Mr. Smith kirjoitti:
Iltasanomat informoi taas viime yön ottelusta, että "Kokeneempi NHL-jyrä, Sami Salo, oli Vancouverin paras pelaaja". Itse en ottelua nähnyt, mutta jotenkin vaikea uskoa, että Salo olisi ollut parempi kuin Bieksa tai Luongo.
Minäkään en ole nähnyt Los Angeles -ottelua, mutta Salon esitystä kehutaan aika monissa peliä seuranneiden kirjoituksissa erinomaiseksi. Toisaalta Luongo saa jälleen kerran selvästi eniten kiitosta ja esimerkiksi HF:lla Kings-fanit ovat tulleet Canucksin foorumille ylistämään Robertoa. Pelin parhaasta pelaajasta ei liene fanien kirjoitusten perusteella siis mitään epäselvyyttä, mutta Salon esitys saattoi olla (ainakin fanien kirjoitusten mukaan) muuten joukkueen toiseksi parasta.
Joukkueen toisen suomalaisen, eli Santalan otteet eivät nousseet fanien silmissä Salon luokkaan. Santala laukoi päin Garonia tilanteessa, jossa oli kuuleman mukaan tyhjä maali edessä ja lisäksi Tommi otti yhden turhan jäähyn. Tämä jäähy ei ollut mitenkään erikoinen tapaus tässä ottelussa, sillä näitä nähtiin kuuleman mukaan toisiltakin Canucks-pelaajilta aika paljon, mutta nousi kirjoituksissa esiin siksi, että jokaista Santalan negatiivista tekoa jaksetaan vatvoa foorumeilla useita palstametrejä.
Aika erikoista pelissä oli kuitenkin se, että Vigneault oli laittanut Tommin joukkueen ylivoimaan (ylivoima-aikaa 3:21) Lindenin paikalle ja tasakentin Näslundin ketjuun Greenin paikalle ja antoi siis nyt Santalalle sen mahdollisuuden näyttää taitonsa. Santalan tilastot näyttivät pelin jälkeen peliaikaa 12:51, ylivoima-aikaa 3:21, yksi laukaus, yksi taklaus, aloitukset 75% ja yksi kahden minuutin jäähy. Jäätyään ilman tehopisteitä, Santala tuskin tulee jatkamaan tässä paikassa jatkossa, mutta aloitusosaamisen vuoksi minä pitäisin kuitenkin miehen pelaavien kirjoissa.
Los Angelesista tullut voitto oli muuten Vancouverille jo kuudes peräkkäinen voitto ja viimeisistä 13 vieraspelistä Canucks on kirjannut vakuuttavan 11-1-1 saldon. Joukkueen ainoa vierastappio viimeisten 13 vieraspelin aikana on tullut Calgarya vastaan (4-3) ja rankuilla Canucks hävisi näiden pelien aikana Buffalolle (4-3). Tämän vuoden puolella joukkueen voittoprosentti on kokonaisuutena päälle 80% - tämä taitaa olla koko NHL:n paras tilasto.
Canucksin peli ei ollut hyvästä lopputuloksesta huolimatta Los Angelesia vastaan parasta mahdollista. Canucks aloitti kuuleman mukaan hyvin ja vei peliä alussa, mutta toisen erän jäähysuma käänsi pelin kotijoukkuelle ja tämän vuoksi ottelu oli lähellä kääntyä myös maalien kautta. Kings sai jauhaa kahdeksan kertaa ylivoimaansa, mutta liigan parasta alivoimaa edelleen pelaava Canucks selvisi näistä - kiitos loistavan maalivahtinsa - vain yhdellä takaiskulla.
Pelissä tehtiin myös kaksi Vancouverin ennätystä. Brendan Morrison pelasi 483 peräkkäisen pelinsä ja rikkoi näin Trevor Lindenin ennätyksen (4.10.1990-7.12.1996) "peräkkäisten pelien määrässä". Lisäksi valmentaja Alain Vigneault otti kauden 36 voittonsa oli nousi tällä Tom Renneyn ohi "kaikkien aikojen eniten voittoja Canucksin tulokasvalmentajana" -tilastossa.
Vigneaultista ja ennätyksistä puhuttaessa, pitää nostaa esiin jo tässä vaiheessa kautta Canucksin kaikkien aikojen valmentajien ennätykset. Kaikkien aikojen eniten voittoja yhdellä kaudella Vancouverin valmentajana on kerännyt Pat Quinn kaudella 1992-93 (46 voittoa). Toisena on Marc Crawford kaudelta 2002-03 (45) ja kolmantena valmentaja/manageri Phil Maloney kaudelta 1974-75 (38).
Vigneaultilla on nyt siis kasassa 36 voittoa ja hänellä on 10 voiton matka kaikkien aikojen Canucksin voittotilaston kärkeen. Kun sarjaa on jäljellä vielä 21 ottelua, voisin laittaa vetoni sen puolesta, että V ottaa tämän ennätyksen haltuunsa jo heti ensimmäisellä kaudellaan Vancouverin penkin päässä. Maloneyn ennätys menee joka tapauksessa varmuudella rikki ja näin hän menee Canucksin tulokasvalmentajana heti kolmen ensimmäisen valmentajan joukkoon.
Omalla tavallaan V:n kauden 2006-07 Vancouverilla ja Maloneyn kauden 1974-75 Canucksilla on paljon yhtäläisyyksiä. Maloneyn joukkueen ehdoton tukipilari oli aikanaan erinomainen maalivahti Gary "The Suitcase" Smith (Flyersin legendaarinen valmentaja Fred Shero kutsui tuolla kaudella Canucksia "one-man team" -nimikkeellä"), ja samat sanat pätevät tämän kauden joukkueeseen - tämän kauden Canucks on tosin muutenkin hyvä joukkue (puolustuspelissään erinomainen joukkue), mutta maalivahtinsa kanssa Canucks hyvin pitkälle kuitenkin kaatuu tai menestyy.
Quinnin aikakaudella Kirk McLean oli myös liigan parhaita vahteja hyvinä iltoinaan, mutta tuon ajan Canucks oli myös aika paljon hyvään hyökkäykseen satsannut ryhmä. Crawfordin aikakaudella Canucks olikin sitten Cloutierin kanssa joukkue, joka otti paljon voittoja ja teki paljon maaleja, mutta hävisi usein pelinsä vastustajille, jotka osasivat puolustaa hyvin ja iskeä vastaiskuista maaleja.
Historiasta tulevaisuuteen sen verran, että minä toivoin Canucksin pelaavan tämän parhaillaan menossa olevan vieraspelijakson aikana vähintään .500 -saldolla ja kun kahdesta pelistä joukkue on nyt ottanut neljä pistettä, tämä minun toiveeni on jo nyt saavutettu. Jäljellä on enää Dallas ja St. Louis ja näistä kahdesta pelistä kaksi pistettä, niin joukkueen vieraspelikiertue olisi hyvinkin onnistunut.
Molemmat tulevista vastustajista ovat tosin vaikeita joukkueita voittaa, mutta Canucks on onnistunut näitä vastaan jo aiemmin tällä kaudella ja tätä taustaa vasten jatko näyttää ihan lupaavalta. Peli ei ole tällä hetkellä ihan sitä mitä joukkue on parhaimmillaan esittänyt, mutta Luongon johdolla mahdollisuudet ovat joka pelissä olemassa.
***
Calgary on pelannut siirtojen jälkeen (Brad Stuart ja Wayne Primeau) kuusi ottelua ja hävinnyt näistä neljä. Nashvillen sarja Peter Forsbergin kanssa on kolme ottelua ja kaksi tappiota. Kummankaan joukkueen peli ei ole parantunut siirtojen jälkeen - voidaan jopa sanoa, että toistaiseksi pelit ovat menneet tuloksellisesti heikosti.
Viime kaudella ainakaan Canucks ei saanut uusista pelaajista positiivista vaikutusta voittoprosenttiin (tammikuun alusta siirtotakarajaan 14 voittoa ja 12 tappiota, siirtotakarajalta runkosarjan loppuun 7 voittoa ja 11 tappiota - tosin olympiatauolla tulleet runkopakkien loukkaantumiset vaikuttivat saldoon). Sama vaikutus näillä hankinnoilla oli esimerkiksi työsulkukaudella, jolloin Sanderson ja Rucinsky jäivät Vancouverissa pieniin tekoihin (kummallekin pudotuspeleissä vain yksi maali).
Tästä voidaan heittää ilmoille kysymys siitä, että kuinka tärkeää uusien pelaajien hankkiminen siis olisi siirtotakarajalla? Ok, Carolina sai apua uusista pelaajista viime vuoden siirtotakarajalla, mutta ainakin Canucksin tapauksessa minulle on tullut vuosien saatossa vain se kuva, että siirtotakaraja-hankinnat eivät ole nousseet esiin sillä tavoin kuin olisi toivonut.