En ole ehtinyt vähään aikaan kirjoitella tänne, mutta kirjoitellaan nyt sitten vielä jälkikäteen pientä kommenttia joukkueesta ja sen ympärillä tapahtuvista asioista vuoden 2006 lopussa.
Hiisi_van_Holten kirjoitti:
Kun tästä kirjoituksesta on kulunut 3 viikkoa on tilanne muuttunut radikaalisti! Canucks on kohdannut oman divisioonan joukkueita kuudesti ja voittoja on tullut 5! Tänään Oilers kaatui vieraissa 6-2.
Ja mikä uskomattominta Canucks on onnistunut viimeisessä kahdessa ottelussa tekemään 6 maalia per ottelu.
Totta, Canucks on viimeinkin alkanut voittamaan näitä oman divisioonan sisäisiä, huipputärkeitä pelejä. Joulun jälkeen joukkue otti kaksi peräkkäistä voittoa Calgarysta ja vuoden viimeisessä pelissä kaatui Oilers aina vaikeassa Öljyn kotihallissa peräti maalein 6-2.
Näillä voitoilla Canucks hiljensi samalla aika monet joukkueen otteita arvostelleet ihmiset, sillä maaleja tuli kolmessa pelissä yhteensä 15 ja peli oli muutenkin kokonaisuutena hyvää. Muuten osittain tuskainen vuosi (joukkueen putoaminen viime kaudella ulos pudotuspeleistä tämän tuskaisuuden ykkös-ilmentymänä) sai onneksi näinkin hyvän päätöksen.
En tiedä, mitä joukkueen sisällä on tapahtunut joulutauolla, mutta Canucks on ollut joulun jälkeen paljon aikaisempaa tehokkaampi joukkue. Aikaisemmin joukkueella oli monessa pelissä hyvinkin paikkoja toistaa näiden Flames- ja Oilers-pelien kaltaiset maalisaldot, mutta kiekot eivät vain menneet mistään sisään.
Pelaajille kasvoi tästä tehottomuudesta johtuen varmasti useampiakin apinoita selkään ja moni pelaaja saattoikin ajatella sisimmässään, että onko joukkueen käyttämässä pelitaktiikassa mitään järkeä, kun ryhmä tekee todella paljon töitä ja häviää silti liian monet tärkeät ja tiukat pelit pelkästään omaan tehottomuuteensa.
Toivottavasti viime aikojen maali-iloittelut saavat nyt nämä sitkeät apinat pois selästä ja tänä vuonna maaleja tultaisiin näkemään viime vuoden syksyä selvästi enemmän. Kykyjä tähän kyllä löytyisi, sillä joukkueella on hyvä ja riittävän tehokas ykkönen, tulivoimainen puolustus ja onnistuessaan myös riittävästi "secondary-scoringia" Näslundin, Morrisonin, Bulisin, Cooken ja Pyattin kautta.
--
Tuosta Cowanin hankinnasta sen verran, että vaikka yhdelle maalintekijälle olikin ryhmässä ylivoimaisesti eniten tarvetta, Cowanin hankinta oli minun mielestä kokonaisuutena hyvä. Joukkue sai lisää kokoa ja kovuutta neloseen ja mikä tämän siirron toteutumisen kannalta oli ratkaisevan tärkeää, Cowanista ei jouduttu antamaan mitään ja hän pelaa loppukauden alle 300.000 hintaan.
Saattaa hyvin olla, että Nonis oli etsinyt jo pidempään pelaajaa, joka toisi kokoa ja kovuutta joukkueeseen, mutta hän ei luultavasti halunnut maksaa tällaisesta nelosketjun pelaajasta edes kohtuullista hintaa. Nyt Kings tarjosi kuitenkin hintansa vuoksi ihan hyvää pakettia, joten tämä liike oli hyvä tehdä. Toivottavasti Nonis lähetti Los Angelesiin joulukortin ja uudenvuoden toivotukset, sillä Kings on ollut Canucksille viime aikoina aika ihanteellinen kauppakumppani.
Poimin tähän yhteyteen HF:lta yhden kovan Kings-kannattajan (nimimerkki Osprey) mielipiteen Cowanista;
"I watched every game that Cowan played as a King, so perhaps I can add something here.
First of all, he was waived because McCauley was finally ready to come off of his 3-month IR and play for the Kings for the first time since signing. So, it really was a numbers game. Someone had to go to clear that roster spot. If it weren't for that, Cowan would've been kept. He's good depth and good character for a team to have.
It's hard to not like Cowan because he sticks up for teammates. He's not afraid at all to drop the gloves. If your player is getting punked, Jeff'll jump in like the hot-tempered, red-haired Scotsman that he is. He fights with a whole lot of passion (not like most fighters who just go through the motions). He holds his own well enough. It's not really whether he wins or loses, though, since you appreciate him for just sticking up for his teammate in the first place. It's hard to not like that.
At the start of the season, I had hoped that he'd have a breakout season. Last season, he had 8 goals in 46 games, which means that he's capable of 15 goals over an entire season. He's capable of as many assists, as well. Unfortunately, it didn't work out that way for him this year, but I think that he still has the potential and just needs to find the right environment. He was shuffled around a lot this season and was treated as the most spare part on the team (reason why he was waived), instead of the regular player that he needs in order to succeed.
I'm hopeful that he'll find a place with the Canucks and realize some of that potential that I believe is there. Like I've said, it's hard to not like the guy. Those of us on the Kings board wish him the best."
Itse en ole seurannut Cowania varmastikaan lähellekään yhtä paljon kuin "Osprey", mutta aika paljon samanlaisia ajatuksia hän minussakin herättää; hyvä joukkuepelaaja, joka pystyy tappelemaan tarvittaessa ja tuo hienosti syvyyttä ja lisää taistelutahtoa ryhmään. Hyökkäyspäässä Cowanilla on myös vähän kykyjä (esim. viime kauden kahdeksan maalia alle yhdeksän minuutin peliajoilla ja 48 ottelun pelaamisella ei ollut mitenkään surkea saldo miehen rooli huomioiden), joten uskon, että Cowan täyttää hyvinkin paikkansa.
Alku oli ainakin sikäli hieno, että hän tappeli heti ensimmäisessä ottelussa Jacquesia vastaan. Tappelun alku meni isokokoiselle Jacquesille, mutta Cowan sai lopussa yliotteen ja tappelu päättyi Cowanin iskuun, johon Jacques ei enää vastannut. Tasaisempi tappelu tämä oli kuin Jacquesin ja Bieksan välinen tappelu joulukuun alussa, mutta Jacques taisi jo huomata liian hyvin Bieksan tason nyrkeillä ja toisaalta Canucks tarvitsee Bieksaa muualla kuin jäähypenkillä.
--
Chip Whitley kirjoitti:
- Michael Grabnerin Spokane Chiefs palasi joulutauolta 27. ja 28. pelattuihin back-to-back peleihin Prince Georgea vastaan. Ensimmäisen ottelun Chiefs voitti 4-3 jatkoajalla, Grabnerin tehdessä hattutempun (mukaan lukien voittomaali jatkoajalla). Toisessa ottelussa Spokane pieksi Cougarsit 6-2, Grabnerin kerätessä tehot 2+1, eli kahdessa joulutauon jälkeisessä ottelussa tehot 5+1. Ei tainnut hapankaali painaa jaloissa.
"Mies vastaan pojat" -elokuvat ovat pyörineet joulun jälkeen Spokanen peleissä hienosti, Grabnerin esittäessä alkukauden loukkaantumisten jälkeen erinomaisia otteita. Neljässä joulun jälkeisessä pelissä Grabner on tehnyt tehot 7+2 ja hän onkin ratkaissut henkilökohtaisilla tehoilla pisteitä joukkueelleen ilta illan jälkeen. Kauden 25 pelissä itävaltalaishyökkääjä on iskenyt 19 maalia ja hän onkin koko WHL:n tehokkain maalintekijä, jos mittarina käytetään "maaleja per ottelu" -tilastoa.
Ei mitenkään kovin heikosti, kun useimmissa otteluissa samassa ketjussa ovat pelanneet Chris Bruton (tällä kaudella 32 ottelussa 15 pistettä) ja Seth Compton (tällä kaudella 34 ottelussa 14 pistettä). Mitähän Grabner saisikaan WHL:ssa aikaan, mikäli samassa ketjussa pelaisi edes keskitason pelintekijä? No, niin kauan miehen ketjukaverit saavat olla minun puolesta ihan mitä tahansa, kun maaleja tulee nykyistä tahtia.
