Vancouver Canucks 2006-07

[Chip Whitley]

Argh

Kyllähän tämä on aivan älytöntä paskaa mitä Canucks meille tarjoaa, todellista vuoristorataa niin kuin Mr. Smith tuossa aikaisemmin totesikin. Ensin voitetaan Oilers tärkeässä kamppailussa 5-2 hyvällä pelillä, ja sitten heti seuraavana iltana tulee turpaan yhdeltä Läntisen konferenssin jumbolta, joka peluutti vielä kolmosmaalivahtiaan. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta, LaaLaa ja Cumuluskin voittivat meidät vähän pelanneilla kolmosmaalivahdeillaan, Burkella ja Conklinilla, tällä kertaa jäimme vielä nollille.

Kyllä ainakin allekirjoittaneella voittoputket ja muutenkin hyvät viime aikojen tilastot unohtuu täysin, kun pelataan yksi huono peli (nyt Chicagoa, ja Calgarya vastaan hetki sitten). Tällaiset huonot esitykset vievät mielen matalaksi, eikä synnytä mitään muuta kuin negatiivisia ajatuksia joukkueesta. Ajattelinkin hieman jakaa näitä angsti-ajatuksia, nyt kun tekee niin mieli tehdä:

Vaikka Vigneault on suurimmaksi osaa hyvää työtä tehnytkin, minua ihmetyttää hänen peluutuksensa. Ensinnäkin, Oilers-ottelun alussa tulessa ollut Jeff Cowan sai loppuen lopuksi ainoastaan reilu 7 minuuttia peliaikaa. Mielestäni hän oli peliaikaa saadessaan (ottelun alussa) Canucksin ehdottomasti paras hyökkääjä. Ja ymmärrän että miestä ei ylivoimaa laiteta pelaamaan, en tätä odotakaan, mutta verrattuna esimerkiksi pelaajiin kuten Green, Bulis, Näslund, Cowan ansaitsi paljon enemmän peliaikaa, eikä tätä saanut. Harmittaa ihan miehen itsensä puolesta.

Ja onko sattumaa, että Oilers-pelissä Canucks pelasi koko ottelun hyvin hereillä ja onnistuen hyvillä prosenteilla hyökkäyspäässä, kun ottelun alku oli todella fyysinen? Chicago-pelissä vuorostaan ensimmäinen merkki fyysisyydestä tuli kolmoserän lopussa, kun Bieksa teloi Stewartin tappelussa, ja ottelun lopputuloksen tiedämme...

Ja toisekseen, en ymmärrä puolustajien peluutusta, ainakaan 5-3 yv-tapauksissa. Minkä takia right-puolen Bieksaa peluutetaan ykkösylivoimassa ainoana pakkina oikealla puolella kenttää, kun toinen right-pakki, Salo, istuu penkillä? En siis tarkoita etteikö Bieksa ansaitsisi peliaikaa ylivoimassa, Salo on vain mielestäni parempi vaihtoehto pakiksi, kun pyöritetään 5-3 ylivoimaa.

Ja suurin ihmettelemiseni aihe; minkä ihmeen takia right-puolen pakkia pidetään oikealla pointilla 5-3 ylivoimassa? Ymmärrän sen yhden miehen ylivoimassa, kun on tärkeää saada rännikiekko nopeasti haltuun, sillä karvaajia on yksi enemmän, mutta kahden miehen ylivoimissa?! Eijjummarra. Viime kaudella Crawfordin alaisuudessa Saloa peluutettiin ainakin 5-3 yv-tilanteissa vasemmalla pointilla, jotta hän pystyisi käyttämään yhtä liigan parhaista lämäreistään.

 

[secord]

Ottelusta ei voi Canucks-lasein katsottuna laskea montaakaan positiivista asiaa. Luongon hyvän pelin lisäksi Kevin Bieksan selvääkin selvempi tappeluvoitto Karl Stewartista nousee esiin ehkä ainoana isompana asiana, mutta edes tämä ei kotijoukkuetta piristänyt.

Chicagossa Stewartin rohkeus ottaa matsia Bieksaa vastaan on saanut ainakin monet fanit liputtamaan Krazy Karlin puolesta. Vaikka turpaan tulikin niin osa näki, että nimenomaan Chicago olisi saanut tästä momenttumia tai ainakin Vancouverilta tärkeän puolustajan viideksi minuutiksi sivuun tärkeillä viimeisen erän viimeisillä minuuteilla.

 

[kausi]

Kyllähän tämä on aivan älytöntä paskaa mitä Canucks meille tarjoaa, todellista vuoristorataa niin kuin Mr. Smith tuossa aikaisemmin totesikin. Ensin voitetaan Oilers tärkeässä kamppailussa 5-2 hyvällä pelillä, ja sitten heti seuraavana iltana tulee turpaan yhdeltä Läntisen konferenssin jumbolta, joka peluutti vielä kolmosmaalivahtiaan. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta, LaaLaa ja Cumuluskin voittivat meidät vähän pelanneilla kolmosmaalivahdeillaan, Burkella ja Conklinilla, tällä kertaa jäimme vielä nollille.

Aivan pakko tarttua tuohon kappaleeseen. Vuoristorataa ollaan kyllä nyt menty mutta jos konferenssin jumbolta otetaan 3-0 pataan niin en lähtisi siltikään manaamaan heti joukkuetta alimpaan helvettiin. Eihän paskimmatkaan jengit voi aina hävitä ja väkisinkin heille tulee onnea ja "menestystä" aina silloin tällöin, nyt sitä tuli Chicagolle.

 

[nuck]

Kyllähän tämä on aivan älytöntä paskaa mitä Canucks meille tarjoaa. Kyllä ainakin allekirjoittaneella voittoputket ja muutenkin hyvät viime aikojen tilastot unohtuu täysin, kun pelataan yksi huono peli (nyt Chicagoa, ja Calgarya vastaan hetki sitten). Tällaiset huonot esitykset vievät mielen matalaksi, eikä synnytä mitään muuta kuin negatiivisia ajatuksia joukkueesta.

Voisi toivoa vähän malttia näihin kirjoituksiin. Chicago on ollut tämän(kin) kauden aikana valitettavan huono, mutta juuri tällä hetkellä Blackhawks pelaa ihan hyvää kiekkoa. Joukkue on voittanut viimeisistä viidestä pelistä neljä; joukossa on neljä vieraspeliä ja kaksi voittoa Calgarysta hyvällä pelillä. Näitä viittä peliä ennen Chicago pelasi Nashvillea vastaan hyvän pelin, jossa vasta Fiddlerin onnenkantamoinen pelin aivan lopussa ratkaisi ottelun.

Canucksiakin vastaan Chicago pelasi hyvän vieraspelin. En sano, että Canucks oli ottelussa parhaalla jalalla liikkeellä ja etteikö esitys jättänyt toivomisen varaa, mutta HFBoards-tyyliseen jalan poljentaan ja joukkueen suureen dissaukseen tämän pelin perusteella on ihan turha mennä. Huonolle joukkueelle Vancouver ei nimittäin hävinnyt nyt, ja vaikka tätä edeltävä tappio Calgaryssa oli sekin huonoa peliä, kovalla kotijoukkueella oli suuri osansa tässäkin tappiossa.

Vancouverilla on edelleen joulun jälkeisistä 19 pelistä kasassa 13 voittoa ja kuusi tappiota. Viimeisistä kuudesta pelistä kasassa on tosin vain kolme voittoa ja neljä tappiota (näistäkin yksi tappio vasta rankuilla ja yksi jatkoajalla), mutta aika harva joukkue pelaa muutenkaan pitkään sillä 80-90 voittoprosentilla, millä Canucks alkuvuoden pelasi.

Tällä hetkellä joukkueella on menossa pieni suvantovaihe, mistä kertovat nämä epätasaiset peliesitykset. Minä en ole kuitenkaan ainakaan vielä tässä vaiheessa suuremmin huolissani, sillä näitä tulee kaikille. Eilisessä pelissä Chicago sai vähän onnekkaan ensimmäisen maalin ja tämä riitti lopulta voittoon. Yhdellä vastaavalla pompulla peli olisi ollut tasan ja Canucksilla olisi ollut täydet saumat kääntää tämä kotivoitoksi. Ehkä tätäkään kirjoitusta ei tässä tapauksessa oltaisi nähty.

Vaikka Vigneault on suurimmaksi osaa hyvää työtä tehnytkin, minua ihmetyttää hänen peluutuksensa. Ensinnäkin, Oilers-ottelun alussa tulessa ollut Jeff Cowan sai loppuen lopuksi ainoastaan reilu 7 minuuttia peliaikaa. Mielestäni hän oli peliaikaa saadessaan (ottelun alussa) Canucksin ehdottomasti paras hyökkääjä.

No ei nyt paras kuitenkaan, vaikka energisesti pelasikin...

Lisäksi Cowan vain sattui ottamaan pelin ensimmäisessä vaihdossaan kakkosen painittuaan Greenen kanssa (Krajicekin taklausta seuranneessa tilanteessa) ja kun hänen jäähynsä loppui, Cowan pääsi lähes heti kentälle ja sai jonkinlaisen kuitin Stortinin kanssa. Tämän vitosen jälkeen lähes koko loppuerä pelattiinkin sitten erikoistilanteita (joihin Cowanilla ei ole asiaa) ja kylmää miestä oli ihan turha laittaa kentälle.

Toisen erän alussa Cowan pääsi jälleen jäälle ja pelasi ihan hyvän pituisen vaihdon, mutta tätäkin seurasi erikoistilanne. Erän kuluessa Cowan sai pelata normaaleja nelosketjun vaihtoja, kun joukkuetta ei ollut syytä muokata. Kolmas erä pelattiinkin sitten paljon avainhyökkääjillä, kun Canucks turvasi johtoaan ja yhteenkään jäähyyn ei olisi ollut varaa.

Cowan on pelannut Canucksissa hyvin omaa rooliaan ja täyttää täysin paikkansa nelosessa (voisi tosin voittaa tappelunsa useimmin). Pitää muistaa se, että mies on "pelkkä" taisteleva ja taklaava energiapelaaja ja energiapelaajaa pystytään vain harvoin tasaisissa otteluissa käyttämään niin paljon kuin muita hyökkääjiä. Esimerkiksi Cowan ei pelaa erikoistilanteita ja näin ollen hänelle saattaa tulla pitkiä jaksoja penkillä ja näiden jälkeen pelissä kiinni olevia pelaajia käytetään useammin kuin "kylmänä" istuvaa pelaajaa.

Ja onko sattumaa, että Oilers-pelissä Canucks pelasi koko ottelun hyvin hereillä ja onnistuen hyvillä prosenteilla hyökkäyspäässä, kun ottelun alku oli todella fyysinen? Chicago-pelissä vuorostaan ensimmäinen merkki fyysisyydestä tuli kolmoserän lopussa, kun Bieksa teloi Stewartin tappelussa, ja ottelun lopputuloksen tiedämme...

Joukkuetta on näin katsomovalmentajan silmin vain todella helppoa käskeä pelaamaan fyysisesti ja kyllähän minäkin tähän sorrun. Tosiasiassa jokainen ottelu määrittelee erikseen fyysisyyden määrän ja kun vastakkain olivat eilisessä ottelussa kaksi joukkuetta, joilla oli peli alla edelliseltä illalta, niin ottelun vaisuus ei sikäli yhtään yllättänyt.

Lisäksi Canucks on parhaimmillaan silloin, kun joukkue pelaa kovan ottelun ja tekee älyttömästi töitä. Ottelu, johon Canucks lähtee jonkinlaisena ennakkosuosikkina, ei ole Vancouverille paras mahdollinen, sillä joukkueen taitotaso ei välttämättä riitä ratkaisemaan pelejä takavuosien malliin. Tämän kauden joukkue todella tarvitsee taakseen "tappamisen fiiliksen" ja sitä ei välttämättä ole helppoa kaivaa jokaiseen runkosarjan peliin.

Ja suurin ihmettelemiseni aihe; minkä ihmeen takia right-puolen pakkia pidetään oikealla pointilla 5-3 ylivoimassa? Ymmärrän sen yhden miehen ylivoimassa, kun on tärkeää saada rännikiekko nopeasti haltuun, sillä karvaajia on yksi enemmän, mutta kahden miehen ylivoimissa?! Eijjummarra.

Tähän on olemassa yksinkertainen selitys; Canucksin ylivoima pyörii lähes aina oikean b-pisteen kautta, jossa etenkin Henrik Sedinin syöttötaidot ja Näslundin pelinlukutaidot ovat olleet kauden mittaan arvossaan. Yksinkertaistettuna joukkueen ylivoima pyörii siten, että Pyatt tai Linden ovat usein maalin edessä, Bieksa tai Salo tukee Näslundia/H.Sedinia antamalla tälle vaihtoehdon purkaa siniselle (tiukka tilanne laidalla) tai käyttää vaihtoehtoisesti laukojaa.

Oikealla sinisellä olevista pakeista etenkin Bieksa on hyvä löytämään kiekolle väylän maalille. Salon laukaus onkin sitten kovempi ja Sami nousee aika ajoin siniviivan keskelle virittelemään laukaustaan suoraan syötöistä (Pyatt tai Linden tekee samalla maskia). Tällä kaavalla Canucks on ollut etenkin tämän vuoden puolella hyvä ylivoimajoukkue, eikä tätä kaavaa tarvitse muuttaa mihinkään.

Pelin on siis tarkoitus lähteä oikealta puolelta ja kahta parasta ylivoimapakkia käytetään vuorotellen pelintekijän lähellä oikealla puolella tukemassa tätä hommassaan. Mikäli Saloa tai Bieksaa käytettäisiin vasemmalla laukomassa pakki-pakki -syöttöjä maalille, vastustajalla (ja etenkin maalivahdilla) olisi enemmän aikaa lukea Canucksin peliä ja samalla Canucksin hyviä maskipelaajia ei pystyttäisi välttämättä käyttämään yhtä tehokkaasti hyväksi.

Chicagossa Stewartin rohkeus ottaa matsia Bieksaa vastaan on saanut ainakin monet fanit liputtamaan Krazy Karlin puolesta. Vaikka turpaan tulikin niin osa näki, että nimenomaan Chicago olisi saanut tästä momenttumia tai ainakin Vancouverilta tärkeän puolustajan viideksi minuutiksi sivuun tärkeillä viimeisen erän viimeisillä minuuteilla.

Kyllä, varmasti Stewart sai Chicago-faneilta pelin jälkeen kiitosta tappelustaan, kun kävi näin. Hyvä veto Stewartilta tuohon paikkaan.

 

[Chip Whitley]

Lisäksi Cowan vain sattui ottamaan pelin ensimmäisessä vaihdossaan kakkosen painittuaan Greenen kanssa (Krajicekin taklausta seuranneessa tilanteessa) ja kun hänen jäähynsä loppui, Cowan pääsi lähes heti kentälle ja sai jonkinlaisen kuitin Stortinin kanssa. Tämän vitosen jälkeen lähes koko loppuerä pelattiinkin sitten erikoistilanteita (joihin Cowanilla ei ole asiaa) ja kylmää miestä oli ihan turha laittaa kentälle.

Cowan niittasi Bergeronin kovalla taklauksella laitaan (Krajicek-tilanteen jälkeen, ei tosin samantien), josta Greene tuli ja haastoi tappeluun. Tämä tappelu meni tosin enemmän halimiseksi, ja sen takia tuomiona olivat vain kaksiminuuttiset väkivaltaisuudesta. Sitten tappelu Stortinin kanssa, ja tämän jälkeen mies taklasi kaikkea liikkuvaa koko loppupelin kun vain pääsi kentälle.

Mielestäni tämä oli Cowanin ehdottomasti paras peli Canucks-nutussa, ja sen takia olin hieman harmissani kun peliaikaa tuli vain ~7 minuuttia. Joissain otteluissa kun Cowanin luistin ei ole liikkunut läheskään yhtä "lennokkaasti" kuin tässä puhutussa Oilers-pelissä, ja noin 5 minuuttia pelissä on ollut sopiva ottelukohtainen peliaika.

Joukkuetta on näin katsomovalmentajan silmin vain todella helppoa käskeä pelaamaan fyysisesti ja kyllähän minäkin tähän sorrun. Tosiasiassa jokainen ottelu määrittelee erikseen fyysisyyden määrän ja kun vastakkain olivat eilisessä ottelussa kaksi joukkuetta, joilla oli peli alla edelliseltä illalta, niin ottelun vaisuus ei sikäli yhtään yllättänyt.

Lisäksi Canucks on parhaimmillaan silloin, kun joukkue pelaa kovan ottelun ja tekee älyttömästi töitä. Ottelu, johon Canucks lähtee jonkinlaisena ennakkosuosikkina, ei ole Vancouverille paras mahdollinen, sillä joukkueen taitotaso ei välttämättä riitä ratkaisemaan pelejä takavuosien malliin. Tämän kauden joukkue todella tarvitsee taakseen "tappamisen fiiliksen" ja sitä ei välttämättä ole helppoa kaivaa jokaiseen runkosarjan peliin.

Minut ottelun vaisuus yllätti. Luulin, että koko Canucks-miehistö pelaajineen ja valmentajineen ymmärtäisi sen, että jokainen ottelu on todella tärkeä koitos, tavoitteena tehdä eroa playoff-viivaan. Aina voittoisan pelin jälkeen ihmetellään kuinka pisteitä ropisee tilille, mutta erot eivät muutu juuri mihinkään. Ehkä näitä ennakolta heikompiakin joukkueita pitäisi aloittaa voittamaan, niin ei tarvitse voittopelien jälkeen ihmetellä kuinka tasainen divisioonamme on.

Viime kaudella joukkueella oli taitoa, mutta ei tätä "tappamisen meininkiä". Tällä kaudella joukkueella ei ole taitoa (näin kärjistetysti sanottuna), mutta "tappamisen meininkiä" löytyy. Viime kaudella pelejä pystyttiin silti voittamaan vaikka tätä fiilistä ei olisi ollutkaan, tällä kaudella tämä ei taida olla mahdollista. On siis todella tärkeää että tätä fiilistä on joka pelissä, ilman sitä Canucks häviää. Viime kaudella tästä fiiliksen puuttumisesta syytettiin valmentajaa, ketä nyt? Vastustajaa? Pelin ajankohtaa?

Tähän on olemassa yksinkertainen selitys; Canucksin ylivoima pyörii lähes aina oikean b-pisteen kautta, jossa etenkin Henrik Sedinin syöttötaidot ja Näslundin pelinlukutaidot ovat olleet kauden mittaan arvossaan. Yksinkertaistettuna joukkueen ylivoima pyörii siten, että Pyatt tai Linden ovat usein maalin edessä, Bieksa tai Salo tukee Näslundia/H.Sedinia antamalla tälle vaihtoehdon purkaa siniselle (tiukka tilanne laidalla) tai käyttää vaihtoehtoisesti laukojaa.

Oikealla sinisellä olevista pakeista etenkin Bieksa on hyvä löytämään kiekolle väylän maalille. Salon laukaus onkin sitten kovempi ja Sami nousee aika ajoin siniviivan keskelle virittelemään laukaustaan suoraan syötöistä (Pyatt tai Linden tekee samalla maskia). Tällä kaavalla Canucks on ollut etenkin tämän vuoden puolella hyvä ylivoimajoukkue, eikä tätä kaavaa tarvitse muuttaa mihinkään.

Pelin on siis tarkoitus lähteä oikealta puolelta ja kahta parasta ylivoimapakkia käytetään vuorotellen pelintekijän lähellä oikealla puolella tukemassa tätä hommassaan. Mikäli Saloa tai Bieksaa käytettäisiin vasemmalla laukomassa pakki-pakki -syöttöjä maalille, vastustajalla (ja etenkin maalivahdilla) olisi enemmän aikaa lukea Canucksin peliä ja samalla Canucksin hyviä maskipelaajia ei pystyttäisi välttämättä käyttämään yhtä tehokkaasti hyväksi.

Tässä Edmonton-pelissä Hank oli vasemmalla pointilla, Näslund otti oman paikkansa oikealla b-pisteellä, ja Bieksa siis oikealla pointilla (5-3 yv-tilanteessa). Ymmärrän tämän tarkoituksen, mielestäni vain kahden miehen ylivoimatilanteessa olisi järkevämpää käyttää tätä pakki-pakki tyyliä, käyttää Salon kovaa laukausta hyväksi. Se on kuitenkin jo todistettu, että jos Salo pääsee pamauttamaan suoraan syötöstä maalivahdin ollessa poikittaisliikkeessä, kiekko menee maaliin mikäli laukaus vaan on tarpeeksi tarkka (vasemmalta puolelta laukaus takakulmaan), vaikka maskia ei juuri olisikaan. Tässä siis puhuin edelleen 5-3 yv-tilanteesta, kun laukauksen pääsee suorittamaan lähempää maalia, eikä viivalta 60ft kaukana maalista.

Ihan normaalista ylivoimasta muuten sen verran, että Lindenin ollessa kentällä, maalin edessä ei ole tätä maskimiestä mitä Pyatt tuo mukanaan. Daniel siinä välillä yrittää olla, mutta hän on kuitenkin suurimmaksi osaksi kulmassa, toimien toisena kapellimestarina yhdessä veljensä kanssa. Tämä on selvä miinus, ja mielestäni voisikin palata takaisin (ainakin kokeilumielessä) siihen kuvioon, missä Pyatt peruuttelee maalin edessä ja tekee jalkamaalejaan. Nyt kun Pyatt on kovassa vireessä, ja vastustaja tuntee jo tämän Lindenin kanssa suoritetun kuvion, niin voisi hieman sekoitella kuvioita, vaikka ottelun keskelläkin.

 

[nuck]

Mielestäni tämä oli Cowanin ehdottomasti paras peli Canucks-nutussa, ja sen takia olin hieman harmissani kun peliaikaa tuli vain ~7 minuuttia. Joissain otteluissa kun Cowanin luistin ei ole liikkunut läheskään yhtä "lennokkaasti" kuin tässä puhutussa Oilers-pelissä, ja noin 5 minuuttia pelissä on ollut sopiva ottelukohtainen peliaika.

Vielä kerran; erikoistilanteet syövät Cowanin minuutteja, kun luonnollisesti Vigneault laittaa kentälle pelaajia, joilla on otteluun parempi pelituntuma ja Oilers-pelin ensimmäisessä erässä erikoistilanteita nähtiin aika paljon. Toisessa erässä Cowanille oltaisiin voitu antaa enemmän peliaikaa, jos Canucks olisi tarvinnut energiaa taklausten kautta, mutta tähän ei koettu tuolloin niin suurta tarvetta liekeissä olleiden Sedineiden vuoksi. Mikäli Sedineita vastaan oltaisiin alettu pelaamaan Oilersin puolelta ylikovaa, Cowan olisi varmaan hyvinkin saanut muutaman lisävaihdon.

Minut ottelun vaisuus yllätti. Luulin, että koko Canucks-miehistö pelaajineen ja valmentajineen ymmärtäisi sen, että jokainen ottelu on todella tärkeä koitos, tavoitteena tehdä eroa playoff-viivaan.

Tottakai joukkue ymmärtää tämän, mutta tästä huolimatta jokaiseen peliin ei saada ladattua täysiä "tappamisen fiiliksiä", vaikka miten hommaa yritettäisiin teroittaa ennen ottelua. Tämä on jokaiselle joukkueelle missä tahansa liigassa täysin normaalia. Lue esimerkiksi Flamesin keskusteluita viime yön Columbus-pelin jälkeen (tai kahdesta Chicago-ottelusta), niin samanlaisia kommentteja sielläkin tulee.

Viime kaudella pelejä pystyttiin silti voittamaan vaikka tätä fiilistä ei olisi ollutkaan, tällä kaudella tämä ei taida olla mahdollista. On siis todella tärkeää että tätä fiilistä on joka pelissä, ilman sitä Canucks häviää. Viime kaudella tästä fiiliksen puuttumisesta syytettiin valmentajaa, ketä nyt? Vastustajaa? Pelin ajankohtaa?

Minä "syytän" ihan pelkästään inhimillisyyttä tässä asiassa. Fanien kannalta joukkuetta voidaan velvoittaa taistelemaan ilta illan jälkeen 105% mittarissa (ja pelaajat varmasti yhtyisivät tähän mielipiteeseen), mutta näytä minulle yksikin sellainen joukkue, joka tämän on tälläkin kaudella tehnyt.

Viime vuoden joukkueen taistelusta en pysty puhumaan edes samassa kappaleessa tämän kauden joukkueen kanssa.

mielestäni vain kahden miehen ylivoimatilanteessa olisi järkevämpää käyttää tätä pakki-pakki tyyliä, käyttää Salon kovaa laukausta hyväksi. Se on kuitenkin jo todistettu, että jos Salo pääsee pamauttamaan suoraan syötöstä maalivahdin ollessa poikittaisliikkeessä, kiekko menee maaliin mikäli laukaus vaan on tarpeeksi tarkka (vasemmalta puolelta laukaus takakulmaan), vaikka maskia ei juuri olisikaan.

Salohan on noussut usein ylivoimalla siniviivan keskelle laukomaan, mikäli kaksosten "rullaus-pelin" jälkeen tilannetta ei ole saatu maalille ja Henrik on noussut lähemmäs siniviivaa. Salo ja Bieksa ovat saaneet paljon hyviä tilanteita ja maaleja oikealta puolelta ylivoimassa, joten sikäli tässä peluutuksessa ja kuviossa ei ole mitään ihmeellistä. Nopeammin kiekko maalille menee kuitenkin oikealta puolelta Salon suorasta lämäristä, kuin pakki-pakki -syöttelyjen jälkeen.

Ihan normaalista ylivoimasta muuten sen verran, että Lindenin ollessa kentällä, maalin edessä ei ole tätä maskimiestä mitä Pyatt tuo mukanaan.

Niin, Linden ei ole varsinainen maskimies siinä mielessä kuin Pyatt, mutta maalin lähellä hän on kuitenkin vahva ja on tehnyt maalin oikealta kulmalta ylivoimaosumia tälläkin kaudella.

Nyt kun Pyatt on kovassa vireessä, ja vastustaja tuntee jo tämän Lindenin kanssa suoritetun kuvion, niin voisi hieman sekoitella kuvioita, vaikka ottelun keskelläkin.

Sekoittamisesta olen samaa mieltä. Joukkueen ylivoima toimi tammikuussa lähes liigan parhaiten ja siksi Canucks jäi vähän paikalleen näiden kuvioiden kanssa. Luulen kuitenkin, että jatkossa ylivoimalla nähdään enemmän erilaisia kuvioita, sillä vastustajat ovat selvästi lukeneet Canucksin ylivoimaa ja osaavat pelata tätä vastaan. Aina tämä lukeminenkaan ei ole tosin riittänyt.

 

[Chip Whitley]

Brad Moran on kutsuttu Moosesta ylös Canucksiin.

http://www.canucks.com/pressreleases.asp?sectionID=31&id=678

Mitäköhän tällä haetaan...

Rypien saattaisi olla valmis jo nyt Atlantaa vastaan, uskon kuitenkin että mies palautetaan Mooseen hakemaan kuntoa ennen NHL-pelejä, ja näin hän pääsee mukaan Canucks-rosteriin ehkä 14. päivä vierasottelussa Wildia vastaan.

Santala puolestaan pelaa Moosessa vielä muutamat pelit, hän palaa mukaan Canucksiin luultavasti samassa pelissä kuin Rypien(?), eli Wildia vastaan 14. päivä.

Chouinard sai kiekon jalkaansa viime pelissä 'Hawksia vastaan, joten voi olla hän joutuu jättämään muutaman ottelun väliin. Toivottavasti hänet ollaan treidattu.

Mutta Moran on mielestäni kuitenkin kahden ensimmäisen kentän sentteri...

 

[Chip Whitley]

- Lisää call-uppeja. Brandon Reid on kutsuttu Moranin lisäksi Moosesta Canucksiin.

- Bulis ja Krajicek eivät kumpikaan pelaa tänä yönä Atlantaa vastaan. Krajicekin (aivotärähdys) uskotaan palaavan jo keskiviikko-torstai välisen yön otteluun Wildia vastaan, Bulisilla myös sama aikataulu (kipeä olkapää).

- Rypien lähetettiin Mooseen hakemaan pelituntumaa ja kokeilemaan miltä nivunen tuntuu pitkän tauon jälkeen.

- Vaikuttaisi siltä, että Chouinard on scratch. Tuskin Morania ja Reidiä kutsutaan ylös vain sen takia, että pääsevät istumaan siviilit päällä katsomoon ja syömään popkornia. Joka tapauksessa, olisi se scratch sitten kuka tahansa, mielenkiinto illan pelin kasvoi entisestään.

 

[nuck]

Moranin kutsuminen ylös ei tullut uskoakseni siksi, että hän olisi ollut sopivin pelaaja Chouinardin tai Bulisin korvaajaksi, vaan tämä nosto oli kuin palkinto farmissa jälleen kerran loistaneelle ja koko kauden AHL:n tehokkaimpien hyökkääjien joukossa olleelle hyökkääjälle. Kuten Chip jo kirjoittikin, Moranin pitäisi olla kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjiä, missä hän sitten pelasikin, eika ainakaan tätä mahdollisuutta ole nyt tässä tapauksessa olemassa.

Moranille, joka kannatti lapsuutensa Vancouveria ja joka teki viime kesänä yhden vuoden sopimuksen Canucksin kanssa, nosto ylös oli odotettavissa jossain vaiheessa kautta. Hän ei tule saamaan NHL:ssä parasta mahdollista roolia hyökkäävään peliin, mutta Moranille tämä nosto oli varmasti parasta, mitä kiekkopuolella mitä kiekkopuolella on tapahtunut pitkään aikaan.

Vaikka mies on tehoillut AHL:ssä tälläkin kaudella hienosti ja vaikka hän oli Syracusen MVP (kaudella 2004-05 - samassa joukkueessa pelasivat tämän hetken NHL-pelaajista mm. Alexandr Svitov ja Francois Beauchemin) jo ennen lähtöään Eurooppaan, viimeisistä NHL-peleistä on jo pitkä aika ja nyt on lisäksi mahdollisuus edustaa sitä joukkuetta, jota on pikkupoikana kannattanut.

Tässä linkissä Moranin taustoista lisää:

http://www.hitmenhockey.com/cgi-bin/news/comments.cgi?type=newsroom&file_num=0000000439

Brandon Reidin kutsuminen ylös ensimmäistä kertaa tällä kaudella oli sekin mielenkiintoinen asia Canucksin ja pelaajan kannalta. Viime kesänä odotin, että Reid tulisi pelaamaan Canucksissa reilu 10 ottelua, mutta farmikausi on mennyt kokonaisuutena enemmän ja vähemmän penkin alle, eikä nopea Reid ole hyötynyt sääntöuudistuksista niin paljon kuin odottelin. Aikanaan hän oli hyvä niissä peleissä, mitä hän pääsi pelaamaan ylhäällä, joten hänenkin otteitaan on mukava päästä taas seuraamaan.

Moranin ja Reidin kutsuminen ylös (Bulisin ja Chouinardin paikoille) tekee toisaalta kyllä Vancouverin hyökkäyksen syvyydestä aika lailla heikon näköisen. Atlanta-pelin ketjut saattavat olla esimerkiksi seuraavat:

Näslund - Morrison - Cooke
Sedin - Sedin - Pyatt
Moran - Green - Linden
Cowan - Reid - Burrows

Ylin kuusikko täyttää paikkansa hyvin, mutta alimmassa saattaa tulla ongelmia Keslerin, Bulisin ja Chouinardin puuttumisten vuoksi. Toisaalta kahta ylintä ketjua voidaan kyllä kuormittaa tarpeen tullen vähän normaalia enemmän ja tärkeissä vaihdoissa ainoastaan Keslerin puuttuminen tulee näkymään suuremmin (toki myös Bulis on parantanut ja pelannut ihan hyvää alivoimaa).

 

[kausi]

Ette voi mitää, Canucks jyrää!!!! Hyvä SALO!!!!!!!!!!!!Tässä taas SALON voima jyllää!!!!!!!!!!!!!!!

 

[cosape]

Ette voi mitää, Canucks jyrää!!!! Hyvä SALO!!!!!!!!!!!!Tässä taas SALON voima jyllää!!!!!!!!!!!!!!!

Tai Salon tuuri... Muuten parempi joukkue voitti vaikka voittomaali olikin halpa mutta onneksi suomalaisen lavasta lahtoisin.

 

[finnishninja]

Tässä muuten linkki H ja D Sedinin mainospätkään.

http://www.youtube.com/watch?v=Zsgidq1Yx2w

 

[nuck]

Menipä koville Atlanta-pelin loppu. Canucks jäädytti hienosti Atlantan kolmannen erän ensimmäisellä puolikkaalla, mutta Cooken tyhmä hyökkäyspään jäähy antoi Thrashersille ilmaa ja kun Öhlund otti tähän päälle alivoimalla kakkosen, vieraat saivat 5-3 ylivoiman. Kuten pystyi odottamaan, näin hyvää paikkaa Atlantan kova ylivoima ei jättänyt käyttämättä ja Kovalchuk kavensi pelin maalin päähän, juuri kun kolmas erä oli kääntymässä viimeiselle neljännekselle.

Tämän energiaa vieraille tuoneen maalin jälkeen peli olikin Atlantan selvää hallintaa ja Canucksin puolelta pelkkää puolustusta, mutta Canucks kesti Luongon johdolla lopulta painostuksen ja otti kaksi tärkeää pistettä. Voitto oli tärkeä, sillä Flames hävisi oman pelinsä rankuilla Buffalolle ja näin Canucks nousi Calgaryn ja Minnesotan kanssa tasoihin Luoteisen kärkeen. Flamesilla on ryhmästä kuitenkin yksi peli vähemmän kuin Canucksilla. Wildilla on puolestaan peli enemmän.

Pelin positiiviset Canucks-pelaajat olivat mielestäni kahden maalin Morrison, hyvin joulun jälkeen tehoja tehnyt Näslund, maalilla jälleen onnistunut Luongo, puolustuksesta Mitchell ja Bieksa, energiaosastolta Green ja Burrows (vaikka tuhlasikin jälleen kerran maalipaikan) sekä Moosen avut Reid ja Moran, jotka muodostivat Näslundin kanssa toimivalta tuntuneen ketjun heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien. Positiivista Canucksin kannalta oli sekin, että vaikka kaksosten peli ei ollut tässä pelissä ihan parasta, joukkue sai tehoja laajalta.

Negatiivinen esitys nähtiin puolestaan Edlerilta, jonka fysiikka ei ole vielä kehittynyt NHL-tasolle. Samassa vaihdossa Holik ajeli kahdesti ruotsalaispakin Canucksin päässä jäähän ja Thrashers teki ensimmäisen maalinsa Luongon edestä, kun Edler ei pelannut lainkaan omaa miestään maalin edestä.

Atlantan puolelta etenkin Kovalchuk pelasi hienon pelin ja oli vaarallinen lähes aina kiekon saatuaan. Miehellä oli pari hyvää itse järjestämäänsä paikkaa läheltä, mutta ei saanut onneksi kiekkoa ohi Luongon kuin 5-3 ylivoimassa ja tuolloin viivalta.

Voiton jälkeen on jälleen hyvät fiilikset, mutta katseet on jo seuraavassa pelissä, joka pelataan Minnesotassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Kyseessä on neljän pisteen peli ja Minnesotassa on tullut lunta tupaan joukkueiden välisissä viime peleissä oikein kunnolla, joten kovin positiivisia ennusteita ei tätä peliä kohtaan ole.

 

[Chip Whitley]

Ensi yönä olisi ottelu/häviö Wildia vastaan vieraissa. Ottelu on todella merkittävä molemmille joukkueille, kauden tärkein tähän mennessä. Olisi siis todella tärkeää, että pystyttäisiin pitämään maaliero edes yhdessä desimaalissa, yksi pistekin olisi jo kuin voitto. Mielenkiintoisinta mielestäni aikaisemmissa Wild-peleissä on ollut se, että Canucksin johtavat hyökkäyspään pelaajat (Sedins, Nazzy & Mo) ovat kaikki jääneet maaleitta. Tähänkin siis olisi saatava muutosta, mikäli pisteestä halutaan kamppailla.

Krajicek palaa kokoonpanoon (Edler Moosessa). Reid ja Moran jatkavat kokoonpanossa, Chouinardin istuessa katsomossa ja Bulisin ollessa olkapäävamman takia sivussa. V on antanut aika selviä kommentteja Reidin ja Moranin mahdollisuuksista pysyä joukkueessa, oikeastaan kaikki on kiinni tästä ensi yön ottelusta. Mielenkiintoista onkin jos he pelaavat hyvin, sillä Bulisin olisi tarkoitus palata kokoonpanoon pe-la yönä Chicagoa vastaan. Aika näyttää mitä tapahtuu, myös itseni kohdalla on mielenkiintoista nähdä mihin Moran ja Reid pystyvät toisessa pelissään, vieraissa puuduttavaa Wildia vastaan.

Nonis on ottanut kantaa mahdollisiin treidihuhuihin niin TSN-sivustolla, kuin myös Provincessa ja Sunissa. Tässä linkit:

http://www.canada.com/topics/sports...=a7df9746-49dc-4621-8bf9-2faac6ae9d81&k=57461

http://www.canada.com/topics/sports...=0eff29f8-3519-4be1-8fd9-f4d341fd92c3&k=71490

http://tsn.ca/nhl/news_story/?ID=196067&hubname=nhl

Samat asiathan artikkeleissa on, ja aika pitkälle ennestään tiedossa olleita asioita Nonis korostaa.

 

[nuck]

Ensi yönä olisi ottelu/häviö Wildia vastaan vieraissa. Ottelu on todella merkittävä molemmille joukkueille, kauden tärkein tähän mennessä. Olisi siis todella tärkeää, että pystyttäisiin pitämään maaliero edes yhdessä desimaalissa, yksi pistekin olisi jo kuin voitto.

Kyllä, pistekin olisi Minnesotan kotihallista niin harvinaista herkkua, että tämä tuntuisi harvinaisemmalta kuin normaali runkosarjavoitto lähes ketä tahansa vastaan. Minnesota on ollut Vancouverille koko NHL:stä vaikein vastustaja tämän kauden aikana ja toisaalta Minnesota on saanut Vancouverista hienon piste-automaatin, jonka avulla Wild on parannellut saldoaan Luoteisessa divisioonassa merkittävästi.

Wild on käyttänyt tämän kauden aikana Canucksia hienosti omana ponnahduslautanaan. Edellisen kerran kun joukkueet pelasivat toisiaan vastaan (11.1.), Wildilla on alla 11 peräkkäistä vierastappiota. Joukkue onnistui kuitenkin -yllätys, yllätys- voittamaan juuri tämän pelin, sai tästä, ja Marian Gaborikin paluusta lisää uskoa omaan tekemiseensä ja on voittanut tämän jälkeen kuusi vieraspeliä kahdeksasta viimeisestä vieraspelistään.

Vancouverille viimeisin joukkueiden välinen ottelu oli puolestaan tammikuun ainoa peli, jonka Canucks hävisi varsinaisella peliajalla. Tuossa ottelussa Wild teki Vancouveria vastaan myös kaksi ylivoimamaalia neljästä ylivoimakerrastaan - tämäkin tammikuussa todellinen harvinaisuus, sillä muuten Canucks pelasi alivoimaansa joulukuun 30. päivästä helmikuun 1. päivään saldolla 70 alivoimaa/yksi päästetty maali.

Wildilla on ollut siis kauden aikana vahvasti Vancouverin avaimet hallussaan.

Mielenkiintoisinta mielestäni aikaisemmissa Wild-peleissä on ollut se, että Canucksin johtavat hyökkäyspään pelaajat (Sedins, Nazzy & Mo) ovat kaikki jääneet maaleitta. Tähänkin siis olisi saatava muutosta, mikäli pisteestä halutaan kamppailla.

Niinpä. Wildin puolelta Brian Rolstonilla on tämän kauden Canucks-peleistä saldot 4+4=8, Marian Gaborikilla kahdesta pelistä 2+0=2, Pavol Demitralla 2+3=5 ja Pierre-Marc Bouchardilla 0+3=3. Tästä ryhmästä Rolston ollaan valittu tämän kauden aikana peräti neljä kertaa ottelun parhaaksi pelaajaksi (joukkueet ovat pelanneet vastakkain yhteensä viisi ottelua). Canucksin puolelta Sedinit, Markus Näslund ja Brendan Morrison ovat puolestaan pelanneet tämän kauden joukkueiden keskinäiset pelit tekemättä maaliakaan.

Kun Wildilta jopa Branko Radivojevic on takonut kauden keskinäisissä peleissä yhteensä neljä maalia ja kaksi voittomaalia (koko kauden saldot Radiolla on yhteensä kuusi maalia), ja ollut siis selvästi tehokkaampi kuin Canucksin neljä kärkihyökkääjää yhteensä, Canucksin menestystä joukkueiden sisäisissä peleissä ei tarvitse ihmetellä ollenkaan.

Tämän yön ottelussa kaikki katseet kohdistuvatkin kauden aikaisempien ottelujen vuoksi Canucksin kärkihyökkääjiin. Tähdistöottelun jälkeen Sedinit, Näslund ja Morrison -nelikko on tehnyt neljässä voittopelissä yhteensä 11 maalia ja 25 pistettä (D.Sedin 4+3, Näslund 3+4, H.Sedin 1+5, Morrison 3+2) ja tältä ryhmältä odotetaan jälleen ratkaisuja.

V on antanut aika selviä kommentteja Reidin ja Moranin mahdollisuuksista pysyä joukkueessa, oikeastaan kaikki on kiinni tästä ensi yön ottelusta. Mielenkiintoista onkin jos he pelaavat hyvin,

Moranille ja Reidille yön ottelu tulee tosiaan olemaan tärkeä. Atlantaa vastaan kaksikko pelasi Näslundin kanssa hyvin yhteen, mutta tämä oli vasta ensimmäinen ottelu farminoston jälkeen ja nyt pelataan etukäteen erittäin haastavassa paikassa vieraspeliä, joten ottelu kertoo kaksikon tasosta paljon enemmän. Mielenkiintoinen seurattava kaksikko tosiaan ja saapa nähdä, mitä tulee tapahtumaan jatkossa jos Moran ja Reid onnistuvat ja Bulis palaa kentälle.

 

[Mr. Smith]

Olisi siis todella tärkeää, että pystyttäisiin pitämään maaliero edes yhdessä desimaalissa, yksi pistekin olisi jo kuin voitto. Mielenkiintoisinta mielestäni aikaisemmissa Wild-peleissä on ollut se, että Canucksin johtavat hyökkäyspään pelaajat (Sedins, Nazzy & Mo) ovat kaikki jääneet maaleitta. Tähänkin siis olisi saatava muutosta, mikäli pisteestä halutaan kamppailla.

Aika näyttää mitä tapahtuu, myös itseni kohdalla on mielenkiintoista nähdä mihin Moran ja Reid pystyvät toisessa pelissään, vieraissa puuduttavaa Wildia vastaan.

Hyvin toteutui Chipin toiveet. Vancouver voitti jatkoajalla ja maaleitta olleista D.Sedin ja Naslund tekivät maalin, Salon ja-maalin ohella. Morrison sitten syötti 2 maalia.

Moran ja Reid pelasivat mukavat minuutit, reilut 14 kumpainenkin. Tilastoihin kummallekin 2 laukausta ja 2 blokattua laukausta. Plussissa jäivät nollille, tosin Moran oli kentällä Vancouverin ensimmäisen maalin aikana (yv-maali).

Erikoisuus oli Vancouverin taklausten vähyys, yhteensä 7 kappaletta Minnesotan 20 taklausta vastaan. Myös aloituksissa hävittiin selvästi 43-57 %, Josh Greenin ollessa surkea (1/8). Joka tapauksessa loistava voitto Minnesotasta!

 

[nuck]

Näin se tapahtui...

http://www.youtube.com/watch?v=mizcjzq2v8I

...siis Vancouverin voitto Minnesotan kotihallissa Salon jatkoaikamaalilla. Maali oli Salolle jo kauden 10. osuma ja peräti kauden viides pelin voittomaali. Maalillaan Salo nousi NHL-pakkien voittomaalitilastossa jaetulla kärkipaikalle yhdessä Sheldon Sourayn kanssa. Ehkä kauppapuheet Salosta voidaan lopullisesti haudata tälläkin foorumilla...?

Voitolla Canucks nousi Luoteisen divisioonan kärkeen ja otti samalla luonnollisesti jälleen eroa pudotuspeliviivaan. Ja tosiaan, kuten Mr. Smith tuossa jo totesi, Vancouverin avainhyökkääjät onnistuivat pitkästä aikaa Minnesotaa vastaan ja tässä oli yksi pelin ratkaisuista.

Suurin pelin ratkaisija olikin sitten jälleen kerran maalilla. Bäckström pelasi toki myös hyvin, mutta on se hieno nähdä, että pelistä toiseen Vancouverilla on ottelun paras maalivahti. Tiukkoja pelejä ratkotaan usein maalilla ja Luongon johdosta minulla on uskoa joukkueeseen tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin.

 

[kausi]

Näin se tapahtui...

http://www.youtube.com/watch?v=mizcjzq2v8I

...siis Vancouverin voitto Minnesotan kotihallissa Salon jatkoaikamaalilla. Maali oli Salolle jo kauden 10. osuma ja peräti kauden viides pelin voittomaali. Maalillaan Salo nousi NHL-pakkien voittomaalitilastossa jaetulla kärkipaikalle yhdessä Sheldon Sourayn kanssa. Ehkä kauppapuheet Salosta voidaan lopullisesti haudata tälläkin foorumilla...?

Todella komea maali Salolta, mielessäni kuvittelin sen lämäriksi jostain B-pisteen kaarelta. Samaa mieltä nuckin kanssa että edelleenkään Saloa ei ole järkeä mennä kauppaamaan. Ensi kaudesta on paha vielä sanoa mutta kun Salolta löytyy ratkaisutaitoa niin mielelläni pitäisin hänet joukkueessa tulevillakin kausilla, hinta vaan tulee olemaan kova.

Ylihuomenna on Blackhawkseja vastaan vieraspeli. Chicagolla alla viidestä viimeisestä pelistä 3 voittoa ja pisteitä 7. Canucksilla muuten sama tilanne paitsi pistesaalis on pojon heikompi, ja tähän mahtuu keskinäinen Vancouverin 3-0 tappio. Enää en aliarvioisi Chicagoa vaan pitää vaan toivoa että kaikki menee nappiin ja saadaan revanssissa voitto.

 

[nuck]

Farmiin polvivammansa jälkeen kuntoutumaan lähetetty Tommi Santala kutsuttiin takaisin ylös:

http://www.canucks.com/pressreleases.asp?sectionID=31&id=683

Santala ehti pelata Moosessa pitkän sairauslomansa jälkeen kuusi ottelua ja tekemään näissä 0+3=3 pistettä. Jäähyjä Santalalle kertyi näissä peleissä kahdeksan minuuttia. Raporttien mukaan Santalan pelit menivät farmissa arvosanalla "ok" - ei loistanut, mutta ei pelannut heikostikaan.

Trevor Linden sai laukauksen jalkaansa Wildia vastaan pelatussa ottelussa, joten yhden suunnan sopimuksella pelaava Santala saattaa saada pelipaikan tätä kautta ainakin toistaiseksi. Toisaalta jos Bulis palaa kentälle Chicagoa vastaan, Santalan mahdollisuudet heikkenevät. Näyttöpaikan hänelle voisi kuitenkin ainakin ennen tätä vielä antaa. En vain tiedä kenen tilalle...

 

[kausi]

Trevor Linden sai laukauksen jalkaansa Wildia vastaan pelatussa ottelussa, joten yhden suunnan sopimuksella pelaava Santala saattaa saada pelipaikan tätä kautta ainakin toistaiseksi. Toisaalta jos Bulis palaa kentälle Chicagoa vastaan, Santalan mahdollisuudet heikkenevät. Näyttöpaikan hänelle voisi kuitenkin ainakin ennen tätä vielä antaa. En vain tiedä kenen tilalle...

Toivottavasti ei pääse Lindenin tilalle koittamaan. Ehkäpä Greenin vois heittää pois ja sinne väliin vois olla hyvä. Toivoisin kyllä että Santala saisi peliaikaa loppukaudesta, muuten miehen kyvyt ei pääse Vigneaultin silmille.

 

[nuck]

Toivottavasti ei pääse Lindenin tilalle koittamaan. Ehkäpä Greenin vois heittää pois ja sinne väliin vois olla hyvä. Toivoisin kyllä että Santala saisi peliaikaa loppukaudesta, muuten miehen kyvyt ei pääse Vigneaultin silmille.

Ei Santala missään nimessä Lindenia korvaa, mutta pelipaikka saattaa avautua neloseen Lindenin loukkaantumisen kautta. Green on taas niin hieno taistelija ja nauttii selvästi Vigneaultin luottoa, että häntä Santalalla ei ole mitään jakoa syrjäyttää.

Jos Santala jonkun tämän hetken kokoonpanon pelaajan korvaisi, niin tämä olisi Reid tai Moran ja minä kyllä antaisin tällekin pääosin pirteästi pelanneelle kaksikolle vielä lisää näyttöpaikkoja. Vaikeaa Tommin on paikkaa siis ottaa, vaikka tätä hänen vuokseen kuinka toivoisi.

 

[kausi]

Ei Santala missään nimessä Lindenia korvaa, mutta pelipaikka saattaa avautua neloseen Lindenin loukkaantumisen kautta. Green on taas niin hieno taistelija ja nauttii selvästi Vigneaultin luottoa, että häntä Santalalla ei ole mitään jakoa syrjäyttää.

Kun sanoin "toivottavasti ei pääse tilalle...", tarkoitin että Lindenin loukkaantuminen ei olisi niin vakava että joutuisi jättämään pelejä väliin. Ja muutenkin toivon ettei Santala pääse loukkaantumisten takia kentälle vaan ihan vaan jos joku pelaa niin surkeasti että on aika antaa Santalan pistää paremmaksi. Siinä varmasti nälkä on jo niin suuri että onnistuminenkin on lähempänä.

 

[Hiisi_van_Holten]

Tarkastelin taas tuossa tapani mukaan tilastoja ja tein seuraavia havaintoja:

Katselin NH:comista neljän edellisen kauden tilastoja ja havaitsin, että Läntisestä konferenssistä ollaan päästy pudotuspeleihin keskimäärin 93:lla pisteellä. Viime kaudella pudotuspeleihin vaadittiin kaikista eniten eli 95 pistettä. Jos olettaisiin, että tänä vuonna pudotuspeleihin päästäisiin tuolla 95 pisteellä, niin silloin pudotuspeleihin pääsisi 1,1585 pisteellä per ottelu. Vancouverin ottelukohtainen pistekeskiarvo on tällä hetkellä 1,1929 ja se veisi tällä täysin samalla vauhdilla 97-98 pisteeseen ja sillä pistemäärällä todennäköisesti pääsisi pudotuspeleihin.

Tosin Joulun jälkeen Canucks on kerännyt 21 ottelusta 36 pistettä ja tämän periodin ottelukohtainen pistekeskiarvo on 1,714 ja jos Nucksit jatkaisivat loppukauden 25 ottelua samalla pistekeskiarvolla niin he keräisivät vielä 42-43 pistettä ja koko kauden saldoksi tulisi silloin sellaiset 110-110 pistettä.

Canucksin urakkaa luulisi helpottavan se, ettei otteluhja loppukaudeksi ole se aivan kovin mahdollinen. Yhden itäisen konferenssin ottelun (Tampa Bay) lisäksi Vancouver kohtaa 10 kertaa tällä hetkellä playoff viivan (läntisen konferenssin) yläpuolella olevia joukkueita ja alapuolella olevia joukkueita 14 kertaa.

Oman divisioonan jäljellä olevista otteluista on todettava, että onneksemme kaksi pahinta vierasluolaa Pengrowth Saddledome sekä Xcel Energy Center eivät kuulu enää loppukauden ohjelmaamme. Kaiken kaikkiaan ohjelmaamme kuuluu vielä kuusi divisioonan sisäistä ottelua, joista neljä pelataan GM Placessa.

Erikoista loppukauden ohjelmassa on, että 25 ottelusta 11 pelataan Pacific-divisioonan joukkueita vastaan ja niistä peräti 9 on vieras otteluita, joten onnistuminen Pacificin joukkueita vastaan on yksi tärkeimmpiä seikkoja loppukauden ohjelmassamme.

 

[Mr. Smith]

Jos Santala jonkun tämän hetken kokoonpanon pelaajan korvaisi, niin tämä olisi Reid tai Moran ja minä kyllä antaisin tällekin pääosin pirteästi pelanneelle kaksikolle vielä lisää näyttöpaikkoja. Vaikeaa Tommin on paikkaa siis ottaa, vaikka tätä hänen vuokseen kuinka toivoisi.

Ja spekulaatiot voidaan lopettaa, Moran lähti farmiin. Hyvät jäi fiilikset Moranin otteista, joten voi olla, että kutsua ylös tulee vielä tämänkin kauden aikana. Saas nähdä periikö Santala myös Moranin minuutit, ei ole tainnut Tommi yli 10 minuuttia vielä tällä kaudella pelata.

 

[nuck]

Vancouverin ottelukohtainen pistekeskiarvo on tällä hetkellä 1,1929 ja se veisi tällä täysin samalla vauhdilla 97-98 pisteeseen ja sillä pistemäärällä todennäköisesti pääsisi pudotuspeleihin... Tosin Joulun jälkeen Canucks on kerännyt 21 ottelusta 36 pistettä ja tämän periodin ottelukohtainen pistekeskiarvo on 1,714 ja jos Nucksit jatkaisivat loppukauden 25 ottelua samalla pistekeskiarvolla niin he keräisivät vielä 42-43 pistettä ja koko kauden saldoksi tulisi silloin sellaiset 110-110 pistettä.

Tällä hetkellä Vancouverin loppukausi näyttää tosiaan hyvältä, sillä ne pelit, jolla on jotain merkitystä tällä hetkellä ja joista voidaan luoda odotuksia keväälle, on pelattu joulun jälkeen. Syksyllä joukkue vasta opetteli uusia systeemejään uuden valmentajan alaisuudessa ja kun joukkue oli lisäksi muuttunut paljon avainpaikoilla, valtavaa menestystä ei voinut tosissaan edes odottaa.

Nyt kun joukkue on oppinut pelaamaan systeemejään paremmin ja saanut muutosten jälkeen kemiansa kuntoon, Canucks ei ole ollut yhdenkään vastustajansa kanssa todellisissa vaikeuksissa. Minnesota (11.1: Wild voitti 5-2) on ollut joulun jälkeen ainoa vastustaja, joka on saanut kertaalleen Canucksin näyttämään selvästi vastustajaansa heikommalta. Wildiakin vastaan Canucks kuittasi pelit kuitenkin viime ottelussa tasoihin.

Joulun jälkeen Vancouver otti ensin seitsemän peräkkäistä voittoa, hävisi tämän jälkeen tämän yhden pelin Wildia vastaan, mutta lähti sitten ennen tähdistö-ottelusta aiheutunutta taukoa menestykselliselle vieraspelimatkalle itään, josta tuloksena oli kolmesta ensimmäisestä pelistä voitto ja neljännestä rankkutappio kakkosvahdilla. Joulun ja tähdistö-ottelun välinen aikajakso pelattiin siis hienolla saldolla 10-1-1.

Tähdistöpelin jälkeen Canucksille koitti joulun jälkeinen ensimmäinen pieni lamavaihe, mutta tämäkin oli hyvin pieni, sillä joukkue hävisi kolmesta tähdistöpelin jälkeisestä ottelustaan pelin kerran rankuilla, kerran jatkoajalla ja kertaalleen Canucks voitti pelinsä (San Jose). Tämän jälkeen Vancouver voitti kaksi kertaa Oilersin, mutta hävisi Calgarylle vieraissa ja Chicagolle kotona, ennen kahta viimeisintä voittoaan Atlantasta ja Minnesotasta. Tähdistöpelin jälkeen Canucksin saldo on siis ollut sekin hyvä 5-2-2.

Yhteensä Canucks on voittanut joulun jälkeen pelinsä tosiaan saldolla 15-3-3. Tämä on niin hyvä lähes kahden kuukauden pituinen jakso, etten muista ihan vähään aikaan samanlaista Vancouverilla nähneeni. Positiivisuutta lisää omalta osin se, että vaikka peliotteet ovatkin olleet joissakin kohdin vähän epätasaisia, Canucks tuntuu menevän koko ajan vain kokonaisuutena eteenpäin.

Maalilla Luongo on päästänyt joulun jälkeen kaksi maalia tai vähemmän 14 ottelussaan yhteensä 20 pelaamastaan pelistä. Tämän kauden aikana yhdeksän kertaa ottelun parhaaksi valitun maalivahdin tilastot joulun jälkeen ovat nekin hienoja, 2.11 päästettyä maalia pelissä ja 93.6% torjuntaprosentti. Luongo onkin ollut ehdottomasti suurin yksittäinen tekijä joukkueen menestykselle niin alkukaudesta kuin myös ehdottomasti etenkin joulun jälkeen, mutta ei suinkaan ainoa.

Kun syksyllä joukkue opetteli toimivaa 5-5 -peliä, ja sai tämän jälkeen alivoimansa toimimaan liigan parhaiten, joukkueen oli hyvä keskittyä ylivoimansa harjoittelemiseen. Joulun jälkeen Canucks onkin saanut ylivoimansa koko ajan yhä paremmaksi ja paremmaksi ja on pelannut joulun jälkeen useimmiten hyvää- ja välillä jopa erinomaista ylivoimaa.

Puolustuksen riittävän kiekollisen taidon, Luongon hienojen otteiden, ja koko pelisysteemin onnistuneen sisäänajon jälkeen Canucks on pystynyt avaamaan joulun jälkeen alakerran peliä hyökkäävämpään suuntaan ja tällä on ollut merkitystä joukkueen maalimääriin. Juuri joulua ennen Vancouver oli tehnyt liigan vähiten osumia pelattuihin peleihin nähden (2.22 maalia ottelussa), mutta suunta on muuttunut aika selvästi tämän jälkeen.

Joulun jälkeisissä peleissä Canucks on tehnyt keskimäärin 3.19 maalia per ottelu. Mikäli sama tahti olisi ollut päällä koko kauden, Vancouverin maalikeskiarvo olisi tällä hetkellä Anaheimin kanssa samaa luokkaa ja sijoitus NHL:n maalikeskiarvotilastossa sijan 5. paikkeilla. Koska syksyllä Canucks ajoi kuitenkin sisään odotetusti ensin puolustuspelinsä, eikä todellakaan juhlinut maaleilla, Canucks on edelleen NHL:n maalikeskiarvotilastossa 25. sijalla.

Syksyn otteilla ei ole kuitenkaan tässäkään tilastossa enää mitään merkitystä, sillä joukkueen peli on kokenut isoja harppauksia noiden aikojen jälkeen. Tosin, vielä on kautta niin paljon jäljellä, että edes pudotuspelipaikoista puhumista (saati sitten Läntisen konferenssin muista sijoituksista puhumista) pitäisi välttää tässä vaiheessa.

***

Tulevana yönä vastassa siis Chicago ja jokainen Canucks-fani muistaa viime ottelun Blackhawksia vastaan. Chicagolla on alla kahdeksasta viime ottelusta viisi voittoa ja näiden voittojen joukossa mm. kaksi voittoa Calgarysta ja yksi Vancouverista. Blackhawks pelasi hienon vieraspelikiertueen, sillä joukkue tahkosi peräti seitsemän peräkkäistä vieraspeliä saldolla 4-2-1.

Chicagon alivoima on toiminut viime peleissä hyvin, sillä Blackhawks on päästänyt 32 viime alivoimassaan 4 maalia. Joukkueen tehohyökkääjä Martin Havlat on parhaillaan seitsemän peräkkäisen pelin pisteputkessa. Näissä otteluissa Havlat on tehtaillut tehot 7+5=12 pistettä. Koko kaudella Havlat on tehnyt Blackhawkseille 35 pelissä 22+23=45 pistettä.

Tällä kaudella joukkueet ovat kohdanneet toisensa kolme kertaa ja Canucksilla on taskussaan kaksi voittoa. Canucksilla on alla myös kaksi maalin voittoa ennen Chicago-peliä. Linden ei harjoitellut eilen ja hän on luultavasti pois kokoonpanosta. Muista muutoksista sen verran (jo Mr. Smithinkin mainitsema asia), että Brad Moran lähetettiin Santalan tieltä alas farmiin.

Jan Bulis saattaa päästä jälleen kentälle ja Bulis saattaa saada paikan Näslundin ketjusta. Canucks-kapteenin peli on alkanut luistaa joukkueen mukana viime aikoina paremmin ja hänellä on 18 pistettä viimeisistä 15 ottelusta. Toivottavasti Näslundin peli jatkaisi myös samanlaista kehitystään kohti kevättä, mitä häneltä on nähty tammi- ja helmikuussa.