Vancouver Canucks 2006-07

[Mr. Smith]

Perinteisesti metsään menevä veikkaus: 4-3SO

Ei se kauaksi mennyt, mutta ikävä kyllä Minnesota otti tuon lisäpisteen.

Vancouverissa on nyt saatu tehoja irti muista kuin ykkösketjusta, mutta samalla ykkönen on hieman hiipunut. Daniel Sedin jäi pelissä ilman laukauksia ja tämä oli jo toinen kerta kolmeen peliin. Sitä ennen Daniel oli jäänyt ilman laukauksia ööö ... viime kaudella. Lisäksi kun neljän viime pelin saldo Danielilla on 0+2 niin hieman näyttää pahalta.

Maalien makuun sen sijaan pääsivät kylmänä olleet Cooke ja Bulis. Cookelta tulikin juuri 10 maalitonta ottelua täyteen, joten hyvään saumaan maali nyt tuli. Bulis vastaavasti oli pelannut 15 maalitonta ottelua. Ihmemies toi meidän Cowan, kun sai iskuun kaksi noin kylmää kaveria. Cowan siis syötti kummatkin maalit. Cowan onkin melkoisessa iskussa tehtyään nyt seitsemään otteluun tehot 6+2 ja plussat näyttävät melko muhkealta +8. Jäähyjäkin Cowan on ehtinyt ottamaan 33 minuuttia, joten ei huono jakso ollenkaan.

 

[nuck]

Maalien makuun sen sijaan pääsivät kylmänä olleet Cooke ja Bulis. Cookelta tulikin juuri 10 maalitonta ottelua täyteen, joten hyvään saumaan maali nyt tuli. Bulis vastaavasti oli pelannut 15 maalitonta ottelua. Ihmemies toi meidän Cowan, kun sai iskuun kaksi noin kylmää kaveria. Cowan siis syötti kummatkin maalit. Cowan onkin melkoisessa iskussa tehtyään nyt seitsemään otteluun tehot 6+2 ja plussat näyttävät melko muhkealta +8. Jäähyjäkin Cowan on ehtinyt ottamaan 33 minuuttia, joten ei huono jakso ollenkaan.

Cowanin peli kulkee tosiaan hienosti. Viime pelissä Minnesotaa vastaan kaksi maalia ja nyt kaksi syöttöä. Onnistumiset näissä tärkeissä peleissä antavat vain lisäarvoa miehelle. Bulisin 15 maalittoman pelin putki (oikeastaan peräti 19 ottelun maaliton putki, sillä hän teki edellisen maalinsa Oilers-pelissä tyhjiin) tosiaan katkesi tässä ottelussa. Nyt Bulis laukoi Cowanin hyvästä syötöstä takatolpalta ensin tolppaan, mutta kiekko meni Bäckströmin kautta maaliin - hyvällä maalintekijällä käy myös tuuria...

Cowanin, Bulisin ja Cooken onnistumisiin (toki myös Nathan Smithin ja Öhlund-Bieksa kaksikon peliin) ottelun hyvät puolet sitten jäivätkin. Canucks oli parempi joukkue ensimmäisessä erässä, mutta Wild voitti toisen ja hallitsi kolmannen erän jälkimmäistä puolikasta selvästi, kun joukkue jahtasi tasoitusta. Tuntui siltä, että Vancouver antoi liikaa siimaa vieraille ja luotti Luongon hoitavan voiton kotiin. Canucks-tappaja Rolstonin hurja lämäri toi kuitenkin vieraat tasoihin ottelun 57. minuutilla.

Jatkoajalla Gaborik sai sitten muuten vahvasti esiintyneeltä Öhlundilta (Öhlund valittiin pelin parhaaksi pelaajaksi) vähän liikaa tilaa ja Wild onnistui tekemään maalin edestä pelin kulkuun nähden ihan ansaitun voittomaalin Brent Burnsin toimesta. Maali oli Burnsille jo toinen jatkoajalla tullut voittomaali kahteen viime peliin. Sama mies teki voittomaalin myös helmikuun 27. päivä Oilersia vastaan, joten vaikka maaleja Burnsilta tulee harvakseltaan, nämä ovat olleet tärkeitä osumia.

"We're up 2-0 at home. But we stopped playing after the first period. We played timid. Nobody wanted the puck for whatever reason. Nobody wanted to make a play. We were just unloading the puck. We got away from our game plan completely. We turned the puck over way too much. We let them hang in the game," turhautunut Brendan Morrison (joka pelasi jo 500. peräkkäisen pelinsä) kertoi ottelun jälkeen.

HF:lla fanit ovat taas myyneet maansa, polttaneet talonsa ja lähteneet maanpakoon, kun Canucks on hävinnyt kaksi peräkkäistä ottelua. No, onhan se toki turhauttavaa, kun 2-0 kotijohto menetetään divisioona-vastustajalle oman kotiyleisön edessä näin tärkeässä ottelussa. Huonolle joukkueelle Vancouver ei kuitenkaan hävinnyt. Wild on kerännyt viimeisistä 34 ottelusta saldon 22-7-5. Voittoprosenteiksi käännettynä tämä on 72% ja 82 ottelun runkosarjassa Wildin tämän hetkinen tahti veisi joukkueen 118 pisteeseen.

Ehkä turhauttavinta tämän hetken Canucksin esityksessä on joukkueen heikko ylivoimapeli. Canucks on jäänyt ilman ylivoimamaaleja nyt jo neljässä peräkkäisessä pelissä. Viimeisistä 34 ylivoimastaan Canucks on tehnyt vain kolme maalia ja näistäkin kaksi maalia tuli samassa pelissä (PHO). Viimeisissä yhdeksässä ottelussa Vancouver on jäänyt ilman ylivoimamaaleja peräti seitsemän kertaa. Normaalisti ilman ylivoimamaaleja pelejä on aika vaikea kääntää voitoksi, mutta Vancouver on voittanut kuitenkin näistä yhdeksästä ottelusta (viisi peliä vieraissa) viisi kamppailua.

Aika erikoista on kuitenkin se, että minä kuvittelin siirtotakarajalla tulleiden Smolinskin ja Sopelin tuovan vain lisää vaihtoehtoja ylivoimaan, mutta toistaiseksi kaksikon tultua seuraan, Vancouverin ylivoima on kääntynyt entistä enemmän laskuun (ennen Sopelia ja Smolinskia Vancouverin ylivoima teki 14 maalia 64 ylivoimalla, kaksikon tulon jälkeen ylivoima on tehnyt kolme maalia 34 kerrasta). En tiedä mistä tämä tehottomuus johtuu, mutta ylivoimaa on ainakin harjoiteltu kuuleman mukaan aika paljon. No, onhan tässä onneksi vielä aikaa kääntää ylivoima taas toimivaksi.

Luoteisen tilanne kiristyi Minnesotan voitolla kuitenkin jälleen. Nyt Vancouverin ja Minnesotan välissä on vain piste. Onneksi Canucksilla on kuitenkin yksi peli vähemmän pelattuna, joten voittamalla tämän "rästipelinsä" Vancouver saisi kolmen pisteen eron. Jatko-ohjelma ei kuitenkaan näytä helpolta, sillä seuraavaksi Vancouver pelaa aina Vancouverille vaarallista St. Louisia vastaan Canalplussalla nähtävässä ottelussa ja tämän jälkeen vastaan tulee Detroit.

 

[nuck]

Cowan ylivoimaan

Jeff "the Brabarian" Cowanin nousu Canucks-portailla jatkuu. Ensin Cowan liittyi joukkueeseen waivereista, sitten hän sai paikan nelosketjun laidasta, sitten kolmosesta Morrisonin ja Cooken kanssa ja nyt Vigneault nosti Cowanin Canucksin ylivoimaan Pyattin tilalle St. Louisia vastaan ensi yönä pelattavaan otteluun. Joukkueen ylivoima ei ole toiminut tässä kuussa lähellekään niin hyvin kuin se toimi joulun jälkeisessä nosteessa, joten jotain piti tehdä. Ja Cowan on - niin oudolta kuin se kuulostaakin - joukkueen kuumin hyökkäyspään pelaaja juuri nyt.

Vancouverilaisyleisö huusi jälleen Cowanin nimeä viime ottelussa Minnesotaa vastaan. Katsomossa nähtiin jälleen naiskatsojilla rintaliivejä käsissä, jotka oli tarkoitettu heitettäväksi kentälle siinä tapauksessa, mikäli "the Brabarian" olisi onnistunut viime aikojen tapaan maalinteossa. Luultavasti naiskatsojat odottivat tilaisuutta heittää liivit kentälle, mutta Cowanilta nähtiin ottelussa "vain" kaksi syöttöä, joten kentällä ei nähty tällä kerralla liivejä.

"I guess it's (liivien heitto) got to be goals. Hopefully, we'll see that tomorrow," Cowan sanoi keskiviikkona.

Keskiviikon harjoituksissa Cowan korvasi Pyattin joukkueen toisessa ylivoimassa, jossa muut hyökkääjät ovat Markus Näslund ja Brendan Morrison. Cowanin rooli tässä koostumuksessa on selvä; rouhia vahvana jässikkänä maalin edessä, häiritä maalivahtia, tehdä maskia ja iskeä mahdolliset irtokiekot sisään.

"It's the same stuff, just trying to create energy out there and trying to get in front of the net and create a little havoc. Hopefully we can get some shots from the point and work on it from there. I'll let Morrison and Naslund do all the work along the boards and stuff and if I have to, I'll chip in and help. But most of all, I think I have to get in front of the net and try to be a screen and battle in front of the net."

"I've always had confidence in my game and my ability. If I get the right opportunity and play a little more I knew I could contribute and getting this opportunity on the power play is just another step. Our power play has been struggling and hopefully we can go out there and create some stuff and get it going."

Cowanin nousu Canucksin portailla on ollut hienoa seurattavaa. Mies laitettiin Los Angesissa waivereihin ja hän oli matkalla farmiin, ennen kuin Vancouver antoi hänelle mahdollisuuden näyttää taitonsa. Alku Vancouverissa oli tehojen puolesta heikko (energiapelissä Cowanin peli oli kuitenkin hyvää), mutta Vigneaultin annettua hänelle mahdollisuuden kolmosketjussa, Cowan on takonut viimeisissä seitsemässä pelissä kuusi maalia ja kahdeksan pistettä. Cowan tuntuu olevan asemaansa (syystäkin) tyytyväinen;

"I owe a lot to the Vancouver Canucks, for picking me up on waivers and taking a chance on me. For 48 hours there, it was kind of a scary time not knowing where your career is going to go.

"I love it here, I love the team, the guys are great, the coaching staff is awesome, the whole organization has been great to me," he said."

Faneista, jotka ovat ottaneet Cowanin omakseen, ja kehittäneet naiskatsojien osalta erikoisen tavan heittää rintaliivejä kentälle, Cowan kertoi seuraavaa (kysymyksiin, mistä tämä tapa alkoi ja missä hän rintaliivejä säilyttää);

"I honestly don't know. Out of the blue, they are throwing bras on the ice. It's kind of a funny situation. I'm getting a kick out of it."

"Yeah, they are in safe place ... I've got some guys taking care of them."

Joten mielenkiinnolla jäädään seuraamaan, lentääkö rintaliivejä jälleen kentälle tulevan yön Canalplus-ottelussa Vancouver-St.Louis.

 

[Chip Whitley]

Katsomossa nähtiin jälleen naiskatsojilla rintaliivejä käsissä, jotka oli tarkoitettu heitettäväksi kentälle siinä tapauksessa, mikäli "the Brabarian" olisi onnistunut viime aikojen tapaan maalinteossa. Luultavasti naiskatsojat odottivat tilaisuutta heittää liivit kentälle, mutta Cowanilta nähtiin ottelussa "vain" kaksi syöttöä, joten kentällä ei nähty tällä kerralla liivejä.

Eivätkä kyseessä olleet ainoastaan naiskatsojat ;) Toivotaan tosiaan että muutamat liivit lentäisi ensi yönä kentälle.

Keskiviikon harjoituksissa Cowan korvasi Pyattin joukkueen toisessa ylivoimassa, jossa muut hyökkääjät ovat Markus Näslund ja Brendan Morrison. Cowanin rooli tässä koostumuksessa on selvä; rouhia vahvana jässikkänä maalin edessä, häiritä maalivahtia, tehdä maskia ja iskeä mahdolliset irtokiekot sisään.

Mielestäni tämä on hyvä vaihto, tosin en ymmärrä miksi Smolinskia pidetään Sedinien kanssa ykkösylivoimassa. Vaikuttaisi siltä, että kunhan pelaaja vain käyttää right-puolen mailaa, niin paikka Sedinien kanssa ylivoimalla on taattu. Eikä tarkoituksenani ole Smolinskia dissata - mielestäni hän on ollut hyvä vahvistus - mutta en käyttäisi häntä tuossa ylivoimassa. Alkukaudesta Sedinit & Pyatt, jossa Pyatt oli maalin edessä lyömässä kiekkoa sisään (eikä välttämättä right-puolen pelaajana siellä takatolpalla), toimi hyvin. Kokeilisin tätä tasakentällisinkin pelaavaa kokoonpanoa ylivoimissa, nyt kun pelkkä rightin kätisyys ei näytä tuovan tulosta.

---

Venäjällä on alkanut playoffit, ja tässä Gero Hertlen viimeisin päivitys blogistaan:

"The Russian Super League's postseason started with back-to-back games on Sunday and Monday, and most of the Canucks' Russian hopefuls contributed to their respective teams' wins.

Winger Sergei Shirokov was named first star of Game 1 after scoring a shorthander and also dishing out an assist in CSKA's 4-1 win over Togliatti. Shirokov had no point in the next game, which CSKA also won, 5-4.

Fellow winger Ilya Krikunov scored the game winner on the power play in Game 2 to help Khimik jump out to a 2-0 series lead over Severstal.

Center Artem Chubarov netted a power play goal in each of the first two games of Omsk's series against Chehov, and the former Canuck also was named first star of both contests.
Rearguard Kirill Koltsov has an assist in the series so far, as Omsk cruised to two easy wins, 5-1 and 5-0.

Winger Evgeny Gladskikh didn't figure in the scoring in both of Magnitogorsk's wins over Tver, and defender Denis Grot was scratched from both of Nizhnekamsk's losses against Novosibirsk."

 

[nuck]

Mielestäni tämä on hyvä vaihto, tosin en ymmärrä miksi Smolinskia pidetään Sedinien kanssa ykkösylivoimassa. Vaikuttaisi siltä, että kunhan pelaaja vain käyttää right-puolen mailaa, niin paikka Sedinien kanssa ylivoimalla on taattu. Eikä tarkoituksenani ole Smolinskia dissata - mielestäni hän on ollut hyvä vahvistus - mutta en käyttäisi häntä tuossa ylivoimassa.

Tämä Cowanin siirto ylivoimaan on ainakin mielenkiintoinen vaihto. Se, onko tämä hyvä vaihto, nähdään osittain Blues-ottelussa. Toivottavasti mies saisi kuitenkin näyttää tuossa paikassa taitojaan myös vähän kauemmin, ellei tulosta ala heti alkuun tulemaan. Pitää muistaa se, että Bluesilla on maalissa todennäköisesti Sanford ja Sanford="All-Stars maalivahti" liian usein, kun puhutaan Vancouverin ja St. Louisin välisestä pelistä.

Pyattilla on jostain syystä tahmea vaihe menossa juuri parhaillaan. Mies on tehnyt vain kaksi maalia viimeisiin 15 peliin, kun tätä ennen hän teki seitsemän maalia 10 ottelussa. Luultavasti Vigneault haluaa herättää näillä siirroilla Pyattin pelaamaan taas kykyjensä mukaisesti. Samaan aikaan Vigneault haluaa varmasti vielä katsoa vielä enemmän Smolinskin peliä kaksosten kanssa.

Vancouver Provincen Ben Kuzma kirjoittikin tänään tästä Pyatt/Cowan -asetelmasta:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=45586d18-345b-4e05-acb2-7be37ae52ff1

"For some reason, Pyatt's game has slipped and not just in his execution but in his physical implications, whereas Jeff's game has picked up.

"Our power play right now is not performing and we're going to try Jeff there. He's been our hottest player and Pyatt has not played to his potential.

"Cowan and Pyatt on the power play pretty much have the same role in screening the goaltender and tipping pucks."

Translation: As much as Cowan has been justly rewarded for going boldly to the net and collecting eight points in his last seven games, Vigneault is sending Pyatt a message to be more of a presence. Big bodies who play big are a postseason bonus, especially on the power play. And Pyatt does have nine power-play goals.

Pyatt itse ymmärtää tilanteen ja yrittää tietysti hakea tähän muutosta:

"I've got to create more scoring chances and maybe be more physical and get into those dirty areas and try to get around the net as much as possible," said Pyatt.

"I haven't created the chances that I have in the past and I have to keep working at it, stay confident and be better [tonight]. I've got to get back to that and get a little bit more jump in my game."

 

[Mr. Smith]

Tämä Cowanin siirto ylivoimaan on ainakin mielenkiintoinen vaihto. Se, onko tämä hyvä vaihto, nähdään osittain Blues-ottelussa. [/B]

Ei saatu vielä tietoa tuon onnistumisesta, kun jäähyjä jaettiin käsittämättömän vähän. Ylivoimaa Cowan ei siis pelannut vielä, mutta onneksi D.Sedin osui kreivin aikaan jatkoajalla. Tärkeä voitto, mutta taas sieltä Minnesotakin voiton haki Edmontonista, joten eroa ei saatu lisättyä. Hyvää oli kumminkin että Sedinit (1+1 kumpikin) saivat taas onnistumisia. Ja aina meille vaikea Blues pystyttiin voittamaan.

 

[kausi]

Missasin 1. erän VAN-STL pelistä, pelin lopputuloksen kannalta en ainakaan mitään missannut. Mutta kysynkin oliko ensimmäisessä erässä jotain mainitsemisen arvoista? 2. erässä ainakin Canucksit myllytti miten tahtoi.

EDIT: Voi damn, just pyörii uusintalähetys ja taas missasin. Ei hyvin mee.

 

[nuck]

Missasin 1. erän VAN-STL pelistä, pelin lopputuloksen kannalta en ainakaan mitään missannut. Mutta kysynkin oliko ensimmäisessä erässä jotain mainitsemisen arvoista? 2. erässä ainakin Canucksit myllytti miten tahtoi.

Ei oikeastaan mitään sen ihmeempää, ellei mukaan lasketa sitä myös toisessa- ja kolmannen erän ensimmäisellä puolikkaalla nähtyä asiaa, että muokatut ketjut toimivat heti alusta lähtien jopa yllättävän hyvin. Canucks päästi Bluesin ampumaan ensimmäisessä erässä tasan kaksi kertaa kohti Luongoa ja laukoi itse 12 kertaa kohti jälleen loistanutta Sanfordia. Hyviä paikkoja Vancouverilla tuossakin erässä oli, mutta kiekko ei suostunut menemään sisään.

Muutenhan tuo Blues-peli oli fanin kannalta samalla tavalla turhauttava katsoa kuin edellinen Minnesota-ottelu. Vancouverilta hieno alku, kaksi maalia ja tämän jälkeen otettiin käyttöön peruutteluvaihe ja päästettiin vastustaja peliin vähän turhaan mukaan. Onneksi joukkue sai kuitenkin Sedineiltä lopussa ylivoimalla apuja ja merkkautti kaksosten ansiosta kaksi pistettä pistelaatikkoonsa.

"The last two games, for whatever reason, we stopped playing the last 10 minutes. It cost us the Minnesota game and it almost cost us again tonight. We put ourselves in a bad spot the last 10 minutes by not playing the way we did the first 50.

"Obviously we have work to do. We're satisfied with the two points but we realize we have to be better.", Canucks-pakki Mattias Öhlund kertoi pelistä.

Ensi yönä vastassa Detroit ja mikäli Vancouver saa pelissä samanlaisen alun kuin kahdessa edellisessä pelissä, tässä ottelussa ei ole ollenkaan varaa "trapata", vaan kärkikarvaajien ja viisikon pitää jatkaa työntekoa yhdessä ottelun loppuun. Tämän hetken peliruuhkassa tätä ei ole välttämättä niin helppo käytännössä tehdä, mutta ilman tätä Detroitia ei varmasti voiteta. Toivottavasti Mitchell palaisi kentille tuohon peliin - auttaisi kummasti mahdollista johtoaseman puolustamista.

***

Trapper's Delight:

Edit: http://www.youtube.com/watch?v=nqSMftSKnIg

Sedins]
I said a hip hop, the Henrik, the Henrik
To the Daniel, to the Daniel Sedin
When we move the puck, you're outta luck
We're the best you've ever seen
Now what'chu hear is not a test We're a rappin to the beat
It's just me my twin and my squad we gonna try to move your feet

[Naslund]
Yeah, I am the captain Swede,
And I'd like to say "hello"
To the flames, Avs, wild and Oil
What's the view like from below?

Well, Bob Cole and Harry Neal
Like to call me Mats
So to help them jog their memory
We kicked Toronto's ass

[Bieksa]
Well I'm, the B I E the K S A,
The name no one can pronounce
Now listen up, to this rap
And let your body bounce.

[Luongo]
Hey fans, its Bobby Lou
And you know I'll make that stop
No beach balls get by me you know
Not even in Photoshop

[Linden]
Well I'm back, from ninety-four
So you know that I am clutch
Yah I'm the cat, from Medicine Hat
And I've found my scoring touch

[Morrison]
Who's the king of the shootout now?
Well It's me, I hope you know.
Cuz I don't sit, on the bench
Ever since we fired Crow

[Don Taylor]
Some advice to broadcasters everywhere
If you really want to make it
When you get a chance to say brouhaha
Then you know you gotta take it.

I know every jersey to exist
EVERYBODY! I said it goes like this.
I was coming home late one dark afternoon
Reporter stopped me for an interview
She said she's heard stories and she's heard things
That Bulis wants a trade to the Red Wings
These juicy rumours I did adore
So I said Nyaheinahey like I never did before.
I said, by the way baby, what your name?
She said I go by the name of Hazel Mae.
A sportsnet judge that day was born,
Just like the moustache of Jim Van Horne.

[Bulis]
Say Bulis! Say Bulis! Say Bulay Bulay Bulis.
And I'm here, and I'm there
And I'm Jan-y B and I'm everywhere.

[Cowan]
So just throw your bras up in the air
And wave your towels like you just don't care (more) (less)

***

Mason Raymond valittiin WCHA:n ensimmäiseen tähdistöön:

http://www.umdbulldogs.com/mens/hockey/index.php?sect_rank=1&story_id=3183

WCHA:n tämän vuotiset tähdistöpaikat menivät seuraavasti:

2006-07 WCHA AWARD WINNERS

Player of the Year: Ryan Duncan (North Dakota)
Rookie of the Year: Andreas Nodl (St. Cloud State)
Defensive Player of the Year: Alex Goligoski (Minnesota)
Student-Athlete of the Year: Lee Sweatt (Colorado College)
Coach of the Year: Bob Motzko (St. Cloud State) and Jamie Russell (Michigan Tech)


All-WCHA First Team
F – Ryan Duncan (North Dakota)
F – Mason Raymond (UMD)
F – Andrew Gordon (St. Cloud State)
D – Alex Goligoski (Minnesota)
D – Matt Niskanen (UMD)
G – Bobby Goepfert (St. Cloud State)

All-WCHA Second Team
F – Jonathan Toews (North Dakota)
F – Travis Morin (Minnesota State)
F – Kyle Okposo (Minnesota)
D – Taylor Chorney (North Dakota)
D – Mike Vannelli (Minnesota)
G – Brian Elliott (Wisconsin)

All-WCHA Third Team
F – Andreas Nodl (St. Cloud State)
F – T.J. Oshie (North Dakota)
F – Ryan Dingle (Denver)
D – Lee Sweatt (Colorado College)
D – Steve Wagner (Minnesota State)
G – Michael-Lee Teslak (Michigan Tech)

WCHA All-Rookie Team
F – Andreas Nodl (St. Cloud State)
F – Kyle Okposo (Minnesota)
F – Ryan Lasch (St. Cloud State)
D – Erik Johnson (Minnesota)
D – Jamie McBain (Wisconsin)
G – Alex Stalock (UMD)

Vancouver teki Raymondin kanssa juuri myös sopimuksen:

http://www.insidecollegehockey.com/7Archives/News/0607/prosignees_0526.htm

 

[nuck]

Ensi yön Detroit-pelin tunnelmia Detroit Free Pressissa:

http://www.freep.com/apps/pbcs.dll/article?AID=/20070317/SPORTS05/703170385/1053

The Canucks are in first place in their division, are virtually unbeatable when leading after two periods and are one of the toughest teams in the NHL to score against.

Those three accomplishments have a great deal to do with last summer's decision to acquire Roberto Luongo, one of the biggest and best goaltenders in the league. The Wings, who play the Canucks tonight at GM Place, have lost to him twice this season, and they're not the only ones. Luongo is 40-20-5 with a 2.35 goals-against average, but more impressive than his stats is the impact he has had on the Canucks.

"Oh, he's changed them," Wings coach Mike Babcock said Friday. "I mean, they used to try to race you to seven. They play now. They make it hard for you to play. Lu is one of the best goalies in the world. He gives your team confidence. If your team has confidence in their goalie, they don't run around in their own zone because they know he's going to do the job."

Ja Vancouver Sunin juttu ikinuoresta Chris Cheliosista, joka saatetaan nähdä kentällä vielä viisikymppisenä:

http://www.canada.com/vancouversun/...=38bb628b-09bd-41b3-983a-6908abc7beec&k=50473

"With Chelly, we have no plan," chuckled Wings coach Mike Babcock following practice Friday at The Garage. "At the end of every year, you tell him he's going to be the sixth or seventh defenceman and he says 'no I'm not, I'm going to be the fourth guy.' He doesn't care what you tell him and he isn't interested in what you say anyway.

"Ken Holland [GM] told me the other day he's playing five more years. He wants to have him at 50, so I don't know what we're going to do about that."

Chelios might do it, too. He insists he hasn't lost any passion for the game and wouldn't quite know what to do if he didn't have a rink to play in, or an itinerary to follow.

This is Chelios's 23rd NHL season and seventh full campaign with Detroit.

"I feel just like I did when I started playing hockey," he said. "I love the game. There are ups and downs and you're going to complain about things but, at the end of the day, I love this game as much as the next guy, probably more, and that's why I'm still playing. I've always said it's going to be a physical thing that stops me, not a mental one."

Edessä oleva ottelu on jälleen mielenkiintoinen, vaikka Bertuzzi ei olekaan Wingsin kokoonpanossa. Canucks ja Wings ovat pelanneet tällä kaudella vastakkain kolme peliä ja Canucks on ottanut näistä kaksi voittoa - molemmat voitot tulivat vieraissa. Kaksi viimeistä peliä on päättynyt maalin erolla, ensin Detroitille Vancouverissa (3-2, voittomaali Franzenilta alivoimalla kolmannessa erässä) ja sitten Canucksille Detroitissa jatkoajalla (4-3, kaksi maalia ottelussa tehneen Morrisonin jatkoaikamaalilla).

Detroit on hävinnyt viimeisistä 14 ottelustaan vain kerran varsinaisella peliajalla. Kahdesta viime ottelusta Wings otti kaksi voittoa oman divisioonan Nashvillesta joten joukkueen peli toimii hienosti ja taistelu Läntisen konferenssin piikkipaikasta säilyy edelleen tasaisena Anaheimin ja Nashvillen kanssa. Vancouverilla on alla puolestaan viimeisistä 16 ottelusta 12 voittoa ja kaksi tappiota varsinaisella peliajalla. Canucks taistelee kehnon syksyn vuoksi tällä hetkellä lähinnä Luoteisen divisioonan piikkipaikasta Minnesotaa vastaan.

Ottelun lopputulosta on oikeastaan turha lähteä veikkaamaan, kun metsään menee kuitenkin, mutta veikataan kuitenkin jälleen tasaista vääntöä: 2-1 Canucksille.

 

[nuck]

Ottelun lopputulosta on oikeastaan turha lähteä veikkaamaan, kun metsään menee kuitenkin, mutta veikataan kuitenkin jälleen tasaista vääntöä: 2-1 Canucksille.

Ja metsäänhän se jälleen meni.

"They came in here with the best record of the NHL, so it was a good statement game for us that we can match up against any one in this league," Luongo kertoi ottelun lähtökohdista.

Tosiaan hyvä ottelu Vancouverilta. Pelissä jaettiin valtava määrä jäähyjä, eikä Canucks saanut ylivoimaltaan apuja, mutta alivoiman joukkue tappoi hienosti ja otti tärkeät pisteet kovaa vastustajaa vastaan. Luongo oli maalilla jälleen kerran pelin avainpelaaja ja puolustus onnistui myös hyvin. Canucks-puolustuksen onnistumisen arvoa nosti se, että joukkue pelasi periaatteessa koko kolmannen erän viidellä pakilla, kun Salo joutui koppiin nivusvamman vuoksi. Avainpakkien Salon ja Mitchellin ollessa poissa, Lukas Krajicek (pelin kakkostähti) ja Rory Fitzpatrick nostivat hienosti pelinsä tasoa.

Vancouver voitti pelissä laukaukset 39-33, vaikka Canucks siirtyikin pelaamaan kolmannessa erässä viidellä pakilla enemmän pelkkää puolustusta ja Detroit sai aikaan erässä 14 vetoa Vancouverin kuutta laukausta vastaan. Toisen erän jälkeen Canucksilla oli etu laukauksissa 33-19 ja maaleissa Vancouver johti ottelua 3-1 Smolinskin, Krajicekin ja Morrisonin osumilla. Edellisessä pelissä kaksi maalia Detroitin verkkoon tehnyt Morrison iski nyt kauden toisen alivoimamaalinsa toisen erän lopussa.

Kolmannessa erässä peliä käytiin enemmän Vancouverin päässä, mutta Canucks pelasi hyvin puolustuksen ja Luongo huolehti lopusta. Kolmannen erän onnistuminen oli tärkeä mittari Vancouverin vajaalle puolustukselle, sillä Canucksilla on ollut viime aikoina yllättäviä vaikeuksia kolmannen erän johtotilanteissa ja lisäksi Detroit on ollut koko NHL:n tehokkain kolmannessa erässä. Onnistunutta puolustuspeliä seurasi Lindenin tekemä maali tyhjiin kolmannen erän lopussa. Tuolla maalilla kauden 11. maalinsa tehnyt Linden ohitti Jacques Lemairen kaikkien aikojen maalipörssissä ja siirtyi tässä tilastossa yksin 97. sijalle. Geoff Courtnallin maalimääriin Lindenilla on enää yksi maali ja Bernie Federkon maalimääriin kaksi maalia.

Hyvästä ottelusta huolimatta Vancouverin ylivoima ei herätä tällä hetkellä luottoa. Joukkue tosin onnistui edellisessä ottelussa St. Louisia vastaan jatkoajan ylivoimalla hienosti, mutta nyt Canucks pääsi pelaamaan ylivoimaansa yhdeksän kertaa, onnistumatta kertaakaan. Heikon tuloksen vuoksi Vigneault teki päätöksensä ja poisti kapteeni Markus Näslundin joukkueen ylivoimista toisessa erässä.

“He wasn’t playing well. I just go with the guys that I feel are playing best, and he wasn’t one of them at that time,” Vigneault kertoi Näslundin esityksestä.

Muuten V oli suhteellisen tyytyväinen ylivoiman ilmeeseen, joka pystyi kyllä luomaan etenkin toisessa erässä paikkoja ja "läheltä piti -tilanteita", mutta ei maaleja;

“In the second we changed our look around. We got some good shots, good chances, and good traffic in front of the net. I feel it coming along, guys are sticking with it, and hopefully pucks will start to go in.”

Cowanista alkanut rintaliivi-buumi sai ottelussa jatko-osansa ja nyt tämä kohdistui jo Vancouverin manageriin Dave Nonisiin televisio-haastattelussa!:

http://www.youtube.com/watch?v=t2BRRsMB1Xg

 

[Chip Whitley]

Canucks @ Oilers, Mar 19, 2007, SNET-P

Kun kerran ottelu Detroitia vastaan oli jonkin asteinen pelitaitojen mittaus, niin nyt ensi yönä ottelu One Hit Wondersia vastaan on puhtaasti tahdon mittausta. Voitto tästä ottelusta olisi erittäin tärkeä, sillä jos tulee turpaan, menetämme tämän "yhden ottelun edun" joka meillä tällä hetkellä Minnesotaa kohtaa on.

Ennakkoasetelmat tähän otteluun ovat Edmontonin näkökulmasta katsottuna herkulliset. Heiltä puuttuu rosterista noin 10 vakiopelaajaa; AHL ei enää riitä pelaajien nostamiseen, vaan Lowe on joutunut tietääkseni heittämään lusikkansa juniorisarja-soppaan. Lauantaina Oilers joutui pelaamaan suurimman osan ottelusta neljällä puolustajalla kun Anaheimista kesällä tullut Ladislav Smid meni ja loukkaantui. Nedved on häipynyt, flunssa vienyt pelaajia pois kokoonpanosta (Lupul) ja pitkäaikaisia loukkaantumisiakin on sopivasti (Stoll, Moreau, Tjärnqvist). Poissa ovat myös Hemsky, Hejda, Staios, Reasoner... Eikä sovi unohtaa Smythia, Captain Canadaa, jonka Lowe treidasi siirtotakarajalla Long Islandille mielestäni heikkoa korvausta vastaan. Smyth-kaupan jälkeen Oilers on hävinnyt kaikki 9 otteluaan, ja yhteensä Oilers on ottanut pataa 10 ottelua putkeen maalierolla 9-37.

Canucksilta puolestaan puuttuu 50% joukkueen top4-pakistosta kun Mitchell jatkaa saikkuaan saaden Salon seurakseen. Molemmilla nivusissa jotain vikaa, ennakolta kumpikaan loukkaantuminen ei tosin kovin paha ole. 21. päivä olisi ottelu Predatorsia vastaan, mutta sen jälkeen seuraava koitos onkin vasta 25. päivä Avsia vastaan, joten tähän jos saisi molemmat taas mukaan kokoonpanoon. Alex Edler on kutsuttu ylös, ja hän pelaa ensi yönä Oilersia vastaan, varmaan siis myös Predsiä vastaan torstain ja perjantain välisenä yönä.

Canucks on tällä kaudella tunnetusti pärjännyt "todella mahtavasti" ennakolta heikompia joukkueita vastaan, joten on todella paha sanoa mitä ensi yönä käy. Oilersin viimeaikaiset tulokset ovat niin heikkoja, ja loukkaantumisia siis on aivan riittävästi, joten en usko että Canucks tätä ottelua ainakaan varsinaisella peliajalla voittaa. Ennakolta katsottuna luulisi että Sedinitkin pyörittelisivät Oilersin AHL-tasoisen puolustuksen ihan kebab-kioskille; näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, sillä yleensä kun vastustajan puolustus on ollut heikohko, Canucks on tehnyt vastustajan maalivahdista pelin ykköstähden.

Pelin alku varmaan kertoo mitä ottelussa lopulta käy, sillä jos Canucks onnistuu avausmaalin teossa, niin uskoakseni voitto on lähellä. Pitää tosin muistaa viimeaikaiset ottelut ja niissä nähty perseily kolmannessa erässä, joten voiton kannalta on todella tärkeää pitää pelitempo yllä koko 60 minuuttia vaikka johtoasemassa pelattaisiinkin. Allekirjoittanut siis toivoo että ottelun alussa nähtäisiin jotain mikä herättäisi Canucks-ryhmän taistelemaan ennakolta heikkoa vastustajaa vastaan, olkoot se sitten tappelu, kova taklaus tai Canucksin tekemä avausmaali. Sillä mitä pidemmälle ottelu menee nollanollassa, sitä suuremmat mahdollisuudet Oilersilla on voittoon.

 

[Hiisi_van_Holten]

Roberto Luongo oli jälleen kerran ottelun hahmo torjuen kauden 19:sta ottelunsa, jossa hän päästi vain yhden maalin. Jos Brodeur johtaa nollapelien tilastoa suvereenisti, niin Robertolla on eniten pelejä, joissa hän on päästänyt vain yhden maalin. Ja itse asiassa, jos tuo kauden alussa tullut 2-1 rankkaritappio Minnesotaa vastaan lasketaan mukaan niin Roberton yhden päästetyn maalien otteluita on peräti 20.

No Roberton loiston lisäksi Daniel Sedin sekä Trevor Linden onnistuivat maalinteossa. Loppulukemat siis olivat 2-1 Nuckseille (0-1,2-0,0-0).

Mietin muuten tässä seuraavaa: Oliko viime kauden epäonnistuminen loppujen lopuksi vain hyväksi Canuckseille? Oltaisiinko viime kesänä nähtyä suursiivousta nähty, mikäli Canucksit olisivat edenneet pudotuspeleihin?

Nyt näyttäisi siltä, että joukkueen tukirangat nyt ja pitkälle tulevaisuuteen olisivat mainiosti onnistuneet Alain Vigneault sekä Roberto Luongo. AV:ta on pakko kyllä hehkuttaa, kaverin ensimmäinen kausi koutsina on kyllä ylittänyt kaikki odotukset. Siis minä en epäillyt Alainia koutsina, vaan ajattelin, että kuten joukkuepeleissä yleensäkkin, että menestyäkseen koutsi tarvitsisi useamman kauden joukkueessa. Ainakaan itse en ole ollenkaan varma, että nämä muutokset oltaisiin tehty, mikäli Nucksit olisivat yltäneet pleijjareihin.

Nyt kuitenkin Luongolla ja Vigneaultilla varustettuna, Canuckseilla on, kuten aiemminkin sanoin, hyvät eväät rakentaa New Jerseyn kaltainen (ei välttämättä pelityylillisti) menestys dynastia, joka kulminoituisi hyvään maalivahtiin, sekä hyvään puolustukseen.

Ps. Tommi Santala taitaa olla erikoistunut poseeraukseen otteluissa, no hyvä, että edes jotain vahvuuksia löytyy:

St. Louis

Edmonton

 

[nuck]

Roberto Luongo oli jälleen kerran ottelun hahmo torjuen kauden 19:sta ottelunsa, jossa hän päästi vain yhden maalin. Jos Brodeur johtaa nollapelien tilastoa suvereenisti, niin Robertolla on eniten pelejä, joissa hän on päästänyt vain yhden maalin...No Roberton loiston lisäksi Daniel Sedin sekä Trevor Linden onnistuivat maalinteossa. Loppulukemat siis olivat 2-1 Nuckseille (0-1,2-0,0-0).

Luongo oli tosiaan Oilers-ottelun suuri hahmo. Edmonton pelasi hyvän pelin (todella hyvän joukkueen loukkaantumistilanteeseen- ja viime aikojen esityksiin nähden) ja vei peliä kaksi erää, mutta Luongo kesti maalilla. Kolmas erä oli Vancouverin hallintaa, mutta tuossakin erässä Oilersilla oli muutama hyvä paikka tasoittaa ottelu. Ottelun ykköstähdestä ei siis ollut epäselvyyttä, vaikka myös Roloson pelasi Edmontonilla vahvasti ja kaksoset loistivat jälleen Canucksin hyökkäyksessä.

Ottelussa tehot 1+1 tehnyt Daniel Sedin paranteli jälleen asemiaan pörsseissä. Miehen hieno kausi ja 30 maalin ylitys on jäänyt (otteisiin nähden) ehkä vähän Luongon, joukkueen menestyksen ja tietenkin Jeff Cowanin varjoon (samoin kuin kaksoisveli Henrikin kausi), vaikka ensimmäistä kertaa urallaan koko kauden joukkueen ykkösketjuna pelanneet kaksoset ovat kääntäneet hyökkäyksessä paljon pelejä Vancouverille. Katsotaan siis vähän tarkemmin Daniel Sedinin sijoituksia Läntisen konferenssin tärkeissä pörsseissä:

Maaleja lännen 6. eniten (32)

Ylivoimamaaleja lännen 3. eniten (14)

Voittomaaleja lännen 3. eniten (8)

Jatkoaikamaaleja koko NHL:n eniten (4)!

Pisteitä lännen 6. eniten (73)

Vierasmaaleja lännen 2. eniten (20)

Divisioonamaaleja lännen 2. eniten (17)

Eli kokonaisuudessaan hienoja esityksiä Danielilta ja mies on ampunut paljon tärkeitä osumia. Kaksoisveli Henrikin kausi on sekin ollut hyvä. Oilers-pelissä tuli kaksi syöttöä ja näillä syötöillä Henrik on enää kahden syötön päässä Canucksin seurahistorian syöttöennätyksestä (kasassa nyt 60 syöttöä). Henrik jakaa NHL:n syöttöpörssin viidennen sijan yhdessä Jaromir Jagrin kanssa ja Läntisessä konferenssissa Henrik on ollut toiseksi paras syöttäjä. Lisäksi Henrikilla on koko NHL:n eniten vieraskentällä annettuja syöttöjä.

Sedinit menestyvät myös fyysisen paineen alla

Mietin muuten tässä seuraavaa: Oliko viime kauden epäonnistuminen loppujen lopuksi vain hyväksi Canuckseille? Oltaisiinko viime kesänä nähtyä suursiivousta nähty, mikäli Canucksit olisivat edenneet pudotuspeleihin?

Vaikea sanoa, mutta ehkä Luongoa ei nyt olisi, mikäli Canucks olisi mennyt viime kaudella pudotuspeleihin. Minulla on kuitenkin tunne, että Nonis olisi halunnut joka tapauksessa vaihdoksia valmennukseen ja Crawford oli kuitenkin tavallaan "Burken mies", vaikka Nonis tuohon aikaan seuran kakkosmanagerina toimikin. Vigneaultin valinta tuntui luontevalta ja hyvältä jo silloin kun seura alkoi pyöritellä ja haastatella erilaisia vaihtoehtoja ja nythän tämä tuntuu aivan loistavalta vedolta.

Alkukausi uuden valmentajan kanssa ei ollut tosin mitenkään loistava tehollisesti, mutta koko kauden ajan Vancouver on mennyt joukkueena vain eteenpäin. Sikäli on ollut vielä hienoa seurata joukkueen otteita, että Canucks on selvästi kehittänyt aina yhden osa-alueen kerralla kuntoon. Ensin joukkue tunnettiin vahvasti viisikkopelistä, mutta heikommista erikoistilanteista, tämän jälkeen joukkue sai viisikkopelin ohella alivoimansa toimimaan koko NHL:n parhaiten ja viimeiseksi Canucks alkoi saamaan hyökkäystehoja ylivoimalla (tämä alue on viime aikoina tosin ollut heikkoa, mutta ylivoiman kyvyt on nähty aikaisemmin ja nämä saattavat palata hyvinkin ennen pudotuspelejä). Selvästi joukkue on siis rakentanut talonsa ensin sieltä (alakerta), missä ovat useimpien valmentajien mielestä ne tärkeimmät alueet.

Vigneaultin käden jälki Vancouverin penkin päässä alkoi näkyä yksilötasolla aika nopeasti. Kauden alussa jopa Näslund blokkaili laukauksia puolustuspäässä ja vapaa-matkustajille ei koneessa ollut tilaa. Crawfordiin verrattuna V antoi heti alusta lähtien vastuuta ja peliaikaa paljon enemmän peliesitysten perusteella, kuin nimien perusteella. Hän ei valinnut suosikkeja ryhmästä ja on tehnyt kauden aikana kovia päätöksiä, joita Vancouverissa ei ole totuttu pitkään aikaan näkemään.

Vigneaultin papereissa kova työ menee lahjakkuuden edelle ja pelisydän suuren egon edelle. Hänen pääteemansa ovat tasapuolisuus ja tästä tuleva yhteishenki ja ehkä tämä on juuri paras asia, mikä minun mielestä joukkueessa on näkynyt. Tämän vuoden ryhmässä jokainen pelaaja voi hyvällä syyllä, ihan oikeasti, tuntea itsensä tärkeäksi osaksi joukkuetta.

V nosti alkukaudesta fanien hämmästykseksi Trevor Lindenin pitkästä aikaa pelaamaan ylivoimaa Sedineiden kanssa, kun kokemattomat Kesler, Burrows ja Green saivat kantaa puolestaan alivoimassa päävastuuta ja kokea siellä itsensä tärkeäksi osaksi joukkuetta. Alivoimakolmikko teki omalla sarallaan erinomaista työtä ja Linden iski kiitokseksi peliajasta ylivoimassa kuusi maalia ensimmäisten 13 ottelun aikana.

Vigneault antoi myös tämän kauden läpimurto-pelaajalle Kevin Bieksalle todellisen mahdollisuuden näyttää taitonsa jo kauden alussa ja tästä kiitokseksi myös omassa päässä hienosti kunnostautunut Bieksa on takonut 11 maalia ja 38 pistettä. Eikä hyökkäyspäässä voida unohtaa esimerkiksi sitä, mitä Vigneault teki kauden aikana waivereista tulleelle Jeff Cowanille. Alku oli tehojen puolesta heikko, mutta V antoi todellisen näyttömahdollisuuden ylempää ja Cowanista nousi Canucks-yleisön sankari.

Kun Markus Näslund kärsi pitkästä maalittomasta putkesta, Vigneault tuki joukkueen kapteenia. Hän ei penkittänyt miestä tai syyttänyt häntä monien valmentajien tapaan median edessä, vaan hän antoi hänelle tuplavaihtoja, nosti Näslundin kaksosten ketjuun ja käytti tätä huonosta menestyksestä huolimatta rankuissa. Vigneault näki Näslundin itseluottamuksen olleen alhaalla ja ymmärsi, että hän saisi miehestä enemmän irti tukemalla tätä. Tämäkin siirto koitui myöhemmin eduksi, kun Näslund löysi paremmin pelinsä.

Näslundin tilanteesta puhuttaessa, Vigneault teki päinvastaisen liikkeen Detroit-pelissä ja ulosti Näslundin joukkueen ylivoimista - en muista koska Näslund olisi viimeksi ollut ylivoimien ulkopuolella. Oilers-pelissä Näslund sai hyvin vähän peliaikaa (kahden erän jälkeen joukkueen 11. eniten pelannut hyökkääjä). Tällä siirrolla V "näytti munansa", otti riskin kapteenin kanssa ja sai tästä jonkin verran kritiikkiä osakseen, mutta Näslund ymmärsi tämän siirron mediassa ja uskon, että tämäkin siirto palvelee vielä myöhemmin joukkueen etua.

***

Edit: Vancouver Provincen juttu nuoresta Canucks-pakista Alexander Edlerista:

Calm demeanour Edler's calling card

"This kid has a wonderful future ahead of him and he'll be challenging for a job here next year without a doubt," Rick Bowness

 

[Chip Whitley]

V nosti alkukaudesta fanien hämmästykseksi Trevor Lindenin pitkästä aikaa pelaamaan ylivoimaa Sedineiden kanssa, kun kokemattomat Kesler, Burrows ja Green saivat kantaa puolestaan alivoimassa päävastuuta ja kokea siellä itsensä tärkeäksi osaksi joukkuetta. Alivoimakolmikko teki omalla sarallaan erinomaista työtä ja Linden iski kiitokseksi peliajasta ylivoimassa kuusi maalia ensimmäisten 13 ottelun aikana.

Ja tosiaan, viime ottelussa kun Linden liitettiin taas Sedinien YV-kenttään niin maalihan se sieltä tulla tupsahti. Lindenilla on, sanoisinko tällainen kyky mikä Smolinskilta puuttuu, eli kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun Smolinski pelasi Sedinien YV-kentässä, koko joukkueen ylivoimapeli oli ihan jäässä monta peliä putkeen. Syitä tähän Smolinskin epäonnistumiseen tässä YV-kentässä on varmasti monia, mutta itse olin joskus jopa huomaavani kuinka Smolinski lähti kohti puolustuspäätä joskus kun näytti siltä, että jompikumpi Sedineistä on menettämässä kiekkoa. Tämän jälkeen Sedinin syöttö takatolpalle, mutta missä Smolinski luuraa? Hän on lähtenyt jo puolustamaan. Eli tällainen liiallinen orientoituminen puolustukseen oli varmasti yksi syy minkä takia Smoke ei toiminut tässä joukkueen ykkösylivoimassa.

Hyvä että V vihdoin tajusi tämän. Mielestäni Smoken pitäminen ykkösylivoimassa - oikeastaan ainoastaan sen takia koska Smoke on right-puolen pelaaja - on ollut V'n toinen "suuri virhe" tällä kaudella Canucksin peräsimessä. Se toinen on Bulisin käyttö pelaavassa kokoonpanossa.

Näslundin tilanteesta puhuttaessa, Vigneault teki päinvastaisen liikkeen Detroit-pelissä ja ulosti Näslundin joukkueen ylivoimista - en muista koska Näslund olisi viimeksi ollut ylivoimien ulkopuolella. Oilers-pelissä Näslund sai hyvin vähän peliaikaa (kahden erän jälkeen joukkueen 11. eniten pelannut hyökkääjä). Tällä siirrolla V "näytti munansa", otti riskin kapteenin kanssa ja sai tästä jonkin verran kritiikkiä osakseen, mutta Näslund ymmärsi tämän siirron mediassa ja uskon, että tämäkin siirto palvelee vielä myöhemmin joukkueen etua.

Näslund meni ja murjautti aika vitsin, jolle itse ainakin naurahdin kun kuulin/luin:

"Tuesday he was on the ice early for some one-on-one practice with goaltending coach, Ian Clark, and Roberto Luongo.

Naslund’s without a goal in six games and although the media pressure is enough to turn dirt to daimonds, he’s been able to maintain his sense of humour.

'I think they wanted to build Louie’s confidence so they threw me out there', he said."

http://www.canucks.com/images/audiofile07/mar2007/naslund.mp3

Aika rennosti mieheltä jonka 10 tehopistettä runkosarjassa maksaa Canucksille miljoona Yhdysvaltain dollaria...

---

Ja yön ottelusta vielä pikaiseen:

- Salo ja Mitchell ovat edelleen pois kokoonpanosta, molempien paluu näyttäisi tällä hetkellä suuntautuvan ensi sunnuntaiksi kotiotteluun Avsia vastaan.

- Sedinit ovat onnistuneet huonosti tällä kaudella Nashvillea vastaan. Kaksosilla on yhteensä 1 (!) piste kolmessa ottelussa Predsia vastaan, eikä Daniel ole onnistunut maalin teossa 13 otteluun. Nashville on myös nollannut Canucksin ylivoiman tällä kaudella täydellisesti (0 maalia - 15 yritystä).

- Predsilta pois kokoonpanosta ovat Steve Sullivan (selkä), Scott Hartnell (jalka), Martin Erat (polvi), Scott Nichol (sormi) ja pienipahapoika Jordin Tootoo. Canucksilta siis Mitchell, Salo, Kesler, Green ja Rypien.

 

[nuck]

Predators

Ensi yön ottelussa vastassa kotona Läntisen konferenssin ykkösjoukkue ja NHL:n ainoa 100 pistettä kerännyt Nashville. Vancouverilla on matkaa Predatorsien pisteisiin kuusi pistettä ja voitolla tämä olisi mahdollista kuroa neljään pisteeseen - siis tilanteeseen, jossa Canucks voisi haastaa tosissaan Nashvillen runkosarjan lopussa.

Vancouverin saldo viimeisistä 20 ottelusta on 15-3-2. Kotona Vancouver on pelannut viimeiset 10 ottelua saldolla 8-1-1. Nashvillen vastaavat saldot ovat viimeisistä 20 ottelusta 11-6-3 ja vieraissa Predators on pelannut viimeiset 10 ottelua lukemilla 3-5-2. Näiden perusteella Vancouver on pelissä suosikki, mutta toisaalta Nashville on voittanut Canucksin tällä kaudella kaksi kertaa ja Canucks saanut vain yhden voiton Nashvillesta.

Joukkueiden väliset kaksi ensimmäistä ottelua pelattiin jo lokakuussa. Ensimmäisessä Vancouver otti vierasvoiton jatkoajalla Lukas Krajicekin osumalla ja toisessa pelissä (3-2) Predators kuittasi otteluvoitot tasoihin myös vieraissa Steve Sullivanin kolmannen erän maalilla, josta riitti vähän keskusteltavaa pelin jälkeen;

"He pushed me in the net with his stick (on the initial shot) so I was almost facing the other way. I don't know if it was intentional or not but he got his stick on my pad and with my momentum it drove me into my net so it's pretty tough to make a save when you're in the goal," Luongo kertoi tuolloin pelin jälkeen ratkaisumaalista.

Kahden ensimmäisen pelin oltua tasaisia, joukkueiden kolmannen ottelun vei kotijoukkue Nashville peräti maalein 6-0. Vancouver oli tuolloin (marraskuun puolivälissä) kauden ylivoimaisesti surkeimmassa jaksossa, pelasi Predators-pelin toisena peräkkäisenä iltana ja vielä kakkosvahdilla. Onneksi noista päivistä on kuitenkin menty paljon eteenpäin seuraavien 50 pelin aikana.

Tulevan illan pelistä Vancouverilta puuttuu edelleen kaksi avainpuolustajaa, kun Sami Salo ja Willie Mitchell eivät pelaa. Molemmat kärsivät nivusvammoista ja kumpaakin halutaan lepuuttaa nyt kunnolla edessä olevien pudotuspelien vuoksi. Minkäänlaisia riskejä ei haluta kaksikon kanssa ottaa, sillä illan ottelun voitolla ei olisi arvoa, mikäli kaksikon loukkaantumiset pahenisivat nykyisestä. Mitchellilla on kaudelta kokemuksia siitä, mitä liian aikainen palaaminen kentille pahimmillaan voi tehdä;

The last time Willie Mitchell had a groin injury he tried coming back too early and re-aggravated it, setting his return to health back 10 days.

He's not about to let the same thing happen again.

Mitchell skated Tuesday with the Vancouver Canucks for the first time since suffering a groin injury March 11 against Anaheim.

When he was done he said he wouldn't be able to play until Sunday at Colorado, which came as a surprise to coach Alain Vigneault, who seemed to be banking on a Mitchell return tonight against Nashville.

"I'm smarter this time, I know better," Mitchell said. "I still have pain, and if I still have pain I'm not going to come back.

"The last time I came back, I actually didn't have pain in the morning skate and I made the injury worse in the game.

"Now, I still have a little pain and waiting until Sunday will be really the smartest thing for me to do."

Mitchell injured the left side of his groin Jan. 11. This time, it's the right side.

"It's been frustrating," said Mitchell, who remains convinced the injury won't bother him long term.

"Last year, I played 80 games and this year it will be around 60.

"But as long as I'm fine when the big dance starts, that's all that matters."

Mitchellin ja Salon puuttuessa kokoonpanosta, Mattias Öhlundin ja Kevin Bieksan minuutit tulevat luultavasti olemaan lähellä maksimia ja onnistumisia olisi jälleen pakko saada. Näiden lisäksi otteitaan viime aikoina parantaneelta Lukas Krajicekilta pitää saada jälleen vahva esitys. Alexander Edlerilta ja Rory Fitzpatrickilta ei voi odottaa sen ihmeempiä (varmaa peruspeliä), mutta Brent Sopelin olisi nostettava pelinsä tasoa Oilers-otteluun.

Maalilla aloittaa luonnollisesti Luongo, joka ottaisi voitolla NHL:n ykköspaikan maalivahtien voitoissa. Luongon pitää jälleen kerran ottaa kaikki mahdolliset kiekot kiinni ja tehdä näiden perustorjuntojen lisäksi pari peliä kääntävää torjuntaa. Luongon normaali iltapuhde siis riittää lähelle voittoa, hyvällä pelillä Nashvillen on pirun vaikea kaataa Canucksia.

Illan ottelussa yhtenä suurena ratkaisuna tullaan näkemään se, kumpi joukkueista onnistuu tekemään pelin avausmaalin. Myös toisen erän onnistuminen tulee näyttelemään merkittävää osaa. Nashville on ampunut tällä kaudella toisessa erässä 91 maalia vastustajien verkkoon ja omaan päähän on toisissa erissä tehty vain 58 osumaa. Nashvillen viisikkopelin pitävyydestä ja onnistumisesta kertoo hyvin se, että joukkueen saldo on 32-1-5 tilanteissa, joissa Nashville on johtanut toisen erän jälkeen. Lisäksi Predatorsin saldo on 36-9-3, kun joukkue on tehnyt avausmaalin.

Hyökkäyksessä Canucks-kapteeni Näslundiin valmennukselta kohdistunut kritiikki on ainakin harjoitusten perusteella kääntymässä voitoksi. Näslund tuli harjoituksiin useimpia muita pelaajia aikaisemmin ja veti harjoituksissa paljon laukaisuharjoitteita Luongon ja maalivahtivalmentaja Ian Clarkin kanssa. Huumorikin tuntuisi olevan edelleen pelissä mukana ja omat fanit uskovat edelleen isään;

"I think he wanted to build Louie's confidence, so they threw me out there.

The kids still think I do well. They are my biggest fans. It's great to have them."

Myös Vigneault kertoi olevansa tyytyväinen Näslundin panokseen harjoituksissa;

"For me, when you're going through adversity, you're not going to just come out of it. You've got to do something to work yourself out of it. And that's what [Naslund's doing].

"He's going out early. He's working with [Roberto Luongo]. He's working on his game. He's coming in, he's watching video. So, for me, there's a lot of positives."

***

Myös Predatorseista juttua Vancouver Sunilla.

 

[nuck]

Vancouver-Nashville

Canucksin voittokulku jatkuu. Viime yönä tuli 2-0 kotivoitto Nashvillesta ja tällä voitolla Canucks tasasi joukkueiden tämän kauden kohtaamiset voittolukemiin 2-2 sekä kavensi Predatorsin Läntisen konferenssin johdon neljään pisteeseen Canucksiin nähden. Voitto oli erityisen tärkeä myös siinä mielessä, että voitolla Vancouver venytti eroa oman divisioonan kovaan taistelukumppaniin Minnesotaan jälleen kolmeen pisteeseen.

Voitto oli viimeisten viiden päivän sisään jo toinen Läntisen konferenssin huippujoukkueesta. Vancouver kaatoi näissä kahdessa pelissä Detroitin ja Nashvillen yhteismaalein 6-1 ja voitti näiden pelien laukaukset yhteensä lukemin 69-53. Joulun jälkeen Canucksin saldo on komea 28-5-5 ja tämä lukema on koko NHL:n paras. Joukkueen vire näyttää siis edelleen vain paranevan mitä pidemmälle kausi menee.

Maalilla Luongolle merkittiin kauden neljäs nollapeli ja nollapelin johdosta Luongo valittiin jälleen kentän parhaaksi pelaajaksi. Canucks oli kuitenkin jälleen paljon muutakin kuin maalivahti, sillä joukkue hallitsi kenttätapahtumia samalla tavalla kuin Detroitia vastaan ja piti Nashvillen paikat loppujen lopuksi vähissä. Ensimmäinen erä oli luultavasti parasta kiekkoa, mitä Canucksilta on näkynyt koko kaudella (laukaukset peräti 17-4 Vancouverille) ja vaikka tahti odotetusti vähän hiljentyi tämän jälkeen, joukkue ei antanut oikein missään vaiheessa avaimia enää takaisin vieraille.

Hienon ottelun jälkeen Canucks-pakasta voisi nostaa esiin useitakin pelaajia, ja oikeastaan koko joukkueen, sillä yksikään pelaaja ei pelannut huonosti. Nollapeli Nashvillen kaltaista joukkuetta vastaan on kuitenkin luonnollisesti maalivahdilta erinomainen työnäyte. Puolustuksessa Öhlund ja Bieksa pehmensivät Predatorsin tähdet ja Edler, Sopel ja Krajicek pelasivat kaikki hyvän pelin korvatessaan avainpakkeja Saloa ja Mitchellia. Hyökkäyksessä Morrison, Cooke, Linden, Burrows, yhden maalin tehnyt Bulis, Näslund ja kauden ensimmäisen maalinsa viimein tehnyt Santala jäivät päällimmäisinä mieleen onnistuneista pelaajista.

Vancouverin otteissa ei ollut koko iltana mitään muuta valittamisen aihetta kuin tehoton ylivoima. Joukkue pääsi jauhamaan ylivoimaansa seitsemän kertaa , mutta ei saanut maalia aikaan. Lähimmäksi pääsi Bieksa, jonka laukaus osui tolppaan ja Linden, jonka b-pisteiden välistä lähteneen laukauksen Vokoun otti onnekkaasti. Canucksin onneksi joukkueen alivoima tappoi kuitenkin neljä alivoimaansa, joten erikoistilanteisiin Vancouverin peli ei tälläkään kerralla kaatunut.

Pelin tapahtumia lyhyesti ja sekavasti:

Ensimmäisen erän alussa Vancouverilla oli kaksi hyvää paikkaa, kun Cooke ja Näslund pitivät Vokounia hereillä. Erän viidennellä minuutilla Predatorsin Legwand otti kakkosen koukkaamisesta ja kaksoset pyörittivät peliä hyvin Nashvillen maalilla. Henrik Sedin löysikin ylivoimalla Lindenin, joka ampui suoraan syötöstä. Vokoun kesti laukauksen vaivoin. Heti perään Cooke pääsi ampumaan b-pisteeltä ja kiekko meni jo Vokounin käden alta, mutta ohjautui niukasti ohi. Erän puolivälissä laukaukset Canucksille 9-1.

Ottelun ensimmäinen maali näki päivänvalon ensimmäisen erän puolivälissä, kun Näslund avasi hienosti Bulisin laidalta läpi ja tämä ampui kiekon Vokounin haaroista vähän helpon näköisesti sisään. Maali oli ottelun alussa muutenkin liekeissä olleen laiturin kauden 12. osuma. Maalin jälkeen Predatorsit saivat ottelun ensimmäisen vaarallisen paikan, kun Legwand pääsi laukomaan läheltä. Luongolle hyvä torjunta.

Erän 12. minuutilla Canucks pääsi jälleen ylivoimalle, kun Cowan oli murtautumassa läpi, mutta Greg Zanon veti Canucks-sniperilta jalat alta. Tällä kerralla Vancouverin ylivoima oli tehottoman näköistä pyörimistä, eikä joukkue saanut edes laukauksia kohti Vokounia. Vancouver jatkoi ylivoiman jälkeen kuitenkin painostamista ja Burrows-Santala -kaksikko järjesti hyvän tilanteen erän 16. minuutilla, mutta ei saanut maalia.

Erän 18. minuutilla Vancouver loi jälleen painetta Nashvillen päähän ja tällä kerralla hyvällä tuloksella. Edler ja Burrows saivat pidettyä kiekon Predatorsin päässä ja kiekko tuli Lindenille, joka löysi maalin edestä Santalan. Tommin laukaus ohitti Vokounin ja Canucks pääsi 2-0 johtoon. Maali oli Santalalle kauden ensimmäinen ja uran ensimmäinen maali Canucks-paidassa, joten onnittelut ovat paikallaan.

Ensimmäisen erän laukaukset Vancouverille peräti 17-4 ja kahden maalin johtoasema oli pelin kulkuun nähden vähintäänkin paikallaan. Jokainen ketju teki hyvällä moraalilla töitä ja peliä painettiin vaihto vaihdon jälkeen Nashvillen päähän. Hyökkäyksessä Bulis, Näslund, Cooke, Santala, kaksoset ja Pyatt sekä Burrows esiintyivät parhaiten. Puolustuksessa Krajicek, Edler ja Bieksa pelasivat hienon erän.

Toisen erän Nashville aloitti hyvin ja painoi erän alussa peliä Vancouverin päähän. Erän alun paras paikka tuli kuitenkin Pyattille Henrik Sedinin syötöstä. Kova laukaus osui Vokounia rintaan ja kimposi tästä kohti maalia, mutta meni niukasti ohi. Pyattin paikan jälkeen Predators jatkoi hyvää otettaan ja Radulovilla oli mahdollisuus kaventaa, mutta nuori venäläishyökkääjä menetti tilanteen liikaan harhautteluun.

Vancouver sai pelistä vähän myöhemmin kiinni ja oli lähellä lisätä johtoaan, kun Sopel tarjosi paikan Cowanille maalin eteen. Hyvä ratkaisuyritys, johon Vokoun teki hienon torjunnan ja kiekko ajautui torjunnasta maalin ohi. Erän 9. minuutilla Nashvillen Hordichuk sai kakkosen kampituksesta ja Vancouver sai ylivoiman, mutta jälleen Vancouverin ylivoima oli tehotonta. Erän 11. minuutilla Cowan sai puolestaan kakkosen kampituksesta, mutta myös Predatorsin ylivoima näytti tehottomalta, eikä kavennus ollut edes lähellä.

Erän 16. minuutilla Vancouver sai ottelun neljännen ylivoimansa, kun kaksoset pyörittivät peliä hienosti Nashvillen päässä. Ensin Weber kaatoi Henrik Sedinin selvästi jäähyn arvoisesti, mutta tuomarit eivät antaneet vielä tästä mitään. Daniel Sedin nousi tilanteen jälkeen kuitenkin maalille ja kun Forsberg kaatoi Canucksin tehokkaimman maalintekijän, Nashville joutui alivoimalle. Ylivoiman hankinta meni täysin kaksosten vahvan pelin piikkiin, mutta ylivoimamaalia Canucks ei vieläkään saanut osumia.

Erän lopussa Vancouverin nelonen painoi noin minuutin ajan peliä Nashvillen päässä. Santala ja Burrows tekivät hyvin yhteistyötä hyökkäyksessä, mutta maaleja kaksikko ei tällä kerralla onnistunut tekemään. Toinen erä oli kokonaisuutena aika tasaista vääntöä ja Nashville pääsi peliin jotenkin mukaan. Erän laukaukset menivät Predatorseille 9-5, mutta nämä eivät kertoneet erän kulusta juuri mitään. Nashvillella oli tosin erän alussa pari hyvää tilannetta, mutta mitä pidemmälle erä meni, sitä enemmän myös Canucks sai otetta.

Kolmannen alussa Legwandilla oli hyvä paikka maalin kulmalla, mutta hyvin pelannut Edler sai mailansa väliin ja pelasti tilanteen. Erän 3. minuutilla Morrison koukkasi Fiddleria ja sai kakkosen, mutta samalla Fiddler kaatui kuin ammuttu ja molemmat joutuivat jäähylle. Miesvajaalla pelattaessa, Kariya koukkasi Bieksaa jäähyn arvoisesti ja Vancouver pääsi vähän helponkin tuntuisesti 4-3 ylivoimalle. Ylivoimalla kaksoset pelasivat hyvin tilanteen Bieksalle, mutta tämän laukaus osui tolppaan ja Predators pysyi vielä pelissä mukana.

Ylivoiman jälkeen tänään pirteästi pelannut Bulis kiemurteli Predatorsin puolustuksen keskelle, jossa Arnott huitoi Bulisia kakkosen arvoisesti. Vancouverin ottelun kuudes ylivoima ei päässyt kuitenkaan loppuun saakka, sillä Pyatt rikkoi ylivoimalla Legwandia. Erän 10. minuutilla Bieksa otti puolestaan kakkosen koukkaamisesta ja Predators sai pelata vähän aikaa 5-3 ylivoimaa. Hyvä alivoima Vancouverilta ja johtoasema pysyi jäähyjen jälkeen.

Erän 12. minuutilla Fiddler huitoi Canucksin maalilla Luongon edessä kuin heinämies ja otti illan toisen jäähynsä. Vancouverin tehoton ylivoima kuitenkin jatkui edelleen ja lisäosumia ei vieläkään nähty. Erän 15. minuutilla pelissä nähtiin jälleen ylivoima, kun Henrik Sedin otti kakkosen koukkaamisesta. Sedin vain nosti Weberin mailaa ja joutui helposti jäähylle - tosin jäähy ei ollut mikään ihme tässä rikkonaisessa pelissä.

Vancouver tappoi alivoimansa Bulisin ja Burrowsin tehtyä hienosti töitä karvauksissa ja syöttöjen peittämisessä. Erän 18. minuutilla Predators sai painetta Vancouverin päähän, mutta Luongo otti Abidin paikan varmasti. Erän ja ottelun viimeisellä minuutilla Nashville yritti vielä kuroa Canucksin kahden maalin johtoa kiinni ja otti Vokounin pois maalilta. Lindenin laukaus tyhjään maaliin joitakin senttejä ohi, mutta maaleja kumpikaan joukkue ei kuitenkaan enää saanut ja näin Canucks otti arvokkaan 2-0 voiton Nashvillesta.

 

[Salama15]

Onnea Tommi Santala... ei kautta ilman maalia;-)

 

[kausi]

Hyökkäyksessä Morrison, Cooke, Linden, Burrows, yhden maalin tehnyt Bulis, Näslund ja kauden ensimmäisen maalinsa viimein tehnyt Santala jäivät päällimmäisinä mieleen onnistuneista pelaajista.

Ei hitto, pikkasen piti siristää silmiä kun aamulla teksti-tv:ltä katsoin että Canucksien maalintekijöinä Bulis ja Santala. Hyvä vaan, ehkä Nashville ei osannut arvostaa näitä "huonoja" pelaajia riittävän hyvin ja näin saatiin voitto tärkeästä pelistä.

 

[nuck]

Ei hitto, pikkasen piti siristää silmiä kun aamulla teksti-tv:ltä katsoin että Canucksien maalintekijöinä Bulis ja Santala. Hyvä vaan, ehkä Nashville ei osannut arvostaa näitä "huonoja" pelaajia riittävän hyvin ja näin saatiin voitto tärkeästä pelistä.

Kuten Vancouver Provincen loistava kiekkokirjoittaja Ed Willes sanoi, "OK, if the Canucks don't win a game in which they get goals from Bulis and Santala, they never will." Vancouverin suurena vahvuutena on ollut oikeastaan koko kauden se, että entisestä "yhden ketjun joukkueesta" on tullut tällä kaudella joukkue, jossa jokainen ketju nousee vuorollaan ratkaisijaksi.

Aika mielenkiintoinen asia viime kausiin nähden joukkueen tehoissa on se, että esimerkiksi viimeisistä 18 maalista 13 maalia on tullut eri pelaajilta. Samaan aikaan kun joukkueen tehot ovat jakautuneet laajalle, Canucks on ollut alkukauteen-, joukkueen hyökkäyksen nimilistaan- ja viime aikojen joukkueen ylivoimapelin tehottomuuteen nähden ehkä jopa yllättävän tehokas joukkue. Joulun jälkeen Vancouver on tehnyt noin 3.13 maalia ottelussa. Lännessä vain neljä joukkuetta ovat osuneet tällä kaudella paremmalla keskiarvolla.

"That's been one of the keys to our successes. Obviously, the twins are a big part of it but when they don't score we've been able to get goals from one of the other three lines. That's what we got again [Wednesday] night," Vigneault kertoi pelin jälkeen.

"To have scoring from all four lines is going to make us tough to play in the playoffs. Usually, teams play one line for 20-plus minutes but we're much more balanced, harder to defend," Bulis kertoi.

Bulisista sen verran, että vaikka minä olenkin ollut hänen esityksiinsä välillä tyrmistynyt, Jan pelaa tällä hetkellä hyvää kiekkoa ja on pelannut tätä jo vähän aikaa. Viime yönä Bulis oli yksi kentän parhaista pelaajista; Bulis teki rajusti töitä, pysyi pois jäähyltä ja pelasi koko illan järkevästi kaikilla kolmella alueella. Kauden 12. maali tuli hyvään saumaan tärkeässä pelissä ja vaikka tämä menikin osin Vokounin piikkiin, normaalisti paikkojen hukkaajana tunnetulle Bulisille onnistumisen todella suo.

Tshekkiläiseen tapaan mielialapelaajana tunnettu Bulis tuntuisi vihdoin löytäneen paikan joukkueesta. Mies antoi aikaisemmin kauden aikana medialle lausuntoja, joissa hän käytännössä pyysi siirtoa muualle peliajan vuoksi. Vigneault ei tuntunut saavan miestä millään ruotuun ja Bulis teki kentällä idioottimaisia ratkaisuja, jotka maksoivat tärkeitäkin maaleja. Minunkin mielestä Bulis sai aivan liikaa luottoa tärkeillä hetkillä esityksiinsä nähden. Välillä hän väläytteli taitojaan, mutta nämä jäivät aika raskaasti kaiken turhan alle.

Motivoitunut Bulis on näyttänyt kuitenkin viime aikoina myös sen, että silloin kun peli kulkee, se kulkee hyvin. Bulis tekee hyvin töitä molempiin suuntiin, pystyy pitämään kiekkoa ahtaassakin paikassa ja lukee peliä hyvin...ainakin silloin kun haluaa pelata. Ja viime aikoina hyviä iltoja on ollut selvästi enemmän kuin huonoja. Mies antoi tilanteestaan mielestäni mielenkiintoisia lausuntoja Vancouver Provincelle.

"I would for sure want to come back with this team and would be very happy in the role I'm in.

"If [Canucks GM] Dave Nonis offered me just a reasonable contract, I wouldn't even think about it before signing."

Nämä sanat saattavat luvata vielä hyvää, sillä hän tuntuisi vihdoin kääntäneen päätään valmennusjohdon suhteen 180 astetta.

***

Edit: Juttua Moosen vahvuuteen liittyneestä Mason Raymondista täällä.

 

[nuck]

HF:n Matt MacInnis teki jutun Canucksin prospecteista.

Lista tuntuisi olevan tällä kerralla omasta mielestäni aika hyvin osuva, vaikka pirun vaikea näitä nuoria järjestykseen onkaan laittaa. Esimerkiksi näiden yliopistosarjan pelaajien (Schneider, Raymond, Fredheim, Butcher) rankkaaminen mihinkään listaan on lähes aina ollut mahdoton tehtävä.

***

Canucksin pelaajat saivat viime aikojen kiivastahtisen otteluohjelman johdosta kaivatun parin päivän peli- ja harjoitteluvapaan. Lähes kaikki joukkueen pelaajista ovat viettäneet tämän kaivatun vapaajakson rentoutumalla, ja keskittymällä näin samalla edessä olevaan runkosarjan loppuun ja pudotuspeleihin. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkin. Ketjun lukijat saavat kolme veikkausta siitä, kuka joukkueen avainpelaajista ei taaskaan malta pysyä poissa kaukalosta vapaista huolimatta.

No, vastaushan on helppo, jos on vähänkään seurannut joukkueen otteita tällä kaudella. Bobby Lou, tällä kaudella koko NHL:n toiseksi eniten kentällä ollut pelaaja kaikki NHL-pelaajat huomioiden, vietti vapaapäivänsä tietysti kaukalossa. Hänen seuranaan viihtyivät "hieman" vähemmän peliaikaa saaneet kakkosvahti Dany Sabourin, Tommi Santala ja triathlonisti Rory Fitzpatrick. Huomisen jopa Luongokin päätti viettää vapaalla, ennen joukkueen viikonlopun yhteisharjoituksia.

 

[Master Chief]

Erän 18. minuutilla Vancouver loi jälleen painetta Nashvillen päähän ja tällä kerralla hyvällä tuloksella. Edler ja Burrows saivat pidettyä kiekon Predatorsin päässä ja kiekko tuli Lindenille, joka löysi maalin edestä Santalan.

Myöhäistä pilkunnussintaa (muistin katsoa maalin vasta nyt), mutta Santala ei todellakaan ollut maalin edessä, vaan suunnilleen aloituspisteen kaarella tai kaarteitten välissä, lähempänä siniviivaa kuin maalia.

 

[nuck]

Myöhäistä pilkunnussintaa (muistin katsoa maalin vasta nyt), mutta Santala ei todellakaan ollut maalin edessä, vaan suunnilleen aloituspisteen kaarella tai kaarteitten välissä, lähempänä siniviivaa kuin maalia.

Niin, pilkun nussintaa tai sitten minulta huonoa kuvausta paikasta. Tarkoitukseni oli vain kertoa Tommin laukoneen maalinsa suunnilleen maalintekosektorilta. Ei siis välittömästi maalivahdin sylistä, vaan kohtisuoraa maalilta siniselle päin (siis edestä, välittämättä niinkään etäisyydestä maalille). Huono kuvaus minulta tuosta paikasta, mutta onneksi on olemassa videot, joista nämä voi aina tarkastaa.

 

[Chip Whitley]

HF:n Matt MacInnis teki jutun Canucksin prospecteista.

Lista tuntuisi olevan tällä kerralla omasta mielestäni aika hyvin osuva, vaikka pirun vaikea näitä nuoria järjestykseen onkaan laittaa. Esimerkiksi näiden yliopistosarjan pelaajien (Schneider, Raymond, Fredheim, Butcher) rankkaaminen mihinkään listaan on lähes aina ollut mahdoton tehtävä.

Kyllä, ihan hyvä artikkeli. Ja tosiaan, nämä alemmaksi rankatut pelaajat voisi melkein jättää "honourable mention" -osastoon.

---

WHL-playoffit käynnistyivät viime yönä, ja kolme Canucks-prospectia oli "äksönissä":

Prince Georgen ja Kamloopsin ensimmäinen kohtaaminen meni aina jatkoajalle asti, jonka Cougars käänsi voitoksi lukemin 3-2. Canucksin viime kesän viimeisin varaus, Evan Fuller, syötti ottelun voittomaalin kun jatkoaikaa oli pelattu 4.38. Hyvin sujuneen runkosarjan jatkeeksi Fuller siis jatkaa samalla tasolla playoffeissa.

Vancouver Giants voitti Chilliwack Bruinsin jatkoajan jälkeen lukemin 5-4. Canucks-varaus Mario Bliznak keräsi ottelussa tehot 1+1, ja tehotilastoon lukeman +2. Bliznak tasoitti ottelun 4-4'ään rangaistuslaukauksella kun ottelua oli jäljellä vajaa 5 minuuttia, Giants pelasi myös alivoimaa tässä tilanteessa. Bliznak valittiin ottelun ykköstähdeksi, ja fanien raporttien mukaan hän pelasikin todella hyvän ottelun.

Michael Grabnerin Spokane Chiefs hävisi ottelusarjan ensimmäisen ottelun vieraissa Everett Silvertipsiä vastaan numeroin 2-4. Everett meni kahdessa ensimmäisessä erässä 0-4 johtoon eikä Spokane tästä enää noussut. Grabnerille merkittiin tehotilastoon kuitenkin +1, vaikka ei tehopisteitä saanutkaan. Tämän ottelusarjan tulos on ennalta aika hyvin arvattavissa, Everett vaikuttaa melko ylivoimaiselta ainakin runkosarjan perusteella. On siis mahdollista että näemme Grabnerin Moosessa vielä tällä kaudella, Moosella tosin on "pelaajapaljous" tällä hetkellä, joten peliaika ei ole ollenkaan taattu.

Juraj Simekin Brandon voitti Prince Albertin, myös jatkoajalla, lukemin 5-4. Simek tosin ei pelannut, ei ole pelannut itse asiassa pariin viikkoon. Mies kärsii WHL'n sivujen mukaan jonkinlaisesta nilkka-ongelmasta. Day-to-dayksi on ilmoitettu, toivottavasti pääsee mukaan kokoonpanoon lähiaikoina.

---

Manitoba Moose (40-19-11) voitti Grand Rapidsin rangaistuslaukausten jälkeen 3-2. Drew MacIntyre (21-9-2) oli maalissa taas mies paikallaan, kun viime kausien MVP Wade Flaherty menetettiin alkuviikosta 6-8 viikoksi polvivamman takia sairastuvalle. Kyseessä oli jo toinen polvivamma tällä kaudella jonka Flaherty on joutunut kärsimään, ensimmäisestä toipuminen ei vienyt tosin näin kauaa aikaa. Wade palaa 2-3 kierrokselle playoffeihin, mikäli Moose vain selviytyy sinne asti. MacIntyre on kuitenkin todistanut pystyvänsä erinomaiseen peliin AHL-tasolla, joten hätä ei ole tämän näköinen.

AHL'n Tootoo, Mike Brown, sai kahden ottelun pelikiellon kovasta, mutta nähtävästi liian korkealle kohdistuneesta taklauksesta. Tämä neloskentän überenergiapatukka nähdään luultavasti jossain vaiheessa Canucksin kokoonpanossa, toivottavasti ensi kaudella. Hyökkäystaidot ovat tällä 182cm pitkällä ja 95kg painavalla Brownilla lähes olemattomat, mutta omassa roolissaan hän on eliittiä. Matt kertoo oman mielipiteensä Brownista top20-artikkelissaan, olen tässä tapauksessa eri mieltä. Mielestäni Brownilla on ihan hyvät mahdollisuudet NHL-paikkaan vaikkei tehoja saakkaan, kunhan asenne ja nopeus on vain Rypienin tasolla.

Mayson Raymond teki tuossa ylempänä mainitsemassani ottelussa Rapidsia vastaan ammattilais-uransa ensimmäisen maalin, ammattilais-uransa ensimmäisessä ottelussa:

"Mason Raymond playing in his first game for the Moose made it a memorable one as he scored the game-tying goal at the 15:56 mark of the third. Maxime Fortunus fired a hard shot on goal from the poinbt that Liv couldn't handle and Raymond was on the doorstep to pounce on the loose puck and backhand it home for his first AHL goal."

Muutenkin Raymond sai hyvin positiivista palautetta tästä ottelusta (valittiin mm. ottelun kolmostähdeksi.). Voi hyvinkin olla, että meillä on jonkin sortin kultakimpale käsissämme.

 

[Chip Whitley]

WHL-playoffit jatkuivat, mutta tällä kertaa pisteitä Canucks-prospecteille kertyi vain yhdestä "lähteestä", nimittäin siitä epätodennäköisimmästä;

- Cougarsin Evan Fuller keräsi ottelusarjan toisessa ottelussa toisen syöttöpisteensä 4-4 tasoitusmaaliin toisessa erässä, +1 tehotilastoon ja 4 jäähyminuuttia. PG voitti ottelun jatkoaika-osumalla 4-5, ja johtaa ottelusarjaa 0-2.

- Bruins voitti Giantsin 1-3, ja Canucks-varaus Mario Bliznak jäi tällä kertaa ilman pisteitä. Sarja on tasoissa 1-1.

- Everett kukisti Spokanen jatkoajalla lukemin 2-3, Grabner jäi ilman tehomerkintöjä. Grabnerilla nyt tehot 0+0 kahdessa ottelussa, ja hänen joukkueensa on 0-2 tappiolla ottelusarjassa.

- Juraj Simek jälleen pois kokoonpanosta, nilkkavamma vaivaa siis edelleen. Brandon voitti ottelun 3-2 jatkoajalla, joten johtaa sarjaa nyt 2-0. Tällä menolla Simek pääsee vielä tällä kaudella mukaan pelaamaan, uskoisin ainakin näin.

---

Moosen voittokulku jatkui AHL'ssä, kun Grand Rapids kaatui toistamiseen rangaistuslaukauksilla kahden päivän sisään numeroin 4-3. Scratchina viime peleissä ollut Brandon Reid ratkaisi voiton kahdella onnistuneella rangaistuslaukauksella, nyt kun Chouinard loukkaantui viime pelissä ja paikka kokoonpanossa aukesi. Kolmannessa erässä tasoihin 0-3 tappioasemasta noussut Moose siis jatkaa vahvaa peliään, ja nyt myös Julien Ellis sai AHL-uransa ensimmäisen voiton. Viime aikoina pelin tasoaan huomattavasti nostanut Canucks-varaus Jannik "Lion Heart" Hansen valittiin ottelun ykköstähdeksi tehoilla 1+1, myös Nathan Smith keräsi jälleen hyvät tehot, 0+2. Mayson Raymond puolestaan jatkaa PPG-tahtia, saaden toisen syötön 3-3 tasoitukseen kolmannen erän lopussa.

---

Canucksilla on ensi yönä tärkeä kotiottelu Avalanchea vastaan, sillä Minnesota otti NW-divisioonan piikkipaikan haltuunsa viime kierroksella. Canucksilla tosin on tällä hetkellä kaksi ottelua vähemmän pelattuna, mutta pisteittä ei missään nimessä saisi jäädä. Ja ottelun mahdollinen voitto tarkoittaisi myös sitä, että Canucksin playoff-paikka varmistuisi. Ti-ke yönä käydään rematch Coloradon kotihallissa ensi yön ottelusta, ja tästä kahden ottelun sarjasta pitäisi minimissään saada 2 pistettä. Mitchell mitä luultavimmin palaa kokoonpanoon, mutta Öhlund on puolestaan noin viikon sivussa kyynärpäävamman takia. Salo tuskin palaa vielä ensi yönä, paluu luultavasti tapahtuu joko toisessa ottelussa Avsia vastaan, tai to-pe yönä Losia vastaan.

"Markus Naslund's 55 points are on pace for a nine-year low and leadership comparisons will be made to Joe Sakic.

At 37, the Burnaby native is four years older, but entered weekend play with 87 points and had 13 (5-8) in a 9-0-1 playoff push."

Henrik Sedin on kahden syötön päässä seuran 30 vuotta vanhasta syöttöennätyksestä, joten tämä ennätys toivottavasti rikkoontuu lähiaikoina. Nykymaalivahdeista kukaan ei ole voittanut yli 43 ottelua runkosarjan aikana, Luongolla on tähän hyvät mahdollisuudet, sillä hänellä on jo nyt kasassa tuo 43 voittoa. 47 voittoa on NHL'n ennätys, tähänkin Luongolla on mahdollisuudet, en tosin usko että vielä tällä kaudella tuota ennätystä saavutetaan kenenkään puolesta (Luongo tai Brodeur).

 

[nuck]

Viime aikoina pelin tasoaan huomattavasti nostanut Canucks-varaus Jannik "Lion Heart" Hansen valittiin ottelun ykköstähdeksi tehoilla 1+1, myös Nathan Smith keräsi jälleen hyvät tehot, 0+2. Mayson Raymond puolestaan jatkaa PPG-tahtia, saaden toisen syötön 3-3 tasoitukseen kolmannen erän lopussa.

Aika vähän on tullut tällä kaudella kirjoitettua Moosesta, vaikka joukkueen peli on silläkin suunnalla kulkenut hienosti. Tällä hetkellä hirvillä on koko Läntisen konferenssin ykköspaikka viiden pisteen erolla ennen Chicagoa. Moosella on ollut sikäli aika lailla samanlainen kausi kuin Canucksilla, että joukkueen peli ei alkanut syksyllä uuden valmentajan alaisuudessa ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta koko ajan on menty hienosti eteenpäin.

Moose on voittanut viimeisistä 23 pelistään peräti 19. Neljästä tappiosta kaksi tuli juuri muutama päivä sitten, kun hirvet hävisivät kaksi ottelua peräkkäin Läntisen konferenssin peränpitäjälle Houstonille. Tässä nähtiin samalla myös yksi yhtymäkohta Vancouverin otteisiin, sillä niin Canucks- kuin Moosekin ovat pystyneet tämän vuoden aikana useimmiten voittoihin sarjassa hyvin menestyneitä joukkueita vastaan, mutta nämä ennakkoon "ns. helpot" joukkueet (esimerkiksi Houstonilla oli ennen Moose-pelejä vain kaksi voittoa 16 edellisestä ottelusta), ovat tuottaneet pientä tuskaa ja "varmat pisteet" ovat jääneet saamatta.

Hansen on tosiaan parantanut viime aikoina hienosti peliään ja esimerkiksi Griffinsia vastaan Jannik sai pelata aika paljon ylivoimaa. Hansenin ensimmäinen kausi ammattilaistasolla on ollut kokonaisuutena niin epätasainen (65GP, 11+21=32), että vakituiseksi NHL-pelaajaksi hänellä on nähdäkseni mahdollisuuksia vasta kaudella 2008-09 (ensi kaudella hän saattaa saada ensimmäisiä pelejä NHL:ssä). Hyvänä iltana Jannik on näyttänyt hyökkäyspään lahjoja, joilla tanskalaishyökkääjä saattaa saada tulevaisuudessa paikan ylhäältä. Yksi hyvä asia hänen suhteensa on myös se, että ainakaan toistaiseksi en ole kuullut negatiivista sanottavaa nuorukaisen puolustuspelistä.

Hansenin kanssa pelanneet Smith ja Raymond esiintyivät myös edukseen Griffinsia vastaan. Raymondin alku Moosessa on ollut hyvä ja paljon puhuttu miehen nopeus on tehnyt vaikutuksen jo useampaan faniin. Vuosi tai pari lisää voimaharjoittelua, niin Raymondistakin saattaa tulla vielä kakkos-/kolmos -ketjun NHL-hyökkääjä. Uransa parhaan kauden pelannut ykkösvaraus Smith saattaisi olla puolestaan jo aika valmis pelaaja ensi kaudella ja ehkä hänelle annetaankin kunnon mahdollisuus näyttää taitonsa Canucksin nelosessa puolustavassa roolissa.

Tämän kauden lopulla on vielä hienoa seurata Moosea, sillä tämä nuorten ketju (Raymond - Smith - Hansen) vaikuttaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä, Edlerin otteita on hieno seurata puolustuksessa, Ellisin kehitystä maalilla ja lisäksi joukkueella on mahdollisuuksia pitkälle. Ensi kausi tuntuisi olevan Moosen suhteen vielä mielenkiintoisempi, kun Raymondin, Hansenin, Edlerin ja Ellisin lisäksi joukkueessa saattavat pelata esimerkiksi Bourdon ja Schneider.

Bourdonista muuten sen verran, että Bourdonin joukkue Cape Breton on pelannut toistaiseksi kaksi ottelua St. John'sia vastaan. Cape Breton johtaa ottelusarjaa voitoin 2-0 (molemmat ottelut päättyneet tulokseen 4-1) ja Bourdonin panos tuntuisi kasvaneen pudotuspeleissä runkosarjaan nähden. Pisteitä ei ole vieläkään tullut kuin yksi syöttö, mutta sarjan ensimmäisessä ottelussa Bourdon valittiin pelin kakkostähdeksi. Luc syötti pelissä yhden maalin ja otti kaksi kakkosta. Toisessa pelissä Bourdonille merkittiin tehosaldo +2, kaksi kakkosta, kolme laukausta ja kolme taklausta.

Canucksilla on ensi yönä tärkeä kotiottelu Avalanchea vastaan, sillä Minnesota otti NW-divisioonan piikkipaikan haltuunsa viime kierroksella. Canucksilla tosin on tällä hetkellä kaksi ottelua vähemmän pelattuna, mutta pisteittä ei missään nimessä saisi jäädä. Ja ottelun mahdollinen voitto tarkoittaisi myös sitä, että Canucksin playoff-paikka varmistuisi.

Kyllä, voitolla Canucks varmistaisi tosiaan pudotuspelipaikan, joten siinä mielessä ensi yön ottelun tulos on merkittävä. Aika pahat aavistukset tätä peliä kohtaan on kuitenkin ilmassa, kun Öhlund on sivussa ja viime aikoina pirun hyvin pelanneella Coloradolla (11 viime ottelusta yhdeksän voittoa, ei yhtään tappiota varsinaisella peliajalla, voitot mm. San Josesta, Calgarysta, Buffalosta ja Detroitista) on "viimeisen epätoivon paikka" voittaa. Avs on ottelussa selkä seinää vasten ja Canucks pystyy puolestaan varmistamaan pudotuspelipaikkansa myöhemminkin, joten motivaatiotekijät ovat Coloradon puolella ja nämä ovat aika usein ratkaisseet oman divisioonan pelejä.

Runkosarjan lopusta on tulossa mielenkiintoinen ja Canucksilla tulee olemaan sormensa aika hyvin pelissä mahdollisia pudotuspelijoukkueita ratkottaessa. Canucks kohtaa vielä runkosarjan lopussa kolme kertaa pudotuspelipaikasta taistelevan Coloradon ja jotta asia Luoteisessa konferenssissa menisi vielä jännittävämmäksi, joukkue pelaa kuuden päivän päästä myös ottelun Calgarya vastaan.

Canucksin pelien lisäksi pudotuspelipaikasta taistelevat Colorado ja Calgary pelaavat vielä kaksi ottelua vastakkain ja lisäksi Colorado pelaa vielä Canucksin tämän hetken pahinta vastustajaa Minnesotaa vastaan yhden pelin ja Calgarykin kaksi peliä. Divisioonan sisäisillä peleillä tulee olemaan siis suuri merkitys, kun joukkueet ratkovat paikkaa auringossa. Jotenkin Vancouverin pitäisi kyllä pystyä puristamaan ensi yönä voitto epätoivoisesta Coloradosta, jotta joukkueen ei tarvitsisi enää puristaa mailaa niin älyttömästi. Toki loppukaudesta on vielä aikaa varmistaa tämä paikka, mutta mitä nopeammin se pystyttäisiin tekemään, sitä parempi.

Luoteisen divisioonan voittokin olisi tärkeä, sillä tämä varmistaisi kotiedun pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja Canucksin olisi tällöin helpommin mahdollista peluuttaa erinomaisesti toiminutta Mitchell-Bieksa -parivaljakkoa enemmän vastustajien ykkösiä vastaan. Toisaalta taas esimerkiksi viime kaudella Läntisestä konferenssista jatkoon meni ensimmäiseltä kierrokselta joukkueet, jotka sijoittuivat runkosarjassa sijoille 5., 6., 7. ja 8. ja Stanley Cupin finaaleihin meni lännestä joukkue, joka sijoittui runkosarjassa 8. sijalle, joten tätä vertailupohjana käytettäessä, runkosarjan sijoituksilla ei ole suurtakaan merkitystä.

Henrik Sedin on kahden syötön päässä seuran 30 vuotta vanhasta syöttöennätyksestä, joten tämä ennätys toivottavasti rikkoontuu lähiaikoina.

Kyllä Hank Boudriasin ennätyksen varmaan uusiksi laittaa jo tällä kaudella, ellei mene sitten loukkaantumaan runkosarjan lopussa. Canucksin ylivoima ei yksinkertaisesti voi (tai saa...) jatkua runkosarjan loppuun saakka yhtä tehottomana kuin viime peleissä ja jos joukkue saa ylivoimansa edes vähän paremmin kulkemaan, Henrikille tulee väkisinkin syöttöjä.

Katsoin tuossa muuten vanhoja Canucksin syöttöpörssin voittajia. Tässä lista pelaajista ikä-järjestyksessä, jotka ovat keränneet päälle 50 syöttöä kaudessa (lisäksi mukana syöttöjen määrät kyseisiltä kausilta):

- Dennis Kearns, 55, 1976-77;

- Ron Sedlbauer, 56, 1978-79;

- Thomas Gradin, 54; Stan Smyl, 50, 1982-93;

- Thomas Gradin, 57; Patrik Sundström, 53, 1983-84;

- Barry Pederson, 52, 1986-87;

- Barry Pederson, 52, 1987-88;

- Paul Reinhart, 50, 1988-89;

- Cliff Ronning, 56; Pavel Bure, 50, 1992-93;

- Alex Mogilny, 52, 1995-96;

- Markus Naslund, 50, 2001-02;

- Markus Naslund, 56; Todd Bertuzzi, 51, 2002-03;

- Henrik Sedin, 60, 2005-06.

Nykymaalivahdeista kukaan ei ole voittanut yli 43 ottelua runkosarjan aikana, Luongolla on tähän hyvät mahdollisuudet, sillä hänellä on jo nyt kasassa tuo 43 voittoa. 47 voittoa on NHL'n ennätys, tähänkin Luongolla on mahdollisuudet, en tosin usko että vielä tällä kaudella tuota ennätystä saavutetaan kenenkään puolesta (Luongo tai Brodeur).

NHL:n ennätyksen saavuttaminen vaatisi Bobbylta neljä voittoa ja pelejä on jäljellä vielä kahdeksan. Kun mies ei näytä mitään merkkejä siitä, että hän ei jaksaisi kantaa urakkaa (päinvastoin - menee vapaa-päivinä joukkueen vapaa-ehtoisiin harjoituksiin) Luongo tulee luultavasti pelaamaan runkosarjan lopussa kuusi tai seitsemän peliä (veikkaan seitsemää). Jos hän pelaisi seitsemän peliä, Canucksin pitäisi hoitaa näistä vain reilut puolet. Kun joukkue on voittanut viimeisistä 19 ottelustaan 15 (siis selvästi enemmän kuin "vain reilut puolet"), sanoisin, että ennätyksen saavuttaminen olisi tätä taustaa vasten todennäköisempää kuin jääminen tämän alle.

No, katsotaan mitä runkosarjan lopussa tulee tapahtumaan. Joka tapauksessa Luongon 43 voittoa on loistava saavutus joukkueessa, joka aloitti kauden uudella valmentajalla ja kärsi pistemenetyksiä tämänkin johdosta (+ joidenkin avainpaikkojen muutokset) syksyllä.