Vancouver Canucks 2006-07

[Chip Whitley]

Nyt iskit vyön alle, Saloa ei missään nimessä saa mennä kauppaamaan tällä kaudella. Mies johtaa Canucksien +/. tilastoja ja on kerännyt pisteitäkin vähintään samaa tahtia kuin joukkueen 2 "parasta" puolustajaa, Bieksa ja Öhlund. Ja on vielä kaiken lisäksi 10 ottelua vähemmän pelanneena. Salo on muutenkin Canucksien TOP5 tärkeimpien pelaajien joukossa joten no thanks vaikka maalissa olisi kaksi Luongoa.

Viime vieraskiertueella saalistimme neljästä ottelusta 3 voittoa ja yhden tappion, sekin rangaistuslaukauksilla. Willie Mitchell ei oikeastaan pelannut yhtään, Salo pelasi (ei 100% kunnossa tosin), ja yhdessä ottelussa Luongo huilasi. Maaliero oli 15-5 varsinaisella peliajalla.

Muistetaan se, että Mitchell on joukkueen paras puolustava puolustaja. Hän pelasi kiertueella yhden erän, ja päästimme yhteensä neljässä ottelussa 5 maalia. Ihan hyvä saldo ilman parasta puolustavaa puolustajaa.

Onhan Salo joukkueen paras puolustaja terveenä ollessaan, ei siitä käy kiistäminen. Tämän kauden Canucks on kuitenkin todistanut pärjäävänsä hyvin, vaikka yksi (tai kaksi) joukkueen avainpuolustajista/ykkösmaalivahti puuttuukin. Minä siis olisin valmis kauppaamaan Salon deadlinella vaihdossa hyökkäysapuun. Tosin, tämän hyökkääjän pitäisi olla suht nuori, ensi kesänä joko RFA, tai parin seuraavan kauden sopimus jo valmiiksi tehtynä.

 

[nuck]

Niin, eihän Drakesta juurikaan apuja maalintekoon saisi. Lähdin tätä siirtoa hakemaan sillä perustelulla, että Drake on todella tärkeä ja hyvä playoff-pelaaja. Sytyttää joukkuetta niin kopissa kuin kentälläkin, ja näkisin että Canucksilla olisi tarvetta tällaiselle pelaajalle.

Canucksilla olisi tarvetta Drakelle, kuten varmaan lähes jokaisella pudotuspeleihin menevällä joukkueella, mutta selvästi suurempi tarve olisi maalintekijälle.

Koska joukkueen pelimerkit siirtotakarajalla ovat kuitenkin rajalliset (ellei Nonis sitten taas käytä kaikkia toisen kierroksen varauksiaan - ainakin yksi pitää säästää, mielummin kaksi), joukkueen pitää tarkasti miettiä, kummasta se saisi paremman hyödyn; maalintekijästä vai kolmosketjun energiapelaajasta.

Lisäksi koska joukkueen kolmosessa ja nelosessa on mielestäni ihan riittävä määrä näitä taistelijoita ja puolustavia hyökkääjiä (Cooke, Kesler, Cowan, Burrows, Linden ja Green), Canucksin pitäisi mielestäni yrittää saada itselleen maalintekijää ehdottomasti ennemmin kuin grinderia.

Toinen pointtini on se, että mieluummin peluutan kolmosessa Drakea kuin Bulisia. Dallasilla on paljon enemmän annettavaa joukkueelleen, verrattuna Bulisiin.

Kyllä, perinteisen energia-pelaaja -ajattelutavan mukaan. Toisaalta Bulis tuo Keslerin viereen käsiä, joita ketjun sentteriltä puuttuu ja sitoo vastustajia pitämällä kiekkoa. Kesler-Drake-Cooke ketju olisi toki mielenkiintoinen yhdistelmä taklaavana ketjuna, mutta toisaalta ketju olisi aika yksipuolinen jarruketju.

Jälleen kerran on nimittäin todistettu, että Canucks pärjää ilman yhtä top3 pakkiakin, nyt kun Mitchell on ollut poissa ja voittoja on ropissut. Luongo ja nykyinen taktiikka edesauttavat puolustusta niin hyvin, että olisi mahdollista hankkia tasokasta apua hyökkäykseen esimerkiksi Salon kustannuksella.

Pitää sanoa, että onneksi Canucksin managerina ei toimi Jatkoajan keskustelupalsta.

Ei millään pahalla, mutta Salon kauppaaminen nyt olisi lähes typerintä, mitä joukkueen johto voisi tehdä tässä tilanteessa, kun Mitchellkin on kärsinyt pikkuvammoista. Joukkue toki otti hyvin voittoja ilman Mitchellia, mutta Canucksin nousun takana on ollut suurelta osin puolustus, ja tätä ollaan täällä nyt leikkaamassa.

Entä jos Salo kaupataan ja Mitchell tai Öhlund loukkaantuu? Mennäänkö sitten Krajicek kolmospakkina, Fitzpatrick nelospakkina, Edler vitospakkina ja Tremblay kutospakkina pudotuspeleihin jotain Nashvillea vastaan? Nehän nauraa meidät lomille sieltä Luongosta huolimatta.

 

[Hiisi_van_Holten]

Lisäksi koska joukkueen kolmosessa ja nelosessa on mielestäni ihan riittävä määrä näitä taistelijoita ja puolustavia hyökkääjiä (Cooke, Kesler, Cowan, Burrows, Linden ja Green), Canucksin pitäisi mielestäni yrittää saada itselleen maalintekijää ehdottomasti ennemmin kuin grinderia.

Olen tässä kohtaa Nuckin kanssa aivan samaa mieltä. Jotta pudotuspeleissä pystyttäisiin menestymään on joukkueelta on tehoja löytyttävä useammaltakin ketjulta ja Guerinin mahdollisen hankinnan myötä Canucks saisi arvioni mukaan (ainakin paperilla) parhaiten pudotuspeleihin sopivan joukkueen, mitä heillä on kymmeen vuoteen ollut. Tuo nuckin ehdottama kokoonpano:

D. Sedin - H. Sedin - Pyatt
Näslund - Morrison - Guerin
Cooke - Kesler - Bulis
Burrows/Cowan - Green - Linden

Öhlund-Salo
Bieksa-Mitchell
Krajicek-Fitzpatrick
Edler

Luongo
Sabourin

Kuullostaisi sen verran hyvältä, että Canuckseilla olisi todella mahdollisuudet menestyä keväällä.

Ja kun ruvetaan vertaamaan mahdollisesti Guerinilla vahvistettua Canucksia viime kauden joukkueeseen olisi Canuckseilla viime vuotista huomattavasti paremmat edellytykset menestyä keväällä kuin viime vuonna.

Kuten jo tässä ketjussa on tullut esille Canucksit ovat selvästi parempia pelaamaan puolustus suuntaan tänä vuonna kuten on tullut jo tilastoistakin selväksi. Ja kun Jovanovskin lähdön jälkeenkin joukkue on ollut puolustajien pistetilastoissa lähellä kärkeä ei ole minun mielestäni ruveta vertailemaan tämän ja viime vuoden puolustusta ja maalivahti peliä, sillä sen verran selvästi vaakakuppi kallistuu tämän vuotisen eduksi.

Kun ruvetaan vertaamaan hyökkäyksiä (mukaan laskettuna mahdollinen Guerin), niin onkin vähän kinkkisempää, sillä pelaajien tasossa on tapahtunut muutoksia (lähinnä Sedinit).

Viime kauden pudotuspelien avainhyökkääjistä poistuivat: Todd Bertuzzi, Anson Carter sekä Jarkko Ruutu.

Tilalle tulivat: Jan Bulis sekä Taylor Pyatt. Sekä mahdollisesti Bill Guerin.

Näiden kavereiden vertailu menisi ehkä hieman viime vuotisen puolelle, mutta ero olisi kuitenkin aika pieni ja kokonaisuutena tämän kauden nippu olisi selvästi parempi.

Miksi Guerin voisi tulla juuri Canuckseihin kaikista lukuisista häntä haluavista seuroista (mikäli Blues edes päättää hänestä luopua)? No kuten tiedämme Canuckseilla on toisen kierroksen varauksia, jotka ovat käypää kauppatavaraa loppukauden oikeuksista pelaajaan. Toisekseen Guerin täyttää Canucksien vaatimukset lähes prikuulleen: maalintekijä, rightin kätisyys ja ennen kaikkea palkka tekevät hänestä niin sopivan pelaajan Canuckseille, että pidän sitä suorastaan ihmeenä, ellei Nonis edes kysele Bluesilta mahdollisuuksia hänen ostamiseensa. Kolmanneksi on mainittava se, seikka mikä on minusta tärkein kaupan mahdollistava tekijä: Nonis on pelimies. Viime kevään/kesän siirrot tuskin jättivät ketään kylmäksi. He got the gut's!

Tämä kaikki kuviohan vaatisi Canucksien kannalta monta hyvää käännettä, mutta spekuloidahan saa ja sehän on näiden foorumien suola.

Ps. Chipille plussat rohkeista mielipiteistä, vaikka olenkin eri mieltä on hienoa nähdä, että kaikki eivät näillä foorumeillakaan ajattele kuin valtavirta, kuitenkin perustelle väitteensä, ei kuitenkaan pelkällä karakterilla tai sen puuttella...

 

[Chip Whitley]

Entä jos Salo kaupataan ja Mitchell tai Öhlund loukkaantuu? Mennäänkö sitten Krajicek kolmospakkina, Fitzpatrick nelospakkina, Edler vitospakkina ja Tremblay kutospakkina pudotuspeleihin jotain Nashvillea vastaan? Nehän nauraa meidät lomille sieltä Luongosta huolimatta.

Entä jos Luongo loukkaantuu? Mennäänkö sitten Sabourin ykkösmaalivahtina playoffeihin? Pitääkö meidän hankkia tyyliin Toskala varalle San Josesta ihan varmuuden vuoksi? Tai entä jos toinen Sedineistä loukkaantuu? Pitäisikö meidän lähteä playoffeihin ilman ykköskenttää? Kaikkihan nauraisivat meidät ulos sieltä.

Mielestäni on hieman turha lähteä jossittelemaan loukkaantumisilla. Mutta jos katsotaan tilannetta siltä kantilta, että puolustus on ollut meillä todella hyvää, juuri niin kuin sanoitkin. Hyökkäys ja maalinteko ei niinkään, joten tästä kun tekee nopean ja yksinkertaisen päätelmän = vaihdetaan puolustaja hyökkääjään.

Eihän tämä kuitenkaan noin yksinkertaista tietenkään ole. Esimerkiksi tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä että hyökkääjämme pysyisivät paremmin kasassa verrattuna puolustajiin. On siis epätodennäköisempää että toinen Sedineistä loukkaantuu, kun verrataan esimerkiksi Mitchelliin. Mutta maailmassa missä Cloutier sai 3.1mil/yr jatkosopimuksen pelaamatta peliäkään, kaikki on mahdollista.

Kirjoitin: "Tosin, tämän hyökkääjän pitäisi olla suht nuori, ensi kesänä joko RFA, tai parin seuraavan kauden sopimus jo valmiiksi tehtynä."

Ei siis mitään Guerineita, vaan Vancouverissa tulevaisuudessakin kiekkoilevia hyökkääjiä. Eri asia onkin, onko kukaan niin pahasti puolustajan tarpeessa että riskeeraisi tulevaisuudessa mahdollisesti hyvän hyökkääjän loppukauden apuun takalinjoille. Tätä epäilen, mutta kuten sanoin, maailmassa missä Cloutier sai 3.1mil/yr jatkosopimuksen pelaamatta peliäkään, kaikki on mahdollista.

Jos eteen tulisi tarjous, jossa esimerkiksi Zherdeviä (ei oikein peli kulje Columbuksessa, onkohan uusi valmentaja syynä tähän..?) tai Laddia tarjottaisiin vaihdossa Saloon (ja varaukseen), voisitko olla hyväksymättä? Ja tiedän, että kirjoitat ettei tällaista ehdotusta tule koskaan tapahtumaan, tiedän sen, mutta tarkoitukseni olikin vain todistaa etten minäkään kauppaisi Saloa pois, ellen saisi vaihdossa jotain todella hyvää. Jos kerran kesällä sopimuksenalainen Pronger irtosi Lupuliin, Smidiin ja kaikkeen muuhun sälään (ykkösvarauksia parille seuraavalle vuodelle), niin näkisin että Salolla olisi mahdollista saada Lupulin tapainen (RFA tai sopimus valmiina), ja tasoinen hyökkääjä.

Kolmanneksi on mainittava se, seikka mikä on minusta tärkein kaupan mahdollistava tekijä: Nonis on pelimies. Viime kevään/kesän siirrot tuskin jättivät ketään kylmäksi. He got the gut's!

Niin, se Chouinard oli niin loistava sainaus.... Ei vaan, kyllä Nonis on tehnyt todella hyvää työtä jos mukaan ei lasketa juuri Chouinardia eikä Bulisia. Luongo-kauppa ja Thornton-kaupan kamppailevat "trade of the century" tittelistä.

Ps. Chipille plussat rohkeista mielipiteistä, vaikka olenkin eri mieltä on hienoa nähdä, että kaikki eivät näillä foorumeillakaan ajattele kuin valtavirta, kuitenkin perustelle väitteensä, ei kuitenkaan pelkällä karakterilla tai sen puuttella...

Niin, kuten sanoit; "spekuloidahan saa ja sehän on näiden foorumien suola" ;) Mielestäni on ihan hyvä että eriäviä mielipiteitä tiettyihin asioihin tulee, siitä sitä keskustelua syntyy, mikäli on vain edes vähän perusteluja (lue: Arpinaama)...

 

[nuck]

Hyökkäys ja maalinteko ei niinkään, joten tästä kun tekee nopean ja yksinkertaisen päätelmän = vaihdetaan puolustaja hyökkääjään.

Edelleen intän samaa virttä; ei vaihdeta. Ei todellakaan vaihdeta.

Pitää nyt muistaa Vancouverin parhaat puolet ja rakentaa näiden varaan jatkotoiveita. Joukkueella on erinomainen maalivahti, hyvä puolustus, hyvin puolustavia hyökkääjiä ja valmentaja, joka saa joukkueensa pelaamaan taktiikan mukaan. Näitä asioita ei saa missään nimessä rikkoa ja Salon kauppaaminen olisi yksi isku - yksi aika isokin isku - näille alueille.

Canucks on pelannut jo pitkään kiekkoa, jolla voi kuvitella menestyvänsä pudotuspeleissä. Joukkue on kovasti töitä tekevä ryhmä, joka noudattaa valmentajansa puolustusvoittoisesta pelistä lähtevää taktiikkaa ykkössentteristä 13 hyökkääjään ja ykköspakista seiskapakkiin. Maalilla pelaa huippuvahti, joka pystyy kääntämään normaalitasollaan pelejä ja huippuiltana turhauttamaan vastustajan täysin.

Joukkue on hitsautunut henkisesti yhteen ja pelistä näkee, että koko ajan mennään eteenpäin. Pelaajat selvästi haluavat pelata toisilleen. He tukevat toisiaan ja tekevät pienet asiat hyvin. He eivät pelaa liian pitkiä vaihtoja, vaan pelaavat joukkueelle. He voittavat useimmin kulmakiekot kuin häviävät näitä. He raatavat maalin edessä joka pelissä. Yksilötason onnistumisista ja pelaajien henkilökohtaisesta panoksesta on kasvanut voittava joukkue.

Monet joukkueen pelaajista ovat saaneet ryhmässä roolin, johon he ovat tyytyväisiä. Trevor Linden ja Taylor Pyatt saavat pelata pitkästä aikaa reilusti ylivoimaa, Ryan Kesler ja Alex Burrows ovat loistaneet alivoimissa, Josh Green ja Jeff Cowan ovat saaneet uuden mahdollisuuden, Kevin Bieksa ja Willie Mitchell ovat löytäneet hienon keskinäisen roolijaon yhdessä NHL:n parhaista varjostavista parivaljakoista, Mattias Öhlund on saanut kerrankin roolia hyökkäävänä puolustajana...

Kun joukkueella on menossa Canucksin kaltainen pelifiilis, joka näkyy ilta illan jälkeen ryhmän kaikessa tekemisessä, joukkueesta ei leikata ainuttakaan suuren roolin pelaajaa (kuten Salo). Joukkueen kemioiden kanssa ei ryhdytä leikkimään. Kun Canucks on kerran saanut kasaan voittavan joukkueen tällä tavalla, annetaan ryhmän kasvaa nykyisellään, ei aloiteta kasvuprosessia uudestaan tai muuteta sen suuntaa. Ei tähän ole mitään tarvetta.

Salon kauppaaminen saattaisi tulla kyseeseen tapauksessa, jossa Canucks häviäisi pelejä enemmän kuin voittaisi. Kun se ei tätä kuitenkaan tee, joukkue on parantanut koko ajan (toisin kuin viime kauden joukkue) ja joukkue pelaa selvästi hyvällä moraalilla, miksi tätä joukkuetta pitäisi muuttaa? En keksi itse ainakaan ainuttakaan hyvää syytä tähän. Ok, joku Brule kiinnostaisi tulevaisuuden vuoksi ja pitkällä tähtäimellä tälläinen kauppa toimisi, mutta joukkueen avainpelaajia ei kuitenkaan vaihdeta vain tulevaisuuden vuoksi, jos nykyinen joukkue tuntuu toimivalta.

Minä uskon, että Canucks saattaa olla yksi kevään yllättäjiä, mikäli joukkue säilyy terveenä, ryhmää vahvistetaan ehkä yhdellä maalintekijällä, maalivahti ja puolustus pidetään samana ja joukkue pelaa samalla tavalla joukkueena keväällä kuin se on pelannut joulun jälkeen. Canucksin voima lähtee ennen kaikkea joukkuepelaamisesta ja maalilta, mutta kolmas suuri vahvuus on puolustuksessa, eikä tältä tontilta saa leikata yhtään pelaajaa pois.

Niin, kuten sanoit; "spekuloidahan saa ja sehän on näiden foorumien suola" ;) Mielestäni on ihan hyvä että eriäviä mielipiteitä tiettyihin asioihin tulee, siitä sitä keskustelua syntyy, mikäli on vain edes vähän perusteluja (lue: Arpinaama)...

Olen aivan samaa mieltä. Spekuloida saa ja myös pitää. Erilaisia mielipiteitäkin saa mielellään esittää, jos on tosiaan hyviä perusteluja, kuten sinulla. Minulla ei ollut tarkoitus hyökätä sinun mielipiteitäsi vastaan, mutta kirjoituksesi Salon kauppaamisesta sai "näinkin rauhallisin tuntein" elävän fanin näppiksen kiehumaan, sillä minusta tuntui, että tällä ehdotuksella hyökättäisiin joukkueen nykyisen erinomaisen kemian päälle.

 

[Chip Whitley]

Kun se ei tätä kuitenkaan tee, joukkue on parantanut koko ajan (toisin kuin viime kauden joukkue) ja joukkue pelaa selvästi hyvällä moraalilla, miksi tätä joukkuetta pitäisi muuttaa? En keksi itse ainakaan ainuttakaan hyvää syytä tähän. Ok, joku Brule kiinnostaisi tulevaisuuden vuoksi ja pitkällä tähtäimellä tälläinen kauppa toimisi, mutta joukkueen avainpelaajia ei kuitenkaan vaihdeta vain tulevaisuuden vuoksi, jos nykyinen joukkue tuntuu toimivalta.

Joukkue pelaa hyvin, ja kaikki ovat löytäneet roolinsa, tuo on aivan totta. Minulla ja sinulla (ja näköjään muillakin palstan Canucks-faneilla) on hieman eriäviä mielipiteitä kuitenkin seuraavasta: Mielestäni pitäisi ottaa huomioon myös seuraavat kaudet, eikä vain keskittyä tähän kauteen. Nykyisen palkkakaton alla kun ei pahemmin voi kesän vapailta markkinoilta mitään huippupelaajia hankkia (Canucksin tilanteessa ainakaan), ja joukkue pitää suurimmaksi osaksi rakentaa omista nuorista pelaajista.

Tämän takia olisin valmis kauppaamaan Salon deadlinella (ehkä aikaisemminkin), mutta vain ja ainoastaan, jos saisimme vaihdossa takaisin tulevaisuudessa tasokkaan hyökkääjän. Brulen tapauksessa puhuttaisiin jo "future franchise playerista", eikä minun tarvitsisi edes miettiä tekisinkö tuon kaupan. Mieluummin seuraavat 5-10 vuotta playoffeissa vakavana Cup-ehdokkaana, kuin tällä kaudella mahdollisesti "kevään yllättäjä".

Tähän kaikkeen kun vielä lisätään faktat Salon mahdollisesta puolikuntoisuudesta ja siitä, että Salo tuskin jatkaa Vancouverissa ensi kaudella, niin minun mielipiteeni tästä asiasta on aika vakaa. Tosin, en usko että kukaan tarjoaa tuon tasoista pelaajaa vaihdossa Salosta, joten sinänsä tämäkin inttäminen on turhaa =) Mutta tiivistettynä sanotaan vielä kerran: minä treidaisin Salon pois deadlinella tai aikaisemmin, mutta vain ja ainoastaan jos vaihtotavara olisi sen arvoista.

Anaheimkin pärjäsi viime kaudella ihan hyvin, vaikka he kauppasivatkin Carneyn - yksi joukkueen avainpakeista tuolloin - Canucksiin.

Olen aivan samaa mieltä. Spekuloida saa ja myös pitää. Erilaisia mielipiteitäkin saa mielellään esittää, jos on tosiaan hyviä perusteluja, kuten sinulla. Minulla ei ollut tarkoitus hyökätä sinun mielipiteitäsi vastaan, mutta kirjoituksesi Salon kauppaamisesta sai "näinkin rauhallisin tuntein" elävän fanin näppiksen kiehumaan, sillä minusta tuntui, että tällä ehdotuksella hyökättäisiin joukkueen nykyisen erinomaisen kemian päälle.

Ymmärrän täysin sinun ajatusmaailmasi, samoin kuin Nässen ja Hiisinkin. Minä katson vain tätä tilannetta pidemmällä tähtäimellä, siten mikä olisi parasta Canucksille myös tulevina kausina. Tosin, jos viime kaudella olisi käyty tätä samaa keskustelua esimerkiksi Jovanovskin kohdalla, mielipiteeni olisivat olleet samat kuin teillä on nyt Salosta.

Syynä on varmaankin se, että uskoin todella viime kauden joukkueeseemme, ja oli oikeastaan viimeiset mahdollisuudet saavuttaa sillä rungolla se kauan himoittu Stanley Cup. Ei sillä ettenkö tällä kaudella uskoisi joukkueemme menestymismahdollisuuksiin, en vain usko että mahdollisuuksia riittää aivan kärkeen asti. Kun verrataan joukkuettamme esimerkiksi Anaheimiin, Predatorsiin tai Sharksiin, en näkisi meillä olevan juurikaan mahdollisuuksia seitsemän ottelun sarjassa.

 

[nuck]

Mielestäni pitäisi ottaa huomioon myös seuraavat kaudet, eikä vain keskittyä tähän kauteen. Nykyisen palkkakaton alla kun ei pahemmin voi kesän vapailta markkinoilta mitään huippupelaajia hankkia (Canucksin tilanteessa ainakaan), ja joukkue pitää suurimmaksi osaksi rakentaa omista nuorista pelaajista.

Ymmärrän kyllä pointtisi.

Ensinnäkin Salo tuskin tulee jatkamaan seurassa, sillä hän on luultavasti ensi kesänä Canucksin palkkatilanteelle liian kallis. Toisekseen hän on kärsinyt loukkaantumisista ja kukaan ei tiedä, kuinka paljon hän pystyy pelaamaan loppukaudesta.

Ja kolmanneksi, tulevaisuutta on aina hyvä ajatella ja Salosta olisi mahdollisuus saada tuntuva korvaus siirtotakarajalla tai ennen sitä. Salohan olisi erinomainen sijoitus monellekin joukkueelle, sillä mies on tasoonsa nähden halpa (1.5 miljoonaa dollaria) ja hän olisi monelle joukkueelle loppukaudeksi kaivattu hyvä ylivoimapuolustaja, joka pelaa myös tasakentin luotettavasti.

Tässä on kuitenkin kuusi tärkeää asiaa, joiden vuoksi Saloa ei saa kaupata;

1. Siinä kun Salo olisi monelle muulle joukkueelle hyvä hankinta, mies on myös Canucksille erittäin tärkeä puolustaja. Salo on parhaimmillaan joukkueen ykkös- tai kakkospakki ja tuo ylivoimaan paljon lisätehoa laukauksen vuoksi.

2. Canucksin menestykselle puolustuksen onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää. Joukkue on rakennettu puolustavan tyylin joukkueeksi, jonka viimeisenä lukkona pelaa liigan (minun mielestä) paras maalivahti. Yhden hyvin tärkeän avainpuolustajan leikkaaminen ei tunnu ollenkaan hyvältä ratkaisulta, sillä joukkue saattaa yllättää vain, jos maalivahtipeli ja puolustus onnistuu. Maalintekokilpailuissa joukkue ei tule menestymään kuitenkaan nykyisellä pelitaktiikalla ja hyökkäysmateriaalilla.

3. Kauppaamalla tärkeän puolustajan Nonis näyttäisi samalla koko joukkueelle epäluottamuslauseena sen, että hän ajattelee jo tulevaisuutta, eikä itsekään usko Canucksin nykyiseen joukkueeseen. Salosta kun tuskin saadaan tilalle nuorta hyökkääjää, joka palvelisi joukkueen etua samalla rahalla paremmin kuin Salo.

4. Canucks on löytänyt mainitut hyvät sisäiset roolinsa ja kasvanut hyvähenkiseksi joukkueeksi. Tätä joukkueen kemiaa ei saa missään nimessä rikkoa ja avainpakin poistaminen saattaisi hyvinkin toimia tälläisena rikkojana.

5. Dave Nonis tekee parhaillaan töitä tiukan seurannan alla ja tuloksia pitää tulla. Jokaisella omistajalla on oma suosikki manageriksi. Griffithsin perhe luotti Pat Quinniin, heitä seuraava John McCaw puolestaan Brian Burkeen ja Nonisiin. Uusi manageritaho Aguilinin perhe saattaa luottaa helposti johonkin toiseen manageriin, ellei "McCawn mies" Nonis onnistu tehtävässään kiitettävästi. Koska Salosta tuskin saa tilalle tällä hetkellä saman tason pelaajaa, Nonis tuskin edes uskaltaa ottaa riskiä ja kaupata Saloa.

6. Minulla ja monella toisella Canucks-fanilla on uskoa Canucksiin juuri tällä hetkellä paljon enemmän kuin viime kaudella tähän aikaan - ja hyvästä syystä. Joukkue on voittanut Itäisen konferenssin tämän hetkisistä kärkijoukkueista vierasjäällä Ottawan ja Montrealin, sekä kahdeksannessa sijassa tasapistein Pittsburghin kanssa olevan Toronton.

Kotona Canucks on kaatanut viime kauden mestarin, ja tällä hetkellä pudotuspelipaikassa kiinni olevan Carolinan. Itäisen konferenssin kärkijoukkueelle Buffalolle Canucks hävisi juuri vieraissa, mutta tämä tappio tuli vasta rankuissa ja kyseessä oli vieraspelisarjan neljäs ottelu, joka pelattiin Senators-pelistä seuraavana iltana ja maalissa Canucksilla oli kakkosvahti. Itäisen konferenssin muita kärkijoukkueita vastaan Vancouverille ei ole ollut pelejä.

Läntisen konferenssin kärkijoukkueista Detroitista ja Dallasista Canucksilla on kaksi voittoa ja yksi tappio kummastakin. Molemmista joukkueista Vancouver on ottanut voitot kahdesta viimeisestä ottelusta - tämä kertoo Canucksin kauden mittaan parantuneesta ilmeestä. Lisäksi Canucks on ottanut yhden voiton Läntisen konferenssin kärkijoukkueesta Nashvillesta - ja tämän vieraissa.

Oman divisioonan johtajasta, ja Läntisen konferenssin kolmosesta Calgarysta Canucks on kääntänyt joukkueiden keskinäisistä neljästä viime pelistä kaikista voitot. Läntisen konferenssin muista kärkijoukkueista Vancouverilla on tappiollinen sarja Anaheimia (kaksi tappiota, ei voittoja) ja San Josea vastaan (yksi tappio, ei voittoja), mutta nämä pelit pelattiin alkukaudesta ja tämän jälkeen joukkue on parantanut selvästi peliään.

Tällä hetkellä koko NHL:stä ei löydy yhtään sellaista joukkuetta, jota vastaan en usko Canucksin menestyvän pudotuspelisarjassa. Canucksilla on divisioonien kärkijoukkueista kokonaisuutena positiivinen saldo. Itäisen konferenssin tämän hetkisistä pudotuspelijoukkueista Canucksin saldo on kolme voittoa ja yksi rankkutappio (kolme neljästä pelistä Canucks on pelannut vielä vieraissa).

Lännessä Canucks on voittanut sarjassa edellä olevia joukkueita vastaan pelaamistaan peleistä yhdeksän ja hävinnyt yhdeksän. Joulukuun 1. päivän jälkeen Canucksin saldon Lännessä edellä olevista joukkueista on viisi voittoa ja yksi tappio. Vancouverin parantuneesta ilmeestä kertoo paljon myös se, että Canucks on ottanut viimeisistä 18 ottelusta 13 voittoa.

Kauden alusta moni odotti Vancouverille vaikeaa, sillä joukkue oli uusinut identiteettiään aika paljon, avainpaikoilla oli koettu isoja muutoksia ja joukkueella oli uusi valmentaja. Loka- ja marraskuu eivät olleetkaan joukkueelta tuloksellisesti hyviä (mielestäni joukkue pelasi kuitenkin tästä huolimatta pääosin hyvin), mutta mitä pidemmälle kausi on mennyt, sitä parempaa tulosta on tullut.

Kun joukkue on nyt selvästi parantanut juoksuaan kauden mittaan, miksi tässä ryhmässä pitäisi tehdä avainpaikoilla muutoksia? Miksi ylipäätään yksikään pudotuspelihaaveita elättelevä joukkue kauppaisi avainpelaajan pois tässä vaiheessa? Ok, tulevaisuuden kannalta Salon vaihtaminen johonkin nuoreen ja lupaavaan hyökkääjään olisi varmasti toimiva ratkaisu, mutta niin kauan, kun Canucksilla on nykyisen joukkueen kanssa toiveita, tähän joukkueeseen pitää uskoa, eikä lähteä leikkaamaan mahdollisuuksia tältä ryhmältä.

Voi olla (ja on jopa todennäköistä, sillä vain yksi joukkue voittaa Cupin), että keväämmällä foorumeilla puhutaan siitä, että Salo olisi kannattanut vaihtaa. Viime kesänäkin puhuttiin siitä, että Nonis oli tyhmä kun tuhlasi varausvuorojaan Noroseen, Carneyhin ja Weinrichiin. Aikanaan puhuttiin, että Burke oli tyhmä, kun tuhlasi varauksiaan Rucinskyyn, Sandersoniin ja kumppaneihin.

Jälkiviisas on tietysti aina helppo olla, mutta kylmä totuus on vain se, että pudotuspelihaaveita elättelevä, ja paineissa töitään tekevä manageri ei voi ajatella liikaa tulevaisuutta. Nonis on kasannut tämän joukkueen, joukkue on näyttänyt kasvuaan kauden mittaan, ryhmä vaikuttaa olevan valmis haastamaan kenet tahansa ja siksi manageri ei voi ajatella tällä hetkellä kuin tätä hetkeä.

Minä olen noin yleisestikin sitä mieltä, että NHL:ssä voi joko rakentaa tai panostaa. Jos joukkue näyttää selvästi tammi- ja helmikuun aikaan siltä, että pudotuspelimahdollisuuksia ei tule myöhemmin olemaan, joukkueen pitää myydä esim. vapaaksi agentiksi tulevia pelaajiaan ja hankkia näillä tulevaisuutta. Mikäli joukkue puolestaan näyttää olevan valmis taistelemaan pudotuspeleissä, joukkueeseen pitää satsata.

Anaheimkin pärjäsi viime kaudella ihan hyvin, vaikka he kauppasivatkin Carneyn - yksi joukkueen avainpakeista tuolloin - Canucksiin.

Carney oli tuohon aikaan Anaheimin pakkihierarkiassa vasta nelospakki; Niedermayerin, Beauchemin ja Salein jälkeen. Salo saattaa olla Vancouverin keväässä vaikka ykköspakki. Lisäksi Anaheim myös hankki tilalle Carney'hin nähden lähes samoja minuutteja pelaavan puolustajan siirtotakarajalla, kun joukkue hankki kokeneen ja fyysisen peruspakin Sean O'Donnellin tuomaan kovuutta takalinjoille.

Anaheim putosi jatkosta Edmontonille, joukkueelle, joka pelasi parempaa puolustusta kuin Anaheim ja jonka maalivahti onnistui paremmin kuin Ducksin vastaava. Sarjan kolmessa Oilersin voittopelissä Ducks sai aikaan vain yhden maalin kussakin ja myös Oilersin alivoima näytteli tässä sarjassa suurta osaa; Oilers päästi 39 alivoimassaan vain kolme maalia.

Canucksin vahvuudet ovat Oilersin tavoin myös puolustuksessa, maalivahtipelissä ja alivoimassa. Puolustuksessa Vancouverilla ei ole viime kauden Oilersin tavoin Chris Prongerin kaltaista suurpuolustajaa, mutta Öhlund-Mitchell-Salo-Bieksa -nelikko on yhdessä vahva ja Luongo peittoaa Rolosonin. Lisäksi Canucksin alivoima on ollut tällä kaudella parempaa kuin Oilersin viime kauden vastaava.

Ehkä jonkun joukkueen pelaaja sanoo keväällä Canucks-sarjan jälkeen vielä saman sanat kuin Teemu Selänne sanoi viime kaudella tappiollisen Oilers-sarjan jälkeen;

"They played a very patient game. They were blocking so many shots that I haven't seen before and it's going to make an easier job for the goalie."

***

Edit: Canucks teki farmisiirron Anaheimin kanssa;

http://www.moosehockey.com/news/press_releases2.php?press_id=1034

Ihan hyvä siirto, sillä Rullier ei päässyt edes pelaamaan vakituisesti Moosessa (veteraani-säännön vuoksi). Genoway teki puolestaan viime kaudella AHL:ssä 77 ottelussa 26 maalia ja 61 pistettä, ja oli tällä kaudella joukkueensa toiseksi paras pistemies. Siirron myötä Genoway palaa kotiseudulleen Manitobaan.

 

[Chip Whitley]

1. Siinä kun Salo olisi monelle muulle joukkueelle hyvä hankinta, mies on myös Canucksille erittäin tärkeä puolustaja. Salo on parhaimmillaan joukkueen ykkös- tai kakkospakki ja tuo ylivoimaan paljon lisätehoa laukauksen vuoksi.

Totta tuokin. Lähes kaikki ei-Canucks-fanit aliarvioivat Saloa aivan liian paljon. 100% kunnossa ollessaan (kauden alussa) hän oli Canucksin paras pakki, kun katsotaan kokonaisuutta. Mitchell on joukkueen ykkönen puolustavassa roolissa, mutta hänen kyvyt hyökkäyksen suhteen ovat rajalliset. Öhlund ja Salo ovat aika tasapuolisia puolustajia kaikilla osa-alueilla, Öhlundin pelatessa enemmän fyysisesti, kun taas Salon ollessa pelote pointilla ylivoimassa, ja luotettava omassa päässä.

2. Canucksin menestykselle puolustuksen onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää. Joukkue on rakennettu puolustavan tyylin joukkueeksi, jonka viimeisenä lukkona pelaa liigan (minun mielestä) paras maalivahti. Yhden hyvin tärkeän avainpuolustajan leikkaaminen ei tunnu ollenkaan hyvältä ratkaisulta, sillä joukkue saattaa yllättää vain, jos maalivahtipeli ja puolustus onnistuu. Maalintekokilpailuissa joukkue ei tule menestymään kuitenkaan nykyisellä pelitaktiikalla ja hyökkäysmateriaalilla.

Canucksin turvalukkona toimii Luongo, illasta toiseen mahdollisissa playoffeissa. Puolustus (niin puolustajien kuin myös hyökkääjien osalta) on myös hyvin tärkeä osa-alue tämän kauden Canucksissa, heti Luongon jälkeen toiseksi tärkein. Canucksin joukkueen yhteinen työmoraali, ja hyökkääjien halukkuus tulla puolustamaan on näkynyt hyvin tämän kauden otteluissa, Luongon ollessa paikalla mahdollisten virheiden sattuessa. Tämä hyökkääjien nopeatempoinen tyyli pudottautua alas puolustajia auttamaan (puhutaan sitten takakarvauksesta tai omalla puolustusalueella tapahtuvasta pelistä), vie tehoja hyökkäyksestä (suunnanmuutospeli on hitaampaa, ylivoimahyökkäykset ovat harvinaisempia).

Mutta entäs jos Salosta saadaankin takaisin hyvä ja nuori hyökkääjä (muutama mitä tässä keskustelussa on mainittu), olisiko meillä sitten mahdollisuuksia voittaa toisia joukkueita hyökkäysmateriaalillamme, mahdollisessa maalinteko- ja ylivoimakilpailussa?

3. Kauppaamalla tärkeän puolustajan Nonis näyttäisi samalla koko joukkueelle epäluottamuslauseena sen, että hän ajattelee jo tulevaisuutta, eikä itsekään usko Canucksin nykyiseen joukkueeseen. Salosta kun tuskin saadaan tilalle nuorta hyökkääjää, joka palvelisi joukkueen etua samalla rahalla paremmin kuin Salo.

Ei välttämättä. Kyllä pelaajat ymmärtävät "uuden NHL'n" ja miten siinä menestytään vuosittain. Ja jos ei ymmärrä, niin Linden osaa kyllä selittää. Jos kuvitellaan että minä olisin esimerkiksi Krajicekin luistimissa, ja Salo treidattaisiin pois, mieleeni ei tulisi ensimmäisenä "no niin, nyt he luovuttivat meidän suhteen". Ei ollenkaan. Mieleeni tulisi ensimmäisenä, että johto luottaa minuun, ja antavat näin hyvän mahdollisuuden todistaa mitä osaan. Tajuaisin, että tämä kaikki on osa isoa prosessia, jonka avulla tehdään päätöksiä ja katsotaan miten seuraavien kausien joukkueita pitäisi rakentaa.

4. Canucks on löytänyt mainitut hyvät sisäiset roolinsa ja kasvanut hyvähenkiseksi joukkueeksi. Tätä joukkueen kemiaa ei saa missään nimessä rikkoa ja avainpakin poistaminen saattaisi hyvinkin toimia tälläisena rikkojana.

Totta, mutta kyseessä on kuitenkin ammattilaisia. Kaikkea tapahtuu, ja sen mukaan pitää elää. Ei voi jäädä surkuttelemaan kuinka yksi pelaaja treidattiin pois, ja jos tästä ei joukkue pääsisi yli, voidaan sanoa ettei Stanley Cupiinkaan olisi ollut mahdollisuuksia.

5. Dave Nonis tekee parhaillaan töitä tiukan seurannan alla ja tuloksia pitää tulla. Jokaisella omistajalla on oma suosikki manageriksi. Griffithsin perhe luotti Pat Quinniin, heitä seuraava John McCaw puolestaan Brian Burkeen ja Nonisiin. Uusi manageritaho Aguilinin perhe saattaa luottaa helposti johonkin toiseen manageriin, ellei "McCawn mies" Nonis onnistu tehtävässään kiitettävästi. Koska Salosta tuskin saa tilalle tällä hetkellä saman tason pelaajaa, Nonis tuskin edes uskaltaa ottaa riskiä ja kaupata Saloa.

Niin, en tiedä miten Aquilini ja kumppanit tähän suhtautuisivat. Mutta sen tiedän, että jos Nonisille tarjottaisiin esimerkiksi Brulea vaihdossa Saloon, ja Nonis hylkäisi tämän tarjouksen, niin saattaisi tulla kutsu omistajan toimistoon. Sieltä Nonis luultavasti lähtisi ulos kengän kuva perseessään.

6. Minulla ja monella toisella Canucks-fanilla on uskoa Canucksiin juuri tällä hetkellä paljon enemmän kuin viime kaudella tähän aikaan - ja hyvästä syystä. Joukkue on voittanut Itäisen konferenssin tämän hetkisistä kärkijoukkueista vierasjäällä Ottawan ja Montrealin, sekä kahdeksannessa sijassa tasapistein Pittsburghin kanssa olevan Toronton.

Canucks on ollut viime kausina lähes täydellinen Idän joukkueita vastaan (ei ole varmaa tietoa enkä jaksa tutkia, mutta veikkaisin että viimeisen kahden kauden saldo on noin 15-2-1). Näihin ei siis saa liikaa kiinnittää huomiota, vaikka mieleni niin tekisikin.

Läntisen konferenssin kärkijoukkueista Detroitista ja Dallasista Canucksilla on kaksi voittoa ja yksi tappio kummastakin. Molemmista joukkueista Vancouver on ottanut voitot kahdesta viimeisestä ottelusta - tämä kertoo Canucksin kauden mittaan parantuneesta ilmeestä. Lisäksi Canucks on ottanut yhden voiton Läntisen konferenssin kärkijoukkueesta Nashvillesta - ja tämän vieraissa.

Canucks voitti Detroitin kauden ensimmäisessä ottelussa (vieraissa), hävisi toisen kotona, ja voitti kolmannen vieraissa. En ole varma jätinkö jotain huomaamatta, mutta mielestäni viittasit siihen, että Canucks olisi voittanut kaksi putkeen Detroitia vastaan...

Joulukuun 1. päivän jälkeen Canucksin saldon Lännessä edellä olevista joukkueista on viisi voittoa ja yksi tappio.

Canucks on mielestäni kohdannut tuona aikana neljä kertaa Flamesin, ja kerran loukkaantumisten takia vajaamiehisen Dallasin. Tähän ei kuitenkaan mahtunut mukaan Sharksia, Predsiä tai Ducksia, ja mielestäni onkin todella hienoa, että Sharks tulee Garageen nyt 28. päivä. Heillä taitaa olla melko terve rosteri, joten on mielenkiintoista nähdä mihin Canucks heitä vastaan pystyy.

Jälkiviisas on tietysti aina helppo olla, mutta kylmä totuus on vain se, että pudotuspelihaaveita elättelevä, ja paineissa töitään tekevä manageri ei voi ajatella liikaa tulevaisuutta. Nonis on kasannut tämän joukkueen, joukkue on näyttänyt kasvuaan kauden mittaan, ryhmä vaikuttaa olevan valmis haastamaan kenet tahansa ja siksi manageri ei voi ajatella tällä hetkellä kuin tätä hetkeä.

Minä olen noin yleisestikin sitä mieltä, että NHL:ssä voi joko rakentaa tai panostaa. Jos joukkue näyttää selvästi tammi- ja helmikuun aikaan siltä, että pudotuspelimahdollisuuksia ei tule myöhemmin olemaan, joukkueen pitää myydä esim. vapaaksi agentiksi tulevia pelaajiaan ja hankkia näillä tulevaisuutta. Mikäli joukkue puolestaan näyttää olevan valmis taistelemaan pudotuspeleissä, joukkueeseen pitää satsata.

Tämän näkee sitten myöhemmin tällä kaudella (lähempän deadlinea), että onko Canucks siis "rakentaja" vai "panostaja". Nimittäin jos turpaan tulee tasaisesti niin Ducksilta, Predsiltä kuin Sharksiltakin loppukauden otteluissa, sinunkin mielestäsi (?) Salon voisi ehkä kaupata vaihdossa tulevaisuuteen.

 

[Mr. Smith]

Mutta entäs jos Salosta saadaankin takaisin hyvä ja nuori hyökkääjä (muutama mitä tässä keskustelussa on mainittu), olisiko meillä sitten mahdollisuuksia voittaa toisia joukkueita hyökkäysmateriaalillamme, mahdollisessa maalinteko- ja ylivoimakilpailussa?

Mun mielestä on aivan turha spekuloida tuollaisilla nimillä (Brule, Zherdev) kun kaikki tietävät takuuvarmasti ettei kyseisiä nimiä tarjota missään nimessä Salon kuukauden tai kahden palveluksista. Totta kai määkin Salon vaihtaisin Malkiniin tai Crosbyyn tai ees Bruleen, mutta joku järki käteen nyt.

 

[Ferris]

Keslerin kausi paketissa

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=193670&hubname=

Kolmesta neljään kuukautta sivussa leikkauksen ansiosta.

 

[kausi]

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=193670&hubname=

Kolmesta neljään kuukautta sivussa leikkauksen ansiosta.

Paha juttu. Se on sitten Santalalle mahollisuus.

 

[nuck]

Alkuun Chipille pahoittelut siitä, että en ole ehtinyt vastaamaan viestiin, kun vasta näin myöhään. Joskus töitäkin pitää tehdä kuitenkin vähän enemmän...

Lähes kaikki ei-Canucks-fanit aliarvioivat Saloa aivan liian paljon. 100% kunnossa ollessaan (kauden alussa) hän oli Canucksin paras pakki, kun katsotaan kokonaisuutta. Mitchell on joukkueen ykkönen puolustavassa roolissa, mutta hänen kyvyt hyökkäyksen suhteen ovat rajalliset. Öhlund ja Salo ovat aika tasapuolisia puolustajia kaikilla osa-alueilla, Öhlundin pelatessa enemmän fyysisesti, kun taas Salon ollessa pelote pointilla ylivoimassa, ja luotettava omassa päässä.

Totta, Salo on yleisesti aliarvostettu puolustaja - on ollut tätä jo muutaman kauden. Hän olisi luultavasti päässyt Vancouverissa pinnalle paremmin jo aikaisemmin, mutta Canucksilla oli tuolloin pakistossa mm. Jovanovskia ja Sopelia, jotka veivät Öhlundin kanssa Salolta aika paljon ylivoima-aikaa. Salon oman pään peli on ollut luotettavaa jo pitkään, mutta ei kuitenkaan niin häikäisevää, että hän olisi noussut suuren NHL-yleisön silmissä pinnalle vähän pienemmällä ylivoimaroolilla.

Viime kaudella tapahtui Salon osalta positiivinen käänne parempaan, kun Sopel oli lähetetty Islandersiin, Jovanovski kärsi tapansa mukaan loukkaantumisista ja Salon vastuu ylivoimalla kasvoi entisestään. Salo merkkautti 59 alkukauden ottelussa 10 maalia ja 33 pistettä ja nosti profiiliaan monissa keskusteluissa suuren yleisön silmissä. Valitettava loukkaantuminen olympialaisissa katkaisi kuitenkin miehen kauden kesken ja tällä oli samalla merkitystä koko Canucksin peliin.

Tällä kaudella Salo on jatkanut viime kaudelta tuttua hyvää peliään Canucksin puolustuksessa. Kasassa on 37 ottelun jälkeen seitsemän maalia ja 21 pistettä ja miehellä on hyvät mahdollisuudet rikkoa pakille hyvä 10 maalin rajapyykki toisen kerran peräkkäin. Hyvän tavan mukaan miehen tehosaldokin on mukavasti plussalla, +9 verran, jolla lukemalla Salo on Canucksin ykkönen tässä kategoriassa. Sivumainintana tässä asiayhteydessä muuten se, että Salo ei ole jäänyt NHL-urallaan kertaakaan miinukselle tehopörssissä. Miehen NHL-uran tehosaldo on komea +71 tätä kirjoittaessa.

Erona Öhlundiin on juuri tuo fyysinen peli ja se, että Salon lämäri on tunnetumpi. Öhlundkin pystyy kuitenkin tekemään Salon tavoin noin 15 maalia kaudessa ja olemaan joukkueen paras varjostava pakki. Lisäksi Öhlund on joukkueen tasaisin puolustaja ja hän nostaa tasoaan kovien pelien edessä. Toistaiseksi miehen rooli on ollut kovissa peleissä vastustajan tähtiä pelaavana pakkina, mutta ehkä Mitchellin tulo vähän muuttaa miehen roolia.

Salo ei ehkä pysty olemaan Öhlundin tavoin alakerrassa iginloita vastaan nollatulosta pelaava puolustaja, mutta pelaa kuitenkin kakkosketjuja vastaan voitollista- tai nollatulos-peliä. Molemmilta löytyy varastosta kovat laukaukset. Salon päälle 100 mailin lämärin tuntevat kaikki NHL-maalivahdit, mutta uskoisin, että Öhlundin 95-100 mailin laukaus tunnetaan myös laajasti. Salo on lämärinsä vuoksi kuitenkin tunnetumpi.

Mitchell on sitten taas ihan oma lukunsa - tämän ajan parannettu Gerald Diduck; omassa tehtävässään vastustajan kärkiketjuja vastaan pelaavana pakkina erinomainen ja puolustavana pakkina Luoteisen divisioonan toiseksi paras puolustaja, mutta hyökkäyspään kehnojen ominaisuuksiensa vuoksi kaukana tähdistöpelistä ja laajasta tunnettavuudesta.

Tämä hyökkääjien nopeatempoinen tyyli pudottautua alas puolustajia auttamaan (puhutaan sitten takakarvauksesta tai omalla puolustusalueella tapahtuvasta pelistä), vie tehoja hyökkäyksestä (suunnanmuutospeli on hitaampaa, ylivoimahyökkäykset ovat harvinaisempia).

Niin, Canucksin hyökkääjät pelaavat hyvin omaa päätä, eivätkä ole sen suuremmin loistaneet hyökkäyksissä. Joukkueen puolustajat ovat puolestaan liigan tehokkaimpien puolustajien joukossa toisessa päässä, joten tämä on tasapainottanut maalintekoa aika hyvin.

Mutta entäs jos Salosta saadaankin takaisin hyvä ja nuori hyökkääjä (muutama mitä tässä keskustelussa on mainittu), olisiko meillä sitten mahdollisuuksia voittaa toisia joukkueita hyökkäysmateriaalillamme, mahdollisessa maalinteko- ja ylivoimakilpailussa?

No rehellisesti sanottuna Salosta ei saa Brulea eikä Zherdeviä. Ehkä jonkun Scottie Upshallin voisi saada kaupalla, jossa on mukana Salo. Ja vaikka Brule tai Zherdev joukkueeseen tulisikin, Canucksilla ei olisi tästä huolimatta mahdollisuuksia voittaa kärkijoukkueita maalintekokisassa.

Vancouverilla ei ole ainuttakaan huippuluokan maalintekijää, ja kakkosketjun hyökkäys on pudottanut tasoaan parissa vuodessa hyvin merkittävästi. Lisäksi joukkue tosiaan pelaa, ja haluaa pelata, puolustavaa kiekkoa. Tällä tyylillä Canucks voi myös menestyä.

Ei tätä nykyistä tyyliä tarvitse, eikä kannata muuttaa mihinkään. Liian kauan täällä on katsottu yltiöpäistä hyökkäystä, jolla saatiin aina hyviä tuloksia runkosarjassa, mutta joka kerta pudotuspeleissä paremmin puolustava- ja paremmalla maalivahdilla pelannut joukkue pudotti Vancouverin jatkosta.

Tällä kaudella onkin hyvin mielenkiintoista nähdä, mihin joukkue menee puolustavammalla tyylillä ja huippuluokan maalivahdilla. Ehkä tähän nykyiseen joukkueeseen tarvitaan kuitenkin yksi mahdollinen hyvän luokan maalintekijä (kuten Guerin) tuomaan lisää mahdollisuuksia hyökkäyspeliin.

Jos kuvitellaan että minä olisin esimerkiksi Krajicekin luistimissa, ja Salo treidattaisiin pois, mieleeni ei tulisi ensimmäisenä "no niin, nyt he luovuttivat meidän suhteen". Ei ollenkaan. Mieleeni tulisi ensimmäisenä, että johto luottaa minuun, ja antavat näin hyvän mahdollisuuden todistaa mitä osaan. Tajuaisin, että tämä kaikki on osa isoa prosessia, jonka avulla tehdään päätöksiä ja katsotaan miten seuraavien kausien joukkueita pitäisi rakentaa.

Uskoisin kyllä, että avainpelaajan kauppaaminen nostaisi kulmakarvoja jokaisessa pelaajassa ja seurajohdon tekemisiä ihmeteltäisiin joukolla. En myöskään usko, että pelaajat, jotka ovat tehneet paljon töitä yhdessä, kehittyneet yhdessä kauden mittaan ja jotka selvästi haluavat pelata yhdessä, ajattelisivat asiaa ensimmäiseksi miksikään prosessiksi.

Faneilla tätä on helppo ajatella näin prosessin omaisesti, mutta joukkueen sisällä on vähän erilainen tunnetaso kavereista. Hyvähenkisessä joukkueessa pelaajat ymmärtävät asian todellisuuden, mutta eivät ole tästä huolimatta pelinappuloita, vaan välittävät ihan tosissaan toisistaan ja haluavat pelata "tässä ja nyt" - ja yhdessä. Joukkue kun Canucksin tapauksessa aivan varmasti luottaa itseensä ja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa.

Kyllä avainpakin, ja pitkään seuraa palvelleen miehen leikkaaminen siirtotakarajalla ja nykyisessä tilanteessa siis aivan varmasti vaikuttaisi joukkueen tunnetilaan. No ehkä tästä päästäisiin puhumalla yli, mutta pelillinen totuus tulisi eteen aika nopeasti. Ajattelisitko sinä Krajicekina samalla tavalla enää siinä vaiheessa, kun sinulle paljastuisi karu totuus omista taidoistasi kasvaneessa roolissa.

"Sinulta" odotettiin Salon paikkaamista ylivoimissa, mutta sinä et osaa ampua, etkä järjestää maalipaikkoja. Osaat vain rauhoittaa peliä. Sinulta odotettiin luotettavaa peliä päälle 20 minuuttia ottelussa pelaavana puolustajana, mutta saisit pidettyä pääsi terävänä ja liikkeesi sulavina kunnolla vain reilu 15 minuuttia ja tämän yli menevän ajan pakkiparisi paikkailisi tekemisiäsi virheitä.

En tiedä sinun itseluottamuksestasi, mutta Krajicekin kokemuksella pelaava puolustaja ei yleensä luota vielä itseensä niin paljon, etteikö liian suuri vastuu ja sen kautta tulevat virheet heijastuisi peliin pidemmäksi aikaa ja mitä kauemmin korpivaellus kestää, sitä vaikeampaa on saada peliä paikalleen. Lopulta tämä seikkailu heikentäisi koko joukkueen peliä.

On hyvin tärkeää huomioida tässä asiassa puolustuksen merkitys koko joukkueen pelille. Mikäli Salo kaupattaisiin, muut pakit joutuisivat nostamaan profiiliaan. Krajicekista leivottaisiin Salon paikkaaja ja myös hänen takanaan tulevat Fitzpatrick ja Edler/Tremblay joutuisivat pelaamaan suurempia minuuttimääriä ja ottamaan tätä kautta enemmän vastuuta. Minun uskomukseni mukaan yksikään tästä pakkikolmikosta ei pystyisi hoitamaan vielä tällä hetkellä näitä mahdollisesti kasvaneita asemiaan.

Koska alakerran virheet näkyvät usein taululla paljon selvemmin kuin esimerkiksi hyökkäyspään virheet ja koska esimerkiksi Salo tullee pelaamaan tärkeissä otteluissa 25-27 minuuttia (mikäli vain on kunnossa keväällä), puolustuksen kanssa ei voi leikkiä. Huonommallakin hyökkäyksellä Canucksilla on mahdollisuus pitää itsensä pelissä mukana Luongon ja puolustuksen avulla, mutta huonommalla puolustuksella mahdollisuudet vähenevät tähän "hyökkäys ensin" -tapaan nähden.

Jatkuu toisessa viestissä...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä...

Niin, en tiedä miten Aquilini ja kumppanit tähän suhtautuisivat. Mutta sen tiedän, että jos Nonisille tarjottaisiin esimerkiksi Brulea vaihdossa Saloon, ja Nonis hylkäisi tämän tarjouksen, niin saattaisi tulla kutsu omistajan toimistoon. Sieltä Nonis luultavasti lähtisi ulos kengän kuva perseessään.

Paljon riippuisi siitä, kuinka joukkueen ja Salon loppukausi menisi. Mikäli Canucks taistelisi Salon kanssa samalla tavalla kuin Edmonton viime keveenä, Aquilini tuskin pistäisi suuremmin pahakseen, vaikka Nonis ei tarjoukseen tarttunutkaan. Brule ei ole kuitenkaan mitenkään idioottivarma tulevaisuuden Franchise-pelaaja, vaikka lahjakas hyökkääjä onkin ja luultavasti tulee pelaamaan vielä hyvän uran.

No, Canucksilla ei ole aivan A1-luokan mahdollisuuksia voittoon saakka ja tuo Brulen esiin ottaminen tähän yhteyteen ei ollut paras veto (karrikoitu esimerkki, joka meni yli - tottakai Salo voitaisiin kaupata myös esimerkiksi Crosbya vastaan). Pointti oli kuitenkin se, että mikäli managerilla on vain riittävästi uskoa omaan joukkueeseen (jota uskon Nonisilla olevan), manageri ei mene kauppaamaan avainpelaajia siirtotakarajalla johonkin mahdolliseen tulevaisuuden pelaajaan.

Tästä palataankin aasinsillan kautta lähtötilanteeseen, eli siihen, että tässä mielessä tämä keskustelu ampuu yli jo lähtömetreillä. Joukkueella kun ei ole käytännön mahdollisuuksia saada Salosta mitään Brulen tai Zherdevin kaltaista pelaajaa. Mahdollisuudet voi olla johonkin Pruchaan tai Upshalliin ja minä pitäisin mielummin Salon ja yritän tällä joukkueella mahdollista kevään yllätystä, kun ottaisin vastaan yhden lupaavan, mutta vielä kysymysmerkein varustetun nuoren hyökkääjän.

Canucks on ollut viime kausina lähes täydellinen Idän joukkueita vastaan (ei ole varmaa tietoa enkä jaksa tutkia, mutta veikkaisin että viimeisen kahden kauden saldo on noin 15-2-1). Näihin ei siis saa liikaa kiinnittää huomiota, vaikka mieleni niin tekisikin.

Eli siis koska joukkue voitti viimekin kaudella kovia Idän joukkueita, näitä voittoja ei tule liikaa huomioida? Ei ehkä liikaa, mutta kyllä nämä pelistä jotain kertovat. Eivät nämä voitot ole mitenkään itsestään selviä täksi kaudeksi uusiutuneelle joukkueelle. Canucks on juuri voittanut vierasjäällä Ottawan, Montrealin ja Toronton yhteismaalein 12-2, joten kyllä minä olen ainakin oikein tyytyväinen joukkueen tämän hetkiseen tilanteeseen.

Canucks on mielestäni kohdannut tuona aikana neljä kertaa Flamesin, ja kerran loukkaantumisten takia vajaamiehisen Dallasin. Tähän ei kuitenkaan mahtunut mukaan Sharksia, Predsiä tai Ducksia, ja mielestäni onkin todella hienoa, että Sharks tulee Garageen nyt 28. päivä. Heillä taitaa olla melko terve rosteri, joten on mielenkiintoista nähdä mihin Canucks heitä vastaan pystyy.

Eikö Flames ole Canucksia edellä sarjassa? Ovatko nämä voitot jotenkin vähempi arvoisia, koska nämä tulivat kaikki samasta joukkueesta? Mielestäni on aika hyvä saldo pelata neljä peräkkäistä voittopeliä Calgarya vastaan ja kukistaa Flames kaksi kertaa näiden pelien aikana näiden kotihallissa.

Dallasilta puuttui pelistä miehiä, mutta Canucks oli silmin nähden väsynyt edellisen päivän kovan Flames-taistelun jälkeen ja voisin jopa väittää, että vajaamiehisyydestä huolimatta etu oli tuossa pelissä vierailla. Luongo piti Canucksia kuitenkin pystyssä ja joukkue taisteli toisena peräkkäisenä iltana voiton. Tämä ottelu meni kauden Dallas-peleistä kyllä pelillisesti selvimmin Starseille (muut ovat olleet tasaista vääntöä), sitä en kiistä. Mutta kuten sanottua, Canucks oli ottelussa selvästi väsynyt.

Anaheimia, Nashvillea tai San Josea vastaan Canucks ei ole vähään aikaan pelannutkaan ja on tosiaan mielenkiintoista nähdä, miten joukkue tulee näitä vastaan nyt pelaamaan. Anaheim on ottanut Vancouverista tällä kaudella kaksi voittoa, joissa kummassakin Canucks on ollut pelillisesti altavastaaja - ensimmäisessä täysin, toinen oli tasaisempi vääntö, joka ratkesi Luongon katsomoon laukomaan kiekkoon ja siitä seuranneeseen Ducks-maaliin.

Ensimmäisessä pelissä ei ollut mitään sanaa, mutta toisessa olisi saattanut olla, mikäli Luongo olisi pelannut parasta peliään. Tuo toisen ottelun voitto meni tosin oikeaan osoitteeseen, sillä olihan Ducks parempi joukkue. Tuohon aikaan Anaheimilla toimi muutenkin pelissään kaikki, mitä vain joukkueella voi ja joukkue otti samoihin aikoihin voitot myös mm. Nashvillesta (4-0), Calgarysta ja Idän kovasta New Jerseysta.

Nashvillea vastaan Canucks on pelannut kauden aikana kolme ottelua. Näistä ensimmäisen Canucks voitti vieraissa jatkoajalla, toisen Canucks hävisi kotonaan kolmannen erän maalilla, jossa Sullivan ajeli samaan aikaan Luongoa kun tökkäsi kiekon maaliin ja kolmannen Canucks pelasi peräkkäisenä iltana voitollisen Detroit-pelin jälkeen ja jäi väsyneenä kyydistä heti nopeaa Predatorsia vastaan. Kaksi tasaista vääntöä Nashvillea vastaan ja yksi peli, jossa joukkue oli alusta saakka lyijypunteilla kolme potkua vastustajaa jäljessä.

San Josea vastaan Canucks ei olekaan pelannut tällä kaudella kuin yhden pelin ja tuonkin lokakuussa.

Tämän näkee sitten myöhemmin tällä kaudella (lähempän deadlinea), että onko Canucks siis "rakentaja" vai "panostaja". Nimittäin jos turpaan tulee tasaisesti niin Ducksilta, Predsiltä kuin Sharksiltakin loppukauden otteluissa, sinunkin mielestäsi (?) Salon voisi ehkä kaupata vaihdossa tulevaisuuteen.

Näiden otteluiden lopputuloksilla ei ole niinkään suurta merkitystä, vaikka toki paljon mielummin voittoja ottaisinkin. Mikäli Canucks pelaa näitä vastaan tasaisesti ja pitää muuten asemansa Luoteisen kahden ensimmäisen joukkueen joukossa, Saloa ei saa missään nimessä kaupata.

Muualla uskotaan näköjään myös Canucksiin, sillä nhl.comissa oli juuri äänestys siitä, mikä joukkue tulee keräämään runkosarjan toisella puolikkaalla eniten pisteitä. En nähnyt äänestyksen ihan viimeistä tulosta (ja nyt äänestys on jossain "piilossa"), mutta ainakin sunnuntaina noin klo. 18.00 Canucksilla ja Buffalolla oli äänestyksen ykköspaikat noin 20% äänimäärillä.

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=193670&hubname=

Kolmesta neljään kuukautta sivussa leikkauksen ansiosta.

Tätä Chipille vastausta kirjoittaessa ilmoille tuli julki sitten paha loukkaantumis-uutinen.

Tämä syö miestä aika rajulla kädellä. Kesler oli erittäin tärkeässä roolissa liigan parhaassa alivoimassa. Luongon, Sedineiden ja top 4 pakkien jälkeen pelaaja, jonka loukkaantumista ei olisi toivonut. Joukkueen selvästi paras puolustava hyökkääjä on nyt pitkään poissa ja joukkueella on iso aukko paikattavaksi.

Tämän yön ottelusta sivussa ovat siis niin Kesler kuin Willie Mitchell - eniten alivoimaa tämän kauden aikana pelanneet hyökkääjä ja puolustaja. Mitchellin loukkaantumisen pitäisi onneksi olla vähän lievempi - hän tehnee paluun kentille ensi viikolla.

 

[nuck]

Viime yönä Canucks kärsi kotonaan jatkoaikatappion Marc Crawfordin ja Brent Sopelin Los Angelesille ottelussa, josta laiskasti pelannut Canucks ei olisi ansainnut ilman Luongoa pistettäkään. Luongo otti pelissä kiinni 40 kiekkoa ja hänet valittiin ansaitusti ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Valinta oli Luongolle jo neljäs peräkkäinen valinta (Toronto, Montreal, Ottawa, Los Angeles) ottelun parhaaksi pelaajaksi ja tässä kuussa Luongo on varastanut shown ottelun parhaana pelaajana jo viisi kertaa pelaamissaan yhdeksässä ottelussa. Aivan uskomaton maalivahti.

Ottelun avauserä näytti hyvin sen, missä pelissä mennään. Canucks oli jostain syystä (tähdistöpelin vuoksi tullut tauko?) pelissä hidas, joukkue ei tehnyt tapansa mukaan töitä ja omassa päässä tehtiin virheitä, jotka maksoivat kaksi osumaa. Kevin Bieksan esitys avauserässä oli jäätävän huono; mitä ihmettä Bieksa teki molemmissa Kingsin maaleissa?

Canucks pääsi erän lopulla kaventamaan Sami Salon tuurimaalilla (siniseltä ranteella ammuttu kiekko pomppi parin pompun kautta maaliin) ja tuli toisessa erässä tasoihin, kun Bieksa paikkaili avauserän koomailuaan syöttämällä Lindenin maalin eteen maalintekoon. Molemmille maalintekijöille kauden kahdeksannet osumat.

Kolmas erä oli maaliton ja ratkaisua haettiin jatkoerästä. Jatkoajan toisella minuutilla Los Angeles sai hyökkäyksen Canucksin päätyyn, Bieksa nukahti alakerrassa kolmannen kerran ja päästi miehensä (Frolov) iskemään vapaasti ottelun voittomaalin. Voitto meni ansaitusti pelissä enemmän töitä tehneelle Kingsille ja Crawford sai Canucksista päänahan, jonka varmasti halusi.

- "I think Luongo stole a point for us tonight. I don’t think we deserved that point but luckily for us he played like an All-Star again”, Markus Näslund tiivisti pelin kuvan.

- “We were pretty mediocre all night long I thought. We weren’t sharp early on. We had some spurts where we were good but overall we got what we deserved in the end", lisäsi Brendan Morrison.

- “There’s no excuses to lose at home. They were desperate on the other side and we have a home game and these are points that we need in the standings. It’s not something we’ll be satisfied with, especially at home,” kertoi puolestaan Luongo.

Los Angelesin Anze Kopitar oli pelissä erinomainen. Toinen Kingsin avainpelaaja oli kaksi maalia iskenyt Alexander Frolov, joka sai mahdollisuutensa Bieksan alakerran koomailujen seurauksena. Sean Avery oli tapansa mukaan pelaaja, jota olisi pitänyt kouluttaa kunnolla ja Raitis Ivanans ajeli Luongon päälle sen näköisesti, että tarkoitus ei ollut kuin vahingoittaa.

Canucksin selkeä ykkönen oli Luongo, jonka jälkeen tulee valovuoden ero Pyattiin, Lindeniin, aloituksissa loistaneeseen (77%) Henrik Sediniin ja 28 minuuttia pelanneeseen Öhlundiin. Marc Chouinard ja Matt Cooke paikkailivat yhdessä Keslerin jättämää aukkoa Vancouverin alivoimassa, joka oli tänäänkin täydellistä.

Canucks on päästänyt nyt edellisissä 60 alivoimassaan taakseen kaksi maalia ja nämä molemmat tulivat samassa pelissä Minnesotaa vastaan. Joulukuun 30. päivän jälkeen Canucks on pystynyt nollaamaan 10 joukkueen ylivoimat ja tällä menestyksellä on ollut luonnollisesti suuri merkitys joukkueen pistesaldoihin tämän vuoden puolella.

Näin heikon esityksen jälkeen ei ole ollenkaan hyvä lähteä pelaamaan San Josea vastaan sunnuntaina, mutta pitää vain uskoa siihen, että tämä Los Angeles-ottelu oli vaikea pitkän tauon vuoksi. Sharks on kuitenkin kovassa kunnossa. Joukkue voitti viime yönä Oilersin aika ylivoimaisen esityksen jälkeen maalein 5-1 ja otti kahdeksannen voittonsa viimeisistä 10 pelistä. Mitchellia tarvittaisiin kipeästi pelaamaan tuohon peliin, mutta valitettavasti mies ei peliin kuntoudu.

***

WHL:ssä meni viime yönä jälleen ihan hyvin. Brandonin Juraj Simek valittiin ottelun parhaaksi, kun Brandon voitti Calgaryn maalein 4-2. Simekille yksi maali. Hänellä on nyt kasassa 41 ottelusta 23+23=46 pistettä. Myös Spokanen loukkaantumisista kauden mittaan kärsinyt Michael Grabner oli pelipäällä; tehot 1+1, kun Spokane kukisti vieraissa Swift Currentin maalein 3-0. Grabner valittiin ottelun toiseksi parhaaksi pelaajaksi.

Canucksin viime kesän ykkösvarauksella Grabnerilla on ollut kauden mittaan joitakin vähän pidempiä maalittomia kausia, jotka johtuvat muutamien Spokane-fanien mukaan luultavasti miehen loukkaantumisista. Hänellä on kasassa 36 pelin jälkeen 23 maalia ja 34 pistettä. Joulukuussa Grabner teki 12 maalia ja 16 pistettä 11 ottelussa, mutta tammikuussa hänen saldonsa ovat vain neljä maalia ja viisi syöttöä 11 pelistä. Hänellä on ollut tammikuussa kaksi neljän pelin mittaista jaksoa, joiden aikana ei maaleja ole tullut yhtään.

 

[Chip Whitley]

Mitchell on sitten taas ihan oma lukunsa - tämän ajan parannettu Gerald Diduck; omassa tehtävässään vastustajan kärkiketjuja vastaan pelaavana pakkina erinomainen ja puolustavana pakkina Luoteisen divisioonan toiseksi paras puolustaja, mutta hyökkäyspään kehnojen ominaisuuksiensa vuoksi kaukana tähdistöpelistä ja laajasta tunnettavuudesta.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuka on mielestäsi Luoteisen divisioonan paras puolustava puolustaja?

Tästä palataankin aasinsillan kautta lähtötilanteeseen, eli siihen, että tässä mielessä tämä keskustelu ampuu yli jo lähtömetreillä. Joukkueella kun ei ole käytännön mahdollisuuksia saada Salosta mitään Brulen tai Zherdevin kaltaista pelaajaa. Mahdollisuudet voi olla johonkin Pruchaan tai Upshalliin ja minä pitäisin mielummin Salon ja yritän tällä joukkueella mahdollista kevään yllätystä, kun ottaisin vastaan yhden lupaavan, mutta vielä kysymysmerkein varustetun nuoren hyökkääjän.

Niin, voisi melkein lopetellakin keskustelun tästä aiheesta. Pointtini vain mahdollisimman yksinkertaisesti sanottuna oli se, että vaihtaisin Salon mikäli oikea tarjous sattuisi kohdalle. Enkä itse laskisi Zherdeviä "mahdottomaksi" hankkia, Brulen kylläkin. Tosin, pelkällä Salolla Zherdev tuskin irtoaisi.

Eivät nämä voitot ole mitenkään itsestään selviä täksi kaudeksi uusiutuneelle joukkueelle. Canucks on juuri voittanut vierasjäällä Ottawan, Montrealin ja Toronton yhteismaalein 12-2, joten kyllä minä olen ainakin oikein tyytyväinen joukkueen tämän hetkiseen tilanteeseen.

Vieraskiertue oli kokonaisuudessaan Canucksilta hyvää peliä, ja tämä kiertue sattui oikein hyvään paikkaan. Montreal ei nimittäin ollut lähelläkään sitä tasoa mitä sarjataulukko antaa näyttää, ja Torontolta oli muutama kenttä lasaretissa. Ottawa-peli oli hyvä osoitus taidoista, vaikka Luongon ansiosta tämäkin voitto loppuen lopulta saavutettiin.

Eikö Flames ole Canucksia edellä sarjassa? Ovatko nämä voitot jotenkin vähempi arvoisia, koska nämä tulivat kaikki samasta joukkueesta? Mielestäni on aika hyvä saldo pelata neljä peräkkäistä voittopeliä Calgarya vastaan ja kukistaa Flames kaksi kertaa näiden pelien aikana näiden kotihallissa.

En ota ollenkaan arvoa pois näistä Flames-voitoista. Canucks on saanut hienon niskalenkin Albertan vihollisestaan viimeisissä peleissä, ja on harmi että lähes kaikki keskinäiset ottelut on jo pelattu (en olisi koskaan uskonut sanovani noin).

Tämä syö miestä aika rajulla kädellä. Kesler oli erittäin tärkeässä roolissa liigan parhaassa alivoimassa. Luongon, Sedineiden ja top 4 pakkien jälkeen pelaaja, jonka loukkaantumista ei olisi toivonut. Joukkueen selvästi paras puolustava hyökkääjä on nyt pitkään poissa ja joukkueella on iso aukko paikattavaksi.

Tämän yön ottelusta sivussa ovat siis niin Kesler kuin Willie Mitchell - eniten alivoimaa tämän kauden aikana pelanneet hyökkääjä ja puolustaja. Mitchellin loukkaantumisen pitäisi onneksi olla vähän lievempi - hän tehnee paluun kentille ensi viikolla.

Kyllä tuli pahaan paikkaan Keslerin loukkaantuminen, ja pitkä sellainen. Jos Canucks pelaa vielä kun playoffien toisen kierroksen ottelut starttaavat, Kesler saatetaan nähdä kokoonpanossa. Nyt on Chouinardilla paikka näyttää taitonsa, en nimittäin usko että Nonis lähtee hakemaan treidillä apua tähän paikkaan. Santalakin on muutaman viikon sisällä pelikunnossa, Rypienin aikataulu on puolestaan noin 2-4 viikkoa. Jeff Patersonin juttu Rick Rypienistä:

http://www.canucks.com/view_archive.asp?sectionID=5&id=1854

Ja juttu Mitchellistä:

http://www.canada.com/topics/sports...=79ea99b6-6c3c-4bd8-b11c-fa1178635c95&k=79816

 

[nuck]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuka on mielestäsi Luoteisen divisioonan paras puolustava puolustaja?

Minä pidän Flamesin Robyn Regehria Luoteisen divisioonan parhaana puolustavana pakkina ja samalla Regehr on mielestäni aika lähellä tätä koko NHL:ssä. Eroa Mitchelliin tulee fyysisessä pelissä ja pisteissä. Mitchellia pidän Regehriin nähden vielä parempana sijoittumaan, peittämään syöttölinjat ja katkomaan syöttöjä.

Niin, voisi melkein lopetellakin keskustelun tästä aiheesta. Pointtini vain mahdollisimman yksinkertaisesti sanottuna oli se, että vaihtaisin Salon mikäli oikea tarjous sattuisi kohdalle.

Ymmärsin kyllä pointtisi, enkä itsekään olisi tätä vastustanut välttämättä niin kovasti alkukaudesta, mutta tällä hetkellä tämä ei tunnu hyvältä ajatukselta.

Vieraskiertue oli kokonaisuudessaan Canucksilta hyvää peliä, ja tämä kiertue sattui oikein hyvään paikkaan. Montreal ei nimittäin ollut lähelläkään sitä tasoa mitä sarjataulukko antaa näyttää, ja Torontolta oli muutama kenttä lasaretissa. Ottawa-peli oli hyvä osoitus taidoista, vaikka Luongon ansiosta tämäkin voitto loppuen lopulta saavutettiin.

Selväähän se on, että kun Canucks kaataa vieraissa Montrealin ja Toronton yhteismaalein 10-1, nämä joukkueet eivät pelaa parasta peliään. Ottawa kaatui Luongon avulla, aivan kuten pitääkin, sillä kovia pelejä harvoin voitetaan - etenkään vieraissa - tyylillä ja iskemällä verkot solmuun. Mutta tosiaan tuohon ensimmäiseen lauseeseen pitää kiinnittää huomiota - vieraskiertue oli joukkueelta kokonaisuudessaan hyvää peliä ja Canucks ansaitsi voittonsa.

En ota ollenkaan arvoa pois näistä Flames-voitoista. Canucks on saanut hienon niskalenkin Albertan vihollisestaan viimeisissä peleissä, ja on harmi että lähes kaikki keskinäiset ottelut on jo pelattu (en olisi koskaan uskonut sanovani noin).

Samaa mieltä. Ja se, miksi näin on käynyt, kertoo tämän joukkueen kyvyistä ja tämän hetken pelistä aika paljon. Aika harva joukkue pystyisi kaatamaan Flamesia neljä kertaa peräkkäin ja voittamaan kaksi peräkkäistä peliä Calgaryn kotihallissa.

Jos Canucks pelaa vielä kun playoffien toisen kierroksen ottelut starttaavat, Kesler saatetaan nähdä kokoonpanossa.

Kesler saattaa olla tosiaan kentällä mahdollisissa pudotuspeleissä. Missä kunnossa, ja kuinka paljon hänestä on tuolloin pitkän sairausloman jäljiltä joukkueelle hyötyä, onkin sitten toinen juttu. Tämä loukkaantuminen vit**taa aika paljon, sillä Kesler on -kuten ehkä joistakin teksteistä on voinut jo päätellä- minun yksi suurimpia suosikkeja joukkueessa.

Nyt on Chouinardilla paikka näyttää taitonsa, en nimittäin usko että Nonis lähtee hakemaan treidillä apua tähän paikkaan. Santalakin on muutaman viikon sisällä pelikunnossa.

Niin, nyt olisi Chouinardin tosiaan näytettävä kyntensä ja hiljennettävä ne lukuisat Canucks-fanit, jotka eivät arvosta tätä pelaajaa ollenkaan. Ellei Chouinard tässä hommassa onnistu, ristitään kätemme ja toivotaan Santalalta onnistumista.

Mitähän Chicago muuten pyytäisi Bryan Smolinskista?

 

[Chip Whitley]

Kesler saattaa olla tosiaan kentällä mahdollisissa pudotuspeleissä. Missä kunnossa, ja kuinka paljon hänestä on tuolloin pitkän sairausloman jäljiltä joukkueelle hyötyä, onkin sitten toinen juttu. Tämä loukkaantuminen vit**taa aika paljon, sillä Kesler on -kuten ehkä joistakin teksteistä on voinut jo päätellä- minun yksi suurimpia suosikkeja joukkueessa.

Morrisonilla meni seitsemän kuukautta ennen kun pääsi täyteen kuntoon, hänhän kävi samantapaisessa leikkauksessa kuin Kesler. Minulla itselläni on todella vahva tunne ettei Kesleriä enää tällä kaudella nähdä kokoonpanossa. Ensinnäkin, Canucksin pitäisi selvitä playoffeissa suht pitkälle, ja toisekseen en tiedä kuinka järkevää on tunkea kauan pelaamatta ollutta pelaajaa mukaan joukkueeseen, joka olisi menestynyt noinkin hyvin.

Mites muuten nämä ensi kausien sopimusasiat menee Keslerin kohdalla? Onko tämä 1.9 miljoonaa hänen "minimipalkkansa" ensi kaudella? Vai onko esimerkiksi mahdollista sainata Kesler kesällä kahden vuoden, ja 3 miljoonan sopimukseen?

Voisin laskea itseni aika kriittiseksikin mitä Kesleriin tulee. Nuckin kanssa on monesti väännetty hänen taidoistaan. Tämä juuri loppunut kausi Keslerin tapauksessa on ollut häneltä mielestäni aika kaksijakoista peliä. Hän on ollut Canucksin paras hyökkääjä alivoimapelissä, Canucksin paras puolustava hyökkääjä ja tärkeä hahmo joukkueen fyysisyydessä, varsinkin otteluissa ennen allstar-taukoa. Minä huomasin tuolla taukoa edeltävällä kiertueella selvän eron Keslerin fyysisessä pelissä, sillä hän vei lähes kaikissa tilanteissa taklauksensa loppuun asti, ja voimalla. Tätä ei nähty alkukaudella.

Hyökkäyspelissä oli toivomisen varaa, vaikka sekin oli tulossa (alkoi näyttää ainakin siltä), mutta sitä saa valitettavasti kuitenkin odottaa ensi kauteen. Hän paransi otteitaan huomattavasti mitä pidemmälle kausi eteni, joukkueen mukana.

Niin, nyt olisi Chouinardin tosiaan näytettävä kyntensä ja hiljennettävä ne lukuisat Canucks-fanit, jotka eivät arvosta tätä pelaajaa ollenkaan. Ellei Chouinard tässä hommassa onnistu, ristitään kätemme ja toivotaan Santalalta onnistumista.

Mitähän Chicago muuten pyytäisi Bryan Smolinskista?

Itse en lähtisi hakemaan treidiä tähän kohtaan. H. Sedinin ja Morrisonin takana on kuitenkin Chouinard, Santala, ja oma henkilökohtainen suosikkini Rypien. Myös Green voi pelata sentterinä, ja Buliskin voi ottaa hajavaihtoja sentterin tontilla. Tiedän, että kuulostan tyypilliseltä canucks.com foorumille kirjoittavalta fanilta, mutta minä antaisin Reidille näyttöpaikan. Muutama ottelu kolmoskentän sentterinä ja vaikkapa kakkosalivoimassa, ehkä ylivoimassakin, niin olisin tyytyväinen.

Haluaisin nähdä mihin Reid pystyy uusilla säännöillä, Spenger Cupissa hän oli ainakin ehkä liian hyvä, kun vertauspohjana oli turnauksen muut pelaajat.

 

[Slammed]

haluan nyt kiittää nuckia ja chippiä antoisista viesteistänne joita on kiva näin canucks fanina todella mielenkiintoista lukea, ja jotka ovat pelastaneet monet tylsät hetket.

mutta itse treidauksia kommentoidakseni:

itse olisin iloinen jos Guerin liittyis Canucksiin, hyvä apu mahdollisia Playoffeja varten.

Todella pettynyt olin kyllä kun kuulin yhden suosikeista eli Keslerin luokkaantuneen, harmi mutta näyttäähän se siltä että koko kauden hän on poissa.

 

[Daespoo]

Mites muuten nämä ensi kausien sopimusasiat menee Keslerin kohdalla? Onko tämä 1.9 miljoonaa hänen "minimipalkkansa" ensi kaudella? Vai onko esimerkiksi mahdollista sainata Kesler kesällä kahden vuoden, ja 3 miljoonan sopimukseen?

Ei periaatteessa estä mikään ja tämän kaudella perusteella sanoisin että Kesler hyväksyy tuollaisen tarjouksen aika nopeasti.

 

[kausi]

Kyllä tuli pahaan paikkaan Keslerin loukkaantuminen, ja pitkä sellainen. Jos Canucks pelaa vielä kun playoffien toisen kierroksen ottelut starttaavat, Kesler saatetaan nähdä kokoonpanossa. Nyt on Chouinardilla paikka näyttää taitonsa, en nimittäin usko että Nonis lähtee hakemaan treidillä apua tähän paikkaan. Santalakin on muutaman viikon sisällä pelikunnossa, Rypienin aikataulu on puolestaan noin 2-4 viikkoa.

Enpä tajunnutkaan että Santala on loukkaantuneena, mikäs hänelle on sattunut?

Chouinard, Santala ja Rypien kolmikosta itse näkisin kaikkein mieluiten Santalan kokoonpanossa. Hänellä on antaa joukkueelle jonkin verran sitä mitä Jarkko Ruudun mukana lähti. Ja muutenkin toivoisin että Tommi pääsisi näyttämään taitojaan kun ei vielä oikeen ole kulkenut miehen taitoja vastaavalla tasolla.

Chouinardia peluuttaisin seuraavaksi Santalan jälkeen, vaikka onkin hidas kuin hämäläinen. Rypienin taas näkisin vasta parin vuoden päästä kokoonpanossa jos tuolla koolla voidaan edes tehdä nousevaa uraa.

EDIT: Sprained Knee onkin näemmä syynä Santalan loukkaantumiseen, eli polvessa vikaa mutta mitä on tuo sprained?

 

[nuck]

Minulla itselläni on todella vahva tunne ettei Kesleriä enää tällä kaudella nähdä kokoonpanossa. Ensinnäkin, Canucksin pitäisi selvitä playoffeissa suht pitkälle, ja toisekseen en tiedä kuinka järkevää on tunkea kauan pelaamatta ollutta pelaajaa mukaan joukkueeseen, joka olisi menestynyt noinkin hyvin.

Niin, Kesler tulee pelaamaan joukkueessa tällä kaudella varmasti, mikäli hän vain kuntoutuu riittävän ajoissa. Voi olla, että minuutteja ei tulisi samaa määrää (noin 17 minuuttia) kuin loukkaantumista edeltäneissä noin kymmenessä pelissä, mutta ilman muuta hän tulisi olemaan mukana.

Näin pitkäaikaisen loukkaantumisen paluu-aikataulua on kuitenkin lähes mahdoton ennustaa, joten on mahdotonta sanoa tässä vaiheessa, onko Keslerin tämän kauden pelit pelattu. Minullakin on tunne, että hänet nähdään seuraavan kerran kaukalossa vasta ensi kauden puolella.

Mites muuten nämä ensi kausien sopimusasiat menee Keslerin kohdalla? Onko tämä 1.9 miljoonaa hänen "minimipalkkansa" ensi kaudella? Vai onko esimerkiksi mahdollista sainata Kesler kesällä kahden vuoden, ja 3 miljoonan sopimukseen?

Tuon pidemmän sopimuksen tekemiseen ei ole käsittääkseni mitään esteitä ja luultavasti Canucks hakee Keslerille ensi kesänä kahden- tai kolmen vuoden sopimusta. Jos minun pitäisi arvioida sopimuksen vuosikohtainen palkka, niin se olisi 1.5 - 1.8 miljoonaa dollaria kaudessa.

Hän on ollut Canucksin paras hyökkääjä alivoimapelissä, Canucksin paras puolustava hyökkääjä ja tärkeä hahmo joukkueen fyysisyydessä, varsinkin otteluissa ennen allstar-taukoa. Minä huomasin tuolla taukoa edeltävällä kiertueella selvän eron Keslerin fyysisessä pelissä, sillä hän vei lähes kaikissa tilanteissa taklauksensa loppuun asti, ja voimalla. Tätä ei nähty alkukaudella.

Et luultavasti ota tässä riittävästi huomioon sitä (?), että koko Canucksin joukkue pelasi alkukaudesta passiivisemmin ja taklauksia ei nähty oikein keneltäkään. Uusi valmennusjohto ajoi systeeminsä sisään rauhassa ja muokkasi tätä odotusten mukaisesti vasta myöhemmin hieman aggressiivisemmaksi kärkikarvausten ja haastojen suhteen.

Kesler pelasi alkukaudesta peliään täysin joukkueen systeemien mukaisesti (kuten on jo juniorivuosista lähtien tehnyt - hänen draft-arviossaankin eräs scoutti piti häntä pelaajana, joka tottelee liiankin kurinalaisesti valmentajaa), eikä tässä ollut mielestäni mitään väärää.

Kyllä jokainen hänen peliään seurannut kuitenkin tietää, että saadessaan vapauksia, Kesler pelaa - ja myös osaa pelata - fyysisesti. Viime kaudella Kesler oli Canucksin ahkerin taklaaja (tosin vain kahden taklauksen erolla Ruutuun) ja hän vei taklauksensa lähes aina paikan saatuaan hyvin perille.

Mielestäni Kesler on ollut koko kauden sanojesi mukaan "Canucksin paras hyökkääjä alivoimapelissä, Canucksin paras puolustava hyökkääjä ja tärkeä hahmo joukkueen fyysisyydessä". Lisäksi hän oli erittäin tärkeä pelaaja nopeutensa ansiosta.

Hyökkäyspelissä miehellä on käynyt kauden mittaan myös todella huonoa tuuria, sillä paikkoja on ollut hyvin ja kiekko on osunut epäonnisesti tolppiin, ylärimaan tai pyörinyt maaliviivalla. Minulla on vankka usko edelleen siihen, että Keslerista kehittyy parin kauden päästä noin 50 pisteen tärkeä hyökkääjä, jonka parhaat avut ovat kuitenkin ihan muualla kuin pisteiden tekemisessä.

Haluaisin nähdä mihin Reid pystyy uusilla säännöillä, Spenger Cupissa hän oli ainakin ehkä liian hyvä, kun vertauspohjana oli turnauksen muut pelaajat.

En itse päässyt näkemään tänä vuonna turnausta, joten vaikea ottaa tähän kantaa. Moosessa Reid ei ole kuitenkaan ollut ihan niin tehokas (39 peliä, 25 pistettä), kuin olisi voinut odottaa. Esimerkiksi Brad Moran (43 peliä, 53 pistettä) vaikuttaisi Moosen pelien- ja faniraporttien mukaan paremmalta vaihtoehdolta.

 

[nuck]

Chouinardia peluuttaisin seuraavaksi Santalan jälkeen, vaikka onkin hidas kuin hämäläinen. Rypienin taas näkisin vasta parin vuoden päästä kokoonpanossa jos tuolla koolla voidaan edes tehdä nousevaa uraa.

Oman näkemykseni mukaan Chouinardilla on tästä kolmikosta suurimmat lahjat Keslerin tilalle. Mies oli parhaimmillaan Minnesotassa ihan hyvän tason puolustava hyökkääjä ja alivoimahyökkääjä. Viime kauden 14 maalia, ja tätä edeltävän kauden 11 maalia oli ihan hyvä tulos siihen nähden, että hänen päätehtävänsä ei ollut iskeä kiekkoa maaliin. Mutta mitään minulla ei toki olisi sitä vastaan, että Santala täyttäisi kolmosen sentterin paikan. Nyt tähän olisi taas paremmin mahdollisuuksia.

Rypien on Vigneaultin suuria suosikkeja jo viime kaudelta ja hänen paikkansa ainakin pelaavassa kokoonpanossa lienee paluun jälkeen selvä. Hän taklaa kaikkea liikkuvaa ja pelaa jokaisen tilanteen niin kovaa- ja niin täysillä kuin vain pystyy. Hänen peliään on todella hieno katsoa, sillä siinä on energiaa puolelle joukkuetta. Mutta miehen suuri ongelma on ollut tosiaan tuo loukkaantumisherkkyys.

EDIT: Sprained Knee onkin näemmä syynä Santalan loukkaantumiseen, eli polvessa vikaa mutta mitä on tuo sprained?

Polvessa on jonkinlainen "nyrjähdys". Lieneekö jonkinlainen sivusidevaurio?

 

[kausi]

Anaheimia, Nashvillea tai San Josea vastaan Canucks ei ole vähään aikaan pelannutkaan ja on tosiaan mielenkiintoista nähdä, miten joukkue tulee näitä vastaan nyt pelaamaan.

San Josea vastaan Canucks ei olekaan pelannut tällä kaudella kuin yhden pelin ja tuonkin lokakuussa.

No nytpä pelattiin toinen, ja voittohan sieltä napsahti. Luongo oli jälleen kerraan sankarin viitta harteillaan ottamassa kahta pojoa Canuckseille. Ottelun tehokkaimmat olivat Näslund 0+2 ja Pyatt 1+1. Morrison tälläsi näslundin syötöstä viimeisen tyhjiin. Nabokov 23 torjuntaa ja Robertolla 39 torjuntaa.

Jotenka mitä tästä opimme, Luongon avulla kaadamme minkä joukkueen tahansa. Sehän on kyllä tullut selväksi jo aiemminkin ja nyt tuli vielä lisää todisteita. Uskon että Luongo vie Canucksit pleijareissakin pitkälle.

 

[Mr. Smith]

Mites muuten nämä ensi kausien sopimusasiat menee Keslerin kohdalla? Onko tämä 1.9 miljoonaa hänen "minimipalkkansa" ensi kaudella? Vai onko esimerkiksi mahdollista sainata Kesler kesällä kahden vuoden, ja 3 miljoonan sopimukseen?

Tuon pidemmän sopimuksen tekemiseen ei ole käsittääkseni mitään esteitä ja luultavasti Canucks hakee Keslerille ensi kesänä kahden- tai kolmen vuoden sopimusta. Jos minun pitäisi arvioida sopimuksen vuosikohtainen palkka, niin se olisi 1.5 - 1.8 miljoonaa dollaria kaudessa.

Kyllähän Vancouverin tarvitsee tarjota Keslerille 1.9 millin jatkoa, jotta oikeudet säilyy. Toki pisempi soppari voidaan sitten sorvata eri ehdoilla, esim noilla nuckin arvioimilla vuositienesteillä. Mutta Kesler saa valita tuon 1.9 seuraavallekin kaudelle mikäli haluaa.

 

[Chip Whitley]

Chouinard, Santala ja Rypien kolmikosta itse näkisin kaikkein mieluiten Santalan kokoonpanossa. Hänellä on antaa joukkueelle jonkin verran sitä mitä Jarkko Ruudun mukana lähti. Ja muutenkin toivoisin että Tommi pääsisi näyttämään taitojaan kun ei vielä oikeen ole kulkenut miehen taitoja vastaavalla tasolla.

Chouinardia peluuttaisin seuraavaksi Santalan jälkeen, vaikka onkin hidas kuin hämäläinen. Rypienin taas näkisin vasta parin vuoden päästä kokoonpanossa jos tuolla koolla voidaan edes tehdä nousevaa uraa.

Tuo boldaamani lause on pakko olla vitsi. Santala toisi joukkueeseen sitä samaa mitä Rudi viime kausina? Ei pidä todellakaan paikkaansa. Rypien toisi Canucksiin sitä mitä Ruudulla oli tapana tuoda viime kausina. Tuosta kolmikosta Rypien on ehdoton suosikkini, pelaavastakin kokoonpanosta asettaisin Rypienin Greenin, Cowanin ja Burrowsin edelle. Hän on nelos-, ehkä kolmoskenttäänkin täydellinen pelaaja kunhan vain pysyisi terveenä.

Et luultavasti ota tässä riittävästi huomioon sitä (?), että koko Canucksin joukkue pelasi alkukaudesta passiivisemmin ja taklauksia ei nähty oikein keneltäkään. Uusi valmennusjohto ajoi systeeminsä sisään rauhassa ja muokkasi tätä odotusten mukaisesti vasta myöhemmin hieman aggressiivisemmaksi kärkikarvausten ja haastojen suhteen.

Tuokin on totta, mutta silti väitän, että Keslerillä oli mahdollisuuksia pelata alkukaudella saman tyylisesti miten viime aikoina. Kauden alkupuolella Keslerillä oli paljon paikkoja taklata, ja usein hän niissä "taklasikin" (= pieni tönäisy), mutta viime aikoina hän oli tosissaan alkanut laittaa voimaa niitteihinsä. Esimerkiksi tuo Montreal-ottelu, missä Burrows ja Kesler molemmat (varsinkin Burrows, vastus kun oli kotikaupungin joukkue) oikein hyppäsivät taklauksissaan. Se oli hienoa katsottavaa.

Kesler kun saisi pumpattua itseensä muutaman kilon lisää yläkroppaansa tässä kesän aikana, niin ensi kaudesta tulisi hienoa katseltavaa. Hänet on listattu 205lbs, veikkaan oikean painon olevan noin 190-195lbs. Keslerhän on ihan mukavat 6'2 pitkä, ja aika usein hän vaikuttaa vähän "hennolta" pituutensa johdosta. Tässä lisämassan mukana tulisi myös hieman tasapainoa luisteluun, näin Burrows jätettäisiin yksin jäälle kaatuilemaan.

En itse päässyt näkemään tänä vuonna turnausta, joten vaikea ottaa tähän kantaa. Moosessa Reid ei ole kuitenkaan ollut ihan niin tehokas (39 peliä, 25 pistettä), kuin olisi voinut odottaa. Esimerkiksi Brad Moran (43 peliä, 53 pistettä) vaikuttaisi Moosen pelien- ja faniraporttien mukaan paremmalta vaihtoehdolta.

Reidin alkukausi meni pilalle ensin itseluottamuksen puutteesta (kun kävi kutsu alas Canucksista), ja sen jälkeen aivotärähdyksen johdosta. Tämän jälkeen Reid oli todella kovassa vireessä ennen joulutaukoa (= Spengler Cupia), ja tämän jälkeen on eletty taas hieman kuivempaa kautta. Hieman tasaisuutta otteisiin ei olisi pahasta.

Kyllähän Vancouverin tarvitsee tarjota Keslerille 1.9 millin jatkoa, jotta oikeudet säilyy. Toki pisempi soppari voidaan sitten sorvata eri ehdoilla, esim noilla nuckin arvioimilla vuositienesteillä. Mutta Kesler saa valita tuon 1.9 seuraavallekin kaudelle mikäli haluaa.

Kiitokset näistä selvennyksistä. Mielestäni kahden vuoden ja 3 miljoonan soppari vaikuttaisi ihan hyvältä, tai kolmen vuoden ja 5 miljoonan soppari.