Chip Whitley kirjoitti:
Ennen oltiin viihdyttävä joukkue, nyt ollaan tylsä joukkue. Ennen tehtiin maaleja, nykyään ei. Ennen katsomot olivat täynnä, nykyään ei. Ennen voitettiin (viime kauden loppu poikkeus), nyt hävitään. Yksi syy minkä takia juuri Canucksia aloin kannattamaan, oli joukkueen hyvä hyökkäävä, aggressiivinen ja viihdyttävä pelitaktiikka. Nämä kaikki ovat hävinneet, ja turpaa tulee enemmän kuin aikaisemmin.
Katsomot ovat kyllä nykyisinkin täynnä, muuten nämä ovatkin sitten mielipideasioita.
Ei siinä tietysti mitään, minäkin ottaisin erittäin mielelläni takaisin sen 2002-03 tai 2003-04 joukkueen, silloisen pelitavan ja silloisen ympäröivän NHL:n, vahvistaisin sitä siirtotakarajalla hyvällä maalivahdilla ja pitäisin peukkuja pystyssä, että Canucks menisi pitkälle. Ikävä tosiasia on vain se, että tätä ei ole palkkakaton vuoksi käytännössä mahdollista tehdä ja koska tätä ei pystytä tekemään, vaihtoehdoksi on jäänyt joukkueen rakentaminen osin uudelleen.
Tosiasiahan on se, että vaikka palkkakattomaailman aikana systeemit ovat muuttuneet ja joukkuetta on vaikeampi rakentaa kuin ennen, joukkueen rakentaminen on edelleen mahdollista ja Canucks ei ole nykyisellään vielä valmis joukkue. Joukkue hakee pelitapaansa, pelaajat eivät välttämättä täysin seiso Vigneaultin taktiikan takana kun maaleja ei ole tullut ja joukkue on kohdannut alkukaudella loukkaantumisia, jotka ovat sotkeneet uudistuneen joukkueen pakkaa entisestään.
Peli on ollut kuitenkin omasta mielestäni sikäli hyvää, että töitä on tehty kiitettävästi ja puolustamista ei olla hyökkäyspään ongelmista huolimatta unohdettu. Nämä asiat ovat niitä asioita, joita minä ensimmäiseksi halusinkin joukkueelta, kun tiesin Nonisin rakentavan uudelleen talonsa. Uskon siihen, että kun puolustuspeli saadaan toimivaksi, ennemmin tai myöhemmin onnistutaan paremmin myös hyökkäyspäässä.
Voi olla, että tällä nykyisellä joukkueella ei onnistumisia saada kuin vasta liian myöhään, mutta tämä kausi on joka tapauksessa tavallaan vasta ensimmäinen askel kohti uutta ja siksi jaksan myös odottaa. Jo ihan pelkästään se, että Luongo on kiinnitettynä neljäksi kaudeksi, antaa manageritaholla paljon työrauhaa tuleviksi vuosiksi. Luongon suhteen minulle riittäisi jo pelkästään se, että Canucks menisi Luongon avulla tulevien neljän kauden aikana edes kerran pitkälle pudotuspeleissä - tämäkin olisi enemmän kuin Burken aikakaudella kertaakaan.
Sinällään tämä nykyinen tilanne ei tule yllätyksenä. Kun katsotaan historiaa taaksepäin, joukkue on aina joutunut hakemaan vauhtia alhaalta, mutta jossain vaiheessa ryhmä on ollut valmis suurempiin tekoihin - josta tosin pudonnut sitten taas ilman Stanley Cupia alas ja aloittanut taas uuden tulemisen. Nyt eletään vasta tätä nousuvaihetta; huippu on nähty ja uusi rakentaminen aloitettu. Tulevaisuuden tornin kivijalka muurattiin viime kesänä Luongon hankinnalla, mutta pitää muistaa se, että huipulle on matkaa. Oikein tehdyllä työllä tämä huippu on kuitenkin saavutettavissa.
Canucks oli ihan samanlaisessa tilanteessa myös 1990-luvun alussa. Kausina 1989-1990 ja 1990-1991 joukkue oli kaikkea muuta kuin hyvä (ryhmällä ei toiminut tuolloin oikein mikään), mutta se aloitti nousunsa ja pääsi muutaman kauden päästä aina Stanley Cupin finaaleihin. Tuo hieno joukkue kuitenkin muuttui (erikoista muuten, että tuolloinkin työsulku toimi jonkinlaisena vedenjakajana paremman menestyksen ja heikomman menestyksen välissä), joukkue sai uuden valmentajan, uuden omistajan ja ryhmä aloitti aika nopean sukelluksen.
Tuolloinhan joukkueeseen satsattiin tosissaan mm. Mogilnyn ja Messierin hankinnoilla, mutta Canucks ui isoista hankinnoista huolimatta erittäin syvissä vesissä, eikä päässyt ylös, ennen kuin onnistui tekemään muutaman erinomaisen pelaajakaupan (mm. Näslund-Stojanov ja myöhemmin Bertuzzi, McCabe, Ruutu - Linden). Tuolloinkin joukkue teki ihan samalla tavalla heikkojakin hankintoja kuin tänäkin päivänä, mutta ydinryhmästä kasvoi ajan kuluessa hieno joukkue ja Canucks oli valmis menemään pitkällekin - ei kuitenkaan sitten koskaan mennyt.
Tämän päivän, ja tulevaisuuden joukkueen rakennus aloitettiin jollakin tasolla viime kesänä, kun vanha kova ykkönen rikottiin, Jovanovskista jouduttiin luopumaan ja joukkueesta tehtiin samalla puolustavampi (joku voi sanoa tätä tylsäksi tavaksi, minä sanon järkeväksi tavaksi). Kuten sanottu, tulevaisuuden joukkue ei ole vielä valmis ja joukkue tarvitsee vielä hyviä hankintoja tai varauksia noustakseen portailla eteenpäin.
Nykyjoukkuetta ei ehkä olla rakennettu parhaalla mahdollisella tavalla ja mukaan mahtuu ihan samalla tavalla huonoja hankintoja kuin mahtui esim. Burken kasaamaan joukkueeseen aikanaan, mutta kokemuksesta tiedän sen, että kovin isoja muutoksia ei välttämättä tarvita, niin tästäkin joukkueesta tulee vaarallisempi. Aikaa se kuitenkin tulee ottamaan, sillä joukkueen identiteetti on uusittu aika rajulla kädellä ja hetkessä tämä muutos ei useinkaan tapahdu.
Nonisin puolustukseksi pitää sanoa se, että Burke ei jättänyt jälkeensä parasta alustaa. Burke oli usein erinomainen tekemään pelaajakauppoja ja rakentamaan joukkuetta näiden kautta, mutta Burke kauppasi menestyshuumassa aika paljon varausvuoroja pois, eikä onnistunut luomaan ympärille hyvää scouttiryhmää. Lisäksi joukkueen menestyttyä Canucks ei edes saanut varata kovinkaan ylhäällä, joten suurlupaukset menivät muualle.
Näistä joukkueen hyvistä vuosista ja varausvuorojen kauppaamisista maksetaan tällä hetkellä hintaa ja kun palkkakatto vei lisäksi juuri parhaimpaan ikäänsä tulleita kokeneempia pelaajia (mm. Jovanovskin, Sopelin, Malikin ja Ruudun), Canucks ei ole saanut jatkoa toiminnalleen. Nonisillakin olisi ihan erilaista tehdä tulevaisuuden työtä, mikäli Canucks olisi toiminut Burken aikakaudella tulevaisuuden suhteen erilailla;
2000: Canucks varasi ykköskierroksella
Nathan Smihin. Joukkue olisi voinut varata mm. Brad Boyesin, Justin Williamsin, Jarret Stollin, Lubomir Vishnovskyn tai J-M Lilesin. Toisen kierroksen varaus jätettiin kokonaan käyttämättä.
2001: Canucks varasi
R.J Umbergerin, jonka Burke kauppasi parin sadan tuhannen dollarin riidan vuoksi vaihdossa muutaman ottelun Canucksissa pelanneeseen Martin Rucinskyyn. Toisen kierroksen varaus jätettiin kokonaan käyttämättä.
2002: Canucksilla
ei ollut ollenkaan ykköskierroksen varausta, kun Burke halusi maksaa Washingtonille ykköskierroksen varauksen (Boyd Gordon) vaihdossa Lindeniin. Mikäli joukkue olisi pitänyt ykköskierroksen varauksensa, Vancouverissa pelaisi mahdollisesti Alexander Steen, Cam Ward tai Jarret Stoll.
2003: Canucks varasi
Ryan Keslerin. Hyvä varaus, mutta ei mikään löytö, sillä hyvässä draftissa oli paljon lahjakkaita pelaajia. Toisella kierroksella otettiin Marc Andre Bernier, josta ei tule koskaan mitään ja kolmannen kierroksen varaus jätettiin kokonaan käyttämättä.
2004: Canucks varasi
Cory Schneiderin. Yliopistomaalivahti kulkee parhaillaan pitkää ja menestyksekästä uraansa kohti NHL:ää, joten hankala arvioida. Toisen kierroksen varaus jätettiin kokonaan käyttämättä.
Burken 2000-luvun kärkipään varaukset, siis periaatteessa varaukset siltä ajanjaksolta, jotka hyödyttäisivät joukkuetta tänä päivänä, sisälsivät Keslerin ja loput ovat joko menetettyjä tapauksia (Smith, Bernier), vaihdettuja pelaajia (Umberger, josta ei saatu mitään), pelaajia, joista ei tiedä (Schneider) tai ei varattuja pelaajia (2002). Kolme kertaa toisen kierroksen varaus jätettiin kokonaan käyttämättä ja vain kerran hankittiin viiden vuoden aikana itse toisen kierroksen varaus, joka käytettiin (Denis Grot - kompensaatiovaraus, ei siis edes kaupalla hankittu varaus, menetetystä Casselsista).
Burken puolustukseksi on sanottava se, että nämä varauskaupat eivät aikanaan jättäneet kovin pahoja aukkoja, sillä tärkeintä oli tuohon aikaan joukkueen menestys "tässä ja nyt" ja tätä menestystä pystyi hankkimaan selvästi tätä päivää helpommin kaupoilla. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että pitämällä omat varaukset ja rakentamalla paremman rungon koko scouttitoiminnan ympärille, Canucksilla olisi aivan varmasti nyt joukkueen mukana nuoria pelaajia, jotka auttaisivat ryhmää tänä päivänä ja myös tulevaisuudessa.
Chip Whitley kirjoitti:
Pahoin pelkään että teimme juuri väärään aikaa tämän "vaihdoksen". Meillä pitäisi tällä hetkellä olla se hyvin hyökkäävä ja paljon maaleja tekevä joukkue, kun taas hyvin puolustava ja vähän maaleja (jos ollenkaan) tekevän joukkueen aika on mennyt jo ohitse.
Minä luotan puolustamiseen myös uudessa NHL:ssä, mutta en tietenkään pelkkään puolustamiseen, vaan kahden suunnan peliin, joka lähtee alakerrasta. Uskon vahvasti siihen, että joukkueen menestys ei ole jäänyt pelityylistä kiinni, vaan yksinkertaisesti ryhmässä ei ole tällä hetkellä riittävän paljon maalintekoon pystyviä käsiä ja lisäksi niillä harvoilla, joilla on käsiä, on maalintekemisen kokokipsi päällä. Maalipaikkoihin joukkue on päässyt tällä kaudella aivan riittävästi ja useimpia pelejä Canucks on kuitenkin hallinnut.
Lisäksi Luongon hankinta oli uskoakseni osuva veto tulevaisuuden suhteen, sillä Bertuzzista tulee kauden jälkeen UFA ja hän ei enää taida olla se sama Buzz, joka muutama vuosi sitten pelasi. Melko nuoria huippuluokan maalivahteja on lisäksi erittäin vaikea löytää - Vancouverilla pitäisi olla Luongon hankinnalla ainakin pelin tärkein alue kunnossa tulevien vuosien rakennustyön ajan.
--
Edit: Kannattaa vielä katsoa canucks.comin videosta, kuinka Bieksa ja Jacques ottivat yhteen Vancouver-Edmonton -ottelussa (sanoisinko, että Bieksa otti tuossa kuudennen voittonsa NHL-tasolla ja säilytti näin tappiosarakkeensa edelleen puhtaana):
http://www.canucks.com/player/new/player.asp?bw=300
