Vancouver Canucks 2006-07

[Hiisi_van_Holten]

Tein päivän hyvän työn ja kävin vielä viime tipassa äänestämässä Rorya 50 kertaa, vielä näin viime tipassa...

Koskakohan näitä allstar tuloksia voinee, sitten odotella, koska eikös tämä äänestys pääty tänä yönä?

 

[Mr. Smith]

Taas voitto! Ja maalintekijöinä kauden parjatut pelaajat, Linden, Morrison ja Burrows. Lisäksi Chouinard syötti voittomaalin. Linden ja Morrison tosin ovat noista pelaajista jo pelanneet pisempään paremmin. Linden oli kauden avauksen jälkeen 30 ottelua ilman maalia ja nyt sitten kahdeksassa ottelussa 4 maalia. Burrows avasi maalitilinsä ja oli kyllä jo aikakin kun kyseessä oli kauden 39. ottelu.

Naslund on pelannut nyt sitten 15 ottelua ilman maalia, kohta olis aika taas Markuksen avata maalihanat. Josh Green on pelannut 13 ottelua ilman pisteitä ja koko kaudellakin on tullut tehot 1+3. Hyvinhän Josh taistelee, mutta vähän enemmän saisi kyllä tehoja syntyä. Mielellään näkisin Cowanin vaikkapa Greenin (tai Chouinardin, aloitukset eilen 0/4) paikalla, jotta Bieksa ei välttämättä joutuisi tappelemaan niin paljoa. Calgaryä vastaan Bieksa tappeli Andrew Ferencen kanssa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Minulla kävi äskön sama kuin Chip Whitleyllä, eli kone kaatui ja edellinen viestini tuhoutui. Olin viestissäni paneutumassa tilastojen ihmeelliseen maailmaan. Pistetään siis uudestaan.

Canucks siis voitti Calgaryn vieraissa 3-2 ja ottelussa muutama seikka on nostettava esille. Ensinnäkin Keinonen vapautuu raudoistaan ja luurangot nousevat haudoistaan ja galaxit räjähtää, toisin sanoen Alexander Burrows teki kauden ensimmäisen maalinsa ja tämä maali osoittautui ottelun voittomaaliksi.

Toisekseen Canucks voitti ensimmäisen kerran sitten 16.10 (Oilersia vastaan 2-1) siten, että kaksosista kumpikaan ei tehnyt pisteen pistettä!

Nyt Canucksien saldo Northwest divisioonan joukkueita vastaan on 8-9-1 ja edellisestä seitsemästä 6-1-0.

Lisäksi Canucksien alivoima on noussut koko liigassa peräti kolmanneksi ja prosentti on komea 88.

Ylivoima on tosin vasta 23:s prosentilla 15,6. Yksi tilasto mikä jälleen parani on tuo saldo kahden erän johtamisen jälkeen. Peliä kohden omiin Canuckseille on mennyt 2,6 maalia, joka on kahdeksanneksi vähiten koko liigassa.

 

[kausi]

Hienoo Canucks, nyt kulkee miten pitääkin! Alkaa näyttää StanleyCup veikkauksenikin paremmalta vaikka matka on vielä pitkä ja kivinen.

Vielä jos sille Näslundille tehtäis jotain, häntä nyt ei voi oikeen treidatakaan. Vaikuttanee kuitenkin paljon joukkuehenkeen, joten pari onnenamulettia peliin mukaan jos maalihanat aukenisi!

 

[nuck]

Tämä vuodenvaihde on ollut mitä erilaisimpien asioiden vuoksi todella kiireistä aikaa, eikä aikaa ole löytynyt koneelle. Nyt kun aikaa viimein tuntuu olevan, lyödään parin viime ottelun peleistä lyhyt kooste ja kirjoitetaan sekavaa tekstiä vähän muistakin asioista (jutusta tulikin sen verran pitkä, että joudun laittamaan tämän kahteen osaan);

2.1.07; Calgary-Vancouver

Canucks ja Flames kohtasivat toisensa jo kolmannen kerran viimeisten kahdeksan päivän aikana. Kahdesta edellisestä ottelusta voiton ottanut Canucks käänsi tämän kolmannenkin pelin voitoksi ja jatkoi samalla voittosarjaansa neljään peräkkäiseen peliin - kauden toistaiseksi pisimpään voittoputkeen.

Erikoista ja samalla hyvin tärkeää tässä voittoputkessa oli se, että joukkue otti kaikki neljä voittoaan Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan pelatuista otteluista. Neljällä peräkkäisellä voitolla peliään läpi kauden parantanut Canucks paranteli samalla omia tilastojaan divisioonan sisällä. Joulukuun alussa murheellisilta näyttäneet tilastot nousivat joulukuussa lukemiin 8-9-1.

Vancouverin puolelta Flames-ottelun sankareiksi nousivat tehot 1+1 tehnyt Brendan Morrison, kauden avausmaalinsa, ja ensimmäisen maalin edellisiin 48 peliin tehnyt energiapelaaja Alexandre Burrows (maalin vuoksi minut on nyt pakotettu vaihtamaan allekirjoitusta), maalin jälleen tehnyt Trevor Linden ja ties kuinka monennen kerran maalivahti Roberto Luongo, joka piti Canucksin pelissä ja otti pari pelin voittoon tarvittua hienoa torjuntaa.

Canucks meni ottelun alussa 0-1 johtoon, kun Morrison karvasi Calgaryn päädyssä hyvin, sai katkaistua maalin takana Flames-pakin syötön ja syötti maalin takaa maalin eteen luistelleelle Lindenille. Kokenut hyökkääjä iski vapaasta paikasta kiekon Kipperin ohi ja teki samalla neljännen maalinsa viimeisiin kahdeksaan otteluun.

Lindenin maalista ei ehtinyt kulua kuin neljä minuuttia ennen toista Nucks-maalia. Canucksin pelatessa ylivoimaa Näslund syötti Sami Salolle, jonka kovan laukauksen Kiprusoff torjui, mutta kiekko tuli torjunnasta ensimmäisen maalin arkkitehdille Morrisonille ja tämä siirsi kiekon reboundista jo toisen kerran ohi Kipperin.

"It was simplicity again. It was a good job by Naslund, working the shot with Sami and a good job by Pyatt in front. I was just sniffing around for a rebound and I was able to get it up over Kiprusoff.”

Canucksin loistava alku perinteisesti vaikeassa Flamesin kotihallissa oli murhaava Calgarylle, joka halusi kaikin mahdollisin tavoin kuitata kotonaan kahden edellisen pelin tappionsa Vancouverille. Toisen erän alussa Flames saikin pelissä mahdollisuuden tulla takaisin, kun Matthew Lombardi käytti hienoa nopeuttaan ja ohitti haastolla ja hyvällä suojauksella Kevin Bieksan tehden kotijoukkueelle huipputärkeän kavennuksen.

Mutta silloin kun peli on kovimmillaan, silloin astuu esiin todelliset ottelun kääntäjät. Kuten Alexandre Burrows. Hiisin hyvää kirjoitusta mukaillen;

"Ensinnäkin Keinonen vapautuu raudoistaan ja luurangot nousevat haudoistaan ja galaxit räjähtää, toisin sanoen Alexander Burrows teki kauden ensimmäisen maalinsa ja tämä maali osoittautui ottelun voittomaaliksi."

Burrows tosiaan teki mahdottomasta mahdollisen. Bieksa blokkasi omassa päässä laukauksen, Burrows nappasi omalla sinisellä kiekon ja purjehti oikealta puolelta läpi. Sen sijaan, että Burrows olisi ampunut aikaisempien pelien tapaan ohi, tolppaan tai ylärimaan, hän kiersi Kipperin hienosti ja ujutti kiekon etukulmasta hyvällä liikkeellä sisään. Burrowsin kauden ensimmäinen maali oli ottelun voittomaali ja samalla Flamesin penkiltä kuului puolittainen selkärangan naksahdus.

“I think I got a 2 on 1 right off the bat, and I wanted to give it to Green but their D man kind of dove. I went to my backhand and I wanted to shoot it shelf but there was nothing there so I tried jamming it in short-side and it just went in. I think I was a bit lucky, but with the bounces I was getting earlier it was nice to finally get one in.”

Puolittaisesta selkärangan naksahtamisesta huolimatta Flames ei kotonaan luotuta, eikä luovuttanut tälläkään kertaa. Lombardi voitti toisen erän lopulla jo toisen kerran tasoaan heikommin pelanneen Bieksan haastotilanteessa ja pääsi ohittamaan Luongon. Maali oli Flamesin hyökkääjälle erän toinen ja kotijoukkue roikkui näiden maalien avulla pelissä kiinni.

Kolmannessa erässä joka puolella kenttää ja alusta loppuun, näkyi Flamesin valtava halu voittaa tämä kotipeli. Kotijoukkue ampui kohti Luongoa 13 kertaa, kun Canucks pääsi laukomaan kohti Kipperia vain neljä kertaa. Canucks joutui erässä myös alivoimalle kolme kertaa, mutta Vancouverin loistava alivoima, yhdessä Luongon kanssa selvitti kaikki tilanteet.

Lähimmäksi maalia pääsivät Byron Ritchie ja Kristian Huselius, jotka pääsivät 2-1 hyökkäykseen kuutisen minuuttia ennen loppua. Huselius syötti hyvän syötön Ritchielle ja Ritchiella oli lähes koko maali tyhjänä. Jostain Luongon käsi kuitenkin ilmestyi kiekon tielle ja Canucks piti johtoasemansa. Uudessa NHL:ssä maalivahtien merkitys on muuten pienentynyt...

“That was really an unbelievable save. Everybody thought it was a guaranteed goal, we could see the open net from the bench and he just got his arm out and made an unbelievable save. That’s the kind of save we need, especially on the road against a good team.”

Pelissä nähtiin myös yksi tappelu, kun Andrew Ference meni lässyttämään Kevin Bieksalle Calgaryn toisen maalin jälkeen. Ferencelta "erittäin hyvä ajatus", sillä sen lisäksi, että mies sai pahasti selkäänsä ja löysi itsensä jäästä, hän sai lisäkakkosen tappelun aloittamisesta ja kymmenen minuutin käytösjäähyn.

--

Canucksin seuraava ottelu pelattiin heti seuraavana iltana. Joukkue pakkasi Calgaryssa nopeasti kassinsa ja lensi kotiin, jossa vastaan asettui loukkaantumisista kärsivä, mutta selvästi levänneempi Dallas Stars. Dallasin maalilla pelaavasta Marty Turcosta tiedettiin ennen peliä se, että mies on ollut koko NHL:ssä viime kausina ehkä suurin yksittäinen Canucks-tappaja.

Hyvään vireeseen päässyt Canucks onnistui kuitenkin kääntämään voiton Turcon Starseista rankkareilla. Voiton suuri yksinäinen sankari väsyneelle Canucksille oli Luongo, joka otti pelissä 39 laukausta ja teki rankkareissa muutaman avaintorjunnan. Vancouverin puolelta viimeisessä rankkarissa onnistui Ryan Kesler.

Varsinaisella peliajalla Canucksin puolelta maalinteossa onnistui Mattias Öhlund ensimmäisen erän lopussa. Dallas tuli kuitenkin toisessa tasoihin, kun Eriksson pääsi jäähyltä ja sai pitkän syötön Stefanilta, jonka turvin taitava hyökkääjä pääsi läpiajoon ja ujuttamaan kiekon Luongon jalkojen välistä.

Voitto paranteli Canucksin saldoa lukemiin 22-18-1 ja samalla Canucks nousi ainakin väliaikaisesti huipputasaisen Luoteisen divisioonan kärkipaikalle.

Canucksin pelaajat olivat ottelun jälkeen todella väsyneitä, mutta rankkareilla tullut taisteluvoitto lisäsi varmasti joukkueen yhteishenkeä vielä entisestään ja kahdesta peräkkäisestä ottelusta tulleet neljä pistettä olivat luonnollisesti joukkueelle erittäin tärkeitä. Dallasista tullut voitto oli jo Canucksin viides peräkkäinen voitto ja samalla siis kauden pisin voittosuora.

Pelin jälkeen jälleen täysi Garage huusi seisaaltaan "Looooou” pelin sankarin kunniaksi. Luongo otti torjunnoillaan jo toisen pelin pisteet ja tällä kerralla hän teki tämän vielä paljon Flames-peliä selvemmin yksinään (toki myös Canucksin alivoima toimi hienosti ja myös sille pitää laittaa kredittiä).

“It was our second game in two nights. I faced 40 shots and it wasn’t an easy night physically but we got the job done and got two points,” väsynyt Luongo kertoi pelin jälkeen.

“We battled hard tonight and killed off some key power-plays at the end there. It’s going good for us now, we just have to keep riding the train,” kertoi voittomaalin rankkareissa tehnyt Ryan Kesler.

- Jeff Cowan huilasi molemmat pelit Oilers-pelin tappelussa tulleen vamman vuoksi. Cowan saattaa kuitenkin palata kentille ensi yön Oilers-otteluun.

- Ottelu oli uran 300. NHL-peli Canucksin taistelijalle Josh Greenille.

- Ottelu oli jo 16. peräkkäinen, jossa Näslund ei saanut aikaan maalia. Miehellä on valtava apina selässä ja kun hän pelaa lisäksi jälleen vammoilla, miehen luottamus itseään kohtaan on aivan varmasti tällä hetkellä matalalla. Hyvin tämä luottamus näkyi esim. Dallas-pelin rankkarissa, jossa Näslund otti kiekon, luisteli kohti Turcoa ja yritti epätoivoisesti saada kiekkoa Turcon läpi tuurilla.

Näslundin tehottomuudesta huolimatta Canucks pelaa joukkueena hienoa kiekkoa ja joukkue on parantanut otteitaan läpi kauden. Pistää vaan miettimään, millainen joukkue Canucksilla voisikaan olla, mikäli Näslundiin laitetut kuusi miljoonaa oltaisiin sijoitettu paremmin.

Toinen osa seuraavassa viestissä...

 

[nuck]

2. Osa...

Vancouver Sunin Iain MacIntyren näkemys joukkueen kauden ensimmäisestä puolikkaasta (kannattaa lukea);

http://www.canada.com/vancouversun/...=c90fe179-522c-4086-b652-41f1ea0bd07f&k=24216

Mac rankkaa jutussaan joukkueen kauden ensimmäisen puolikkaan onnistujat ja epäonnistujat useiden erilaisten kohtien tavoin seuraavasti:

THE CANUCK COMPENDIUM (IAIN MACINTYRE'S COMPLETE VERSION)

Best player: Henrik Sedin.

Best player runnersup: Sami Salo (plus-12 on a team that has 13 "minus" skaters) and Daniel Sedin (15 goals and 38 points).

Player whose season is better than it looks: Ryan Kesler.

Player whose season is worse than it looks: Rory Fitzpatrick.

Players whose season is exactly as it looks: Roberto Luongo (GAA is 16th in the NHL; has been very good, but can be great).

Most disappointing player: Marc Chouinard.

Most disappointing player, *: Markus Naslund (12 goals in first 25 games, none in last 16, but still even).

Most encouraging player: Kevin Bieksa.

Most depressing statistic: Scoring (29th in the league with 2.39 average).

Most impressive statistic: Penalty killing (second in the NHL at 87.6 per cent).

Second most impressive statistic: Overtime/shootouts (Canucks are 8-1 after regulation time).

Most predictable shootout move: Kesler (drag to backhand deke).

Most effective shootout move: See answer above.

Most unorthodox shootout move: Naslund.

Best goal: Brendan Morrison, Willie Mitchell, Matt Cooke (shorthanded tic-tac-toe vs. Calgary).

Best clutch finish: Morrison.

Most surprising finish: Alex Burrows (scores first goal in Game 40 with gorgeous move on Flames netminder Miikka Kiprusoff).

Worst finish: Josh Green.

Best coaching move by Alain Vigneault: Using Trevor Linden for right shot with Sedins on the power play.

Second best coaching move: Partnering Kevin Bieksa and Willie Mitchell on a shutdown pairing.

Worst coaching move: Using Green, Kesler and Burrows while trailing in final minute vs. the Red Wings

Best quote from Vigneault: "You guys lied to me. You told me it never snowed here. And you never told me about the brown water."

Best quote from GM Dave Nonis: "Someone said to me: 'You know why Lou Lamoriello sleeps in New Jersey? Because he has Martin Brodeur.' Lou calls Marty at night and asks: 'Everything okay? Good.' Then he goes to sleep because he knows his team is going to be in every game. I'd like to sleep at night. Roberto Luongo will keep us in every game, and even on nights when we're not as good as we'd like to be, he'll get us points."

FAN FORUM

We asked you to grade the Canucks and you responded, with 265 of you voting in our online poll on Thursday. Here's a sneak peak at who you thought was hot -- and who may need a little more work on his game. Keep on voting at www.vancouversun.com -- we'll run complete results Tuesday on Page 2.

THE HOT: GRADE As

Henrik Sedin (72.83 per cent of you, or 193 voters, gave Hank an A)

Daniel Sedin (72.45%, 192 votes)

Roberto Luongo (57.74%, 153 votes)

Kevin Bieksa (53.21%, 141 votes)

The not: GRADE Cs

Rory Fitzpatrick (Vote for Rory? We think not: 56.60% of you, or 150 voters, gave Rory a C, while 21.89% gave him a D and 4.53% gave him an F)

Markus Naslund (45.66% of you, or 121 voters, gave the Canucks' captain a C, while 26.04% gave him a D and 6.79% gave him an F)

Dany Sabourin (42.64% of you, or 113 voters, gave the Canucks' back-up goalie a C, while 34.34% of you gave him a D and 10.57% an F)

--

Joka tapauksessa, jos joku (nuck) jaksaisi kirjoitella omia pohdintojaan ensi kauden puolustuksesta, niin kommentoisin sitten niitä kun oma tekstini meni pahasti reisille.

Kirjoitan näitä, kun ehdin. Tämä päivä menee Kanada-Venäjä kiekkomatsia odotellessa ja seuratessa, mutta ehkä herään tuohon Canucks-Oilers -otteluun sen verran aikaisemmin, että voin kirjoittaa jotain mielipiteitä ensi kauden pakistosta. Joku toinenkin saa tehdä mieluusti oman alustuksensa tästä asiasta.

 

[Chip Whitley]

Hyvin tämä luottamus näkyi esim. Dallas-pelin rankkarissa, jossa Näslund otti kiekon, luisteli kohti Turcoa ja yritti epätoivoisesti saada kiekkoa Turcon läpi tuurilla.

Niin, tämä viimeistely-yritys oli suht säälittävä, puhumattakaan tästä rangaistuslaukauksen aloituksesta. Näslund "overskated the puck", kurvasi takaisin hakemaan sen, ja sitten teki vasta tämän säälittävän roiskaisun päin Turcoa.

Pistää vaan miettimään, millainen joukkue Canucksilla voisikaan olla, mikäli Näslundiin laitetut kuusi miljoonaa oltaisiin sijoitettu paremmin.

Erittäin hyvin sanottu. Jos hän olisi vanha itsensä, voisi joka otteluun lisätä sen yhden maalin, millä oltaisiin monesti voitettu tiukka peli. Canucksin pelit ovat olleet tällä kaudella suurimmaksi osaksi tiukkoja vääntöjä, joissa sen yhden ratkaisevan pelin tekeminen (hyvä syöttö tai maali) avittaisi ainakin sen yhden pongon saamiseen.

Kirjoitan näitä, kun ehdin. Tämä päivä menee Kanada-Venäjä kiekkomatsia odotellessa ja seuratessa, mutta ehkä herään tuohon Canucks-Oilers -otteluun sen verran aikaisemmin, että voin kirjoittaa jotain mielipiteitä ensi kauden pakistosta. Joku toinenkin saa tehdä mieluusti oman alustuksensa tästä asiasta.

Minä voin koota itseni ja tehdä aloituksen tähän aiheeseen, mutta sen tekeminen menee huomiseen, ehkä iltapäivään. Jos nuck satut siis lukemaan tämän viestin, niin ei tarvitse laittaa herätyskelloa aikaisemmin soimaan =)

 

[Chip Whitley]

Viime tekstistäni oli tulossa pitkä ainakin omalla mittapuullani, kokeilen nyt tiivistää samat asiat pienempään tilaan.

Eli siis Canucksin puolustukseen kuuluu tällä hetkellä Öhlund, Mitchell, Salo, Bieksa, Krajicek ja Fitzpatrick, joista Öhlundilla, Mitchellillä ja Bieksalla on sopimukset myös ensi kaudesta. Ilman ensi kauden kattavaa sopimusta ovat siis Salo, Fitzpatrick, Krajicek (Canucks omistaa kuitenkin hänen oikeudet).

Ensi kaudeksi Canucksiin saapuu tällä hetkellä RSL'n paras puolustaja, Kirill Koltsov. Moosen Alex Edler on jo tällä hetkellä Canucksin puolustuksen 5. paras puolustaja (Fitz ja Krajicek jäävät hänen taakseen), ja tästä puuttuu vielä Kanadan juniorit mm-kultaan (taas) johdattanut Luc Bourdon, Canucksin ensimmäisen kierroksen varaus -05 draftista. Tulevaisuus vaikuttaa siis hyvältä, mahdollisesti jopa kolme hyvän tason puolustajaa voisi nousta ensi kaudeksi NHL-tasolle.

Fitzpatrick lähtee varmasti, epäilen suuresti että Canucks tarvitsisi ensi kaudella hänen palveluksiaan (ehkä 7. pakiksi, tiedä sitten haluaako Fitz tätä). Krajicek on hieman vaikeampi tapaus, sillä Koltsovin kyvyistä ei kuitenkaan varmuutta ole, kun Pohjois-Amerikassa ja NHL'ssä pelataan. Taivas on hänen kohdallaan kuitenkin rajana, ja mikäli Nonis uskoo hänen pelaavan hyvin myös NHL'ssä, Krajicek olisi mahdollista kauppatavaraa kesällä.

Mitä tehdä Salon kanssa, tässä asiassa aika monen Canucks-fanin mielipiteet eroavat. Osa haluaa pitää hänet playoffeja varten ja menettää kesällä ilman minkäänlaista korvausta, toiset taas haluavat turvata tulevaisuutta deadlinella kauppaamalla Salon prospecteihin/korkeisiin varausvuoroihin. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, ja minulla on perustelujakin:

- Salo ei vaan pysy terveenä, hän pelaa kaudessa maksimissaan 60–70 ottelua ja osan niistä vielä puolikuntoisena.

- Hän vaatii kesällä vähintään 4mil/yr sopimusta (veikkaan 4.5mil/yr), tähän Canucksilla ei oikeastaan ole varaa.

- Mikäli Nonis päättäisi tämän summan kuitenkin Salolle antaa (todella epärealistista), se veisi pelipaikan joko Bourdonilta tai Edleriltä.

Toki jos ensi kauden puolustukseemme kuuluisi Öhlund, Mitchell, Bieksa, Koltsov, Edler ja Bourdon, olisi se (jälleen kerran) hyvin kokematon. Enkä yhtään moittisi jos Nonis hankkisi yhden hieman kokeneemman (ja halvan) puolustajan auttamaan tilannetta, tyyliin Lukowich. Salo ja hänen palkkansa ovat kuitenkin mielestäni hieman liikaa. Tosin tähänkin asiaan on vielä paha mennä mitään sanomaan, sillä jos Nonis onnistuu ulostamaan yhden 6 miljoonan pelaajan pois rosteristamme, rahaa jäisi ihan mukavasti Saloakin varten... Silti tämä loukkaantumisherkkyys häiritsee allekirjoittanutta.

 

[nuck]

Juuri tällä hetkellä minun tekisi mieli sanoa, että Canucks ei tarvitsisi ainuttakaan muutosta peräpäähän. Mutta tosiasiassa joukkue tulee muuttumaan aivan varmasti ja osa muutoksista on välillä kipeitä. Kirjoitetaan siis oma mielipide ensi kauden pakistosta ja kuten tulevasta huomaa, pitkälle samoilla linjoilla ollaan Chipin kanssa tässä asiassa.

Ensi kaudeksi Canucksiin saapuu tällä hetkellä RSL'n paras puolustaja, Kirill Koltsov. Moosen Alex Edler on jo tällä hetkellä Canucksin puolustuksen 5. paras puolustaja (Fitz ja Krajicek jäävät hänen taakseen), ja tästä puuttuu vielä Kanadan juniorit mm-kultaan (taas) johdattanut Luc Bourdon, Canucksin ensimmäisen kierroksen varaus -05 draftista. Tulevaisuus vaikuttaa siis hyvältä, mahdollisesti jopa kolme hyvän tason puolustajaa voisi nousta ensi kaudeksi NHL-tasolle.

Kolmen nuoren puolustajan ajaminen samaan aikaan sisään NHL-tasolle on noin yleisesti ottaen hyvin pelottava ajatus.

Mielestäni puolustuksessa pitää satsata laatuun heti maalivahdin jälkeen joukkueen toiseksi eniten ja kolmen nuoren puolustajan ajaminen sisään tilanteessa, jossa Kevin Bieksalla on alkamassa periaatteessa vasta toinen todellinen kausi NHL:ssä (viime kautta ei voi oikein laskea miehen loukkaantumisten vuoksi kunnon kaudeksi), on suuri riski. Puolustajilta kun kestää lähes aina kauemmin päästä hyvälle NHL-tasolle kuin hyökkääjiltä.

Canucksilla on kuitenkin tulossa tällä hetkellä puolustajissa kovaa materiaalia ja yksilötasolla Edler Bourdon ja Koltsov saattavat olla kaikki ensi kaudella vakipelaajia NHL:ssä. Edler on näyttänyt tällä kaudella niin Canucksissa kuin Moosessakin olevansa täysin NHL-tason puolustaja ja hänen kohdallaan voidaan puhua ainakin tämän kauden osalta melko riskittömästä puolustajasta.

Ulottuva, hyvin líikkuva, ja erinomaisesti peliä lukeva ruotsalainen oli 12 ottelun visiitillään ylhäällä useimmissa otteluissaan parempi kuin Krajicek ja sai tehosaldon +4, joka Canucksin silloisessa joukkuemenestyksessä farmitason pakkeineen oli kova saavutus. Edlerin varmaa peliä kuvasi hienosti se tosiasia, että hänen ollessa kentällä Canucksin päähän tehtiin 12 pelissä vain yksi maali, vaikka muuten joukkueen maaliin tehtiin noissa peleissä yhteensä 34 maalia.

Farmissa Edler on kerännyt tällä kaudella 15 pistettä 24 pelissä ja hän on ollut (kuten myös Chip Whitleyn allekirjoituksesta voidaan lukea) Moosen valmentajan Scott Arnielin todellinen luottopakki. Useimmissa otteluissa Edler on pelannut päälle 25 minuuttia vastustajan ykköstä vastaan ja ollut omassa roolissaan erinomainen. Tämän kauden perusteella voin siis sanoa, että Edleriin löytyy täällä luottoa.

Loppukaudeksi toivoisin kuitenkin nuorukaisen nousevan vielä takaisin NHL:ään, jotta Edler olisi ensi kaudelle lähdettäessä edes vähän kokeneempi NHL-puolustaja. Kun "tapaus-Edler" on näillä meidän kirjoituksilla nyt lukittu, Canucksilla on kasassa ensi kauden puolustukseen varmoina kortteina Öhlund, Mitchell, Bieksa ja Edler. Mutta entä puuttuvat kaksi paikkaa?

Kiril Koltsov on ehdottomasti ainakin kolmen parhaan RSL-puolustajan joukossa - ehkä jopa paras. Lisäksi Koltsov on ikänsä ja ammattilaispelien määrän (AHL:ssa, Venäjällä ja Venäjän maajoukkueessa) vuoksi jo vähän kokeneempi puolustaja, joten hänen voidaan sanoa olevan kehittynyt fyysisesti lähelle niitä mittoja, joilla hän tulee tulevaisuudessa kiekkoa pelaamaan. Näiden asioiden vuoksi (kovien pelien kokemus ja iän tuoma fyysinen kehitys) Koltsov on tästä Canucksin nuoresta kolmikosta tällä hetkellä toiseksi vähiten riskipakin viittaa kantava puolustaja.

Kiekollisesti taitavalla Koltsovilla on lahjoja korkealle ylivoimapakkina ja periaatteessa ensi kaudella olisi hänen aikansa nousta myös NHL:ään saakka. Pelaajana Koltsovissa on erinomaisen liikkeen johdosta vähän samoja ominaisuuksia kuin Krajicekissa ja siksi näkisin, että kun Koltsovin aika kerran ensi kaudella mitä todennäköisemmin viimein tulee, Canucksin pitäisi kaupata Krajicek kesällä pois. Edler ja Koltsov on siis ensi kauden pakistoon "lukittu" ja nyt Canucksilla on kasassa jo viisi pakkia.

Koltsovista vielä sen verran, että tässä melko tuoreessa HF:n ketjussa käsitellään Venäjän sarjan parhaita pakkeja:

http://hfboards.com/showthread.php?t=322923

Koltsovin nimi on kaikilla keskustelijoilla papereissa ja uskon kyllä siihen, että Venäjän sarjan paras (tai ainakin kolmen parhaan joukossa oleva) puolustaja sopii hienosti vähintään NHL-joukkueen viidennen-kuudennen pakin joukkoon - nykysäännöt tukevat liikkuvan, ja hyvin peliä avaavan puolustajan mahdollisuuksia entisestään.

Edlerin ja Koltsovin ajaessa sisään, Luc Bourdon olisi sitten kuudes tarjolla oleva puolustaja ensi kauden joukkueeseen. Bourdon on Canucksin suurin puolustuspään lahjakkuus sitten Öhlundin ja tulevaisuudessa hänestä kuullaan varmasti vielä paljon. Minulla on kuitenkin tunne siitä, että Bourdonille ei vältttämättä pidä tarjota vielä ensi kaudella suoraa NHL-paikkaa. Canucksissa pelatessa juniorisarjasta tuleva Bourdon kun saattaisi olla joukkueen vähän pelaava kuudes pakki ja siksi farmivaihtoehtoa tulisi miettiä vakavasti.

Mielestäni Nonisin pitäisi siis rakentaa joukkue siten, että Bourdon saisi täyden mahdollisuuden taistella paikasta Edlerin ja Koltsovin kanssa, mutta näiden kolmen puolustajan edelle pitäisi hankkia yksi kokeneempi puolustaja, tai pitää parhaassa tapauksessa Salo joukkueessa. Tämä yksi kokeneempi puolustaja olisi joukkueessa vähintään nelospakki Öhlund-Mitchell-Bieksa -kolmikon lähellä ja samalla tämä tarkoittaisi sitä, että yksi tämän Canucksin nuorisokaartin puolustajista hakisi minuutteja farmista ja saisi mahdollisuuden kehittyä tulevaisuuden varalle.

Salolle tarjoaisin sopimusta, vaikka miehen loukkaantumistausta onkin olemassa. Luonnollisesti Canucksin ei pidä kuitenkaan maksaa edes Salosta kohtuutonta hintaa tämän riskin vuoksi. Mutta mikäli Sami ei suostuisi pelaamaan Mitchellin hintaisella sopimuksella, hänet pitäisi sitoa sopimukseen. Ellei suostu, Nonis hankkikoon toisen vähintään nelospakin roolin täyttävän puolustajan Salon tilalle.

Eli siis oma näkemys ensi kauden pakistosta syvyyskartalla:

1. Öhlund
2. Mitchell
3. Salo/Bieksa/?
4. Salo/Bieksa/?
5. Edler
6. Koltsov
7. Bourdon
8. Tremblay

Krajicek kaupattaisiin hyökkääjään ja Fitzpatrickille ei löydy oikein paikkaa. Canucksilla kun on niin kova puolustus, että tähdistöottelun avauskenttä on lähempänä kuin paikka Canucksin puolustuksessa.

 

[Chip Whitley]

Mielestäni Nonisin pitäisi siis rakentaa joukkue siten, että Bourdon saisi täyden mahdollisuuden taistella paikasta Edlerin ja Koltsovin kanssa, mutta näiden kolmen puolustajan edelle pitäisi hankkia yksi kokeneempi puolustaja, tai pitää parhaassa tapauksessa Salo joukkueessa. Tämä yksi kokeneempi puolustaja olisi joukkueessa vähintään nelospakki Öhlund-Mitchell-Bieksa -kolmikon lähellä ja samalla tämä tarkoittaisi sitä, että yksi tämän Canucksin nuorisokaartin puolustajista hakisi minuutteja farmista ja saisi mahdollisuuden kehittyä tulevaisuuden varalle.

Tämä olisi minunkin mielestäni aika täydellinen vaihtoehto. Mieleeni tuli heti ensimmäisenä Bryan Allen, joka heti treidin jälkeen sanoi että paluu ensi kesänä Van Cityyn on hyvinkin mahdollista. Onko Allen UFA ensi kesänä? Mielestäni on... ehkä Florida haluaisi itselleen vaikka Salon, vaihdossa Alleniin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoroon? Näin saisimme tuon nelospakin joukkueeseemme, ja rahat riittäisivät hyvin hänen uudelleensainaamiseen ensi kesänä. Hän olisi myös lähes täydellinen puolustuspartneri Koltsoville, toisten parien ollessa jo tällä kaudella todella hyvin toimiva Mitchell - Bieksa, ja ruotsalaiset Öhlund - Edler (myös pelanneet tällä kaudella yhdessä, Edlerille enemmän kuin täydellinen vaihtoehto, kun pakkiparia etsitään).

Tässä pitää myös muistaa se, että Koltsov saa saapuessaan yhdensuunnan sopimuksen. Eli ainoat vaihtoehdot farmiin lähetettäväksi ovat Edler ja Bourdon, training camp näyttäisi kumpi aloittaa ylhäällä.

 

[secord]

Kolmen nuoren puolustajan ajaminen samaan aikaan sisään NHL-tasolle on noin yleisesti ottaen hyvin pelottava ajatus.

Totta. Hyvänä esimerkkinä käy Chicago Blackhawks. Erona toki se, että valitettavasti Chicagolta puuttuu myös kunnon veteraaniosasto peräpäästä. Vancouverilla on sentään heittää kehiin Öhlund, Salo ja Mitchell vastuuta kantamaan.

Olkoonkin, että Bourdon on ollut lähellä ottaa paikka jo kahtena viime kautena Vancouverin miehistöstä voisi ajatella nuorelle klopille hyväksi ottaa seuraava askel AHL- tasolla. Siellä runsaasti peliaikaa saattaisi pidemmällä tähtäimellä olla järkevämpi ratkaisu. Toki, jos rahkeet riittävät ylemmällä tasolla neljän parhaan pakin joukkoon niin siitä vaan, mutta rohkenen kuitenkin epäillä.

 

[Mr. Smith]

... ehkä Florida haluaisi itselleen vaikka Salon, vaihdossa Alleniin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoroon? Näin saisimme tuon nelospakin joukkueeseemme, ja rahat riittäisivät hyvin hänen uudelleensainaamiseen ensi kesänä.

Itse en missään nimessä treidaisi Saloa tällä kaudella, mikäli vähääkään halutaan menestyä. Tietty jos otteet yhtäkkiä muuttuvat taas ja pudotaan ulos play-off kamppailusta niin sitten.

 

[Chip Whitley]

Itse en missään nimessä treidaisi Saloa tällä kaudella, mikäli vähääkään halutaan menestyä. Tietty jos otteet yhtäkkiä muuttuvat taas ja pudotaan ulos play-off kamppailusta niin sitten.

Hyvin me ollaan viime aikoinakin pärjätty, käytännössä ilman Saloa. Mies on pelannut (taas) olkapää paskana, nyt se on tainnut viime peleihin hieman parantua kun on ylivoimalle päässyt pelaamaan.

Jos joukkue pelaa yli 5-10 minuuttia pelissä ylivoimaa, ja joukkueen paras yv-pakki ei pelaa sekuntiakaan ylivoimaa, jotain on pielessä. Näin siis oli suunnilleen Boston-ottelusta vuoden ensimmäiseen Calgary-peliin.

 

[Mr. Smith]

Hyvin me ollaan viime aikoinakin pärjätty, käytännössä ilman Saloa. Mies on pelannut (taas) olkapää paskana, nyt se on tainnut viime peleihin hieman parantua kun on ylivoimalle päässyt pelaamaan.

Joo hyvin on pärjätty. Itse aattelinkin kevään playoffeja Salolla tai ilman Saloa. Siinä on melkoinen ero. Ja mikäli Salo ei ole keväällä kunnossa niin ei hänestä mikään tiimi mitään maksakaan. Eihän hänestä juuri muutenkaan kannata nyt mitään erikoista maksaa johtuen UFAksi tulemisesta, puolikuntoisuudesta ja loukkaantumisalttiudesta.

 

[nuck]

Tämä olisi minunkin mielestäni aika täydellinen vaihtoehto. Mieleeni tuli heti ensimmäisenä Bryan Allen, joka heti treidin jälkeen sanoi että paluu ensi kesänä Van Cityyn on hyvinkin mahdollista. Onko Allen UFA ensi kesänä? Mielestäni on...

Muuten erinomainen ajatus pakkipareista, mutta Allen ei täytä ensi kesänä UFA-pelaajan vaatimuksia. Hän ei ole pelannut NHL:ssä seitsemää kautta, eikä hän toisaalta ole vielä 28-vuotias. Seuraavassa linkissä on mielestäni hyvin päivitetyt tiedot jokaisen joukkueen UFA-pelaajista:

http://www3.telus.net/public/dreyes/nhl/

Listassa saattaa olla joitakin pieniä virheitä, mutta itse en ole näitä huomannut.

Salon kauppaamisesta olen Mr. Smithin kanssa samoilla linjoilla siinä mielessä, että Saloa ei kannata missään nimessä lähteä kauppaamaan, mikäli keväämmällä näyttää siltä, että Canucks taistelisi tosissaan pudotuspelipaikoista. Salo on joukkueelle erittäin tärkeä pelaaja (vaikka vähän puolikuntoisenakin) ja lisäksi pelaajille olisi aika tyly viesti joukkueen johdolta, jos johtotaho alkaisi jossain vaiheessa leikata pelaajia pois hyvin pelanneelta joukkueelta tulevaisuuden vuoksi.

Kyllä Salosta kuitenkin ihan hyvää tavaraa saisi tilalle (UFA-statuksesta huolimatta), mikäli joukkue kauppaisi tämän. Salo on erinomainen ylivoimapelote ja vahva oman pään pelissä, vaikkakin hän on puolustuspelissään rankasti aliarvostettu rauhallisen tyylinsä vuoksi.

Olkoonkin, että Bourdon on ollut lähellä ottaa paikka jo kahtena viime kautena Vancouverin miehistöstä voisi ajatella nuorelle klopille hyväksi ottaa seuraava askel AHL- tasolla. Siellä runsaasti peliaikaa saattaisi pidemmällä tähtäimellä olla järkevämpi ratkaisu. Toki, jos rahkeet riittävät ylemmällä tasolla neljän parhaan pakin joukkoon niin siitä vaan, mutta rohkenen kuitenkin epäillä.

Niin rohkenen minäkin. Bourdonille tämä kausi junioreissa tekee hyvää ja ensi kaudellakaan nuorukaisella ei ole mikään kiire hypätä joukkueeseen 20 minuuttia pelaavaksi puolustajaksi. Lucin viime kevään paha jalkavamma teki miehen kehitykseen keväällä ison loven ja hänellä oli rautaa polvessa vielä joukkueen harjoitusleirillä, joten tämä muutti ainakin minun kärsivällisyyttäni hänen suhteen.

Ensi kausi voisi ihan hyvin mennä vielä pääosin AHL:ssa. Kauden aikana hänelle voisi sitten antaa parikymmentä peliä ylhäällä NHL-rytmiin totutellessa. Lisäksi kun loukkaantumisilta ei voi kuitenkaan välttyä, Bourdon saisi väkisin (ilman mitään suunnitteluja) paikkaa myös ylhäältä.

 

[nuck]

Vancouver - Florida

Ensi yönä Suomen aikaa pelataan Garagessa mielenkiintoinen ottelu näin Canucks-fanin näkökulmasta, kun toisistaan mittaa ottavat Canucks ja Florida Panthers. Joukkueet tekivät kesällä tunnetun ison pelaajakaupan, jossa Luongo tuli Canucksiin (yhdessä Krajicekin ja kuudennen kierroksen varauksen kanssa) ja Floridaan lähti entinen tähtihyökkääjä Todd Bertuzzi, paketti Bertuzzin selkälääkkeitä, Bryan Allen ja maalivahti Alex Auld.

Tästä ensi yön ottelusta puuttuu Floridan kannalta kesän kaupan ns. avainpelaaja Bertuzzi, joten tässä mielessä ottelu ei kohoa odotusarvoiltaan aivan huippuunsa. Maalilla saattaa kuitenkin pelata Auld (vaikka hän tosin oli jo Flamesia vastaan pelatussa tappiopelissä maalilla ja pelasi tuolloin heikon ottelun) ja Floridan puolustuksessa nähdään Canucks-fanien viime kausien yksi suosikkipuolustaja, kun isokokoinen ja fyysinen Bryan Allen tekee paluun Garagen jäälle - terrorosoituaan edellisessä pelissä Calgaryn pelaajia.

Floridalla on alla edellisistä viidestä pelistä kaksi voittoa ja kolme tappiota. Joukkue on parhaillaan pelaamassa Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan vieraskiertuetta ja takana on kaksi peräkkäistä tappiota Edmontonille ja Calgarylle. Calgarya vastaan Panthers oli erittäin lähellä voittoa. Joukkue laukoi vierasjäällä 13 kertaa enemmän kuin Flames ja johti ottelua neljä minuuttia ennen loppua kahdella maalilla.

Tämän jälkeen Flames iski kuitenkin snipereidensa Byron Ritchien, David Mossin ja Mark Gioradonon johdolla kolme maalia ja otti jatkoaikavoiton. Katkera tappio muuten hyvästä pelistä ei ollut joukkueelle pelitapahtumiin nähden ansaittu ja uskonkin, että joukkue vain sisuuntui tuosta tappiosta. Nyt kun joukkueet kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa sitten kesän kaupan, myötätuulessa seilaavalle Canucksille ei siis ole luvassa helppoa ottelua.

Vancouver pelaa tällä hetkellä kuitenkin parasta kiekkoa pariin viime kauteen, joten Floridan pitää pystyä parhaimpaansa voittaakseen. Canucksilla on alla kuuden ottelun voittoputki - pisin sitten marraskuun 2002, jolloin joukkue otti 10 peräkkäistä voittoa. Lisäksi Canucks on voittanut kotonaan seitsemän edellistä ottelua ja viimeisistä 13 kotiottelusta Canucksin voittosarake on täyttynyt 11 pelissä.

Floridasta tullut Luongo on parantanut otteitaan mitä pidemmälle kausi on mennyt ja hän on ollut hyvin merkittävässä asemassa joukkueen voittoputkessa. Edellisissä kuudessa ottelussa Luongon selän taakse on tehty kaksi maalia tai vähemmän neljässä pelissä. Lisäksi Luongo kaatoi lähes yksinään Dallasin ja hänet on valittu joukkueen voittoputken aikana kaksi kertaa kentän parhaaksi pelaajaksi.

Saa nähdä, jatkuuko Luongon ja joukkueen voittoputki myös Floridaa vastaan. Tiukka, ja mielenkiintoinen ottelu kuitenkin tulossa.

 

[Mr. Smith]

Saa nähdä, jatkuuko Luongon ja joukkueen voittoputki myös Floridaa vastaan. Tiukka, ja mielenkiintoinen ottelu kuitenkin tulossa.

Tiukka oli matsi, mutta onneksi voittoputki jatkui 4-3 rankkareilla. Ja Naslund teki maalin (+syötön) ja valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi! Muut maalintekijät olivat Linden ja Morrison sekä Green rankkareista.

Pakko hämmästellä edelleen tuota Kevin Bieksan nousua pakkia aateliin. Nyt meni (ensimmäistä kertaa?) 30 minuuttia rikki ja hyvältä näyttää. Tilastoihin tuli 0+1, 4 laukausta ja 3 taklausta.

On myönnettävä, että omasta mielestä tuo Vancouverin pakisto näyttää nyt todella hyvältä. Tai siis toi top4 pakisto. Vielä kun Salo kuntoutuu kunnolla niin kaikki (Ohlund, Bieksa, Salo, Mitchell) pystyvät pelaamaan todella paljon ja Mitchelliä lukuunottamatta sekä yli- että alivoimaa. Krajicek ja Fitzpatrick sitten saavat jämäminuutit. Tosin melkein ennemmin noi Roryn minuutit voisi antaa Edlerille.

Cowan tuntuu antaneen lisäpotkua Vancouverin taklauspeliin. Nyt Cowan taklasi pienellä peliajalla 4 kertaa. Cooke innostui taklaamaan 5 kertaa ja Buliskin 4 kertaa. Yhteensä Vancouver taklasi 23 kertaa.

 

[nuck]

Tiukka oli matsi, mutta onneksi voittoputki jatkui 4-3 rankkareilla. Ja Naslund teki maalin (+syötön) ja valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi! Muut maalintekijät olivat Linden ja Morrison sekä Green rankkareista.

Tiukka peli. Florida antoi hyvän vastuksen ja muuten hyvän ottelun jälleen pelanneelle Luongolle meni kaksi (hänelle) vähän helpompaa maalia, joten voittoon pitää olla tyytyväinen. Seitsemän peräkkäisen voittopelin sarja on pisin, mitä joukkueella on nähty sitten vuoden 2002, joten aika harvinaisessa tilanteessa tässä ollaan.

Ottelu oli aika vaihteleva; Canucks hallitsi ensimmäistä 10 minuuttia, Florida hallitsi ensimmäisen erän jälkimmäistä puolikasta ja toista erää kokonaisuudessaan aika selvästikin (tosin Canucksilla oli erässä parhaat maalipaikat, kun Mitchellin laukaus osui ylärimaan ja Kesler suti tolppaan), mutta Canucks paransi jälleen kolmannessa ja otti pelin haltuunsa.

Canucksin maalintekijät pistävät suuta hymyyn. Näslundin 17 pelin maaliton putki katkesi ja hänelle ansaittu valinta kentän parhaaksi pelaajaksi. Näslund pelasi paljon Sedineiden kanssa ja tulos on tässä. Linden on puolestaan päässyt hienoon vireeseen joulu- ja tammikuun alussa. Maali oli hänelle viides edellisiin 11 otteluun ja hänestä huomaa selvästi viime kautta enemmän peli-iloa.

Linden on saanut Vigneaultilta kunnon roolin, vaikka tulokset eivät alkukaudesta häikäiseviä olleetkaan, hän tuntee olevansa pitkästä aikaa tärkeä pelaaja kentällä ja tulosta tulee sen mukaan. Isokokoisena ja kokeneena pelaajana Lindenista on edelleen hyötyä joukkueelle maalin edessä ja tältä paikalta tuli myös tämä viimeisin maali.

Greenin onnistuminen rankkareissa voittomaalin tekijänä oli sekin hyvin positiivinen asia. Green tekee vaihdosta ja ottelusta toiseen armottomasti töitä, mutta tehot ovat jääneet todella vähiin. Nyt Green sinetöi Canucksille kaksi tärkeää pistettä, joilla on merkitystä Luoteisen divisioonan huipputasaisessa ja kovassa kilpajuoksussa. Greenille onnistumisen todella suo hänen työmääränsä vuoksi.

Pakko hämmästellä edelleen tuota Kevin Bieksan nousua pakkia aateliin. Nyt meni (ensimmäistä kertaa?) 30 minuuttia rikki ja hyvältä näyttää. Tilastoihin tuli 0+1, 4 laukausta ja 3 taklausta.

Kyllä, tämä oli Bieksalle uran ensimmäinen ottelu NHL:ssä, jossa hän pelasi päälle 30 minuuttia. Edellisessä Oilers-pelissä vahva nousu voittomaalin tekoon ja nyt uran 82. pelissä jälleen suuri rooli voiton eteen. Bieksa on ollut kolmen viimeisen kauden aikana todellinen tähdenlento, vaikka viime kausi menikin harjoitusleirillä tulleen jalkavamman vuoksi pieleen, eikä hän päässyt missään vaiheessa kunnolla irti.

On myönnettävä, että omasta mielestä tuo Vancouverin pakisto näyttää nyt todella hyvältä. Tai siis toi top4 pakisto. Vielä kun Salo kuntoutuu kunnolla niin kaikki (Ohlund, Bieksa, Salo, Mitchell) pystyvät pelaamaan todella paljon ja Mitchelliä lukuunottamatta sekä yli- että alivoimaa. Krajicek ja Fitzpatrick sitten saavat jämäminuutit. Tosin melkein ennemmin noi Roryn minuutit voisi antaa Edlerille.

Olen samaa mieltä. Canucksilla on kärjestä hyvä ja monipuolinen puolustus. Syvyyttäkin joukosta löytyy mielestäni kuitenkin ihan hyvin, sillä Krajicek on ihan kelvollinen vitospakki ja Fitzpatrick hoitaa tonttinsa kuudentena pakkina kohtalaisesti ja välillä jopa hyvin. Edlerille minäkin kuitenkin haluaisin näyttöpaikkaa, sillä hän pelasi hienosti visiitillään ylhäällä ja toisaalta hänen tasostaan saataisiin näin parempi kuva ensi kaudelle.

Cowan tuntuu antaneen lisäpotkua Vancouverin taklauspeliin. Nyt Cowan taklasi pienellä peliajalla 4 kertaa. Cooke innostui taklaamaan 5 kertaa ja Buliskin 4 kertaa. Yhteensä Vancouver taklasi 23 kertaa.

Cowan on ollut aktiivinen taklaamaan, mutta Canucks tuntui aktivoittaneen karvauspeliään jo ennen Cowanin tuloa. Vigneault selvästi halusi saada uutena valmentajana ensin puolustuksen kuntoon ja kun tämä alkoi toimia, hän lisäsi vähän karvaus-aktiivisuutta. Periaatteessa aika odotettua kehitystä ja kun Canucks pelaa kuitenkin aika maltillisesti, miehet pysyvät hyvin pelin sisällä.

Joukkueen taklauspelin kokonaisuuteen vaikuttaa myös aika paljon se, että Cooke on saanut joulukuun lopussa luistelunsa paremmin liikkeelle ja hän onkin ollut viimeisen kuukauden sisään jälleen arvokas pelaaja joukkueelle. Cooke on valittu viimeisen kolmen viikon sisään kolme kertaa kentän parhaaksi pelaajaksi (kaikki vielä oman divisioonan pelejä) ja hän on päässyt samalla myös hyvin taklaustilanteisiin.

Loppuun yksi erinomainen tilasto joukkueen hyvästä erikoistilannepelistä:

http://sports.espn.go.com/nhl/stati...eague=nhl&seasontype=2&season=2007&order=true

Canucksilla on siis kärkipaikka NHL:n alivoimatilastossa!

 

[Mr. Smith]

Olen samaa mieltä. Canucksilla on kärjestä hyvä ja monipuolinen puolustus. Syvyyttäkin joukosta löytyy mielestäni kuitenkin ihan hyvin, sillä Krajicek on ihan kelvollinen vitospakki ja Fitzpatrick hoitaa tonttinsa kuudentena pakkina kohtalaisesti ja välillä jopa hyvin. Edlerille minäkin kuitenkin haluaisin näyttöpaikkaa, sillä hän pelasi hienosti visiitillään ylhäällä ja toisaalta hänen tasostaan saataisiin näin parempi kuva ensi kaudelle.

Krajicek on omiin odotuksiin nähden ollut yllättävän heikko. Peliaikaa on annettu mukavasti (lähes 20 min) ja ylivoimallakin melkoisesti (3 min/ottelu). Silti kauden ylittäessä puolivälin tehot ovat 1+6 ja -13. Ylivoimalla on syntynyt vain yksi piste (128 min = 1 piste).

Tässä olisikin mielestäni oiva paikka kokeilla kakkosylivoimassa Edleriä. Edler on, ehkä vähän yllättäen, ykkösenä Manitoban pakkien pörssissä. Itse ainakin odotin, että Coulombe ja Tremblay tekevät selvästi kovemmat tehot kuin ensimmäistä AHL-kautta pelaava Edler. Myös Vancouverissa Edler onnistui 12:ssa ottelussa tekemään 1+1 tehot ilman ylivoima-aikaa.

Itse järjestäisin pakiston seuraavasti:

Ohlund-Salo
Mitchell-Bieksa
Edler-Krajicek
Fitzpatrick

Ylivoimat:

Ohlund-Salo
Edler-Bieksa

Alivoimat:

Ohlund-Salo
Mitchell-Bieksa

Tosin eiköhän tuo nykyinen coutsi aika hyvin osaa hommansa, voittoja ainakin nyt tulee mukavasti.

 

[Chip Whitley]

Kommentoidaan hieman viestejä:

Tiukka peli. Florida antoi hyvän vastuksen ja muuten hyvän ottelun jälleen pelanneelle Luongolle meni kaksi (hänelle) vähän helpompaa maalia, joten voittoon pitää olla tyytyväinen.

Nämä kaksi maalia olisivat olleet kyllä jokaiselle NHL-maalivahdille pahoja häsläyksiä, ehkä tämän kauden Cloutieriä mukaan laskematta. Nämä molemmat maalit taisivat kuitenkin syntyä viimeisessä erässä - Luongo oli pelannut viikon sisällä jo melkein 4 tiukkaa peliä - joten annetaan nämä anteeksi nyt kun Canucks voittikin. Joka tapauksessa, voisi Sabouriniakin välillä vähäisen peluuttaa.

Canucksin maalintekijät pistävät suuta hymyyn. Näslundin 17 pelin maaliton putki katkesi ja hänelle ansaittu valinta kentän parhaaksi pelaajaksi. Näslund pelasi paljon Sedineiden kanssa ja tulos on tässä. Linden on puolestaan päässyt hienoon vireeseen joulu- ja tammikuun alussa. Maali oli hänelle viides edellisiin 11 otteluun ja hänestä huomaa selvästi viime kautta enemmän peli-iloa.

Hieno homma Näslundille, todella hieno. Tosin, tämä(kin) jälleen kerran todistaa sen että Sedinit ovat dominoivia, ja sen että oikeastaan Morrison on Canucksin hyökkääjistä ainoa, joka saa edes jonkun verran tehoja ilman veljeksiä. Vaikka Nazzy pääsikin maalien makuun pitkästä aikaa ja pelasi muutenkin hyvän pelin, minun papereissani 6 miljoonan hyökkääjältä (= joukkueen johtava hyökkääjä) vaaditaan tehoja myös ilman punapäitä. Tätä ei ole valitettavasti tapahtunut, ja jos joku jaksaa statseja tutkiskella, niin olisi mukava saada varmistus tälle väitteelleni. Eli siis onko Näslund tehnyt tällä kaudella yhtään maalia, missä kumpikaan Sedineistä ei ole saanut syöttöpongoa?

Linden on saanut Vigneaultilta kunnon roolin, vaikka tulokset eivät alkukaudesta häikäiseviä olleetkaan, hän tuntee olevansa pitkästä aikaa tärkeä pelaaja kentällä ja tulosta tulee sen mukaan. Isokokoisena ja kokeneena pelaajana Lindenista on edelleen hyötyä joukkueelle maalin edessä ja tältä paikalta tuli myös tämä viimeisin maali.

Unohtamatta Lindenin todella hyvää right-puolen laukausta. Hienoa, että Linden on löytänyt tehonsa ja peli-ilonsa. Voisin melkein väittää hänen olleen parempi kuin Näslund, ainakin viimeiset 20 ottelua.

Cowan on ollut aktiivinen taklaamaan, mutta Canucks tuntui aktivoittaneen karvauspeliään jo ennen Cowanin tuloa. Vigneault selvästi halusi saada uutena valmentajana ensin puolustuksen kuntoon ja kun tämä alkoi toimia, hän lisäsi vähän karvaus-aktiivisuutta. Periaatteessa aika odotettua kehitystä ja kun Canucks pelaa kuitenkin aika maltillisesti, miehet pysyvät hyvin pelin sisällä.

Tämä karvauksen aktivoiminen on vain ja ainoastaan hyvä asia, kuten viimeaikaisista tuloksistakin on varmaan huomannut. Vastustajajoukkueen pakit/laiturit "pelkäävät" aina kiekkoa hakiessaan Canucksin kärkikarvaajaa/vastaan tulevaa pakkia, ja tämä vaikuttaa muun muassa avausten laatuun. Avausten epäonnistumis-prosentti kasvaa, ja Canucksin pelaajat saavat pelistä yliotteen. Jos hyvä tuuri käy, nopean vastahyökkäyksen päätteeksi juhlitaan maalia.

Tässä olisikin mielestäni oiva paikka kokeilla kakkosylivoimassa Edleriä. Edler on, ehkä vähän yllättäen, ykkösenä Manitoban pakkien pörssissä. Itse ainakin odotin, että Coulombe ja Tremblay tekevät selvästi kovemmat tehot kuin ensimmäistä AHL-kautta pelaava Edler. Myös Vancouverissa Edler onnistui 12:ssa ottelussa tekemään 1+1 tehot ilman ylivoima-aikaa.

Tämä johtuu aika pitkälti Tremblayn loukkaantumisista. Coulombe on pelannut farmissa heikosti, ja Tremblay on siis kärsinyt pienemmistä loukkaantumisista, ja yhdestä vähän isommastakin (nilkka). Mutta kokonaisuutena Edler on tällä hetkellä Moosen paras puolustaja, Tremblay laukauksensa ansiosta vahva ylivoimalla.

 

[nuck]

Krajicek on omiin odotuksiin nähden ollut yllättävän heikko. Peliaikaa on annettu mukavasti (lähes 20 min) ja ylivoimallakin melkoisesti (3 min/ottelu). Silti kauden ylittäessä puolivälin tehot ovat 1+6 ja -13. Ylivoimalla on syntynyt vain yksi piste (128 min = 1 piste).

Krajicekin peliaika-keskiarvothan nousivat aika paljon surullisen kuuluisan marraskuun aikana, kun Canucksin puolustajat täyttivät Vancouverin sairaalat. Tuolta ajanjaksolta on osittain perua myös puolustajan tehosaldo, sillä ennen marraskuun alussa pelattua neljän pelin rypästä, jossa Lukas joutui pelaamaan paljon enemmän kuin hänen tasonsa olisi antanut myöten, Krajicekin tehosaldo oli vielä plussalla neljän merkinnän verran, mutta putosi tämän ajanjakson aikana (neljässä pelissä) kahdeksan merkkiä.

Kokonaisuutena Krajicekin kausi on ollut kaksijakoinen. Alkukaudesta hän näytti ihan kelvolliselta nelospakilta NHL-tasolle, kun hän pelasi Mitchellin kanssa parina. Hän jopa yllätti minut, vaikka minulla oli odotuksia häntä kohtaan jo ennen kauden alkua. Mitchellin loukkaantumisen aikaan marraskuussa häntä ylikuormitettiin ja hän teki virheitä.

Joulu- ja tammikuussa kun Vigneault on koonnut kahdeksi ensimmäiseksi pariksi Bieksa-Mitchell ja Öhlund-Salo, Krajicek on joutunut pelaamaan hajavaihtoja Fitzpatrickin kanssa, ja roolina on ollut yksinkertaisesti pelata "nolla nollaa" ja antaa kahdelle muulle parille happitaukoja. Krajicekin tehosaldo on kieltämättä surkea, eikä se parantunut joulukuussa yhtään (päinvastoin).

Mielestäni hän ei ole pelannut kuitenkaan niin huonosti, kuin tehosaldo antaisi ymmärtää - myös V:n antama peliaika kertoo tästä jotain. Hän on muodostanut pakkiparinsa Fitzpatrickin kanssa loppujen lopuksi suhteellisen toimivan kaksikon kolmosparissa (parin peli ei ole maksanut Canucksille pisteitä ja tämä on yksinkertaistettuna ainoa asia, mitä minä kolmosparilta toivon) ja Krajicek on paikannut hyvällä liikkeellä parinsa hieman kankeita käännöksiä.

Minä näkisin, että Lukasilla on tämän hetken surkeista tilastoista huolimatta edelleen kykyjä ottaa tarvittaessa nelospakin rooli. Mutta tämä tietysti vaatii sitä, että hän saa pelata omaa peliään tasokkaan puolustajan kanssa, eikä häntä ylikuormiteta - marraskuun peräkkäisissä peleissä nähdyt 22-28 minuuttia ottelussa ovat ehdottomasti hänelle liikaa.

Krajicek on erinomainen luistelija ja paikkaa liikkeellään puolustuksessa paljon. Välillä hän paikkaa liikkeellä pakkiparinsakin koomailuja alakerrassa. Toisaiseksi hän onkin tehnyt minuun suuremman vaikutuksen puolustuksessa kuin hyökkäyksessä, vaikka tehosaldot kertoisivatkin toista. Ne ovat mielestäni erikoiset, sillä hän on ollut ehdottomasti pakkipariinsa Fitzpatrickiin nähden parin avainpakki ja kuitenkin Fitz on kerännyt esim. joulukuussa plussia ja Krajicek miinuksia.

Joulukuun 14. päivän jälkeen, kun Fitzpatrick palasi kentille, hän on saanut +5, ja samaan ajanjaksoon Krajicekin tehosaldo on -4. Erikoinen tilasto, sillä kaksikko on pelannut paljon yhdessä, Krajicek on saanut valmennukselta selvästi enemmän luottoa, ollut parin johtava pakki ja itse en muista kuitenkaan montaakaan kertaa joulukuulta, kun Canucksin päähän oltaisiin tehty maali selvästi Krajicekin virheen seurauksena.

Loppuyhteenvetona toteaisin Krajicekin kauden ensimmäisestä puolikkaasta seuraavaa; kaksijakoinen alkukausi, tilastot eivät kerro puolustuspelistä koko kuvaa, hyökkäyksessä heikon laukauksen, ja hieman puutteellisen pelisilmän johdosta vähän annettavaa, mutta paikkaa liikkeellä puolustuksessa paljon ja saa aika paljon peliaikaa tämän vuoksi.

Ylivoimalla Krajicekia käytetään pelin avaajana (syöttö ja kiekon nostaminen ylös sopivat molemmat) ja sinisellä pelin rauhoittajana. Lopullisia maalitilanteita pelataan ylivoimalla vain vähän Lukasin kautta ja Krajicek onkin ylivoimalla viisikon rauhoittava pelaaja. Välillä Krajicek laittaa siniseltä ohjurin maalin eteen, mutta näistä ei olla onnistuttu laittamaan kiekkoa sisään. Krajicekilla on ihmeen vähän syöttöjä, sillä hänen ylivoima-ajalla olisi luullut pisteitä tulevan vaikka puolivahingossa (kakkossyötöistä tai ohjuri-laukauksista).

Tässä olisikin mielestäni oiva paikka kokeilla kakkosylivoimassa Edleriä. Edler on, ehkä vähän yllättäen, ykkösenä Manitoban pakkien pörssissä. Itse ainakin odotin, että Coulombe ja Tremblay tekevät selvästi kovemmat tehot kuin ensimmäistä AHL-kautta pelaava Edler. Myös Vancouverissa Edler onnistui 12:ssa ottelussa tekemään 1+1 tehot ilman ylivoima-aikaa.

Edler on ollut tehokas, mutta vertailussa olisi hyvä käyttää myös piste/ottelu -tilastoa. Alkukauden loukkaantuneena olleella Tremblaylla on selvästi parempi piste/ottelusaldo kuin Edlerilla (Edler; 24GP, 15PTS / Tremblay; 12GP, 12PTS). Coulombe on sen sijaan ollut farmissa pettymys ja hänelle en näe paikkaa tulevaisuuden Canucks-pakistossa.

Minäkin näkisin mielelläni Edlerin joukkueen kakkosylivoimassa. Viime kaudella ruotsalaispakki kirjautti Kelownassa 62 pelissä 53 pistettä ja farmissakin Edler on ollut hyvä ylivoimapakki, joten kyllä hänellä kykyjä olisi. Canucksilla on kuitenkin tällä hetkellä muutenkin tehokas puolustus (NHL:stä löytyy vain pari joukkuetta, joiden pakit ovat tehneet enemmän maaleja), joten joukkue ei tarvitse välttämättä ylivoimapakkia ylös.

Edlerkin tulisi mielestäni kyseeseen lähinnä kokonaispelin kautta, mutta vaikea tietää joukkueen tilanteesta sen tarkemmin. Fitzpatrick on esimerkiksi kuuleman mukaan hyvä joukkuepelaaja ja ehkä joukkue sitten tarvitsee tällä hetkellä hänen tyylistä hyvää ja kokenutta joukkuepelaajaa enemmän kuin lahjakkaampaa ja hyökkäyspelissä parempaa puolustajaa.

Näin joukkueen ulkopuolisena toivoisin kuitenkin Edlerille paikkaa ylhäältä, mutta ehkä Fitzpatrick on sitten joukkueen sisällä pidetty kaveri ja Vigneault ajattelee, että voittavaa joukkuetta ei tule vaihtaa...?

Itse järjestäisin pakiston seuraavasti:

Ohlund-Salo
Mitchell-Bieksa
Edler-Krajicek
Fitzpatrick

Ylivoimat:

Ohlund-Salo
Edler-Bieksa

Alivoimat:

Ohlund-Salo
Mitchell-Bieksa

Muuten ihan samoilla linjoilla, mutta alivoimalla joukkueen selkeä ykköspakki on Mitchell, joka on pelannut kauden aikana kokonaisuutena lähes puoli tuntia enemmän kuin seuraavat pelaajat - Mitchellin ero muihin olisi vieläkin suurempi, ellei hän olisi ollut sivussa loukkaantumisen vuoksi yhdeksää ottelua. Seuraavassa joukkueen alivoimatilastot kokonaispeliajan kautta:

http://www.nhl.com/nhlstats/app?fet...&sort=shortHandedTimeOnIce&viewName=timeOnIce

Tosin eiköhän tuo nykyinen coutsi aika hyvin osaa hommansa, voittoja ainakin nyt tulee mukavasti.

Niin, suurempaa purnaamista Vigneaultista ei ole ollut koko kaudella, vaikka maalinteko olikin alkukaudesta suurta tuskaa.

 

[Chip Whitley]

Välillä Krajicek laittaa siniseltä ohjurin maalin eteen, mutta näistä ei olla onnistuttu laittamaan kiekkoa sisään. Krajicekilla on ihmeen vähän syöttöjä, sillä hänen ylivoima-ajalla olisi luullut pisteitä tulevan vaikka puolivahingossa (kakkossyötöistä tai ohjuri-laukauksista).

Itse asiassa, Krajicek ei hirveän paljoa ole saanut peliaikaa ylivoimalla. Coulombe ja Tremblay pelasivat ylivoimalla paljon kun olivat ylhäällä, myös Morrison vei Lukasin ylivoima-aikaa muutaman pelin ajan. Ei minulla ole tarkkoja tietoja, mutta muistelisin että tällä kaudella on ollut monia otteluita joissa Krajicek ei ole pelannut sekuntiakaan ylivoimaa.

Ja kun ottaa huomioon vielä kaksi seikkaa, A) Krajicek on pelannut varmaan noin 90% vähäisestä ylivoima-ajastaan kakkosylivoimakentällisen kanssa, B) Krajicekilla on heikko laukaus (kiekkoa ei pelata viivalle Lukasille, vaan toiselle viivamiehelle aina kun on mahdollisuus), niin tämä syöttöpisteiden vähyys ei ainakaan minua niin paljoa yllätä.

Ei minulla oikeastaan mitään moitittavaa ole mitä Krajicekiin tulee. Joskus ollut hieman hukassa puolustuspäässä, mutta niin käy veteraaneillekin. Näen vain Koltsovin parempana pelaajana, sen takia olisin valmis luopumaan Krajicekista (apua hyökkäykseen). Buffalolla on aina pulaa pakeista (loukkaantumisia), kelpaisiko Krajicek?

Edit: Tässä vielä puolustajien keskimääräinen peliaika ylivoimalla:

http://www.nhl.com/nhlstats/app?fet...ort=avgPowerPlayTOIPerGame&viewName=timeOnIce

Ja vielä hiukan Salosta, veikkaan että Salo pelaa (jos pelaa) koko loppukauden loukkaantuneena. Kuulema sama olkapää kuin viime Olympialaisissa. Miehellä on kuitenkin sopimusvuosi, eli siis asenne on varmaan "pelataan niin kauan kuin on vain vähääkään mahdollista". Viime peleissä hän on jo saanut ylivoima-aikaa, mutta muuten peliaika on jäänyt noin 20 minuuttiin, muun top3 pelatessa yli 25min per peli. Toivotaan että esimerkiksi allstar-tauko auttaisi taas vähäsen, ja Salo pystyisi kauden loppuun asti pelaamaan. Epäilen tätä tosin vahvasti. Toivottavasti olen väärässä.

 

[Chip Whitley]

BREAKING NEWS! Luc Bourdon traded!

Canucksin ensimmäinen varaus vuoden 2005 draftista, Luc Bourdon, treidattiin Monctonista Cape Breton Screaming Eaglesiin. Vaihdossa Wildcats sai puolustaja Mark Barberion ja Screaming Eaglesin ensimmäisen varausvuoron ensi kesälle.

Eli siis vielä selvennykseksi, Luc on edelleen Canucksin omaisuutta =) Junioriseura vain vaihtui loppukaudeksi.

 

[nuck]

Tätä ei ole valitettavasti tapahtunut, ja jos joku jaksaa statseja tutkiskella, niin olisi mukava saada varmistus tälle väitteelleni. Eli siis onko Näslund tehnyt tällä kaudella yhtään maalia, missä kumpikaan Sedineistä ei ole saanut syöttöpongoa?

On tehnyt. Näslund on tehnyt Sedineiden kanssa 10 maalia ja ilman Sedineitä kolme maalia. Luonnollisesti miehen olisi pitänyt tehdä ilman Sedineitä enemmän osumia, mutta ei hänen pelinsä ole aina kulkenut kaksostenkaan kanssa. Selvä pettymyshän Näslund on toistaiseksi ollut (etenkin palkkaansa nähden), ei tästä ole kahta sanaa.

Toivottavasti kuitenkin piristyisi jatkossa. Kauden tärkeimmät pelit ovat vielä edessä.

Tämä karvauksen aktivoiminen on vain ja ainoastaan hyvä asia, kuten viimeaikaisista tuloksistakin on varmaan huomannut. Vastustajajoukkueen pakit/laiturit "pelkäävät" aina kiekkoa hakiessaan Canucksin kärkikarvaajaa/vastaan tulevaa pakkia, ja tämä vaikuttaa muun muassa avausten laatuun. Avausten epäonnistumis-prosentti kasvaa, ja Canucksin pelaajat saavat pelistä yliotteen. Jos hyvä tuuri käy, nopean vastahyökkäyksen päätteeksi juhlitaan maalia.

Juuri näin hyödyttävää asian pitäisi olla. Valitettavasti se ei esimerkiksi viime kaudella ollut näin, vaikka tähän toki pyrittiin - vielä vahvemmin kuin tällä kaudella missään pelissä. Kaikkein tärkeintä karvauksessa on ajoituksen oikea aikaisuus ja tässä Canucks on onnistunut tällä kaudella. Joukkue ei ole pelannut itseään viime vuoden tapaan useinkaan ulos tilanteista, vaan karvausta on selvästi ajettu maltilla sisään ja homma tuntuu toimivan koko ajan yhä paremmin.

Itse asiassa, Krajicek ei hirveän paljoa ole saanut peliaikaa ylivoimalla. Coulombe ja Tremblay pelasivat ylivoimalla paljon kun olivat ylhäällä, myös Morrison vei Lukasin ylivoima-aikaa muutaman pelin ajan. Ei minulla ole tarkkoja tietoja, mutta muistelisin että tällä kaudella on ollut monia otteluita joissa Krajicek ei ole pelannut sekuntiakaan ylivoimaa.

Tremblay ja Coulombe vain käväisivät ylhäällä, Krajicek on pelannut siellä koko kauden. Yhteensä Krajicek on pelannut Canucksin ylivoimassa tällä kaudella kuitenkin päälle 128 minuuttia - siis reilusti yli kaksi kokonaista peliä pelkkää ylivoimaa. Näiden minuuttien aikana Krajicekin lavasta on lähtenyt kaksi kakkossyöttöä, ei mitään muuta. Vaikka miehelle ei pelata kiekkoa usein ja vaikka hän onkin pelannut minuuttinsa kakkosylivoimassa, minäkin olisin voinut saada vastaavat tehot täysin kädettömänä pelaajana ylivoimalla. Kyllä se siis ainakin minut yllättää.

Ei minulla oikeastaan mitään moitittavaa ole mitä Krajicekiin tulee. Joskus ollut hieman hukassa puolustuspäässä, mutta niin käy veteraaneillekin. Näen vain Koltsovin parempana pelaajana, sen takia olisin valmis luopumaan Krajicekista (apua hyökkäykseen). Buffalolla on aina pulaa pakeista (loukkaantumisia), kelpaisiko Krajicek?

Koltsovia ja Krajicekia on erittäin vaikea verrata, sillä kaksikko pelaa erilaisissa sarjoissa ja he ovat joukkueissaan eri rooleissa. Krajicek saattaisi olla Euroopassa pelatessaan myös suhteellisen tehokas puolustaja, mutta häntä ei taideta Euroopassa nähdä pitkään aikaan. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, minäkin antaisin Koltsoville mahdollisuuden ensi kaudella ja kauppaisin Lukasin pois ensi kesänä, mutta tämä saattaisi olla huonokin liike. Uskon nimittäin, että Krajicek ei ole esittänyt vielä parastaan ja liikkeen vuoksi lahjoja on mainittuun nelospakin rooliin - Koltsovilla saattaisi tosin olla lahjoja korkeammallekin, mutta hänen puolustustyöskentelyään ei olla mitattu vielä ollenkaan NHL:ssä.

Ja vielä hiukan Salosta, veikkaan että Salo pelaa (jos pelaa) koko loppukauden loukkaantuneena. Kuulema sama olkapää kuin viime Olympialaisissa. Miehellä on kuitenkin sopimusvuosi, eli siis asenne on varmaan "pelataan niin kauan kuin on vain vähääkään mahdollista". Viime peleissä hän on jo saanut ylivoima-aikaa, mutta muuten peliaika on jäänyt noin 20 minuuttiin, muun top3 pelatessa yli 25min per peli.

Sami saattaa kärsiä edelleen samasta olkapäästä. Mutta niin kauan, kun hän vaan pystyy pelaamaan (vaikka hieman puolikuntoisenakin), niin kauan miehestä on joukkueelle paljon hyötyä. Salo on saanut viime peleissä (hänelle) vähän vähemmän peliaikaa, mutta hyvin hän on ollut joukkueen menestyksessä mukana; viimeisissä kuudessa pelissä pisteet 2+2=4 ja tehopörssiin näissä otteluissa mukava +5. Näiden tehojen lisäksi Salo on ollut joukkueen alivoimamenestyksessä hienosti mukana.

 

[Mr. Smith]

Tremblay ja Coulombe vain käväisivät ylhäällä, Krajicek on pelannut siellä koko kauden. Yhteensä Krajicek on pelannut Canucksin ylivoimassa tällä kaudella kuitenkin päälle 128 minuuttia - siis reilusti yli kaksi kokonaista peliä pelkkää ylivoimaa. Näiden minuuttien aikana Krajicekin lavasta on lähtenyt kaksi kakkossyöttöä, ei mitään muuta. Vaikka miehelle ei pelata kiekkoa usein ja vaikka hän onkin pelannut minuuttinsa kakkosylivoimassa, minäkin olisin voinut saada vastaavat tehot täysin kädettömänä pelaajana ylivoimalla. Kyllä se siis ainakin minut yllättää.

Tuossa kahdessa kakkossyötössä on puolet liiottelua, ainakin NHL.comin tilastojen mukaan. Eli yksi piste per 128 minuuttia ylivoimaa.

Mielenkiintoinen pointti on, että ennen tätä kautta Krajicek oli tehnyt vain ylivoimamaaleja (3 kpl), nyt sitten Vancouverin riveissä tuli tasakentällisin tehty maali. Nyt puuttuu se ylivoimamaali. Krajicekin laukaus on ollut tehottomin (maalin tehneistä) Vancouverin pelaajista, 61 laukausta ja 1 maali.

Mutta ei tarkoitukseni ole liikaa Krajicekia mollata, toin vain esiin hänen tehonsa (=tehottomuutensa) ylivoimalla ja surkean +/- tilaston.