Vancouver Canucks 2006-07

[nuck]

Tuossa kahdessa kakkossyötössä on puolet liiottelua, ainakin NHL.comin tilastojen mukaan. Eli yksi piste per 128 minuuttia ylivoimaa.

Totta, Krajicek ei ole tilastoja tarkemmin katsottuani tosiaan saanut ylivoimalla kuin yhden kakkossyötön, vaikka mies on pelannut ylivoimaa yhteensä päälle kaksi tuntia. Aika tehokasta viivapeliä (huolimatta hänen roolistaan ylivoimalla)...

 

[Osmo Rapeli]

Krajicek on tainnut katsella paljon SM-liigan yv-videoita ja skipata Canucksien YV-treenit...hahaha.

 

[Chip Whitley]

On tehnyt. Näslund on tehnyt Sedineiden kanssa 10 maalia ja ilman Sedineitä kolme maalia. Luonnollisesti miehen olisi pitänyt tehdä ilman Sedineitä enemmän osumia, mutta ei hänen pelinsä ole aina kulkenut kaksostenkaan kanssa. Selvä pettymyshän Näslund on toistaiseksi ollut (etenkin palkkaansa nähden), ei tästä ole kahta sanaa.

Niin, tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että viime kesän aikana olisi ollut parempi vaihtoehto treidata kapteeni, ja signata sillä rahalla Carter. Näin Sedinit olisivat saaneet tutun kaverin toiseen laitaan ja rahaa olisi jäänyt muihin ostoksiin vähintään sen 3.5 miljoonaa. Esimerkiksi silloin kun Clarke oli yrittänyt treidata Kesleriä joukkoihinsa, olisi mukaan voinut heittää Näslundin, mikäli palikat olisivat hitsautuneet sopivasti paikoilleen.

Sami saattaa kärsiä edelleen samasta olkapäästä. Mutta niin kauan, kun hän vaan pystyy pelaamaan (vaikka hieman puolikuntoisenakin), niin kauan miehestä on joukkueelle paljon hyötyä. Salo on saanut viime peleissä (hänelle) vähän vähemmän peliaikaa, mutta hyvin hän on ollut joukkueen menestyksessä mukana; viimeisissä kuudessa pelissä pisteet 2+2=4 ja tehopörssiin näissä otteluissa mukava +5. Näiden tehojen lisäksi Salo on ollut joukkueen alivoimamenestyksessä hienosti mukana.

Mikäli Salo pystyisi pelaamaan loppukauden edes tällä tasolla millä hän nykyään pelaa, se olisi ehdottomasti positiivinen asia ja auttaisi joukkuetta playoffeissa. Maanantain harjoitukset huilannut Salo haluaa varmasti pelata loppukauden kokonaan, Keijolla vaan on hyvin vahva tunne ettei se tapahdu lähelläkään 100% kunnossa.

Totta, Krajicek ei ole tilastoja tarkemmin katsottuani tosiaan saanut ylivoimalla kuin yhden kakkossyötön, vaikka mies on pelannut ylivoimaa yhteensä päälle kaksi tuntia. Aika tehokasta viivapeliä (huolimatta hänen roolistaan ylivoimalla)...

En tiedä, minulle Krajicekin YV-pisteet ei vain ole pettymys. Olen kuitenkin nähnyt lähes kaikki Canucksin pelit tältä kaudelta, ja melkein pystyn kahden käden sormilla laskemaan montako kertaa Krajicek on ollut se puolustaja, joka sen ohjurin on maalille heittänyt. Hän vain siirtää kiekon toiselle pakille, tai heittää ränniin.

Ja vielä kun ottaa huomioon Canucksin alkukaudella saamat pomput, niin en yhtään ihmettele ettei Krajicekille ole näitä kakkossyöttöjäkään siunaantunut...

 

[Mr. Smith]

En tiedä, minulle Krajicekin YV-pisteet ei vain ole pettymys. Olen kuitenkin nähnyt lähes kaikki Canucksin pelit tältä kaudelta, ja melkein pystyn kahden käden sormilla laskemaan montako kertaa Krajicek on ollut se puolustaja, joka sen ohjurin on maalille heittänyt. Hän vain siirtää kiekon toiselle pakille, tai heittää ränniin.

Tasakentällisinkö Krajicek on sitten laukonut yli 60 kertaa?

 

[kausi]

Krajicek on tainnut katsella paljon SM-liigan yv-videoita ja skipata Canucksien YV-treenit...hahaha.

Heh, luuletko todellakin olavasi vitsikäs`! :D

Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä että mikä on Canucksien AV%.
Tähän on turha sekoittaa mitään muuta, katsokaa tilastoja!

 

[nuck]

Mikäli Salo pystyisi pelaamaan loppukauden edes tällä tasolla millä hän nykyään pelaa, se olisi ehdottomasti positiivinen asia ja auttaisi joukkuetta playoffeissa. Maanantain harjoitukset huilannut Salo haluaa varmasti pelata loppukauden kokonaan, Keijolla vaan on hyvin vahva tunne ettei se tapahdu lähelläkään 100% kunnossa.

Voi olla, ettei tapahdukaan. Aika vaikea arvioida, kun en ole päässyt keskustelemaan asiasta Salon kanssa ja tuskin hänkään asiaa pystyy tarkasti ennustamaan. Toivottavasti kuitenkin pystyisi pelaamaan tällä tasolla kevään tärkeimmät ottelut, niin myös Canucksilla olisi vahva käsi.

En tiedä, minulle Krajicekin YV-pisteet ei vain ole pettymys. Olen kuitenkin nähnyt lähes kaikki Canucksin pelit tältä kaudelta, ja melkein pystyn kahden käden sormilla laskemaan montako kertaa Krajicek on ollut se puolustaja, joka sen ohjurin on maalille heittänyt. Hän vain siirtää kiekon toiselle pakille, tai heittää ränniin.

Yhden käden sormilla näitä ohjureita ei olisi kukaan pystynyt laskemaan. Kyllä tähän olisi ennemmin tarvinnut laskukonetta.

Tässä pelissä Krajicek kerää kauden toistaiseksi ainoan ylivoimapisteensä;

http://www.nhl.com/nhl/app?service=page&page=Boxscore&game=390&season=20062007&gameType=2

Syöttelyä Salon kanssa viivalla, maskia maalille, Salon kova laukaus ja irtokiekko sisään. Yksinkertaista ja toimivaa. Valitettavasti tämä on ollut tämän kauden ainoa kerta, kun tämä on toiminut. Syy ei ole kuitenkaan pelkästään Krajicekissa, enkä halua lähteä teilaamaan yksin häntä. Ihmettelin vain miehen tehoja, kun olisi luullut tuolla ylivoimamäärällä näitä kakkossyöttöjä tulleen vaikka vähän "vahingossa".

Minä en haluaisi kritisoida miestä sen enempää. Tarkoitukseni oli alunperinkin vain ihmetellä, miksi hän ei ole saanut edes vahingossa näitä syöttöjä, sillä olisi luullut sen onnistuvan edes vähän paremmin. Omaa peruspeliään hän pelaa mielestäni kuitenkin ihan hyvin ja täyttää mielestäni vitospakin roolin joukkueessa kelvollisesti.

--

Edit: Hieno Brad Ziemerin juttu kaikkien aikojen Canucks-pelaajasta Lindenista:

Linden feeling like a kid again

http://www.canada.com/topics/sports/story.html?id=12a525b4-84fe-48b9-a080-cef75c09a164&p=1

''That would be fair,'' he said after Monday's practice at General Motors Place. ''There's a really positive feeling in this locker-room. It's a good atmosphere to come to every day. So both personally and from a team standpoint, it's a pretty good situation right now.''

''Even when we were going through our struggles and struggling to score, we played hard, we competed every night,'' he said. ''We played hard when we didn't have the puck and I think we're now seeing some of those rewards because we have built a bit of a foundation . . . those are things we never had last year.''

''Instead of using him killing penalties, we're using him on the power play and it's worked out real well for our team,'' Vigneault said. ''He is obviously one of the premier leaders we have in our group. He has got experience, he knows what being a professional is, he brings a lot to our dressing room and we need that. This year he came to camp free of all the other (NHLPA) stuff that had been going on for the last couple of years and has really taken charge of a leadership role. . . we're really happy he's doing that for us right now.''

---

Luongo valittiin viikon pelaajaksi:

http://www.nhl.com/nhl/app?articleid=287015&page=NewsPage&service=page

FIRST STAR -- ROBERTO LUONGO, G, VANCOUVER CANUCKS 300K|700K

Luongo backstopped the Canucks to four victories, including two decided by shootout, and posted a 1.92 goals-against average and .940 save percentage. He made 27 saves in a 3-2 victory over the Calgary Flames Jan. 2, stopped 39 of 40 shots and five of six shootout attempts in a 2-1 victory over the Dallas Stars Jan. 3, recorded 26 saves in a 3-2 overtime win over the Edmonton Oilers Jan. 5 and finished the week with 33 saves, plus five of six stops in the shootout, in a 4-3 victory over the Florida Panthers Jan. 7. Luongo has posted seven consecutive victories, improving his season record to 24-15-1 with a 2.44 goals-against average, a .914 save percentage and two shutouts. The Canucks lead the Northwest Division with 49 points (24-18-1).

 

[nuck]

Edlerin laittaminen Mooseen onkin sitten mielenkiintoisempi juttu. Pelillisesti Edler kun olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa NHL:stä...Siitä olen kuitenkin tällä hetkellä lähes varma, että Edler nähdään vielä tämän kauden aikana ylhäällä. Myös siitä olen lähes varma, että tulevaisuudessa hän tulee olemaan tärkeä osa Canucksin puolustusta.

Edler nostettiin lähes kuukauden tauon jälkeen takaisin Canucksin riveihin:

http://www.canucks.com/pressreleases.asp?sectionID=31&id=669

Hieno juttu, sillä hän ehdottomasti ansaitsee ensimmäisen visiittinsä jälkeen paikan ylhäällä. Tosin tietääköhän tämä nyt sitten sitä Chipin ennustamaa asiaa, että harjoitukset eilen väliin jättänyt Salo ei pystyisi pelaamaan Minnesotaa (ja ehkä Torontoa) vastaan.

Edit: 1040 kertoi, että Canucks tulee lähtemään sunnuntaina alkavalle, neljä peliä käsittävälle vieraspelireissulle seitsemällä puolustajalla. Salon mahdollisesta loukkaantumisesta ei tiedetty/kerrottu sen tarkemmin. Uskon, että Edler tulee vain pelaamaan reissulla pari peliä Salon tai Fitzpatrickin tilalla ja antaa näin etenkin Salolle kaivattua lepoaikaa.

---

Ja onnittelut vielä täälläkin Luongolle paikasta tähdistöottelun avauksessa. Luongo on tähdistöottelussa ensimmäinen Canucks-maalivahti sitten vuoden 1992 ja Kirk McLeanin päivien.

http://www.canucks.com/pressreleases.asp?sectionID=31&id=668

 

[Chip Whitley]

Edler nostettiin lähes kuukauden tauon jälkeen takaisin Canucksin riveihin:

http://www.canucks.com/pressreleases.asp?sectionID=31&id=669

Hieno juttu, sillä hän ehdottomasti ansaitsee ensimmäisen visiittinsä jälkeen paikan ylhäällä. Tosin tietääköhän tämä nyt sitten sitä Chipin ennustamaa asiaa, että harjoitukset eilen väliin jättänyt Salo ei pystyisi pelaamaan Minnesotaa (ja ehkä Torontoa) vastaan.

Edit: 1040 kertoi, että Canucks tulee lähtemään sunnuntaina alkavalle, neljä peliä käsittävälle vieraspelireissulle seitsemällä puolustajalla. Salon mahdollisesta loukkaantumisesta ei tiedetty/kerrottu sen tarkemmin. Uskon, että Edler tulee vain pelaamaan reissulla pari peliä Salon tai Fitzpatrickin tilalla ja antaa näin etenkin Salolle kaivattua lepoaikaa.

Olin oikeassa tässäkin asiassa. Kunnioittakaa minua, olen aina oikeassa joka asiassa.

Ei vaan, harmin paikkahan tämä Salon olkapää on. Jostain palstalta luin, että Salo ei pelaisi enää yhtään ottelua ennen allstar-taukoa. Tämän puolen kuukauden huilin jälkeen Salo saattaisi olla jo 100% kunnossa.

Province kertoo näin:

"Don't read anything more into Edler's recall, Vigneault said.

He was referring to Sami Salo's sore shoulder. Salo didn't practise on Tuesday and was wearing an ice-pack on his shoulder Wednesday after practice.

But he'll be fine, the coach said.

"Sami's obviously not 100 per cent, but he's progressed very well and he's going to get the all-star break and he should be 100 per cent after that."

Toivotaan vain että tämä pitäisi paikkansa, vaikka Saloa ei seuraavissa peleissä ennen allstar-taukoa nähtäisikään. Olisin enemmän kuin valmis lähtemään Edlerillä vierasotteluihin, mikäli Salo saataisiin sillä tavalla 100% kuntoon.

Saattaa olla että Nonis joutuu nappaamaan Moosesta vielä sentterinkin, nyt kun Keslerillä on ongelmia lonkkansa kanssa. Chouinard varmaan pysyy scratchina, ja toivon että tilalle nostettaisiin joko Reid tai Moran. Olisi mukava nähdä mihin Reid pystyy NHL'ssä uusien sääntöjen kanssa.

 

[Mr. Smith]

Ei vaan, harmin paikkahan tämä Salon olkapää on. Jostain palstalta luin, että Salo ei pelaisi enää yhtään ottelua ennen allstar-taukoa.

Olisin enemmän kuin valmis lähtemään Edlerillä vierasotteluihin, mikäli Salo saataisiin sillä tavalla 100% kuntoon.

Saattaa olla että Nonis joutuu nappaamaan Moosesta vielä sentterinkin, nyt kun Keslerillä on ongelmia lonkkansa kanssa.

Kyllä Salo pelasi viime yönäkin, hieman vajaat 22 minuuttia. Ilmeisesti vähän paremmassa kunnossa, kun laukauksiakin lähti eniten joukkueesta, 4 kappaletta.

Kesler pelasi myös ja saalisti tehot 0+1 ja +1. Edler jatkoi siitä mihin viimeksi jäi ja oli Keslerin kanssa ainoina plussalla.

Muuta hyvää tuossa ottelusta ei oikein ollutkaan, turpaan tuli 2-5 kotona Wildilta. "Väärään aikaan" aikaan kuntoutui Marian Gaborik, joka iski 2 maalia. Gaborikin toinen maali tuli pahaan paikkaan. Silloin Canucks oli noussut jo maalin päähän. Wild on nyt kyllä vastustaja, kun Gaborik on palannut. Sieltä löytyy kaksi kovaa ketjua: Gaborik-Koivu-Demitra ja Bouchard-White-Rolston. Varsinkin ylivoimalla Wild on melko pitelemätön, nytkin NHL:n parasta alivoimaa vastaan 50 % teho ylivoimista.

 

[nuck]

Putkia poikki

Ikävää, että kaikkien hienojen putkien pitää päättyä joskus. Voitolla Canucks olisi sivunnut 14 vuotta vanhaa seurahistoriaa peräkkäisten kotivoittojen määrässä, mutta nyt tämän ennätyksen rikkominen siirtyi jonnekin tulevaisuuteen. Samalla katkesi seitsemän peräkkäisen voiton putki ja vuodelta 2002 peräisin olevan 10 peräkkäisen voiton ennätyksen tavoittelu siirtyy sekin jonnekin tulevaisuuteen.

"Yllättäen" joukkue, joka nämä putket katkaisi, oli juuri Minnesota Wild. Wild on ollut nimittäin Canucksille koko kauden lähes ylitsepääsemätön vastustaja. Kauden viidestä keskinäisestä ottelusta Minnesota on ottanut neljä voittoa ja Canucks vain yhden. Maaliero näissä peleissä on Minnesotalle 18-9 - eipä siis voi juurikaan kehua Canucksin menestystä näissä peleissä.

Jostain syystä juuri Canucks sopii Luoteisen divisioonan joukkueista Minnesotalle erinomaisesti. Wild on pelannut muita Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan tappiollista sarjaa, mutta Canucks on ollut joukkueelle vastustaja, jolta Wild on kerännyt jo kahdeksan pistettä. Voidaan siis puhua lähes pisteautomaatista.

Canucksille Wild on ollut puolestaan lähes painajainen; ilman näitä pelejä Vancouver kun olisi pelannut positiivista sarjaa oman divarin joukkueita vastaan. Joukkueiden keskinäiset ottelut ovat menneet sikäli erikoisesti, että ennen kauden alkua minä pelkäsin Luoteisesta eniten Calgarya ja Edmontonia ja ehkä vähiten Minnesotaa. Nyt tämä asetelma on kääntynyt tähän nähden ylösalaisin. Muiden joukkueiden avaimet Vancouverilla on, mutta Lemaire on onnistunut piilottamaan Wildin avaimia.

Tässä kauden viidennessä pelissä Minnesota oli parempi joukkue. Wild tuli otteluun selvästi terävämmin, teki läpi pelin enemmän töitä, heidän maalivahtinsa (Fernandez) peittosi tällä kertaa Luongon (tosin Luongon piikkiin ei tappiota missään nimessä laittaa) ja joukkue onnistui paikoistaan paremmin. Vancouverille ei juurikaan selittelyjä jää tämän ottelun ottelun jälkeen - ryhmä oli viettänyt kotona vapaita ja välillä se on tälläistä näiden kotivapaiden jälkeen.

Oikeastaan pelin alku näytti jo sen, että tämän ottelun vuoksi ei olisi tarvinnut taas aamuyötään valvoa. Yleensä surkea vierasjoukkue (11 edellistä ottelua ilman vierasvoittoa) Minnesota karkasi pelin ensimmäisten 12 minuutin kohdalla jo 0-2 vierasjohtoon Marian Gaborikin ja Brian Rolstonin maaleilla. Muutenkin vieraat tekivät enemmän töitä koko ensimmäisen erän, voittivat laukaukset peräti 6-15 ja näin vierasjohto oli ansaittu.

Gaborikin pelin avausosuma oli sikäli harvinainen, että Canucks oli tehnyt edellisiin kahdeksaan otteluun pelin avausmaalin (ja voittanut siis näistä peleistä seitsemän), mutta nyt vastustaja onnistui ensimmäisenä. Maali oli myös siinä mielessä erikoinen, että se tuli Minnesotan ylivoimalla. Ennen peliä Vancouver oli tappanut peräti 28 peräkkäistä alivoimaansa, Wild oli puolestaan pelannut 15 edellistä ylivoimaansa ilman osumia.

Kotiyleisö ei kiitellyt juurikaan ottelun tuomarilinjaa ensimmäisessä erässä. Minnesota pelasi tavoilleen uskollisesti tiukkaa keskialuetta ja useiden Canucks-lasien mukaan tämä oli vähän liiankin tiukkaa. Esimerkiksi eräs peliä seurannut toimittaja kuvasi Wildin käyttämää mailapeliä ja tuomareiden linjaa seuraavasti;

"Every time a Canuck skates a puck further than centre ice it’s like they’re going through a car wash - sticks and arms and skates hacking all over them. Haven’t seen a hook or slash called yet. Guess a stick needs to break first."

Ensimmäisessä erässä ei vieraiden huitomisia tai estämisiä siis otettu, vaikka näille olisi ollut kotiyleisön mukaan tilausta. Sen sijaan Canucks sai erässä kaksi jäähyä ja Minnesota onnistui tekemään ensimmäisestä Näslundin jäähystä tärkeän avausmaalin.

Maali tuli sikäli aika erikoisella tavalla, että Brian Rolstonin kova, siniviivasta lähtenyt laukaus meni ensin maalin ohi, mutta kiekko osui päätylaitaan ja kimposi tästä sopivasti Luongon maalin vasemmalle puolelle, josta Gaborik sai kiekon ensimmäisenä ja slovakkitähti iski kauden viidennen maalinsa rystyltä tyhjään maaliin.

Myös toinen osuma tehtiin tyhjään maaliin ja tässäkin maalissa syynsä oli ottelun ensimmäisessä erässä vähän laiskasti oman maalin edessä pelanneella kotijoukkueella. Ensin Todd White yllätti voittamalla kulmassa Willie Mitchellin, ja sai syötettyä kiekon Keith Carneylle b-pisteen takakaarelle. Carney viritti lämärinsä, jonka Luongo torjui eteensä. Kiekko tuli kuitenkin Luongon torjunnasta parin Canucks-pakin välistä suoraan Rolstonille, joka pääsi siirtämään kiekon tyhjiin.

Canucksin parhaat paikat tulivat erässä 13 minuutin kohdalla, kun Morrisonilla ja Greenilla oli erinomaiset tilanteet. Morrison pääsi Edlerin syötön jälkeen yksin Fernandezia vastaan, mutta Manny otti patjalla alakulmasta ja Greenilla oli tilanteessa jopa tyhjä maali edessään, mutta niin vain tämä Canucksin todellinen maalintekijä laukoi kiekon rystyltä jäätä pitkin ja Manny sai hienolla venytyksellä mailansa kiekon tielle. Kotijoukkueen kavennus siirtyi siis myöhempään aikaan Fernandezin hienojen torjuntojen vuoksi.

Toisen erän alussa ensimmäisessä hyvin pelannut Edler joutui ottamaan koukkaamisjäähyn puolustuksen kiekon menetyksen jälkeen. Ja kun Minnesotalla on kerran Canucksin avaimet, niin joukkueella tuntuu olevan tämän hetken ainoana joukkueena samalla joukkueen alivoiman avaimet. Jo ottelun toinen Wildin ylivoimamaali näki päivänvalon toisen erän kolmannella minuutilla Branko Radivojevicin toimesta.

Canucks-tappaja Rolston lähetti laidalta kiekon maalille, jossa se meni jalkaviidakon läpi sopivasti Radion lapaan tämä siirsi takatolpalta vapaasti vieraat jo kolmen maalin päähän. Canucks pelasi tilanteen ottelun kuvaan nähden laiskasti ja maalilla oli alivoimalla kaksi Wildin pelaajaa Mitchellia ja Luongoa vastassa.

Erän kuudennnella minuutilla Bieksa nousi hienosti läpi kentän ja pääsi jo ylittämään Wildin viimeisen puolustuspoteron sinisellä. Tilanteesta tuli läpiajo, mutta Wildin puolustajat onnistuivat koukkimaan Bieksan jäähän ennen laukausta. Tuomari Kelly Sutherland ei nähnyt tilanteessa kuitenkaan jäähyn paikkaa. Vigneault kertoi oman näkemyksensä tuomiosta Sutherlandille Canucksin penkiltä.

Seuraavassa vaihdossa Bieksa näytti toista puoltaan erinomaisista ja monipuolisista taidoistaan. Gaborik nousi hyökkäykseen vasemmalta puolelta Canucksin maalilta katsottuna, mutta jarrutti vauhtinsa b-pisteelle. Bieksa huomasi nukkuvan Wild-tähden hyvällä linjalla taklaukseen ja ajoi slovakin puhtaalla ja kovalla niitillä b-pisteellä jäähän. Ottelun ehdottomasti paras taklaus.

Wild teki kuitenkin erässä edelleen enemmän töitä, mutta myös Canucks sai toisessa erässä koko ajan paremmin ja paremmin peliään kulkemaan yksilöiden lisäksi myös joukkueena. Kotijoukkueen avausmaali näkikin päivänvalon erän puolen välin jälkeen, kun Bulis nousi hyökkäykseen, syötti maalin kulmalle Keslerille ja tämä löysi toiselta puolelta Taylor Pyattin. Pyatt siirsi kiekon hyvän Keslerin syötön jälkeen tyhjiin tehden kauden 10. maalinsa. Myös Bulisin alustus maalilla oli hienoa katsottavaa - tsekkiläistä mailataituruutta.

Pyattin maalin jälkeen Garage sai lisää virtaa ja tätä virtaa lisäsi entisestään viime aikoina hienosti pelannut Matt Cooke taklauksillaan. Kotijoukkueen heikosti alkanut ilta näytti jo kääntyvän paremmaksi, kun Willie Mitchell onnistui tekemään kauden avausmaalinsa (!) Näslundin ja Bieksan syötöistä erän 14 minuutilla. Maali oli Mitchellin ensimmäinen Canucksin paidassa ja tuli tärkeään paikkaan.

Selvästi joukkueen tuuletuksista huomasi, että tälle loistavalle joukkuepelaajalle Mitchellille kaikki olivat maalia toivoneetkin. Seuraavaan saattaa kulua kuitenkin jälleen parikymmentä peliä, toivottavasti ei kuitenkaan ihan 40 ottelua. Enempää osumia ei erässä kuitenkaan nähty. Kahden erän jälkeen laukaukset edelleen vieraille, mutta nyt enää 16-22.

Moni Canucks-fani odotti joukkueensa ottavan toisen erän jälkimmäisen 10 minuuttisen mukaansa kolmanteen erään. Ikävä kyllä ote jäi jonnekin koppiin ja Wild tuli erään selvästi paremmin. Minnesota johti ensimmäisten viiden minuutin jälkeen laukauksia 0-5 ja iski sitten heti viiden minuutin jälkeen vieraille huipputärkeän 2-4 maalin maaliruuhkasta.

Ikävä kyllä Bieksa tönäisi tilanteessa Mikko Koivun Luongon päälle, ja Luongo kaatui jäähän. Gaborik oli ensimmäisenä kiekossa ja nosti vain kiekon ohi jäässä makaavan Luongon. Jälleen yksi maali, jolle Luongo ei mahtanut yhtään mitään. Wildin pelaajat pelasivat tämänkin tilanteen hienosti maalin edessä - kuinka ihmeessä näin hyvin maalinedustilanteet pelaava joukkue on voinut hävitä 11 peräkkäistä vieraspeliä ennen tätä?

Chatti jatkuu seuraavassa viestissä...

 

[nuck]

Jatkuu...

Chatti jatkuu...

Maalin jälkeen Wild hallitsi edelleen tapahtumia. Joukkue teki kovalla tsempillä töitä ja karvasi hienosti. Karvaukset päättyivät vain todella harvoin taklauksiin (koko pelissä Wild taklasi yhteensä vain 10 kertaa), mutta Canucks-pakkien syöttölinjat katkottiin esimerkillisen hyvin vahvalla ja uupumattomalla luistelulla - kiitokseksi kovasta työstä karvauksissa Minnesota keräsi ottelussa yhteensä 11 kiekonriistoa ja pakotti Canucksin pelaamaan peliä omassa päässä tai keskialueella.

Ottelun viimeinen sinetti tuli kolmannen erän 13. minuutilla. Jälleen vierasjoukkue pakotti Canucksin kiekon menetykseen, ja iski sitten terävästi vastaan. Konkaripelaaja Wes Walz pääsi yksin läpi Luongoa vastaan, hienot harhautukset ja kiekko maaliin. Kolmannen erän laukaukset Minnesotalle 16-10 ja koko pelin laukaukset 38-26. Ansaittu voitto vieraille ja ennen kaikkea selvä vieraiden työvoitto.

Wildin kapteeni ja jälleen avainroolissa Canucksin kaatajana toiminut Rolston kertoi joukkueensa esityksistä pelin jälkeen seuraavasti;

“I think we played well as a team and our goaltending was tremendous for us. Tonight we played hard and we’ve been a little fragile on the road, but we came out in the third period and I thought we took the play to them.”

Canucksin Bieksan ajatukset olivat puolestaan jo tulevassa;

Nobody wants to lose and we had a good thing going here for awhile. We’ve got a travel day tomorrow to sit back and think about tonight and get refocused for a big road trip going into the break.”

Voittoputket ovat siis nyt ohi ja katseet suunnattu kohti neljän ottelun vieraspeliputkea. Canucks lähtee matkalle itään ja kohtaa seuraavan viikon sisään neljä Itäisen konfrenssin tiukkaa vastustajaa. Sunnuntaina pelataan Hockey Night In Canada -ottelu Torontossa (peli tulee Canalplussalta), ja sieltä matka jatkuu Montrealiin, Ottawaan ja Buffaloon. Tämän jälkeen vuorossa onkin sitten mukava kuuden päivän tauko ennen neljää peräkkäistä kotipeliä.

Tulevista vieraspeleistä pitäisi saada vähintään viisi pistettä, jotta näiden nappien takana oleva chattaaja olisi tyytyväinen. Matkan aikana Canucks tulee käyttämään mitä luultavimmin myös kakkosvahtiaan Danny Sabourinia, sillä vieraspelireissun kaksi viimeistä ottelua (Ottawa ja Buffalo) pelataan peräkkäisinä päivinä.

Ja vielä loppuun Salon lämäristä:

http://www.canucks.com/view_archive.asp?sectionID=5&id=1823

Ja vielä yksi merkittävä virtsanpylväs:

Minnesota-peli oli 150 peräkkäinen loppuunmyyty Canucksin kotiottelu.

 

[Mr. Smith]

Nyt kun malttoi olla katsomatta tulosta Toronto-Vancouver pelistä niin mielenkiintoista katsoa Canalin lähetystä viime yön pelistä. Ensimmäisen erän jälkeen tilanne 1-1, tosin lähinnä Luongon hyvyyden takia. Alku oli täysin Toronton, thanks to Vancouverin jäähyjen.

Alivoimat selvitettiin ja omaa ylivoimaa ei kauaa tarvinnut jauhaa, kunnes meidän swedut onnistuivat. Ohlund teki maalin ja Sedins syöttivät. Itse odotin tästä ruotsalaisten kapteenien taistelua, mutta näyttää että Sedins korjaa potin. Sundin ainakin oli täysin yössä ekassa erässä. Käsittämätön määrä ylivoima-aikaa ilman mitään tehoja. Vastaavasti Naslundia ei edes paljoa näkynyt.

Ekan erän paras oli Luongo. Toisessa päässä Reiska tais päästää lähes kaikki kohti tulleet, no ehkä pari-kolme torjuutakin kertyi. Vancouverista erottui myös alivoimalla paljon pelannut Josh Green. Salo-Edler kaksikko taisi olla jäällä Toronton tehdessä maali.

Nyt toiseen erään...

 

[Hiisi_van_Holten]

Jahas minäkin pääsen taasen "pitkästä" aikaa tänne kirjoittelemaan ja lukemaan kun oli tuossa kone viikon pashkana...

Eli eli nyt siis putki ehti katketa, mutta kenties uusi putki sai uuden alkunsa tänään kun Canucks rökitti laajennusseura Toronto Maple Leafsin vieraissa luvuin 6-1.

Canucksien tehomiehinä toimivat - yllätys yllätys - rakkkaan läsinaapurimme Ruotsin avut, eli Sedinin veljekset Daniel (1+3) ja Henrik (0+3), Mattias Öhlund (1+2) sekä viimeisimpänä ja vähäisimpänä Leafsien kurittajana ruotsalaisista kunnostautui Markus Näslund. Toki mukana ruotsalaisista oli vielä Alexander Elder, mutta eihän hänen tehtäväkään ole pisteillä mässäillä...

Muista Canucksien maaleista vastasivat: Suomen ylpeys Sami Salo, Taylor Pyatt sekä Trevor Linden. Lindenin maalihana aukesi 16.12 pelatussa Minnesotaa vastaan pelatussa koti ottelussa. Siinä ja sen jälkeisessä 12:sta ottelussa Linden on viimeistellyt 6 maalia aiemman 32 ottelussa oli syntynyt vain 1 maali, joten Lindenin tason nousua voidaan pitää loistavana.

Häkellys oli melkoinen aamulla kun menin katsomaan tämän ottelun tuloksen teksti-tv:ltä ja tuloksen nähtyäni käännöin 236 sivulle, jossa luki Sami Salon kohdalla, että maali ja plus/miinus saldo oli -1. Ajattelin, että onpa outoa, että Sami oli ollut juuri Toronton maalin aikana jäällä ja, että Samin maalin on ollut pakko tulla yv:llä. Niin olikin käynyt, mutta maaleja oli tullut ylivoimalla peräti viisi. Ja se jos mikä on kunnian arvoinen suoritus.

Ja kuten edellisestä kappaleesta kävi ilmi Canucks piti taas vastustajan ylivoiman nollilla ja paranteli taasen alivoima prosenttiaan (Canuckseilla oli 8 jäähyä). Ja kun tällä kierroksella muiden alivoima tilaston kärkijoukkueiden alivoima tilasto heikkeni (Montreal 3/8 ja Devils 1/3) on hyvinkin mahdollista, että kun nhl.comin tilastot päivittyvät on Canucks noussut alivoima prosentissa jälleen liigan kärkeen.

Kaiken kaikkiaan oli varmasti joukkueelle tärkeä voitto, sillä usein tällä kaudella voittoputkea on seurannut karvas tappioputki. Nyt kuitenkin tappioputki saatin katkaistua alkuunsa ja saatiin osoitettua, ettei seitsemän pelin voittoputki ollut sattumaa. Tästä on hyvä jatkaa...

Ja loppuun vielä lisäys: Tein eilen vanhan kikan: Pelasin omia suosikkeja vastaan pitkässä vedossa (Ilves-TPS 2, Blackburn-Arsenal X sekä tämä Toronto-Vancouver 1) ja vanha kikka toimi kaikki väärin. Olen hieman taikauskoinen, mutta tilastollinen fakta on se, että olen todella huono veikkaamaan prosentuaalisestikkin, että pieniä panoksia kannattaa mielestäni tällaisiin kohteisiin laittaa... ;)

 

[Mr. Smith]

Toiseen erään Sedins iski heti kättelyssä yv-maalin, Daniel tekijänä ja Henrik syöttäjänä. Myös Ohlund sai syötön ja pelin toisen pisteensä. Toiseen erään jäähyt kääntyivät, Torontolle 3 kakkosta, Vancouverille yksi kakkonen. Mitään erikoista noiden jäähyjen aikana ei saatu aikaiseksi. Luongo jatkoi hyviä otteita ja Raycroftikin paransi sen jälkeen, kun oli aluksi puolet päästänyt (2/4).

Kolmenteen erään Vancouver hankkii kahden miehen ylivoiman ja värkkää väkisin maalin siitä. Tällä kertaa Henkka jää pisteittä, kun Linden viimeistelee takatolpalta. Daniel ja Markus Naslund saavat syöttöpisteen. Tosin siellä taitaa kummitella Mats Naslundin haamu, kun suurimman osan ajasta Markus Naslund on Mats Naslund... Maalin jälkeen peli jatkuu vielä ylivoimalla eikä mene kuin 13 sekuntia edellisestä ja kiekko on uudestaan Reiskan takana. Ohlund syöttää Pyattin läpi ja siellä on!

Viidennen maalin Vancouver teki taas ylivoimalla. Tosin siinä Reiska avitti melkoisesti, kun Salon lämäri oli matkalla Raycroftin räpylään, mutta onneksi Raycroftilla on nopeat refleksit. Mutta ei tässä vielä kaikki... Onneksi Toronto oli todella ystävällinen kotijoukkue ja antoi Naslundinkin päästä maalien makuun. Kuudennessa maalissa Pyatt karvaa kiekon ja vapauttaa Naslund yksin veivaamaan maalin eteen. Siisti nosto ylös ja tilanne 6-1. Näihin numeroihin peli sitten päättyikin.

Mats Sundinin onneksi ottelussa oli myös Alexander Edler, muuten hän olisi ollut suvereenisti huonoin swedu. Tai no, ei se nytkään kaukana ollut. Tähän tietysti joku arpinaama sanoisi, että Sundinissa on sentään karakteria, mikä Sedineistä puuttuu. Pakko myöntää, että itse otan mieluummin Sedinit liman karakteria ja pisteillä 1+6, kuin Sundinin 0+0 tehot yhdistettynä mahtavaan karakteriin :)

Ottelun parhaiden valinta on melko vaikeaa, silti sieltä kolme nousee mielestäni yli muiden.

*** Roberto Luongo, piti alussa Vancouverin mukana pelissä ja mahdollisti tämän voiton ekan erän torjunnoilla. Muutenkin torjuntoja 35 kappaletta ja vain yksi päästetty. Loistava peli häneltä.

** Daniel Sedin, voittomaali ja siihen päälle kolme syöttöpistettä. Kovassa iskussa on kyllä Sedinit.

* Mattias Ohlund, tärkeä avausmaali ja lisäksi kaksi syöttöpistettä. Varsinkin syöttö neljänteen maaliin, joka käytännössä ratkaisi ottelun, oli loistava.

 

[nuck]

Tosin siellä taitaa kummitella Mats Naslundin haamu, kun suurimman osan ajasta Markus Naslund on Mats Naslund...

Harry Nealen kannattaisi ehkä lukea tilastoja ja juttuja muistakin joukkueista kuin Toronto Maple Leafsista. Mats Näslund sitä ja tätä...Kevin Bieska tätä ja sitä... Haukkuvat jossain suomalaisia selostajia ammattitaidottomiksi, mutta kyllä sitä näköjään osataan isommissakin piireissä.

Itse pelistä Hiisi ja Smith kirjoittivatkin jo kattavasti, joten niihin ei ole sen enempää lisättävää. Todetaan nyt kuitenkin pelistä lyhyesti jotain;

Ensimmäisessä erässä jäähyillyt Canucks oli huono. Joukkue oli aika kaukana kauden parhaastaan, mutta selvisi erästä hyvän alivoiman-, Luongon torjuntojen- ja Öhlundin maalin vuoksi hengissä. Toisessa erässä päästiin paremmin mukaan ja Sedinit onnistuivat tekemään tärkeän johtomaalin heti erän alussa. Daniel Sedinin maali oli hänen uransa 100. osuma NHL:ssä, joten onnittelut tästä rajapyykistä.

Kolmannen erän alussa Leafs otti kaksi kakkosta samaan aikaan (toinen käytöksestä) ja tämä tilanne ratkaisi lopulta pelin. Hienon pelivireen löytänyt Linden teki ensin 1-3 osuman, ja tästä vain 13 sekunnin päästä Taylor Pyatt siirsi Canucksin ratkaisevan tuntuisesti 1-4 johtoon. Näiden kahden maalin välinen aikaero menee aika kärkeen kaikkien aikojen tilastossa.

Canucksin kaikkien aikojen ennätys kahden maalin välillä on vuodelta 1992, kun Cliff Ronning ja Greg Adams iskivät kaksi maalia kuudessa sekunnissa NY Islandersia vastaan.

Pelin loppu oli näiden maalien jälkeen enemmän kosmeettista. Sami Salo teki kolmannen erän puolen välin jälkeen ylivoimalla Sedineiden esityöstä 1-5 ja pelin viimeisen maalin - ja samalla Canucksin ainoan tasakenttämaalin - iski "Mats" Näslund, kun ottelua oli jäljellä enää pari minuuttia.

Voitto oli Vancouverille jo kahdeksas voitto viimeisten yhdeksän ottelun sisään, ja 11 voitto viimeisistä 15 ottelusta. Joukkue nosti itsensä onnistuneella alivoimapelillä jälleen NHL:n piikkipaikalle alivoimatilastossa. Hyvin alivoima tuntui toimivan myös ilman lievästä nivusvammasta kärsivää Willie Mitchellia.

Canucksin seuraava ottelu pelataan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja vastassa on silloin Montreal. Mitchellin vamman pitäisi olla niin lievä, että hän saattaa palata kaukaloon jo tuossa ottelussa.

 

[nuck]

Willie Mitchell

Provincen tämän päiväinen juttu Canucksin työhevosesta Willie Mitchellista;

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=21da3a94-597a-4b31-9a36-3a68849636eb

Viime kesänä Vancouveriin vapaana agettina (neljä vuotta, 14 miljoonaa dollaria) tullut Mitchell on ollut tällä kaudella juuri sellainen puolustaja, mitä hänestä toivottiin viime kesänä. Mitchell on jatkanut jo Minnesotasta kovin tuttua, loistavaa peliään vastustajan ykkösviisikkoja vastaan ja hoitanut oman tonttinsa täyden kympin arvoisesti.

Mitchellin paras puoli puolustavana puolustajana on sijoittumisen lisäksi mailapeli; Mitchell on jatkuvasti oikeassa paikassa ja ottaa alakerrassa todella paljon tärkeitä katkoja mailallaan. Fyysisessä pelissä Mitchell on riittävän kova kenelle tahansa vastustajan ykkösketjun hyökkääjälle, vaikka ei taklaakaan illasta toiseen joukkueen eniten.

Kauden puoleen väliin mennessä Mitchell on ottanut rooliinsa nähden vastustajan ykköshyökkääjiä vastaan pelaavana puolustajana ihmeellisen vähän jäähyjä; vain seitsemän kakkosta kauden 35 pelissä. Tämä tilasto kertoo hienosti sen, kuinka puhtailla papereilla Mitchell selviää pelistään. Miehen ei tarvitse roikkua ja rikkoa jatkuvasti, kun hän pystyy pelaamaan vastustajat tehottomiksi muutenkin.

Canucksia jo pikkupoikana fanittanut puolustaja on ollut NHL:n parasta alivoimaa pelanneen joukkueen alivoimapelin avainpelaaja yhdessä maalivahti Luongon kanssa. Mitchellilla on ottelua kohden noin kaksi minuuttia enemmän alivoima-aikaa kuin joukkueen seuraavilla puolustajilla. Viime kaudella mies oli Minnesotan alivoiman avainpelaaja; "yllättäen" Minnesota oli viime kaudella NHL:n paras alivoimajoukkue.

Tämä Provincen juttu on mielestäni sikäli aika mielenkiintoinen, että jutussa Mitchell kertoo kauden alun olevan hänelle vaikea, mutta kakkosvalmentaja Bownessin kanssa pidetyn keskustelun jälkeen hän on saanut omien sanojensa mukaan pelinsä kulkemaan paremmin. Useimpien Mitchellin peliä seuranneiden Canucks-fanien mielestä Willie on kuitenkin ollut koko kauden omassa hommassaan loistava.

Ehkä hänen pelinsä sai kuitenkin oman tärkeän lisäarvon siinä vaiheessa, kun Canucks muokkasi pakkiparejaan. Ensinnäkin Mitchellin ja hänen pakkiparinsa Kevin Bieksan yhteistyö on toiminut erinomaisesti vastustajan kärkiketjuja vastaan ja toisaalta Mattias Öhlundin "vapautuminen" hyökkäävämpään rooliin on tuonut joukkueen hyökkäykselle merkittävän tukijan.

Mitchell-Bieksa -kaksikko koottiin 14.12 Calgarya vastaan pelattuun otteluun (ei Boxing Dayn otteluun 26.12, kuten jutussa kerrotaan). Tämän jälkeen Mitchell-Bieksa pari nollasi heti ensimmäisessä ottelussa Calgaryn liekeissä olleen ykkösen tehottomaksi. Jatkoa seurasi joulu- ja tammikuun aikana muutenkin, sillä kolmessa seuraavassakin pelissä Flamesin ykkönen sai Canucksia vastaan aikaan vain yhden maalin (ylivoimalla).

Neljässä Flames-pelissä yksi maali vastustajan ykköseltä oli hyvin ratkaisevassa asemassa siihen, että Canucks otti neljä tärkeää voittoa Luoteisen divisioonan pahimmasta vastustajastaan. Vancouver on muutenkin voittanut pakkiparien muokkaamisen jälkeen 10 ottelua yhteensä 14 pelistään ja suuri tekijä tälle menestykselle on ollut siinä, että vastustajien kärkihyökkääjät eivät ole Canucksia vastaan päässeet isoille tehoille.

Samaan aikaan kun Mitchell on loistanut yhdessä pakkiparinsa Bieksan, ja maalivahti Luongon kanssa omassa päässä (Bieksa toki myös toisessa päässä), hyökkäysvapautuksen pitkästä aikaa saanut Öhlund on noussut avainrooliin toisessa päässä kenttää. Joulukuun 14. päivän jälkeen Canucksin monivuotinen avainpuolustaja on iskenyt 14 ottelussa kuusi maalia, 12 pistettä ja saanut tehopörssiin lukeman +5.

Jokainen Vancouverin otteita seuraava on tiennyt Öhlundin kyvyt hyökkäyksessä, mutta vasta viime aikoina mies on saanut hyvän aseman hyökkäysten tukemisessa - kiitos Mitchellin hienon pelin "Öhlundin paikalla". Samaan aikaan Canucksista on tullut, kuten todettua, vaikeampi joukkue pelata vastaan, sillä Mitchell-Bieksa on tehnyt oman hommansa erittäin hyvin omassa päässä ja Öhlundin avulla hyökkääjät ovat saaneet merkittävää apua omaan tehtäväänsä.

 

[vetoo]

Kiitos nuck hienoista jutuista! Näitä on aina todella ilo lukea, etenkin pitkän työpäivän päätteeksi!

Omaa Canucks-mielenkiintoa vähentää hitusen se, ettei seurassa (Canucks&Moose) pelaa tällä hetkellä yhtään slovakkia. Tämän ketjun taso kuitenkin tuo mielenkiinnon!

 

[nuck]

Kiitos nuck hienoista jutuista! Näitä on aina todella ilo lukea, etenkin pitkän työpäivän päätteeksi!

Omaa Canucks-mielenkiintoa vähentää hitusen se, ettei seurassa (Canucks&Moose) pelaa tällä hetkellä yhtään slovakkia. Tämän ketjun taso kuitenkin tuo mielenkiinnon!

Kiitos vaan "vetoo" positiivisista sanoista. Tällä hetkellä Canucksissa tai Moosessa ei tosiaan pelaa ainuttakaan slovakki-pelaajaa. Viime kaudellahan organisaatiossa nähtiin Jozef Balej, mutta hän ei pelannut NHL:ssä kuin yhden ottelun.

Tulevaisuuden Canucksin slovakki-näkymät lepäävät (ilman kauppoja) periaatteessa puolustavan hyökkääjän Mario Bliznakin, ja syntyperäisen slovakin, mutta nyt Sveitsiä edustavan Juraj Simekin varassa. Slovakien nuorten MM-joukkueessa pelanneella Bliznakilla on aika pitkä matka edes keskinkertaiseksi AHL-pelaajaksi.

Slovakialaisilla taustoilla pelaava Simek on sen sijaan pelannut hyvin WHL:ssä Brandonin joukkueessa ja hän vaikuttaa pelaajalta, joka saattaisi nousta NHL:ään saakka. Slovakialainen kiekkoilu ei yleisesti Simekin mahdollisesta NHL:ää noususta tosin sen enempää kostu (nuorukaisen sveitsiläisyyden vuoksi), mutta Simekin syntymäpaikkana on Slovakia ja hänellä on slovakialainen isä (joka muutti Sveitsiin työn vuoksi).

***

Tulevana yönä Canucksin vieraspelikiertue jatkuu ja joukkue kohtaa voittoisan Toronto-ottelun jälkeen toisen legendaarisen kanadalaisen seuran, kun Vancouver vierailee Montrealissa. Joukkueella on ollut pari tervetullutta vapaapäivää, mutta joskus nämä vapaat tuntuvat olevan aika vaarallisia.

Canucks koki kauhun hetkiä Montrealissa pidetyissä harjoituksissa, kun Daniel Sedinin laukaus osui maalivahti Luongoa kaulaan. Luongo ei saanut osuman jälkeen happea, hän oli jäässä muutaman minuutin ja hänet vietiin pois kentältä. Canucksin onneksi Luongolle ei kuitenkaan käynyt tilanteessa sen pahemmin ja mies pystyy jatkamaan hienoa kauttaan.

- "Definitely, it doesn't feel too good right now, but I'm sure that's not going to stop me from playing. You kind of lose your breath for a second and swelling begins right away, so you kind of feel that your throat is closing up", Luongo kertoi medialle.

Luongo tulee siis pelaamaan, mutta Taylor Pyattilta peli saattaa jäädä väliin. Pyatt loukkasi peukalonsa Torontoa vastaan pelatussa ottelussa, kun Jeff O'Neill huitoi Pyattia käteen. Pyatt pelasi Maple Leafsia vastaan pelatun ottelun loppuun ja teki kauden 11. maalinsa, mutta pelin jälkeen sormi tuntui kipeältä.

Canucks ilmoitti alkuun Pyattin sairausloman pituudeksi 2-4 viikkoa, mutta kun Pyatt kävi näyttämässä peukaloaan spesialistille, tämä kertoi vamman olevan alkutietoja vaarattomampi;

- "I thought it was fine. It just kind of swelled up over night. I finally got the X-ray this morning that showed the fracture, but it's not displaced. The specialist said as long as I protect it and can grip my stick, I'll be able to play. So we'll see how it feels in the morning, Pyatt kertoi medialle."

Muuten Canucks tulee lähtemään peliin melko ehjällä joukkueella. Edellisessä pelissä nivustaan huilanneen Willie Mitchellin pitäisi olla takaisin kentällä. Alkukauden pettymys Marc Chouinard saattaa päästä pelin makuun, kun ottelu pelataan hänen kotiseudullaan Montrealissa ja nyt miehellä olisi näytönpaikka. Chouinard korvaa mahdollisesti Jeff Cowanin joukkueen nelosessa.

- "I've got a lot of time for Chouinard the person. The hockey player right now hasn't lived up to what we originally thought. As a player, you've got to sell something, bring something to the table. For some reason, Chouinard's urgency hasn't been what it needs to be", Vigneault kertoi viime kesänä Canucksiin kahden vuoden ja 2.2 miljoonan sopimuksella tulleesta hyökkääjästä.

Pelin alkuasetelmat suosivat Chouinardin mahdollisesta pelaamisesta huolimatta Canucksia. Vancouver on voittanut joulun jälkeen kahdeksan ottelua yhdeksästä ja joukkue ei ole hävinnyt Canadiensille Montrealissa sitten vuoden 1999. Canadiens ei ole voittanut Canucksia muutenkaan joukkueiden viimeisissä yhdeksässä ottelussa (edellinen Habs-voitto on niinkin kaukaa kuin marraskuulta 2000).

Montreal on sen sijaan hävinnyt kahdeksan otteluaan viimeisistä 12 pelistään ja joukkue tulee pelaamaan kolmannen pelinsä viimeisiin neljään päivään. Maalivahti Cristobal Huetilla on takanaan viisi tappiota viimeisistä seitsemästä ottelusta, Saku Koivu ei ole tehnyt maalia viimeisiin yhdeksään otteluun ja Sergei Samsonov on pelannut ilman maaleja viimeiset 16 ottelua.

Lisäksi joukkueelta puuttuvat loukkaantumisten vuoksi Radek Bonk ja taistelija Steve Begin. Montrealin erikoistilannepelaaminen on kuitenkin ollut tällä kaudella kokonaisuutena erittäin hyvää, sillä joukkueella on koko NHL:n kakkospaikka ylivoimatilastossa ja nelospaikka alivoimatilastossa. Ottelussa kohtaavat siis kaksi alivoiman osaavaa joukkuetta.

Aika monelle Vancouverin yksittäiselle pelaajalle ottelulla on suurta merkitystä. Maalivahti Luongo on kotoisin 12 kilometrin päästä legendaarisesta Montreal Forumista ja hänen perheensä oli täynnä intohimoisia Canadiens-faneja. Luongo itse kannatti nuoruutensa kuitenkin Edmonton Oilersia, koska Oilerseissa pelasi hänen suosikkimaalivahtinsa Grant Fuhr.

Hyökkääjistä Alexandre Burrows oli koko nuoruutensa kova Habs-fani ja Burrows saakin sukulaisensa mukaan illan otteluun. Mainittu Chouinard on toinen Habsia nuoruudessa kannattanut pelaaja. Lisäksi Jan Bulis pelasi Montrealissa vuodesta 2001 vuoteen 2006 ja Trevor Linden oli hänkin Canadiensissa kaksi kautta. Myös puolustaja Rory Fitzpatrickilta löytyy Canadiens-taustaa, sillä Rory on Montrealin varaus ja hän pelasi joukkueessa kautena 1995-96.

Vancouverin organisaatiosta löytyy muutenkin jollakin tavalla Montrealiin sidoksissa olevia pelaajia, sillä joukkueen ykkösprospecti Luc Bourdon on kanadanranskalainen, ja farmijoukkueen Manitoba Moosen puolustajat Yannick Tremblay ja Patrick Coulombe tulevat hekin Quebecin provinssista. Muutos on ollut viime vuosina kovaa, sillä Canucksissa maalivahti Dan Cloutier oli aika pitkään ainoa Quebec-lähtöinen pelaaja.

Oma Habs-taustansa on pelaajien lisäksi myös valmentaja Alain Vigneaultilla, joka tuli Canadiensin valmentajaksi Mario Tremblayn tilalle vuonna 1997. Vigneault oli tuolloin vain 36-vuotias, mutta hän sai valmentaa joukkuetta vähän päälle kolme kautta ja otti 109 voittoa, yhden pudotuspelisarjavoiton ja kerran hän oli näiden kausien aikana Jack Adams Award -kisassa (NHL:n paras valmentaja) toinen (1999-2000).

Jack Adams Award -ehdokkuutta seuranneella kaudella Vigneault sai kuitenkin Canadiensissa kenkää, kun joukkue voitti kauden alussa vain viisi ottelua ensimmäisistä 20 pelistä. Hänen tilalleen valittiin Vigneaultin apuvalmentaja, ja pitkäaikainen hyvä ystävä Michel Terrien - joka valmentaa tällä hetkellä Pittsburghia.

Vigneaultilla ei ole valmennuskokemuksesta huolimatta Burrowsin ja Chouinardin kaltaisia Habs-taustoja. Vigneault oli nuoruudessaan kova Sabres-fani, kun Sabresissa pelasi legendaarinen "French Connection" (Perreault, Martin, Robert). Media on keskittynyt kuitenkin viime päivinä kyselemään aika paljon Vigneaultilta merkittävästä pelistä. Kysyttäessä, miltä paluu Montrealiin tuntuu, Vigneault tyytyi kertomaan lyhyesti tunnelmistaan ottelun alla;

"I got up this morning and it was snowing just like it was in Vancouver."

 

[Chip Whitley]

Mainittu Chouinard on toinen Habsia nuoruudessa kannattanut pelaaja.

Turha tähänkin on puuttua, mutta puututaan nyt kuitenkin. Chouinard oli nuoruudessaan juuri päinvastoin kuin Burrows, eli hän oli Nordiques-fani. Vigneaultista muuten sen verran, että kun hän oli työhaastattelussa Habsille kymmenisen vuotta sitten, ja silloinen Montrealin GM kysyi häneltä "oletko aina ollut Canadiens-fani", Vino sanoi "kyllä". Ja kuten nuckin tekstissä luki, Sabres-miehiähän V on nuoruudessaan ollut.

Tai tuo siis Vigneaultin omasta suustaan kuultuna, tiedä sitten puhuuko totta.

 

[nuck]

Turha tähänkin on puuttua, mutta puututaan nyt kuitenkin. Chouinard oli nuoruudessaan juuri päinvastoin kuin Burrows, eli hän oli Nordiques-fani.

Ei tuo puuttuminen ollut turhaa, sillä olet tosiaan oikeassa. Jotenkin minulle on jäänyt lukemani perusteella kuva Chouinardista Habsin kannattajana, mutta hän oli Canucks.comin pelaajaprofiilin mukaan tosiaan nuoruudessaan Nordiquesin kannattaja.

http://canucks.com/theteam/roster.asp?sectionID=23&id=258#career

Isä oli muuten Guy LaFleurin seurakaveri junioreissa.

 

[nuck]

Canucks otti viime yönä vieraskiertueensa toisen peräkkäisen voittonsa, kun joukkue kaatoi Montrealin vahvan esityksen jälkeen maalein 0-4. Maalilla pelanneelle Luongolle kauden kolmas nollapeli ja 30 torjuntaa. Josh Green teki ensimmäisen maalinsa viimeisiin 18 otteluun, Ryan Kesler teki kauden kuudennen maalinsa, Jan Bulis kauden kahdeksannen maalinsa ja puolustaja Lukas Krajicek iski ensimmäisen maalinsa viimeisiin 36 otteluun - ja vielä ylivoimalla!

Ottelun parhaiksi valittiiin Luongo, kaksi maalia syöttänyt Kevin Bieksa ja kuusi kertaa laukonut ja 28:41 pelannut Mattias Öhlund. Vancouverilta puuttui edelleen kokoonpanosta Willie Mitchell. Peukalonsa loukanneen Pyattin tilalla pelasi Marc Chouinard ja mies onnistui omassa puolustavassa hommassaan ihan hyvin.

Joukkueen valmentajalle Vigneaultille paluu Montrealiin oli hieno, sillä Canucks voitti käytännössä kaikki asiat, mitä pitikin. Joukkue teki jälleen hienolla moraalilla töitä, pelasi erinomaista alivoimaa, iski ylivoimalla kerran ja voitti kulma- ja maalineduskiekoistä lähes jokaisen. Vigneaultin kasvoista huomasi pelin jälkeen selvästi tavallista suuremman tyytyväisyyden voitosta, joten ei tämä nyt ihan tavallinen perusottelu ollut, vaikka mies yritti vetää ennen peliä tyyntä linjaa.

Vancouver nousi voitolla jälleen Luoteisen divisioonan kärkeen ja paranteli kauden saldoaan lukemiin 26-19-1. Voitto oli yhdeksäs voitto viimeisistä 10 pelistä ja viides peräkkäinen vierasvoitto. Viimeisten kahden ottelun maaliero Torontosta ja Montrealista vierasjäillä on hieno; 10 tehtyä ja vain yksi päästetty maali.

- "This was as close as we’ve played all year to a full 60 minute game. Our goaltending was great, positionally we played really well, our PK was good and our power-play generated lots of chances. From start to finish everyone contributed and it was a big win for our hockey club”, ottelun avausmaalin tehnyt Josh Green kertoi.

- “I think it was our best effort of the year so far – just the way we competed and the way we jumped on them early. They just seemed to deflate as a team and we just kept it to them the whole game”, Ryan Kesler jatkoi joukkueen hyvän pelin kehumista.

Seuraavaksi Ottawan kaatoon torstain ja perjantain välisenä yönä.

 

[Hiisi_van_Holten]

Sanokaapa kumpi on väärässä Canucks.com vai minä? Canucks.comissa lukee näin: "Luongo and the Canucks coasted the rest of the way to improve their record versus Eastern Conference teams to 5-1-1." Eikös oikea saldo ole kuitenkin 6-1-0. Eikös esim. tuo 5-1-1 tarkoita sitä, että voittoja on viisi, tappioita on yksi ja jatkoaika tappioita yksi. Ja rankuilla Canucks ei ole hävinnyt kuin -yllätys, yllätys- Minnesotalle.

No tänään tuli jälleen voitto näistä "toivottavasti kohdataan vielä tällä kaudella vastustajista". Seuraavassa ottelussa ovatkin vastakkain NHL:län kaksi kovakuntoisinta (10 viimeisimmän ottelun perusteella) joukkuetta.

Ps. Missä nyt ovat nyt muut kuin Canucksia kannattavat kirjoittajat tältä palstalta kun Canuckseilla menee hyvin? Tappioputken aikana ketju suorastaan kuhisi kaikenlaisia kirjoittajia, mutta nyt kun asiat ovat päinvastoin niin missä on väki? Toki pelejä ei juuri enää Canaltilta tullut, mutta siltikin tämä taitaa olla nykymedian suuntaus, että hyvät uutiset eivät kiinnosta vaan on paljon mukavempi tulla painamaan toisia alas kun he jo ovat alamaissa...

 

[Chip Whitley]

Sanokaapa kumpi on väärässä Canucks.com vai minä? Canucks.comissa lukee näin: "Luongo and the Canucks coasted the rest of the way to improve their record versus Eastern Conference teams to 5-1-1." Eikös oikea saldo ole kuitenkin 6-1-0. Eikös esim. tuo 5-1-1 tarkoita sitä, että voittoja on viisi, tappioita on yksi ja jatkoaika tappioita yksi. Ja rankuilla Canucks ei ole hävinnyt kuin -yllätys, yllätys- Minnesotalle.

Olette molemmat väärässä. Oikea saldo on 5-1-0, sillä Ottawa, Buffalo, Atlanta ja Tampa Bay ovat vielä kohtaamatta. Näiden kahden divarin muut joukkueet on kohdattu, ja ainoastaan Bostonin kohdalla lipsahti.

 

[nuck]

Sanokaapa kumpi on väärässä Canucks.com vai minä? Canucks.comissa lukee näin: "Luongo and the Canucks coasted the rest of the way to improve their record versus Eastern Conference teams to 5-1-1." Eikös oikea saldo ole kuitenkin 6-1-0. Eikös esim. tuo 5-1-1 tarkoita sitä, että voittoja on viisi, tappioita on yksi ja jatkoaika tappioita yksi. Ja rankuilla Canucks ei ole hävinnyt kuin -yllätys, yllätys- Minnesotalle.

Minun laskujeni mukaan Canucksilla olisi Itäisen konferenssin joukkueista viisi voittoa ja yksi tappio. Voitot ovat tulleet Washingtonista, Carolinasta, Floridasta, Torontosta ja Montrealista. Tappio puolestaan (selvästä hallinnasta huolimatta) Bostonille. Kauden ainoa rankkutappio tuli tosiaan -yllätys yllätys- Minnesotalle kauden neljännessä pelissä.

Viime kaudella Canucks otti Itäisistä joukkueista peräti yhdeksän voittoa ja hävisi vain kerran (New Jerseylle). Viimeisten kahden kauden aikana joukkueella on siis Itäisistä joukkueista 14 voittoa ja kaksi tappiota. Aika hyvää saldoa siis toistaiseksi - harmi tähänkin nähden, että näitä pelejä on näin harvoin.

Edit: hidas. Chip Whitley varmisti edellisen sivun viimeisessä viestissään laskuni harvinaista kyllä, oikeaksi.

Ps. Missä nyt ovat nyt muut kuin Canucksia kannattavat kirjoittajat tältä palstalta kun Canuckseilla menee hyvin?

Yhden bongasin vähän aikaa sitten HF:lta kertomassa totuuksiaan maalivahtipelin tärkeydestä "uudessa NHL:ssä". Samainen kirjoittaja muisti kertoa jälleen myös sen, että Canucksilta puuttuu karakteria ja sen, että Luongo on yliarvostettu. Häntä ei ole näkynyt täällä sitten viime kesän ja HF:llakin tämä Mats Sundinin karakteria aamurukouksissaan palvova kirjoittelija on loistanut poissaolollaan.

***

Vancouver Sunin Iain MacIntyren hyvä kirjoitus Luongosta ja joukkueen kemiasta:

Roberto Luongo: The star patient

Canucks goalie shuts out his hometown team after a night in the hospital

http://www.canada.com/vancouversun/...=6bce946e-81bb-4d2d-9b5a-405657d72286&k=81879

"I had to sleep sitting up and machines were beeping all night. That was the first time I ever spent a night in the hospital. It was kind of weird. And I was in the intensive care unit, so it wasn't the quietest room I've ever been in. It's been a long 24 hours. It was a long day yesterday. I didn't get much sleep."

Aika hyvin Luongolta; nollapeli kotikaupungissaan Montrealissa, vaikka hän ei ollut nukkunut eikä syönyt edellisenä päivänä.

- I knew yesterday, even though he spent the night at the hospital, he wasn't going to let himself not play. He's a competitor; he wants to be in there all the time. I think that does a lot [for team morale] because he's a big confidence-booster for us. You could see in the third period ... they were playing really hard for him to get that shutout. It means we've got good team chemistry and we're playing for the right reasons", Vigneault kertoi maalivahdistaan.

 

[Hiisi_van_Holten]

Olette molemmat väärässä. Oikea saldo on 5-1-0, sillä Ottawa, Buffalo, Atlanta ja Tampa Bay ovat vielä kohtaamatta. Näiden kahden divarin muut joukkueet on kohdattu, ja ainoastaan Bostonin kohdalla lipsahti.

Ups, ja minun pitäisi vielä kirjoittaa matikka pakollisena kevään kirjoituksissa ja yhteenlaskukin vielä ontuu...

No totta puhuen aika kiireessä kyllä noita laskeskelin, että sinällään ollut ihme, että laskin väärin. Tai oikeastaan en edes laskenut kunnolla, vaan oletin, että tuo Canucks.comin yksijatkoaika tappio olisi vain ollut yksi voitto joka olisi unohtunut voittosarakkeesta ja sitten selailin vain listaa ja huolimattomasti laskeskelin, no näin käy aina välillä...

Toisekseen Canucks voitti ensimmäisen kerran sitten 16.10 (Oilersia vastaan 2-1) siten, että kaksosista kumpikaan ei tehnyt pisteen pistettä!

Kirjoitin näin 2.1 kun Canucks oli voittanut Calgaryn vieraissa 3-2. Tämän jälkeen Vancouver on voittanut sekä Dallasin, että nyt viime yönä Montrealin siten, etteivät Sedinit ole merkkauttaneet lainkaan pisteitä.

Tämä on hyvä osoitus siittä, että vihdoin vuoden vaihteen jälkeen Canucksilta on alkanut löytyä tuota kaivattua secondary scoringia. Joukkue ei enää ole lainkaan niin paljon Sedinien ja Näslundin varassa.

Tästä secondary scoringin löytymisestä kertoo sekin seikka, että viidessä viimeisessä Canucksien otteluissa eri maalintekijöitä on ollut peräti 13 (Cooke, D.Sedin, Linden, Näslund, Morrison, Pyatt, Mitchell, Öhlund, Salo, Green, Krajcek, Kesler sekä Bulis), joten onneksi alkukauden ongelmaan ollaan löytämässä ratkaisua.