Lewisista
Jotenkin Vladin kuvauksesta sai sen käsityksen Lewisin suhteen, että valmentajanvaihdolla ei tulisi mitään muutoksia edelliseen valmentajaan nähden. Crawford oli myös hyvä runkosarjavalmentaja, mutta Canucks jäätyi miehen johdolla pudotuspeleissä useammankin kerran. Tosin en tiedä sitten, kuinka paljon tätä menestymättömyyttä voi lopulta kaataa valmentajan niskaan. Pudotuspeleissä kun asiat ovat aina pienestä kiinni ja vaikka pelaajat pelaisivat valmentajalle hyvin, pomppu sinne tai tänne saattaa kääntää koko sarjan.
Mitä noihin Vladin kaipaamiin tarvittaviin muutoksiin tulee, niin Lewis näytti mielestäni kuitenkin lyhyellä ykkösvalmentajan urallaan huomattavasti enemmän muutoshakuiselta päävalmentajalta kuin Crawford oman seitsemän vuotisen uransa aikana Canucksin penkin takana. Crawfordhan tunnettiin/tunnetaan valmentajana, joka peluutti samaa permanenttia vuodesta toiseen ja muutoksia ei nähty edes silloin, kun näihin olisi ollut pakottavaa tarvetta.
Ehkä lähihistorian paras esimerkki nähtiin keväällä 2003, kun Canucks johti pudotuspelejä Minnesotaa vastaan otteluvoitoin 3-1, mutta Minnesota kiri tasoihin ja lopulta ohi ja jatkoon. Crawford ei tehnyt joukkueeseensa kolmen viimeisen ottelun aikana minkäänlaisia muutoksia. Hän peluutti maalilla itsepintaisesti heikosti pelannutta Dan Cloutieria ja muuta joukkuetta ei edes yritetty herättää isommilla peluuttamismuutoksilla.
Detroitin (ja Lewisin) suhteen muistan puolestaan vastaavana sarjana Nashvillea vastaan keväällä 2004 pelatun pudotuspelisarjan. Wings lähti Canucksin Wild-sarjan tapaan tuohon sarjaan selvänä ennakkosuosikkina, mutta joutui nopean Predators-ryhmän kanssa vaikeuksiin sarjan alussa. Lewis reagoi tähän oikein, muokkasi ketjunsa uusiksi voittojen ollessa 2-2 ja vaihtoi pysyvästi maalivahtia. Lopputuloksena oli Wingsin kaksi peräkkäistä voittoa ja eteneminen jatkoon Calgarya vastaan. NHL:n tuon hetken kuumimmalle joukkueelle Flamesille Detroit tosin hävisi - samaan tapaan kuin Canucks oli hävinnyt tätä ennen.
Minun mielestäni Detroit oli Lewisin viimeisenä kautena kokonaisuutena taistelevan tuntuinen joukkue, vaikka hävisi sitten lopulta sarjan Flamesille. Tarkoitan tällä taistelevalla ilmeellä sitä, että joukkue voitti ensin koko NHL:n runkosarjan ilman pelin notkahduksia ja kaatoi tämän jälkeen avauskierroksella Nashvillen sarjassa, jonka alussa nopea ja hyvän maalivahdin omaava Predators vaikutti vaikeasti voitettavalta joukkueelta.
Calgaryakin vastaan Detroit pelasi mielestäni hyvin (ainakin niissä peleissä, jotka minä näin), mutta hävisi ottelut niukasti. Tämä tappio menee mielestäni suurelta osin Calgaryn erinomaisen pudotuspelitaistelun ansioksi. Lisäksi tässä sarjassa pienet marginaalit käänsivät sarjan. Ellen muista väärin, niin ainakin kaksi ottelua Flames-sarjassa kapteeninsa menettänyt Detroit hävisi jatkoajalla ja yhteensä kolme tappiota taisi tulla yhdellä maalilla.
Tokikaan Detroit ei ollut joukkueena kasattu samalla tavalla kuin esimerkiksi Flames ja Flamesiin verrattuna Detroitista ei voinut puhua kovin energisenä joukkueena. Detroitissa ei pelannut yhtä montaa grinderia tai puolustavaa hyökkääjää, Detroitin puolustus ei ollut yhtä fyysinen ja isokokoinen ja joukkueen tähdet eivät olleet Jarome Iginlan tyylisiä joukkuetta monin tavoin sytyttäviä monipuolisia voimahyökkääjiä, vaan kiekollisesti taitavia hyökkääjiä (Lang, Datsyuk, Hull).
Pitkän jaarittelun jälkeen oma yhteenvetoni Lewisista mahdollisena Canucksin tulevana valmentajana on seuraava:
Lewis olisi ykkösvalmentajana mielestäni riskin arvoinen sijoitus ja kiinnostava valmentaja. Hän on erittäin kokenut ja urallaan menestystä saanut valmentaja (vaikkakin kakkosvalmentajana), jolla olisi tämän taustan vuoksi lähtökohtaisesti auktoriteettia joukkueeseen. Hän on saanut läheltä oppia Scotty Bowmanilta, ollut mukana kovissa paikoissa ja tottunut toimimaan isojen ja kokeneiden tähtien kanssa. Toisin kuin Canucksin entinen valmentaja Crawford, Lewis on näyttänyt päävalmentajana isoissa peleissä osaavansa muuttaa kaavojaan pelin mukaan ja tehdä oikeita johtopäätöksiä silloin kun on ollut niiden aika.
Jotenkin Vladin kuvauksesta sai sen käsityksen Lewisin suhteen, että valmentajanvaihdolla ei tulisi mitään muutoksia edelliseen valmentajaan nähden. Crawford oli myös hyvä runkosarjavalmentaja, mutta Canucks jäätyi miehen johdolla pudotuspeleissä useammankin kerran. Tosin en tiedä sitten, kuinka paljon tätä menestymättömyyttä voi lopulta kaataa valmentajan niskaan. Pudotuspeleissä kun asiat ovat aina pienestä kiinni ja vaikka pelaajat pelaisivat valmentajalle hyvin, pomppu sinne tai tänne saattaa kääntää koko sarjan.
Mitä noihin Vladin kaipaamiin tarvittaviin muutoksiin tulee, niin Lewis näytti mielestäni kuitenkin lyhyellä ykkösvalmentajan urallaan huomattavasti enemmän muutoshakuiselta päävalmentajalta kuin Crawford oman seitsemän vuotisen uransa aikana Canucksin penkin takana. Crawfordhan tunnettiin/tunnetaan valmentajana, joka peluutti samaa permanenttia vuodesta toiseen ja muutoksia ei nähty edes silloin, kun näihin olisi ollut pakottavaa tarvetta.
Ehkä lähihistorian paras esimerkki nähtiin keväällä 2003, kun Canucks johti pudotuspelejä Minnesotaa vastaan otteluvoitoin 3-1, mutta Minnesota kiri tasoihin ja lopulta ohi ja jatkoon. Crawford ei tehnyt joukkueeseensa kolmen viimeisen ottelun aikana minkäänlaisia muutoksia. Hän peluutti maalilla itsepintaisesti heikosti pelannutta Dan Cloutieria ja muuta joukkuetta ei edes yritetty herättää isommilla peluuttamismuutoksilla.
Detroitin (ja Lewisin) suhteen muistan puolestaan vastaavana sarjana Nashvillea vastaan keväällä 2004 pelatun pudotuspelisarjan. Wings lähti Canucksin Wild-sarjan tapaan tuohon sarjaan selvänä ennakkosuosikkina, mutta joutui nopean Predators-ryhmän kanssa vaikeuksiin sarjan alussa. Lewis reagoi tähän oikein, muokkasi ketjunsa uusiksi voittojen ollessa 2-2 ja vaihtoi pysyvästi maalivahtia. Lopputuloksena oli Wingsin kaksi peräkkäistä voittoa ja eteneminen jatkoon Calgarya vastaan. NHL:n tuon hetken kuumimmalle joukkueelle Flamesille Detroit tosin hävisi - samaan tapaan kuin Canucks oli hävinnyt tätä ennen.
Minun mielestäni Detroit oli Lewisin viimeisenä kautena kokonaisuutena taistelevan tuntuinen joukkue, vaikka hävisi sitten lopulta sarjan Flamesille. Tarkoitan tällä taistelevalla ilmeellä sitä, että joukkue voitti ensin koko NHL:n runkosarjan ilman pelin notkahduksia ja kaatoi tämän jälkeen avauskierroksella Nashvillen sarjassa, jonka alussa nopea ja hyvän maalivahdin omaava Predators vaikutti vaikeasti voitettavalta joukkueelta.
Calgaryakin vastaan Detroit pelasi mielestäni hyvin (ainakin niissä peleissä, jotka minä näin), mutta hävisi ottelut niukasti. Tämä tappio menee mielestäni suurelta osin Calgaryn erinomaisen pudotuspelitaistelun ansioksi. Lisäksi tässä sarjassa pienet marginaalit käänsivät sarjan. Ellen muista väärin, niin ainakin kaksi ottelua Flames-sarjassa kapteeninsa menettänyt Detroit hävisi jatkoajalla ja yhteensä kolme tappiota taisi tulla yhdellä maalilla.
Tokikaan Detroit ei ollut joukkueena kasattu samalla tavalla kuin esimerkiksi Flames ja Flamesiin verrattuna Detroitista ei voinut puhua kovin energisenä joukkueena. Detroitissa ei pelannut yhtä montaa grinderia tai puolustavaa hyökkääjää, Detroitin puolustus ei ollut yhtä fyysinen ja isokokoinen ja joukkueen tähdet eivät olleet Jarome Iginlan tyylisiä joukkuetta monin tavoin sytyttäviä monipuolisia voimahyökkääjiä, vaan kiekollisesti taitavia hyökkääjiä (Lang, Datsyuk, Hull).
Pitkän jaarittelun jälkeen oma yhteenvetoni Lewisista mahdollisena Canucksin tulevana valmentajana on seuraava:
Lewis olisi ykkösvalmentajana mielestäni riskin arvoinen sijoitus ja kiinnostava valmentaja. Hän on erittäin kokenut ja urallaan menestystä saanut valmentaja (vaikkakin kakkosvalmentajana), jolla olisi tämän taustan vuoksi lähtökohtaisesti auktoriteettia joukkueeseen. Hän on saanut läheltä oppia Scotty Bowmanilta, ollut mukana kovissa paikoissa ja tottunut toimimaan isojen ja kokeneiden tähtien kanssa. Toisin kuin Canucksin entinen valmentaja Crawford, Lewis on näyttänyt päävalmentajana isoissa peleissä osaavansa muuttaa kaavojaan pelin mukaan ja tehdä oikeita johtopäätöksiä silloin kun on ollut niiden aika.