaksavan taistella runkosarjan viimeisetkin ottelut.

 

[nuck]

Edelleen joukkueelta puuttuu se tietty terävyys ja skarppius jota viime kauden joukkueella oli. Sama puuttuu myös Luongolta. Viime kaudellakin oli loukkaantumisia, tällä kaudella tosin enemmän, mutta en silti käyttäisi tuota korttia liikaa syiden etsinnässä. Ehkä Vigneault on vain yhden kauden koutsi, joka ei saa pelaajistaan parasta irti tuon jälkeen? Vai onko syynä pelaajamateriaalin heikkous, kun kesällä ei tehty mitään ja lähes kaikki muut joukkueet rostereitaan paransivat? Pelkkien loukkaantumisten ja onnen piikkiin kautta ei voi laittaa.

Ei tietenkään voikaan, kyllähän syitä on useampia, mutta:

- Aivan varmasti Canucks olisi ollut parempi joukkue, mikäli puolustus olisi saanut jossain välissä pelata edes kymmenen peliä yhdessä, mutta näillä on nyt menty.

- Aivan varmasti Canucks olisi ollut parempi joukkue, mikäli joukkueen paras pelaaja Luongo olisi pelannut koko kauden viime kauden tasolla (tänä vuonna etenkin kevätkausi on mennyt aika paljonkin heikommin kuin meni viime kaudella - syitä tähän voi kukin miettiä), mutta tällä on nyt mentävä.

- Ja luultavasti Canucks olisi ollut parempi joukkue, mikäli joukkue olisi onnistunut hankkimaan kesällä sen yhden kärkihyökkääjän (top6) lisää, tai jos joukkue olisi menettänyt siirtotakarajalla tulevaisuuttaan tälle kaudelle panostaessaan (esimerkiksi Coloradon tavoin), tai jos joukkueen kakkosketjusta ei olisi puuttunut tärkein hyökkääjä yli puolta kautta. Mutta näilläkin on nyt mentävä.

Vigneaultin ja muun valmennusjohdon piikkiin en tämän joukkueen mahdollista jäämistä playoffien ulkopuolelle kuitenkaan tällä hetkellä laita. Mielestäni tällä joukkueella ei vain ole ollut tällä kaudella parhaita korttejaan käytössä samalla tavalla kuin oli viime kaudella (puolustus ja maalivahtipeli tästä parhaina esimerkkeinä). Toki valmennuskaan ei ole varmasti tehnyt kaikkia asioita kaikkein parhaimmalla tavalla, mutta päällimmäiset syyt menestykseen / menestymättömyyteen löytyvät kuitenkin muualta.

***

Tuosta edellisestä Colorado-pelistä ei ole toivuttu vieläkään kunnolla, mutta rauhoituttu kuitenkin vähän. Yö oli siinä mielessä erikoinen, että tunnelmat sambakarnevaalien järjestämisen ja rauhoittavien syömisen välillä vaihtelivat läpi yön riemusta masennukseen. Ensin Blues johti kotipeliään Nashvillea kolmella maalilla, mutta Predators nappasi kuitenkin harvoin nähdyllä nousulla (kolmen maalin takaa ohi) ne tarvittavat pisteet. Sitten Canucks johti kauden tärkeintä kotipeliään kahdella maalilla ja pelasi hyvin, mutta tästä huolimatta peli kääntyi Coloradolle.

Tämän kauden Canucks se jaksaa aina sitten yllättää uudelleen ja uudelleen. Esimerkkinä tästä nämä viime aikojen pelit: ensin masentava vieraspeliputki oman divarin joukkueita vastaan, sitten hieno peli kotona Calgarya vastaan ja uusien toiveiden herääminen henkiin, tämän jälkeen hyvän pelin jatkuminen Coloradoa vastaan, ja tätä seuraa samassa pelissä kahden viimeisen erän mahalasku kotijäällä, kun kaveri tekee neljä peräkkäistä maalia Luongon selän taakse.

Tällä hetkellä joukkue on siis kaikkea muuta kuin tasaisesti pelaava ryhmä ja tällä menolla Canucks jää playoffien ulkopuolelle - avaimet eivät ole edes enää omissa käsissä. Voisin sanoa, että kaiken tämän kärsimysnäytelmän (mikään ei ole mielestäni pahempaa kuin toiveiden hautautuminen yhä uudelleen ja uudelleen epätasaisten esitysten jälkeen) jälkeen lopulta ihan ansaitusti.

Pakko myöntää, että itse haluisin nähdä tuon Canucks nipun playoffeissa. Runkosarja on mennyt miten on mennyt, mutta playoffeissa kaikki on mahdollista, vaikkakin harvoin sitä kovasti joukkue parantaa peliään playoffeihin mentäessä.

Niin toki minäkin haluaisin. Mutta en halua nähdä tätä viime aikojen joukkuetta siellä, enkä usko, että meno tästä kovasti parantuu. Edellinen Avs-peli oli eräänlainen mittari sen suhteen, onko tämä joukkue saanut sittenkin pelinsä rullaamaan tuon masentavan vieraspelijakson jälkeen. Ja tuloksenhan me jo tiedämme.

 

[Chip Whitley]

Vigneaultin ja muun valmennusjohdon piikkiin en tämän joukkueen mahdollista jäämistä playoffien ulkopuolelle kuitenkaan tällä hetkellä laita. Mielestäni tällä joukkueella ei vain ole ollut tällä kaudella parhaita korttejaan käytössä samalla tavalla kuin oli viime kaudella (puolustus ja maalivahtipeli tästä parhaina esimerkkeinä). Toki valmennuskaan ei ole varmasti tehnyt kaikkia asioita kaikkein parhaimmalla tavalla, mutta päällimmäiset syyt menestykseen / menestymättömyyteen löytyvät kuitenkin muualta.

Eli syyttäisit loukkaantumisia, Luongoa ja hyökkäyksen kyvyttömyyttä? Luongon ongelmia lukuun ottamatta samoja asioita joita viime vuoden joukkue ylitti matkalla divisioonan voittoon?

Itse vain vertaan tätä joukkuetta viime kauden joukkueeseen, kun kerran lähes samalla kokoonpanollakin mennään. Ja viime kaudella Vigneault kumppaneineen sai tästä lähes samasta kokoonpanosta paljon enemmän irti mitä tänä vuonna. Vai voiko tuosta sitten päätellä, että kun Luongo ei pelaakaan Vezina-kautta, ei joukkue eikä valmentaja ole playoff-materiaalia?

Ja edelleen kyllä, tänä vuonna on sattunut ikävän paljon loukkaantumisia, mutta niitä sattuu jokaiselle joukkueelle ja niitä sattui Canucksille viime vuonnakin ihan tarpeeksi; hyvin valmennetut joukkueet taistelevat tuollaisten esteiden ohi. Vaikka loukkaantumisten sattuessa joukkueen taitotaso lähes aina laskeekin, on se lähinnä mentaalinen juttu joka voidaan oikeilla muutoksilla kääntää hyväksi. Ja kuten edellisellä sivulla mainitsin, Bieksan ikävä pohjevamma teki sen suuren eron viime verrattuna kauden puolustajien menettämien pelien määrään. Tällä kaudella meillä oli heittää Edler pelaamaan 20 minuuttia hyvällä tasolla, viime kaudella ei tällaista tuuraajaa edes ollut (kun Bieksan laski top4-puolustajaksi).

En pidä HF'llä usein esiintyvää syytä niin merkittävänä Vigneaultin virheenä tällä kaudella. Byron Ritchielle annettu vastuu ei joukkuetta playoffeihin vie, tai sieltä pois ota. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kun Luongo pelaa vain normaalilla tasolla, ei Vigneaultin konstit riitä playoff-kiekkoon. Kokonaiskuvassa voisi todeta, että hän kyllä saa joukkueen taistelemaan, mutta ei mitenkään järkevästi, ja kun maalivahti ei jokaista tästä seurannutta virhettä korjaa, tulos on nähtävissä.

Oilersia vastaan on muuten joka kerta saatu vähintään yksi piste tällä kaudella, ja olisi aika säälittävää jos tämä putki menisi poikki kauden tärkeimmässä pelissä. Predatorsilla siis kaksi ennakolta suhteellisen helppoa vastusta edessä, mutta Flamesin tilanne on mielenkiintoinen. Tänä yönä tiukka ottelu divisioonakärki Wildia vastaan, ja kausi päättyy otteluun Canucksia vastaan lauantaina. Mikäli Canucks odotetusti Oilersin hoitaisi, ja Wild odotetusti Flamesin, olisi lauantain ottelulla järkyttävän kovat panokset. Varsinaisella peliajalla tapahtuneella voitolla Canucks menisi playoffeihin, muuten Flames.

Loukkaantumisista ei mitään muuta uutta raportoitavaa kuin että Pyatt ei ensi yönä pelaa. Lievä aivotärähdys, ja day-to-day. Saa nähdä, Canucksin hyökkäys on enemmän kuin yksipuolinen kun Pyatt on ulkona kokoonpanosta. Jos vastassa ei olisi Oilers, nollille jääminen ei olisi kovin kaukana.

Edit: laitetaan vielä lainauksia päivän lehdistä:

"For whatever reason lately, we haven't done it," said Vigneault. "But this is no time to analyze that. We have to find a way to win with this group if our season is to continue." - Vigneault viime aikoina tapahtuneesta trendistä jossa menetetään johdot. Kerrassaan Vuoden valmentaja -tyylinen kommentti.

"...the Vancouver Canucks, who, against the prevailing forces, have kept the core of their team together for most of this decade. In that time, this team has also won exactly two playoff series and now is in danger of missing the postseason for the second time in three years. And that raises the reasonable question, is it time for a change?"

"...you're hard-pressed to find another NHL team -- Dallas is the closest -- that has kept its core intact for a comparable period. Yet, for all their time together, the only thing the Canucks group has demonstrated with any certainty is they're incapable of delivering when the stakes are highest. They've also reinforced that point this season and it's become abundantly clear change is needed."

05-06 07-08
Game 75 2-1 L (SO) 2-1 L
Game 76 6-2 L 3-2 L
Game 77 1-0 L 6-3 L
Game 78 3-2 W 4-0 L
Game 79 4-2 L 6-2 W
Game 80 5-4 L (OT) 4-2 L
Game 81 5-3 L ?
Game 82 4-3 W (OT) ?

05-06 hävittiin jumbo-Bluesille kaikki, tällä kaudella jumbo-Losille kolme neljästä, ainoa voitto jatkoajalla.

 

[nuck]

Eli syyttäisit loukkaantumisia, Luongoa ja hyökkäyksen kyvyttömyyttä? Luongon ongelmia lukuun ottamatta samoja asioita joita viime vuoden joukkue ylitti matkalla divisioonan voittoon?

Niin, syytän itse asiassa maalivahtipeliä, puolustusta (jonka heikkous on toki johtunut suureksi osaksi erittäin suurista, loukkaantumisista johtuneista muutoksista - en muista, että seuralla olisi ollut koskaan näin suurta loukkaantumissumaa yhdelle alueelle) ja kapeaa hyökkäystä. Jokaisella osa-alueella on siis ollut parannettavaa.

Itse vain vertaan tätä joukkuetta viime kauden joukkueeseen, kun kerran lähes samalla kokoonpanollakin mennään. Ja viime kaudella Vigneault kumppaneineen sai tästä lähes samasta kokoonpanosta paljon enemmän irti mitä tänä vuonna. Vai voiko tuosta sitten päätellä, että kun Luongo ei pelaakaan Vezina-kautta, ei joukkue eikä valmentaja ole playoff-materiaalia?

Viime kaudella kokoonpano oli periaatteessa sama, mutta viime kaudella monet pienet palaset vain loksahtivat joulun jälkeen paremmin paikalleen ja kokonaiskuvassa näistä tuli iso palanen.

Ensinnäkin viime kaudella Bieksa oli ykköspakki ja tällä kaudella hän ei ole ollut pelillisesti edes vitospakki niissä peleissä, mitä on ylipäänsä pelannut. Muutenkin koko puolustus löysi joistakin loukkaantumisista huolimatta paremman yhteistyön saatuaan pelata tätä kautta ehjempänä kokonaisuutena. Viime kaudella myös joukkueen hyökkäys pysyi Kesleria lukuun ottamatta kasassa (hänenkin tilalle hankittiin kokemusta tuomaan ylimääräisenä pelaajana Smolinski), tällä kaudella riveistä on puuttunut muutenkin kapeasta hyökkäysrintamasta mm. kakkossentteri yli puolet kaudesta.

Viime kaudella Luongo pelasi lähes kaikki pelinsä paremmin kuin vastustajan maalivahti, tällä kaudella (etenkin nyt keväällä) asetelma on ollut viime kauteen nähden paljon tasaisempi (esimerkiksi Jose "sopimuskausi" Theodore pesi Roberto "alkava sinappisirkus" Luongon viime pelissä). Vancouverille lähes seitsemän miljoonaa kaudessa saava Luongo on kyllä niin arvokas yksittäinen pelaaja, että tuohon sinun viimeiseen kysymykseesi tekisi mieli sanoa kyllä.

Ilman Luongon "lähes-Vezinamaista" onnistumista tämä joukkue ei mene playoffeihin - tai ainakin tämä tekee huipputasaisessa sarjassa tiukkaa (kuten nähdään). Mikäli Luongo puolestaan pelaa kuin viime kaudella pelasi, tällä joukkueella on mahdollisuus mennä vaikka kuinka pitkälle. Yhden miehen harteille on laitettu valtavasti painolastia, mutta kauden alla juuri Luongo oli todella harvoista yksittäisistä NHL-pelaajista se, joka ne olisi voinut kantaakin.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kun Luongo pelaa vain normaalilla tasolla, ei Vigneaultin konstit riitä playoff-kiekkoon. Kokonaiskuvassa voisi todeta, että hän kyllä saa joukkueen taistelemaan, mutta ei mitenkään järkevästi, ja kun maalivahti ei jokaista tästä seurannutta virhettä korjaa, tulos on nähtävissä.

Niin, olisi mielenkiintoista tietää se valmentaja, joka olisi saanut tämän kauden joukkueen kaikkien ongelmien jälkeen varmuudella playoffeihin tässä nykyisessä huipputasaisessa sarjassa, kun joukkueen paras ja selvästi arvokkain pelaaja (eli tässä tapauksessa Luongo) ei pelaa normaalilla tasollaan (normaalitaso ei ole siis se, millä hän aloitti NHL:ssä, vaan se, millä hän pelasi suurimman osan parin viimeisen kauden aikana Floridassa ja meillä viime kaudella).

 

[Hiisi_van_Holten]

Jaahas menikin sitten kerta laakista jännitys koko loppukaudesta kun tumpuloitiin sitten itse jatkopaikka Edmontonia vastaan. Ainut hyvä puoli tässä on se, että nyt on se, että Nonis saa tästä ainakin vakavanlaatuisen vihjeen, että joukkuetta on vahvistettava toden teolla. Näslundin ja Morrisonin jatkosopimukset ja loppujen paikkojen täyttäminen tusina miehillä ei todellakaan riitä.

Parhaimmassa tapauksessahan tämä herättäisi joukkueen johtoa kunnolla ja joukkueeseen tehtäisiin merkittäviä hankintoja. Viimeksi kun jäätiin pudotuspelien ulkopuolelle joukkueeseen tehtiin todella merkittäviä muutoksia (Luongo ja Vigneault mm.). Nyt en kaipaisi valmentajan vaihdosta enkä muutenkaan suurempia vaihdoksia kuin todella kovia vahvistuksia hyökkäykseen...

 

[peruspata]

Vähän nauratti Henrik Sedinin toiminta. Peliä jäljellä 1.18, joukkue maalin tappiolla tilanteessa, jossa vain voitto vie edes mahdollisesti pudotuspeleihin. Mitä tekee Henrik, koukkaa jäähyn. En jaksanut viritellä streamiä, kuuntelin vain loppuhetkiä NHL Radiosta, joten voin nyt olla väärässäkin. Väitän, että tuo jäähy ei ollut ns. maalia estävä, mutta kuten sanoin, ei ollut kuvamateriaalia....

Mielestäni huono hetki tehdä "markkutähtiset", eli ottaa turha jäähy.

 

[Timbit]

Vähän nauratti Henrik Sedinin toiminta. Peliä jäljellä 1.18, joukkue maalin tappiolla tilanteessa, jossa vain voitto vie edes mahdollisesti pudotuspeleihin. Mitä tekee Henrik, koukkaa jäähyn. En jaksanut viritellä streamiä, kuuntelin vain loppuhetkiä NHL Radiosta, joten voin nyt olla väärässäkin. Väitän, että tuo jäähy ei ollut ns. maalia estävä, mutta kuten sanoin, ei ollut kuvamateriaalia....

Mielestäni huono hetki tehdä "markkutähtiset", eli ottaa turha jäähy.

Henrikillä oli kierrokset ehkä vähän turhan kovalla, mutta silti uskallan sanoa tuon jäähyn olleen tuomarilta hätäratkaisu. Hetkeä aiemmin kaukalon toisessa päässä oli peräkkäin kaksi vastaavaa tapausta Oilersin pelaajien toimesta, vailla seurauksia. Sitä en kiellä etteikö Henrikin jäähy olisi sääntöjen mukaan annettu, mutta ihan tasan nuo ratkaisut eivät menneet. Henrikin tapauksen näin noin 20 metrin päästä.

Yrityksen puutteeseen Canucks ei todellakaan kaatunut. Esityksestä tuli vaan Suomen maajoukkue mieleen, eli pelätään tappiota niin paljon ettei pystytä voittamaan peliä.

 

[Chip Whitley]

05-06 07-08
Game 75 2-1 L (SO) 2-1 L
Game 76 6-2 L 3-2 L
Game 77 1-0 L 6-3 L
Game 78 3-2 W 4-0 L
Game 79 4-2 L 6-2 W
Game 80 5-4 L (OT) 4-2 L
Game 81 5-3 L ? 2-1 L
Game 82 4-3 W (OT) ?

05-06 hävittiin jumbo-Bluesille kaikki, tällä kaudella jumbo-Losille kolme neljästä, ainoa voitto jatkoajalla.

Näin siinä kävi taas. Jokseenkin eri kokoonpano, eri valmennusjohto, eri tyyli, ja lähes identtinen lopputulos. Työsulun jälkeen on pelattu kolme kautta, ja Canucks on jättänyt palkattomat ylityöt tekemättä kaksi kertaa. Odotan viimeisestä ottelusta kuitenkin voittoa, voittihan joukkue tuon 05-06 kauden finaalinkin, ja täten varmistaa vielä vähän huonomman varauspaikan. Vitutus on kohtuullinen tällä hetkellä, joten jätän tämän tällä kertaa tähän.

Oli miten oli, mutta näin on.

 

[Chip Whitley]

Moose vielä jatkaa kauttaan, ja tällä menolla jatkaa pitkään. Viime yönä kaatui Marlies lukemin 2-1. Mike Brown iski voittomaalin alivoimalla kun ottelua oli jäljellä 1.40, maali oli Brownin kauden yhdeksäs (hyvästi, Jeff Cowan), ja syntyi Hansenin syötöstä. Grabner valittiin pelin ykköstähdeksi, hän keräsi syötön sekä 6 laukausta ja täten nousi AHL'n tulokkaiden pistepörssissä sijalle 8 (maalipörssissä neljäs 22 osumallaan). Maalilla vakuuttavia otteitaan jatkoi punapää Schneider, torjuen 29 laukausta, ja viime aikoina MacIntyren hieman pomputellessa Schneiderin peliaika vain lisääntyy.

Moosen peli vaikuttaa siis erittäin hyvältä tällä hetkellä, ja innolla odotan kun McIver, Bourdon, Rypien ja Raymond (kuntouduttuaan, pari viikkoa vielä) palaavat Winnipegiin. Toki on mahdollista että näiden seurauksena joukkue kokee pienen suvantovaiheen, se on aika yleistä kun vahvistuksia saapuu (liian hyvä, ehkä vähän ylimielinen fiilis joukkueen sisällä), mutta luulisi sen ainakin pitkässä juoksussa auttavan. Moosella on joka tapauksessa paperilla kokoonpano jolla Calder Cup ei ole mahdottomuus, ja voittaminen farmissa on luonnollisesti hyvä asia kun osa pelaajista Canucksiin ajan myötä siirtyy (jotta emoseurakin saisi edes hiukan sitä voittamisen perinnettä ja kulttuuria mukaan).

 

[nuck]

Nyt kun tässä on pari päivää nieleskelty tämän kauden pettymystä, uskaltaa tännekin jo kirjoitella jotain. En ala kertaamaan tällä kerralla kauden tapahtumia sen tarkemmin, sillä näitä ei jaksa enää edes muistella. Yritän sen sijaan vetää pintaraapaisun menneestä tulevaan.

Kauteen lähdettiin hienon viime kauden kevään jälkeen tavallista positiivisimmissa merkeissä. Joukkueella piti olla pelin paras maalivahti (New Jerseyn kanssa), kokonaisuutena yksi parhaista puolustuksista, yksi liigan parhaimmista valmentajista (viime kautisen Jack Adams -voiton johdosta), yksi parhaista managereista (Nonis oli esimerkiksi Hockey Newssin mielestä paras kiekkovaikuttaja viime kaudella) ja viime kauden Luoteisen divisioonan ykkösen piti mennä vain eteenpäin, kun pelitapa olisi ollut pelaajien selkärangassa jo kauden alussa.

Itse asetin joukkueelle nämä asiat muistaen henkilökohtaiseksi tavoitteeksi, tai oikeastaan toiveeksi (ehkä vähän liiankin paljon valaspaitaan luottaen) viime kautisen sijoituksen parantumisen. Käytännössä tämä olisi voinut riittää vaikka kuinka pitkälle, kun moni avainpelaaja - tärkeimpinä Luongo ja viime kauden ykköspakki Bieksa - sai viime kaudella kasteensa playoff-kiekkoon ja näin kokemusta isoista peleistä.

Tämän kauden lopputulos ei ihan peilaa näitä odotuksia.

Tämän kauden perusteella nyt Vancouverilla ei olekaan enää sitä NHL:n parasta maalivahtia. Nyt joukkueella ei enää olekaan yhtä NHL:n parhaista puolustuksista. Nyt joukkueen valmentajaa ja viime kauden parasta NHL-valmentajaa ollaan hätäisimpien papereissa potkimassa kokonaan pihalle. Samoin nämä hätäisimmät ovat jo erottelemassa joukkueen manageria, kakkosvalmentajia, huoltoa, maalivahti- ja fyysisen puolen valmentajia, Mark Donnellya, parkkihallin henkilökuntaa jne.

Kunnia ja kiitos menneistä lähtee nopeasti pois. Etenkin kanadalaisen joukkueen fanien keskuudessa. Ei mikään ihme, että palkinnot ovat jo pitkään kiertäneet kanadalaisia seuroja tällä kovan markkinatalouden aikakaudella. Liian monessa paikassa jutusta puuttuu pitkäjänteisyys, jolla menestystä voidaan ylipäätään rakentaa. Toki joskus on vain viisasta pysähtyä, katsoa ympärilleen ja tehdä uusia, joukkueen toimintaa kehittäviä suuntauksia. Etenkin silloin, kun näitä uusia suuntauksia osataan piirtää oikeassa paikassa ja oikeaan suuntaan.

Vancouver uudisti toimintaansa voimakkaasti juuri viime kauden alussa. Tuolloin seurassa pistettiin pelitapa uusiksi, uusittiin kokonaan valmennusjohto ja suoritettiin pelaajapuolella päälle 10 pelaajan vaihtaminen kerralla. Harvinaisen iso, koko orkesterin identiteettiä muuttanut operaatio sai alkunsa edellisen pettymyksen, kauden 2005-06 playoffien ulkopuolelle jäämisen johdosta. Tuolloin seura vaihtoi poppinsa rockiin. Minulle tuo sopi alkuvaikeuksista huolimatta hyvin, kaikille ei.

Tällä hetkellä seurassa suunnitellaan luultavasti taas uutta muutosta tämän kauden pettymyksen jälkeen. Toivottavasti osaavat hommansa ja toivottavasti hommassa pysyy kontrolli käsissä. Joka kahden kauden välein toimintalinjoja muuttamalla ei tule kuin vihaisia kannattajia. Jotain tulee kuitenkin varmasti tapahtumaan pettymykseen päättyneen kauden jälkeen, mutta toivottavasti mitään kovin isoa muutosta ei tästä kaudesta huolimatta nähdä (tarkoittaa suomeksi vähintään sitä, että kaikki lahjakkuudet pidetään omilla, valmentaja saa jatkaa ja seura ei tällä kerralla vaihda kerralla päälle 10 pelaajaa).

Loppuun surullinen sitaatti Chuck Norrista selvästi kovemmalta mieheltä Trevor Lindenilta;

"[The opportunity to compete in the Stanley Cup is a privilege and to miss out is very disappointing. We weren’t a very cohesive group and everything we tried to do [Thursday] was really forced.”

Tämä kausi saattoi jäädä Lindenin viimeiseksi NHL:ssä. Kerran jokaisen pelaajan unelma Stanley Cupin voitosta oli lähempänä kuin se koskaan voi kenelläkään olla, mutta tätä voittoa ei kuitenkaan tullut. Nyt kun Linden on pelannut kovimmalla kiekkotasolla 20 pitkää vuotta, hän saattaa hyvinkin jäädä historiaan kaikkien aikojen suosituimpana Canucks-pelaajana ja miehenä, joka oli seuran historian suurin yksittäinen johtaja, mutta jonka viimeisenä kautena seura jäi playoffien ulkopuolelle.

Enemmän olisi toivonut pelaajalle, jonka uran alussa jo kaikki häntä seuranneet näkivät jotain hyvin harvinaislaatuista. Sitä hän toki olikin, vaikka se suurin voitto jäi saavuttamatta. Mutta koska tätä voittoa ei koskaan kuitenkaan tullut, Linden jää vain yhden seuran historian kirjoihin suurena johtajana ja taistelijana. Kiekkohistoriankirjoihin hänen nimeään ei paineta tummennetulla, vaikka hän sinne kuuluisi.

Viime yönä kaatui Marlies lukemin 2-1. Mike Brown iski voittomaalin alivoimalla kun ottelua oli jäljellä 1.40, maali oli Brownin kauden yhdeksäs (hyvästi, Jeff Cowan), ja syntyi Hansenin syötöstä.

Brownin kausi on ollut kyllä hieno ja tällä kaudella hän on näyttänyt, että hänestä saattaa hyvinkin kehittyä vielä NHL-pelaaja. Olin hyvin skeptinen miehen NHL-uran suhteen viime kauden jälkeen, kun hän jäi AHL:ssä kolmeen pisteeseen, mutta tällä kaudella tehdyt yhdeksän maalia kertovat, että hänestä on muuhunkin kuin heittämään kiekkoa päätyyn. Ensi kaudella Brown ottanee paikan Cowanin tilalla ja meillä nähdään tätä kautta nälkäisempi energiapelaaja nelosketjussa.

***

Buffalo hoiti tänä yönä hienosti Bostonin ja tämä tarkoitti sitä, että Sabres nousi meidän ohi sarjataulukossa. Tämähän tarkoittaa vähän parempaa asetelmaa kesän draftiin. Tällä hetkellä saattaa olla menossa Trevor Lindenin viimeinen NHL-ottelu ja siksi toivon tästä tietenkin Vancouverin voittoa, vaikka Canucksin mahdollisuudet ovat jo menneet ja tappio saattaisi tietää (mikäli Chicago keräisi myöhemmin Nashvillea vastaan edes pisteen merkityksettömässä pelissä) vielä parempaa varaussijaa kesälle.

 

[Henkka]

Loppuun surullinen sitaatti Chuck Norrista selvästi kovemmalta mieheltä Trevor Lindenilta;

Tämä kausi saattoi jäädä Lindenin viimeiseksi NHL:ssä. Kerran jokaisen pelaajan unelma Stanley Cupin voitosta oli lähempänä kuin se koskaan voi kenelläkään olla, mutta tätä voittoa ei kuitenkaan tullut. Nyt kun Linden on pelannut kovimmalla kiekkotasolla 20 pitkää vuotta, hän saattaa hyvinkin jäädä historiaan kaikkien aikojen suosituimpana Canucks-pelaajana ja miehenä, joka oli seuran historian suurin yksittäinen johtaja, mutta jonka viimeisenä kautena seura jäi playoffien ulkopuolelle.

Enemmän olisi toivonut pelaajalle, jonka uran alussa jo kaikki häntä seuranneet näkivät jotain hyvin harvinaislaatuista. Sitä hän toki olikin, vaikka se suurin voitto jäi saavuttamatta. Mutta koska tätä voittoa ei koskaan kuitenkaan tullut, Linden jää vain yhden seuran historian kirjoihin suurena johtajana ja taistelijana. Kiekkohistoriankirjoihin hänen nimeään ei paineta tummennetulla, vaikka hän sinne kuuluisi.

Tuossa ennen Vancouver-Calgary -matsin kolmannen erän alkua Linden tuuletteli katsomoille siihen malliin, että viimeinen ottelu taitaa olla menossa. Yleisö ja molempien joukkueen pelaajatkin antoi luonnollisesti standing ovationit.

 

[M@thieu]

Tuossa ennen Vancouver-Calgary -matsin kolmannen erän alkua Linden tuuletteli katsomoille siihen malliin, että viimeinen ottelu taitaa olla menossa. Yleisö ja molempien joukkueen pelaajatkin antoi luonnollisesti standing ovationit.

Ja ottelun tunteikas loppu viimeistään tämän varmisti. Yleisö hyvästeli upeasti sankarinsa raikuvilla suosionosoituksilla ja kaikki Flamesin pelaajat jäivät Iginlan esimerkkiä noudattaen kättelemään Lindenin.