Silloin kun aletaan kirjoittamaan toisen kirjoittajan parkumisesta tietyissä ketjuissa, tiedetään aina, että kyseinen parkuja on jälleen oikeilla jälijillä ja osunut oikeaan.
nuck kirjoitti: Yksilötasolla menneen kauden neljän parhaan maalintekijän joukkueista vain kaksi pelasi pudotuspelejä. Joukkuetasolla maalivahti- ja puolustuspelin merkityksen huomasi puolestaan esimerkiksi siitä, että Vancouver, joka teki Calgaryyn verrattuna 38 maalia enemmän, keräsi kuitenkin 11 pistettä vähemmän ja Atlanta, joka teki New Jersey Devilsiin verrattuna 39 maalia enemmän, keräsi samaiset 11 pistettä vähemmän. Lisäksi NHL:n kolmen parhaan maalivahdin omistaneet joukkueet keräsivät kaikki päälle 100 pistettä.
Tässä on taas vaan lueteltu muutaman joukkueen faktatilastoja. Ne eivät merkitse mitään. NHL on hyökkäysvoittoista peliä suosiva liiga, jossa pelataan nollatoleranssilla. Pelaajat kävelevät helpommin luistimillaan maalille, ja laittavat limppua verkkoon. Maalivahdin merkitys vähentyi oleellisesti, verrattuna kaikkiin muihin NHL-kausiin koko lajin historiassa. Esimerkkejä nähtiin joka ikisessä joukkueessa kauden mittaan. On turhaa vertailla jotain Atlantaa ja Vancouveria, ja kumpi keräsi enemmän pisteitä ja kuka teki eniten maaleja. Kun katsoo ottelua NHL:ssä, huomaa että peli on muuttunut radikaalisti.
Maalivahtien tilastot, torjuntaprosentit, ja erityisesti päästettyjen maalien keskiarvo tilastot muuttuivat maalivahtien kannalta surkeaan suuntaan. Miksi? Sen takia, että he, maalivahdit eivät enää voineet millään torjua kaikkea sitä offensiivisen jääkiekon tarjoamaa sarjatulta. Pelaajien on nyt helpompi tehdä maaleja, kuin ikinä aikaisemmin. Kukaan ei saa kistää, että maalivahtien merkitys ei olisi pudonnut. Me kaikki tiedämme, että maalivahtien merkitys NHL-liigassa oli paljon pienempi viime kaudella, kuin ikinä aikaisemmin.
nuck kirjoitti: Pudotuspeleissä Carolina (jolle toki tehtiin runkosarjassa paljon maaleja) otti esimerkiksi finaalisarjan neljästä voitosta kolme siten, että joukkueelle tehtiin vain yksi maali tai ei ollenkaan maaleja. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin joukkueen kaikesta hyökkäysvoimasta huolimatta nimenomaan maalivahti, joten kyllä maalivahdeilla on edelleen varsin suuri asema voitoissa.
Niin mitä sitten, että Carolina otti voittoja päästämättä finaaleissa paljoa maaleja? Tottakai joku joukkue voi finaaleissa onnistua parissa pelissä pitämään maalinsa nollilla, tai lähes nollilla, puolustuspelaamisen merkitys korostuu ja painottuu aina tärkeissä peleissä. Maalivahdit joutuvat silti vaikeamman ja mahdottomamman tehtävän eteen, näillä nykysäännöillä. Järjettömiä jäähyjä vihelletään tulevaisuudessakin jatkuvasti. Tämä kirjoittamasi on taas vain yksi esimerkki ja tilasto miljoonien asioiden joukossa. Ensin pitää päästä pudotuspeleihin, ja kuten hienosti totesit, Carolina imi maaleja oikein olan takaa runkosarjassa, maalivahdilla ei ollut mitään merkitystä, kun kerran pudotuspelipaikka saavutettiin maalintekovoimalla. Maalivahdin merkitys oli erittäin pieni Carolinan runkosarjassa, oma tekstisi on paras todiste siitä. Maaleja päästettiin oikein huolella omiin. Valitsijat valitsivat Wardin pudotuspelejen parhaaksi. Nauroin kyllä makeasti nähtyäni tämän valinnan, eräs surkeimmista koskaan NHL-historiassa. Rod Brind'Amour oli aivan selvästi pudotuspelejen paras pelaaja nro 1, number uno, urhojen uurtaja, pelurien peluri, kiekkolähettiläs nro 1 jne. En ymmärtänyt kuinka huonoja Conn Smythe Trophyn valitsijat saattoivatkaan olla viime vuoden pudotuspeleissä. Edmontonin Pronger olisi ansainnut myös selvästi ennemmin valinnan parhaaksi kuin Ward. Mutta paras oli Rod Brind'Amour. Valitsijat tekivät erittäin väärän valinnan ja erheen, en tule koskaan pääsemään siitä valinnasta ylitse. Jos maalivahti tosiaan olisi ansainnut tuon kunnian osoituksen, niin miksipä ei, tottakai sen olisi maalivahdille voinut antaa. Mutta ei viime kauden pudotuspeleissä. Carolina oli niin offensiivinen ja hyökkäyssuuntaan kaikin tavoin ajattelemaan orientoitunut joukkue, että sen pelaajista oli ilmeisesti vaikeaa löytää (raadin) mielestä parasta pelaajaa, kaikki Hurricanesin pelaajat olivat niin upeita ja hyviä ja kivoja. Carolina voitti joukkueena, ei Wardina, Carolina olisi voittanut millä tahansa maalivahdilla paljon otteluita pudotuspeleissä.
nuck kirjoitti: Eikö hyökkäys- ja maalintekopelin helpottumisen aikana nimenomaan joukkueen ainoilla yksilöurheilijoilla, maalivahdeilla, ole joukkueiden merkitykseen tavallista suurempi asema? Eikö hyvän ja huonon maalivahtipelin eroa muka huomaa entistä selvemmin, kun maalintekopaikkoja tulee entistä helpommin, entistä paremmista paikoista ja maalivahdit joutuvat näin kantamaan aikaisempaa suuremman roolin?
Ja mitä puolustuspeliin noin kokonaisuutena tulee, niin eikö hyvän joukkuepuolustuksen ja laadukkaiden puolustavien puolustajien merkitys muka korostu aikaisempaa selvemmin, kun kentällä on entistä enemmän tilaa?
Ei ole maalivahdin asema suurempi ja tärkeämpi, kun hyökkäys- ja maalintekopeli on helpottunut. Se nähtiin jo viime kaudella, oli joukkueella kuka tahansa maalilla, aina iskettiin kiekkoja tarpeeksi ja paljon maalivahtien taakse. Finaaleihin pääsivät yllättävimmät joukkueet monille monille ihmisille, ja yllättävimmät maalivahdit monille monille ihmisille. Eikö sekään kerro sinulle mitään? On kyllä hauskaa seurata aina kun joku joukkue hankkii jonkun pelaajan, niin häntä pitää sitten väen väkisin puolustella, vaikka ei ole edes pudotuspeleihin koskaan päässyt. Ja nythän Canucks hankki kalliin Luongon juuri väärään aikaan, silloin kun on aivan sama kuka pelaa maalilla, aina menee valtava määrä kiekkoja verkkoon, verrattuna kaikkiin NHL-historian kausiin. Ja nyt tärkein: Luongolla oli näiden uusien sääntöjen aikana myös vaikeuksia, kuten muutamilla muillakin maalivahdeilla. Luongo ei loistanut uudessa NHL:ssä, kuten ei moni muukaan maalivahti. Hyökkäyskokoonpanon ja puolustuskokoonpanon merkitys on paljon suurempi, kuin maalivahdin tästä eteenpäin NHL-liigassa, se on totuus, ja näytöt saatiin viime kaudelta. Oli aivan sama, mikä oli nimi maalivahdin paidan selässä, maaleja tehtiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Itse en pidä Luongoa sen ihmeellisempänä ja parempana maalivahtina kuin muitakaan. Ja nyky NHL:ssä varsinkaan, puolustajat eivät saa enää siivota maalin edustaa, eivät koukkia, eivät tehdä juuri mitään mailallaan, kun vastustajalla on kiekko. Se vaikeuttaa niin paljon kaikkien maalivahtien tekemistä, myös Luongon, ja hänellä oli ongelmia viime kaudella, näin itse.
Ja missä olen väittänyt, että puolustuspelin ja laadukkaiden puolustavien puolustajien merkitys ei muka korostuisi? Tottakai puolustuspeli on aina joka lajissa tärkeää. Mutta se on vaikeampaa nyt tässä uudessa NHL:ssä. Kun kerran tilaa on enemmän kentällä, niin kai sinäkin tiedät, että se suosii nopeita pelaajia kaikista eniten? Ei maalivahteja. Eikä puolustajia. Ei olisi kannattanut edes jatkoajalla väittää, että laatupuolustajien merkitys korostuu, jos tilaa on enemmän, nopeat pelaajat menevät hyökkäjinä ohitse, koska puolustajat
eivät enää saa tehdä mitään näiden nopeiden pelaajien estämiseksi. Hyökkäjiä on jäällä kolme molemmissa joukkueissa , puolustajia molemmilla joukkueilla kaksi, joka ottelussa. Kun kolme hyökkääjää pääsee hyökkäämään kahta vastustajan pelaajaa vastaan nykysäännöillä, tulee vastaan totuus, yksi pelaaja jää hyökkäävästä joukkueesta nykysäännöillä aina pelattavaksi, ellei joku riko jäähyn arvoisesti, maalivahtien toiminta on vaikempaa kuin koskaan aiemmin, samoin puolustajien. Nopeat pelaajat pärjäävät nykyliigassa. Uusien sääntöjen takia hyökkäyspeli on helpompaa, ja jos on joukkueessaan maailman luokan offensiivisia pelaajia, niin sellasia omaava joukkue on vahvoilla, koska puolustaminen on tehty vaikeammaksi. Kun joku joukkue löytää omalle joukkueelleen osuvan ja toimivan puolustussysteemin, ja se alkaa toimia, niin sitä joukkuetta vastaan saattaa olla vaikeampi pelata. Mutta nyky NHL:ssä tuo äskeinen ei ole enää helppoa, vaan itseasiassa täysin mahdotonta saada aikaan. Nykyään voi toki puolustaa hyvin ja hienosti, mutta säännöt takaavat sen ikuisesti tästä eteenpäin, että joukkueet NHL:ssä tulevat jatkossakin vyöryttämään ja vyöryttämään ja vyöryttämään niitä hyökkäyksiä helposti jatkuvalla syötällä vastustajan päätyyn, päädystä päätyyn, molemmat joukkueet joka ottelussa tulevat saamaan maalintekopaikkoja helpommin, taitavat hyökkäysvoittoiset ja osaavat offensiiviset joukkueet tulevat aina tästä lähtien olemaan vahvoilla ja suosikkeja. Maalivahdit eivät enää mahda näiden sääntöjen edessä yhtään mitään. He joutuivat ja joutuvat nöyrtymään. Kannatti kaivaa joidenkin finaalien tilastoja, joissa toinen joukkue onnistui välillä pitämään vastustajan maaliluvut matalina, näin tapahtuu, kun joukkueet pelaavat ensin sata ottelua, väsyvät ja osa pelaajistosta loukkaantuu, joukkueet oppivat tuntemaan toisensa finaalien ja pudotuspelejen aikana, ei kaikissa peleissä voidakaan takoa 9 maalia yhteensä verkkoihin. Joukkuepeli jääkiekko on edelleen. Mutta se on paljon enemmän kenttäpelaajien varassa tämä voittaminen NHL.ssä tästä eteenpäin, maalivahdit nörtyivät ja taipuivat viime kaudella, ja tekevät sen tulevaisuudessakin. Maalivahdit imivät kiekkoja valtavasti menneellä kaudella, enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin.