Nähtävästi Scarface on jo tässä vaiheessa Canucksin ensi kauden vaarallisuudesta sekaisin, kun hänen tarvitsee tulla tänne näin usein kertomaan faktojaan Luongosta, Sedineista ja Näslundista. Heikko vastustaja ja huonot pelaajat kun tuskin herättäisivät näin kovaa ääntä?
Mr Scarface kirjoitti:
Joe Thornton oli Sharksin paras pelaaja viime kauden pudotuspeleissä. Herra loi jatkuvasti tarpeeksi maalipaikkoja, ja sai niitä myös itse. Kiekko ei mene aina maaliin, vaikka niin haluaisi. Tosin kiekot menivät ja menevät maaliin runkosarjassa Thorntonin kautta. Ja sen takia Joe Thornton on paljon parempi pelaaja ja hankinta kuin Luongo, hän nimittäin saa vietyä sen oman joukkueensa sinne pudotuspeleihin, siitä on näyttöjä.
Ehdottomasti Thornton oli Sharksin parhaita pelaajia pudotuspeleissä, vaikka maaleja ei tullutkaan kuin kaksi ja laukomaankin hän pääsi keskimäärin vain kaksi kertaa ottelussa. Toisaalta joukkueen johtavalta pelaajalta voisi myös odottaa enemmän tehoja ja ratkaisevia maaleja. Ilman laukauksia ratkaisevia maaleja ei kuitenkaan tule ja myös maalipaikat ovat melko kortilla, jos laukoo vain kaksi kertaa ottelussa.
No, itse asiassa minulla ei ole halua, eikä tarvetta kritisoida Thorntonia sen enempää. Olen aina arvostanut Thorntonia korkealle ja hän kuuluu omassa tämän hetken sentteri-rankingissani kolmen parhaan NHL-keskushyökkääjän joukkoon. Menneen kauden Hart Trophykin tuli mielestäni täysin ansioista.
Canucks-pelaajiin palatakseni, en oikein ymmärrä, miksi sinun mielestäsi Markus Näslund on liian pehmeä pudotuspeleihin, enkä ymmärrä sitäkään, miksi Näslund olisi jotenkin loukkaantumisaltis pelaaja. Kumpikaan (näistäkään) väitteistäsi ei nimittäin pidä paikkaansa.
Jos Näslundin edellisiä pudotuspelejä katsotaan tarkemmin, niin miehen tekemät 23 pistettä edellisissä 21 pudotuspeliottelussa ovat itse asiassa erittäin hyvät lukemat. Edellisen kerran kun Näslund pelasi pudotuspeleissä (keväällä 2004 puolustamisen ja maalivahtipelin huippujoukkuetta Calgarya vastaan), Canucks-kapteeni teki ilman Bertuzzia seitsemässä ottelussa yhdeksän pistettä ja laukoi keskimäärin viisi laukausta ottelussa.
Näslund on myös pelannut hyvinkin ehjän uran. Hän on istunut loukkaantumisten vuoksi edellisissä 710 Canucksin paidassa pelaamissaan otteluissa vain 26 ottelua katsomossa. Menneellä kaudella Näslund toki kärsi loukkaantumisista, eikä tehnyt "kuin" 32 maalia ja 79 pistettä, mutta nämä pisteet tehtiin kahden ykkösketjun pelaajan (sentteri Morrison kärsi myös loukkaantumisista) loukkaantumisten varjostaessa koko kauden jälkimmäistä puolikasta.
Ja Luongoon palatakseni, omasta mielestäni Roberto Luongo on kolmen parhaan maalivahdin joukossa ja lisäksi pelin paras nuori maalivahti. Kun Canucks-manageri Nonisilta kysyttiin menneen kauden aikana, kenet tämä ottaisi joukkueeseen, jos saisi valita koko NHL:stä vapaasti yhden pelaajan, hänen vastauksensa oli juuri Luongo.
Itse olin Nonisin kanssa pitkälle samoilla linjoilla tässä asiassa. Maalivahti, joka on vasta pari kautta sitten astunut huipulle ja jonka parhaat vuodet ovat uskoakseni juuri tämä hetki ja tulevaisuus, on ehkä juuri se paras yksittäinen kivijalka, jonka ympärille mitä tahansa joukkuetta on erittäin hyvä rakentaa.
Pidä sinä vaan Luongoa yliarvostettuna ja kerro, että hän ei ole onnistunut kansainvälisellä tasolla, mutta mieti myös sitä, kuinka yliarvostettu pelaaja voidaan valita NHL:n kakkostähdistöön (2003-04) ja Lesterin finalistiksi (2003-04) sekä sitä, kuinka kaksi MM-kultaa voittaneesta maalivahdista saadaan sinun kristallipallossasi leivottua maalivahti, joka ei ole onnistunut kansainvälisellä tasolla.
Mieti myös sitä, mitä nimimerkki Rocco tässä ketjussa sinulle aiemmin kertoi. Kuinka yliarvostettu Luongo onkaan voinut olla viime kausina jatkuvasti maailman parhaan jääkiekkomaan maalivahtina maan ykkösvahdin (Brodeur) periaatteessa ainoa todellinen uhkaaja ja maalivahti, jota suunnitellaan Kanadan tulevaisuuden todelliseksi ykkösmaalivahdiksi.
Ovatko Kanadan maajoukkeen valitsevat ammattilaiset todella näin sokeita, että valitsevat (sinun sanoillasi) "yliarvostetun" ja "heikosti aikaisemmin onnistuneen" maalivahdin aina uudelleen maajoukkueeseen?
Mr Scarface kirjoitti:
Minuutit ja minuutit, heille (Sedineille) kuormitetaan valtavasti odotuksia ja vastuuta muuta kautta. Heidän odotetaan nyt kantavan tämä Vancouverin kokoonpano pudotuspeleihin, karakterinsa ei riitä.
Mikä ihmeen karakteri? Mikä tämä sinun laajalti viljelemä ihmesana on käytännössä?
On melko luonnollista, että Sedineille kuormitetaan valtavasti vastuuta tulevaisuuden Canucks-joukkueessa, sillä kaksoset ovat parantaneet peliään NHL:ssä kausi kauden jälkeen, he ovat vasta tulleet parhaaseen peli-ikäänsä ja he pelasivat menneellä kaudella erittäin hyvin omaa kahden suunnan peliään. Pelkästään heidän ylivoima-aikaansa pystyy helposti nostamaan ensi kaudelle jopa parilla minuutilla ottelua kohden ja tätä kautta tehoja voi myös hyvällä syyllä odottaa.
Mr Scarface kirjoitti:
John Vanbiesbrouck vei kyllä Floridan joukkueen finaaleihin asti, muistan ne pelit erittäin hyvin.
Niin minäkin. Ja samalla kysyisin sinulta, olikohan näissä kahdessa Floridan joukkueissa mitään muuta eroa kuin maalivahtipeli?