Vancouver Canucks 2006-07

[nuck]

Artikkeli Michael Grabnerista

Vancouverin menneen kesän ykkösvarauksesta, itävaltalaishyökkääjästä Michael Grabnerista Abbotsford Newsin artikkeli:

http://www.abbynews.com/portals-code/list.cgi?paper=38&cat=40&id=752987&more=

Grabner, joka pelasi Canucksin harjoitusleirillä pitkään pääjoukkueen mukana, on aloittanut kautensa Spokanen riveissä siitä samasta mihin lopetti viime kauden ja tehnyt kauden kahdeksassa ensimmäisessä ottelussa seitsemän maalia.

 

[nuck]

Viime kauden tuska palautuu mieleen...

...kun Canucks kohtaa ensi yönä St. Louis Bluesin vierasjäällä.

Menneellä kaudella lopulta kolme pistettä pudotuspeliviivan alapuolelle jäänyt Canucks kohtasi St. Louisin neljä kertaa. Tuloksena näistä NHL:n huonointa joukkuetta vastaan pelatuista otteluista oli Canucksille neljä tappiota ja surkea maaliero 4-16.

Voidaan siis jopa saivarrella, että Canucks olisi mennyt viime kaudella pudotuspeleihin, mikäli joukkue olisi pystynyt pelaamaan tätä viime kauden heittopussia vastaan edes piste/ottelu -tahtia. No, turha kaivella menneitä. Totuus on se, että joukkue ei tähän kuitenkaan pystynyt ja jäi täysin ansiosta ulos pudotuspeleistä.

Mennään kuitenkin historiassa taaksepäin ja katsotaan vielä lyhyesti menneen kauden pelejä. Monen mielestä Canucks aliarvioi Bluesin kahdessa ensimmäisessä ottelussa ja hävisi omaa flegmaattisuuttaan nämä pelit. Ensimmäinen näistä tappiosta tuli tammikuun 2. päivä vieraissa maalein 1-4 ja toinen näistä tappiosta (vieraissa maalein 0-4) tuli noin kolmen viikon päästä ensimmäisestä ottelusta, tammikuun 23. päivä.

Nämä kaksi Bluesin Canucks-voittoa sijoittuivat aikavälille 29.12-26.1. Tämän alle kuukauden sisään Blues pelasi 15 ottelua, joista se voitti vain kaksi - nämä Canucks-pelit. Vancouver pelasi puolestaan näiden Blues-tappioidensa välillä kaikkiaan (Blues-tappiot laskettuna mukaan) 11 ottelua, joista Canucks väänsi seitsemän voittoa. Jostain ihmeellisestä syystä NHL:n heikoin joukkue Blues oli kuitenkin se porukka, joka käänsi muuten varsin hyvin tuohon aikaan pelanneesta Canucksista kaksi voittoa.

"Mielestäni me otimme heidät (Blues) viime kaudella kevyesti ja tämä maksoi meille lopulta koko kauden", kertoi Canucksin kapteeni Näslund Vancouver Sunissa.

Ehkä nämä kaksi ensimmäistä Blues-tappiota johtuivatkin myös asenteesta. Canucks oli näissä peleissä erittäin huono ja Blues (siis joukkue, joka muuten hävisi jatkuvalla syötöllä) otti kaksi voittoa yhteismaalein 8-1. Tavallaan nämä tappiot kertoivat fanille ehkä kaikken karuimmalla tavalla viime kauden joukkueen hengettömyydestä - Canucks floppasi menneellä kaudelle pitkälle omaa saamattomuuttaan.

Kuitenkaan pelkän asenteen puutteeseen ei näitä menneen kauden kaikkia Blues-tappioita voi laittaa. Canucks tuli nimittäin kauden kahteen viimeiseen otteluun hieman eri tavalla ja taisteli pisteistä kotona tosissaan. Menneen kauden kaksi viimeisintä Blues-ottelua kun sijoittuivat keväälle, jolloin Canucksin pudotuspelihaaveet olivat vielä omissa käsissä.

Paremmasta asenteesta huolimatta joukkue koki kuitenkin näissäkin peleissä jälleen kaksi tappiota, joissa ei ollut lopulta juurikaan selittelyille sijaa; ensin Blues kaatoi Vancouverin helmikuun 8. päivä maalein 4-2 Keith Tkachukin johtaessa vierasjoukkueen ilotulitusta ja tästä alle kuukauden päästä, maaliskuun 5. päivä (päivä, joka muuten muistetaan myös paremmista hetkistä - vuonna 1991 Blues Brothersit tulivat juuri Bluesin kautta Vancouveriin) Blues kaatoi Canucksin maalein 1-4.

"Nuo menneen kauden kaksi kotiottelua olivat luonnollisesti varsin tärkeitä pelejä meille, kun me taistelimme pudotuspelipaikoista. Mutta he (Blues) tulivat peleihin hyvällä asenteella ja tekivät enemmän töitä kuin me. Se oli niin yksinkertaista. En usko, että olisimme aliarvioineet heitä. Jos et tee tämänpäivän NHL:ssä riittävästi töitä, et saa maalipaikkoja, etkä tätä kautta maaleja. Sinä et voi yksinkertaisesti enää voittaa pelkällä taidolla", kertoi Sami Salo Sunissa.

"Jos puhun rehellisesti, niin pelasimme noissa kahdessa kotipelissä hyvin ja teimme töitä, mutta me emme pystyneet voittamaan heitä. Heidän maalivahtinsa pelasi hyvin ja Keith Tkachuk pelasi erittäin hyvin meidän kotijäällä. Ensimmäisiin kahteen otteluun me emme ehkä keskittyneet niin paljon kuin meidän olisi pitänyt. Mutta jälkimmäisissä kahdessa pelissä he pelasivat hyvin", kuvasi menneen kauden pelejä Trevor Linden Sunissa.

Näiden taustojen jälkeen ensi yönä pelattava Canucksin ja Bluesin välinen ottelu herättää ainakin Canucks-faneissa pelkoa. Tosin tämä pelko ei liity tällä kerralla joukkueen mahdollisiin pudotuspelihaaveisiin, vaan tämä poikii ihan pelkästään viime kaudesta, jolloin nämä ottelut olivat erittäin vaikeita Canucksille. Toivottavasti pelaajilla riittää tällä kerralla motivaatiota työn tekemiseen, jottei viime kauden kaltaisia flegmaattisia esityksiä vierasjäillä nähdä.

St. Louis-ottelu on Canucks menossa olevan viiden pelin mittaisen vieraspeliputken toinen ottelu. Ensimmäisen joukkue hävisi Edmontonille maalilla (1-2), kahdella Dany Sabourinin piikkiin laitettavalla osumalla. Ensi yönä Canucksin maalilla tulee pelaamaan jälleen Roberto Luongo. Luongo on pelannut urallaan kuusi kertaa Bluesia vastaan ja voittanut näistä kaksi ottelua. Hänen torjuntaprosenttinsa näissä peleissä on 94.2% ja maaleja Luongon taakse on tehty keskimäärin 2.11 ottelua kohden.

Canucksin pelissä parasta antia on ollut joukkueen viime kautta selvästi kovempi työnteko sekä maalivahtipeli. Joukkueen ykkönen on ollut hyvässä vedossa ja samoin puolustus on onnistunut kokonaisuutena odotuksia paremmin (etenkin kokemattomat Krajicek ja Bieksa ovat pelanneet vahvasti).

Negatiivinen asia joukkueen ympärillä on kakkostehojen puute - etenkin kakkosketjun kaksikon Morrison-Bulis olisi parempi herätä viimeistään tässä vaiheessa kautta. Sedineiden ketju pystyy kyllä pyörittämään peliä hyvin, mutta yhdellä vahvalla ketjulla on kuitenkin vaikea kääntää pelejä.

Muuta:

Canucks kokonaisuutena: 3-3-1
Canucks vieraissa: 2-2-1

Blues kokonaisuutena: 2-3-1
Blues kotona: 2-1-0

Joukkueiden viime otteluiden numeroita:

Canucks on onnistunut tappamaan 20 viimeisintä peräkkäistä alivoimaansa, eikä Canucks ole päästänyt yhtään alivoimaosumaa neljässä tämän kauden seitsemästä pelistä. Vancouverin alivoima toimii siis hienosti. Ylivoimissa kumpikaan joukkue ei ole onnistunut kovin hyvin: Canucks on NHL:n ylivoimatilastossa sijalla 19 (14.3%) ja Blues sijalla 22 (12.5%).

Who's HOT:

Canucks: Daniel Sedin on aloittanut vahvasti neljällä maalilla. Lisäksi Daniel on NHL:n tehopörssin neljäntenä +6-merkinnällä.

Blues: Jay McKee saattaa tehdä pelissä Blues-debyyttinsä. Joukkueen parhaat pistemiehet ovat Martin Rucinsky (3+2=5) ja Bill Guerin (2+3).

Who's NOT:

Canucks: Jan Bulis ja Brendan Morrison ovat tehneet seitsemässä pelissä yhteensä 1+2 pistettä. Ei kovin hyvin, kun molemmat ovat kuitenkin saaneet pelata aika ajoin myös ylivoimaa.

Blues: Doug Weightilla on selvä johto Blues-hyökkääjien jää-ajassa (20:43), mutta hän on edelleen kokonaan ilman pisteitä.

Poissaolot:

Canucks: Luc Bourdonin odotetaan istuvan jälleen katsomossa. Trevor Linden saanee jälleen pelipaikan joukkueesta.

Blues: Ainakin Barret Jackman kärsii polvestaan. McKeen pelikunto ei ole täysin varmaa.

 

[nuck]

St. Louis Bluesista tuli viime kaudella Canucksille koko NHL:n hankalin vastustaja. Täksi kaudeksi joukkueet ovat muuttuneet (etenkin Canucks) paljon, mutta viime yön peli oli kaikista muutoksista huolimatta lähes uusinta viime kaudesta. Onneksi vain lähes.

Canucks otti avauserässä runsaasti halpoja jäähyjä - kiitos osittain ihmeellisen tuomarilinjan, kiitos osittain vierasjoukkueen kurittomuuden. Blues pystyi murtamaan Canucksin 20 edellistä alivoimaa ilman takaiskuja pelanneen alivoimapelin ottelun ensimmäisessä ylivoimassa Petr Cajanekin toimesta; Cajanekin tarkka b-pisteen etukaarelta ammuttu laukaus painui etuyläkulmaan ohi polvilleen menneen Roberto Luongon.

Toisessa erässä Canucks lopetti jäähyjen ottamisen ja kun Blues puolestaan sortui ottamaan jäähyjä, Canucks pääsi peliin mukaan. Vancouver pääsi rakentamaan useita hyviä maalipaikkoja hyviltä paikoilta, mutta St. Louisin maalivahti Curtis Sanford kesti hienosti maalilla. Toisen erän laukaukset (Vancouverille 16-4) kertovat hyvin sen, kummassa päässä peliä toisessa erässä käytiin.

"Mielestäni me hallitsimme peliä ensimmäiset kaksi erää ja meillä oli hyviä paikkoja, erityisesti ylivoimilla, mutta emme vain pystyneet laittamaan kiekkoa maaliin. Me puhuimme ottelun toisella erätauolla, että paikoilla ei ole mitään merkitystä, ellemme pysty tekemään osumia", kuvasi loisto-ottelun pelannut Canucks-puolustaja Sami Salo joukkueen kahden erän jälkeisiä tuntoja.

Ottelun kolmas erä näytti aluksi viime kauden toisinnolta - tosin sikäli eri tavalla, että nyt Canucks oli tehnyt pelissä töitä ja rakentanut paikkoja. Canucks pääsi ensin jauhamaan kolmannen erän alussa ylivoimaa, mutta jälleen tuloksetta. Bluesin ensimmäinen ylivoima tuotti sen sijaan heti tulosta, kun kiekko tuli maalinedusruuhkassa Lee Stempniakille ja tämä siirsi kiekon ohi Luongon.

Peliä kaksi erää vienyt Canucks oli jäämässä Stempniakin osumalla pahasti kelkasta, Sanford näytti maalillaan jälleen kerran ohittamattomalta ja joukkueiden erikoistilanne-onnistumisissa näytti olevan suuri ero. Canucksin viime peleissä loistanut alivoima oli pettänyt ottelussa kahteen kertaan ja joukkue oli ylivoimalla tehoton. Tuskaisinta joukkueen kannalta oli varmasti se, että se ei ollut saanut työstään ansaittua palkintoa.

Canucks pääsi kuitenkin peliin mukaan Taylor Pyattin ylivoimaosumalla kolmannen erän kahdeksannella minuutilla. Isokokoinen Pyatt meni tapansa mukaan vastustajan maalivahdin eteen, sai syötön kulmasta Daniel Sedinilta ja iski kiekon Sanfordin jalkojen vierestä maaliin. Ensimmäisen Oilers-pelin (pelattiin 15.10) ykköstähdeksi valitulle Pyattille maali oli kauden kolmas ja se antoi joukkueelle merkittävästi lisää uskoa tekemiseen.

"Ensimmäisen maalin jälkeen meille tuli tunne, että me pystymme kuitenkin hoitamaan tämän pelin" kuvasi Sami Salo ottelun avausmaalin merkitystä.

Ja kun maalitili oli auki, koko ottelu oli jälleen avoin. Canucksilla oli uskoa pelissään ja joukkue teki hyvin töitä. Blues joutui ottamaan vierasjoukkueen hyvän liikkeen vuoksi kolmannen erän lopussa kaksi jäähyä ja Ryan Johnsonin pahalta näyttänyt laitataklaus Mattias Öhlundia kohtaan kostautui lopulta kotijoukkueelle.

Ottelun tähti Salo pelasi kiekon siniviivalla poikkeuksellisesti ylivoimassa pelanneelle Markus Näslundille ja Canucks-kapteenin lyöntilaukaus (!) ohitti Sanfordin vain 26 sekuntia ennen peliajan loppua. Ottelussa mentiin jatkoajalle, joten peliä vieneelle Canucksille oli jäämässä vieraspelistä ainakin piste - hyvä tulos sekin viime kauden tuskaisten Blues-pelien jälkeen.

Ottelun jatkoajalla Vancouverilla oli jälleen laukauksia puolet enemmän kuin Bluesilla (6-3), mutta jatkoajan ensimmäinen maalintekopaikka tuli kotijoukkueelle. Ottelussa 19 laukausta vastaansa saanut Luongo kuitenkin kesti Doug Weightin vaarallisen laukauksen jatkoajan kolmannella minuutilla ja piti torjunnallaan vierasjoukkueen mahdollisissa kahdessa pisteessä kiinni.

Canucks sai pelin pyörimään jatkoajan viimeisellä minuutilla vielä kerran Bluesin päätyyn ja pääsi yrittämään Salon ja Henrik Sedinin toimesta maalintekoa. Sanford otti Sedinin läheltä ammutun laukauksen kiinni 10 sekuntia ennen ottelun päätöstä, mutta joutui sulkemaan kiekon omaan päähän. Alkukaudella paljon sontaa niskaansa saanut Brendan Morrison hävisi b-piste aloituksen Dallas Drakelle, mutta sai taisteltua hyökkäyspäässä kiekon itselleen.

Markus Näslund antoi voitetun kiekon viivaan Salolle, joka ampui sen viimeisellä sekunnilla ohi maskissa olleen Sanfordin. Blues vaati maalin tarkastamista videolta, mutta maali laskettiin ja Canucks oli ottanut todellisen taisteluvoiton joukkueelle aina pahasta St. Louis Bluesista. Voitto maistui Vancouverille varmasti erityisen hyvältä, sillä Canucks tuli kolmannessa erässä kahden maalin takaa tasoihin ja viimeisellä sekunnilla ohi. Salo osoitti maalillaan sen, että myös suomalaispelaajat osaavat viime hetkien osumat - tosin tässäkin maalissa oli ruotsalainen alkuperäiskäsikirjoitus.

Pari hajahuomiota pelistä:

- Canucks otti ensimmäisessä erässä peräti kuusi kakkosta. Osat vaihtuivat toiseen erään, jossa Blues otti vuorostaan viisi kakkosta. Kokonaisuutena ottelun tuomarit eivät saa kovinkaan hyvää arvosanaa tuomioistaan.

- Canucksin ykkönen oli jälleen vahvasti mukana ottelun ratkaisussa: Kaksoset ja Näslund tekivät tasoitusmaalin, yhteensä viisi pistettä ja laukoivat 15 kertaa kohti Sanfordia.

- Puolustuksessa Sami Salo näytti arvokkuutensa joukkueelle: pelin voittomaali, noin 27 minuuttia peliaikaa, viisi laukausta ja kaksi blokkia. Myös toinen avainpuolustaja Mattias Öhlund pelasi jälleen kerran vahvan pelin: 25:40 peliaikaa, viisi laukausta ja kaksi taklausta.

- Canucks lähetti yhteensä peräti 92 kiekkoa kohti Blues-maalia. Näistä kolme meni maaliin, 36 kiekkoa Sanfordin torjuntoihin ja 31 kiekkoa Blues-pelaajien blokkeihin. Lisäksi Canucks laukoi 22 kiekkoa ohi.

- Canucks hävisi jälleen aloituksensa. Brendan Morrisonin aloitustehot olivat 46%, Ryan Keslerin 44% ja Henrik Sedinin vain 38%. Vahvan ottelun pelanneen Josh Greenin tehot olivat 50% ja Marc Chouinardin tehot 71%.

- Henrik Sedin laukoi peräti seitsemän kertaa kohti Sanfordia. Daniel Sedin pääsi kuuteen laukaukseen ja pakkikaksikko Öhlund/Salo mainitusti viiteen laukaukseen.

- Canucks voitti ottelussa pitkästä aikaa taklaukset: 21-17. Vancouverin ahkerin taklaaja oli Matt Cooke neljällä taklauksella. Canucks on aktivoinut kärkikarvaustaan viime aikoina muutenkin kauden ensimmäisistä peleistä.

- St. Louisin media arpoi ottelun ykköstähdeksi ansaitusti Salon, mutta kakkos- ja kolmostähti (Stempniak ja Salvador) vedettiin kyllä täysin hatusta. Ilman loisto-pelin pelannutta Sanfordia ottelu olisi ratkennut jo toisessa erässä.

 

[CorporalSyd]

Jos oikein luin Shift Chartteja niin ex-Sabre Taylor Pyatt oli nostettu Sedinien kanssa samaan kenttään Nashville ottelussa. Löytyykö silminnäkijähavaintoja?

 

[Moustache Dave #44]

Jos oikein luin Shift Chartteja niin ex-Sabre Taylor Pyatt oli nostettu Sedinien kanssa samaan kenttään Nashville ottelussa. Löytyykö silminnäkijähavaintoja?

Pyatt pelasi jo edellisessä pelissä ylivoimaa Sedinien kanssa. Homma toimi sen verran hyvin, että Vigneault tosiaan kokosi ketjut uusiksi Predators peliin ja nosti Pyattin nelosesta ykköseen. Vastaavasti muut laidat putosi ketjun verran alemmas eli Naslund kakkoseen, Kesler kolmoseen ja Burrows neloseen. Kolmannessa erässä Naslund pelasi tosin jälleen Sedinien kanssa.

Pyattia on käytetty tätä ennen hyökkäävässä roolissa melko säästeliäästi ja peliaikaansa nähden hänen alkukautensa on ollut onnistunut. Jos onnistumiset tuovat hänelle pysyvän paikan Sedinien ketjusta voi sinnikkäästi maalille ajavalla, eikä täysin kädettömällä Pyattilla, hyvinkin olla mahdollisuus ottaa Carterin kolmenkymmenen maalin saappaat itselleen.

Josh Greenin saama vastuu jaksaa kyllä yllättää. Ei sillä, että Green olisi pelannut huonosti mutta kun ollaan ylivoimalla, maalin takaa-ajoasemassa, noin kolme minuuttia peliaikaa ja jäällä kurvailee Josh Green niin herättää kyllä kummastusta.

Turhan trillereitä nämä viime pelit, ehkä Dallasista sitten vaihteeksi helppo voitto 

Ps. Lopettakaa se meidän pakkien yliajaminen.

 

[nuck]

Uudet ketjut tuntuivat toimivan hienosti. Sedinit loivat edelleen paikkoja erinomaisella kulmapelillä ja Pyatt ajoi isokokoisena pelaajana kiitettävän ahkerasti maalille. Canucksin toinen maali tuli juuri kolmikon vahvuuksia käyttäen: kiekko pelattiin maalin takaa Daniel Sedinin toimesta maalille luistelevalle Pyattille ja tämä iski kauden neljännen osumansa.

Kaksosten ja Pyattin ketjulle voi ainakin tämän pelin perusteella odottaa myös jatko-osia, sillä isokokoinen Pyatt tuo ketjuun kokoa ja uskallusta mennä maalille ja Sedinit osaavat puolestaan järjestää paikkoja lähes tyhjästä. Mielestäni Predators-puolustaja Dan Hamhuis sanoi ketjusta Canucksin kotisivuilla hyvin;

"He (Sedinit) ovat erittäin toimiva kaksikko. Pyatt luo heille paljon tilaa ajamalla maalille ja antaa näin Sedineille mahdollisuuden tehdä peliä (ykkösalueen) ulkopuolella. Heidän (kaksosten) "give and go - peli" on NHL:n parhaimpien joukossa."

Kahdessa ensimmäisessä erässä yhdessä nähty kakkonen toimi puolestaan paremmin kuin kertaakaan kauden aikana ja näytti jo varteen otettavalta kakkosketjulta. Jan Bulis pelasi selvästi Canucks-uransa parhaan pelin saadessaan ketjuunsa Markus Näslundin ja ketjun sentteri Brendan Morrison heräsi hänkin vihdoin pelaamaan.

Tuloksena kahden hyökkääjän heräämisestä heti ottelun alussa tullut Bulisin Canucks-uran avausmaali. Kauden parhaan pelinsä pelannut Morrison heräsi puolestaan saadessaan Näslundin ketjuunsa ja teki huipputärkeän tasoitusmaalin ottelun toiseksi viimeisellä minuutilla (tosin tämä maali tuli Näslundin istuessa vaihtopenkillä).

"Näit Näslundin minulle antaman syötön avausmaalissa. Mikäli saan vastaavia syöttöjä vähän useammin, aina parempi. Toivottavasti valmennusjohto pitää meitä yhdessä useamman ottelun.", kertoi Bulis toiveitaan.

Nämä kaksi ketjua tuntuivat ainakin tämän pelin perusteella onnistuneilta kolmikoilta. Kolmannessa erässä Pyatt pelasi hieman enemmän Morrisonin ja Bulisin kanssa, mutta sai peliaikaa myös kaksosten ketjussa. Jatkossakin voi hyvin olla, että vaikka Pyatt pelaisikin kaksosten kanssa ja Canucks saisi näin jalkeille mahdollisesti kaksi maalintekoon pystyvää ketjua, kovissa paikoissa Näslund tulisi edelleen antamaan kaksosten ketjuun maalintekovoimaa.

Puolustuksesta sen verran, että kahden erän jälkeen joukkueen eniten pelannut pelaaja Willie Mitchell sai ottelun kolmannessa erässä erittäin kovan Jason Arnottin taklauksen vastaansa ja joutui jättämään kentän. Taistelijana tunnettu Canucks-puolustaja kömpi vaihtopenkille omin avuin, mutta saattaa joutua jättämään pari seuraavaa peliä sivuun.

Mitchellin loukkaantuminen olisi luonnollisesti paha takaisku, sillä hän on ollut alusta lähtien erittäin tärkeä puolustava puolustaja joukkueelle. Toisaalta Mitchellin aukkoa saatetaan pystyä jotenkin paikkaamaan (lyhytaikaisesti) muiden puolustajien hyvien otteiden johdosta; esimerkiksi ennen kautta kysymysmerkeiksi laittamani kokemattomat puolustajat Kevin Bieksa ja Lukas Krajicek ovat pelanneet koko alkukauden vahvasti ja Sami Salo tuntuu olevan liekeissä ottelusta toiseen.

Kokonaisuutena Canucksin peli on tällä hetkellä hyvissä uomissa. Joukkue on pelannut yhdeksän ottelua, joista peräti seitsemän vieraissa. Pääosin vieraspelejä käsittävä alkukausi on tuottanut joukkueelle viisi voittoa, kolme tappiota varsinaisella peliajalla ja yhden tappion rankkareissa. Vieraspelaamisen saldo on positiivinen ja joukkue on kuitenkin kohdannut vieraissa joukkueita kuten Detroit, Minnesota (joka on pelannut kauden alun erittäin hyvin), Nashville ja aina Canucksille pahat Colorado, Edmonton ja St. Louis.

Seuraavana vuorossa on sitten tämän parhaillaan menossa olevan vieraspeliputken neljäntenä joukkueena Dallas, joka on sekin aloittanut kautensa vahvasti ja vieraspeliputken päättää Chicago - sekin kovassa alkukauden kunnossa. Chicago-ottelun jälkeen Canucks on pelannut yhteensä 11 peliä, joista peräti yhdeksän vieraissa.

 

[nuck]

Kirill Koltsov

Russianprospectsin Koltsovin haastattelu:

http://www.russianprospects.com/public/article.php?article_id=483&anchor=Main

I know that Vancouver management was offering you a one way contract last spring.

K. Koltsov: Yes, I did indeed receive an offer from the Canucks. They offered a one way contract that would pay me $700,000 but I wasn’t satisfied with these conditions. This doesn’t mean that I’m not thinking about returning to Canada, though. I will definitely be going to NHL next year.

Koltsov tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen tulokas ensi kaudella. Kirillilla on kasassa nyt (HF:n mukaan) 15 (3+12) pistettä 15 ottelussa. Mikäli sama piste/ottelu -tahti jatkuu kauden loppuun, hän tulee siis tekemään päälle 40 pistettä (Malkin teki viime kaudella 47 pistettä).

Laitetaan vielä tämä HF:lla viime kauden päätteeksi ollut äänestys tähän yhteyteen:

http://hfboards.com/showthread.php?t=296509

 

[nuck]

Stars

Ensi yönä vastassa Dallas Stars. Vastassa siis helppo vastustaja, joka on aloittanut kautensa erittäin huonosti. Varmat pisteet tulossa ja voittopelien sarja saa näin jatko-osansa.

No joo, ehkä ei ihan niin varmat pisteet kuitenkaan. Katsotaan joukkueita vähän tarkemmin:

Viime kauden pelit (Canucksin näkökulmasta):

13.3 Dallasissa: 4-2 tappio
11.3 Vancouverissa: 2-1 tappio
4.1 Dallasissa: 3-1 tappio
16.10.05 Vancouverissa: 5-2 voitto

Maaliero Dallasin hyväksi 11-9 ja pisteet siis 6-2.


Vancouverin viimeiset viisi ottelua: 3-2-0

21.10.06, @ Nashville, 4-3W
20.10. @ St. Louis, 3-2W
17.10. @ Edmonton, 2-1L
16.10. vs. Edmonton, 2-1W
13.10 vs. San Jose, 6-4L

Koko kauden saldo: 5-3-1

Dallasin viimeiset viisi ottelua: 4-1-0

21.10.06. @ Phoenix, 4-0W
20.10 vs. Chicago, 5-4W
17.10 @ San Jose, 2-0L
15.10. @ Anaheim, 4-3W
14.10. @ LA, 2-1W

Koko kauden saldo: 7-1-0

Parhaat pistemiehet:

Vancouver:

D. Sedin: 4+6=10 Pts.
H. Sedin: 0+10=10
M. Naslund: 5+4=9
S. Salo: 3+4=7
K. Bieksa, 1+4=5

Dallas:

B. Morrow: 4+5=9 Pts
M. Ribeiro: 3+4=7
M. Modano: 4+2=6
E. Lindros. 1+5=6
A. Miettinen 3+2=5

Erikoistilanteet:

Alivoima:

Vancouver: 86.4%, 11. NHL:ssä
Dallas: 88.9%, 6. NHL:ssä

Ylivoima:

Vancouver: 13.2%, 22. NHL:ssä
Dallas: 14.6%, 20. NHL:ssä

Maalivahdit:

Vancouver - Roberto Luongo: 7gp, 5-2-1, 2.34 GAA, .918 SV%
Dallas - Marty Turco: 7gp, 6-1-0, 1.98 GAA, .930 SV%

Loukkaantumiset:

Vancouver: Willie Mitchell (mahd. aivotärähdys), Josh Green (?)
Dallas: Ei loukkaantumisia?

Lähtökohdat:

Canucks ei ole perinteisesti osannut pelata Dallasia vastaan kovinkaan hyvällä prosentilla. Tällä kaudella molemmilla joukkueilla alkukausi on mennyt kutakuinkin samalla tavalla, joskin Dallas on ollut astetta terävämpi. Kummankin joukkueen alkukauden otteluohjelma on ollut hyvin voimakkaasti vieraspainotteinen ja samalla positiivinen. Molemmat ovat pelanneet kohtalaisen hyvää alivoimaa, mutta melko tehotonta ylivoimaa. Ja molemmilla joukkueilla maalivahdit ovat näytelleet menestyksessä suurta roolia.

Yön otteluun Canucks lähtee todennäköisesti ilman erittäin tärkeää puolustajaa Willie Mitchellia, joka sai edellisessä Nashville-ottelussa kovan Jason Arnottin taklauksen vastaansa ja joutui jättämään kentän. Mitchellin loukkaantuminen on Canucksille paha takaisku, sillä hän on ollut joukkueen alivoiman tärkein kenttäpelaaja ja pelannut omassa päässä erittäin luotettavasti.

Mitchellin tilalla Canucks tulee peluuttamaan nuorta Luc Bourdonia, jonka edellinen ottelu San Josea vastaan oli erittäin huono ja nuoren puolustajan selvät virheet maksoivat Canucksille tuolloin kaksi maalia. Ennakko-asetelmissa Mitchellin vaihtuminen Bourdoniin on siis melkoinen taka-askel, mutta Canucksin onneksi joukkueen muut viisi puolustajaa ovat pelanneet alkukauden vahvasti.

Ottelun ratkaisu tullaan todennäköisesti näkemään maalilla. Dallasin Turco on ollut alkukaudesta vakuuttavan hyvä ja Canucksin Luongo on pelannut yhtä keskinkertaista peliä (San Jose) lukuunottamatta hänkin erittäin hyvin. Molemmat joukkueet tulevat todennäköisesti luomaan vastustajan maalille paljon ruuhkaa, jotta kuumat maalivahdit eivät näkisi kiekkoja. Se, kumpi onnistuu pelaamaan maalinedustilanteet paremmin, on tässä(kin) pelissä vahvoilla.

Dallas lähtee otteluun kotiedun ja kauden alun turvin suosikkina, mutta Canucks ei ole päästänyt alkukaudella vastustajiaan helpolla, eikä tule tätä tekemään tässäkään pelissä. Luvassa on hyvätasoinen ottelu, joka kääntyy maalilla tai kahdella puoleen tai toiseen. Veikataan kuitenkin kotijoukkueen jatkavan vahvaa esitystään ja ottavan 4-2 voiton jo neljännen peräkkäisen vieraspelin pelaavasta Canucksista.

--

Pari linkkiä:

Ensi kesänä UFA:ksi tulevan Sami Salon mietteitä jatkonsa suhteen:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=0aba7fb9-af08-4e8f-9815-2ca72c62bc29

"I am getting up there in age, I'm 32 years old now. My next contract is a very important one. It might even be my last NHL contract. We'll see. I do know that I'm really enjoying playing the game right now."

-

Roberto Luongo - Canucksin mustekala

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=0c2a15e9-b50b-477e-8d1e-7a7dedb65220

"Yeah, thank god [Luongo's gone]," Ovechkin said, before adding. "He's the best goalie in the league."

Tampa Bay's Brad Richards is another player who isn't exactly pining for Luongo's return to the east.

"To the eye, it might look a little better not seeing the 6-foot octopus down there with arms and legs everywhere," Richards said.

-

Cardiac Kids:

http://www.canada.com/vancouversun/...d=4212845b-edb3-4116-b04c-f16514873880&k=7647

Morrison: "It just speaks to the character in here, that attitude of never giving up. We haven't mailed in any games. That's kind of been our mantra so far these first nine games. We've adopted kind of a blue-collar work ethic, and it's contagious in the lineup."

-

Willie Mitchell - bad hangover:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=f0fb8c61-e9ce-4138-8e0c-64219bdaaf77

The team's defensive stalwart and short-handed bull is doubtful for tonight after waking up with a headache -- a warning sign that he may have suffered a concussion -- following a crushing hit Saturday from the Nashville Predators' Jason Arnott.

 

[Jazerman19]

Dallas:

B. Morrow: 4+4=8 Pts
M. Ribeiro: 2+4=6
E. Lindros. 1+5=6
M. Modano: 3+2=5
S. Barnes: 0+5=5 Points.

Pientä viilausta.

B. Morrow: 4+5=9 Pts
M. Ribeiro: 3+4=7
M. Modano: 4+2=6
E. Lindros. 1+5=6
A. Miettinen 3+2=5 Points

http://www.nhl.com/nhlstats/app

Ei muuta. Hieno ennakko nuckilta.

 

[nuck]

Pientä viilausta.

B. Morrow: 4+5=9 Pts
M. Ribeiro: 3+4=7
M. Modano: 4+2=6
E. Lindros. 1+5=6
A. Miettinen 3+2=5 Points

Kiitos korjauksesta. Minulta oli jäänyt tuon Dallasin viimeisimmän ottelun pisteet huomioimatta.

 

[kausi]

Vancouver-Dallas

1-2 hävittiin sitten tuo peli. Canucksit hallinnut peliä kaksi ekaa erää kunnes Dallasin voittomaali syntyi YV:llä Bieksan ka Keslerin istuessa jäähyllä. Sedinit+Pyatt ketju oli asialla Canucksin ainokaisessa, tuo ketju kyllä tuntuu näköjään toistaiseksi toimivan. Veskojen peli kuitenkin loppujen lopuksi, ja ratkaisu oli odotettavissa erikoistilanteista.

Missä Näslund? Hänestä ei ainakaan mitään tilastomerkintöjä!

 

[nuck]

Dallas lähtee otteluun kotiedun ja kauden alun turvin suosikkina, mutta Canucks ei ole päästänyt alkukaudella vastustajiaan helpolla, eikä tule tätä tekemään tässäkään pelissä. Luvassa on hyvätasoinen ottelu, joka kääntyy maalilla tai kahdella puoleen tai toiseen. Veikataan kuitenkin kotijoukkueen jatkavan vahvaa esitystään ja ottavan 4-2 voiton jo neljännen peräkkäisen vieraspelin pelaavasta Canucksista.

Veikkaamani tulos meni pahasti metsään, mutta muuten ottelu oli mielestäni hyvää kiekkoa, jossa kummallakin joukkueella oli paljon paikkoja ja Canucks ei tosiaan päästänyt Dallasia helpolla - itse asiassa Canucks vei mielestäni ottelussa 5-5-peliä ja rakensi enemmän maalipaikkoja.

Ottelun ratkaisu nähtiin maalilla. Dallasin Turcolle meni ensimmäinen kohti lauottu veto ottelun toisella minuutilla, mutta tämän jälkeen Turco sulki ovensa, otti kiinni 33 kiekkoa ja valittiin ansaitusti ottelun ykköstähdeksi.

Turco tosiaan osaa pelata Canucksia vastaan kaudesta toiseen - Turcon uran saldo Vancouveria vastaan on nyt 12-2, päästettyjen maalien ollessa noin 1.6 maalia peliä kohden. Kotonaan Turco pelannut Vancouveria vastaan kahdeksan ottelua ja ottanut näistä seitsemän voittoa sekä päästänyt alle 1.3 maalia ottelua kohden.

Vancouverin maalilla pelannut Roberto Luongo oli hänkin ottelussa hyvä, eikä tappiota voi missään nimessä laittaa Luongon piikkiin. Voittomaali tuli 5-3 alivoimalla ja avausmaalinsa Dallas sai onnekkaasti, kun Hagmanin siniviivan jälkeen ammuttu rannelaukaus osui Kevin Bieksan jään pintaan jääneeseen mailaan ja sai tästä kimmokkeen, joka meni juuri "sopivasti" Luongon olkapään yli maalin ylänurkkaan - nyt ei muuta Hagman kuin lotto vetämään.

Vancouverin hyökkäyksessä Sedinin kaksoset pelasivat Taylor Pyattin kanssa ja kolmikko pelasi jälleen hyvän ottelun. Daniel Sedin teki Canucksin ainoan- ja kauden viidennen maalinsa ja Henrik nousi puolestaan syötöllään Jagrin kanssa NHL:n syöttöpörssin kärkeen. Kolmikko pelasi normaalia vähemmän (vain reilut 15 minuuttia) ja tämä johtui pitkälle siitä, että joukkueen energiaosaston pelaajat taistelivat niin hyvin, että Vigneault halusi antaa heille peliaikaa.

Energiaosastoa johti 26 tikkiä Nashville-pelissä naamaansa saanut Josh Green, joka laukoi joukkueensa eniten, viisi kertaa. Isokokoinen Green selvästi nauttii Vigneaultin luottamusta ja onkin pelaamassa selvästi uransa parasta NHL-kiekkoa. Greenin lisäksi Matt Cooke ja Ryan Kesler tekivät töitä kahden miehen edestä - Cookelle 17:27 peliaikaa uurastuksestaan.

Canucksin kakkonen, jossa keskellä pelaa Brendan Morrison ja laidoilla Markus Näslund sekä Jan Bulis, pelasi Näslundin ja Morrisonin toimesta paljon, mutta oli pelissä tehoton - kiitos pitkälle Turcon torjuntojen. Morrison otti aloitukset 66%:sti ja laukoi Näslundin tavoin kolme kertaa kohti Turcoa.

Puolustuksessa Willie Mitchell oli sivussa, kuten odotettua. Hänen tilallaan pelannut Luc Bourdon pelasi selvästi alkukauden parhaan pelinsä (harjoituspelit mukaan laskettuna) ja hoiti oman hommansa tällä kerralla luotettavasti. Bourdonille peliaikaa noin 10 minuuttia, joista kaikki tasakentin ja kaksi taklausta. Canucksin kakkosvalmentaja Rick Bowness kertoi pääsyyn Bourdonin penkillä istuttamiseen;

"Me emme halunneet hänen ajattelevan, että kauden näytöt olisivat olleet yhden pelin try-outin jälkeen ohi. Meidän ei tarvitse saada Bourdonilta loistavia otteita. Meille riittää vain se, että hän pelaa luotettavasti puolustusta."

Bourdon on yrittänyt olla alkukauden peleissään suuri tähti ja mennyt yrityksessään yli. Yliyrittäminen on poikinut selviä virheitä ja tämä puolestaan maksanut joukkueelle maaleja. Nyt miehen kanssa ollaan selvästi puhuttu asioista ja kerrottu, että Lucin pitää rauhoittua ja pelata normaalia puolustuspeliä ollakseen joukkueelle hyödyksi. Hänen ei tarvitse nousta vielä tässä vaiheessa Öhlundin, Salon tai Mitchellin kaltaisesti esiin.

Kokonaisuutena Dallas-peli oli isossa kuvassa hyvä ottelu, vaikka pisteet jäivätkin tällä kerralla saamatta. Canucks jatkaa matkaansa seuraavaksi Chicagoon, jossa joukkue pelaa viidennen peräkkäisen vierasottelunsa loukkaantumisista kärsinyttä joukkuetta vastaan. Asenteen pitää olla samalla tavalla kunnossa, kuin se on ollut tähänkin saakka, muuten Chicago vie loukkaantumisista huolimatta peliä.

 

[nuck]

Chicago - Vancouver

Ensi yönä Canucks pelaa viidennen peräkkäisen vierasottelunsa (kauden pisin vieraspeliputki on tämän jälkeen ohi) Chicagoa vastaan. Vancouver tulee peliin Dallas-pelin kirvelevän 2-1 tappion jälkeen. Tätä peliä ennen Canucks otti kahdesta edellisestä vierasottelusta (St. Louis ja Nashville) kaksi jatkoaikavoittoa, joten kokonaisuutena menossa oleva vieraspeliputki on mennyt hyvin.

Chicago on puolestaan aloittanut kautensa paremmin kuin pitkään aikaan, mutta hävinnyt kaksi viimeisintä otteluaan (Dallas ja St. Louis) maalilla. Lisäksi Blackhawks koki juuri erittäin pahoja loukkaantumis-uutisia, kun Tuomo Ruudun, Patrick Lalimen ja Cam Barkerin lisäksi sivuun joutuivat elintärkeät hyökkääjät Martin Havlat ja Michal Handzus sekä alkukaudesta hyvin pelannut maalivahti Nikolai Khabibulin.

Vancouver: 5-4-1, vierassaldo, 4-3-1

Chicago: 4-4-0, kotisaldo, 2-2-0

Parhaat pistemiehet:

Vancouver:

1. Daniel Sedin; 10GP, 5+6=11, +7, 4PIM
2. Henrik Sedin; 10, 0+11=11, +4, 14PIM
3. Markus Näslund; 10, 5+4=9, +3, 8PIM
4. Sami Salo; 9, 3+4=7, +4, 4PIM
5. Taylor Pyatt; 10, 4+1=5, +1, 6PIM

Chicago:

1. Martin Havlat; 7GP, 7+6=13, +7, 8PIM
2. Radim Vrbata; 8, 3+8=11, +6, 2PIM
3. Bryan Smolinski; 8, 3+5=8, +1, 2PIM
4. Michal Handzus; 8, 3+5=8 +4 6PIM
5. Rene Bourque; 8, 3+4=7, +2, 8PIM

Erikoistilanteet:

Canucks ylivoima: 11.9% (22nd)

Canucks alivoima: 86.4% (10th)

Hawks Ylivoima: 21.7% (9th)

Hawks alivoima: 78% (23rd)

HOT:

Canucks: Daniel Sedin on tehnyt 5 maalia ja 11 pistettä. Hän on tehnyt pisteen yhtä peliä lukuun ottamatta kauden jokaisessa pelissä.

Chicago: Radim Vrbatalla on neljä pistettä hänen edellisissä kahdessa ottelussa ja kaikkiaan kasassa on 11 pistettä.

NOT:

Vancouver: Marc Chouinardin paluu loukkaantumisen jälkeen kentille on ollut vaikea. Hän on kuudessa pelissä pisteittä ja hänelle on tullut lyhyessä ajassa joukkueen huonoin tehosaldo (-4). Aloituksia Chouinard on ottanut kuitenkin mukavasti (53.7%).

Chicago: Maalivahti Brian Boucher on pelannut kaksi ottelua. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa näistä on 4.58 ottelua kohden ja torjuntaprosentti 86.4%.

Loukkaantumiset:

Vancouver: Willie Mitchell edelleen sivussa - tekee paluun luultavasti vasta ensi viikolla.

Chicago: Martin Havlat (nilkka, kolme viikkoa), Nikolai Khabibulin (sormi, kaksi viikkoa), Michal Handzus (polvi, koko kausi), D Cam Barker (Jalka, kaksi viikkoa), Patrick Lalime (selkä, kaksi viikkoa), Tuomo Ruutu (polvi, viikko?)...

Canucksin tasakenttä- ja alivoimapeli toimii tällä hetkellä pääsääntöisesti erittäin hyvin. Joukkue on hallinnut vieraissa useimpia kauden pelejään ja rakentanut kiitettävästi maalipaikkoja. Joukkueen maalivahti Roberto Luongo on pelannut vahvasti, joukkueen ykkösketju on ollut toimiva, puolustus on pelannut paremmin kuin varmaan kukaan osasi odottaa ja lisäksi joukkueen kakkosketju on heräämässä.

Vancouverille ongelmia tuottaa tällä hetkellä joukkueen lukuisat tyhmät jäähyt ja tehoton ylivoimapeli. Joukkue ei ole onnistunut tekemään maalia edellisissä 14 ylivoimassa ja on saanut edellisissä 36 ylivoimassa aikaan vain kolme maalia. Sikäli erikoista, kun joukkueen ylivoimassa pelaa kuitenkin mm. Sedinin kaksoset, Markus Näslund ja Sami Salo. Seuraavassa artikkelissa pohditaan syitä ylivoiman tehottomuuteen;

http://www.canada.com/vancouversun/...=015ce144-40ef-46db-b206-b2cda91a4b0f&k=21835

Joukkue on ottanut myös aivan liikaa tyhmiä jäähyjä ja sijoittuu tällä hetkellä NHL:n jäähypörssin kolmanneksi (edellä vain Florida ja Phoenix). Esimerkiksi edellisessä Dallas-pelissä Canucks joutui 5-3 alivoimalle, kun Ryan Kesler otti kakkosen laiskuuttaa Dallasin puolustuspäädyn maaliviivan takana ja tämä jäähy kostautui lopulta Starsin pelin voittomaalina.

Hooking calls getting to hook;

http://www.canada.com/vancouversun/...=015ce144-40ef-46db-b206-b2cda91a4b0f&k=21835

"MOOSE CALL: Vigneault, his assistant coaches, Nonis and assistant GM Steve Tambellini all headed across town Tuesday night to watch the Manitoba Moose meet the Chicago Wolves.

The Moose have been hit with a rash of injuries. Centre Rick Rypien, who Vigneault said would join the team once he was fully recovered from a thumb injury, recently suffered a groin injury. Yannick Tremblay, who likely would have been the first call-up on defence, is out four to six weeks with a high ankle sprain and leading scorer Brad Moran is out with an eye injury."

 

[Chip Whitley]

Lisäksi, nyt en oikein ymmärrä, kuinka pystyt kuvaamaan Kesleria pelaajaksi, joka lentää ensimmäisestä kosketuksesta kuin leppäkeihäs. Keslerin vahvuutena on nimenomaan luistelu ja kärkikarvaus - hän on erittäin vahva suoraluistelija ja hänellä on hyvä tasapaino liikkeessään. Hän on hyvä antamaan painetta vastustajille liikkeensä ansiosta ja hän menestyy hyvin kulmapelissä vahvojen jalkojensa ansiosta.

Lähinnä pointtini oli vain se, että Keslerin luisteluasento on niin matalalla että hänet on kovin helppo tönäistä pois kiekosta, ja yleensä tällaiset ei-niin-kovalla-vauhdilla tulleet taklaukset näyttävät pahemmilta mitä ne oikeasti olisivat. Hän on hyvä luistelija, ja vahvoilla jaloilla pystyy saavuttamaan myös hyvän tasapainon, mutta kulmaväännöissä ei koko/massa yksinkertaisesti riitä. Hänet ripustetaan helposti seinälle, kunhan vain puolustaja uskaltaa tämän tehdä (jäähyjen pelossa). Nopeutensa avulla hän voi näistä otteista kuitenkin karata, ja tätä "sähäkkyyttä" kiekollisessa pelissä hyökkäyspäädyssä toivoisinkin Keslerin peliin enemmän.

Näkisin Keslerin tällä hetkellä hyväksi 3. kentän pelaajaksi, ja tulevaisuudessa erinomaiseksi 3. kentän pelaajaksi. Hyökkäävään rooliin nuorella hyökkääjällä on vielä tietenkin mahdollisuuksia, asetan vain ison kysymysmerkin siihen kohtaan. Toivon että miehen kädet sulaa, ja hyökkäyspäässä alkaa tapahtua, kiekonkin kanssa.

---

Henrik said he would like to see the twins lined more often with Taylor Pyatt.

"I really enjoy playing with him," Henrik said. "He's big, he's strong and he really controls the puck down low. He really suits us. He's my pick to be our winger right now."

Mr. Garrisonin sanoin, "I don't want to sound like a dickhole, but I told you so". Niin kuin muistaakseni kauden alussa sanoin, Pyatt on ollut paras mahdollinen vaihtoehto Sedinien vierelle nykyisestä materiaalista. Hänen iso koko, sitä kautta hyvä maski- ja kulmapeli, sekä kokoisekseen hyvä luistelu ja - jos nyt ei ihan Bertuzzi-tasoisten käsien - mutta taitavien käsien yhdistelmä on ollut todella hyvä tällä kaudella. Tähän päälle vielä hyvä laukaus ja maalivainu, niin kyseessähän on erittäin hyvä pelaaja Sedinien kenttään. Muistaen vielä kuinka tällä järjestelmällä maalintekotaito jakautuu kahden ensimmäisen kentän välillä paremmin, Näslundin pelatessa kakkosessa yhdessä edelleen maalintekovaikeuksissa olevan Bulisin ja hyvin töitä tekevän Morrisonin kanssa, ihmettelisin jos V vielä palaisi vanhoihin kenttiin täysipäiväisesti.

Välillä tulee sellainen fiilis, että minkä takia tätä joukkuetta oikein kannattaa. Maaleja ei tehdä, taklauksia ei juuri jaeta, ja tähtipelaajat ottavat tyhmiä jäähyjä hyökkäysalueella. Tiukkoja 2-1, 3-2 voittoja kuitenkin tulee, kaikki pelit ovat tasaisia ja sitä kautta jännittäviä, mikä nostaa fiilistä. Toivon vain että Canucks nostaa etukarvaus-linjaansa hieman, niin että Cooke ja kumppanit pääsevät näyttämään vahvuuksiaan, läski alkaa tummumaan ja katsojat nauttimaan pelistä. Itselleni on oikeastaan aivan sama päättyykö pelit 5-4 vai 2-1, kunhan pelissä on tunnetta ja fyysistä peliä mukana. Tätä on valitettavasti uupunut tämän kauden Canuckseista, vaikka voittoja on ihan hyvin tilille rapissutkin.

Tänä yönä heikko Blackhawks-ryhmä vastassa. Odottaisin ja toivoisin tietenkin murskavoittoa, mutta laittaisin rahani kuitenkin ihan perustulokselle, sanotaan vaikka 3-1 Canucksille.

 

[nuck]

Hän on hyvä luistelija, ja vahvoilla jaloilla pystyy saavuttamaan myös hyvän tasapainon, mutta kulmaväännöissä ei koko/massa yksinkertaisesti riitä. Hänet ripustetaan helposti seinälle, kunhan vain puolustaja uskaltaa tämän tehdä (jäähyjen pelossa). Nopeutensa avulla hän voi näistä otteista kuitenkin karata, ja tätä "sähäkkyyttä" kiekollisessa pelissä hyökkäyspäädyssä toivoisinkin Keslerin peliin enemmän.

Kesler on kylläkin fyysisesti yksi Canucksin vahvimmista pelaajista ja tämän olen kuullut taholta, johon voin huoletta uskoa. Kesler oli varauksen aikaan fyysisessä pelissä vielä keskenkuntoinen, mutta oli kuitenkin yksi jenkkien MM-kultaa voittaneen joukkueen fyysisimpiä pelaajia (näin itse yhtä lukuun ottamatta Keslerin kaikki kisojen pelit).

Kesler nousi heti varauksensa jälkeen NHL:ään - samalla kaudella pelattiin myös Suomessa nuo nuorten MM-kisat - ja Nonisin mukaan yksi syy nousuun oli juuri miehen fyysinen puoli; Nonis uskoi, että Kesler menestyy NHL:ssä nuoresta iästään huolimatta fyysisessä pelissä jo tuolloin.

Työsulkukaudella Kesler keräsi lisää lihasmassaa (kuten tästäkin haastattelusta voidaan lukea...;

http://hockeysfuture.com/article.php?sid=7430

"HF: What is your ideal target playing weight and how far off are you from that right now?
RK: About 220. I’m about 210 right now."

"HF: Obviously it’s next to impossible to put on that kind of weight during the season.
RK: Oh yeah, I started the season at 225 and I think I lost about 15 pounds since the beginning of the year. I was too heavy, it was muscle but I was a little too heavy for my legs."

...ja myös menestyi erittäin hyvin AHL:ssa isoja pelaajia vastaan. Näistäkin ajoista Kesler on mennyt vain eteenpäin ja tällä hetkellä miehen pelipaino on hyvin lähellä tuota 220, ellei jopa vähän päällekin. HF:n mukaan Kesler on 6-2 ja 225;

http://hockeysfuture.com/prospect/ryan_kesler

Minä näen harvoin hänen häviävän kaksintaisteluja fyysisen vääntövoiman vuoksi. Sen sijaan puutteellinen mailatekniikka ja hyökkäyspään pelisilmä on miehen pahin kirous, mutta pelisilmä kehittyy kokemuksen kautta ja tätä hän selvästi sai lisää viime kaudella. Lisäksi Kesler ei ole pelaaja-tyyppinä mikään kauniita kikkoja viljelevä taituri, vaan hän teki jo farmissa lähes kaikki 30 maaliaan maalin läheltä, ns. Stan Smylin tapaan ahteri maalivahdin sylissä.

En tiedä, tuleeko hänestä koskaan kakkosketju-tason hyökkääjää, mutta minulla on tähän useiden aikaisempien näyttöjen ja myös viime kauden jälkimmäisen puolikkaan johdosta uskoa. Keslerhan teki viime kauden jälkimmäisellä puolikkaalla pisteet 6+12=18 ja sai vielä tehopörssiin lukeman +5 pääosin puolustavassa roolissa ja hyvin pienellä ylivoima-ajalla.

Nämä pisteet (ja tehopörssilukeman) Kesler teki vielä ajankohtana, jolloin koko joukkueella ei kulkenut ollenkaan, joukkue kärsi pahoista henkisistä ja pelillisistä ongelmista ja harva teki Sedinin ketjun ulkopuolella pisteitä.

Esimerkiksi Keslerin pitkäaikainen ketjukaveri ja hyökkääjä jota henkilökohtaisesti arvostan edelleen hyvin korkealle, Jarkko Ruutu, teki samalla aikajänteellä tehot 4+4=8 sekä sai tehopörssiin lukeman -5. Ruudun kauden jälkimmäinen puolikas oli siis tehopisteillä mitattuna alle puolet heikompi kuin Keslerin ja tehopörssissä herrat saivat myös 41 ottelussa keskinäiseksi eroksi +/-10 merkintää.

Ruutuakin olen miettinyt joskus kakkosketjuun ja kun Kesler oli kuitenkin selvästi Jarkkoa tehokkaampi jo pelkästään hyökkäyspäässä (oli vielä selvemmin kokonaisuutena), niin uskon kyllä, että Kesler tullaan ennemmin kakkosessa näkemään kuin Jakke. Tosin eihän Ruutu ole sinällään mikään kakkosketjun hyökkääjän mittari, mutta kuitenkin; verrataan Keslerin peliä viime kauden toisella puolikkaalla sitten vaikka Näslundiin, Bertuzziin tai Morrisoniin ja Kesler pelasi useissa otteluissa mielestäni parempaa kokonaispeliä kuin yksikään mainitusta kolmikosta.

Välillä tulee sellainen fiilis, että minkä takia tätä joukkuetta oikein kannattaa. Maaleja ei tehdä, taklauksia ei juuri jaeta, ja tähtipelaajat ottavat tyhmiä jäähyjä hyökkäysalueella. Tiukkoja 2-1, 3-2 voittoja kuitenkin tulee, kaikki pelit ovat tasaisia ja sitä kautta jännittäviä, mikä nostaa fiilistä.

Ja minä olen puolestani nauttinut kaikista maalinteko-ongelmista huolimatta alkukauden peleistä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi viime kauden otteluista. Itse asiassa, en muista ihan heti, koska joukkueella olisi ollut näin pitkään työrukkaset yhtäjaksoisesti päällä kauden tässä vaiheessa.

Minulla laiskasti pelaava joukkue saa kaikkein suurimmat negaatiot päälle (ja päinvastoin). Alkukaudella Canucksia ei voi syyttää yhdessäkään pelissä siitä, että joukkue olisi tehnyt likaiset työt (mm. takakarvauksen ja kulmapelin) vastustajaansa haluttomammin. Sen sijaan työvoittoja joukkue on ottanut jo tässä vaiheessa muutaman ja noussut kolmannessa erässä jo nyt yhtä monta kertaa voittoon, kuin koko viime kaudella yhteensä.

Crawfordin aikakaudella esimerkiksi keväällä 2004 työrukkaset olivat toki päällä, kun lähestyttiin pudotuspelejä (ja myös pudotuspeleissä, vaikka tappio Calgarylle tulikin), mutta en rehellisesti sanottuna muista aikaa, jolloin Canucks olisi tehnyt tässä vaiheessa näin paljon töitä. Pitää mennä aina jonnekin 1990-luvun Quinnin aikakausille, jolloin joukkue oli vielä tätä ryhmää yhtenäisempi (ja luonnollisista syistä).

Jos ihan puhtaista taklauksista puhutaan, niin nollatoleranssin aikakaudella monelle joukkueelle on tyypillistä, että ei taklata enää niin paljon, sillä riskejä ei haluta ottaa ja aktiivinen kärkikarvaus tai puolustuksessa aggressiivinen vastaantulo on usein tällainen riski. Canucks on kuitenkin taklannut viime peleissä selvästi enemmän kuin esimerkiksi Calgary ja Edmonton;

Canucksin kolme viimeisintä ottelua: 54 taklausta.

Calgaryn kolme viimeisintä ottelua: 46 taklausta.

Edmontonin kolme viimeisintä ottelua: 35 taklausta.

Hyvin suppea tilasto, mutta kertoo kuitenkin nollatoleranssin vaikutuksista. Jos Calgaryn kaltainen joukkue taklaa pelissä kahdeksan kertaa (Toronto; 14.10) tai 11 kertaa (Boston; 19.10), niin kertoohan tämä jostain muusta kuin kauden alusta. Flamesillahan jo pelkän Phaneufin pitäisi jysäyttää pelissä nämä kahdeksan tai 11 niittiä.

Mitä taas Canucksin maaleihin tulee, niin Edmontonin ja Calgaryn maalisaldot ovat aavistuksen korkeammalla kuin Vancouverilla ihan pelkästään siksi, että joukkueet ovat kohdanneet viime aikoina Phoenixin kaltaisen pisteautomaatin. Mikäli tämä peli jätetään pois laskuista, Canucks on tehnyt näiden kanssakilpailijoidensa kanssa yhtenäväisesti maaleja.

Lisäksi Vancouver on vienyt yhtä lukuun ottamatta jokaista tämän kauden peliään, jos mittarina käytetään maalipaikkoja. Kyllä ne maalitkin sieltä vielä tulevat, kun joukkue jaksaa tehdä yhtä hyvin töitä mitä se on tehnyt. Ja kun puhutaan, että joukkueen periaatteessa suurin ongelma on turhien jäähyjen välttäminen nykyisellä tuomarilinjalla, niin kertoohan tämä siitä, että suunta on tällä hetkellä pelkästään hyvä.

Canucksin hyvästä suunnasta kertoo muuten esimerkiksi TSN:n tai FOX Sportin Power Rankingit:

http://www.tsn.ca/fantasy_news/feature/?fid=548

http://msn.foxsports.com/nhl/powerRankings

Moni yleinen kiekkosivusto tai media mielestäni aliarvioi joukkuetta ennen kautta, mutta mukava huomata, että näiden mielipiteet ovat muuttuneet pelien alettua. Canucks on tehnyt työllä ja tasapainoisella pelillä moneen kiekkoihmiseen vaikutuksen ja noussut näillä listoilla koko ajan. Flames sijalla 27 FOX:lla (useita hymiöitä tähän).

 

[nuck]

Meillä on NHL:n suurin ja hienoin...

...videotaulu, joten kelpaa katsella uusintoja:

http://www.canucks.com/theinsider/default.asp?sectionID=5&id=1693

It weighs 49,000 pounds and its four large HD-ready light emitting diode (LED) screens (13.5 feet by 24 feet) display 4.4 trillion colours. Up close at full power it’s like standing on a Tahitian beach.

“No other NHL rink will have the video screen size and clarity that we have,” says Jones. “Some will have the same 10-millimetre pixel-spacing, but their screens won’t be as big. The combination of size and clarity will be the best in the NHL.”

Pari kuvaa taulusta:

http://www.canucks.com/images/inbydate06/oct2606/scoreclock_b.jpg

http://www.canucks.com/images/inbydate06/oct2606/fromstands_b.jpg

 

[nuck]

Alex in town!

Vancouver - Washington

Kiekkokaupunki Vancouver on sekaisin. Canucksin kauden pisimmät vieraspelimatkat ovat takana ja joukkue pelaa vihdoin kotona...Kiekkofaneilla on ollut ikävä suosikkijoukkuettaan...Kiekkoilun ehkä dynaamisin supertähti Alexander Ovetshkin on saapunut kaupunkiin...Ja Ovetshkinista tulee mieleen kaupungin entinen suosikkipoika Pavel Bure. Ei mikään ihme, että General Motors on tänään täynnä kameroita ja peliin sisältyy tavallista suurempi mielenkiinto.

Joukkueet tulevat ennakkoon hehkutettuun ja odotettuun peliin hyvistä asetelmista. Washingtonilla on alla vierasvoitto Coloradosta ja lisäksi joukkue on hävinnyt varsinaisella peliajalla vain yhden edellisistä kolmesta pelistä. Vancouverilla on alla puolestaan 5-0 vierasvoitto Chicagosta ja lisäksi Canucks on voittanut vierasjäillä kolme ottelua edellisistä neljästä pelistä.

Pelin suurin kaksintaistelu käydään Vancouverin maalivahti Roberto Luongon ja Washingtonin huipputaitavan Ovetshkinin välillä. Luongon pitää pystyä parhaimpaansa Ovetshkinia vastaan ja Ovetshkinin olisi puolestaan pakko onnistua Luongoa vastaan. Viime kaudella kaksikko kohtasi toisensa seitsemän kertaa ja näiden pelien perusteella tähän kaksintaisteluun suosikkina lähtee Luongo.

Viime kaudella Floridassa pelannut tähtimaalivahti voitti Panthersien paidassa kaikki Washingtonia vastaan käymänsä seitsemän ottelua. Luongon päästettyjen maalien keskiarvo näissä seitsemässä pelissä oli tasan kaksi osumaa pelissä ja torjuntaprosentti kova 95.0%. Viime kauden ensimmäisessä Floridan ja Washingtonin välisessä ottelussa Luongo päästi selkänsä taakse kaksi Ovetshkinin maalia (Ovetshkin laukoi tuossa pelissä peräti 10 kertaa), mutta nollasi Capsin supertähden tämän jälkeen kuusi kertaa.

Yhteensä Ovetshkin laukoi kohti Luongoa viime kaudella yhteensä 45 laukausta ja tuloksena oli kaksi osumaa. Kahdessa pelissä Luongo joutui ottamaan vastaan 10 Ovetshkinin laukausta ja kerran hän torjui Ovetshkinilta kahdeksan laukausta. Jokaisessa Capsia vastaan pelatussa viime kauden pelissä Luongo torjui muutenkin päälle 30 kertaa.

Joulukuun 18. päivä pelatussa pelissä Luongo otti 3-2 vierasvoitossa 53 torjuntaa ja lokakuun 20. päivä pelatussa 3-2 kotivoitossa Luongo oli kiekon tiellä 47 kertaa. Helmikuun 7. päivänä pelatussa pelissä Luongo nollasi Washingtonin ottamalla kiinni 44 laukasta. Ei mikään ihme, että pelin paras maalintekijä Ovetshkin pitää Luongoa pelin parhaana maalivahtina (jota vastaan hän on pelannut);

"Mielestäni Luongo on yksi parhaista maalivahdeista NHL:ssä ja paras maalivahti, jota vastaan olen pelannut", Ovetshkin kertoi Vancouver Sunille.

Myös Washingtonin maalivahti Olaf Kolzig liittyi Luongon kehujien joukkoon;

"Hän oli suuri syy sille, miksi me jäimme kauas pudotuspeliviivasta. Viime kauden aikana oli iltoja, joiden aikana me hallitsimme peliä, loimme enemmän maalipaikkoja ja lauoimme enemmän, mutta hän (Luongo) ryösti pelejä Floridalle. Luongo lähtö Läntiseen konferenssiin ei ollut suru-uutinen.

"Hän on todella kehittynyt työssään. Kun hän oli aikanaan NY Islandersin maalilla, hän oli vain lahjakas maalivahti. Mutta aika Floridassa todella kehitti hänen peliään ja hänestä tuli loistavasti sijoittuva maalivahti. Hän on isokokoinen maalivahti, jolla on pitkät jalat ja kädet ja ennen kaikkea hän ei koskaan luovuta maalillaan."

Pelissä mielenkiintoisia seurattavia Luongon ja Ovetshkinin lisäksi ovat Washingtonin puolelta myös nuori venäläishyökkääjä Alexander Semin, joka johtaa Capitalsin pistepörssiä 12 (8+4) pisteellään. Semin on tehnyt kauden jokaisessa pelissä vähintään pisteen, hän on tehopörssissä lukemassa +2 ja lisäksi hän ei ole ottanut kauden aikana vielä ainuttakaan jäähyminuuttia.

Toinen mielenkiintoinen Caps-pelaaja Canucks-näkökulmasta katsottuna on puolustaja Shaone Morrisonn. Morrisonn on kotoisin Vancouverin vierestä (Point Grey) ja hän on seurannut Canucksia lapsuudesta saakka tiiviisti. Morrisonn hankki peliin 40 lippua ystävilleen ja sukulaisilleen.

Myös Capitalsien penkin takaa löytyy Canucks-taustaa. Vancouverin entinen pelaaja kakkosvalmentaja Glen Hanlon valmentaa Capitalsia ja seuraa edelleen tiiviisti entisen seuransa otteita, vaikka aikataulullisesti (Vancouver sijaitsee eri aikavyöhykkeellä kuin Washington) seuraamisessa onkin omat vaikeutensa;

"En jaksa valvoa riittävän myöhään nähdäkseni Läntisen konferenssin pelejä. Minulla on edelleen paljon kunnioitusta Canucksin organisaatiota kohtaan, joten yksi ensimmäisistä asioista herättyäni on aina katsoa, kuinka Canucks on pelannut. Toivottavasti he menestyvät jatkossakin yhtä hyvin kuin kauden alussa - tässä pelissä en kuitenkaan toivo heille menestystä.

Hanlonilla on edelleen mökki Point Robertsissa ja mies matkusti sinne myös torstain harjoitusten jälkeen.

Canucksin puolelta mielenkiintoinen seurattava on tietysti maalivahti Luongo, jolla oli ainakin viime kaudella Capsien kaapin numero. Lisäksi joukkueen uusittu ykkösketju (Sedinit ja Taylor Pyatt) on ollut hienossa vedossa heti kauden alusta lähtien.

Daniel Sedin on tehnyt alkukaudesta yhtä peliä lukuun ottamatta kaikissa peleissä vähintään pisteen ja on NHL:n pistepörssissä tällä hetkellä 5+9=14 pisteellään sijalla kuusi. Lisäksi Daniel on NHL:n tehopörssissä kolmannella sijalla +10 merkinnällään.

Hänen kaksoisveljensä Henrik Sedin on puolestaan jaetulla kakkossijalla NHL:n syöttöpörssissä 12 syötöllään. Sedinin kaksosten laituri Taylor Pyatt on pelaamassa parasta NHL-kauttaan ja isokokoinen Pyatt jakaa Canucksin maalipörssin kärkisijan yhdessä Daniel Sedinin ja Markus Näslundin kanssa.

Canucksin muuten tasaisen hyvästä ryhmästä löytyy jo tässä vaiheessa kuitenkin yksi pettymys, sillä kesällä Vancouveriin tullut Jan Bulis on samoissa vaikeuksissa kuin viime kaudella Montrealissa. Chicago-pelissä Canucksin valmennusjohto hyllytti kolmanteen erään Bulisin, koska tämä otti toisen erän lopussa tyhmän jäähyn purnaamalla tuomareille ja eilen Bulis jätti tästä suuttuneena joukkueen harjoitukset (tosin vapaaehtoiset sellaiset) väliin.

Kuka tarvitsisi 1.3 miljoonaa maksavaa laituria, jolla on kasassa 11 pelistä yksi maali?

Numeroita ottelusta;

Vancouver: 6-4-1 (kotona 1-1-0)

Washington: 3-2-3 (vieraissa 1-1-2)

Loukkaantumiset:

Vancouver: Willie Mitchell istuu ainakin tämän pelin sivussa. Hänen tilallaan pelaa nuori Luc Bourdon, joka on pelannut alkuvaikeuksien jälkeen kahdessa viimeisessä ottelussa jo hyvää peliä.

Washington: Ei pitäisi olla mainittavia loukkaantumisia.

Parhaat pistemiehet:

Vancouver:

1. Daniel Sedin: 11GP, 5+9=14, +10, 4PIM
2. Henrik Sedin: 11, 2+12=14, +7, 14PIM
3. Markus Näslund: 11, 5+5=10, +3, 8PIM
4. Sami Salo: 10, 3+5=8, +5, 4PIM
5. Taylor Pyatt: 11, 5+2=7, +4, 6PIM

Washington:

1. Alexander Semin: 8GP, 8+4=12, +2, 0PIM
2. Chris Clark: 8, 3+6=9, +5, 12PIM
3. Alexander Ovetshkin: 8, 5+3=8, -1, 2PIM
4. Brian Pothier: 8, 0+8=8, +3, 8PIM
5. Dainius Zuprus: 8, 4+3=7, +/-0, 20PIM

Maalivahdit:

Vancouver: Roberto Luongo: 6-3-1: 1SO, 2.08GAA, 92.8%
Washington: Olaf Kolzig: 3-2-1: 3.49 GAA, 90.1%

Erikoistilanteet:

Vancouver:

Canucks PP: 12.5% (22nd)

Canucks PK: 87.3% (10th)

Washington:

Capitals PP: 17.0% (14th)

Capitals PK: 81.2% (19th)

Loppuun vielä Vancouver Sunin kiekkokirjoittajan Iain MacIntyren juttu illan seuratuimmasta pelaajasta Alexander Ovetshkinista:

http://www.canada.com/vancouversun/...=1f3cc22b-b0de-47c6-8ad3-6101971e225f&k=30725

 

[Ferris]

Pistätkö saman pätkän tuonne ottelupäiväketjuun vai jauhanko täällä myös Capseista? :)

 

[Kojootti]

Canucks-asiantuntijat, mikäs on Santalan tilanne joukkueessa. Olen saanut sellasen käsityksen, että kukaan faneista ei ole vieläkään ymmärtänyt miksi Santala hommattiin jengiin. Kumminkin hän taitaa nauttia valmentajan luottamuksesta. Siitä huolimatta Tommi ei ole tainnut saada peli-aikaakaan paljon. Onko lähellä, että Santala heitetään Manitobaan neppailemaan? Omien puheittensa mukaan, hän ei halua pelata AHL:ää enää.

Mitä uskotte hänen mahdollisuusksiin jatkossa, että irtoaa paikka pelaavassa kokoonpanossa ylhäällä? Jos hän nyt palaisi takaisin Eurooppaan, niin en usko, että enää koskaan avautuisi paikkaa änärissä. Hankala paikka hänelle, mutta varmasti taistelee loppuun asti paikastaan.

 

[nuck]

Pistätkö saman pätkän tuonne ottelupäiväketjuun vai jauhanko täällä myös Capseista? :)

Pistetään, ja kokonaan kopioituna.

 

[Hiisi_van_Holten]

Hyvä tulos hyvällä pelillä.

Canucksit siis voittivat Capitalsit 3-2 vasta rangaistuslaukauksien jälkeen. Joukkueesta onnistuivat Jan Bulis, Taylor Pyatt sekä rangaistuslaukauksissa Markus Näslund ja Brendan Morrison. Tilastoista sen verran, että torjuntoja Roberto Luongolle kertyi 19 ja Vancouver laukoi Capitals maalia kohti 44 kertaa. Aloitukset Capitals taasen voitti 53 prosentillaan.

20 minuutin highlightit ottelusta nähneenä kommentoisin seuraavia hajahuomioita pelistä:

Morrisonin ketjun peli kulki tänään erinomaisesti. Etenkin kulmapeli on loistavaa ja ketju sai aikaan useita hyviä mylläköitä Caps päätyyn. Työn palkintona olivat onnistumiset jokaiselle ketjun pelaajalle (Morrisonille ja Näslundille tosin rl-kilpailussa).

Bourdon pelasi vähintäänkin kohtuullisesti. Kolmannessa erässä tuli tilanne, jossa Luc pelasi aluksi hyvää viivapeliä pitämällä kiekon alueella. Sitten Keslerin syöttö karkasi vastustajalle ja Caps pääsi vastahyökkäykseen Bourdonin laidalta. Luc oli lähtenyt täysiä luistelemaan keskikaistaa kohti omaa maalia. Oikeaa laitaa eteni Ovechkin joka näytti menevänsä täysin omaa vauhtiaan laidalla vapaaseen maalipaikkaan. Luc sai sai kuin saikin Ovyn lähes kiinni ja pääsi "poukkaamaan" kiekon kulmaan Alexanderin lavasta. Tietysti voi miettiä, että olisiki Lucin pitänyt jo alunperin lähteä luistelemaan laitaa pitkin missä Ovechkin oli, mutta anywei hienosti poika tilanteen pelasi ja esti loistavan tilanteen täydellisellä ajoituksella.

Luongo oli hyvä maaleille hänellä ei ollut juuri mitään sanan sijaa. Ja etenkin Ovechkin laukasen torjunta ensimmäisessä erässä oli loistava. Lisäksi jatkoajallakin tarttui yksi huippu koppi.

Pyattin puolesta olen todella iloinen. Mies on kyllä aika jässikkä siinä maalin edessä ja tekee hyvin sitä hommaa mitä hänen pitääkin. Tänäänkin tuli hieno ohjaus maali.

Ainakin Öhlund sekä Fitzpatrik saivat ajeltua aika mehevät pommit siitä plussat.

 

[nuck]

Canucks-asiantuntijat, mikäs on Santalan tilanne joukkueessa. Olen saanut sellasen käsityksen, että kukaan faneista ei ole vieläkään ymmärtänyt miksi Santala hommattiin jengiin. Kumminkin hän taitaa nauttia valmentajan luottamuksesta. Siitä huolimatta Tommi ei ole tainnut saada peli-aikaakaan paljon. Onko lähellä, että Santala heitetään Manitobaan neppailemaan? Omien puheittensa mukaan, hän ei halua pelata AHL:ää enää.

Vaikka moni Canucks-fani ei Santalan hankintaa välttämättä ymmärtänytkään, hänen hankintansa ei ollut mielestäni mitenkään heikko veto manageritaholta:

- Santala oli Vancouverille käytännössä ilmainen hankinta; Canucks menetti neljännen kierroksen varauksen, mutta sai Santalan ja viidennen kierroksen varauksen.

- Santala on kerännyt urallaan riittävästi tarpeellista kokemusta, hänellä on taustaa NHL- ja AHL -peleistä, hän on isokokoinen, hän osaa aloittaa (Canucksin yksi suurimmista yksittäisistä heikkouksista oli viime kaudella hyvien aloittajien puute) ja hänen motivaationsa pitäisi olla huipussaan (mahdollisesti viimeinen mahdollisuus NHL-tasolla).

- Santalan taustat; menestyvä kahden suunnan sentteri AHL:ssa työsulkukaudella, SM-liigassa pari kautta sitten päälle 50 pistettä ja uralla maajoukkuepelejä, ovat kiinnostusta herättäviä meriittejä pelaajalta, jota suunniteltiin nelosketjuun.

- Minimipalkkainen Santala on Canucksille niin halpa kuin pelaaja nyt ylipäätään voi organisaatiolle olla ja yllä mainittujen taustojen vuoksi hän oli/on joukkueelle kokeiltavan arvoinen hyökkääjä.

Pysyvää paikkaa ei ole tullut ja koska itse odotin ennen kautta Santalalta paikkaa joukkueen nelosesta, Tommi on ollut alkukaudesta minulle pettymys. Toisaalta pitää tietysti sanoa se, että hänelle ei olla annettu juuri ollenkaan mahdollisuuksia ja silloin kun mahdollisuuksia on tarjottu, Santalan minuutit ovat olleet sellaisia, joiden aikana harva tekisi vaikutusta valmennukseen.

Kilpailu NHL:ssä on vain niin kovaa, että pienet marginaalit ratkaisevat pelaavien hyökkääjien kohtalon. Periaatteessa Santala taistelisi pelaavista paikoista ehkä ennemmin laidalla kuin keskellä (Canucksin nelosen sentterillä Marc Chouinardilla on 1.1 miljoonan dollarin sopimus) ja laidoilla hänen pitäisi syrjäyttää nelosessa joko Canucks-ikoni Trevor Linden tai energiapelaaja Alexandre Burrows.

Linden on aloittanut kautensa melko heikosti, mutta miehellä on edelleen joukkueen alivoimalle oma merkityksensä ja luonnollisesti kokenut pelaaja on erittäin arvokas henkisellä puolella. Burrows on puolestaan pelannut kohtalaisen hyvää energiapeliään omassa roolissaan (vaikka onkin ollut tehoton), eikä hänenkään syrjäyttäminen ole helppoa - ei etenkään siksi, että hän oli jo viime kaudella Vigneaultin suosikkeja Moosessa pelatessaan.

Santalan mahdollisuudet eivät näytä tällä hetkellä siis hyviltä ja Canucks on löytänyt ketjunsa, joita ei luultavasti muuteta. Kuitenkin kausi on vasta alussa ja aivan varmasti loukkaantumisiakin tulee nykyryhmälle jossain vaiheessa. Tässä vaiheessa on sitten Santalan mahdollisuus ottaa paikka ja pelata niin hyvin, että peliaikaa tulisi enemmän myös jatkossa.

Tommilla on yksisuuntainen sopimus, joten tuskin häntä ihan heti farmiin laitetaan (nostaminen takaisin ylös tämän kauden aikana ei enää käytännössä farmipassituksen jälkeen onnistuisi). Nyt miehen pitää vain olla kärsivällinen ja tehdä vaikutus joukkueen valmennukseen harjoituksissa, jotta paikka irtoaisi myöhemmin. Olen lähes varma, että tällainenkin aika tulee jossain vaiheessa.

Bourdon pelasi vähintäänkin kohtuullisesti.

Bourdon on parantanut peliään vaikean alun jälkeen ja jättänyt ensimmäisessä pelissä tulleet isot virheet kokonaan väliin. Jatkossakin hänen pitää pelata vain varmaa peruspeliä, jotta hän saisi mahdollisuuden jatkaa seurassa alkua pidempään. Mitchell saattaa tosin palata kentille seuraavaan otteluun mennessä (Nashville) ja hän luonnollisesti ottaa Lucin paikan tässä vaiheessa.

Pyattin puolesta olen todella iloinen. Mies on kyllä aika jässikkä siinä maalin edessä ja tekee hyvin sitä hommaa mitä hänen pitääkin. Tänäänkin tuli hieno ohjaus maali.

Pyatt sopii kaksosten ketjuun erinomaisesti. Iso ja vahva hyökkääjä, joka menee maalille kiitettävän ahkerasti ja hakee vapaata paikkaa kaksosten syötöille hienosti. Hän on pelaamassa selvästi uransa parasta alkukautta. Viime kesän vaihto neljännen kierroksen varaukseen oli Canucksilta erinomainen (tosin edelleen vaihto oli myös Buffalolta hyvä, sillä Sabreseissa Pyatt tuskin pelaisi yhtä isossa roolissa).

Anson who?

 

[Chip Whitley]

Bourdon on parantanut peliään vaikean alun jälkeen ja jättänyt ensimmäisessä pelissä tulleet isot virheet kokonaan väliin. Jatkossakin hänen pitää pelata vain varmaa peruspeliä, jotta hän saisi mahdollisuuden jatkaa seurassa alkua pidempään. Mitchell saattaa tosin palata kentille seuraavaan otteluun mennessä (Nashville) ja hän luonnollisesti ottaa Lucin paikan tässä vaiheessa.

Torstai-illan Moose-pelissä oli kuulema monia scoutteja katsastamassa mitä Canucksilla olisi antaa vaihdossa syvyyspuolustajaan. Uskoisin että varausvuoro, ja esimerkiksi joku Canucksin Moose-pelaaja riittäisi esimerkiksi Lukowichin hankintaan. Tämä taas tarkoittaisi Bourdonin komennusta junioreihin, eikä se olisi mielestäni mikään huono ratkaisu.

Pyatt sopii kaksosten ketjuun erinomaisesti. Iso ja vahva hyökkääjä, joka menee maalille kiitettävän ahkerasti ja hakee vapaata paikkaa kaksosten syötöille hienosti. Hän on pelaamassa selvästi uransa parasta alkukautta. Viime kesän vaihto neljännen kierroksen varaukseen oli Canucksilta erinomainen (tosin edelleen vaihto oli myös Buffalolta hyvä, sillä Sabreseissa Pyatt tuskin pelaisi yhtä isossa roolissa).

Anson who?

Voisin laittaa vielä vaikka Bertin ja Ansonin pisteet tältä kaudelta:

O G A P
8 1 1 2 Anson Carter

7 1 6 7 Todd Bertuzzi

ja Pyatt:

12 6 2 8

Tähän vielä "pienet" palkkaerot, niin ei kahdesti tarvitse miettiä kuka on tähän mennessä ollut kannattavin sijoitus.

---

Viime illan ottelusta vielä muutamat hajahuomiot:

- Sedinit ja Pyatt jatkoivat hienoa peliään, pelaten vielä suurimman osan vaihdoista Ovyn kenttää vastaan. Näin Alex ei juuri kiekkoon käsiksi päässyt, mikä taas on vain hyvä asia vastustajalle.

- Kakkoskenttä pelasi kauden parhaimman pelinsä tähän mennessä. Morrison oli Canucksin paras hyökkääjä Sedinien jälkeen, Bulis pelasi kauden parhaan pelinsä tähän mennessä vaikka yksi tyhmä hyökkäyspään jäähy mukaan tulikin, Näslund pelasi myös hyvin saaden monta maalipaikkaa.

Pari miinusta tämänkin kentän pelistä löytyi. Bulis hukkaa edelleen paljon paikkoja, myös monet hänen laukauksistaan menevät ohi maalin, pieni tarkkuus ei olisi pahitteeksi (saisi edes reboundeja). Näslundilla yllättäen sama ongelma, hän vain ei saa laukauksiaan edes maalille asti. Sanotaan että yli puolet hänen laukauksistaan pysähtyy ensimmäisen pakin mailaan/jalkaan, ja ne mitkä menevät maalille asti, eivät osu kehikon sisään. Kuten sanoin, tämä yllättää minut sillä Näslund on mielestäni aina ollut pelaaja ketä on nopean rannarinsa ansiosta saanut paljon laukauksia maalia kohti. Nyt hän näyttää todella hidastuneen tässä "release"-osassa, mikä näkyy laukausten määrässä (etenkin tasakentin kun tilaa ei ole niin paljoa).

- Kolmoskenttä jatkaa hyvää työntekoa, maalit vain puuttuvat. Kesler tosin kunnostautui kahdessa maalissa viime yönä, molemmat vain valitettavasti omassa päädyssä. Ensimmäinen nyt ei Keslerin vika ollut, hän yritti vain blokata laukausta mikä kimposi hänen mailastaan Zubrusille, jolla oli edessä tyhjä maali. Capsin toinen maali taas menee Keslerin piikkiin. Veltto purkuyritys mikä katkaistiin, sen jälkeen unohti oman miehensä (Ovechkin), ja tämä mies ei tyhjistä ohi vedä.

- Pakisto pelasi jälleen hyvin, Krajicek kellotti tällä kertaa yli 28 minuuttia peliaikaa (ja näytti muuten olevan valmis tuollaisellekin minuuttimäärälle). Bourdon pelasi hyvin, mutta mieluummin 30-35 minuuttia junnuissa kuin 5-10 minuuttia ylhäällä.

- Luongo oli hyvä, eikä voinut maaleille mitään. Peli pyöri oikeastaan Caps-päädyssä koko ajan (2. erässä hieman tasaisempaa), joten ei Luongolla töitäkään juuri ollut.

- Uskon että tässäkin pelissä Luongo olisi nollat pelannut, jos Canucks olisi pystynyt välttämään toisen erän jäähysuman. Tämä alkaa muodostua jokaisen ottelun käsikirjoitukseksi. Canucks pyörittää peliä miten haluaa, laukoo yhteensä ~40 kertaa ottelussa tekien vastustajan maalivahdista tähden. Jossain vaiheessa täytetään pelin pakollinen jäähykiintiö (tyhmillä) jäähyillä, mistä vastustaja rankaisee. Jos V onnistuisi takomaan hieman järkeä pelaajiinsa tässä jäähy-asiassa, uskoisin Canucksin olevan yksi mestarisuosikeista, sillä tasakentin pelimme näyttää todella hyvältä.

 

[Nolan]

Huhu

Että tälläinen:
"Is it outlandish to suggest that Vancouver - which isn't nearly good enough even with Roberto Luongo in nets - will try everything possible within cap constraints to acquire Peter Forsberg from the Flyers in order to unite him with Markus Naslund, if the Philadelphia situation doesn't improve dramatically?

Here's an idea. Maybe the Flyers would like Ryan Kesler as part of the package in return."

Lähde: http://www.nypost.com/seven/1029200...t_short_by_cap_sports_larry_brooks.htm?page=2

 

[nuck]

Että tälläinen:
"Is it outlandish to suggest that Vancouver - which isn't nearly good enough even with Roberto Luongo in nets - will try everything possible within cap constraints to acquire Peter Forsberg from the Flyers in order to unite him with Markus Naslund, if the Philadelphia situation doesn't improve dramatically?

Here's an idea. Maybe the Flyers would like Ryan Kesler as part of the package in return."

Lähde: http://www.nypost.com/seven/1029200...t_short_by_cap_sports_larry_brooks.htm?page=2

Olisihan se toki mielenkiintoista nähdä, miten Forsberg ja Näslund pelaisivat yhdessä Vancouverin kakkkosketjussa. Tästä huolimatta en lähtisi tekemään tätä kauppaa ainakaan tässä vaiheessa kautta, kun mitään varsinaista tarvetta isolle kaupalle ei ole (Canucks on ottanut suureksi osaksi vieraspelaamisella lähes puolet enemmän voittoja kuin kärsinyt tappioita ja enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia).

Forsbergista joutuisi luultavasti maksamaan melko paljon ja tämä paitsi heikentäisi Canucksin osakkeita syvyyden osalta, mutta myös torpedoisi Forsbergin palkan vuoksi joukkueen vahvistamista myöhemmin. Lisäksi veikkaan, että Forsbergin kauppahinta on selvästi korkeampi kuin miehen alkukauden peliesitykset. Suureksi kysymykseksi nousee myös Forsbergin pelikunto - pysyykö hän terveenä edes kauden puoliväliin saakka?

Tässä vaiheessa en näe siis järkevää syytä sille, miksi Canucks tekisi tätä kauppaa. Mutta mikäli esim. siirtotakarajalla Flyers näyttäisi jäävän pudotuspelien ulkopuolelle, Canucks olisi menossa pudotuspeleihin, kakkosen sentteri Morrison ei olisi saanut nostetta peliinsä (juuri tällä hetkellä Morrisonin peli näyttää taas paremmalta) ja Forsberg olisi pysynyt kunnossa ja vielä parantanut tämän hetkisiä esityksiään, tämä kauppa-huhu nousisi toki kiinnostavaksi.

Tällä hetkellä Vancouverin ykkösketju on edelleen hyvässä kunnossa ja kakkonen (Bulis - Morrison - Näslund) on selvästi parantamassa peliään, joten hyökkäävien ketjujen vahvistamiseen ei ole alkukauden maalinteko-ongelmista huolimatta tarvetta. Ei ainakaan niin suurta tarvetta, että joukkueen kannattaisi loukkaantumisherkän Forsbergin saadakseen myydä avainhyökkääjiä ja mahdollisia prospecteja/varausvuoroja/parhaita syvyyspelaajia tai puolustajia pois.

Jos Canucks jollekin alueelle hankintoja välttämättä tarvitsisi, tämä alue olisi joko kakkosketjun laita tai puolustuksen syvyyspaikat. Jan Bulis on ollut joukkueelle kokonaisuutena pettymys ja hän ei ole tuonut sitä maalintekovoimaa, mitä häneltä odotettiin. Toisaalta Bulis pelasi viime pelissä kauden parasta peliään, joten häntä ei välttämättä tarvitsisi tässä vaiheessa kaupata mihinkään.

Puolustuksessa avainpakki Willie Mitchellin loukkaantuminen ei ole vielä selvästi näkynyt ja puolustus on pelannut kokonaisuutena koko alkukauden hyvin (Krajicek ja Bieksa nostaneet tasoaan erittäin hyvin viime kaudesta), mutta Bourdonille tekisi vielä hyvää pelata tämä kausi junioreissa ja näin ollen Canucks tarvitsisi vielä yhden puolustajan mahdollisia loukkaantumisia varten. Huhuissa on liikkunut Ottawan venäläispakin Anton Volchenkovin nimi;

http://www.ottawasun.com/Sports/Hockey/2006/10/29/2165047-sun.html

"There's whispers the Canucks are looking for blueline help and called the Senators to see about the availability of D Anton Volchenkov ... The Canucks are trying to sign D Sami Salo, who will be an unrestricted free agent next year and is currently making $1.5 million ... "

Volchenkov olisi ainakin minussa melko paljon kiinnostusta herättävä puolustaja. Lisäksi hän sopisi hyvin myös palkkansa vuoksi joukkueeseen. Toinen asia onkin sitten se, kuinka todennäköisesti Ottawa kauppaisi A-Trainin pois ja mihin hintaan.