Vancouver Canucks 2006-07

[nuck]

Vancouver-Colorado

Erikoinen ottelu. Canucks palasi vapaapäiviltään energisenä, teki paljon töitä ottelun alussa ja vei ottelua ensimmäisessä erässä. Taylor Pyatt, Daniel Sedin ja Jeff Cowan iskivät Vancouverin jo 3-1 johtoon. Brett McLean kavensi kuitenkin erän lopussa helpon näköisesti Canucksin johdon maalin päähän. Ensimmäisen erän laukaukset Vancouverille 13-8 ja vaikka maaleissa Vancouver ei johtanut erän jälkeen kuin yhdellä, ottelu näytti tulevan kotiin.

Toisen erän alkuun Vancouver pääsi Taylor Pyattin maalilla jo 4-2 johtoon (maaliin antoi syötön Henrik Sedin, joka näin rikkoi Andre Boudriasin syöttö-ennätyksen Canucks-paidassa) ja ottelun kulku näytti selvältä. Vancouver tuntui edelleen voittavan pääosan kaksinkamppailuista ja tekevän riittävästi töitä voiton eteen. Joukkueella oli hyvä lataus ja pudotuspelipaikka näytti varmistuvan.

Tämän maalin jälkeen tapahtui kuitenkin jotain, minkä vain joukkue tietää. Peli kääntyi täysin. Epätoivoinen Colorado teki tappioasemassa entistä enemmän töitä ja Canucks puolestaan vähensi johtoasemassa työntekoa. Avalanche otti pelin täysin haltuunsa, kavensi toisen erän lopussa Brett McLeanin toimesta maalin päähän ja iski kolmannessa erässä tasoituksen illan ylivoimaisen ykköspelaajan Joe Sakicin toimesta.

Ansaitun voiton Avalanche otti lopulta rankkareissa. Ottelun kahta viimeistä erää kuvaa hyvin se, että Vancouver laukoi näissä yhteensä vain neljä kertaa (!) kohti Theodorea (Theodore tuli maalille ensimmäisessä erässä Budaj'n tilalle), kun samaan aikaan Avalanche hätyytteli Luongoa 21 kertaa. Voitolla Avalanche säilytti toivonsa pudotuspelipaikkaan. Vancouver puolestaan nousi Minnesotan kanssa tasoihin ja Canucksilla on edelleen yksi peli vähemmän pelattuna.

“I thought for the first 25 minutes we worked hard and we were good on the ice. We had a couple bounces that went for them for the first two goals, but after that we just didn’t play hard enough. I know our guys care – but we were playing like we didn’t care.”

“It wasn’t a good game to be part of from my perspective tonight. We gave the guys a couple days to rest and recuperate so we could be fresh and sharp right down to the stretch. It should have been 3-1 at the end of the first period but after that we stopped working."

“This group has good leadership, it’s got good presence and when we’ve had these bumps in the road, we’ve always responded positively. I’m hoping that they’re as disappointed or embarrassed as I am about this performance tonight.,” Vigneault kertoi ottelun kulusta.

Canucks lopetti työnteon johtoasemassa, mutta pitää antaa täysi tunnustus Coloradon taistelevalle joukkueelle. Harvoin on Vancouverin tämän kauden pelissä nähty yhtä suurta käännöstä kuin tässä ottelussa. Avalanche otti komennon loistavan kapteenin Joe Sakicin johdolla, joka piiskasi joukkuettaan esimerkillisen kapteenin tavoin viimeiset 40 minuuttia erinomaisella tavalla. Sakicille kirjattiin ottelussa 30 vaihtoa, jääaikaa 26:12, kaksi maalia ja kuusi laukausta.

“Sakic played tonight like he was possessed on the ice. He was by far the best player,” Vigneault antoi ansaitun tunnustuksen vastustajan kapteenille.

Ottelun plussia ja miinuksia:

+ Vancouverin ottelun ensimmäinen erä. Kolme maalia, hyvää duunia ja kahden ketjun (Sedinit ja Pyatt, Cooke-Morrison-Cowan) hieno peli erässä.

+ Henrik Sedinin ennätys Canucks-syötöissä yhden kauden aikana. Andre Boudriasin 32 vuotta vanha ennätys paukahti viimein rikki, kun Henrik syötti Pyattin 4-2 osuman toisessa erässä. Loppuunmyyty halli antoi Hankille standing O:t reilun minuutin ajan.

+ Taylor Pyattin kaksi maalia, joilla Pyatt rikkoi ensimmäistä kertaa urallaan 20 maalin rajan.

+ Willie Mitchellin paluu kentille loukkaantumisen jälkeen. Sairausloman jälkeenkin Mitchell pelasi heti noin 25 minuuttia ja laittoi kroppaansa likoon neljän blokin verran - kukaan toinen Canucks-pelaaja ei päässyt edes kahteen blokkiin.

+ Canucks pelasi hyvällä tasolla vain vähän yli erän ja sai ottelusta edes pisteen, joka vei joukkuetta jälleen lähemmäs pudotuspelipaikkaa.

+ Mahdollisuus kuitata tämä tappio Coloradossa ylihuomenna.

- Yleisön annettua Hankille pitkät standing O:t, Canucks lopetti kiitoksiin työnteon ja laukoi kahdessa erässä surkeat neljä kertaa kohti Theodorea.

- Joukkueen lataus peliin parin päivin loman jälkeen saattoi olla vähän liiankin intensiivinen. Joukkue tuli kyllä peliin levänneenä hyvin ja sai ansaitun johdon, mutta energiaa ei riittänyt koko pelin ajan alun kaltaiseen rynnistykseen ja ottelussa jäätiin kahden viimeisen erän aikana vähän kuin tyhjän päälle.

Omaa maalia yritettiin puolustaa ja säilyttää mahdollisuuksia voittoon, mutta keskialueella ja hyökkäyspäässä ei tehty riittävästi puolustustöitä. Kiekkoa alettiin kuljettamaan, mutta kaveria ei autettu tässä riittävästi, eikä pelattu myöskään alun tapaan yksinkertaisesti päätyyn, kun energiaa ei tuntunut enää olevan irtokiekkojen taistelemiseen. Colorado sai selvän otteen pelistä ja otti täysin ansaitut kaksi pistettä.

 

[Chip Whitley]

Hansenin ensimmäinen kausi ammattilaistasolla on ollut kokonaisuutena niin epätasainen (65GP, 11+21=32), että vakituiseksi NHL-pelaajaksi hänellä on nähdäkseni mahdollisuuksia vasta kaudella 2008-09 (ensi kaudella hän saattaa saada ensimmäisiä pelejä NHL:ssä). Hyvänä iltana Jannik on näyttänyt hyökkäyspään lahjoja, joilla tanskalaishyökkääjä saattaa saada tulevaisuudessa paikan ylhäältä.

Uransa parhaan kauden pelannut ykkösvaraus Smith saattaisi olla puolestaan jo aika valmis pelaaja ensi kaudella ja ehkä hänelle annetaankin kunnon mahdollisuus näyttää taitonsa Canucksin nelosessa puolustavassa roolissa.

Niin, vaikuttaisi ettei Hansenille vakituista pelipaikkaa ainakaan vielä ensi kaudella aukea. Mutta on kuitenkin hyvä muistaa se, että Hansen oli viime syksyn training campilla viimeinen hyökkääjä joka lähetettiin Mooseen. Ensi syksynä Hansen on vuoden vanhempi, vuoden kokeneempi, joten mitä tahansa voi tapahtua. En kyllä itsekään usko hänen NHL-paikkaan vielä ensi kaudella, ja vaikka hän esittäisikin hyviä otteita campilla, joukkueen hyökkäystilanne saattaa olla sen verran tasokas ettei paikkaa aukea.

Ja mitä Smithiin tulee, tietysti training campista riippuen, antaisin hänelle nelosen sentterin paikan mieluummin kuin Greenille. Tällä siis tarkoitan sitä, että mikäli Green pelaisi campilla samalla tasolla kuin tällä kaudella ennen loukkaantumistaan, ja Smith pystyisi vielä nostamaan tasoaan nykyisestä, minun papereissani lukisi; "Nathan Smith, paikka on teidän". Aika samantapaisia pelaajia he kuitenkin ovat, Smithin edut Greeniin nähden ovat nuoruus (=potentiaali) ja nopeus, kun Greenin edut Smithiin nähden ovat kokemus (sitä kautta pelinluku), ja koko.

Ensi kausi tuntuisi olevan Moosen suhteen vielä mielenkiintoisempi, kun Raymondin, Hansenin, Edlerin ja Ellisin lisäksi joukkueessa saattavat pelata esimerkiksi Bourdon ja Schneider.

Myös Grabnerin liittyminen Mooseen ensi kaudeksi on lähes varmaa, joten mielenkiinto vain kasvaa. Ehkä Grabner tekee "radulovit", eli aloittaa kauden farmissa ja ansaitsee paikan Canucks-miehistöön alkukauden aikana... aika epätodennäköistä, mutta toivoa saa. Grabnerkin luultavasti tarvitsee vuoden AHL-kiekkoa ennen täyspäiväistä NHL-kiekkoa.

Toisaalta taas esimerkiksi viime kaudella Läntisestä konferenssista jatkoon meni ensimmäiseltä kierrokselta joukkueet, jotka sijoittuivat runkosarjassa sijoille 5., 6., 7. ja 8. ja Stanley Cupin finaaleihin meni lännestä joukkue, joka sijoittui runkosarjassa 8. sijalle, joten tätä vertailupohjana käytettäessä, runkosarjan sijoituksilla ei ole suurtakaan merkitystä.

Kyllä Läntinen konferenssi on todella tasokas tänä vuonna, mitä tahansa voi tapahtua. Kun verrataan Lännen ja Idän playoff-joukkueita, niin totta puhuen (tässä tapauksessa kirjoittaen), kohtaisin Canucks-näkökulmasta katsoen playoffien ensimmäisellä kierroksella mieluummin minkä tahansa Itäisen konferenssin joukkueen (Devils ja Sabres varauksin), kuin Läntisen.

 

[nuck]

Niin, vaikuttaisi ettei Hansenille vakituista pelipaikkaa ainakaan vielä ensi kaudella aukea. Mutta on kuitenkin hyvä muistaa se, että Hansen oli viime syksyn training campilla viimeinen hyökkääjä joka lähetettiin Mooseen. Ensi syksynä Hansen on vuoden vanhempi, vuoden kokeneempi, joten mitä tahansa voi tapahtua. En kyllä itsekään usko hänen NHL-paikkaan vielä ensi kaudella, ja vaikka hän esittäisikin hyviä otteita campilla, joukkueen hyökkäystilanne saattaa olla sen verran tasokas ettei paikkaa aukea.

Viime syksyn harjoitusleiri meni Hansenin osalta tosiaan niin hyvin, että silloin minä ajattelin hänen ottavan paikan ensi kauden (2007-08) Canucksin kokoonpanosta. Hansen muodosti toimivan ketjun Keslerin ja Burrowsin kanssa ja teki kolmessa ensimmäisessä ottelussa 2+1=3 pistettä ja sai näissä peleissä vielä joukkueen parhaan tehosaldon +4. Hän piti asemansa pitkään ja putosi farmiin osaltaan siksi, että Canucksilla oli 13 yhden suunnan sopimuksella pelaavaa hyökkääjää riveissään (toki myös kehitykselle farmiin laittaminen saattoi olla parempi ratkaisu kuin ylhäällä pysyminen).

Hansenin suhteen parhaana puolena minä pidän hänen monipuolisuuttaan. Hänet voi laittaa puolustavaan tai hyökkäävään rooliin ja molemmissa hän menestyy yhtä hyvin. Hän ei myöskään aristele kentällä ja häntä voi pitää jopa fyysisenä pelaajana, vaikkei mikään raskaansarjan edustaja todellakaan ole. Stan Smyl kuvaili Hansenia Canucks.comin artikkelissa viime keväänä seuraavasti;

"Our amateur guys who watched him play in Denmark say he's a great skater with great hands. But you're taking a chance when players are playing in a country like Denmark. How competitive are they? How will they handle the physical part of the game? But he was so good over there and he's had so much experience at a very young age."

"Jannik doesn't take anything out there and he dishes as much as he takes. He competes hard. He's got a little bit of [Jarkko] Ruutu in him - but maybe he's got a bit more finish that Ruutu."

"He's really smart. He knows the game. Coming from over there, you think he's going to be a little soft, but he's not. He's a very intelligent player and he's very reliable."

Hansenia voi pitää hyvänä prospectina, mutta valitettavasti hän ei ole ollut AHL:ssa niin hyvä hyökkäävässä roolissa, mitä olisin toivonut. Voi kuitenkin hyvin olla, että hänelle annetaan jälleen vähän pidempi aika näyttää osaamistaan leirillä. Suoraa paikkaa NHL:stä hänelle on kuitenkin aika vaikea veikata, sillä Canucksilla tulee olemaan luultavasti jälleen 12-13 hyökkääjää yksisuuntaisilla sopimuksilla ja näin Hansen on helppo laittaa farmiin. Tulokassopimuksella pelaavaa pelaajaa voi onneksi liikuttaa farmin ja NHL:n välillä huoletta, joten veikkaan, että jossain vaiheessa hänelle annetaan peliaikaa ylhäällä.

Ja mitä Smithiin tulee, tietysti training campista riippuen, antaisin hänelle nelosen sentterin paikan mieluummin kuin Greenille. Tällä siis tarkoitan sitä, että mikäli Green pelaisi campilla samalla tasolla kuin tällä kaudella ennen loukkaantumistaan, ja Smith pystyisi vielä nostamaan tasoaan nykyisestä, minun papereissani lukisi; "Nathan Smith, paikka on teidän".

Mielestäni Green oli ennen loukkaantumistaan Vancouverin paras tai toiseksi paras alivoimahyökkääjä ja selvästi hän nautti Vigneaultin luottoa. Kun alivoiman menestyksellä on joukkueen menestykseen yhtä suuri merkitys kuin ylivoiman menestyksellä, Green on paikkansa ensi kaudella varmasti ansainnut. Toki alivoimaan Canucksin on helpompi (ylivoimaan verrattuna) löytää muitakin hyviä vaihtoehtoja (ei yhtä paljon kiinni käsistä kuin ylivoima), mutta Greenin tasoista alivoimapelaajaa ei löydetä kuitenkaan kovinkaan helposti. Smith voisi "lähes tälläinen" olla, mutta Green on tätä varmasti ja luultavasti hänen palkkansa ei tule myöskään tulemaan ongelmaksi.

Minä näkisin, että Vancouverin kahden alimman ketjun hyökkääjistä Cooke, Kesler, Linden, Cowan, Green ja Burrows ovat varmoja tapauksia jatkaviksi pelaajiksi. Kesler tai Cooke saattavat saada onnistuessaan paikan kakkosesta (tai joku kuitenkin loukkaantuu) ja tällöin nelosen yhdelle paikalle voitaisiin ajatella Smithia, Chouinardia, Rypienia, Santalaa (jatkaako?) tai ehkä Hansenia. Greenin etuna moniin muihin kolmos-/nelosketjun pelaajiin nähden on miehen monipuolisuus. Hän pystyy pelaamaan yhtä hyvin sekä keskellä, että laidalla.

Ensi kauden joukkueen hyökkäykseen minä hakisin tälläistä kokoonpanoa:

Sedin - Sedin - Pyatt
? (mahdollinen Bulisin korvaaja) - Morrison - Näslund
Cooke - Kesler - Linden/Burrows
Cowan - Green - Linden/Burrows
Smith, Rypien, Chouinard, Santala, Hansen

Aika samantapaisia pelaajia he kuitenkin ovat, Smithin edut Greeniin nähden ovat nuoruus (=potentiaali) ja nopeus, kun Greenin edut Smithiin nähden ovat kokemus (sitä kautta pelinluku), ja koko.

Minä pidän kyllä Greenia myös parempana luistelijana kuin Smithia. Itse asiassa Smithin heikkoutena pidettiin aika pitkällekin draftin jälkeen juuri luistelua (on mennyt näistä ajoista tosin eteenpäin) ja Green on puolestaan isoksi mieheksi yllättävän hyvä luistelemaan. Smithin etu on tuo tulevaisuus, mutta tämä ei ole näiden kahden kesken merkittävä, sillä Green pystyy pelaamaan vielä useita kausia NHL:ssä ja Canucks pystyy hankkimaan tämän jälkeen nathansmitheja puolen miljoonan hintaan.

Myös Grabnerin liittyminen Mooseen ensi kaudeksi on lähes varmaa, joten mielenkiinto vain kasvaa. Ehkä Grabner tekee "radulovit", eli aloittaa kauden farmissa ja ansaitsee paikan Canucks-miehistöön alkukauden aikana... aika epätodennäköistä, mutta toivoa saa. Grabnerkin luultavasti tarvitsee vuoden AHL-kiekkoa ennen täyspäiväistä NHL-kiekkoa.

Vähintään kauden, jos hän jo ensi kaudella Moosessa pelaa. Grabner on uskomattoman epätasainen pelaaja. Hyvänä iltana hän varastaa shown ja loistaa hyökkäyksessä tulevaisuuden Franchise-pelaajan tavoin, huonona iltana hän on kentän laiskin, huonoin ja turhauttavin pelaaja. En tiedä, kuinka paljon miehen epätasaisuuteen vaikuttaa Spokanen joukkue, jossa hänelle ei ole tarjolla edes välttävää sentteriä.

Jotenkin Grabnerin tilanteesta tulee mieleen Buffalossa tällä kaudella 37 maalia iskenyt toinen itävaltalaisnuorukainen Thomas Vanek. Seurasin Vanekin otteita Suomessa pidetyissä nuorten MM-kisoissa ja tuskailin Sabresin tilannetta, kun olivat menneet tuhlaamaan ykkösvarauksensa (vielä 5. pelaaja kaikista) "tähän laiskaan surffailijaan". Vanek oli niissä kahdessa pelissä, mitä minä häneltä kisoissa näin, mielestäni jopa surkea. Hän vietti kentällä vapaa-iltaa ja nuorta hyökkääjää ei tuntunut kiinnostavan mikään.

Luultavasti Vanek oli kuitenkin vain tuskastunut joukkueensa otteisiin ja mahdollisuuksiin, sillä Minnesotassa (WCHA) hän teki vakuuttavaa jälkeä, loisti myöhemmin AHL:ssä ja on tämän jälkeen tehnyt vaikutuksen NHL:ssä. Nyt vaikuttaisi siltä, että Grabner on myös vähän turhaantunut paikkaansa Spokanessa. Hän on näyttänyt joinakin iltoina loistoa, mutta hänen pelinsä ei ole ollut läheskään kaikissa peleissä edes kelvollisella tasolla. Runkosarjassa Grabner olisi tehnyt tasaisen vauhdin taulukolla noin 50 maalia, mutta hänellä olisi ollut kykyjä paljon parempaankin, jos olisi pelannut edes 3/4 peleistään parhaalla tasollaan.

Kyllä Läntinen konferenssi on todella tasokas tänä vuonna, mitä tahansa voi tapahtua. Kun verrataan Lännen ja Idän playoff-joukkueita, niin totta puhuen (tässä tapauksessa kirjoittaen), kohtaisin Canucks-näkökulmasta katsoen playoffien ensimmäisellä kierroksella mieluummin minkä tahansa Itäisen konferenssin joukkueen (Devils ja Sabres varauksin), kuin Läntisen.

Sama täällä. Canucksin tapauksessa on vielä hyvä puhua, kun joukkue ei ole idän joukkueilta pistemenetyksiä juurikaan saanut.

Juttua entisestä Vancouverin seurahistorian syöttö-ennätyksen haltijasta Andre Boudriaksesta.

 

[nuck]

Colorado-Vancouver

Ensi yönä Vancouverilla olisi jälleen yksi mahdollisuus ratkaista pudotuspelipaikka, kun Canucks pelaa toisen ottelun peräkkäin Coloradoa vastaan. Viime ottelun käännyttyä rankkareilla tappiolliseksi, Canucksille jäi tähän ensi yön otteluun kiitettävästi panosta. Joukkue tulee varmasti pelaamaan ehjemmän 60 minuuttisen, kuin kotona. Saa sitten nähdä, riittääkö se Coloradoa vastaan, joka ei ole hävinnyt viimeisistä 12 ottelusta yhtään varsinaisella peliajalla ja on ottanut näiden pelien aikana peräti 10 voittoa.

Coloradon hyvää asemaa puoltaa myös se, että joukkue on voittanut Vancouverin kotonaan tällä kaudella jo kolme kertaa. Kaikki voitot Avs otti tosin jo ennen joulukuuta, joten näillä peleillä ei sinällään enää tässä vaiheessa pelillistä vertailukohtaa voida joukkueiden välille luoda. Mielenkiintoinen tilastollinen seikka on Avalanchen suhteen on kuitenkin se, että vaikka joukkue ei ole tällä hetkellä pudotuspelipaikassa kiinni, joukkue on tehnyt Läntisen konferenssin toiseksi eniten maaleja. Vain Nashvillella on enemmän ja heilläkin neljä maalia enemmän.

Hieno saavutus Coloradolta, mutta toisaalta...onko joukkue siksi pudotuspeliviivan alapuolella, että hyökkääminen on ollut kauden aikana jopa ylikorostunutta? Vancouver esimerkiksi ei ole maaleilla koko kautta katsottuna niin paljon mässäillyt, mutta Canucks on ollut joulun jälkeen NHL:n paras joukkue, johtanut jo pitkään Luoteista divisioonaa ja piikkipaikka Läntisessä konferenssissakaan ei ole kovin kaukana. "Uusien sääntöjen" piti tuoda lisää vahvuuksia hyökkääville joukkueille, mutta samalla nämä ovat selvästi korostaneet hyvän ja vähemmän hyvän puolustus- ja maalivahtipelin merkitystä enemmän kuin entiset. Ja tämä näkyy myös sijoituksissa.

Canucks lähtee illan otteluun muokatuilla kokoonpanoilla. Markus Näslundin ja Bryan Smolinskin peli ei ole hyvästä alusta huolimatta päässyt kuitenkaan toivottuun lentoon ja ketjun peli on mennyt viime aikoina jopa vähän taaksepäin. Tätä ketjua yritetään nyt herättää eloon Jeff Cowanilla ja ketjun laidalla pelannut Jan Bulis nähdään nyt Morrisonin ja Cooken kanssa. Sikäli ihan hyvältä tuntuva vaihto, että fyysisyys jakaantuu nyt paremmin kahden ketjun välille (Cooke tuo fyysisyyttä jo muutenkin Morrisonin ketjuun ja nyt Cowan tuo tätä Smolinskin ja Näslundin ketjuun).

Puolustuksessa joukkueen ykköspakki Mattias Öhlund on edelleen sivussa (tämän viikon peleistä), eikä lähtenyt mukaan reissuun. Willie Mitchell pelaa nyt toisen peräkkäisen ottelunsa. Brent Sopel on kärsinyt flunssasta, mutta luultavasti pelaa ottelussa. Sami Salon kunto on pieni kysymysmerkki ja hänen pelikuntoaan katsotaan paremmin joukkueen harjoituksissa, mutta luultavasti Salo pääsee loukkaantumisen jälkeen nyt mukaan. Salon lämäri toisi kaivattua tehoa joukkueen ylivoimaan, vaikka häneltä ei muuten ensimmäisessä loukkaantumisen jälkeisessä ottelussa mahdottomia voikaan odottaa.

Sports Illustratedissa 366 NHL-pelaajaa oli äänestänyt NHL:n kovimmasta laukauksesta:

http://sportsillustrated.cnn.com/2007/hockey/nhl/03/21/poll.0321/index.html

Sheldon Souray, Canadiens.....11%
Zdeno Chara, Bruins.....9%
Sami Salo, Canucks.....7%
Dion Phaneuf, Flames.....5%
Fredrik Modin, Blue Jackets.....3%
Chris Pronger, Ducks.....3%
Rob Blake, Kings.....2%
Brian Rolston, Wild.....2%
Jarome Iginla, Flames.....1%
Shane Doan, Coyotes.....1%

 

[nuck]

Pudotuspelipaikka varmistui

Sami Salo palasi kokoonpanoon Caloradoa vastaan pelattuun toiseen otteluun ja teki kolmannessa erässä 5-3 ylivoimalla Canucksin voiton ratkaisseen 0-1 maalin. Matt Cooke ja Daniel Sedin pääsivät vielä kaunistelemaan lukemia ottelun lopussa kahdella tyhjiin tehdyllä maalilla, kun Avs jahtasi tasoitusta. Maalilla Luongolle merkittiin kauden viides nollapeli 34 torjuntaa sisältäneessä ottelussa. Ansaittu ykköstähti. Voitolla Vancouver varmisti pudotuspelipaikan ja samalla joukkue otti eroa pahimpaan kilpakumppaniinsa Minnesotaan, joka hävisi rankuissa Calgarylle. Coloradolle tappio oli kriittinen, kun Calgary hoiti samaan aikaan oman pelinsä.

Vigneault oli muokannut ketjujaan uusiksi. Uudet ketjut eivät päässeet vielä avauserässä parhaimpaansa, mutta paransivat läpi pelin pelaamistaan. Cowan toi Näslundin ja Smoken ketjuun hyvin fyysistä taitoa ja Bulis tuntui parantavan Morrisonin ketjun nopeutta toisessa erässä vielä entisestään. Puolustuksessa Vigneault oli laittanut parinsa siten, että Mitchellia ja Saloa yritettiin peluuttaa mahdollisimman paljon edellisen pelin ratkaissutta Sakicin ketjua vastaan. Aika hyvin Canucks tässä onnistuikin ja Sakic saatiin pysymään kerrankin nollissa.

Coloradolta hyvä taistelu, mutta Vancouverin puolustus ja maalivahtipeli oli tänään kohdillaan ja Canucksille tärkeät pisteet saatiin kotiin.

 

[Chip Whitley]

Vigneault oli muokannut ketjujaan uusiksi. Uudet ketjut eivät päässeet vielä avauserässä parhaimpaansa, mutta paransivat läpi pelin pelaamistaan. Cowan toi Näslundin ja Smoken ketjuun hyvin fyysistä taitoa ja Bulis tuntui parantavan Morrisonin ketjun nopeutta toisessa erässä vielä entisestään.

En ole peliä vielä nähnyt, mutta fanien palautteen perusteella vaihtaisin ketjut takaisin kun ottaa vielä huomioon aikaisemmat ottelut, joissa erityisesti Morrisonin kenttä (laidoilla Cooke ja Cowan) on pelannut todella hyvin. Ottelussa Avsia vastaan su-ma yönä myös Näslund - Smolinski - Bulis pelasi hyvän ensimmäisen erän (vaikka Sakicin maali menikin täysin Näslundin piikkiin), mutta kokonaisuudessaan koko kentältä melko heikkoa peliä, varsinkin kapteenilta.

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta mielestäni Cowan on tällä hetkellä liian hyvä Näslundin ja Smolinskin kenttään. Cowanin taidot ja energia suunnataan tällä hetkellä turhaan paikkaan, kun vierellä pelaa kaksi heikompaa pelaajaa. Itse siis vaihtaisin Cowanin takaisin Mo'n ja Cookerin kenttään, näin Cowanistakin olisi jotain hyötyä kun peli kerran näyttää kulkevan.

Asiasta kolmanteen; nämä nivusvammat ovat välillä aika mysteerisiä, joten toivotaan nyt että Salo oli oikeasti valmis, eikä mitään pidempää sairaslomaa ole tiedossa.

"'It could have been better,' Salo said of his groin."

Nivusvammoista vielä sen verran, että energiapatukka Rick Rypien on lähellä paluuta. Torstai-perjantai yön kohtaaminen LaaLaata vastaan olisi tähtäimessä, toivotaan että mies pääsisi vihdoin pelaamaan. Jos ei vielä Losia vastaan, niin sitten Calgarya vastaan la-su yönä. Ottaa luultavasti Santalan paikan kokoonpanossa.

---

WHL'n playoffeissa oli vuorossa kolmas ottelukierros, ja Canucks-varausten joukkueet voittivat kaikki kamppailunsa. Giants voitti Bruinsin 0-4 (Giants johtaa ottelusarjaa nyt 2-1), Bliznak jäi ilman tehomerkintöjä. Evan Fuller keräsi kolmannen syöttöpisteensä kolmannessa ottelussa ja tehotilastoon +1, kun Cougars kukisti Kamloopsin 4-3 (ottelusarja 0-3 PG'lle). Michael Grabnerin Spokane otti ensimmäisen voittonsa Everettistä lukemin 3-2, ja Grabner keräsi playoffien ensimmäisen pisteensä, ykkössyötön Spokanen voittomaaliin ensimmäisen erän lopussa. Everett johtaa sarjaa 2-1. Wheat Kings ei pelannut.

Bourdonin Cape Breton puolestaan meni QMJHL-playoffeissa ottelusarjassa jo 3-0 johtoon St. John’sia vastaan. Tällä kertaa St. John’s onnistui kahdessa maalissa, mutta Eaglesin jo tuttu 4 maalia riitti jälleen voittoon. Bourdon keräsi ottelussa yhden syötön, yhden 2 minuutin jäähyn, yhden laukauksen, sekä yhden taklauksen.

 

[Chip Whitley]

Asiasta kolmanteen; nämä nivusvammat ovat välillä aika mysteerisiä, joten toivotaan nyt että Salo oli oikeasti valmis, eikä mitään pidempää sairaslomaa ole tiedossa.

"'It could have been better,' Salo said of his groin."

Ja näin ikävästi siinä sitten kävikin, Sami "Mr. Glass" Salo takaisin sairaslomalle. Yannick Tremblay kutsuttu tällä kertaa Moosesta ylös, odotettavissa on siis tyhmiä ratkaisuja puolustuspäässä, ja niistä seuraavia kahden minuutin koukkaamis-jäähyjä.

Canucks.comin juttu nyt Moosessa pelaavasta Mayson Raymondista:

http://www.canucks.com/view_archive.asp?sectionID=5&id=1970

Raymond saalisti jälleen yhden syötön viime yön ottelussa Chicagoa vastaan, tällä kertaa se ei auttanut, vaan Moose hävisi ottelun vieraskentällä lukemin 2-5. Nathan Smith jatkoi loistoaan tekemällä Moosen molemmat maalit.

---

WHL'n (ja QMJHL'n) playoffit jatkuivat viime yönä, tässä tuloksia:

- Evan Fuller oli jälleen yllättävän suuressa roolissa, kun Cougars voitti Kamloopsin numeroin 4-3 Devin Setoguchin jatkoaika-maalilla. Fuller aloitti joukkueensa kirin ensimmäisen erän lopussa iskemällä 3-1 kavennusmaalin. Nyt Fullerilla on koossa neljästä playoff-ottelusta tehot 1+3, ja tehotilastossakin vakuuttava +4. Näin siis PG nollasi Kamloopsin ottelusarjassa, ja eteni seuraavalle kierrokselle voitoin 0-4.

- Giants otti helpon voiton vieraskaukalossa Bruinsista lukemin 1-5. Canucks-prospect Mario Bliznak sai syöttöpisteen joukkueensa avausmaaliin, ja näin hänellä on neljässä ottelussa yhteensä tehot 1+2. Giants johtaa sarjaa 3-1.

- Spokane Chiefs yllätti Everettin toistamiseen, ottaen ottelusarjan neljännen ottelun nimiinsä lukemin 3-1. Michael Grabner jäi jälleen ilman tehopisteitä, hänellä on nyt neljästä ottelusta kasassa tehot 0+1. Onneksi on ainakin 2 ottelua vielä aikaa näyttää taitoja, sillä sarja on tasoissa 2-2.

- Brandon hävisi ottelusarjan kolmannen ottelun Raidersille 0-2, mutta johtaa sarjaa edelleen 2-1. Loistava uutinen on kuitenkin se, että Juraj Simek pääsi vihdoin pelaamaan. Ensi yönä pelataan ottelusarjan neljäs ottelu, toivotaan että Simek pääsisi myös tehoille.

- Luc Bourdonin Cape Breton jatkoi vakuuttavasti, sillä St. John's kaatui jo neljännen kerran, nyt lukemin 2-6. Bourdonille merkittiin yksi syöttöpiste, +1 tehotilastoon, 2 laukausta ja 2 taklausta. Näin siis Eagles jatkaa seuraavalle kierrokselle puhtaalla pelillä.

 

[nuck]

Salolle nelivuotinen jatkosopimus!

Salon pitäisin joukkueessa tuohon 3.5 miljoonan hintaan (kolmen vuoden sopimus), vaikka tämä tarkoittaisikin luonnollisesti sitä, että häneen laitetut rahat olisi hyökkäyksestä pois. Salolta tietää kuitenkin täysin mitä saa ja miten hän sopii joukkueeseen. Toisaalta Salo ei välttämättä tulisi nyhtämään Vancouverilta kaikkia pennejä irti uudella sopimuksella, joten tuohon hintaan hänet saattaisi olla mahdollista vielä pitää.

Hartaat toiveet toteutuivat lähes täysin (vielä vuosi lisää suunniteltuihin) ja yksi liigan parhaiten laukovista pelaajista nähdään jatkossakin Vancouverin paidassa. Tämä oli aivan loistava uutinen!

Salo ei siis halunnut testata vapaiden agenttien markkinoita, vaan hän kirjoitti Vancouverin kanssa peräti nelivuotisen jatkosopimuksen. Sopimuksen arvo on kaudessa sama kuin Öhlundilla ja Mitchellilla, eli 3.5 miljoonaa dollaria. Sopimuksella Vancouver sitoi yhteen tämän hetken ja tulevaisuuden puolustuksen kärkensä (Kevin Bieksan kanssa) ja tämä, sekä Luongon kiinnitys pitkälle tulevaisuuteen, antaa nyt hyvän aseman rakentaa joukkuetta jatkossa.

Salon agentti Bill Zito kertoi medialle, että Salo halusi pysyä Vancouverissa ja oli valmis leikkaamaan palkkaansa tämän tehdäkseen. Aivan varmasti Salo olisikin saanut vapaiden agenttien markkinoilta enemmän (arviolta 4-4.5 miljoonaa kaudessa), joten tämä liike oli erinomaisen hieno asia seuralle ja faneille. Ilo nähdä, että kaikille pelaajille raha ei merkitse kaikkea, vaikka ammattiaan miehet tietysti tekevätkin (toki tuo 3.5 miljoonaa on sekin helvetisti rahaa).

Nyt pitää vaan toivoa, että Sami saisi itsensä hyvään kuntoon pudotuspeleihin ja loukkaantumiset jäisivät tämän kauden jälkeen vähemmälle. Salo on terveenä ollessaan kaikin puolin erinomainen puolustaja Canucksille. Sen lisäksi, että hänen laukauksensa tuo oman vahvan lisän ylivoimaan, Salo on luotettava omassa päässä ja hän lukee peliä niin hyvin, että hänen kanssaan voi hyvin laittaa kenet tahansa ja pakkiparin, jossa Salo pelaa toisella puolella, taso pysyy laadukkaana.

 

[Chip Whitley]

Hartaat toiveet toteutuivat lähes täysin (vielä vuosi lisää suunniteltuihin) ja yksi liigan parhaiten laukovista pelaajista nähdään jatkossakin Vancouverin paidassa. Tämä oli aivan loistava uutinen!

On kyllä hieno uutinen. 3.5 miljoonaan vuosittainen palkka, eli sama palkka mitä Öhlund ja Mitchell saavat, on oikein sopiva Salolle. Palkka olisi luultavasti kohonnut tuonne 4-5 miljoonaan niin kuin nuck sanoikin, mutta Salo halusi jäädä Vancouveriin. Kun Salon agentilta kyseltiin aikaisemmin sopimusneuvotteluista, hän antoi ymmärtää että Salo teki viime sopimuksen "hometown discountilla", ja että tällä kertaa tuota alennusta ei tipu. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Salo tosissaan halusi jäädä jo tuttuun ja turvalliseen Vancouveriin, jälleen kerran alennuksella. 4 vuotta tuntuu aluksi melko suurelta kun ottaa huomioon Salon loukkaantumishistorian, nyt vain toivotaan että Salo pysyy nämä neljä vuotta, eli luultavasti loppu-uran suurimmaksi osaksi terveenä.

Nythän nämä ensi kauden joukkueen uudelleen-hahmottamiset voisi jälleen aloittaa, kun kesän suurin muuttuja palkkakaton ohella on lukittu. Puolustuksen osalta suurin kysymys on se, että mitä tehdä paikoille 5-7. Itse melkein kallistuisin ratkaisuun, jossa ensi kauteen lähdettäisiin samalla puolustuksella millä nyt pelataan. Ainoa muutos olisi se, että Koltsov korvaisi Fitzpatrickin, ja riippuen peliesityksistä, Koltsov ja Krajicek kamppailisivat 6. pakin paikasta. Sopelille siis 5. pakin paikka.

Mitchell - Bieksa
Öhlund - Sopel
Koltsov/Krajicek - Salo
Koltsov/Krajicek

Edler ja Bourdon toimisivat 8. pakkeina, pelaten ensi kauden Moosessa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Aamulla pääsi kyllä melkoinen huuto kun luin uutisen Salon jatkosta teksti-tv:ltä ja kun vielä tulin netistä tarkistamaan palkankin, niin erinomiseltahan tuo kuulostaa. Mielestäni juuri puolustajat ovat palkkakaton alla saaneet vapailta markkinoilta todella kovia palkkasummia, joten päälle 5 miljoonan palkkakaan ei olisi ollut Salon tapauksessa utopiaa. Sillä onhan Salolla sellaisia ominaisuuksia, joita jokainen joukkue kaipaa puolustukseensa.

Kuten olen jo aiemmin todennut, että Canuckseilla on todella hyvä sopimustilanne puolustuspäässä. Luongon, Mitchellin, Öhlundin sekä nyt Salon myötä on joukkueen puolustuksella todella hyvä runko kasassa vähintään seuraavaksi kahdeksi kaudeksi. Puolustuksen top-3 sekä maalivahti sidottuna seuraavaksi kahdeksi kaudeksi (Öhlundia lukuunottanatta vielä pidemmäksi aikaa) on NHL:ssä harvinaista ja tällä saralla Canuckseilla on yksi liigan parhaista tilanteista.

Mikäli vielä Kevin Bieksa saataisiin ensi keväänä jatkamaan sopimustaan (liekö silloin enää häneen rahaa) passelilla hinnalla ja nuorista Edler, Bourdon tai Koltsov pystyy nousemaan hyväksi NHL-tason pelaajaksi voi Canucksien puolustus olla muutaman vuoden päästä liigan ehdotonta eliittiä (nytkin se on toki hyvä).

Sekin oli tietysti hyvä, että pojat hoitivat Losista pointsit kotiin. Daniel Sedin for forty! ;)

 

[Chip Whitley]

Unohtui aikaisemmasta viestistä mainita, että myös Tremblay sainattiin vuoden jatkosopimukseen. Tästä ei ole vielä virallista tietoa tietääkseni (ainakaan Canucks.comissa), mutta keskustelupalstoilla tämä on "varmistettu". Hyvä lisä Mooseen, ja joissain tapauksissa Canucksiinkin.

Vielä vähän tuosta ensi kauden pakistosta. Nyt kesällä jos Nonis päättää jättää Sopelin sainaamatta, niin olemme oikeastaan samassa tilanteessa kuin tänä vuonna ennen deadlinea; puolustuksemme on paikoittain aika ohut, eikä se välttämättä kestä yhden top4 pakin loukkaantumista.

Näillä perusteilla minä siis tekisin Sopelin kanssa uuden sopimuksen ensi kesänä, ja lähtisin kauteen seitsemällä puolustajalla. Koltsov ja Krajicek saisi taistella 6. pakin paikasta, ja jos tarve vaatii, toinen näistä (luultavasti Krajicek) olisi ulostettavissa, mikäli apua tarvitaan jonnekin muualle (hyökkäykseen). Eri asia onkin se, että kuinka pitkän jatkosopimuksen Sopelille antaisi. Edler ja Bourdon ovat kuitenkin muutaman vuoden päästä valmiita siirtymään NHL-miehistöön. Myös vuoden päästä eteen tuleva Bieksan sopimustilanne mutkistuttaa kuvioita.

---

WHL'ssä Brandon murskasi vieraissa Raidersin 2-7, ja meni sarjassa näin 3-1 johtoon. Canucks-prospect Juraj Simek pelasi toisen playoff-ottelusa loukkaantumisen jälkeen, ja keräsi tehot 1+1, sekä yhden kahden minuutin jäähyn väkivaltaisuudesta. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Brandonilla on mahdollisuudet katkaista sarja, ja edetä seuraavalle kierrokselle.

Canucksin farmin farmi, Victoria Salmon Kings, on myös varmistanut historian ensimmäisen playoff-paikkansa. Paikka varmistui viime ottelussa, kun Victoria pieksi Utahin 7-1.

 

[Henkka]

Haisee kyllä vahvasti Canucks siltä tämän kevään yllättäjäjoukkueelta (joka läntisestä konferenssista "aina" tulee), jos nyt niin voi enää sanoa. Sen verran kovalla tahdilla joukkue on joulun jälkeen tuonne kärkeen itseänsä hilannut.

Kun nyt noita lännen edellisvuosien SC-finalisteja muistelee, niin kaikissa on ollut samat elementit, mitä tämän hetken Canucksissa. Hieman vaikea alkukausi, jonka jälkeen peli alkaa kulkea ja joukkue hurjassa iskussa juuri pudotuspelien alla. Ja tärkein pointti on se, että joukkueella on koko liigan kuumin maalivahti ja pelitapa on juurikin tuohon viimeiseen lukkoon täydellisesti luottava ja äärimmäisen puolustava. =Pudotuspelijoukkue.

Aivan samat elementit olivat Anaheimissa 2003, Calgaryssä 2004 ja Edmontonissa 2006. Luvannee hyvää kevättä ajatellen?

 

[Mr. Smith]

Vielä vähän tuosta ensi kauden pakistosta. Nyt kesällä jos Nonis päättää jättää Sopelin sainaamatta, niin olemme oikeastaan samassa tilanteessa kuin tänä vuonna ennen deadlinea; puolustuksemme on paikoittain aika ohut, eikä se välttämättä kestä yhden top4 pakin loukkaantumista.

Näillä perusteilla minä siis tekisin Sopelin kanssa uuden sopimuksen ensi kesänä, ja lähtisin kauteen seitsemällä puolustajalla. Koltsov ja Krajicek saisi taistella 6. pakin paikasta, ja jos tarve vaatii, toinen näistä (luultavasti Krajicek) olisi ulostettavissa, mikäli apua tarvitaan jonnekin muualle (hyökkäykseen).

Itse en näe Sopelin sopimuksessa nyt oikein mitään järkeä. Tai no järkeä olisi mikäli Sopel pelaisi 5-6 pakille tyypillisellä palkalla eli noin 1 miljoonalla per vuosi. Mutta Sopel varmuudella vaatii sen 2 - 2,5 miljoonaa, jota mielestäni ei pidä kolmospakkipariin maksaa. Varsinkin kun sieltä on tulossa Koltsov, Edler ja Bourdon kovaa takaa.

Pakisto näyttää riittävän laadukkaalta jo seuraavassa kokoonpanossa:

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Krajicek - Koltsov
Edler/Bourdon/Tremblay

Mikäli Sopel signataan niin se varmasti vaikuttaa myös Koltsovin intoon tulla Vancouriin. Kyllä tuolla pakistolla uskaltaa lähteä liikenteeseen, sen verran hyvät kaudet ovat Koltsov ja Edler pelanneet. Ja euroa säästyy sitten hyökkäykseen Pyattin / maalintekijän signaukseen.

 

[Chip Whitley]

Itse en näe Sopelin sopimuksessa nyt oikein mitään järkeä. Tai no järkeä olisi mikäli Sopel pelaisi 5-6 pakille tyypillisellä palkalla eli noin 1 miljoonalla per vuosi. Mutta Sopel varmuudella vaatii sen 2 - 2,5 miljoonaa, jota mielestäni ei pidä kolmospakkipariin maksaa. Varsinkin kun sieltä on tulossa Koltsov, Edler ja Bourdon kovaa takaa.

Sopel ei uskoakseni noin kovaa palkka hae, ehkä 1.5 miljoonaa kaudesta olisi lähempänä. Jos Sopel kuitenkin päättää hakea enemmän palkkaa kuin tuo 1.5mil-2mil/yr (tuota sinun mainitsemaasi 2mil-2.5mil), en minäkään hänelle uutta sopimusta antaisi.

Pakisto näyttää riittävän laadukkaalta jo seuraavassa kokoonpanossa:

Ohlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Krajicek - Koltsov
Edler/Bourdon/Tremblay

Laadukas? Jos kaikki menee odotetusti, kyllä. Varma ja kokenut? Ei. Koltsov on kaikesta menestyksestään huolimatta kysymysmerkki NHL-karkeloissa, eikä Krajicekkaan vielä mikään itse varmuus ole. Itse siis en uskaltaisi tällä pakistolla kauteen välttämättä lähteä. Olisimme samassa tilanteessa kuin tällä kaudella ennen deadlinea, pakistomme olisi loukkaantumisten sattuessa hyvinkin haavoittuvainen, eikä sitä varmaa stunttia löytyisi.

Mikäli Sopel signataan niin se varmasti vaikuttaa myös Koltsovin intoon tulla Vancouriin. Kyllä tuolla pakistolla uskaltaa lähteä liikenteeseen, sen verran hyvät kaudet ovat Koltsov ja Edler pelanneet. Ja euroa säästyy sitten hyökkäykseen Pyattin / maalintekijän signaukseen.

Koltsov on sanonut tulevansa ensi kaudeksi Canucksiin, ja uskon että tämä pitää paikkansa vaikka tilanne olisi minkälainen tahansa (lähtee vaikka sitten kesken kauden takaisin Venäjälle, niin kuin on pariin kertaan tällä kaudella nähty). Enkä usko että Kirill luulee Nonisin antavan hänelle suoran pelipaikan nollan NHL-ottelun kokemuksella, vaikka venäläinen onkin.

Pyattista muuten sen verran, että Canucks raporttien mukaan tarjosi kahden vuoden ja 2.4 miljoonan dollarin sopimusta (1.2mil/yr), mutta Pyatt ja hänen agenttinsa torjuivat tämän tarjouksen. Pyatt kuulema hakee samanlaista sopimusta kuin Cookella, eli kolmen vuoden ja 1.5 miljoonan dollarin vuosikohtaista palkkaa. Minulle ei tuottaisi ongelmaa tuo 1.5 miljoonan palkka, vaan enemmänkin tuo sopimuksen kolmas vuosi. Canucksilla kun on muutamia hyökkääjiä tulossa, eikä kolmantena vuonna Pyattille olisi välttämättä tilaa.

---

Mario Bliznak valittiin ottelun kakkostähdeksi, kun Giants päihitti Bruinsin 3-1, ja eteni voitoin 4-1 seuraavalle kierrokselle. Bliznak saalisti kaksi syöttöpistettä ja tehotilastoon +2. Grabner puolestaan jäi jälleen pisteittä, kun Everett voitti Spokanen 5-1 ja otti ottelusarjassa 3-2 johdon.

 

[nuck]

Vancouver-Calgary

Hyvä ja pudotuspeli-tyylinen peli jälleen Flamesia vastaan, mutta vähemmän hyvä lopputulos. No, kaikkia pelejä ei voi kuitenkaan voittaa. Pudotuspelipaikasta taistellut Flames oli tällä kerralla nälkäisempi kuin paikkansa jo varmistanut, ja kahden avainpakin (Öhlund, Salo) poissaolosta kärsinyt Canucks ja käytti maalipaikkansa paremmin hyödykseen. Vancouver konttasi ottelussa etenkin ylivoimilla (yksi Flamesin maaleista tehtiin Calgaryn pelatessa alivoimaa), vaikka joukkue yhden maalin onnistuikin ylivoimalla jälleen tekemään.

Ottelun ensimmäiset kaksi erää Vancouver oli vähän hitaalla jalalla liikkeellä, mutta kolmannessa erässä Canucks tuli kovaa ja pisti pelin jännittäväksi. Ottelun laukaukset Canucksille 34-18 ja viimeisen erän vedot 18-3, mutta Kipper oli tänään hyvässä vireessä ja piti vieraat pisteissä. Tappio ei tällä kerralla ottanut niinkään päähän (vaikka juuri Flamesille hävittiinkin), sillä Colorado kuittasi onneksi samalta kierrokselta pisteet Minnesotasta ja Luoteisen divisioonan ykköspaikkahan on se tavoite, jota tässä ollaan tavoiteltu kauden alusta lähtien.

Hyvää ottelussa oli se, että Canucks teki molemmat maalinsa niiltä paikoilta, joihin joukkue on selvästi keskittynyt jo pitkään pudotuspelejä silmällä pitäen. Kiekkoa ei haudottu liikaa kulmissa, vaan Morrison ja Näslund menivät hyvin maalille ja tekivät Kipperin edestä osumansa. Muutenkin Näslund pelasi pirteän ottelun, joten toivossa pitää edelleen elää sen suhteen, että hän olisi tulossa. Canucksin olisi pakko saada kapteeniltaan onnistumisia pudotuspeleissä, jotta joukkueella olisi mahdollisuuksia pitkälle.

Morrison teki ottelussa kauden 20. maalinsa. Aika hyvä asia tämäkin, sillä nyt Vancouverilla on neljä 20 maalin miestä riveissään. Edellisen kerran (kaudella 2003-04) kun joukkue meni pudotuspeleihin ja keräsi runkosarjassa 101 pistettä (samat pisteet kuin tällä hetkellä), Vancouverilla pelasi vain kaksi 20 maalin miestä. Tämän hetken joukkueessa riittää siis leveämmältä rintamalta kärkipään ratkaisijoita kuin tuossa joukkueesta. Sen lisäksi tämän hetken joukkue pelaa selvästi parempaa puolustusta ja onhan Luongon ja Cloutierin välilläkin tietty tasoero.

Eikä siitä vieläkään mihinkään pääse, että Calgarya vastaan olisi loistavaa pelata pudotuspeleissä kovaa sarjaa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Vancouver Province tarjoilee vähän päivitystä loukkaantumis tilanteeseen: Rypien, with slow-to-heal groin, could miss playoffs

Eli siis kuten Tremblayn passituksesta farmiin voi päätellä Canucksien takalinjat saavat vahvistuksia seuraavaan peliin kun, huomisessa ottelussa Sami Salo palaa joukkueen takalinjoille Los Angelesia vastaan. Mattias Öhlundin pitäisi olla pelikunnossa taasen Coloradoa vastaan seuraavassa ottelussa.

Hyökkäyspään loukkaantuneiden tilanne ei taasen näytä yhtä valoisalta. Rick Rypienin paluu viivästyy entisestään ja koko loppu kausi on hänen osaltaan vaarassa. Josh Green näyttäisi kuntoutuvan pudotuspelien alkuun, kun taas Ryan Kesler näyttäisi kuntoutuvan pudotuspelien toiselle kierrokselle.

 

[nuck]

Kahden avainpakin saaminen pelikuntoon kahden seuraavan pelin aikana on luonnollisesti hieno asia ja pitää vain toivoa, että nämä puolustuksen avainmiesten loukkaantumiset loppuisivat näihin kahteen tapaukseen. Salo palaa tosiaan ensi yön otteluun Los Angelesia vastaan. Hän loukkaantui voitollisen Detroit-pelin jälkeen (17.3), ehti pelata yhden ottelun tämän jälkeen (Coloradoa vastaan; tehot 1+1, voittomaali, +1) ja joutui uudelleen sivuun.

Joukkueen peliaikakuningas Öhlund palaa siis Colorado-otteluun ja hänenkin paluunsa on Vancouverille todella tärkeä asia. Ennen loukkaantumista Öhlund pelasi voitollisissa otteluissa Läntisen konferenssin kahta kärkijoukkuetta Detroitia (29:06) ja Nashvillea (28:15) vastaan selvästi kentän suurimmat minuutit ja vaikka tehopisteitä ei näissä peleissä tullutkaan, miehen oman pään peli oli tutun kaavan mukaan huippuluokkaa. Öhlundin loukkaantuminen tuli siinä mielessä sekin hyvään aikaan, että tämä mahdollisti pienen lepotauon ennen pudotuspelejä.

Keslerin loukkaantumisen kesto oli puolestaan ikävän negatiivinen uutinen. Canucks olisi tarvinnut energistä hyökkääjää kahteen alimpaan ketjuun ja alivoimille jo pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle (mihin hänen paluu-aikataulunsa jossain vaiheessa jo osoitti). Nyt Kesler palaa luultavasti vasta toiselle kierrokselle (jos Canucks sinne menee) ja kuka tietää missä kunnossa. Greenin paluu auttaa alivoimaa onneksi ensimmäisellä kierroksella, mutta isokokoinen hyökkääjä tuskin saa moottoreitaan heti palattuaan parhaimpaan lentoon.

Kaiken kaikkiaan nämä loukkaantumis-tiedot toivat negatiivisia uutisia, sillä Öhlundin ja Salon paluuta osasi odottaa suunnilleen tässä vaiheessa kautta, mutta minä odottelin Greenin tavoin Keslerin paluuta jo heti runkosarjan jälkeen. Miehellä on kuitenkin aika vaikea vamma päällä ja tätä paluu-aikataulua tällaisen loukkaantumisen jälkeen on paha mennä sanomaan.

Ensi yön ottelu Kingsia vastaan pitäisi hoitaa varmasti kotiin, jotta Minnesota ei saisi kiinni. Wild pelaa samaan aikaan kotona Oilersia vastaan ja uskon panoksilla pelaavan Wildin hoitavan tämän ottelun. Minnesotalla on yksi peli enemmän pelattuna ja kolme pistettä vähemmän kerättynä, joten mikäli Canucks pystyisi voittamaan Kingsin (ja Wild voittaisi samaan aikaan Oilersin), Minnesotalla olisi enää kaksi ottelua aikaa kuroa Vancouverin kolmen pisteen (ja kolmen ottelun) johto kiinni. Tämä tilanne luultavasti riittäisi varmistamaan Luoteisen divisioonan kärkipaikan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta ensi yön pelissä on se, että Hyvinkään lahja NHL-kiekolle, Lauri Tukonen, pääsee pelaamaan uransa toisen NHL-ottelun. Toivon hyvää ottelua Tukoselle. Tukosen uran ensimmäinen NHL-ottelu pelattiin sekin Vancouveria vastaan helmikuun 22. päivä tätä vuotta. Crawford antaa nuorille pelaajilleen ensimmäisiä näyttöpaikkoja entistä seuraansa vastaan, sillä Kingsin tulevaisuuden suurpuolustaja Jack Johnson pelasi myös ensimmäisen ottelunsa tällä kaudella Vancouveria vastaan (29.3).

 

[Hiisi_van_Holten]

Noniin Los Angeles kaatui ja viimestä kolmesta ottelusta riittää kaksi pistettä divisioonan voittoon.

Tämä sivu reportoi, että Grabner ja Rahimi liittyisivät Moosen kokoonpanoon piakkoin.

"GRABNER, RAHIMI COMING SOON: Forward Michael Grabner, the Vancouver Canucks first round selection (14th overall) in the 2006 NHL Entry Draft, and Swedish defenceman Daniel Rahimi, the Canucks' third rounder (82nd overall) in 2006, are expected to join the Moose next week. "

Mielenkiintoista sanon minä.

 

[nuck]

Noniin Los Angeles kaatui ja viimestä kolmesta ottelusta riittää kaksi pistettä divisioonan voittoon.

Kyllä, voitolla Vancouver vankisti asemiaan Luoteisen ykkösjoukkueena aika hyvin. Kings aloitti pelin hyvin ja meni jo 0-2 johtoon Derek Armstrongin ja Dustin Brownin maaleilla. Näistä osumista Brownin maali meni Luongolle kovin helposti ja Louie kertoi ottelun jälkeen tästä osumasta huumorilla pienen totuuden; “I have to give myself a lot of credit on the second goal. I wanted to do something to get the boys going and it was either that or get into a fight so I think it worked out well. We played much stronger after that.”

Tuosta asemasta aika harvoin noustaan enää tilastojen mukaan voittoon saakka, mutta Vigneault muokkasi ketjuja, Canucks heräsi toisessa erässä pelaamaan ja otti lopulta pisteet. Kingsin vahvan alun jälkeen Bryan Smolinski siirtyi kaksosten ketjuun, Taylor Pyatt meni pelaamaan Bulisin ja Lindenin ketjuun ja Näslund siirtyi Morrisonin ja Cooken ketjuun.

Lopputulos tästä ketjulotosta oli se, että Smolinski onnistui heti kaksosten kanssa ja toisen erän lopussa myös Pyatt onnistui uudessa paikassa. Kun myös Näslund sai Morrisonin ja Cooken kanssa pelatessa ensin Vancouverin voittomaaliin syötön ja teki vielä kolmannessa erässä viimeisen maalin tyhjiin, niin Vigneaultin ketjumuutokset osuivat jälleen kerran. Saapa sitten nähdä, ovatko nämä muutokset pysyvämpää laatua. No, ei sillä tunnu olevan suurtakaan vaikutusta, sillä V osaa vedellä oikeista naruista kiitettävän hyvää tahtia ja pelaajat ovat onnistuneet vähän kenen tahansa kanssa.

"Our start wasn't good enough and sometimes you have to mix and match to create execution and intensity, and it seemed to work out," Vigneault kertoi ottelun jälkeen.

Voitto nosti Vancouverin pisteen päähän omasta piste-ennätyksestä (104 pistettä kaudelta 2002-03). Lisäksi joukkue on enää yhden voiton päässä kotipelien voittoennätyksestä (27 voittoa kaudelta 1992-93) ja Luongo on yhden voiton päässä Bernie Parentin NHL-ennätyksestä maalivahtien yhden kauden voitoissa. Nämä ennätykset eivät ole tosin reiluja rankkarivoittojen tultua kuvioihin mukaan, mutta "uudessa NHL:ssä" uusia ennätyksiä tullaan näkemään jatkossakin, kun rajat on aseteltu sääntömuutosten jälkeen uusiksi.

Positiivista ottelussa oli uusien kenttien onnistumisen lisäksi Näslundin maaliputken jatkuminen ja se, että Taylor Pyatt näyttää taas pääsevän hyvään vauhtiin. Isokokoinen laituri voi olla vielä arvokas pelaaja pudotuspeleissä. Viidessä viime ottelussa Pyattin neljä maalia on hyvä näyttö tässä vaiheessa kautta. Pyatt vaikuttaa olevan syystäkin varsin toiveikas pudotuspelien suhteen;

"Going into the playoffs you have injuries and line shuffling and it's good to know we can play through it and be successful."

Vancouverin tämän kauden menestyksen takana hyvin suuri asia on ollut se, että joukkueen pelaajat selvästi luottavat hienoa työtä tehneeseen valmennukseen. Joukkueen pelityyli on ollut viime kausista poiketen selvästi enemmän puolustavampi, mutta tällä reseptillä on turvallisempaa lähteä kevään tärkeisiin peleihin. Vigneault on tehnyt kauden näytöillä itsestään hyvin varteen otettavan nimen myös Jack Adams -kisaan.

Accountability and honesty are just two of the traits Vigneault has brought to the Canucks after replacing the fired Marc Crawford. The team's success has Vigneault being touted as a coach-of-the-year candidate.

"Nobody predicted we'd be close to winning our division," Luongo said Tuesday, prior to the Canucks playing the Los Angeles Kings. "It's amazing how he implemented a system and got everyone on the same page in the short amount of time we had."

Tämä sivu reportoi, että Grabner ja Rahimi liittyisivät Moosen kokoonpanoon piakkoin.

Mielenkiintoista sanon minä.

Nämä ovat kieltämättä mielenkiintoisia pelaajia loppukaudeksi Mooseen. Iso ja vahva Rahimi saa nyt mahdollisuuden testata nopeuttaan AHL:n kovissa peleissä ja Grabner nähdään nyt hyvien ketjukavereiden kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla, joten nuorukaisen tämän hetken kyvyistä saa paremman kuvan loppukaudesta.

**

Edit:

Pari linkkiä hienosti tälläkin kaudella (etenkin tärkeissä peleissä) pelanneesta yliopistosarja-maalivahdista Cory Schneiderista:

http://www.uscho.com/news/id,14191/BCsSchneiderInFrozenFourFocus.html

http://sports.bostonherald.com/college/hockey/view.bg?articleid=192701

 

[Chip Whitley]

Nämä ovat kieltämättä mielenkiintoisia pelaajia loppukaudeksi Mooseen. Iso ja vahva Rahimi saa nyt mahdollisuuden testata nopeuttaan AHL:n kovissa peleissä ja Grabner nähdään nyt hyvien ketjukavereiden kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla, joten nuorukaisen tämän hetken kyvyistä saa paremman kuvan loppukaudesta.

Nonishan teki Grabnerin kanssa sopimuksen heti training campin jälkeen viime syksynä, joten mitään sopimusasioita ei ollut hoidettavana. Tästä syystä siis Grabner "on lähetetty" Mooseen. Rahimia ei taidettu viime kesänä signata, joten hän liittyy Mooseen vähän myöhemmin (kohta kuitenkin), mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Myös Canucks.com teki jutun Schneiderista:

http://www.canucks.com/view_archive.asp?sectionID=5&id=1984

Ensi yönä pelataan Frozen Four-otteluita, ja Schneiderin Boston Collegella on vastassa North Dakota. Kyseessähän on semifinaali-ottelu, joten voitolla pääsee 7. päivä pelattavaan finaaliin.

Juttu Luongon ottelupäivä-rituaaleista:

http://www.hockeybuzz.com/blog.php?post_id=6602

 

[nuck]

Keslerin loukkaantumisen kesto oli puolestaan ikävän negatiivinen uutinen. Canucks olisi tarvinnut energistä hyökkääjää kahteen alimpaan ketjuun ja alivoimille jo pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle (mihin hänen paluu-aikataulunsa jossain vaiheessa jo osoitti).

Hyviä uutisia Keslerin suhteen. Radiokanava 1040:lla kerrottiin tänään, että Kesler aloittaa luistelun joukkueen kanssa tänään ja on luultavasti mukana jo pudotuspelien avauskierroksella. Hieno uutinen ja tärkeä paluu sairastuvalta joukkueelle, mikäli hän on vähänkään samalla tasolla kuin ennen loukkaantumista.

Provincen Ed Willes kirjoitti jutun Näslundista ja hänen normaalia heikommin menneestä kaudesta.

Over his previous five NHL seasons, Naslund averaged 39 goals and 90 points and was generally considered one of the top five offensive forwards in the NHL. This campaign, he's going to finish with around 25 and 60 and barely qualifies as one of the top five offensive forwards on his team...

...Finally, there's the issue of playing style. While Naslund isn't making anyone forget Bob Gainey, it's clear he's altered his game to suit Vigneault's system. We know this because he now makes regular appearances in the defensive zone. When he was playing with Todd Bertuzzi, he needed GPS to find his own end. Naslund is also plus-one this season after going minus-19 last year.

So add it up and this is the picture of Naslund that emerges. After establishing himself as one of the best offensive players in the NHL, he's torn down everything that was comfortable and familiar to him for the greater good of the team. He's played out of character. He's played a completely different role.

 

[nuck]

Vancouverin palkitut

Vancouver jakoi taas omia palkintojaan tältä kaudelta. Fanien äänestämä tärkein palkinto, Cyclone Taylor Award (joukkueen MVP) meni ensimmäistä kauttaan Vancouverissa pelaavalle Roberto Luongolle. Luongo teki kauden aikana Canucks-historiaa keräämällä maalivahtina kaikkien aikojen eniten voittoja ja eniten pelattuja pelejä yhden kauden aikana. Lisäksi Luongo voitti fanien äänestämänä The Canucks Most Exciting Player Awardin ja median jakaman The Molson Cup Trophyn, joka annetaan pelaajalle, joka kerää kauden aikana peleissä eniten tähtimerkintöjä.

Muista palkituista sen verran, että Daniel Sedin voitti Cyrus McLean Awardin joukkueen pistepörssin ykkösenä. Danielin saldot 80 pelin jälkeen ovat 36+47=83 pistettä. Daniel meni veljensä Henrikin tapaan tälläkin kaudella eteenpäin pisteissä ja pelasi kaikkien aikojen parhaan NHL-kautensa - jo viidennen kerran peräkkäin. Palkinto oli ruotsalaishyökkääjälle uran ensimmäinen, enkä ihmettelisi ollenkaan, mikäli näitä palkintoja tulisi jatkossa lisää.

Ensimmäistä täyttä kautta Vancouverissa pelaava puolustaja Kevin Bieksa voitti Fred J. Hume Awardin joukkueen "Unsung Herona". Lisäksi Bieksa pokkasi Walter “Babe” Pratt Awardin joukkueen parhaimpana puolustajana. Bieksalla on ykköspaikka joukkueen puolustajien pisteissä (11+29=40) ja maaleissa Bieksa on Sami Salon jälkeen toisena. Bieksa on joukkueen ainoa puolustaja, joka pelannut kaikki kauden pelit ja lisäksi hänellä on ykköspaikka joukkueen jäähyissä.

**

Ja olihan viime yönä pelikin...

Aneeminen Canucks jäi täysin Coloradon jalkoihin ja otti kotiyleisönsä edessä 1-3 tappion pudotuspelipaikkaa tosissaan hakevalta Avalanchelta. Vanha Canucks-tappaja Milan Hejduk (28 maalia uran 47 Canucks-pelissä) venytti verkkoa kolmen osuman verran ja Colorado blokkasi komeat 19 laukausta. Selityksiä ottelun jälkeen ei ole. Perinteisesti ärsyttävän vaarallinen Colorado ansaitsi voittonsa viemällä kaksintaistelut kaikilla alueilla ja pelaamalla selvästi paremman puolustuspelin, ja näin Avs säilytti mahdollisuutensa pudotuspeleihin. Luongo oli tappiosta huolimatta jälleen Vancouverin paras pelaaja (yhdessä Cooken kanssa).

Sanottua osastoa:

VIGNEAULT: “The only reason the game was close at that time was Louie was getting the job done for us. They went out on the ice and they out-played us in all the areas. One of the things we told our guys was not to feed their transition game ... and in the first shift of the game Henrik Sedin goes out and turns it over and the puck ends up in the back of our net. Players were told what to expect, what to do -- how to counter it -- and obviously we had a tough time executing it."

LUONGO: “Unfortunately, there were a few times when we lost our man, and a guy like Hejduk in the slot is going to be tough to stop. It’s not the way you want to finish your regular season at home."

BIEKSA: "We just didn't play our best game. "We were sloppy all over the ice. Didn't generate enough chances. We can't expect to win games playing that way."

MORRISON: "They played a solid game, but we were horsesh. We can't win playing that way against a team fighting for their lives. It's happening too often -- our last three home games. For what reason, I don't know. It's up to each guy to come to the rink prepared to play with urgency. We lost too many one-on-one battles. It sucks. Fan appreciation night and you give the jersey off your back after a performance like that? It's not very fun."

SAKIC: "We weren't worried about depriving them of anything. We were worried about keeping our hopes alive. I'm sure Vancouver will get it done on the weekend."

"Tonight, a couple of pucks finally went in.

"We don't want to be the first guys in Denver that will miss the playoffs. Twenty games ago, it looked definitely like we would miss the playoffs. All of a sudden, we started winning. But we need a lot of help."

Positiivista ottelussa oli luottopuolustaja Mattias Öhlundin paluu kentille sairausloman jälkeen. Öhlund pelasi ottelun eniten (23:59) ja sai tehopörssiin tappiosta huolimatta +1 saldon. Öhlundin paluun vuoksi Canucks sai taas pitkästä aikaa koko puolustuksensa kasaan ja näin ollen Rory Fitzpatrick seurasi ottelua katsomosta.

Toinen positiivinen asia ottelussa oli se, että raastavat pelit Luoteisen divarin joukkueita vastaan on tältä kaudelta ohi (runkosarjan osalta ainakin) ja Canucks selviytyi näistä voittajana. Alkukauden ottelut omaa divisioonaa vastaan menivät surkeasti (saldo 2-8-1), mutta joukkue paransi juoksuaan kauden mittaan selvästi ja jäi lopulta näissä peleissä saldoon 16-13-3. Hyvä saldo heikon viime kauden menestyksen jälkeen.

Ottelu oli samalla Vancouverin tämän kauden viimeinen runkosarjan kotipeli. Canucks selvisi tästä kaudesta kotona saldolla 26-11-4. Mikäli joukkue olisi pystynyt hoitamaan Avalanchen, Vancouver olisi sivunnut seurahistoriaa yhden kauden kotipelien voitoissa, mutta tämä merkkipaalu jäi nyt saavuttamatta. Tappion jälkeen joukkue matkaa kahden viime ottelun ajaksi San Josen ja Phoenixin vieraaksi ja yksi voitto on pakko ottaa, jotta Canucks saavuttaisi tavoitteensa Luoteisen divarin ykkösenä. San Jose -peli tuleekin Canalplussalta.

Vielä juttua mahdollisesti pudotuspelien avauskierroksella palaavasta Ryan Keslerista.

 

[nuck]

San Jose - Vancouver

Illan Canalplus-otteluna pelataan mielenkiintoinen San Jose-Vancouver. Muutama tilasto tästä ottelusta:

• Vancouver on voittanut joukkueiden tämän kauden keskinäisistä peleistä kaksi, San Jose yhden. Sharksin kauden voitto tuli joukkueiden ensimmäisessä ottelussa.
• Sharksin parhaat pistemiehet joukkueiden keskinäisissä peleissä ovat toistaiseksi olleet:
  
  Milan Michalek: 3 syöttöä
  Patrick Marleau: 2 maalia
  
• Canucksin parhaat pistemiehen joukkueiden keskinäisissä peleissä ovat olleet:
  
  Kevin Bieksa: 1 maali ja 4 syöttöä
  Daniel Sedin: 2 maalia ja 2 syöttöä
  Henrik Sedin: 1 maali ja 4 syöttöä
  Taylor Pyatt: 2 maalia ja 1 syöttö
  
• Ylivoimat tällä kaudella joukkueiden keskinäisissä peleissä:
  
  San Jose 1/15
  Vancouver 2/12

Edellisessä joukkueiden välisessä ottelussa maaliskuun 9. päivä (Vancouver voitti jatkoajalla vieraissa maalein 2-1) Sharksin maalivahti Nabokov valittiin kentän parhaaksi pelaajaksi ja Canucksin Luongo oli kentän kakkostähti. Tätä edeltävässä ottelussa, joka pelattiin Vancouverissa tammikuun 28. päivänä ja päättyi Canucksin 3-1 voittoon, pelin ykköstähti oli Luongo ja kakkostähti San Josen pisteittä jäänyt tähtihyökkääjä Joe Thornton. Jälleen maalivahtipeli tulee nousemaan pelin ratkaisuksi.

Thornton on kerännyt Vancouveria vastaan tämän kauden kolmessa ottelussa toistaiseksi tehot 0+1. Sharksin maalintekijä Jonathan Cheechoo on puolestaan kokonaan ilman pisteitä. Aika pitkälle nämä tilastot johtuvat Vancouverin alivoimasta. Mikäli Canucksin alivoima on illan ottelussa samalla tasolla kuin kauden muissa peleissä, Sharksilla on vaikeaa kääntää tätä peliä.

Vancouverin liigan paras alivoima tuntuisi tälläkin hetkellä toimivalta, sillä Canucks on päästänyt viidessä edellisessä ottelussa 23 alivoiman aikana vain kolme maalia omaan päähän. San Jose on kuitenkin pelottavan kovassa kunnossa tällä hetkellä ja joukkueella on panoksena Tyynenmeren divisioonan ykköspaikka. San Jose on tällä hetkellä kaksi pistettä divisioonaa johtavan Anaheimin takana. Mikäli Sharks voittaisi illan ottelun ja Anaheim häviäisi Columbukselle varsinaisella peliajalla, Sharks nousisi Anaheimin ohi.

Toisaalta onhan ottelussa meillekin panosta ja tässä pelissä saatetaan hyvin ratkoa pudotuspelivastustaja. Mikäli Vancouver voittaisi illan ottelun varsinaisella peliajalla, Canucks varmistaisi Luoteisen divisioonan ykköspaikan. Lisäksi tässä tapauksessa Sharks saattaisi tippua vielä Tyynenmeren divisioonassa kolmanneksi, jos Dallas voittaisi viimeisessä ottelussa kotonaan Chicagon.

Canucksin ja Dallasin voitoilla pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kohtaisivat siis Vancouver ja San Jose. Tämä tilanne antaa illan otteluun erittäin mielenkiintoisen lähtöasetelman. Tässä pelissä kun saatetaan hakea jo taistelupareja pudotuspeleihin.

Omat tunteeni illan ottelun suhteen eivät ole kuitenkaan tällä hetkellä kovinkaan hyvät. Canucks pelasi huonon ottelun Coloradoa vastaan ja jäi kaikilla alueilla jälkeen. Yleensä Vancouverilla on ollut tällä kaudella tapana nousta heikon pelin jälkeen jaloilleen, mutta San Josella kulkee tällä hetkellä ehkä liian hyvin, jotta tämä nousu nähtäisiin tässä pelissä. San Josen viidessä viime pelissä Thontonilla on seitsemän syöttöä, Cheechoolla on viisi maalia, Marleaulla tehot 2+3 ja Michalekilla on tehot 2+2. Sharks-pelaajat ovat todella liekeissä.

Lopputulosveikkaus: 4-2 San Joselle

Sharksin maalit Michalek, Cheechoo 2 ja Marleau
Vancouverin maalit: Salo ja D. Sedin

***

Moose voitti viime yönä Iowa Starsin vieraissa maalein 3-0. Moosen maalit Raymondille, Chouinardille ja Moranille. Maalilla MacIntyrelle nollapeli. Edlerille yksi syöttö ja +3 tehomerkintä. Raymond valittiin pelin parhaaksi ja näin hän jatkaa hienoa peliään myös AHL:ssa. MacIntyre puolestaan on AHL:ssa kakkosena päästettyjen maalien keskiarvossa (2.18) ja nuoren maalivahdin torjuntaprosentti on 92.2%. MacIntyren hankinta tuntuu osuneen aika hienosti kohdalleen.

 

[Chip Whitley]

Ed Willes kirjoitti jutun Näslundista ja hänen normaalia heikommin menneestä kaudesta.

Niin, Näslundin kausi on sujunut heikosti pisteiden perusteella. Tähän on monia syitä, kuten ketjukavereiden "taidottomuus" (ei Bertuzzin tasoisia pelaajia), ketjukavereiden vaihtuminen (Näslund on pelannut oikeastaan jokaisen Canucks-pelaajan kanssa tällä kaudella samassa kentässä), ja myös Näslundin pelityyli. Hän on keskittynyt kolmen alueen peliin enemmän kuin viime vuosina, jolloin hän ja Bert olelivat lähinnä vain keski- ja hyökkäysalueilla. Mutta mielestäni suurin syy pisteiden vähenemiseen on Näslund itse. Noin aneemisella pelillä mitä hän on tänä vuonna esittänyt ei pisteitä yksinkertaisesti saa. Vaikuttaa todella usein siltä, että pelaaminen olisi Näslundille jotenkin vastenmielistä, pelaaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Useimpina iltoina Näslund on ollut hyökkäyksen hitain pelaaja, ja tarkoitan ihan konkreettisesti hitain pelaaja. Monesti on näyttänyt siltä, että hänen luistimet olisivat uponneet 30cm paskaan, niin hidasta ja paikallaan polkemista hänen luistelunsa on ollut.

Kuinka monta kertaa vastustajan takakarvaaja on riistänyt kiekon Näslundilta keskialueella kun Näslund on käynnistämässä vastahyökkäystä; en osaa edes laskea niin pitkälle. Kaikki Näslundin liikkeet ja eleet kentällä ovat niin ennalta-arvattavissa, ja kun niistä puuttuu vielä nopeus, niin puolustajalla on melko helppo työ nollata Näslund. Jos Näslundin paidassa ei olisi numeroa 19, eikä nimeä Näslund, niin hän istuisi vaihtopenkillä paljon enemmän. Voin rehellisesti sanoa, että mielestäni Näslund on yksi tämän kauden suurimmista ylipalkkauksista, listassa jossa Theodore pitää piikkipaikkaa.

Ainut ero tämän kauden Näslundilla ja viime kauden Bertuzzila on se, että Näslund osallistuu puolustamiseen. Muuten he näyttävät aika identtisiltä: pelaaminen on todella vaikeaa ja vastenmielistä. Tähän otti kantaa myös viime Flames-pelin ennakossa CBC'n kommentaattori (?), hän vertasi Näslundin tämän kauden otteita ja peli-iloa viime kauden Bertuzziin.

---

Toisaalta onhan ottelussa meillekin panosta ja tässä pelissä saatetaan hyvin ratkoa pudotuspelivastustaja. Mikäli Vancouver voittaisi illan ottelun varsinaisella peliajalla, Canucks varmistaisi Luoteisen divisioonan ykköspaikan. Lisäksi tässä tapauksessa Sharks saattaisi tippua vielä Tyynenmeren divisioonassa kolmanneksi, jos Dallas voittaisi viimeisessä ottelussa kotonaan Chicagon.

Mielenkiintoinen kuvio on myös se, että jos San Jose saa ensi illan ottelusta edes yhden pisteen, ja Canucks onnistuu pitämään Minnesotan takanaan, Canucks kohtaa Dallasin playoffien ensimmäisellä kierroksella. Jos minulta kysytään, ottaisin ensimmäisellä kierroksella vastaan mieluummin Dallasin kuin San Josen. En usko että Canucks nyt lähtee tarkoituksella ottelua häviämään, mutta näillä alkuasetelmilla jos tilanne on vaikka 2-2 10 minuuttia ennen ottelun loppua, Canucks ei ota riskejä vaan yrittää päästä jatkoajalle.

Playoff-vastustaja tulee kolmikosta Dallas, San Jose tai Anaheim. Anaheimin saamme vastaan jos Minnesota ohittaa meidät ja tipumme sijalle 7. Dallas tai San Jose tulee siis vastaan mikäli onnistumme pitämään Minnesotan takana.

 

[Hiisi_van_Holten]

Juuri varmistui! Vancouver Canucks kohtaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Dallas Starsin. Tiukkaa luvassa! Lisää luvassa!