Vancouver Canucks 2006-07

[nuck]

Juuri varmistui! Vancouver Canucks kohtaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Dallas Starsin. Tiukkaa luvassa! Lisää luvassa!

Mielenkiintoinen ja kova ottelusarja tulossa ja tätä pitää spekuloida lisää vähän myöhemmin, kun on paremmin aikaa kirjoitella. Yksikään peli ei tule olemaan kummallekaan joukkueelle helppo ja sarjaa saatetaan venyttää aika pitkällekin. Nopeasti ajateltuna tässä sarjassa kohtaavat minun mielestäni NHL:n kaksi parasta puolustusta ja kaksi maalivahtia (lasken tässä Dallasin pelaavaksi maalivahdiksi kokeneemman Turcon), joista toisella ei ole pudotuspelikokemusta ja toinen on pettänyt aikaisemmin pudotuspeleissä.

Luongon kokemattomuus ei ole välttämättä kuitenkaan mikään heikkous, sillä mies on pelannut urallaan useita isoja pelejä hyvällä menestyksellä ja historia tuntee useitakin maalivahteja, jotka ovat pelanneet heti ensimmäisissä pudotuspeleissään hienosti. Toisaalta Turconkaan heikkous ei välttämättä ole miehen aikaisempien kausien otteet (kaudella 2002-03 taisi pelata kuitenkin ihan hyviä pudotuspelejä), sillä kokemusta on ainakin tullut lisää. Etukäteen ajateltuna minä luotan (näin Canucks-fanina luonnollisesti...) kuitenkin enemmän Luongoon ja mikäli tämä "luotto" toteutuisi, tämä antaisi Vancouverille aika hyvän lähtöasetelman tässä sarjassa.

Joukkueet eivät ole tainneet kohdata historian aikana kuin kerran ja vuosi oli tuolloin '94, jolloin Canucks kaatoi Dallasin otteluvoitoin 4-1 ja eteni Stanley Cupin finaaleihin.

Tuosta San Jose -ottelusta lyhyesti sen verran, että Canucks näytti taas paremmalta joukkueelta heikomman Colorado-ottelun jälkeen ja otti jatkoaikavoiton San Josesta, joka ei ollut hävinnyt viimeisistä 16 ottelustaan kotona kenellekään muulle kuin Vancouverille (nyt siis kahdesti 17 pelin aikana) ja muutenkin Sharksilla oli viimeisistä 16 ottelusta alla vain kolme tappiota (joista kaksi vielä jatkoajalla). Runkosarjan lopun peleillä ei ole ollut viime kausina suurta merkitystä pudotuspeleissä, mutta kyllä tämä vierasvoitto pahasta paikasta kertoo ihan hyvää kieltä siitä, että Canucks on valmiina pudotuspeleihin.

Vancouver oli vielä suorassa voitossa kiinni aina viimeisille hetkille saakka, mutta Cheechoon onnistui tekemään tasoitus kuudella pelaajalla. Vancouverin toisen erän idioottimaiset mailapelistä tulleet jäähyt ehtivät jo turhauttaa, mutta onneksi joukkue nousi näistä. Pelissä nähtiin myös hieman erikoisia maaleja. Sharks teki ensimmäisensä Michalekin jalasta, toisessa kiekko ammuttiin jo ohi, mutta tämä tuli sitten maalin takaa toiselle puolelle suoraan Thorntonille, joka pisti vapaasta etukulmasta sisään ja jatkoajan Öhlundin maali oli sekin erikoinen kimmokeosuma.

Mutta yhtä kaikki, Vancouver pelasi hyvän vieraspelin ja varmisti jatkoaikavoitolla Luoteisen divisioonan ykköspaikan jo toisen kerran viimeisten kolmen kauden aikana. Tämä oli hieno saavutus, sillä sijoittuminen Läntisen konferenssin kolmanneksi oli enemmän kuin olisin ennen kautta osannut edes toivoa. Uusi valmentaja ja avainpaikoilta aika rajustikin muuttunut joukkue pelasi kuitenkin hienon runkosarjan ja paransi juoksuaan koko kauden ajan. Joukkueella on nyt joulun jälkeisistä 46 ottelusta kasassa 32 voittoa. Jotkut puhuvat edelleen jostain ihmeen "hyvästä hetkestä (tms.)", mutta kyllä voittaminen on tullut joukkueelle jo tavaksi.

Voitto oli siinä mielessä mukava ottaa juuri Sharksin kotihallista, että vuosi sitten runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa San Jose pudotti Canucksin lopullisesti pudotuspeleistä ja nyt näitä velkoja maksettiin takaisin. Runkosarjaa on enää yksi peli jäljellä ja tämä pelataan Phoenixia vastaan. Tässä ottelussa ei ole sitten enää joukkueen kannalta panosta, joten nyt voisi maaliin heittää vaikka Sabourinin. Luongo saavutti voitoissa Parentin, eikä ohi tarvitse välttämättä mennä. Tämäkin riittää oikein hyvin.

 

[M10]

Luuletteko, että halutaan hävitä toista kertaa teille pleijareissa? HÄ?
Luuletteko, että ollaan unohdettu Buren kyynerpää Churlalle? TÄ?

Pää ylhäällä, Pav..........Lukas.

*****

No joo. Kuten ystäväni nuck tuossa jo sanoikin, kaksi liigan parasta puolustusta vastakkain. Tätä mieltä oli muuten uusin THN:kin. Luongoa pidän parempana maalivahtina, kuin Turcoa, jolla kaiken lisäksi on "lievää" varjoa yllään noista aiemmista pudotuspeleistä. Hyökkäyksessä Canuckseilla on terävämpi kärki, mutta kokonaisuutena Dallasin hyökkäys ei häviä yhtään Vancouverin vastaavalle.

Runkosarjassa kaikki neljä kohtaamista päättyivät 2-1. Molemmat joukkueet voittivat kaksi kertaa. Idioottikin tajuaa, että tästä sarjasta tulee tasainen ja vähämaalinen.

 

[nuck]

Luuletteko, että halutaan hävitä toista kertaa teille pleijareissa? HÄ?
Luuletteko, että ollaan unohdettu Buren kyynerpää Churlalle? TÄ?

Pää ylhäällä, Pav..........Lukas.

Ei me teiltä kysellä haluamisista mitään. Sarjan kulku on jo selvä; laitetaan kyynerpäätä Bulisin ja Näslundin toimesta päähän ja otetaan voitto sarjasta. Mikäli te yritätte kostaa, Krajicekilta tulee välitön kuitti. Ellei tämäkään auta pitämään teitä nöyrinä, minä tuon luteet kostoksi mökkiisi.

***

No joo. Kuten ystäväni nuck tuossa jo sanoikin, kaksi liigan parasta puolustusta vastakkain. Tätä mieltä oli muuten uusin THN:kin. Luongoa pidän parempana maalivahtina, kuin Turcoa, jolla kaiken lisäksi on "lievää" varjoa yllään noista aiemmista pudotuspeleistä. Hyökkäyksessä Canuckseilla on terävämpi kärki, mutta kokonaisuutena Dallasin hyökkäys ei häviä yhtään Vancouverin vastaavalle.

Samaa mieltä puolustuksista, maalivahdeista ja hyökkäyksistä. Maalilla Luongon otteet ovat kaikesta runkosarjamenestyksestä huolimatta kuitenkin vähän auki siitä syystä, että aikaisempia pudotuspelejä ei ole. Luongo on ollut tämänkin kauden aikana tärkeissä paikoissa aina parhaimmillaan, joten tämä kertoisi pään kestävyydestä (arvokisojen tärkeiden otteluiden onnistumisen kanssa). Kuitenkin pudotuspelimaailma on eri maailma verrattuna runkosarjaan ja olihan meillä lähivuosina sellainenkin maalivahti, joka pelasi runkosarjassa kelpo ykkösvahdin tavoin, mutta romahteli aina pudotuspeleissä. Tämän vuoksi mielenkiinnolla katson, miten Luongo sarjasta suoriutuu.

Puolustukset joukkueilla on mielestäni melko tasan ja vielä siten, että kummaltakin löytyy hyökkäystaitoa takalinjoilta. Vancouverin puolustus teki runkosarjassa 49 maalia ja Dallasin puolustus puolestaan 42 maalia. Dallasilla on vähän aggressiivisempi puolustustyyli. Canucksiltakin löytyisi alakerrasta taklausvoimaa Öhlundin ja Mitchellin johdolla, mutta puolustus pelaa lähes aina varman päälle ja jättää haastot pois.

Hyökkäyksissä Vancouverilla on parempi kärki kaksosten vuoksi (lisäksi Canucksilta neljä pelaajaa teki 20 maalia ja Dallasilla tähän pääsi kaksi), mutta Dallasin tehot jakaantuivat todella laajalle. Molemmilta löytyy hyökkäyksistä paljon asennetta ja osaamista puolustukseen jo pelkän runkosarjan jälkeen, joten täälläkään eroja ei juuri ole. Minulle olisi sopinut mieluummin vastaan sellainen joukkue, jota vastaan olisi voinut peluuttaa Mitchell-Bieksa kaksikkoa ykköstä vastaan jatkuvasti, mutta nyt Dallasia vastaan me ei päästä tätä tekemään, kun tehoja tulee vähän joka puolelta.

 

[Chip Whitley]

Samaa mieltä puolustuksista, maalivahdeista ja hyökkäyksistä. Maalilla Luongon otteet ovat kaikesta runkosarjamenestyksestä huolimatta kuitenkin vähän auki siitä syystä, että aikaisempia pudotuspelejä ei ole. Luongo on ollut tämänkin kauden aikana tärkeissä paikoissa aina parhaimmillaan, joten tämä kertoisi pään kestävyydestä (arvokisojen tärkeiden otteluiden onnistumisen kanssa). Kuitenkin pudotuspelimaailma on eri maailma verrattuna runkosarjaan ja olihan meillä lähivuosina sellainenkin maalivahti, joka pelasi runkosarjassa kelpo ykkösvahdin tavoin, mutta romahteli aina pudotuspeleissä. Tämän vuoksi mielenkiinnolla katson, miten Luongo sarjasta suoriutuu.

Turcon kohdalla on todella mielenkiintoista katsoa miten hän tehtävästään suoriutuu, sillä Canucksia vastaan hän ollut kuin seinä (runkosarjassa), ja playoffeissa puolestaan vuotanut kuin seula. Kumoaako nämä toisensa, ja Turco pelaa "ihan OK" -sarjan, vai onnistuuko hän normaalitasollaan, eli nollaamaan Canucks-hyökkääjät laukauksesta toiseen. Luongo puolestaan pelaa ensimmäiset playoff-pelinsä, ja luulen että mies pelaa vähintään samalla tasolla kuin runkosarjassa. Itse asiassa minulla on pieni aavistus, että hän nostaa pelin tasoa vielä entisestään. Eihän näistä tosin koskaan tiedä.

Canucks-näkökulmasta on tärkeää ampua kiekkoa ristikulmaan, eikä ränniin, kun lähdetään hyökkäystä karvauksen kautta rakentamaan. Kuten on tällä kaudella jo huomattu, Turco ottaa kaikki maalin kiertävät kiekot kiinni ja avaa hyökkäystä aktiivisesti. Muutama ylivoima Dallasia vastaan tällä kaudella on Canucksin osalta ollut turhauttavaa katsottavaa, kun ei olla edes saatu pakkopeliä pyörimään, kiitos Turcon mailapelin. Jotain uutta on siis tätä varten kehitettävä.

Puolustukset joukkueilla on mielestäni melko tasan ja vielä siten, että kummaltakin löytyy hyökkäystaitoa takalinjoilta. Vancouverin puolustus teki runkosarjassa 49 maalia ja Dallasin puolustus puolestaan 42 maalia. Dallasilla on vähän aggressiivisempi puolustustyyli. Canucksiltakin löytyisi alakerrasta taklausvoimaa Öhlundin ja Mitchellin johdolla, mutta puolustus pelaa lähes aina varman päälle ja jättää haastot pois.

Hyökkäyksissä Vancouverilla on parempi kärki kaksosten vuoksi (lisäksi Canucksilta neljä pelaajaa teki 20 maalia ja Dallasilla tähän pääsi kaksi), mutta Dallasin tehot jakaantuivat todella laajalle. Molemmilta löytyy hyökkäyksistä paljon asennetta ja osaamista puolustukseen jo pelkän runkosarjan jälkeen, joten täälläkään eroja ei juuri ole. Minulle olisi sopinut mieluummin vastaan sellainen joukkue, jota vastaan olisi voinut peluuttaa Mitchell-Bieksa kaksikkoa ykköstä vastaan jatkuvasti, mutta nyt Dallasia vastaan me ei päästä tätä tekemään, kun tehoja tulee vähän joka puolelta.

Puolustus on ykkösprioriteetti molemmilla joukkueilla, joten luvassa on vähämaalisia ja tylsiä otteluita, joissa molemmat joukkueet odottavat kärsivällisesti toisen joukkueen virheitä. Erikoistilanteet ovat tässä ottelusarjassa entistä suuremmassa arvossa, kun tasakentällisin keskialue on tukittu molempien joukkueiden puolesta. Itse toivon, että Mitchell, Bieksa ja Öhlund pelaavat kaikki eri pareissa. Dallasin tapaista joukkuetta vastaan olisi hyvä tasapainottaa puolustuspareja, sillä jos se kolmas pari on tyyliin Krajicek - Sopel, niin omissa saattaa helistä.

Kolmella tehdyllä maalilla voittaa ottelun, tästä olen melko varma. Kaksi maaliakin riittää muutamassa ottelussa.

Edit: Bieksa sai laukauksen jalkaansa San Jose-pelin ensimmäisessä erässä, ja vaikka hän jatkoi pelaamista, jalka ei ole täysin kunnossa. Tiedot pelin jälkeen kertoivat kuitenkin sen, että Bieksan pitäisi olla valmis Dallas-ottelusarjan ensimmäiseen otteluun. Ensi yön Phoenix-pelissä Bieksaa ei kuitenkaan nähdä.

 

[nuck]

Canucks-näkökulmasta on tärkeää ampua kiekkoa ristikulmaan, eikä ränniin, kun lähdetään hyökkäystä karvauksen kautta rakentamaan. Kuten on tällä kaudella jo huomattu, Turco ottaa kaikki maalin kiertävät kiekot kiinni ja avaa hyökkäystä aktiivisesti. Muutama ylivoima Dallasia vastaan tällä kaudella on Canucksin osalta ollut turhauttavaa katsottavaa, kun ei olla edes saatu pakkopeliä pyörimään, kiitos Turcon mailapelin. Jotain uutta on siis tätä varten kehitettävä.

Tämä mailapeli on ollut jo kauan Turcon yksi vahvuuksista. Entisillä säännöillä pelatessa mies hyötyi tästä vielä enemmän kuin nykyisillä, sillä häntä vastaan ei aina uskallettu karvata syvälle (Turco oli, ja on edelleen hyvä antamaan hyviä, karvauksen ohittavia avauksia pois alueelta, mikäli syvää karvausta tehtiin/tehdään) ja hän pystyi tekemään tätä vapaasti myös enemmän kulmissa.

Dallasilla on kuitenkin sen verran laadukas, liikkuva ja riittävän fyysinen puolustus, että myöskin ristikulmakiekoista voi olla vaikea vääntää peliä hyökkäykseen (ennemmin toki ristikulmakiekkoja kuin rännikiekkoja). Minä odotan Canucksilta hyvää keskialueen peliä ja riittävää liikettä kiekottomilta miehiltä sinisen päällä. Toisin sanoen, San Jose -ottelun ensimmäisen maalin kaltaisia pystysyöttöjä hyvässä vauhdissa oleville hyökkääjille pakkien taakse ja tämän jälkeen vahvaa, kahden aallon haastoa maalille.

Puolustus on ykkösprioriteetti molemmilla joukkueilla, joten luvassa on vähämaalisia ja tylsiä otteluita, joissa molemmat joukkueet odottavat kärsivällisesti toisen joukkueen virheitä.

Minä en pidä vähämaalisia pelejä tylsinä peleinä kuin harvoin. Calgary ei pelannut mielestäni mitenkään tylsää peliä meitä vastaan keväällä 2004, eikä Minnesota tätä aikaisemmin. Itse asiassa molempien joukkueiden keskialueen- ja puolustuksen peliä oli lopputuloksesta (ja sarjojen katkeruudesta) huolimatta hieno seurata - vaikka välittömästi sarjojen jälkeen tunteet olivatkin toista.

Mutta voi olla, että tässä sarjassa ainakin alkuun joukkueet kyttäävät toistensa virheitä ehkä vielä normaalia pudotuspelisarjaa enemmän. Pelkällä kyttäämisellä kumpikaan joukkueista ei kuitenkaan tule menestymään, vaan samalla kun oma pää pidetään hyvin, kiekollisia ratkaisuja pitää tulla kaikilla kolmella alueella + puhuttu ylivoima pitää toimia.

 

[kausi]

Aargh, tuskaa odotella pleijareita. Eipä kyllä oikeen kukaan mukaan keksi mitään kirjoteltavaa playoff-ketjuun eikä tänne.

Petyn kyllä pahasti jos tiputaan heti Starseille.

 

[nuck]

Aargh, tuskaa odotella pleijareita. Eipä kyllä oikeen kukaan mukaan keksi mitään kirjoteltavaa playoff-ketjuun eikä tänne.

Tässä pitää runkosarjan jälkeen vähän ensin haukata happea, jotta voi sitten kirjoittaa sarjasta kunnolla. Kyllä tässä on kieltämättä vuoden parhaat ajat nyt edessä, joten aika hienot fiilikset on päällä.

 

[Mr. Smith]

Manitoba aloitti playoffit niukalla 1-0 voitolla. MacIntyre pelasi heti nollapelin torjuen 23 laukausta. Ainoasta maalista vastasi Lee Goren. Ihmetyttää kyllä Marc Chouinard, joka vielä viime kaudella teki kohtuu tehot Minnesotassa. Nyt ei kulje sitten millään. AHL:ssä Chouinard teki runkosarjassa vaisut 3+1 tehot (13 ottelua) vaikka odotukset ovat varmasti olleet kovemmat. Ostetaanko sopimus ulos kesällä?

Mielenkiintoista seurata, että nähdäänkö Daniel Rahimia kentällä playoffeissa. Runkosarjassa Rahimi ehti yhden pelin pelata.

 

[kausi]

Ihan pakko sanoa että kyllä olis ihanaa olla finaalissa Rangersia vastaan! Tosin nyt mennään ihan rauhassa Anaheim eka alta pois jne. Mutta unelmafinaalini olisi tuo, niin katkera tappio se -94 on. (enkä varmasti ole ainoa)

 

[nuck]

Luongo ja Vigneault ehdolla palkittaviksi

Vancouver sai kaksi miestä NHL:n tämän kauden Trophy-äänestyksiin mukaan, kun ensimmäistä kautta seurassa vaikuttavat maalivahti Roberto Luongo ja valmentaja Alain Vigneault saivat nimensä arvostetuille listoille. Niin Luongo kuin Vigneault ovat tehneet Vancouverissa omilla saroillaan loistavaa työtä, joten ehdokkuudet ovat täysin paikallaan.

Luongo on ehdolla tämän kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi (Hart Trophy) yhdessä Pittsburghin hyökkääjän Sidney Crosbyn ja New Jerseyn maalivahdin Martin Brodeurin kanssa. Toinen Luongon ehdokkuus löytyy Vezina Trophyn listalta, jossa muut ehdokkaat ovat Brodeur ja NY Rangersin Henrik Lundqvist.

Lisäksi Luongon nimi on kolmen finalistin joukossa pelaajien valitsemaan Lester B. Pearson Awardiin, joka annetaan tämän kauden pelaajien valitsemalle vuoden parhaalle pelaajalle. Muut Lesteriin ehdolla olevat pelaajat ovat Crosby ja Tampan Vincent Lecavalier (yllättäen Brodeuria ei löydy täältä).

Vigneault on puolestaan ehdolla kauden parhaaksi valmentajaksi (Jack Adams Awardiin). Vigneaultin kanssa kisaansa vuoden valmentajan tittelistä käyvät myös Buffalon Lindy Ruff ja Pittsburghin Michel Therrien. Vigneault on ollut lyhyellä uralla NHL-valmentajana kerran aikaisemminkin ehdolla vuoden valmentajaksi (Montrealissa kauden 1999-2000 jälkeen), mutta jäi tuolloin kisassa toiseksi.

Luongo on historian toinen Canucks-pelaaja, joka saattaa voittaa pelaajien keskuudessa hyvin kunnioitetun Lester B. Pearsonin. Ensimmäinen Lester B. Pearsonin voittaja Canucks-pelaajista oli Markus Näslund kauden 2002-2003 jälkeen. Yksikään Canucks-maalivahti ei ole puolestaan voittanut koskaan Vezinaa, eikä yksikään Canucks-pelaaja saanut pokattua Hart Trophya. Myöskään Jack Adams Awardia ei ole tullut historian aikana Vancouveriin.

Pitää onnitella ehdokkuuksista luonnollisesti tätä palstaa lukevia Luongoa ja Vigneaultia näistä saavutuksista. Lisäksi pitää antaa suuri kiitos Canucks-manageri Dave Nonisille, joka teki viime kesänä nämä kaksi loistavaa hankintaa Vancouverille. Luongon, Nonisin ja Vigneaultin muodostama kolmikko on vasta hiljattain aloittanut taipaleensa Vancouverissa, mutta jo nyt alkaa näkyä erinomaisia tuloksia. Toivottavasti näistä saa nauttia vielä pitkään tulevaisuudessa.

 

[Mr. Smith]

Toinen Luongon ehdokkuus löytyy Vezina Trophyn listalta, jossa muut ehdokkaat ovat Brodeur ja NY Rangersin Henrik Lundqvist.

Itseasiassa siinä on neljä ehdokasta ja Kipper se neljäs joka tuosta puuttui.

 

[nuck]

Itseasiassa siinä on neljä ehdokasta ja Kipper se neljäs joka tuosta puuttui.

Totta tosiaan, Vezinaan on ehdolla neljä finalistia ja Kipper jäi sanomatta.

***

Vancouverin playoffien ollessa kesken ja huomion ollessa siellä, on jäänyt kokonaan kirjoittamatta farmijoukkue Manitoba Moosesta ja joukkueen hienoista playoff-peleistä. Moose voitti playoffien ensimmäisellä kierroksella Grand Rapidsin seitsemään otteluun venyneessä sarjassa. Sarjan viimeisessä ottelussa Moosen tehokkain maalintekijä Jason Jaffray iski kolme osumaa (viimeisen tyhjiin), puolustaja Yannick Tremblay teki pelin- ja sarjan voittomaalin ja maalilla pelannut Drew MacIntyre jatkoi erinomaisia otteitaan sarjassa.

Moosen voitto oli sikäli hieno, että se tuli Grand Rapidsista - joukkueesta, joka pudotti viime keväänä Moosen jatkosta myös seitsemään peliin venyneessä sarjassa. Tuolloin Moose johti toisessa erässä jo 1-4, mutta Grand Rapids kiri lopulta 5-4 voittoon, kun joukkue vaihtoi ensin maalivahtia Jimmy Howardista Moosessa nykyisin pelaavaan MacIntyreen. Moosen voitto oli siis varmasti hieno etenkin MacIntyrelle, joka pudotti vanhan seuransa jatkosta.

Moosen hyökkäyksessä joukkueen ykkönen Jaffray-Moran-Goren oli hienossa vireessä koko sarjan ajan. Puolustuksessa parhaiten esiintyi puolestaan tummapintainen Maxime Fortunus, joka kellotti pariin kertaan päälle 30 minuutin aikoja. Maalilla MacIntyre oli sarjan MVP ja jatkoi näin erinomaista kauttaan. MacIntyren saldot seitsemän pelin jälkeen ovat nyt 94.2% ja 1.65 päästettyä maalia pelissä.

Moosen voiton arvoa nostaa se, että joukkueelta puuttui sarjassa tärkeitä pelaajia, kun Hansen, Edler ja Smith olivat Canucksin mukana NHL:n playoffeissa. Etenkin joukkueen ykköspakki Edlerin poissaolo tuntui pelissä, mutta Fortunus korvasi hienosti Edlerin jättämän ison aukon. Seuraavalla kierroksella Moose kohtaa Hamilton Bulldogsin, jota vastaan ainakin runkosarjassa menestyttiin hyvin. Joukkue saattaa saada mukaan puolustaja Luc Bourdonin, joka pelasi Cape Bretonissa hienot playoffit.

 

[Chip Whitley]

Moosea tulee seurattua melko paljon, ja juttuja joukkueesta tulee luettua lähes joka päivä, mutta harvemmin näistä jaksaa sen enempää kirjoitella. En nimittäin usko että kiinnostus olisi mitenkään huimaava tällä palstalla.

Nyt voisi kuitenkin jotain todella tiivistettyä kirjoitella (lähinnä runkosarjasta) kun nuck "avasi pelin".

Moosen kausi lähti käyntiin pahasti takkuillen, syynä tähän oli mm. uudet valmentajat ja avainpelaajien vaihtuvuus. Siis täsmälleen sama tilanne kuin Canucksissa. Jos muistan oikein, Moose oli noin 20 ottelun jälkeen .500-joukkue, jos sitäkään. Vähitellen Moose alkoi kuitenkin saada pelistään kiinni, ja peli parantui huomattavasti mitä pidemmälle kautta edettiin. Erityisen huima putki nähtiin kauden puolivälin jälkeen, kun Moose voitti 20 ottelustaan noin 18(?). Tämän putken (ja muunkin hyvän pelin) ansioista Moose sijoittui Läntisen konferenssin toiseksi (102p, Omahalla 104p), ja näin takasi kotiedun pudotuspeleihin. Suuri yhtäläisyys emoseura Canucksiin oli alivoimapeli, sillä Moose tappoi jäähyjä parhaiten koko AHL'ssa (Canucks NHL'ssa).

Moosen ykköskenttä oli koostumuksessa Jaffray-Moran-Goren, ja tämä kenttä pelasi erinomaisen kauden. Jaffray oli koko AHL'n pistepörssissä sijalla 6 (81p), Moran sijalla 16 (72p) ja Goren sijalla 20 (68p). Jaffray oli maalipörssissä kahdeksas (35 maalia), ja hän luultavasti saakin ensi kesänä Canucksiin kahden suunnan sopimuksen.

Ykköskentän takana Moosen tärkein hyökkääjä oli Canucksissa nyt pelaava Nathan Smith. Hän pelasi kolmoskentässä hyvin puolustavaa roolia ja onnistui siinä samassa pisteiden teossakin (40p). Hän oli liigan parhaan alivoiman avainpelaaja, ja kokonaisuudessaan Smith pelasi hienon kauden kun ottaa huomioon viime kausien ikävät loukkaantumiset.

Hyökkäyksessä kauden suurin pettymys oli Jesse Schultz, hänelle povattiin NHL-paikkaakin syksyn training campilla hyvin sujuneen viime kauden jatkeeksi. Jessen pää ei kuitenkaan tätä kestänyt, ja näin viime kaudella 37 maalia iskenyt maalintekijä saavutti vain 18 maalia tällä kaudella.

Jannik Hansenin kausi Moosessa oli melko epätasainen, kausi alkoi ja loppui hyvin, mutta mukaan mahtui pitkiä kuivia jaksoja. Brandon Reidin alkukausi oli vaikea, mutta hän paransi otteitaan ja joulukuun pelit sujuivat erinomaisesti. Näin hänet kutsuttiin ylös Canucksiinkin, mutta kun paluu Moosen tapahtui, oli tasaisuus taas hävinnyt. Tästä syystä Reid oli loppukaudesta useaan iltaan se pelaaja, joka istui katsomossa veteraani-scratchina (AHL-sääntö).

Puolustuksessa kaksikko Fortunus-Edler pelasi erinomaisesti. Fortunus on vahva puolustava puolustaja, ja tämä mahdollisti Edlerin hieman hyökkäävämmän pelityylin. Myös kaksikko Tremblay-Ryan pelasi hienosti, vaikka molemmat miehet kärsivätkin ajoittain pitkistä loukkaantumisista. Maalilla MacIntyre oli todella hyvä, ja kun Flaherty kärsi muutamasta pahasta polvivammasta, hänelle jouduttiin antamaan paljon vastuuta. MacIntyre kuitenkin hallitsi ennakkoa suuremman ottelumäärän erinomaisesti, ja todisti kaikille että hän on AHL-tasolla ykkösmaalivahti.

Loppukaudesta Mooseen liittynyt Canucks-varaus Mason Raymond pelasi myös erinomaisesti, ja hän vakiinnutti paikkansa Moosen pelaavassa kokoonpanossa. Vaikea temppu 22-vuotiaalta yliopistopelaajalta, joten pitää olla tyytyväinen. Vielä myöhemmin Mooseen liittyneet Grabner ja Rahimi ovat myös pelanneet hyvin, kumpikaan ei tosin ole ottanut varmaa pelipaikkaa kokoonpanosta. Pitää kuitenkin muistaa, että Raymond on muutaman vuoden vanhempi kuin tämä kaksikko, ja sillä on tuossa iässä melko suuri vaikutus.

Edit: Ja mainittakoon vielä se, että deadlinella Mooseen lähetetty Marc Chouinard on viimeisen 10 ottelun aikana ollut scratchina enemmän kuin kokoonpanossa. Tuskin maltan odottaa ensi kautta ja sitä, mitä Canucks tekee 1.1 miljoonan ECHL-pelaajalla ;)

 

[Hiisi_van_Holten]

Moosea tulee seurattua melko paljon, ja juttuja joukkueesta tulee luettua lähes joka päivä, mutta harvemmin näistä jaksaa sen enempää kirjoitella. En nimittäin usko että kiinnostus olisi mitenkään huimaava tällä palstalla.

Täytyy myöntää, etten mikään fanaattinen Moosen seuraaja ole, mutta kyllähän Manitobakin Canucksien kannattajana toki myös kiinnostaa. Ei kyllä kuitenkaan ihan niin paljoa, että jaksaisin kauheasti Moosen sivuja seurailla tai erinäisiä raportteja lueskella.

Etu sijalla kiinnostuksessa on, että kenellä Moosen pelaajista olisi asiaa Canucksien kokoonpanoon lähivuosina.

Koska puolustuksen ja maalivahtien tilanne näyttää vakaalta vielä moneksi kaudeksi tulevaisuuteen Moosea tarkistettaessa on mietittävä, että ketä nuorehkoja hyökkääjiä Moosesta voisi nousta ylös parin seuraavan kauden aikana. Kuten mm. Anaheim on tällä kaudella osoittanut, että palkkakaton alla on suuri vahvuus mikäli rosterista löytyy nuoria halpoja pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan kohtuullisen vastuullisissa rooleissa (2-3 ketju).

Voisitte ainakin sen verran taustoittaa, että näettekö kenessäkään Moosen hyökkääjässä potentiaalia NHL:ssä parin kauden sisällä noin 20 maalin kauteen?

Ja mitä tuohon Moosesta raportoimiseen tulee, niin pistäkää ihmeessä esim. kerran kuukaudessa (playoffien aikana varmaan hieman useammin) raporttia sillä minua ainakin välillä kiinnostaisi lukea sellaista tiivistelmiä mitenkä siellä prospecteilla menee ja mikä meininki siellä muutenkin on. Etenkin kärkiprospectien kehitys kiinnostaa kovasti.

Asiasta niin sanotusti kukka ruukkuun. Ensi kauden kokoonpanoja hahmotellessa tuli mieleeni seuraava kysymys: Muista lukeneeni jostain, että pelaajien sopimuksia saa muutella vain ja ainoastaan viimeisellä kaudella ja silloinkin mikäli sopimukseen tehtäisiin jatkoa, eli kysymykseni olisi pitääkö tämä paikkansa? Jos pitäisi niin Markus Näslundille voisi puolestani sorvata parin vuoden jatkon esim. 3-4 millin kausipalkalla. Joka tapauksessa hyvä, että Näslund alkaa osumaan putkien väliin, toivottavasti vire ei löytynyt liian myöhään...

 

[nuck]

Voisitte ainakin sen verran taustoittaa, että näettekö kenessäkään Moosen hyökkääjässä potentiaalia NHL:ssä parin kauden sisällä noin 20 maalin kauteen?

Minä en näe, mutta paha näistä on kuitenkaan mitään varmaa sanoa.

Grabner ja Raymond ovat tämän kauden Moosen kokoonpanosta ehkä lähimpänä tulevaisuuden kakkosketjulaista NHL-tasolla (Hansen on enemmän kolmosketjun materiaalia, kun saa lisää voimaa ja Smithista voidaan odottaa vain nelosketjun pelaajaa), mutta kummallakin on vielä pitkä matka kehittää peliä kokonaisuutena sille tasolle, että tulosta voisi odottaa NHL:ssä.

Moosella on kuitenkin erinomainen manageri Craig Heisinger, joka on näyttänyt hyvää pelisilmää uusien kykyjen löytämisessä. Pelaajat kuten Alexandre Burrows, Rick Rypien ja Drew MacIntyre ovat kaikki Moosen löytöjä ja hyviä sellaisia - Burrows on jo NHL:ssä, Rypien olisi ollut ilman loukkaantumista ja MacIntyre saattaa hyvinkin avata ensi kaudella Luongolle luukkua.

Yhdenkin kauden aikana ehtii tapahtumaan niin paljon, että kuka tietää, vaikka Heisinger hankkisi jostain uusia NHL-tason pelaajia riveihinsä.

***

Vancouverin tämä kausi on nyt lopullisesti paketissa, kun Anaheim pudotti joukkueen jatkosta otteluvoitoin 4-1. Pelit olivat ensimmäistä lukuun ottamatta tiukkoja ja Luongo pelasi uransa ensimmäisissä pudotuspeleissä upeasti, mutta Canucks ei vaan saanut ratkaisuja tärkeillä hetkillä aikaan. Suuri pettymys kauden päättyminen on aina ja jossiteltavaa jää tämänkin sarjan jälkeen, mutta tämä on loppujen lopuksi ihan turhaa.

Jos jotain loppuyhteenvetoa kaudesta pitää hakea, niin menestyshän tämä kausi kuitenkin kokonaisuutena oli, ja pitää olla ryhmän ilmeeseen enemmän kuin tyytyväinen. Vancouver aloitti joukkueen uudelleen rakennuksen viime kauden jälkeen ja millä tuloksilla; joukkue oli kevätkaudella NHL:n paras joukkue, Canucks saavutti ensimmäisellä uudelleen rakennuskaudella päälle 100 pistettä, keräsi historiansa parhaan pistesaldon, voitti Luoteisen divisioonan, voitti yhden playoff-sarjan ja sai kaksi miestä kauden jälkeen palkittavien listoille (toinen näistä on vielä ehdolla moneenkin palkintoon).

Paljon enemmän Canucks siis saavutti tämän kauden aikana, mitä olisin odottanut ennen kautta. Vancouveria ei listattu monissakaan paikoissa edes pudotuspelijoukkueeksi suuren vaihtuvuuden johdosta, mutta Canucks eteni yhdessä hienoon kauteen ja haastoi vielä tosissaan Anaheimin playoffien toisella kierroksella. Jos viime kauden Canucksista voitiin sanoa, että joukkue ei pelannut yhdessä kuin kentän ulkopuolella (jos sielläkään), niin tämän kauden Vancouver oli todellinen Joukkue.

Ehkä parasta tämän kauden joukkueessa on se, että kun viime kauden jälkeen ryhmän tulevaisuus näytti epävarmalta ja jopa heikolta, nyt tulevaisuus näyttää taas hyvältä. Joukkueella on loistava maalivahti, jonka varaan on helppo rakentaa tulevaisuutta. Joukkueella on erinomainen valmentaja, jonka kanssa jokainen pelaaja tuntuu laittavan parastaan irti. Ja Canucksilla on hyviä siirtoja tekevä manageri, jonka työn laatuun on helppo luottaa. Kaikki kolme huipputärkeää palaa, jotka viime kauden jälkeen näyttivät vielä epävarmoilta, on kunnossa.

Kauden suurimpien onnistujien joukkoon nostan omassa listassani Luongon, joka näytti kaikille epäilijöille olevansa myös playoffeissa loistava maalivahti. Puolustuksessa Kevin Bieksa oli kauden suurin yllättäjä - valinta joukkueen parhaaksi puolustajaksi kertoo tasosta. Sami Salo pelasi jälleen upean kauden ja teki kauden aikana myös pitkän jatkosopimuksen. Ja uusi hankinta Willie Mitchell täytti kaikki odotukset ja vähän ylikin - Luoteisen divisioonan paras puolustava puolustaja.

Taylor Pyatt oli Nonisilta erinomainen hankinta hyökkäykseen. Sedinin kaksoset kantoivat runkosarjassa paineet joukkueen ykkösketjun hyökkääjinä ja pelasivat jälleen kerran uransa parhaan kauden. Ryan Kesler oli loukkaantumiseen saakka loistava puolustava hyökkääjä ja otti jälleen askeleita eteenpäin. Jeff Cowan yllätti kaikki ja oli tärkeä mies niin runkosarjassa kuin playoffeissa loukkaantumiseensa saakka. Trevor Linden paransi viime kaudesta ja näytti viimeistään pudotuspeleissä, että vuosia on vielä jäljellä.

Kauden epäonnistujiksi listaisin vain Markus Näslundin, joka paransi peliään tosin kauden tärkeimmillä hetkillä. Myöskään Jan Bulisin alkukausi ei ollut todellakaan riittävän hyvä. Sedinin kaksosten peli oli puolestaan Näslundiin nähden erilaista; kaksoset menestyivät hienosti runkosarjassa, mutta kadottivat tehoaan playoffeissa. Kummankaan kaksosen peli ei ollut Anaheimia vastaan lähellekään niin hyvää, mitä olisi odottanut joukkueen ykkösketjun hyökkääjiltä.

Positiivisia otteita nähtiin kuitenkin kauden aikana selvästi enemmän kuin negatiivisia. Tämän vuoksi joukkueen tulevaisuuteen on myös hyvä luottaa. Canucks tarvitsee pari muutosta kokoonpanoonsa, mutta ei välttämättä tärkeille paikoille. Muutama hienosäätö tämän kauden joukkueeseen, playoffeissa terve kokoonpano ja kuka tietää, vaikka Vancouver olisi valmis menemään ensi kaudella loppuun saakka. Hyvä pohja joukkueella kuitenkin on olemassa ja tälle on hyvä rakentaa.

 

[Chip Whitley]

Näin, se oli siinä tältä erää. Nuckilta hyvä summaus kaudesta, voisin itse vaikka pistää arvosanat yksittäisistä pelaajista, ihan vain pettymyksen lieventämiseksi.

Maalivahdit: Roberto Luongo ja Dany Sabourin

Luongosta on kirjoitettu jo niin paljon, ja kaikki tietävät kuinka mahtava hän tällä kaudella oli, mutta pitää edelleen hehkuttaa. Bobby oli Canucksin ehdoton MVP niin runkosarjassa kuin playoffeissakin, ja hän luultavasti pokkaa ainakin yhden palkinnon (ehdolla kolmeen) kauden jälkeisessä palkintotilaisuudessa. Todisti kaikille epäilijöille ensimmäisissä playoff-peleissään kestävänsä paineet, ja itse asiassa nostavansa pelin tasoaan entisestään (niin kuin oli kauden alussa arvattavissa tosin) mitä tärkeimmiksi pelit muuttuvat. Kerrassaan loistava hankinta (Keenan, kiitos), ja on loistavaa nähdä Luongo Vancouverissa vielä ainakin seuraavat 3 kautta. Hieman hitaamman startin vuoksi en viitsi täyttä kymppiä antaa, mutta 10- kuvaa kautta hienosti.

Dany Sabourin aloitti Canucks-uransa melko heikosti, mutta tähän oli luvassa onneksi muutos, ja loppukaudesta Dany pelasi jo erittäin hyvin vähän pelaavan kakkosmaalivahdin roolia. Näkisin hänet mielelläni ensi kaudellakin luukkua avaamassa, mutta en tiedä onko tämä nuoren maalivahdin toivelistalla. Potentiaalia hyvän tason ykköskassariksi NHL-tasolla on, enkä ihmettelisi ollenkaan jos joku Coyotesin tapainen joukkue (joukkue jolta puuttuu kunnon maalivahti) ottaisi Danyn kanssa riskin. Arvosana kaudesta 8½.

Puolustus

Willie Mitchell, äijien äijä, osoitti tasonsa kaikille epäilijöilleen. Viime kesänä oli monia jotka arvelivat että Mitchell olisi ylipalkattu, mutta nämä luulot saa heittää viimeistään nyt playoffien jälkeen syvälle kaivoon. Kuten nuck totesikin, "Luoteisen divisioonan paras puolustava puolustaja", ja ainakin minun papereissani Willie nousi Canucksin ykköspuolustajaksi. 10-.

Sami Salo jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi, eli todella hyvää työskentelyä kauden molemmissa päissä. Muutama loukkaantuminen taas vaivasi, ja sitä lämäriä saisi käyttää vieläkin enemmän. Canucksin paras puolustaja hyökkäyssuuntaan, ja luotettava puolustuksessa. 9+.

Kevin Bieksa oli vakuuttava myös molemmissa päissä, ja ehdottomasti yksi NHL'n parhaiten tasoaan nostanut pelaaja viime kaudella. Fyysinen, ilkeä, hyvä kiekon kanssa, kova laukaus, ja kaiken järjen mukaan taidot paranee ensi kaudella entisestään. Playoffeissa vaivasi loukkaantumiset, mutta kokonaisuudessaan loistava kausi. Arvosanaksi 9.

Mattias Öhlund aloitti kauden Canucksin ykköspakkina, mutta minun papereissani tippui ajan myötä nelospakiksi (vaikka tätä ei peliajoissa näekään). 05/06 kaudella Öhlund oli mielestäni parempi, ennen kaikkea varmempi ja fyysisempi, kuin tällä kaudella. Tällä kaudella näytti ajoittain siltä, että nopeus ei enää riittänyt millään, ja yleensä varmalta Öhlundilta nähtiin normaalia enemmän huonoja päätöksiä omassa päädyssä kiekon kanssa, ja ilman kiekkoa. Silmiini pisti myös Öhlundin varovaisuus lähes joka tilanteessa, hän ei ollut läheskään yhtä fyysinen kuin aikaisemmilla kausilla. Kokonaisuudessaan ihan mukiinmenevä kausi, mutta selvä askel taaksepäin verrattuna esimerkiksi viime kauteen, joten tästä syystä arvosana 8.

5-6 pakit Krajicek, Fitzpatrick ja Edler pelasivat kaikki kokonaisuudessaan hyvin. Krajicek oli tästä kolmikosta epätasaisin (yleinen taso kuitenkin korkein), mukaan mahtui muutamia todella hyviä pelejä, mutta myös muutamia heikompia suorituksia. Kun Krajicekin peliaika pystyttiin pitämään siinä 15-18 minuutin tuntumassa, suurimmaksi osaksi pelit sujuivat hyvin. Mukana nähtiin myös erinomainen yli 30 minuutin esitys (taisi olla Ducks-sarjan game 2), joten kokonaisuutta katsoen näkisin Krajicekin menneen kehityksessä mukavasti eteenpäin. Oli hyvä pelaaja Canucksille viime kaudella roolissaan, ja tästä syystä antaisin kauden arvosanaksi 8½.

Fitzpatrick oli joukkueelle hyvän tason 6. pakki noin 12-15 minuutin peliajalla, mutta fakta on se, että tuo 15min on aika maksimi mitä Fitz pystyy ottelussa pelaamaan. Teki hyvää työtä kun peliaika pysyi rajojen sisällä, joten annan arvosanaksi 8.

Alexander Edler oli Bieksan ohella positiivisin yllätys koko joukkueessa. 05/06 kaudella vielä WHL'ssä pelannut nuori ruotsalainen pelasi loistavan alkukauden AHL'ssä, pääsi mukaan Canucksiin kun loukkaantumiset iski, ja teki vaikutuksen Canucksin valmennusjohtoon. Yhteensä Edlerille kertyi 25 (22+3) ottelua Canucks-nutussa, ja näissä tehot 1+2, ja tehotilastoon +3. Arvosana kiitettävä 9, tästä kaverista on iloa vielä moneksi vuodeksi.

Siirtotakarajalla hankittu Brent Sopel oli loppuen lopuksi pieni pettymys, vaikka hän pelasikin hyvin Ducks-sarjan ensimmäisen osaottelun jälkeen. Puolustuspäässä nähtiin muutamia "aivopieruja", mutta silti näkisin että Nonis onnistui tässä hankinnassa. Sopel toi kuitenkin sitä kokemusta, ja varmuutta Fitzpatrickiin nähden 5-6 tonteille playoffeita varten, ja kuten sanoin, Griswold pelasi hyvät playoffit muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Keräsi playoffeissa tehotilastoon +1, ja ainoastaan Öhlundilla oli parempi saldo (+3) puolustajista. Arvosanaksi 8-.

Hyökkääjät myöhemmin.

 

[Julma Iivana]

Olin oikeassa.

Olin tismalleen oikeassa, kun julistin, että tuolla kokoonpanolla ei Vancouver Canucks pysty taistelemaan Stanley Cupista. Sedinit olivat todella surkeita pudotuspeleissä, ei tarpeeksi taistelutahtoa, characteria, karaktääriä, tai miksi en käyttäisi sanaa karakteria, sillä jos minä, Mr Scarface sanon, että on sellainen sana kuin karakteri, niin silloin sellainen on. Sellainen on. Sillä me ihmiset olemme keksineet sellaisetkin sanat kuin pallo, kiekko ja aurinko, nyt meillä on käytössä jälleen yksi lisää, eikö teekin gutaa meidän pepuillemme? Näslund oli myös liian vaisu pudotuspeleissä, tuonkin aistin tapahtuvan, kun kerran tällä kokoonpanolla lähdettiin pudotuspeleihin, hän tarvitsisi kookkaan taistelijan, joka osaa pelata huipputasolla kiekkoa, vierelleen. Kuten Sundinin.

Ei tarpeeksi voittamiseen tarvittavaa räväkkyyttä tässä rosterissa, ja kuten sanoin, oli aivan sama kuka pelaa maalilla, sillä nämä pelit ratkeavat siihen, kenellä on parempi hyökkääjä-osasto. Nykysäännöt ovat tehneet kiekkoilusta mahdottoman maalivahdeille. Olisi ollut aivan sama, olisiko Vancouverin maalilla pelannut Nabokov, Toskala, Luongo vai Hasek, tai kuka tahansa muu NHL.n hyvistä maalivahdeista. Luongo teki virheitä, niin tekevät kaikki muutkin maalivahdit. Luongo ei saanut tuota jatkoajalla lähetettyä kutiakaan enää tänään kiinni, joku muu maalivahti olisi hyvinkin voinut saada. Puolustajat eivät saa enää roikkua samanlailla pelaajissa, kuin ennen, joten maalivahdit joutuvat yrittämään torjua entistä enemmän pahoja tilanteita, tämä tarkoittaa sitä, että parhaan offensiivisen kokoonpanon omaava joukkue voitta. Minä, Mr Scarface aistin jälleen kerran kaikista parhaiten Vancouverin kokoonpanon puutokset ja probleemat, ja näin oikein, tuolla joukkueella ei päästy taistelemaan Stanley Cupista. Ruletan siis edelleen, ja olin oikeassa. Kuinka helppoa olikaan nähdä tuon joukkueen heikkoudet, Sedin twinz ei riitä mihinkään pudotuspeleissä, jotka ovat raastavan kova haaste pelaajille. Näslund yhdistettynä heihin, ei hyvältä näytä. Eikä näyttänyt.

Ehkä ensi kaudella Nonis osaa tehdä jonkun asian paremmin, ja hankkia oikeita pelaajia näiden ruotsalaisten rinnalle. Sillä jos hän ei osaa tulkita tuota kokoonpanoa tämänkään jälkeen oikein, on luvassa lisää ongelmia. Mutta kesällä on teilläkin mahdollisuuksia taas kerran, käyttäkää ne hyväksenne. Tämänkaltaisella kokoonpanolla ei Sharksia tai Anahemin kaltaista joukkuetta pystytä sysäämään sivuun, tuon asian kirjoitin kiveen ja tännekin tietenkin jo ennen kauden alkua, olen unelma. Olen liian mahtava. Minähän sanoin, olisitte kuunnelleet ja ottaneet oppia. Ei olisi tarvinnut kirjoittaa niin monia "turhia" viestejä kauden aikana, vaan olisitte tajunneet itsekin totuuden. Minä olin totuus. Nyt kausi on osaltanne ohi, ei yllätä minua, sillä minä, olen Mr Scarface. Maalivahdit eivät pysty voittamaan pelejä, sen tekevät kenttäpelaajat, erityisesti lahjakkaat offensiiviset pelaajat, nyky-kiekosta on haluttu tehdä sellaista, tekeekö gutaa?

Oma joukkueeni Sharks jatkaa vielä pelejään, ja vaikka he eivät onnistuisikaan voittamaan mitään, olen iloinen ja onnellinen, sillä tuo joukkue on koottu mahtavasti ja oikein. Silloin vaan katsotaan kuka voittaa ja pistää limput verkkoon. Omistan muuten San Josen hallin lähettyviltä, tai sanotaan hallin yhteydessä olevista paikoista San Jose Sharksin "asian", joten olen tavallaan osa tuota joukkuetta. Repikää sitä, kaksi kertaa. Vaikka kolme. Tapahtui jatkossa mitä tahansa, minä tulen olemaan Kuningas, aikojen päätökseen saakka.

 

[nuck]

Sen verran on pakko päästä sanomaan tuohon ylläolevaan tekstiin maalivahtien merkityksestä, että tällä kaudella kaksi maalivahtia taistelee Hartista kolmen finalistin joukossa ja viime kaudella playoffien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin myös maalivahti. Eihän niillä maalivahdeilla kuitenkaan enää "uudessa NHL:ssä" suurta merkitystä ole. No, kun eräs Mr. Scarface kritisoi kovin sanoin Nonisin toimia Luongo-kaupassa, niin tapansa mukaan hän oli taas oikeassa. Kaikkihan Bertuzzin (2006-07; 15GP, 3+8=11pts) olisi pitänyt Luongon (ehdolla Vezinaan, Lesteriin ja Hartiin) sijaan.

**

Sedineiden peli oli todella tuskaisen näköistä ja myös tehotonta playoffeissa. Niin paljon on kaksosia tullut haukuttua, että pitää ehkä myös yrittää ymmärtää heidän alavirettään playoffeissa. Pieni synninpäästö tästä tämän uutisen pohjalta siis lähtee, vaikka tällä ei nyt olekaan enää mitään merkitystä ja olisihan sitä silti toivonut selvästi parempaa.

"It's nothing we want to use as an excuse," Daniel said. "But because of it we haven't had the jump.

"Even so we have to play better than we did.

"(The stomach virus) happened, it just happened and it's one of those things that happens in the playoffs," Daniel said. "You have to fight through that.

"Louie was standing on his head for us. I mean it's up to us to score. I feel just terrible. I feel like we let our teammates down. It was a tough loss."

Edit:

Chip Whitleylta hyvää tekstiä tuossa yllä Canucks-pelaajien arvosanoista. Hyvin pitkälle olen samaa mieltä kanssasi noista arvosanoista, mutta olisin ehkä nostanut Fitzpatrickin arvosanaa 8½ - johtuen ihan siitä, että hän täytti roolinsa suunnilleen niin hyvin kuin toivoin ja Öhlundin arvosana ei ole mielestäni noin kaukana Salosta (ehkä 8½ olisi hänellekin hyvä). Toki Öhlund pelasi hänen tasolleen pienen välikauden, mutta hän oli kuitenkin edelleen aika selvä joukkueen peliaikakuningas ja tämä on aina hyvä näyttö ulospäin.

 

[TML]

Täytyy kyllä sen verta todeta että playoffeissa suurimman vaikutuksen teki kuin uudesti syntynyt Trevor Linden. On tosin ennenkin nimenomaan pleijareissa nostanut tasoaan ja ollut esimerkillinen, mutta hän todellakin pisti silmään tänä keväänä. Soturin elkeitä.
Lennätti Prongeria perseelleen ja teki tärkeän maalinkin. Loistava suoritus.

Tykkään katsella muutenkin näitä taistelijoita ja oman duuninsa loistavasti hoitavia miehiä, niin sillä saralla Mitchell pleijareissa ja Bieksa runkosarjassa esiintyivät edukseen. Myös Jan Bulis olisi ansainnut palkinnon Ducks-sarjan kotiotteluista, joissa pelasi todella hyvin.

Itse näkisin kernaasti nucks-miehistössä jonkun ison fyysisen ykkös-kakkos ketjun laiturin joka latoisi kiekkoja verkkoon ja samalla hoitelisi vastustajan pakkeja fyysisellä osaamisella.

Aikaisempina vuosina kun Canucksilta olen odottanut jotain, on tullut pettymyksiä. Nyt ei ollut liiemmin mitään isoja odotuksia ja Canucks yllätti minut tänä keväänä joukkueella, jolta en mitään odottanut. Tästä on siis hyvä jatkaa. Sokerina pohjalla loistava Luongo-kauppa jota epäilin myös, sillä Canucksista häipyi silloin kovasti tykkäämäni tuzzi. Kaupan voittajaa ei tarvitse enää kysellä.

 

[nuck]

Täytyy kyllä sen verta todeta että playoffeissa suurimman vaikutuksen teki kuin uudesti syntynyt Trevor Linden. On tosin ennenkin nimenomaan pleijareissa nostanut tasoaan ja ollut esimerkillinen, mutta hän todellakin pisti silmään tänä keväänä. Soturin elkeitä.
Lennätti Prongeria perseelleen ja teki tärkeän maalinkin. Loistava suoritus.

Linden oli tosiaan jälleen kerran erittäin hyvä playoffeissa. Vaikka Lindenin vahvuus pelaajana on ollut aina hänen monipuolisuudessaan ja johtajuudessa, miehen uran playoffien kokonaispistesaldo on tällä hetkellä vakuuttava 124 peliä 34+65=99 pistettä. Lisäksi hän on aktiivipelaajista tehokkain seitsemänsissä otteluissa. Dallasia vastaan Trevor ratkaisi seitsemännen ottelun ja pelasi Anaheimia vastaankin mainitun vahvasti.

Uran vanhoilla päivillä Linden syttyy runkosarjassa enää aika harvoin pelaamaan kykyjensä mukaan ja tämä lämmittelyvaihe voisi Lindenin puolesta varmaan jäädä kokonaan pelaamatta. Tämäkin kausi meni häneltä koko ajan nousujohteisesti. Syksyllä moni oli laittamassa eläkepapereita vetämään Lindenin puolesta, mutta hän paransi koko runkosarjan ajan pelejä ja pelasi sitten kauden selvästi parhaita pelejä playoffeissa - siellä missä pitääkin.

Miehen komealta uralta puuttuu enää yksi tavoite, eikä tarvitse varmaan erikseen sanoa, mikä se on. Parhaimpina vuosina Linden teki Stanley Cupin finaalien seitsemännessä ottelussa molemmat Vancouverin maalit 3-2 tappioon päättyneessä ottelussa. Voi olla, että tuo kerta jää uran ainoaksi visiitiksi finaaleissa, mutta mikäli Linden vielä joskus pääsee maistamaan finaalien makua, kaikkien Canucks-fanien katseet kääntyvät häneen.

Onneksi hän näytti tällä kaudella, että vuosia saattaa olla vielä muutama jäljellä. Joukkueen todellinen kapteeni, ja omasta mielestäni kaikkien aikojen Canucks-pelaaja (ei niinkään taitojen puolesta, vaan kokonaispaketin puolesta) ansaitsisi uralleen kruunun playoffeissa valutettujen hiki- ja veripisaroiden vuoksi.

Itse näkisin kernaasti nucks-miehistössä jonkun ison fyysisen ykkös-kakkos ketjun laiturin joka latoisi kiekkoja verkkoon ja samalla hoitelisi vastustajan pakkeja fyysisellä osaamisella.

Minä näkisin myös. Ja voi hyvinkin olla, että tällainen pelaaja nähdään ensi kaudella Taylor Pyattin ohella kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Voin toki olla väärässä, mutta minulla tunne, että Nonis haluaa vahvistaa joukkueen kärkiketjuja esimerkiksi tällaisella fyysisellä ja kokeneella pelaajalla, jota voidaan peluuttaa myös ylivoimalla maalin lähellä ja joka laukoo oikealta.

Tästä on siis hyvä jatkaa. Sokerina pohjalla loistava Luongo-kauppa jota epäilin myös, sillä Canucksista häipyi silloin kovasti tykkäämäni tuzzi. Kaupan voittajaa ei tarvitse enää kysellä.

Ei tarvinnut, eikä tarvitse tosiaan kysellä tuon kaupan voittajaa. Tuzzi on vielä UFA ja tulee hinnoittelemaan itsensä kaikkien joukkueiden kesken (joku ottaa varmasti riskin miehen suhteen), joten olihan tämä kauppa melkoinen ryöstö Nonisilta viime kesänä. Ainoa mikä harmittaa tuossa kaupassa (ei toki siihen nähden mitä saatiin), on Allenin lähtö, mutta toivottavasti hänet nähtäisiin vielä joskus myöhemmin Vancouverissa.

***

Edit:

Ja nyt katseet kohti hirviseuraa!

 

[Chip Whitley]

Chip Whitleylta hyvää tekstiä tuossa yllä Canucks-pelaajien arvosanoista. Hyvin pitkälle olen samaa mieltä kanssasi noista arvosanoista, mutta olisin ehkä nostanut Fitzpatrickin arvosanaa 8½ - johtuen ihan siitä, että hän täytti roolinsa suunnilleen niin hyvin kuin toivoin ja Öhlundin arvosana ei ole mielestäni noin kaukana Salosta (ehkä 8½ olisi hänellekin hyvä). Toki Öhlund pelasi hänen tasolleen pienen välikauden, mutta hän oli kuitenkin edelleen aika selvä joukkueen peliaikakuningas ja tämä on aina hyvä näyttö ulospäin.

Fitzpatrick tuli kyllä näin jälkikäteen ajateltuna hieman aliarvioitua, hän täytti roolinsa erittäin hyvin. Öhlundin kohdalla pitäydyn aika pitkälle kyllä aikaisemmassa mielipiteessäni, sillä vaikka Öhlund pelasikin hyvän ja ennen kaikkea ehjän kauden (ei oikeastaan loukkaantumisia), hän oli joukkueen puolustuksesta ainoa joka laski tasoaan viime kauteen verrattuna. Tästä syystä arvosanaksi siis "vain" hyvä, eli 8.

---

Sedineitä lukuun ottamatta Canucksin hyökkäyksestä pitäisi melkein tehdä kahdet arviot, ennen joulua ja joulun jälkeen. Kokeilen kuitenkin jonkinlaista yhteenvetoa:

Hyökkäys

Sedinit jatkoivat siitä mihin viime kaudella jäivät. Piste-ennätykset menivät jälleen uusiksi, Daniel teki hienot 36 maalia ja Henrik ylsi koko NHL'n syöttöpörssissä kärkeen asti, ainoastaan Thornton, Crosby ja Savard keräsivät enemmän syöttöjä kuin Hank (71). Kaksoset näyttivät koko NHL'lle kuuluvansa liigan eliittiin, ja ennen kaikkea he näyttivät Vancouverin kriittisille faneille olevansa ykköskenttämateriaalia, ja vielä erinomaista sellaista. Playoffeissa pelin taso laski, mutta osa tästä menee viruksen piikkiin. Odotan innolla ensi kautta, ja sitä, rikkovatko veljekset jälleen piste-ennätyksensä. Näkisin että potentiaalia noin 10 pisteen nostoon on, mutta tämä tietenkin riippuu ensi kauden ketjukaver(e)ista. Arvosana 10-.

Nonis hankki Taylor Pyattin Buffalosta vaihdossa neljännen kierroksen varaukseen, ja tämä oli yksi Nonisin parhaista kaupoista viime kesänä vaikka Luongo-kauppa (oikeutetusti) vei kaiken huomion. Pyatt pelasi suurimman osan kaudesta Sedinien vierellä, ja teki maaliennätyksensä (23), syöttöennätyksensä (14) ja luonnollisesti piste-ennätyksensä (37). Pyatt oli hyvä ketjukaveri Sedineille, ja hän luultavasti jatkaa Canucksissa ensi kaudellakin. Moni vaatii Pyattia käyttämään suurta kroppaansa (195cm) enemmän hyödykseen, mutta faktahan on, että Pyatt ei pysty pelaamaan niin fyysisesti kuin esimerkiksi Bertuzzi parhaina päivinään pelasi. Pyattilla on "vain" pitkät jalat, muu kroppa on aivan normaali-ihmisen kokoinen. Arvosana 9.

Brendan Morrison oli yksi näistä pelaajista joiden peli parantui huomattavasti mitä pidemmälle kautta edettiin. Kesällä korjattu nivunen ei ollut täydessä kunnossa kauden alussa, ja vei aikaa ennen kuin Morrison sai pelinsä kulkemaan. Alkukausi oli Morrisonille siis melko tukkoinen, mutta tämä sama ongelma oli koko joukkueella. Loppukaudesta, sanotaan viimeiset 30 ottelua, Morrison oli Sedinien kaksosten jälkeen Canucksin ehdottomasti tärkein hyökkääjä, hän ja Matt Cooke muodostivat hyvän parivaljakon kakkoskenttään. Kokonaisuudessaan kaudesta arvosana 8+.

Matt Cooke kuuluu samaan ryhmään Morrisonin kanssa, "alkukausi heikosti, loppukausi hyvin". Yhtenä liigan parhaimpana energiapelaajana Cooke on Canucksille tärkeä mies, ja tämä nähtiin playoffeissa kun Cookelle sattui ikävä loukkaantuminen heti ensimmäisessä ottelussa, eikä miestä enää kaukalossa nähty. Canucksilta puuttui suuri syömähammas etukarvauksesta, Ducks-pakit pääsivät aivan liian helpolla. Kauden viimeiset 15 ottelua Cooke pelasi lähes PPG-tahdilla, ja Morrison-Cooke kaksikko pelasi todella hyvin kakkoskentässä, joten loukkaantuminen tuli todella huonoon saumaan. Arvosanaksi sama kuin Morrisonille, 8+, samanlaisten kausien johdosta.

Markus Näslund oli joukkueen suurin pettymys, enkä tarkoita tätä ainoastaan tehojen perusteella. Koko peli-ilme, "urgency", "jump" puuttuivat aivan täysin, vaikutti usein siltä että Näslundia ei pelaaminen kiinnosta. Ja kyllä, Näslund osallistui puolustuspelaamiseen enemmän kuin aikaisemmin ja tämä vei häneltä pisteitä, mutta kuten sanoin, pelaaminen vaikutti lähes aina vastenmieliseltä. Pelihuumori hävisi kokonaan. 6 miljoonan palkalla yksi liigan suurimmista ylipalkkauksista. Arvosana 7-, ajoittaiset heräämiset ja yrittäminen puolustusalueella nostivat arvosanaa hieman.

Ryan Kesler kuului myös ryhmään "alkukausi heikosti, loppukausi hyvin". Suuri miinus on vain se, että Keslerin kohdalla loppukausi loppui harmittavan aikaisin. Juuri kun Kesler alkoi pelata todella hyvää kiekkoa, oli pakko korjata nivunen leikkauksella, ja näin katkaista kausi. Huono onni jatkui playoffeissa, kun ensimmäisessä ottelussa leikkauksen jälkeen kiekko tuli sormeen, ja Ryania odotti kuukauden lepo. Odotan ensi kautta innolla, tästä kaudesta arvosana 8.

Jan Bulis aloitti kauden todella heikosti, ensimmäiset 45 peliä suurin osa faneista (minä mukaan lukien) vaati Bulisin treidaamista/penkittämistä. Bulis seilasi kentällä miten tahtoi, hänen henkilökohtaiset virheet maksoivat Canucksille pisteitä ja maaleja. Loppukaudesta ja erityisesti playoffeissa Bulis löysi kuitenkin roolinsa ja pelasi hyvää kiekkoa. Arvosanaksi 7½, kun viimeistely oli niin heikkoa.

Kuten nuck kertoikin, Trevor Linden paransi peliään kauden mittaan, niin kuin moni Canucks-pelaaja. Playoffeissa Linden oli Canucksin paras hyökkääjä, joukkueen oikea kapteeni, ja uskon että Trevor nähdään vielä ensi kaudellakin Canucksin paidassa. Arvosana 8½.

Alex Burrows pelasi oikeastaan koko kauden neloskentässä ja NHL'n parhaan alivoiman ykköshyökkäyskaksikossa. Burrowsin pistemäärä tippui viime kaudesta vaikka ottelumäärä nousikin, mutta kokonaisuudessaan ihan ok kausi. Kunhan mies oppisi vielä luistelemaan, niin taklauksetkin olisivat oikeasti taklauksia eikä vain työntöjä. Arvosana 8.

Josh Green oli nelosen keskellä ja kakkosalivoimassa (Keslerin poissaollessa ykkösalivoimassa) hyvä syvyyspelaaja, arvokas työntekijä ja vahva vääntäjä vaikka ei mikään pikakiitäjä/kova taklaaja olekaan. Heikot tehot laskevat arvosanaa, paikkoja kuitenkin oli mutta ei vaan saanut sisään. Suoritti roolinsa hyvin, mutta ei mitään muuta: 8.

Jeff Cowan oli positiivinen yllätys. Nonis poimi hänet waivereista kauden puolessa välissä tuomaan santapaperia joukkueeseen, mutta toisin kuin Green/Burrows, Cowan onnistui pelin muillakin osa-alueilla. Maaliskuun alusta ainoastaan Daniel Sedin teki enemmän maaleja kuin Cowan (Canucksin sisällä siis). Arvosana 9.

Call-upit Jannik Hansen, Nathan Smith, Brandon Reid, Brad Moran, Tyler Bouck ja Rick Rypien pelasivat kaikki roolejaan hyvin. Pieni peliaika ei mitään erikoista mahdollista, joten virheetön peli on pääasia. Nämä kaikki onnistuivat tässä hyvin, ja näkisin että Rypien ja mahdollisesti Hansen sekä Reid ovat lähellä vakiopaikkaa ensi kauden miehistöön.

 

[nuck]

Ensi yönä alkaa Moosen playoffien toisen kierroksen sarja Hamiltonia vastaan, joten pieni katsaus joukkueen (useissa paikoissa unohdettuun) valmennukseen lienee paikallaan. Moosen joukkue on saanut nauttia tälläkin kaudella harvinaista herkkua, sillä joukkueen tulokasvalmentajana on toiminut Scott Arniel. Arniel valmentaa nyt kotikaupungissaan ja hän on myös pelannut aikanaan Winnipegissa. Miehen kokemus NHL-valmentajana on Buffalo Sabresista, jossa Arniel toimi ennen Moose-pestiä neljä kautta kakkosvalmentajana.

Kolmen edellisen kauden aikana Manitoban valmentajina ovat toimineet nykyisin Anaheimia valmentava Randy Carlyle, tällä kaudella Jack Adams Trophyyn ehdolla oleva Canucks-valmentaja Alain Vigneault ja nyt siis entinen Sabresin kakkoskoutsi Arniel. Arnielin johdolla Moose pelasi AHL:n parasta alivoimaa, teki peräkkäisten kotivoittojen ennätyksen ja voitti Pohjoisen divisioonan keräämällä päälle 100 pistettä.

Voi hyvin olla, että Arniel tulee toimimaan lähitulevaisuudessa jonkin NHL-joukkueen valmentajana edeltäjiensä tavoin, joten mielenkiintoista seurata miehen liikkeitä Moosen penkin takana. Arnielin ja hänen edeltäjiensä menestys Moosen valmentajana kertoo hienoa kieltä siitä, kuinka hyvin Heisinger-Nonis-kaksikko löytävät Manitoban joukkueelle aina uusia kykyjä.

Lisää Arnielista täällä

EDIT:

Chip Whitleylta hyvää kuvausta joukkueen hyökkäyksestä yllä. Arvosanoista olen jälleen melko lailla samaa mieltä.

 

[Mängimies]

Lisää Arnielista täällä

Lisättäköön Arnieliin liittyen vielä sellainen tieto, että hänen poikansa Jamie pelaa OHL:ää Guelph Stormissa ja tullaan varamaan vuoden päästä korkealla. Itse pääsin seuraamaan Jamie Arnielin peliä vastikään U18 MM-kisoissa ja täytyy sanoa, että vakuutuin sen verran, että mielellään hänet näkisi tulevaisuudessa esim. Canucks-paidassa :)

Tosin siinä vaiheessa isä-Arniel on jo varmaan vaihtanut maisemaa ja valmentaa jotain menestyvää NHL-seuraa kuten hänen edeltäjänsä Moosen penkin takana.

 

[nuck]

Lisättäköön Arnieliin liittyen vielä sellainen tieto, että hänen poikansa Jamie pelaa OHL:ää Guelph Stormissa ja tullaan varamaan vuoden päästä korkealla. Itse pääsin seuraamaan Jamie Arnielin peliä vastikään U18 MM-kisoissa ja täytyy sanoa, että vakuutuin sen verran, että mielellään hänet näkisi tulevaisuudessa esim. Canucks-paidassa :)

Sama juttu, mielelläni minäkin näkisin Jamie Arnielin Canucks-paidassa joskus tulevaisuudessa. Arnielin pelissä eniten pisti silmään nuorukaisen luistelutaidot ja kova yritys - taistelijan sydän taitaa olla peritty isältä.

Nuorista pelaajista puhuttaessa, Moosen sivuilla oli juttua Vancouverin ykkösprospectista Luc Bourdonista:

http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/AHL/2007/05/05/4156397-sun.html

Although the demotion was tough to deal with at the time, Bourdon understands it was the best thing for him.

"Overall, I improved a lot," said Bourdon,... "I had a chance to play on a good team and I had a big role too, so that's always good for the confidence."

Bourdon, a 6-2, 199-pounder from Shippagan, New Brunswick, worked hard to improve his play in the defensive zone this season and the results have been noticeable.

"Being in the plus was my goal and I achieved that this year. It was really big for me," said Bourdon, who helped Canada win a gold medal at the 2006 and 2007 World Junior Hockey Championship. "I wasn't really looking at points, it was about taking care of my own zone. Some people say I don't hit as much as I used to but I don't put myself out of position anymore.

"At this level, I don't think my offensive impact is going to be as big as in junior. I don't want to try and do too much. It's not junior anymore, I just want to do what I do best." An ankle injury limited him to 36 regular season games, but Bourdon is feeling fully healthy and had two goals and 13 points in 16 playoff contests.

"The big thing about him is his size and his mobility. He has great feet on him and he likes to be physical and bang bodies," said Arniel, who had a chance to work with Bourdon during Canucks' rookie camp. "He's a competitive kid and he has all the tools."

Bourdonin pisteet eivät olleet Q:ssa tällä kaudella mitenkään kovin häikäiseviä (36 ottelua ja 4+16=20) ja tämä herätti pientä huolestuneisuutta monissa, jotka eivät nähneet muuta kuin pistesaldot. Mutta hänen oman pään peliä kehuttiin kaikissa lukemissani jutuissa ja tämä oli hänen sanojensa mukaan myös alue, jota hän halusi parantaa. Kauden aikana saatu +22 tehosaldo (vaikka pelasi illasta toiseen vastustajien ykköshyökkääjiä vastaan) oli hieno parannus tilastoissa, sillä hän sai viime kaudella tehosaldokseen -8 samassa roolissa. Ensi kaudella Bourdon pelaa todennäköisesti aika paljon Moosessa, mutta saanee jossain vaiheessa kautta näyttöpaikkoja myös NHL:ssä.

Niin, ja tänä yönä Bourdon pelannee Moosen riveissä ensimmäisen ottelunsa, kun Manitoba aloittaa mainitun sarjansa Hamiltonia vastaan.

 

[nuck]

Niin, ja tänä yönä Bourdon pelannee Moosen riveissä ensimmäisen ottelunsa, kun Manitoba aloittaa mainitun sarjansa Hamiltonia vastaan.

Ei pelannut Bourdon sarjan ensimmäisessä ottelussa. Lisäksi Moosella oli raaputuksina/loukkaantuneina mm. Grabner, Rahimi, Bouck, Coulumbe ja Chouinard. On tuo Chouinardin peli tosiaan ihmeellistä; viime kaudella puolustavassa Minnesotassa 14 maalia ja 30 pistettä, mutta nyt ei mahdu Moosessa edes pelaamaan. Suureksi osaksi tämä selittyy veteraanisäännöllä, mutta kuitenkin hänen pitäisi ottaa AHL:ssa historiansa vuoksi roolia. No, miestä ei tunnu kiinnostavan pelaaminen, joten minkäs teet.

Ottelusta lyhyesti sen verran, että Hamilton kävi kuittaamassa 1-2 vierasvoiton MTS Centresta tiukassa ja tarkassa ottelussa. Bulldogsien maalitekijöinä kunnostautuivat Ajay Baines ja Andre Benoit. Mooselta osui maalipuiden väliin Lee Goren. Moosella oli erinomaisia paikkoja tasoittaa peli ja mennä jopa johtoon, mutta kolme kertaa tolppa pelasti Hamiltonin maalivahdin Carey Pricen ja Bulldogsin ja kerran Baines pelasti Moranin laukauksen maaliviivalta.

Maalivahdit Price ja MacIntyre palkittiin palin parhaina. Lisäksi Hamilton sai palkittittaviin hyökkääjä Mikhail Grabovski, joka oli runkosarkassa Moosea vastaan Hamiltonin vaarallisin pelaaja.